Ratapihalla rytisi

Maanantai-iltana n. puoli yhdeltätoista olimme sillä erää lopettelemassa Mytäjäisten varikon kerhotornillamme Lahden Rautatieharrastajien viime vuoden tilinpäätöstä. Puhelin soi ja luurin toisessa päässä oli rautatieharrastaja, joka kertoi onnettomuudesta Lahden asemalla: Tavarajuna oli suistunut kiskoilta ja siinä rytäkässä junaliikenne oli seisoksissa.

Mieleeni palautui aiemmin päivällä tapahtunut: Starkin teollisuusraiteelta veturin vetämänä poistui viisi siirtokatevaunua, josta juna jatkoi suoraan Pilkingtonin lasitehtaalle. Hetkeä myöhemmin juna ohitti kerhotornin ja mukaan oli tarttunut useampi vaunu. Sattumalta mukaan osunutta kameraa en tosin tohdinnut käyttää, sillä ajattelin että mitä tässä nyt olisi kuvattavaa. No, ei välttämättä siinä hetkessä, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tämän tietää jokainen kokenut rautateiden kuvatallentaja. Tylsä ja arkinen voi huomenna olla arvokas ajankuva eilisestä. Pohdiskeltuani tätä, juna oli jo mennyt.

Saatuamme talouspaperit kuntoon (monessa paikassa tämä tarkoittaa paperisilppuria) ja suljettuamme tornin oven, lähdimme tarkistamaan onnettomuuspaikan. Totta puhuakseni en arvosta toimintaa, jossa onnettomuudet bongataan Tilannehuone.fi:stä ja rynnätään metrin päähän tirkistelmään, mitä on tapahtunut kenellekin. Tämä seikka oli kyllä mielessä kun poljin kaikilla voimillani vanhalla lainapyörällä lumihangessa kohti onnettomuuspaikkaa. Perustelin paikallemenoani sillä, että olen rautatieharrastaja, joten voin käyttää ”etuoikeutettani” mennä paikanpäälle todistamaan tapahtumaa, joka olisi pieni sivulause lahtelaisessa rautatiehistoriassa. Uskoin että motiivini olivat puhtaat. Ai niin, olin myös utelias. Ja unelias. Olihan kello jo puoli yksitoista.

Ohitettuani vanhan makasiinin kohdalla huomasin asemalla lievästi mutkalla olevan vaunujonon ja kaatuneet portaalin niiden takana. Paikalla oli VR-Radan autoja sekä paloauto ja toistakymmentä tunnistettavaa rautatieharrastajaa.onnettomuus_3193.jpg

onnettomuus_3200.jpg

onnettomuus_3209.jpg

Heinolaan tavarajuna lähti aikataulun mukaisesti yhdeksän jälkeen, mutta keskeytyi kun kuusi (ess.fi) siirtokatevaunua suostui kiskoilta lähellä asemaa ja laitureita. Hurjannäköisestä onnettomuudesta selvittiin onneksi ilman henkilövahinkoja vaikka opastinportaali kaatui ja suurjännitejohtoja putosi maahan. Ajolangat olivat erään rautatieharrastajan saamojen tietojen mukaan säilyneet aikalailla vahingoittumana. Onnettomuuden jälkeen sähköt olivat kuitenkin turvallisuussyistä katkaistu ja liikenne oli pysähtynyt hetkeksi kokonaan. Asemalle jäi mm. Sibelius ja se pääsi dieselveturein avittamana matkaan useampi tunti myöhemmin kuin alunperin oli tarkoitus. Harrastajien mukaan onnettomuus näkyi konkreettisesti Nastolan Uudessakylässä, jossa matkan jatkumista odotteli useampikin juna.
Onnettomuuden syytä tutkitaan vielä pitkään (ess.fi).
onnettomuus_3208.jpg

Tiistaiaamuun mennessä kunnossa olleet vaunut oli siirretty paikalta pois ja portaali pötkötti maassa. Korjaustöitä jatkettiin nosturin ja ratatyökoneiden avulla.
onnettomuus_3223.jpg

onnettomuus_3225.jpg

Keskiviikkona asenneltiin ajolankoja takaisin paikoilleen.onnettomuus_3258.jpg

Onnettomuudesta uutisoitiin suurissa medioissa ja aiheutti keskustelua rautatieharrastajien ylläpitämällä Vaunut.orgissa. Tapahtuneesta myös kuvamateriaalia Pasi Viherahon videoiden muodossa YouTubessa.

Kirjastoon sunnuntaina?

Etelä-Suomen Sanomien kertoi maanantaina 15.12. että Lahden kaupungin kirjaston aukioloja suunnitellaan laajennettavan myös sunnuntaille. Aiemmin ainakin Helsingissä muutamat kirjastot ovat olleet auki sunnuntaina ja pidän ehdotusta erittäin tervetulleena. Sunnuntaiaukiolon ehdotuksen esille tulon ajankohtaan voi osaltaan vaikuttaa marraskuinen pääkirjaston remontti, jolloin kirjastoon asennettiin mm. palautus-automaatit, joiden ansiosta henkilökunta saadaan nimenomaan siihe oikeaan asiakaspalveluun. Sunnuntaisi kirjaston ei tarvitsi tarjota kuin peruspalvelut, ja näistä automaatit hoitavat jo osan ja toivottavasti henkilökunnalle jää asiantunteva palvelualttius.

Aukioloajan laajentamista tuskin tullaan juurikaan vastustamaan, kuten on kauppojen kohdalla tapahtunut. Sunnuntaina on varmasti paras päivä monille käydä kirjastossa, koska jos kristillisten tai materialisten tarpeiden tyydyttämiseen (tai molempien) ei koe tarvetta, voi vaikkapa sateisen sunnuntain käyttää kirjastossa.

Kirjasto on yksi tärkeimmistä verovaroilla kustannetuista yhteiskunnallisia instituutioita, kiteytyyhän niissä länsimainen sivistys ja tasa-arvo, jonka palveluista voi nauttia jokainen, varallisuuteen katsomatta. Ainoa seikka asiassa ihmetyttää, on se että miksi aukioloaikoja ei ole aiemmin laajennettu koskemaan sunnuntaina.

Kirjastoista puhuttiin myös Ylen Radio Peilin Ennakkoluuloja-ohjelmassa, jossa väiteltiin kirjaston mahdollisesta kuolemasta. Orimattilan kirjaston johtaja Jari Paavonheimo pohti väitteitä kirjastojen mahdollisesta uhanalaisuudesta uusien sähköisten muotojen puristuksissa, mikä on ollut voimakkainta viime vuosikymmeninä. Paavonheimo totesikin että kirjastot voivat kuihtuvat, jos ne eivät seuraa kehitystä. Populaarikulttuurissa kirjasto mielletään usein pölyisiksi ja hämäriksi tai ainakin kuiviksi paikoiksi, jotka ovat pala menneisyyttä, eivätkä niinkään nähdä tulevaisuuteen suuntautuvina. Tärkeää onkin se että miten kirjastot pystyvät ja haluavat omaksua uusia tapoja toimia.

Paavonheimon mukaan kirjastot ovat eräänlaisia kulttuurin kokoonpanijoita, joita sivistyneissä yhteiskunnissa tarvitaan. Hän painotti etenkin kirjastojen tärkeyttä paikallisine informaatiokeskittyminä, joka tallentaa mm. paikallishistoriaa. Yksi suurimmista uhkista kirjaston elinvoimaisuudelle Paavonheimo arveli kuntien määrärahojen niukkuuden. Tämä nähtiin poliittisena kysymyksenä.

Orimattilan kirjaston johtajan mietteisiin on helppo yhtyä. Siispä kaikki kirjastopalveluja käyttämään.

Juna myöhässä taaaaas

Seuraavat esimerkit arkistojen uumenista todistavat että rautateillä on – niiden trendikkäästä ja vihermäisestä imagosta huolimatta – perustavanlaatuisia ongelmia. Vai onko? Tarkoin valikoidut esimerkit on koottu Lahe Kaupunkilehdestä Lahen kaupungista, Suonesta. Niillä ei ole mitään tekemistä Suomen, Lahden kaupungin tai valtiomme rautateiden kanssa.

Heinäkuu 2002
Heinäkuu oli erittäin lämmin. Säätiedotuksesta ennustettiin kovaa tuulta, joka iskisi mereltä rannikolle ensi viikolla torstaina. Kova tuuli yllättikin junailijat ja se iskikin torstaina aivan kuten oli ennustettu, mutta koska ennustetta pidettiin vääränä, se yllätti. Pikajuna Turosta Hylsinkiin suistui kiskoilta jo asemalla, mutta pystyi jatkamaan matkaansa metsässä.
-On se törkeää että ostetaan junia jotka eivät pysy raiteillä kun siihen iskee mereltä 200 m/s puhaltava myrskytuuli. Minun pitäisi olla huomenna Kongossa, ja en usko että ehtisin, manasi aurinkohattuinen mies joka ei halunnut Matti Meikäläinen -nimeään julki.
Metsässä matka hidastui entisestään kun oravat katkaisivat hampaillaan ajolangat.
Lehtien yleisönosastopalstat täyttyivät vihaisista soitoista.

Huhtikuu 2005

Runsas luminen talvi aiheutti keväällä ennätystulvat Pohjonmaalla, joka yllättivät myös autoilijat. Korkealle nousseet vedet aiheuttivat pulmia tasoristeyksissä.
-On se törkeää että en voi ajaa autollani satasta tasoristeykseen katsomatta! Nyt minun pitää pysähtyä katsomaan tuleeko venettä! Junaa en halua vilkaistakaan. Tämä on pienen ihmisen kiusaamista, sanoi Teppo Hovi Ministään.
Pikajuna Aulosta Tampureelle myöhästyi puoli päivää, koska sen piti ajaa Pohjonmaan kautta. Humalainen veturinkuljettaja puhallettiin ja varkaita etsitään vieläkin.
-Sukellusvenehän tässä pitäisi olla että perille päästään. Miksei niitä ole Suoneen hankittu, pulputti rouvashenkilö pikajunan ravintolavaunusta, noin viiden metrin syvyydestä, jossa hän kertoi olevansa viettämässä kosteaa iltaa. Olut oli kuulemma laimennettu vedellä.
Radan rakentamisessa vastuussa oleva virkamies puolustautui sillä että tulvat oli kyllä huomioitu aikoinaan radan rakentamisessa.
-Rakennusmiehille oli jaettu kumisaappaat.

Helmikuu 2008
Kuun puolessa välissä Skemissä satoi lunta viisi viikkoa putkeen ja kinokset olivat lopulta miehen mittaisia. Rautatiet olivat valkean kullan peitossa, kuten erheellisesti sanotaan.
-On se törkeää että junalla ei pääse mihinkään, olemme motissa, emmekä pääse junaan joka on arvattavissa myöhässä, soitti lukija kotoaan toimitukseen.
Helmikuussa ihmiset ovat erityisen kiireisiä.
-Minun piti päästä tänä iltana tietokoneella katsomaan internettiä, mutta nyt se on mahdotonta, sanoi mies ruskeassa hatussa. Hattu oli valtava, jossa hän oli.
Muukin liikenne oli täysin pysähdyksissä.
-Mikä muu liikenne? Ei minua kiinnosta! Paitsi että tavarajunan on kuljettava vaikka ilman kiskoja!, kertoi normaalisti varastettua tavaraa myyvä ”Keke”, jolla ei ollut mitään sanomista.
Löytyi myös maltillisempiakin mielipiteitä.
-Onneksi työt on tehty jo pari kuukautta sitten, niin ei tämä haittaa, virkkoi tyynen oloinen valkopartainen herrasmies. Kommentin jälkeen sinitakkiset veivät punatakkisen.

Jokaisen tapahtuman jälkeen (jonkun) valtion rautatiet vaativat lisärahoitusta voittoihin.
Kuka vielä kehtaa valittaa että valitetaan vähästä ja se ettei valittamalla voisi vaikuttaa? Näin rautateillä, entäs teillä?

Pihatalkoissa

syksy.jpg

Harava käteen, lehtiä haravoimaan
Pieni liike haravalle
Suuri liike yhteishengelle
Tervehdys naapurille tuntemattomalle
Muutaman sanan vaihto
Ei enempää, ei vähempää
Tutut turinat seinänaapurin kanssa
Sää on syksyä täynnä
Niitä näitä, ei paljon mitään
Loppujen lopuksi paljon
Ei parhaita kavereita, vain sama seinä
Nojaamme puoliltamme olematta vastaan
Seinä meidät erottaa
Seinä meidät yhdistää

Rautatienkatu kävelykaduksi

raukatu_8499.jpg
Rautatienkatua kohennettiin vuonna 2008 väliltä Aleksanterinkatu Hämeenkatu. Osuudelle rakennettiin kiinteitä penkkejä sekä istutuksia. Kuva vuodelta 2007, jolloin kävelykadun tuntua luotiin irtonaisten elementtien avulla.

Rautatienkadun tynkää on tänä vuonna kovasti somistettu houkuttelevammaksi. Osittain siinä on onnistettu vaikka sen suurimpaa rakenteelliseen ongelmaan, Sokoksen huoltoajoon ei ole lähitulevaisuudessa rakenteellista ratkaisua ja juuri huoltoajo on suurin syy siihen että kadunpätkää ei mielletä kävelykaduksi. Asiaa on jo vatvottu aika ajoin kyllästymiseen saakka ja ongelma tullee olemaan ellei sitten Sokosta puretaa ja kasata uudestaan ja huoltoajon paikkaa siirretä. Ei realisten vaihtoehto, siispä on mietittävä jotain muuta. Yhtenä ”helpotuksena” on esitetty liikkennemerkein merkityt huoltoajoajat. Asiaa ei ole kuitenkaan ole näillä näkymin edennyt. Em. ehdotuksesta johdettuna, yksi vaihtoehto voisi olla uudenlainen liikennevalojärjestely Aleksanterinkadulta käännyttäessä. Samantyyppistä liikennevaloa käytetään mm. Helsingissä, tosin eri merkityksessä. Valoja olisi kaksi, punainen ja vilkkuva keltainen; punaisella ajo kielletty ja keltaiselle sallittu ehdotonta varovaisuutta noudatteen. Valoilla on voimakkaampi huomioarvo, kuin pelkillä liikennemerkeillä. Valoratkaisu ei poista ongelmaa, mutta auttaa hahmottamaan että kyseesä on nimenomaan kävelykatu kadulla liikkujille. Aivan yksikertainen ratkaisu ei olisi, sillä ongelmia valo voi aiheuttaa muulle huoltoliikenteelle sekä taksiajoille. Ja mitä sanoo tieliikennelaki?
raukatu_8490.jpg
Vasemmalla näkyvän sisäpihan aukko ja oikealla oleva terassi, mahdollistaisivat kävelykadun potentiaalin esille tuomista. Kuva vuodelta 2007.

Toinen, tärkeämpi asia, kävelykadun kannalta on se, että sitä jatketaan Hämeenkadulta Vuorikadulle. Liikerakennusten vierelle jätetään luiskat ja keskiosuus rakennetaan porrastaen. Kadun vahvuuksia on se että sen varrella on ravintoloita sekä pikkuputiikkeja. Katuosuudella ei ole ajoa autotalleihin, sen varrella sijaitsee suhteellisen avoin sisäpiha ja terassi antavat hyvät mahdollisuudet kehittää osuutta paremmin kävelijöiden ehdoille. Voidaan myös pohtia terassin lipan levittämistä, naapuritalon palomuurin leveydeltä. Näin saataisiin suojaa sekä lisätilaa. Kadun kaltevuus ei ole argumentti kävelykatua vastaan. Se voi tehdä siitä jopa rikkaamman ja mielenkiintoisemman toteuttaa. Luultavasti myös kalliimman. Joka tapauksessa viihtyisämmän kuin nykymuodossa.

Turvallista matkaa kävelykadu(i)lle.

Ps. Mihin muuten hävisi Rautatienkadun yllä liitelevä mäkihyppääjä?