Lehen uusi logo

Lahen Lehen logo

Lahen Lehen logo

Ohessa Lahen Lehen logo, jota lupailin uudistuksen yhteydessä. Kuten monet saattavat huomata, olen ottanut siihen vaikutteita Mallasjuoman logosta. Yrityksessä virtasi 1900-luvulla lahtelaisuuden sininen virta, tunnettiin ympäri maata ja jopa maan rajojen ulkopuolellakin. En itse koe, että olisin erityisen taipuvainen sentimentaaliseen Mallasjuoma-nostalgiaan, mutta kenties Mallasjuomassa kiteytyi lahtelaisuus omana aikanaan, savupiipputeollisuus ja alkoholi, kaikkine lieveilmiöineen.

Slogan ”Oi! Lahtelaista.” on lähes suora lainaus ikimuistoisesta ”Moi! Lahtelaista.” -mainoshuudahduksesta. Lahen Lehessä slogan on saanut brittiläisiä vaikutteita ”Oi!”-muodossa, jolla viittaan punkmusiikin alalajiin, johon usein liitetään työväenluokkaisuus, oluen juonti ja jalkapallo, asioilla, jotka ovat lyöneet oman leimansa myös lahtelaiseen identiteettiin.

Tänään soi ”Lahden sininen

Alatori uusiksi? Osa 2

Nyt kun (ala)torin kaivaminen on jo pitkällä ja joitain arkeologisia tuloksiakin on jo saatu ja pilaantuneita maita vaihdettua, on ilmoille heitelty ehdotuksia, millainen alatori voisi tulevaisuudessa olla. Kirjoitin taannoin aiheesta yhdestä näkökulmasta eli alatori puistona.

Alatori työmaana heinäkuussa 2013

Alatori työmaana heinäkuussa 2013

Alatorille on aika ajoin väläytelty täydennysrakentamista, siihen otti kantaa myös kaupunginjohtaja Myllyvirtakin. Toriparkin ja maanpuhdistuksen yhteydessä lähti ”Sippi”puisto sekä menetettiin sympaattinen olutravintola Metro. Alatorista tiedetään tässä vaiheessa oikeastaan vain se, että tilalle on tulossa ainakin ajoluiska Rauhakadulta alas toriparkkiin. Usein tällaiset luiskat luovat kaupunkitilallista hukkaa.

Alatorille maltillinen rakentaminen voisi tulla kysymykseen ja samalla luiskan voi yhdistää viereiseen rakennukseen, rakentamalla esimerkiksi ulkoilmaterassi luiskan päälle tai vaikkapa puisto, kuten on ehdotettu. Matala kaksikerroksinen rakennus toimisi hyvänä parina komealle ”Starckjohannin” rakennukselle. Näin torin ympäristön harmoninen tasapaino säilyisi, mutta samalla loisi mielenkiintoisen vastinparin keskeiselle paikalle, kilpailematta seremonia-akselin kanssa. Näyttävien ja toimivien rakennuskokonaisuuksien ei tarvitse kurkotella taivaita.

Materiaalina voisi toimia vaikkapa lasi, ja näin Lahti saisi takaisin lasipalatsin. Rakennuksessa voisi toimia taidehalli, kahvila, ravintola, linja-autojen odotustiloja ja rakennuksen kellarikerroksiin voisi sijoittaa torin ja sen tapahtumien huoltotiloja. Rakennus jatkaisi alueen avoimen tilan perinnettä, mutta hieman eri konseptilla.

Lehteä tekemässä osa 6

Sain vihdoin päivitettyä lahenlehti.net-sivustoa, se on ollut samanlainen jo vuodesta 2008, jolloin lehti pistettiin pystyyn. Maailma on siitä muuttunut ja sivujen tekniikkakin oli jo osittain vanhentunut, joten oli aika päivittää sivuja ja samalla ilmettäkin. Sivut on tehty WordPressillä, joka on ilmainen nettisivupohjien tarjoaja ja jonka käytettävyys on mielestäni hyvä: sivuksi voi valita oman teemansa, mutta jota voi muokata taitojensa ja mielensä mukaan. Nämäkin sivut tulevat muuttumaan (paremmaksi) tästä. Ja iso kiitos Jaskalle ja Tapsalle avusta sivujen suhteen.
Lehti on myös Facebookissa, sivua voi käydä tykkäämässä ylhäällä olevan valikon linkin kautta. Sivun tarkoituksena on mainostaa Lahen Lehen uusia juttuja sekä suosittaa linkkien muodossa lahtelaisia sivuja, tapahtumia ym.

Mainittakoon vielä ulkoasuasioista että lehti saanee myös oman logonsa piakkoin.

Päivityksen yhteydessä halusin myös uuden kuvan, jonka löysin vanhempieni kotialbumista. Se lienee otettu 70-luvun puolivälistä, otettu niiltä seuduilta jossa itse kasvoin 80- ja 90-luvuilla. Kuvassa on paljon tuttua, mutta paljon on hävinnyt. Muutos on aina kiehtovaa, tapahtuu se sitten kaupungille tai ihmiselle…

Tarkoitus on myös lisätä sivuille sisältöä (lehden kustantajan) Pekka Productionsin eri ”toimialueilta”. Lähinnä ne koskettavat vuosien varrella kertynyt aineistoa eri kiinnostuksen kohteista. En tiedä onko sillä juurikaan merkitystä ulkopuolisille, mutta tietenkin joitakin asioita voi jakaa, vaikka ne ei päällisin puolin liity toisiinsa, niillä on yhteys, joka aukea, ennemmin tai myöhemmin. Tai sitten ei. Toinen syy on myös se, että halusin keskittää PP:n Lahen Lehen alaisuuteen hallinnoinin helpottamiseksi.

Viime aikoina olen huomannut että sivujen kirjallinen sisältö on kallistunut enemmän blogimaiseen kirjoittamiseen ja vapaaseen ajatuksenvirtaan ja esimerkiksi haastattelut tai artikkelit ovat jääneet vähemmälle. Tietenkään siitä ei tarvitse olla huolissaan, painotukset muuttuvat ja lehtihän ei ole oikeastaan alkua lukuunottamatta ollut mikään syvällisen lahtelaisuuden ilmiöiden luotaaja tai analyyttisen journalismin aarreaitta. Joskus seurasin sivujen kävijätilastoja, mutta se ei ole oikeastaan ole ollut tärkeää, koska kirjoittanen kuitenkin. Toivottavasti lehen sisällöstä on iloa vielä 20 tai 50 vuoden päästä.

Syksyllä julkaistaan lehteä koskeva uutinen, mutta sen aika on vasta sitten kun asiat etenevät tiettyyn pisteeseen. Palataan asiaan ja hyvää loppukesää.

Kesäteatteria Myllysaaressa

Taustaa

Moni kesä on itselläni vierähtänyt ilman kesäteatteria, tietenkin monena vuotena on ollut aikomuksena mennä, mutta aina jollain verukkeella siirtyminen aurinkokatsomoon on jäänyt suorittamatta. Muutama vuosi sitten pääsin Suomenlinnaan katsomaan Tuntematon sotilasta. Pikkupoikana tuli useastikin käytyä Karirannan kesäteatterissa, mutta sitten tämäkin perinne valitettavasti katkesi.

Kuitenkin tänä kesänä monen asian summana, keskiviikkona 3.7. sain hienon tilaisuuden päästä seuramaan kesäistä näytelmää, kun Myllysaaressa pyörähti käyntiin Myllysaaren kaunis Justiina. Niinpä pitkästä aikaan pääsin nauttimaan lahtelaisesta kesäteatterista.

Laukes

Viime vuosina lahtelaista kesäteatteritoimintaa on ylläpitänyt Lahden Elävä Taide ry:n Pesäkalliossa, mutta tälle vuodelle saatiin uusi toimija, kun Lahden Uusi Kesäteatteri (LAUKES) aloitti Myllysaaressa. Uuden Kesäteatterin takana on Päijät-Hämeen tapahtumakulttuurin tukiyhdistys ry, ja näytelmä Myllysaaren kaunis Justiina on Suomen uusimman ammattikesäteatterin ensituotanto. Laukesia luonnehditaan Facebook-sivulla että se on ”korkeatasoisia ja kiinnostavia musiikkiteatteriesityksiä tuottava ’ympärivuotinen kesäteatteri’, jonka lippulaivana on Lahden keskustassa kesällä 2015 aloittava musiikkiteatteriin keskittyvä kesäteatteri”.

Miljöö/lavasteet

Esityspaikkaan pääsin onnekkaana tutustumaan jo ennakkoon, kun sain kutsun auttamaan näytelmän lavastajaa Miia Marttista. Teatterin näyttämönä toimi saaren upean paviljongin takana sijainnut venevaja aivan veden äärelle. Paikka toikin aivan oman tunnelmansa. Näytelmän aloitukseen oli jäljellä vain muutamia päiviä, lavasteet olivat pääosin hyvällä mallilla, mutta vaati laittoa, joten Marttisella ja kumppaneilla oli puuhaa. Muutama apukäsi oli ehkä avuksi viime hetken puristuksissa. Näytelmä sijoittuu suomalaiselle kesänviettopaikalle, joten vajaan oli rakennettu kesähuvilan pihapiiri. Lavastus oli varsin onnistunut ja monet yksityiskohdat toivat entisaikojen kesänviettopaikat katsojan likelle. Mainittakoon että katsomona toimii Kisapuiston vanhat katsomarakenteet, kaiken päälle, lisämaustetta antoi teatterin katonrajaan pesiytyneet pääskyset.

Ennakkonäytökseen

Kolmas heinäkuuta järjestettiin näytelmän kutsuvierasilta (tms.), johon sain kutsun Lahti-seuran edustajana. Sekös mieltä lämmitti ja kiitollisena otin kutsun vastaan. Mukaan lähti hyvä kaverini Tapsa (mm. Pro Puun puuseppä), joka hänkin kantoi oman kortensa kokoon lavasteiden suhteen. Paikalle saavuttiin hyvissä ajoin ja ihmisiä olikin jo piha täysi, tuttuja naamojakin. Eikä aikaakaan kun pääsimme astelemaan sisälle katsomoon, ja jo pian näytös pyörähti käyntiin.

Näytelmä

Tunnelmaltaan näytelmä on perinteinen kevyt suomalaisromanttinen kesäpaikkakomedia ja sijoittuu johonkin ”vanhaan romanttiseen aikaan”. Tarina tai sen kerronta ei ole poikkeuksellinen, tarinan kulku monin osin ennalta-arvattava, mutta silti hyvin toteutettu ja laadukkaasti viihdyttävä. Mennyttä aikaa ryyditettiin osuvilla viitteillä nykyaikaan, mikä parhaimmillaan on hauskaa, jos niihin ei käsikirjoitusvaiheessa takerru liikaa tai niistä yritä muodostaa itsetarkoitusta tarinan kustannuksella. Muutamat vitsit olivat toki jo kuultu aiemminkin, mutta moni nauratti. Ja koska kyseessä on aito (kesä)teatteri, ei pieniltä kommelluksiltakaan vältytty. Ne kuitenkin paikattiin loistavalla tilanneoivalluskyvyllä ja ammattitaidolla ja yleisöllä entistäkin hauskempaa (näemmä myös näyttelijöillä). Näytelmän ensimmäinen puoliaika meni tutustuellessa, tarinallista jännitettä ei oikein syntynyt. Toinen puoliaika oli jo terävämpi, hahmot oli ajettu näytelmään, tulleet tutuiksi ja päästiin ikään kuin vauhtiin. Pääpiirteissään tarinan kantavana voimana tuttu aihe, rakkaus, tarkemmin ottaen naimisiinmeno. Tapahtumapaikkana Villa Grönstrand, jossa häiden suunnitteluviikonloppua viettävät tuleva(?) aviopari ja mukana ovat tietysti miehen äiti ja morsiamen isä, molemmat leskiä.

Kaikki näyttelijät ovat esiintyneet useammassakin Lahden kaupunginteatterin tuotannossa, mutta eivät ole teatterin näyttelijöitä, kuten aiemmin virheellisesti kirjoitin [korjattu 19.7.]. Myllysaaren (hyvin) kauniin Justiinan roolivalinta on onnistunut. Justiinan roolissa nähdään ja kuullaan Sanna Parviainen, hän on tullut itselleni tutuksi Emil Kakon ohjaamassa Loitolla -elokuvassa. Punatukkainen Parviainen sopi erinomaisesti rooliinsa, ja hänen työskentelyssä on tasapainoisuutta herkkyyden ja voiman potentiaalin välimaastossa.

Toinen naisrooli on astetta räväkämpi, Annamaria Karhulahden esittämä Sofie Grönstrand. Hänen hauskuutensa kumpuaa hahmon todellisen ja kuvitteellisen sosioekonomisen aseman ristiriidasta. Hahmon esikuvana voidaan kansallisella tasolla Tankki Täyteen Emmi ”Emilia” Wilen, sekä kansainvälisesti kaikkien ”parempien” keskiluokkaisten rouvien esiäiti, loistava Hyacint Bucket (Anteeksi… Bukee). Karhulahti tekee mainion suorituksen ja hän osasi hyvin käyttää hyväkseen vantteraa ja muodokasta ulkomuotoaan.

Miehet hoitivat tonttinansa hyvin, vaikka jäivätkin (omilla tonteillaan dominoivien) naisten varjoon, jos tällaista vertailu kukaan ylipäänsä kaipaa. Miespääosassa on Mikael Haavisto (Max Grönstrand) esittää tavanomaisen oloista nuorta herraa, joka äitinsä hössötyksestä huolimatta tai juuri sen takia, on säilyttänyt rationaalisen ajattelun taidon, ehkä juuri tästä syystä Haavisto toimii myös tarinan kertojana.

Morsiamen isänä nähdään Juha Pihanen (Aimo Vaimoke). Pihanen tulkitsee herkkää Vaimoketta ajoittain ylinäytellen erityisesti soololauluosuuksissa, mutta silti on roolissaan uskottava, herkempi mies, sellainen, joka elämässään näennäiseen umpikujaan joutuessa voi sortua päihteiden liikakäyttäjäksi. Epäonninen tai epäonnistunut yrittäjä, joka haluaa parempaa lapselleen. Henkilökohtaisesti hahmo oli mielestäni sympaattisin. Pihanen toimii myös näytelmän vastaavana tuottajana.

Oma teatteritaiteentuntemus ei riitä kovinkaan tarkkaan analysointiin. Mielikuvissa perinteisen kesäteatterin taustalla on usein näytelmäpiirin tai harrastajateatteriväen talkooponnistelu. Tällaiselle satunaiselle kesäteatterikävijälle Myllysaaren Kaunis Justiina näyttäytyy hyvin toteutettuna hienoissa puitteissa, viihdyttävänä musikaalikomediana, josta ei kuitenkaan puuttunut kesäteatteriin kuuluvia (?) farssinomaisia hetkiä. Musiikkiesityksiä näytelmässä on viisitoista, monia tunnettuja musiikkikappaleita. Musiikaaleista (ainakaan elokuvallisista) en ole oikeastaan koskaan ”välittänyt”, lieneekä epämusikaalisuuteni siihen syy vai se että musikaaliosuudet katkaisevat tarinan kulkua liialti. Tai sitten sekä että. Mutta nyt kun pääsin seuraamaan lähietäisyydestä laulua, tanssia ja näyttelemistä, katsomoon konkretisoitui selkeästi että musikaalin läpivieminen näyttelijälle erittäin fyysistä. Tästä eteenpäin lupaan katsoa musikaaleja siltäkin kantilta ja luulen että arvostan nykyään musikaaleja enemmän.

Peukku Myllysaarelle, jota sopii suositella muillekin.

Myllysaaren Kaunis Justiina

Sanna Parviainen (mm. Aleksanterin Teatterin ”Rent”, Lahden kaupunginteatteri)
Mikael Haavisto (mm. Turun, Rauman ja Lahden kaupunginteatterit, Samppalinna)
Annamaria Karhulahti (mm. Lahden ja Helsingin kaupunginteatterit, Aleksanterin Teatterin ”Aladdin”)
Juha Pihanen (mm. Lahden kaupunginteatteri, Aleksanterin Teatterin ”Aladdin”)
Pianistina ja kapellimestarina toimii Asko Turkia (mm. Lahden kaupunginteatteri)
Justiinan ohjaajana ja koreografina toimii lahtelainen Laura Viippola (mm. Helsingin Kaupunginteatteri ’Maija Poppanen’, Sinfonia Lahti ’Romeo & Julia’ )
Justiinan puvustaa Heli Salomaa ja lavastaa Miia Marttinen

Tulevat kesän näytökset ja lisätietoja löytää mm. Facebook-sivulta.

Etelä-Suomen Sanomat 29 vuotta sitten

Vanhojen (paikallis)lehtien selailu on kiinnostavaa puuhaa ja iästäni johtuen, kiinnostus kasvaa, jos lehti ajoittuu 1970-90-lukujen väliin. Tällä kertaa eteeni kannettiin (mökiltä?) vanha Etelä-Suomen Sanomat 29 vuoden takaa ja päiväys on 27. kesäkuuta 1984. Käynkin läpi muutamia paikallisesti kiinnostavia uutisia.

Heti etusivulla on iso otsikko: Lasitehdas elpyy uusin konstein. Kyseessä oli siis vuonna 1969 valmistuneesta Okeroisten tehtaasta. Jutussa pohdittiin tehtaaseen kohdistuvien omistussuhteiden uudelleenjärjestelyitä ja tehtaan rakennemuutoksesta, jotta tehdas pystyisi jatkamaan. Kuten nyt tiedetään, tehtaan omistanut NSG Group sulki tehtaan ja tuotanto päättyi toukokuussa 2012.
Muista talousasioista taloussivulla, jossa uutisoidaan että lahtelaissyntyinen Uponor osti pienen viipaleen Thyssenistä. Saksan liittotasavaltalaiseen Thyssen AG:n kuuluva tytäryhtiö Thyssen Plastik Anger KG valmistaa mm. muoviputkia. ThyssebKrupp toimii nykyään Suomessa mm. materiaalitoimittajana ja hissivalmistajana.

Sivulla kolme on paikallisuutisia, jonka yhden aiheena on kaupungintalon jätättävä kello (tai vielä se on paikallaan…). Jutussa kerrotaan että sen koneisto uusitaan remontin yhteydessä ja täsmällistä aikaa se alkaa näyttää seuraavana vuonna. Kaupungintalon korjaustöiden arvioitiin valmistuvan kokonaisuudessa uoden 1985 maalis- tai huhtikuussa.
Toisessa artikkelissa pähkäillään Helsingin tien liikennejärjestelyijä. Vilkkaan tien ali tarvittaisiin  kevyenliikenteen tunneleita sekä uusi ajoyhteys Mustanmäenkadulta. Nyt voikin käydä katsomassa miten nämä suunnitelmat ovat toteutuneet. Jutun yhteydessä olevassa kuvassa näkyy Helsingintien ja Hennalankadun (silloisen Riihimäentien) risteys, jossa silloin oli vielä liikenneympyrä (nyk. kiertoliittymä), uutisen mukaan risteykseen suunnitellaan liikennevaloja…

Kulttuurisivuilla hehkutetaan Hanoi Rocksin ja Thundersin keikkoja Jokimaan juhannusfestivaaleilla. Festareilta raportoitiin mm. seuraavaa: ”Hämmästyttävää kyllä, Suomessa kohtuuttaman suosittu hittimylly Yö, jätti Jokimaan kuulijat välinpitämättömäksi. Vasta Popeda sai toden teolla vauhtiin raviradan juhlat. Popeda on vuosien mittaan karaistunut lepsusta ja eittämättä hölmöstä rapparibändistä vahvaksi ja tiukaksi kokoonpanoksi.” Ehkä festivaaliyleisön käyttäytymisessä kiteytyy selkeästi se mitä lahtelaiset arvostivat/arvostavat…

Tapahtumakalenterissa mm. Karirannan kesäteatterinäytelmä Silkkikivi, joka on Pekka Saariston komedia. Esitykset joka päivä paitsi perjantaisin.

Tämä sanomalehtikatsauksesta, 29 vuoden päästä uuudestaan.