Kevään ja kesän aikana olen seurannut työmatkani varrella sijainnutta Paskurinojan kunnostustyömaata Ajokadun ja Launeen Citymarketin välisellä alueella. Paikalla on pyörinyt monenlaista maansiirtokonetta, mutta hiljattain koneet olivat hävinneet.
Eräs kaunis sunnuntaipäivä päätin käydä katselemassa tarkemmin työn tuloksia. Ja oikein hyvältähän se näytti. Uomaa oli avattu ja reunoille aseteltu kiviä ja istutuksia. Tällainen vesialueiden korostaminen piristää mukavasti, erityisesti ankean arkkitehtuurin ja asfalttikenttin puristuksissa. Kunhan kasvillisuus pääsee kukoistamaan, luulen että alueesta tulee entistäkin viihtyisämpi.
Lahden Paikat -kirjassa (Marjukka Laapotti, 1994) kerrotaan että Paskurinoja saa alkunsa Lotilasta laskien Porvoonjokeen. Rinnakkaisnimiä ovat mm. Lotisevanoja ja Ruopanoja. Perimätiedon mukaan oja on aina ollut sameaa ja likaista ”kautta aikain”, mistä nimikin.
Pohjoiselta Liipolankadulta kuvattuna.Paskurinoja sukeltaa putkeen, mistä se tulee esille vasta Uudenmaankadun kohdin tontin toisella puolella.
Kaupunkiympäristössä tällaisia projekteja soisi enemmänkin toteutettavan.
Päivitys 20.8.2023
Kuljin lauantaina 19.8.2023 Pohjoista Liipolankatua ja samalla tulin katsahtaneeksi Paskurinojan tilannetta. Se näyttikin oikein hyvältä. Ojan reunukset olivat saaneet vehreää kasvustoa ja vesi virtasi iloisesti. Kuten totesinkin, kasvillisuuden lisääntyessä, ojasta on muodostunut oikein piristävä keidas ajoratojen keskelle. Ainakin sorsat ja västäräkit näyttivät nauttivan ojan antimista.
Otsikolla ei viitata juoksukilpailuihin vaan sitä käytetään rautatieliikenteen yhteydessä, ja oikeastaan se on myös kutsumanimi eräälle rautatieharrastamisen muodolle.
Kuten sanottu, rautatiet tarjoavat laajan skaalan erilaisia harrastamisen muotoja. Yksi tällainen on Pohjois-Amerikassa (Yhdysvalloissa) pääasiassa vaikuttava ns. ”street running” -ilmiö. Sillä tarkoitetaan kadulle tai katutilaan rakennettua rautatietä, jossa junat kulkevat muun liikenteen seassa. Ilmiö tuntuu kiinnostavan alan harrastajia, niin myös minua. Jostain syystä aihe on kiinnostava ja Facebookiin on perustettu harrastusta varten ”American street running” -ryhmä. Olen julkaissut siellä tässäkin jutussa olevat kuvat Lahden Niemestä. Lisäksi YouTubesta löytää runsaasti aiheeseen liittyviä videoita. ”Street running” on myös pienoisrautatiedioraamassani, johon olen rakentanut rautatien teollisuusalueella sijaitsevalle kadulle. Alla kuva.
Suomessa street running -termille ei ole oikein selvää suomenkielistä vastinetta, sillä ilmiö on Suomessa harvinainen. Sanayhdistelmä voisi kääntyä esimerkiksi muotoon ”kadulla kulkevat junat” tai lyhyemmin ”katurautatie”. ”Katujunasta” tulee mieleen traktori, joka on naamioitu veturiksi, jonka perässä on kumipyöräisiä vaunuja kuten Lahden Puksu. Esimerkiksi ”katurata” tai ”katuajo” viittaavat enemmän moottoriurheiluun.
Suomessa katutilassa olleita ja osittain katuja pitkin kulkevia rautateitä on ollut Helsingissä ainakin Katajanokalla, Sörnäisissä ja Ruoholahdessa. Esimerkiksi Helsingin Kauppatoria halkoi Katajanokan satamaan johtanut rautatie. Siitä on vielä pieni pätkä nähtävillä. Viimeiset tällaiset teollisuusradat purettiin viimeistään 1990-luvun aikana. Suomessa on ollut yhdistettyjä maantie- ja rautatiesiltoja, jossa autot ja junat käyttivät sillan samaa kantta. Tietenkin eri aikaa, niin että autot väistivät junaa.
En ole varma miksi juuri Yhdysvalloissa ilmiö on vahva. Luultavasti siihen on useita syitä. Ehkä siksi että siellä on leveät kadut. Monesti teollisuutta muodostuu jo rakennetun ympäristön sisälle, joten radat täytyy rakentaa katuja pitkin. Ehkä yksityisten maanomistajien oikeuksilla on vaikutuksia ratojen rakentamiseen? Vaikea sanoa.
Niemen raiteet
Lahdessa lähelle ”street running” -ilmiötä päästään Niemenkadulla. Kadun ylittää kolmet raiteet (Kuva 1), joista kaksi menevät polttimolle. Kolmas eli pisin raide on entisen vaneritehtaan raide ja se kulkee Niemenkadun lisäksi Tervatehtaankadun yli. Rata kulki vaneritehtaan lastauslaiturille.
Aiemmin Niemenkadun ylitti viisi raideparia, joista kaksi on purettu vuosikymmeniä sitten. Toinen meni vaneritehtaan tontille ja toinen jatkui Niemenkatua ja rantaa seuraten Rauma-Repolan tehtaille sekä aivan Lahden keskustaan Rauten tontille. Nykyisin raiteista vain yksi on käytössä, Polttimon tehtaan sisäpihalle vievä, jossa lastataan mallasohraa Venäjälle vietäväksi. Sodan takia kuljetukset ovat toistaiseksi jäissä ja vuonna 2023 tehdas siirtyy Kujalan, joten rautatiekuljetukset Niemeen loppuvat. Polttimon toinen raide ollut viljan tuontia varten, mutta sittemmin kaikki vilja on kulkenut rekkakuljetuksin. Kolmas raide (Kuva 2 ja kuva 3) on ollut UPM-Kymmenen vaneritehtaan (v. 1925-70 Fennia Vaneri Oy) lastauslaiturit.
Tehdasrakennukset purettiin muutama vuosi sitten uuden asuinalueen tieltä. Rata kulkee edelleen aivan UPM Biocompositesen toimistorakennuksen editse päättyen hiekkakenttään.
Kuva 1 (v. 2022): Polttimon edestä kuvattu Niemenkadun ja Aniankadun yli Mukkulan ratapihan suuntaan. Vasemman puoleisin rata menee tehdasalueelle, keskimmäinen viljan purkuvarastoon ja oikean puoleisin entiselle vaneritehtaalle.Kuva 2: Vaneritehtaan entinen raide ylittää Niemenkadun ja Tervatehtaankadun sekä toimistorakennuksen piha-alueen. Tällä raiteella kulkenut veturi/juna voitaneen Suomen oloissa luokitella ”street running”-osastoon. Kuva 3: Entinen vaneritehtaan raide päättyy hiekkakenttään.
En usko että edellämainittu ”street running” -aihe sinänsä on monellekaan kiinnostava. Laajemmassa kontekstissa Niemenkadun seutu ja sen varrella olevat rakennukset ja väylät liittyvät lahtelaiseen rautatie- ja teollisuushistoriaan. Alue tullee muuttumaan radikaalisti ja teollisuuden ja rautatien merkit tulevat häviämään.
Mukkulanrata otettiin käyttöön vuonna 1954 ja todennäköisesti sen käyttö loppuu vuonna 2023. Radan ainoa käyttäjä Wiking Malt siirtyy ensi vuonna uusiin tiloihin Kujalaan ja alueelta puretaan lähes kaikki teollisuusrakennukset asuinrakennusten tieltä.
Todennäköisesti Mukkulanrata ensin suljetaan (viimeistään vuonna 2023) ja lopulta puretaan sekä luultavasti muutetaan kevyen liikenteen väyläksi. Nyt on viimeisiä hetkiä käydä tallentamassa katoavaa teollisuushistoriaa. Radan viimeisten vuosien tallentamisessa on erityisesti kunnostautunut lahtelaisharrastaja Jarno Piltti, jonka kuvia vaunut.org-sivustolla.
Teivaan voimalaitoksen raide
Aiemmin Lahdessa on ollut useita satoja metrejä asfaltissa kulkevaa rautatietä. Vesijärven satamaan johtavan rautatien varteen valmistui 1960-luvun lopulla Teivaanmäen voimalaitos. Se käytti mm. polttoöljyä, jonka purkua varten laitoksen yhteyteen rakennettin öljynpurkuhalli. Halliin rakennettiin raiteet, jonka vaihde sijoitettiin Salpausselän seisakkeen jälkeen (kuva 4). Vuonna 1981 valmistui urheilukeskukseen Suurhalli ja sille paikoitusalue. Koska rautatiekuljetuksia piti jatkaa, parkkipaikkaa jäi halkomaan voimalaitoksen pistoraide. Lahden karttapalvelun ilmakuvassa vuodelta 1986 näkyy kuinka raide kulkee autoja täynnä olevan parkkipaikan keskeltä. Rataa kulki asfaltissa lähes 300 metriä, johon sisältyi kaksi tasoristeystä, Salpausseläntiellä sekä Teivaalaan johtavan tiellä (nyk. Teivaankatu). Rata katkaistiin kun suurhallin jatkoksi alettiin rakentaa uutta messuhallia ennen 1990-luvun puoliväliä. Suurhallin lisäosa valmistui vuonna 1994. Halli on edelleen olemassa ja se on nähtävillä Google Street viewissä.
En tiedä kuinka paljon radalla oli liikennettä, enkä ole juurikaan kuvia nähnyt liikenteestä. Toukokuussa 1991 raiteella oli esiteltävänä Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n kunnostama muistomerkkiveturi ”Risto” eli Tr1 1047. Markku Meriluodon ottamassa kuvassa näkyy hyvin paikoitusalueen ruudut.
Kaikki alla olevat kuvat ovat elokuulta 2005. Nykyisin rata päättyy ennen Salpausselänkatua, ja kiskot on asfaltoitu Suurhallin paikoitusalueen alle.
Kuva 4: Vaihde Teivaan voimalaitokselle, jonka jälkeen Salpausseläntien tasoristeys. Taustalla näkyy vaalean sininen purkuhalli, jonka läpi raiteet kulkivat.Kuva 5: Tästä satamarata jatkui Jalkarannantielle asti, kunnes osuus purettiin vuonna 2006.Kuva 6: Suurhalli ja sen takana messuhalli, jonka sisäänkäynti korostuu lasilla ja punaisella tehostevärillä. Kuvan oikeassa laidassa näkyy purkuhalli. Raiteiden välinen rako on täytetty kumitiivisteellä. Kuva 7: Messuhallin sisäänkäynnin edestä kuvattu Salpausselän suuntaan. Paikoitusalueen asfaltin päällä näkyy vuoden 1997 World Gamesin asfaltoitu rullaluistelurata.
Kesällä 2025 asfaltin alla olleet pölkyt ja raiteet purettiin.
Artikkeli on julkaistu 30.5.2022, päivitetty 21.5.2023 – Teivaan voimalaitoksen raide
Vanhatkartat.fi-sivusto on ollut ahkerassa käytössäni. Vuonna 2020 avattu karttapalvelu sisältää yli 10 000 vanhaa karttalehteä vuosilta 1870 – 1997 lähes koko Suomesta. Sivusto koostuu Maanmittauslaitoksen ja Topografikunnan julkaisemista 1:20 000 ja 1:50 000 -mittakaavaisista digitaalisista, eri ikäisistä kartoista. Kartat on asemoitu eli georeferoitu (kiinnitetty) niin, että ne eri-ikäisten ja -tyyppisten karttojen valitut kiintopisteet asettuvat kohdakkain. Tehtävä ei välttämättä ole niin helppoa kuin voisi äkkiseltään luulla. ”Alimpana” on uusin Maanmittauslaitoksen maastokartta, jolloin ”päällä” olevaa vanhempaa karttaa voi helposti liuttamalla verrata nykyiseen tilanteeseen. Karttojen tarkkuus ja laatu vaihtelee. Kartan vuosiluku ilmaisee karttalehden julkaisuvuoden. Palvelua ylläpitää Mikko Kutilainen ja hän kertoo tekemästään sivustosta Yle uutisten haastattelussa, joka on julkaistu viime vuoden lokakuulta.
Lahden seutu
Sivusto on tarjonnut paljon mielenkiintoisia hetkiä ja sen parissa on tullut vietettyä paljon aikaa. Erityisesti teiden ja rautateiden muutokset ovat kiinnostavia, ja yhdessä Google street viewin kanssa on tullut kierrettyä monissa kohteissa. Lahden seutu on ollut tietysti tärkein kohde. Palvelussa kartoista vanhin on vuodelta 1875 oleva Senaatin kartasto. Venäjä kartoitti eteläisen Suomen vuosina 1870-1907 ja Lahden kyläkin mahtui mukaan.
Senaatin kartta vuodelta 1875, jotka keskittyvät pääasiassa Etelä-Suomeen. ”alla” viimeisin
Yllä olevassa kuvakaappauksessa näkyy juuri kartan raja, alempana Senaatin kartta ja ylemäpänä uusin maastokartta. Lahden keskustan alueella voi tarkastella karttoja vuosilta 1963, -64, -78, -83, -91 ja -92. Kartoista löytää aina löytää tutkittavaa ja mielenkiintoisia yksityiskohtia. Yhdessä Lahden kaupungin karttapalvelun ilmakuvien kanssa karttasivusto on mainio yhdistelmä tutkia muuttunut kaupunkia.
Vuonna 2020 Kustannusosakeyhtiö AtlasArt ja Lahti-Seura julkaisivat karttakirjan Lahdesta.
Olen ollut kiinnostunut pienestä pitäen liikennemerkeistä ja muista liikenteenohjaukseen liittyvistä merkeistä sekä katutyömaiden puomeista, varoitusvaloista yms., puhumattakaan tasoristeysten valoista yms. Kotini seinää koristaa mm. Väyläviraston Liikennemerkit-juliste. Liikennemerkkejä ja niiden sijoittelua Lahdessa esittelin aiemmin tässä jutussa. Nyt työn alla on kirja(nen) Lahden liikennemerkeistä, johon palaan tuonnempana.
Väyläviraston liikennemerkkivertailutaulussa on lueteltu käytössä olevat liikennemerkit ja vertailun vuoksi kannattaa tutustua Wikipedian luetteloon käytöstä poistetuista merkeistä. Se ei ole aivan täydellinen, mutta antaa hyvän kuvan siitä miten merkit ovat muuttuneet vuosien varrella. Viimeisin iso muutos merkkien kohdalla tapahtui 1.6.2020 kun uusi tieliikennelaki tuli voimaan. Vanhat merkit ovat tosin voimassa vielä 2030 asti. Sen sijaan keltaiset katumerkinnät on maalattava valkoisiksi tämän vuoden loppuun mennessä.
Liikennemerkeistä kiinnostunut kannattaa myös tutustua Olavi Pakarisen Tieopasteet kautta aikojen -kirjaan. Kirja on erinomainen perusteos liikennemerkkien kehityksestä.
Instagramissa on erinomainen vanhat_liikennemerkit-niminen tili, johon olen itsekin lähettänyt muutamia kuvia julkaistavaksi. Tein tilin taustahenkilöstä haastattelun Topparoikka-lehteen 1/2022, ja tulen julkaisemaan haastattelun lähiaikoina tulipyörä.fi-sivustollani. Sivusto ja sen tulipyora.fi-Instagram-tili keskittyy maantie- ja rautatieliikenteeseen ja väyliin.
Tällainen pysäköintikieltomerkki oli käytössä vuosina 1937-1969. Ja on edelleen käytössä Rauhankadulla Lahdessa. Kuvattu 20.5.2022.
Olen siis parhaillani työstämässä Liikennemerkkejä Lahdessa -kuvakirjaa. Kaupunkikuvia järjestellessäni, huomasin että monissa kuvissa oli myös liikennemerkkejä, usein tarkoitukselle, toisinaan vahingossa. Vaikka liikennemerkit ovat aina kiinnostaneet, viime vuosina innostus on vain kasvanut, erityisesti vanhoja merkkejä kohtaan. Suurin yksittäinen syy tälle lienee tili vanhat_liikennemerkit, joka on toiminut inspiraation lähteenä, ja viime aikoina olenkin tarkastellut merkkejä juuri tästä näkökulmasta.
Idean kirjaan sain kun kävin läpi kuviani. Monissa ottamissani kaupunkikuvissa oli liikennemerkkejä, joko vahingossa tai tarkoituksella kuvattuna. Kirjaan tulee neljä eri teemaa, ja näillä näkymin suurin määrällinen osuus koskee ns. vanhoja merkkejä. Tiedän muutamia merkkejä, jotka täytyy vielä käydä kuvaamassa kirjaa varten. Kirjassa esitellään myös erikoisia ja epävirallisia merkkejä sekä muita mielenkiintoisia tapauksia. Liikennemerkkikirjan kuvien määrä tullee olemaan noin 70-90, teknisesti kuvat ovat hyvin eritasoisia.
Kirja on tarkoitus julkaista ensi syksynä ja sen formaatti on samantyyppinen kuin Tunnelmia Lahdesta, mutta ei ole virallista ns. Lahti-valokuvakirjojen trilogiaa. Tuon kirjasarjan kolmas ja viimeinen osa Rautateiden Lahti ilmestyy näillä näkymin vuonna 2023.
Eräänä kevätpäivänä suuntasin jälleen Etelä-Lahteen katselemaan paikkoja. Juttua voitaneen pitääkin jatkona Launeen sorsalampi -artikkelilleni, jossa kerroin viimeisimmän puistovierailun annista. Muutama päivä tästä suuntasin vuoden tauon jälkeen Hennalan hulevesialtaille. Siitä kirjoitin jutun otsikolla Kevätretki Hennalaan. Vuodessa Hennalan entisen varuskunta-alue on saanut uusia katuja, ja myös useat alueen rakennukset ovat kunnostuksen alla tai saaneet uudet käyttäjät.
Hulevesialtailla vesi virtasi iloisesti altaasta toiseen, edelliseen kertaan sillä erotuksella, että nyt paistoi aurinkokin lämmittäen ilmaa oikein keväiseksi.
Hulevesiallas Hennalassa toukokuussa 2022.
Hulealtailla käyskennellessäni mieleeni muistui päivän parin takaa Yle uutisten juttu (purosta oli kirjoitettu jo vuonna 2019) Imatran kaupunkipurosta. Patojen poistaminen koskista on ollut terve suunta, kuin vesialueiden muuttaminen lähemmäksi luonnonmukaista tilaa. Kuten sorsalampeen istutettujen karppien kohdalla, Imatran kaupunkipuron taimenet pitävät vesialuetta ”puhtaana”, ja kuten jutussa sanotaan, että ”puroon on kaikkinensa muodostunut toimiva ekosysteemi.”
Hulealtailla kierrellessä mieleeni juolahti, voisiko niiden ympärille rakentaa(!) samantyyppiset olosuhteet esimerkiksi karpeille (tai kenties ruutanoille) kuin Imatralla on tehty taimenille. Näin kaupunkiseudulle muodostuisi oma rikas ekosysteemi, joka ”toisi luonnon” lähemmäksi kaupunkilaista. Hennalasta kävelin Launeen keskuspuistoon. Tapparankadun alitettuani ja entistä kevyen liikenteen väylää kulkiessani tajusin että puistoalueen kaakkoisnurkassa on edelleen pusikoitunut kaistale, suorastaan ryteikkö, jossa näytti olevan lätäköitä sekä monenlaista kasvustoa. Ja valitettavasti roskia. Ehkä ihmisen auttavan käden toimesta kaistaleesta saisi muokattua jokseenkin luonnonmukaisen paikan, johon voisi sijoittaa puroja ja pieniä lammikoita sekä kulkemista varten polkuja siltoineen?
PÄIVITYS 9.3.2023 Koteihin jaettu Lahden kaupungin kaavoituskatsauksessa (2023-25) oli juttu Launeen keskuspuistossa otsikolla ”Launeen keskuspuistoa suunnitellaan entistä monipuolisemmaksi”. Jutussa mainitaan mm. ”Luonnon monimuotoisuutta lisätään niittymäisillä alueilla, kosteikoilla ja monipuolistamalla kasvivalikoimaa.”
Launeen keskuspuisto. Alue on merkitty punaisella. Kuvakaappaus: Lahden kaupungin karttapalvelu – ilmakuva vuodelta 2021
