Toriparkin havainnekuvat

Lahen Lehti laati kohutulle toriparkille mahdolliset havainnekuvat. Erittäin ja hyvin kalliin konsultin ja mainosgurun käyttämistä tehtävään ei harkittu edes leikillään ja tuloskin on sen näköinen: selkeä ja vähän puhutteleva, suorastaan sanaton. Vastustajien ja puolustajien mahdolliset havainnekuvat teki sama henkilö, mutta hänelle ei maksettu tuplasti, kuten oikeasti tehtäisiin, vaan tekoon tuhrattu 10 minuuttisen tuplataan ja vähennetään se tekijän oikeasta palkasta. Jos näin olisi tapahtunut.

Toriparkin vastustajien mahdollinen havainnekuva (kuvan auto ei välttämättä liity tapaukseen)
tori_vastu.jpg

Toriparkin puolustajien mahdollinen havainnekuva (kuvan autot eivät välttämättä liity tapaukseen)
tori_puol.jpg

Karirannan huikea suunnitelma

Kuten otsikko antaa ymmärtää, löytyy sen alta todellinen vaihtoehto Ranta-Kartano ja Karirannan suunnitelmille. Myönnettäköön, että tämä suunnitelma on hieman karkea ja rajattu, mutta kyllä insinööreillä ja arkkitehdilla on sen verran mielikuvitusta, että osaavat jatkaa sen loppuun saakka kera häikäisevin yksityiskohdin. Onhan suunnitelmassa selvästi havaittavissa alueen luonne, jonka pohjalta alue voidaan rakentaa loppuun.

Suunnitelma luultavasti syntyi sen aikaisten suunnitelmien ja oman mielikuvituksen innoittamana sekä luultavimmin vähemmän motivoituneen kouluaineen. Piirros syntyi koulussa, joten ei siis mennyt allekirjoittaneelta koulunkäynti aikoinaan hukkaan. Eikä piirustustaidot. Vaikka moni nyt luulee, olin tuolloin fyysisesti jo aikuinen mies, en siis kymmenvuotias. Kauppaoppilaitoksen penkkien kuluttamisen ohella, tuli myös mustettakin kulutettua paperiin, ei välttämättä siinä muodossa miten se koulussa toivotaan tapahtuvan, vaan on ihan omiin tarkoituksiin. Eli huveihin. Suunnitelma ajoittuu käsittääkseni vuosille 1998-1999 ja tätä kaupunkisuunnittelun mestariteosta on analysoitava tarkasti, jotta se ei jäisi pelkäksi paperilapuksi.
rk_suunn.jpg

Ensimmäisenä huomio kiinnittyy uudelleen pökkelöityneeseen rautatiehen, ratapenkereellä puksuttavaan junaan. Uskonkin, että se on enemmän realismia kuin utopiaa. Ainakin menneisyydessä. Museojunaliikennettä raiteilla näyttää olevan diesel-veturin muodossa. Jalkarannantie on viety radan ali tunneliin. Mielenkiintoisina yksityiskohtina portaalit Jalkarannantiellä ja Ståhlberginkadulla. Tällä ilmeisesti on jokin rajaava merkitys, kyllä arkkitehdit tietää.

Urheilutalo on paikoillaan ja ilmeisesti Tekniikan laitoksen ja Jalkarannantien (joka on pääpiirteissään entisellä paikallaan) väliin on noussut toimistotalo vai onko tuo sittenkin parkkitalo? Vai koulurakennus? Niin tai näin, ruma laatikko joka tapauksessa. Se tuokin suunnitelmaan heti ammattimaista otetta. Jos sitä ei muka ole.

Suomen suurimman keskustassa sijaitsevan lentokentän eli Kisapuiston parkkialueelle olen ideoinut kylämäistä, mutta tiivistä asuin- ja liikerakentamista. Vaikutteita on luultavammin haettu ulkomailta. Hyvin kaukaa… Voimakkaimpana tuossa on inspiroinut noilla main sijainnut, jo kadonnut Myllykylä. Se lienee normaalia että parikymppisen nuorta miestä inspiroi myllykylä. Rakennuskanta näyttää olevan matalaa ja Pikku-Vesijärvestä näyttää työntyvän kanava kohti keskustaa. Puita on reilusti.

Siinä se analysoituna. Jään odottelemaan kaupungin päättäjiltä yhteydenottoa ja muhkeaa shekkiä. Suunnitelmaani ei saa sitten käyttää ilman lupaa.

Ranta-Kartanon oikeat suunnitelmat on nähtävillä Lahden kaupungin nettisivuilla sekä Vesijärvenkatu 11 C ja kaupungin pääkirjastossa.

Roskiksissa runoutta

runoroskis.jpg

Bongaa runoroskikset!

Runous ei ole mitään roskiskamaa, mutta roskapönttöjen somisteeksi runot sopivat oikein hyvin.

Tänään alkanut, keskikesän kestävä, Runon kaupunki -tempaus tuo runoutta lahtelaisiin puistoihin noin sadan roska-astian kylkeen. Kuvitetut tarrat inspiroivat sekä pitämään ympäristöä siistinä että tunnelmoimaan kesän, rakkauden, luonnon ja lastenrunojen aiheilla.

Runot on etsitty Lahden Runomaratonin mittavasta runoarkistosta, johon on kerätty 50 000 runoa 13 runokilpailun ja 25 vuoden aikana. Kuvituksen ovat luoneet Lahden Taideinstituutin nykyiset ja entiset opiskelijat Tuomo Laakso (ihminen ja ympäristö), Elina Ahonen (rakkausrunot) sekä Hanna Filppula ja Anna-Mari Kuusinen (lastenrunot), jotka ovat harjoitelleet Lahden kulttuuritoimessa. Kolmas tärkeä taho ja aloitteentekijä koko runoroskiskampanjalle on Lahden kunnallistekniikka, jonka työntekijät mm. huolehtivat tarrojen liimaamisesta ja uusimisesta.

Runoroskiksia on nähtävissä reilussa kymmenessä puistossa Lahden alueella, tärkimpinä Fellmannin puisto, Kariranta-Pikku-Vesijärvi ja Launeen keskuspuisto Perhepuistoineen. Aiheet on valikoitu puiston käyttäjien mukaan, ja tarroja myös vaihdellaan muutaman viikon välein.
Kannattaa siis bongata tutunkin puiston astiat usein – ja samalla huolehtia ympäristöstään keräämällä roskat roskikseen. Roskisrunoelämyksiä on luvassa ainakin heinäkuun loppuun asti, mahdollisesti vielä elokuussa.

Ja muistattehan, että viikon päästä juhannuksesta vietetään Lahden 14. runomaratonia, jonka synty- ja kotipaikka on Mukkulan kartanopuisto.

Ina Ruokolainen
(Kirjoitus on julkaistu alunperin Verkkomaisteri-blogissa)
Kuvat © Ina Ruokolainen

Nurmikenttien mustat kuhnurit

Nyt on taas se aika vuuesta, kun FC Lahen kannattaja kaivaa matkaliput esiin, kurlaa Sinisellä äänensä kuntoon, ja valmistautuu ottamaan uutta jalkapallokautta vastaan. Matka on pitkä ja karikoilta ei vältyttäne tälläkään kertaa, mutta päämääränä olisi luotsata laiva mahollisimman ehjänä takaisin, kun se syksyllä lopulta kotisatamaan rantautuu.

Joukkue on tahollaan valmistautunut tuleviin koitoksiin jo usean kuukauen ajan hioen kuvioitaan talvisten keinonurmien äärellä, ja nyt on aika lunastaa työn hedelmä. Muutos viime kauteen verrattuna, ainakin valmistautumiskauen otteluitten perusteella, on melkoinen. Pyöriskely ja himmailu on vaihtunut suoraviivaisempaan ja aggressiivisempaan pelityyliin, ja tämä jos mikä olisi omiaan seisottamaan kriittisen lahtelaisyleisönkin vihoinkin ”mustien kuhnureitten” tueksi. Kukapa ei tykkäisi kattella, kun 11 äijää raastaa kynsin ja hampain kaupungin maineen puolesta vihreällä veralla? Siinä voi jo vähän höllätä kovia menestysvaateitakin, eikö?

Ellei ihmeitä satu, niin pokaaleita tai mammonaa ei nimittäin ole vieläkään luvassa Päijät-Hämeen jalkapalloilun lippulaivalle. Sen verran kaukana karussa ovat liigan keulilla Tampere United ja TPS, jotka ovat onnistuneet kasvattamaan talouttaan ja sen myötä seuraorganisaatiotaan jopa pienimuotoisen kansainvälisen vertailun kestävälle tasolle. Ja vahvasti vanaveessä uiskentelevat pääkaupunkiseu’un HJK (yök!) ja Honka.
Sen sijaan FC Lahelle olisi tarjolla kiusaajan rooli liigassa. Tämä tarkoittaisi tontin raivaamista ihan siitä kärjen ja eurocup-taistelujen tuntumasta, rohkeasti isompiaan haastaen sen enempää vallitsevista voimasuhteista välittämättä. Kenties, omien onnistumisien ja muitten pienen epäonnen myötä liigakakusta lohkeaisi makea palanen myös Lahen suunnalle. Puskista on lähtökohtaisesti kuitenkin aina helpompi ajaa kylkeen, kuin ennakkosuosikin viitassa korokkeella paistatellessa.

Nyt näyttää ihan kivalta. Joukkue näyttää kilpailukykyiseltä, tai ainakin liigakelpoiselta, ja seurajohossakin puhaltaa raikkaat tuulet. Sokeaan menestyksen kalasteluun ei ole FC:n aikaisessa jalkapalloilevassa Lahessa uskottu, eikä siihen sovi hairahtua nytkään. Perusasiat on saatava ensin kuntoon, varsinkin lähitulevaisuuteen huhutusta seuran yhtiöittämisestä puhuttaessa. Liiketoimintaa on kuitenkin sitten keskimääräistä turvallisempi ohjastaa tukevasta bunkkerista kuin kuplassa köllötellen, vaikka tämä sopivan tuulenvireen satuttua olisi mukavasti korkeuksiin noussutkin.

Pelillistä menestystä tärkeämpänä koen tällä hetkellä sen, että seura saisi vankistettua olemassaoloaan talousalueella ja osoitettua seu’un urheilukuluttajille ettei FC ollutkaan mikään väliaikainen ratkaisu, vaikka monet tuntuvatkin vielä näin ajattelevan. Sitten kun taustoissa on tarpeeksi tekemisen meininkiä ja osaamista, heijastuu se väkisinkin myös kenttätapahtumiin positiivisella tavalla. Ehkä jonain päivänä jopa paljon peräänkuulutetun menestyksen muuossa.

Tällä hetkellä ollaan vielä Pasilassa, kun kärkijoukko rynnistää jo assan baariin, mutta en näe mitään estettä sille, että pitkäjänteisellä kehitystyöllä FC Lahtikin joskus nousisi Veikkausliigan kestomenestyjäksi.

Tälle kauelle asetettakoon allekirjoittaneen viralliseksi tavoitteeksi se, että Lahen takana olis enemmän joukkueita kuin eellä. Siitä on hyvä lähteä.
No, eipä nyt juututa altaan syvään päähän, vaan palataanpa vielä hetkeksi kevääseen, joka on luonnon ja kotimaisen jalkapalloilun heräämisen aikaa…
Hyvää jalkapallokevättä!

Jani-Petteri Lahtelainen