Lahden kaupungin perustaminen

Lahden kaupunki perustettiin 1.11.1905. Lyhyenä kertauksena kaupungin perustamiseen liittyvät pääkohdat aina 1700-luvulta 1900-luvun alkuun. Tiivistelmä on pääosin muokattu museon laatimasta artikkelista Kuka, mitä, Lahti – Lahden kaupungin perustaminen.
Lahden vaakunasta on oma artikkeli.

Lahden pitkä tie kaupungiksi

-Lahti oli keskiajalta lähtien Hollolan suurimpia kyliä. Taloluku vaihteli kahdenkymmenen molemmin puolin. Kylän kantataloja olivat Pekkala, Paavola, Rekola, Juhakkala, Juustila (Jussila), Mäkelä, Kittelä, Huovila, Saksala, Marola, Hennala, Savola, Kartano, Sipilä, Seppälä, Leikkola, Hörölä, Nikkilä, Anttila ja Helkala. Vuonna 1634 taloja oli 24

-Hallinnollisesti kylä kuului Hollolan pitäjän Okeroisten neljänneskuntaan. Seurakunnallisesti kylä oli osa Hollolan kirkkopitäjää ja verot kylän talot maksoivat Tukholmassa sijainneelle sotilassairaalalle

-Kaupungin perustaminen Lahteen oli esillä jo 1700-luvun puolivälissä. Hollolan kihlakuntaa Ruotsin vuoden 1746 valtiopäivillä edustanut Benjamin Busk teki asiasta esityksen. Hanke ei johtanut minkäänlaisiin toimenpiteisiin

-Kun Lahteen saatiin rautatie (v. 1869) ja Vesijärven kanava valmistui (v. 1871), kaupunkihanke nousi uudelleen esille. Lahden kylä muuttui 1870-luvulla muutamassa vuodessa teollisuus- ja asemakyläksi, jossa kaikki ajan sosiaaliset ongelmat korostuivat. Kylän elinkeinoelämä ja palvelurakenne monipuolistui ja edellytti yhä selkeämmin hallinnollisia muutoksia.
Uusi Suometar heinäkuussa 1876: ”…[Lahdessa] taas puuhataan kovasti kaupunkia, josta jo ennen on ollut puhetta. Se pitäisi kiiruudella tulla alkuunsa… Kaupunki siitä tuleekin liikenteeltä sopivalle paikalle. Yhdellä puolella on rautatie ja toisella puolen isot vedet ja laivaliike”.
Asia ei juuri edistynyt

Kesän 1877 Lahden kylän palon jälkeen viranomaiset halusivat mahdollisimman pian ratkaista Lahden kylän tulevaisuuden, kaupungin perustaminen tuli konkreettiseksi vaihtoehdoksi. Valtiovalta ei kuitenkaan kannattanut ajatusta, kuvernööri esitti heinäkuussa 1877, että Lahden kylän paikalle perustettaisiin kauppala. Syksyllä saatiin ”korkeimmasta paikasta” päätös, jossa senaatille annettiin lupa käyttää korkeintaan 100.000 markkaa Lahteen perustettavan kaupungin tai kauppalan perustamiskustannuksiin. Samalla tehtiin laskelmat kauppalan perustamisen edellyttämien pakkolunastuksien kustannuksista.

Keväällä 1878 asian valmistelut etenivät niin, että kesäkuun viides päivä julkaistiin ”Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus kauppalan perustamiseksi Lahden kylän talojen tiluksille Hollolan pitäjässä, osaksi Järvenpään kylää olevan Anttilan talon maille samassa pitäjässä.”
Kauppala säilyi hallinnollisesti vielä Hollolan kunnan yhteydessä. Kauppalalle ei asetettu kovinkaan kunnianhimoisia kasvutavoitteita, silti kauppalalaiset itse uskoivat aluksi melko nopeaan kunnalliseen itsenäistymiseen

-Kauppala perustettiin entisen kylän kohdalle paljon 1870-luvun alkupuolella tehtyjä kaavailuja pienempänä. Alunperin kauppala tai kaupunki olisi ulottunut rautatieltä Vesijärven rantaan

-Lääninarkkitehti Alfred Cavén laati kauppalan ensimmäisen asemakaavan. Se oli ajalleen tyypillinen säännönmukainen ruutukaava. Kaavoitettu alue oli kooltaan noin 43 hehtaaria. Siinä oli 22 korttelia, joissa oli 114 tonttia.

-Vasta 1890-luvun lopulla kauppalan yleinen kokous päätti ryhtyä toden teolla selvittämään kaupungistumisen mahdollisuuksia. Kauppalanhallitus laati F. F. Frostellin hankkimien tietojen pohjalta suunnitelman Lahden kaupungin perustamisesta ja teki jopa esityksen kaupungin tulo- ja menoarvioksi.
Suunnitelmista muovattu anomus lähetettiin Hämeen läänin kuvernöörille, jossa toivottiin hänen ehdottavan kaupunginoikeuksien myöntämistä Lahdelle. Hollola vastusti voimakkaasti, siitä huolimatta läänin kuvernööri G. A. von Kothe puolsi hanketta. Myös senaatti kannatti ajatusta, mutta jostain syystä hanke ei vielä oikein edennyt

Vuonna 1904 laadittiin ja hyväksyttiin Lahden perustuskirja, joka siihen liittyvine lausuntoineen toimitettiin senaatista hallitsijan ratkaistavaksi 29.5.1904.
Yli vuoteen asiasta ei kuulunut mitään, niinpä Lahden kauppala lähetti järjestysmies Frostellin ja pankinjohtaja Carlstedtin tiedustelemaan tilannetta itse ministerivaltiosihteeri Constantin Linderiltä Pietarista.

-Asiamiehet viipyivät matkallaan siihen asti kun Keisari Nikolai II lopulta 1. marraskuuta 1905 antoi Pietarhovissa asetuksen kaupungin perustamisesta.
Tapaus jäi pahasti meneillään olleen suurlakon varjoon ja tieto kaupunginoikeuksien saamisesta tuli Lahteenkin vasta kahden viikon kuluttua päätöksestä. Kauppalanhallitus merkitsi kokouksessaan 18.11. lakonisesti tiedokseen, että ”kauppala on juuri saanut kaupunginoikeudet”

-Hankkeen toteutuminen oli lähes pelkästään lahtelaisten itsensä aloitteellisuuden ja tarmon ansiota, Hollolan kunta vastusti sitä loppuun asti. Valtiokaan ei sitä erityisesti kannattanut, mutta ei myöskään suuremmin vastustanut, kun siitä ei aiheutunut sille uusia kustannuksia.
Lahtelaiset saattoivatkin hyvällä syyllä todeta, että heidän uusi kaupunkinsa oli ”maamme kaupunkien joukossa ensimmäinen, joka on kaupungiksi kohonnut kokonaan omin voimin ja luonnollisen kehityksen pakosta.”

Lahden kartanon maat

Lahden kylä kasvoi jo keskiajalla suurkyläksi maa- ja vesireittien solmukohtaan. Aikoinaan Vesijärvi oli kirkas ja kalainen järvi, joka toimii reittinä pohjoiseen. Järvellä ja sen ominaisuuksilla on varmasti ollut vaikutuksia taajaman syntymiseen juuri sille kohdalle, jossa se säilyi vuosisatoja tiiviinä kylänä ja josta myöhemmin muodostui alueen keskus.

Palaneen kylän paikalle vuonna 1878 perustettu kauppala sijoittui pieneen ruutukaavaan, jonka rajat eivät ulottuneet järvelle asti. Kauppalalla ei ollut edes omaa satamaa, Vesijärven satamakin sijaitsi kaukana kylästä huonojen kulkuyhteyksien päässä. Myöhemmin kaupunki havitteli omaa satamaa, joka jäi yrityksistä huolimatta toteuttamatta.

Vasta kun kaupunki osti monimutkaisten vaiheiden jälkeen kartanon maat vuonna 1924, sai kaupunki sai vihdoin rantaviivaa ja Lahdesta tuli järvenrantakaupunki.
Kartanon maille laadittiin useita suunnitelmia, joiden tarkoituksena oli tehdä Lahdesta todellinen rantakaupunki. Jotkin suunnitelmat olivat niin suurisuuntaisia, että vain osia niistä toteutettiin:
Pikku-Vesijärven ympärillä olevasta jättömaasta tehtiin virkistysalue ja Fellmanin pelloista tehtiin puisto niinkin myöhään kuin 1950-luvulla.

Jalkarannantie keskustan suuntaan joulukuussa 2008.  Etualalla (Kuva Sauli Hirvonen)

Jalkarannantietä keskustan suuntaan joulukuussa 2008. Etualalla Matti Koskelan Läpi päivän -veistos.
(Kuva Sauli Hirvonen)

Keskustan ja rannan väliin jääneen alueen suunnittelu ja rakentaminen nousivat esiin uudella vuosituhannella esille, kun paikoitusalueena toimineen asfalttikentän sekä Jalkarannantien ja Kyösti Kallion kadun väliselle alueelle haluttiin kaavoittaa asumista.
Alueesta järjestettiin suunnitelukilpailu, joka ratkesi vuonna 2005.
Ranta-Kartanon rakentaminen aloitetaan aikaisintaan vuonna 2015.

Kartanon liittäminen kaupunkiin

Vuonna 1878 perustetun kauppalan pinta-ala oli pieni. Kun Lahdesta tuli kaupunki vuonna 1905, ei kaupungin alue ulottunut Vesijärvelle asti, vaikka kaupungilla oli venevalkama-alue satamaradan ja Pallaksenniemen välillä.

Kaupunki alkoi laajentaa kohti rantaa, niinpä se jo vuonna 1906 harkitsi kaupungin ja Vesijärven maa-alueen ostoa ja liittämistä kaupunkiin.
Alueen omisti hovioikeudenneuvos August Fellman, ja siihen kuului Mytäjäisen peltoalue, nykyään Sopenkorven teollisuus- ja asuntoalue. Ostohanketta jatkettiin vuonna 1908, jolloin Fellman pyysi 2 milj. mk, kaupunki tarjosi 1 milj. mk.
Kaupunki ryhtyi valmistelemaan pakkolunastusta, samalla olisi lunastettu kartanokin, josta olisi tullut kaupungintalo.
Samaan aikaan W. O. Lille laati mm. lunastettavaksi esitetyn alueen asemakaavan. Lillen kaavaa ei vahvistettu, koska pakkolunastus jäi tekemättä. Esitys oli kuitenkin merkittävä, koska sen vaikutuksia on näkyvissä myöhemmissä kaavoissa.

Vuonna 1911 senaatti oikeutti Lahden kaupungin pakkolunastamaan Lahden kartanosta mm. Vesijärven ja Pikku-Vesijärven ranta-alueita. Fellman tarjosi kolmea vaihtoehtoista aluetta. Kauppoja ei syntynyt.
Aiemmin samana vuonna Lahti oli kuitenkin ostanut Sopenkorven alueen pääasiassa teollisuusrakentamiseen.

August Fellman kuoli 1912, Lahden kartanoa edusti vuonna 1913 jatkuneissa neuvotteluissa Arthur Fellman. Nyt kaupungille tarjottiin kolmea vaihtoehtoa, yhdessä vaihtoehdossa koko kartanon alueesta 2,25 milj. mk, kaupunki tarjosi 1,5 milj. mk. Asia raukesi tälläkin kertaa.

Seuraavan kerran kauppaa yritettiin v. 1917. Tällä välin omistussuhteet olivat siirtyneet perikunnalle osakeyhtiönä. Perikunta halusi myydä kartanon lisäksi sen omistamat teollisuuslaitokset, hinnaksi tuli 14,425 milj. mk. Kaupunki tarjosi 10,6 milj. markkaa. Kauppoja ei syntynyt.

Asiaan saatiin uusi vaihe vuonna 1919, kun liikemiehet J. Ranta-Knuuttila ja Emanuel Sirkkunen ostivat kartanon teollisuuslaitoksineen. Uudet omistajat tarjosivat kartanon maita ilman teollisuuslaitoksia. Hinta oli 3,9 milj. mk ja tällä kertaa valtuusto hyväksyi tarjouksen sellaisenaan.
Jo vuonna 1920 alueesta järjestet-tiin asemakaavakilpailu. Ohjelmassa kiinnitettiin huomiota erityisesti satamajärjestelyihin sekä vanhan ja uuden kaupunkialueen yhteyden luomiseen. Kaikkiaan jätettiin 14 ehdotusta.
Varsinaisen asemakaavan sai laatiakseen Carolus Lindberg.
Erästä palkittua ehdotusta palkintolautakunta kommentoi mm. seuraavasti:  “Pikku-Vesijärvi on täytetty ja täten syntynyt ala käytety korkeita rakennuksia varten, miklä voi olla hyvinkin edullista…”
Lindberg laati vuonna 1922 alueelle kaavan, joka vahvistettiin 30.1.1924. Kaava ei toteutunut.

Kartanon alue liitettiin kaupungin hallinnolliseen alueeseen 1.1.1924, ja näin kaupunki sai lopulta maa-alueensa ulottumaan Vesijärven rantaan.

Vuonna 1931 (vahvistettiin 1934) Otto-Iivari Meurman laati kaavan, joka käsitti nk. Fellmanin peltojen alueen. Kaavassa oli vielä klassismin  aiheita, mutta pääosin se oli jo funktionalistinen: asukkaille haluttiin taata oikeus valoon ja ilmaan.
Liikenteen merkitys kasvoi, esimerkiksi Hevosmiehenkatu (nyk. Hollolankatu) oli leveä etelä-pohjoissuuntainen valtaväylä.
Kaava toteutui vain vähäisiltä osin.

Sotien välisenä aikana pyrittiin kaavamuutoksilla auttamaan rakennustoimintaa. Esimerkiksi Fellmanin pellon kaavamuutos vuonna 1941 laadittiin nimenomaan luomaan paremmat edellytykset silloiselle rakennustoiminnan rahoitusjärjestelmille. Fellmanin pellolle oli vuonna 1924 vahvistettu umpikorttelikaava ja Meurmanin laatima muutoskaava, johon oli sijoitettu avoimet korttelit ja 3-5-kerroksiset rakennukset.

Kaupunginarkkitehti Kaarlo Könö-nen ehdotti vuonna 1945, että entinen kaupungin asemakaava-arkkitehti Olavi Laisaari kutsuttaisiin laatimaan suunnitelma pohjoisessa Vesijärveen, idässä valtion satama-rataan ja etelässä Salpausselän suurtiehen rajoittuvalle alueelle. Laisaari suostui, ja sen johdosta valmistui Laisaaren suunnittelema Lahden ensimmäinen yleiskaava 1946. Kaavassa korostuivat liikenneväylien lisäksi puistot ja vapaa-ajan alueet.

Uusi kaava vuonna 2012

Ranta-Kartanon alueesta järjestettiin vuonna 2005 suunnittelukilpailu. Voittajatyön pohjalta kaupunki aloitti alueen suunnittelun.

Ranta-Kartanon asemakaavassa alueelle on sijoitettu seitsemän 2-3 kerroksista umpikorttelia, joiden nurkissa on yhteensä seitsemän kahdeksankerroksista tornitaloa. Nykyisen Jalkarannantien paikalle rakennetaan puistovyöhyke kevyen liikenteen väylineen. Kaava mahdollistaa myös uuden taidemuseon. Asemakaava tuli lainvoimaiseksi 6.9.2012.

Tämän jälkeen rakennusliike on selvityksissään päätynyt hakemaan omistamalleen korttelille kaavamuutosta. Muutoshakemuksessaan yhtiö esittää tutkittavaksi vaihtoehtoa, että nyt asemakaavassa kolmekerroksiseksi osoitetut korttelin osat olisi mahdollista rakentaa nelikerroksisina.
Asemakaavamuutoksen käynnistämisen johdosta asuntorakentamisen aloitus Ranta-Kartanon alueella alkaa aikaisintaan loppuvuonna 2015.

Suunnitelmista enemmän osoitteessa Lahti uudistuu -sivulla.

Rakennuksia ja paikkoja

Lahden kartano joulukuussa 2008. (Kuva Sauli Hirvonen)

Lahden kartano joulukuussa 2008. (Kuva Sauli Hirvonen)

Kartano

Kartanon ratsutila oli aatelissuvun omistuksessa 1860-luvulle asti.
Uuden päärakennuksen rakennutti hovineuvos August Fellman 1897-1898 arkkitehti Hjalmar Åbergin piirustusten mukaan.

Fellmanin pellot ja puisto

Keväällä 1918 Lahteen tuotiin noin 20 000 antautunutta punaista. Heitä sijoiteltiin aluksi koulurakennuksiin ja teollisuuslaitoksiin. Näiden täyttyessä tuhansia vankeja tavaroineen ja hevosineen koottiin Fellmanin pelloille, josta heidät vietiin Hennalaan.
Vuonna 1978 paljastettiin kuvanveistäjä Erkki Kannoston suurikokoinen Punavankien muistomerkki.

Pelloilla järjestettiin useana vuonna mm. maatalousmessuja, sisääntuloportti sijaitsi Pellonkulman ja Suojalinnan välissä.

Vuonna 1958 kaupunginhallitus päätti, että Fellmanin peltoalue kunnostetaan kansanpuistoksi. Kaupunginpuutarhuri Erkki Kivivuori sai tehtäväkseen puiston rakentamisen kaupungin työllisyystöinä.
Puiston koko on noin viisi hehtaaria.
Lammen lähellä paljastettiin vuonna 1961 Jussi Mäntysen kolmea lentoon lähtevää joutsenta esittävä pronssipatsas Ylös kirkkauteen.
Puistoa uudistettiin vuonna 1994.

Linja-autoasema

Linja-autoasema valmistui 1939 kaupunginarkkitehti Kaarlo Könö-sen laatimien piirustusten mukaan. Kolmesta osasta koostuvaa rakennusta hallitsee 28 metriä korkea mainos- ja kellotorni.
Aseman toiminnot siirtyvät vuonna 2015 valmistuvaan matkakeskukseen.

Suojalinna ja Pellonkulma

Aleksia kuljettaessa Urheilukeskukseen, Fellmanin puiston “sisääntuloa” hallitsevat lahtelaisen arkkitehti Unto Ojosen suunnitelmien mukaan 1953 valmistunut yhdeksänkerroksinen asuin- ja liiketalo Pellonkulma ja Viipurista Lahteen siirtyneen arkkitehti Jalmari Lankisen 1945 suunnittelema, vuonna 1947 valmistunut yhdeksänkerroksinen asuin- ja liikerakennus Suojalinna. Unto Ojonen suunnitteli 1949 Suojalinnan jatkoksi 1951 valmistuneen kaupungin työntekijöille tarkoitetun asuinrakennuksen.
Rakennukset muodostavat porttimaisen kokonaisuuden. Porttiaihe esiintyy jo insinööri W.O. Lillen vuodelta 1908 olevassa kaupungin läntisten osien asemakaavassa.
Rakennukset ovat osa Fellmanin pellolle jälleenrakennuskaudella syntynyttä rakennettua ympäristöä.

Urheilutalo

Urheilutalo avattiin vuonna 1957, jolloin sen pienempi palloilusali valmistui. Hallia laajennettiin vuonna 1967, jolloin valmistui suurempi, lähes 1500 ihmistä vetävä urheilusali.
Vuonna 2012 kaupunginhallitus teki päätöksen purkaa urheilutalo syksyyn 2013 mennessä. Purkutyöt viimeisteltiin vuoden 2014 alussa.
Hallin toiminnot siirtyivät osaltaan Lahden suurhalliin.

Pikku-Vesijärven puisto

Vesijärven poukama ulottui ennen nykyisen linja-autoaseman kohdille.
1600-luvun loppupuolella aloitettiin vedenpinnan korkeuden säännöstelyä, jolla pyrittiin hillitsemään tulvatuhoja. 1800-luvulla järven pintaa laskettiin ja pinta laski lähes 3 metriä.

Pikku-Vesijärvi syntyi, kun vuonna 1869 rakennettiin pistoraide Lahden asemalta Vesijärvella sijaitseville teollisuuslaitoksille.
Näin ratapenkka erotti Pikku-Vesijärven omaksi lammekseen, säilyttäen kuitenkin yhteyden Vesijärveen.

Pikku-Vesijärveen laskettiin 1919-1931 kaksi kolmannesta Lahden kaupungin likavesistä, ja sen täyttämistä suunniteltiin useaan otteeseen.

Asemakaava-arkkitehti Olavi Laisaari ehdotti vuonna 1946, että Pikku-Vesijärven ranta kaavoitettaisiin virkistyskeitaaksi. Laisaaren idea toteutui 1950-luvun alussa.

Pienen järven pohja saastui, ja sinne kerrostui suuria määriä ravinteita ja muita epäpuhtauksia. Vuonna 1998 Pikku-Vesijärvi ruopattiin ja sadevesiviemärit siirrettiin Vesijärven puolelle. Samalla rakennettiin soivat vesiurut.

Pikku-Vesijärven ympärillä levittäytyvässä puulajipuistossa kasvaa yli 40 puulajia.

Kisapuisto

Lahden Kisapuiston jalkapallostadion rakennettiin vuoden 1952 Helsingin olympialaisia varten, joiden aikana siellä pelattiin kaksi alkusarjan jalkapallo-ottelua sekä yksi jatko-ottelu.
Olympiarenkaat eteläisellä sisääntuloportilla ovat muistuttamassa noista otteluista.
Kisapuiston katsomorakenteita on ehostettu viime vuosina, ja syksyllä 2014 jalkapallostadion sai valot.
Suunnitelmissa on rakentaa tulevaisuudessa uusia katsomo-osia.

Purettuja rakennuksia

Aikoinaan Pikku-Vesijärven rannalla on sijainnut nk. Myllykylä, paikalla olleen myllyn mukaan. Pikku-Vesijärven rannalla radan likellä sijaitsi mm. työläisten asuntoloita vielä 1950-luvulla.
Sittemmin kylä ja rannan muuta rakennukse tpurettiin. 1950-luvun aikana Kartanon alueella Pikku-Vesijärvi, Fellmannin puisto ja Kisapuisto saivat suunnilleen nykyisen muotonsa.

Viime vuosina alueelta on purettu useita rakennuksia, kuten aiemmin mainittu urheilutalo.
Paikoitusalueella sijainnut grilli, joka rakennettiin mahdollisesti 1970-luvulla(?), purettiin kaavamuutoksen johdosta.
Aiemmin 2000-luvun alussa Jalkarannantien varrelta oli purettu kaksi huoltamoa, jotka oli rakennettu joskus 1950-luvulla.
Alueen kolmas huoltamorakennus on toistaiseksi pystyssä. Alueen rakentaminen aloitetaan huoltamon tontilta.

Lähteet:
http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4842
http://www.paijat-hame.fi/fi/tehtavat/aluesuunnittelu/mary/alueet/paasikiven_aukio
http://lahtiuudistuu.fi/ranta-kartano
http://www.lahdenmuseot.fi/kuka-mita-lahti
http://www.vesku.net/vapaa-aika/pikku-vesku
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lahden_urheilutalo
http://fi.wikipedia.org/wiki/Fellmaninpuisto
http://kartta.lahti.fi/ims
Lahden Historia 2
HL 2/1986
HL 2/1988

Artikkeli julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 3/2014

Lahti-leivos on valittu

Lahti-leivos vuosimallia 2014. (Kuva Koulutuskeskus Salpaus)

Lahti-leivos vuosimallia 2014. (Kuva Koulutuskeskus Salpaus)

Lahti-Seuran hallituksen jäsenen ja kaupunginvaltuutetun Onerva Vartiaisen aloitteesta kaupunki saa uuden Lahti-leivoksen.
Ensi vuonna 110 vuotta täyttävälle Lahden kaupungille valittiin uusi nimikkoleivos Salpauksen leipuriopiskelijoiden kilpailussa.
Kilpailun voitti Edurne Heikkisen leivos. Siinä on kauraa, valkosuklaamoussea ja pähkinätryffelisuklaata. Leivoksen koristelu viittaa Lahden vaakunaan.

Valintatilaisuus pidettiin maanantaina 13.10. koulutuskeskuksen tiloissa ja 10 leivosehdokkaasta valittiin Heikkisen tekemä virallinen Lahti-leivos. Toiseksi kisassa tuli Sanni Kumpulainen ja kolmanneksi Katri Tynkkynen. Leivoksissa arvioitiin ulkonäköä ja makua.
Kaikki kolme palkitaan Lahti-Seuran vuosijuhlassa maanantaina 3.11. Lahden Lyseossa.

Voittajaleivosta aiotaan tarjota esimerkiksi Lahden juhlaviikoilla, Salpausselän kisoissa ja kaupungin tilaisuuksissa.
Leivosta valmistaa Pulla Pojat Oy.

Historian ensimmäisen Lahti-leivoksen suunnitteli 20 vuotta sitten Sinuhen silloinen kondiittorimestari Matti Storlöpare. Nyt oli mukana organisoimassa kilpailua Salpauksen lehtorin roolissa.

Aiheesta myös Koulutuskeskus Salpauksen sivuilla.

Lahti, Nastola, Kärkölä ja Hämeenkoski kuntien yhdistymisen kannalla

Lahden, Nastolan, Kärkölän ja Hämeenkosken valtuustot olivat tänään kuuden kunnan yhdistymisen kannalla. Hollola ja Iitti torjuivat uuden kuntajaon.
Valtuustot äänestivät seuraavasti: Lahden myönteinen päätös syntyi äänin 54-5, Nastolan äänin 25-18, Kärkölän 18-9 ja Hämeenkosken 12-9. Hollolassa kielteinen päätös tehtiin äänin 27-16 ja Iitissä 14-13.
[Lahden valtuuston äänestysluettelo]
Aiemmin kaikkien muiden kuntien kunnanhallitukset äänestivät kuntaliitoksen puolesta, paitsi Hollola.

Esitetty yhdistymissopimus ei näin ollen astu sellaisenaan voimaan, vaan valtiovarainministeriö tulee käynnistämään uuden neuvottelukierroksen myönteisesti kuntaliitokseen suhtautuneiden kuntien kanssa. Lopullisen ratkaisun uudessa yhdistymissopimuksessa mukana olevista kunnista tekee ministeriön asettama uusi selvittäjä.

Nykylainsäädäntö mahdollistaa yhdistymisen vaikka naapurikunnilla Hämeenkoskella ja Kärköllällä sekä Lahdella ja Nastolalla ei ole yhteistä maarajaa toistensa kanssa Hollolan sijaitessa kuntien välissä.
Ylen uutisen (30.9.) mukaan selvitysmiehet Seppo Huldén ja Rolf Paqvalin esittävät valtiovarainministeriölle, että Lahden seudulla käynnistettäisiin pikaisesti uusi kuntaliitoskierros. Mukana olisivat kaikki kuusi kuntaa, myös Hollola ja Iitti. [päiv. 30.9.]

Kuuden kunnan liitos – selvittäjien ehdotus

Kuuden kunnan selvitystyö on loppusuoralla. Kuntajakoselvittäjät Seppo Huldén ja Rolf Paqvalin ehdottavat Hollolan, Hämeenkosken, Iitin, Kärkölän ja Nastolan kuntien sekä Lahden kaupungin yhdistymistä. Valtuustot päättävät 29.9.2014, hyväksyvätkö ne yhdistymisen. Jos näin käy, uusi kunta aloittaa heti vuoden 2017 alussa. Uuden 154 000 asukkaan kunnan nimeksi tulisi Lahti ja se olisi Suomen 7. suurin kaupunki.
Mikäli osa tai jokin kunnista ei hyväksy esitystä, on valtiovarainministeriöllä mahdollisuus harkita selvitysajan jatkamista uuden suppeampaa kuntajoukkoa koskevan uuden esityksen tekemiseksi.

Uuden kunnan yhdistymissopimus: Lahen Lehti 21.9.2014
Kuntaliitosselvityksen taustoja: Lahen Lehti 22.12.2013

Lahden kaupunginhallitus käsitteli maanantaina 15.9. Salpausselän kuntajakoselvitystä ja se päätti yksimielisesti esittää kaupunginvaltuustolle, että valtuusto hyväksyy kuuden kunnan yhdistämisen uudeksi kunnaksi:
”Lahden kaupungin näkökulmasta kuuden kunnan alue muodostaa riittävän laajan kokonaisuuden alueen elinvoiman ja edunvalvonnan lisäämiseen. Uusi kunta poistaa kuntien välistä kilpailua asukkaista ja työpaikoista sekä mahdollistaa keskittymisen alueen kilpailukyvyn parantamiseen.”

Kaikkien muidenkin kuntien hallituksen äänestivät liitoksen puolesta, paitsi Hollola. [päiv. 29.9.]

Kunnanvaltuustot äänestivät liitoksesta 29.9. seuraavasti:
Lahden myönteinen päätös syntyi äänin 54-5, Nastolan äänin 25-18, Kärkölän 18-9 ja Hämeenkosken 12-9. Hollolassa kielteinen päätös tehtiin äänin 27-16 ja Iitissä 14-13. [päiv. 29.9.]

Selvittäjien ehdotus

Salpauskunta.fi-sivulta on luettavissa selvittäjien ehdotus (6.8.2014, pdf).

Alla nostan esiin muutamia valikoituja kohtia kappaleista 1-8 selvittäjien Seppo Huldén ja Rolf Paqvalin 23-sivuisesta ehdotuksesta.
Korostan, että tämä katsaus ei pyri olemaan objektiivinen, vaan olen valikoivasti nostanut tiettyjä aiheita esille ja jättänyt osia nostamatta.

Jokaisen kannattaa tutustua ehdotukseen ja tarkemmat selvitykset löytyvät työryhmien loppuraporteista, josta tuonnempana.

Liitossopimus on luettavissa täältä (pdf).

Yleistä (1.1.) -kohdassa viitataan kuntarakennelakiin (pdf), jonka toisessa pykälässä käydään läpi kuntajaon kehittämisen tavoitteita:

”Tavoitteena on elinvoimainen, alueellisesti eheä ja yhdyskuntarakenteeltaan toimiva kuntarakenne, joka vahvistaa kunnan asukkaiden itsehallinnon edellytyksiä.
Tavoitteena on myös, että kunta muodostuu työssäkäyntialueesta tms., sekä edellytykset vastata kunnan asukkaiden palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta sekä riittävästä omasta palvelutuotannosta.
Kuntajakoa voidaan muuttaa, jos muutos edistää tavoitteita sekä parantaa:
1.    kunnan toiminnallisia ja taloudellisia edellytyksiä vastata palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta tai muuten edistää kunnan toimintakykyä;
2.    alueen asukkaiden palveluja ja elinolosuhteita;
3.    alueen elinkeinojen toimintamahdollisuuksia; tai
4.    alueen yhdyskuntarakenteen toimivuutta.
Edellä olevista kuntarakennelain tarkoittamista edellytyksistä ainakin yhden tulee täyttyä, jotta kuntajaon muuttaminen olisi mahdollista. Kuntajakoselvityksellä pyritään siihen, että kunta muodostuisi yhdestä alueesta, josta kuitenkin voidaan selvittäjien esityksestä poiketa. Kuntajaon muuttamisen edellytyksiä arvioidaan lisäksi myös alueen tulevan kehityksen kannalta.”

Selvitystyön organisointiin (1.2.) liittyvät kohdat on esitelty tarkemmin Salpauskunta-esittelyssä. Mainittakoon kuitenkin, että neljän työryhmän tuottama materiaali muodostaa selvityksen perusosan, jonka pohjalta kuntajakoselvittäjät ovat tehneet oman selvityksensä ja ehdotuksensa sekä yhdistymissopimuksen.
Loppuraportit (pdf-muodossa) julkaistiin kesällä:
Talous- ja henkilöstötyöryhmä | demokratiatyöryhmä | palveluverkkotyöryhmä |
tulevaisuustyöryhmä >> tiivistelmät raporteista

Alueen perustiedot (2.1.) ja alueen merkitys kansantaloudessa (2.2.) käydään läpi seikkaperäisemmin em. loppuraporteissa.

Kohta Alueen kilpailukyky ja vetovoima (3.1.):

”Lahden kaupunkiseudun elinkeinostrategia perustuvat ympäristöteknologiaan, muotoiluun ja käytäntöläheisiin innovaatioihin. Se kilpailee muiden seutujen kanssa, joilla on samoja kärkikohteita.
Hyvä logistinen sijainti ei ole merkinnyt maakunnan tuotannon ja työpaikkojen määrän kasvua, vaan se on ollut maan keskimääräistä kasvua heikompaa. Erityisesti Lahden korkea työttömyys on ollut alueen kehitykselle ongelmallinen.
Maakunnan taloudellinen kehitys ei ole ollut tyydyttävä ja Päijät-Hämettä voidaan pitää talouden alisuorittajana.”

Alue ja metropoli (3.2.):

”Alueen kilpailuasemaan vaikuttaa keskeisesti siitä 0 – 150 km etäisyydellä oleva metropolialue, joka taas kilpailee Euroopan ja erityisesti pohjoismaiden metropolien kanssa.
Metropolialueeseen kuuluvat nykyisessä Helsingin seudun yhteistyössä Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen sekä 10 kehyskuntaa Kirkkonummi, Kerava, Sipoo, Järvenpää, Tuusula, Mäntsälä, Pornainen, Nurmijärvi, Hyvinkää ja Vihti. Metropolialueen kunnilla on hyvät, suorat yhteydet valtion keskushallintoon, joka helpottaa näiden kuntien edunvalvontaa jo asioiden valmisteluvaiheessa.
Metropolialue on hyötynyt maan elinkeinorakenteen muuttumisesta yhä vienti- ja tuontipainotteisemmaksi, jonka tuotantotoiminta on keskittynyt Helsingin seudulle. Metropolialueelle onkin kertynyt voimavaroja ja osaamista, jotka ovat kansallisesti monelta osin ylivoimaisia verrattuna maan muihin osiin.
Lahden alueen kilpailuetuna voidaan pitää metropolialuetta oleellisesti edullisempia asumiskustannuksia ja siten halvempia työvoimakustannuksia.

Lahden seutu ilmoittaa kuuluvansa metropolialueeseen ja se aidosti kilpailee metropolialueen muiden kuntien kanssa. On varmistettava se, että metropolialueen läheisyys kasvattaa eikä kuihduta alueen kasvua.
Lahden alueen keskeisin strateginen kysymys on elinkeinopolitiikka ja siihen liittyen asuntopolitiikka; miten käytännössä kilpaillaan ja/tai liittoudutaan mahdollisesti perustettavan metropolihallinnon sekä metropolialueen kuntien kanssa.

Kun Lahden alueen ainoa selkeä kilpailuetu metropolialueeseen verrattuna on tällä hetkellä halvemmat asumiskustannukset, muuttuu kilpailuasema jatkossa yhä vaikeammaksi. Metropolihallinnosta tulee tekijä, jonka kanssa neuvoteltaessa 150 000 asukkaan uusi Lahti on vahvemmassa asemassa kuin hajanainen Lahden alue. On estettävä se tilanne, että Päijät-Hämeestä muodostuu metropolialueen pohjoinen, alikehittynyt osa, jossa on pääosin matalan jalostusarvon tuotantoa ja väestö, jonka koulutus- ja tulotaso on keskimääräistä matalampi ja sosiaalisten palvelujen sekä tukien tarve suurempi.”

Alueen muut kilpailijat (3.3.):

”Vaikka alueen kannalta keskeisintä on kilpailu ja liittoutuminen metropolialueen kanssa, sen kilpailijoita ovat myös Kanta-Hämeen, Pirkanmaan, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnat. Lisäksi metropolialueen ulkopuolelle jäävät Uudenmaan kunnat ovat alueen kilpailijoita.”

Alueen visio ja strategian painopisteet (4.1.):

”Tulevaisuustyöryhmä on linjannut visioksi avoimen, uudistuvan yrittämisen ja monipuolisen asumisen ympäristökaupungin.”

Kuntien rooli ja mahdollisuudet kilpailukyvyn lisäämisessa (4.2.):

”Työvoiman tarjontaan vaikuttaa asukasluvun kasvu ja kunnan kilpailukyky asukkaista. Tällä hetkellä alueen keskeisin tavoite on työpaikkojen määrän kasvattaminen, koska kasvua ei voi rakentaa vain pendelöintiin metropolialueelle eikä passiivisen, työvoiman ulkopuolella olevan väestön varaan.
Uhkana on, että metropolialueen kuntien kilpailuedut ja muihin seutuihin verrattuna ylivoimaiset mahdollisuudet panostaa niiden kehittämiseen estävät Lahden alueen taloudellista kasvua.”

Entä miten lisätään kilpailukykyä yhdistyvässä kunnassa (4.3.)?

Keskeiseksi kehittämiskohteiksi mainitaan:
1. Helsinki–Lahti–Pietari -kehityskäytävän vahvistaminen
2. Yritysten kilpailukyvyn kehittäminen ja uusien kasvualojen löytäminen
3. Korkeatasoisen tutkimus- ja kehitystoiminnan varmistaminen
4. Edunvalvonnan tehostaminen ja alueen tunnettuuden kasvattaminen
5. Asukaslähtöisyyden ja osallisuuden lisääminen
6. Maaseudun perustuotantoon tukeutuvien elinkeinojen kehittäminen

”Tavoitteiden toteuttaminen edellyttää alueen neuvotteluvoiman vahvistumista suhteessa valtioon sekä metropolialueeseen. Sen kanssa kilpailtaessa pelkästään kuuden selvityskunnan yhteiset voimavarat eivät riitä.
Raporteissa mainitaan mm. seuraavia toimenpiteitä:
-tarvitaan Päijät-Hämeen liiton tuki, koska työ hyödyttää koko maakuntaa
-elinkeinopolitiikan tehokkaan hoidon kannalta olisi perusteltua, että koko maakunta yhdistettäisiin yhdeksi kunnaksi
-tarvitaan alueen asukasmäärän 1 %:n kasvua ja työttömyyden laskua 12.5 %:iin”

Lisäksi selvittäjät kysyvät, pitäisikö Päijät-Hämeen ja Kanta-Hämeen maakuntaliitot yhdistää?

Yhdyskuntarakenne (5):

”Jos kunnat yhdistyvät uudeksi Lahdeksi, kuntarakennetta voidaan kehittää tasapainoiseksi kokonaisuudeksi niin, että kunnassa on yksi pääkeskus, joka on suunniteltu palvelemaan koko seutua.
Pääkeskuksen ja osakeskusten välillä tulee olla hyvä julkinen liikenne. Tulevaisuustyöryhmä on hahmottanut perustellusti ja realistisesti uuden kunnan rakenteen ja palveluverkkotyöryhmä kunnan palveluita kunnan eri osakeskuksissa. Vastaavasti demokratiatyöryhmän ehdottamat alueelliset toimielimet voidaan toteuttaa perustumaan uuden kunnan keskusrakenteeseenTarkoituksena on tehokkaasti toteuttaa alueen kannalta kes keisiä yhdyskuntarakenteen kehitystoimenpiteitä, mm. Helsinki–Lahti–Pietari-kehityskäytävän vahvistaminen, Valtatie 12: Eteläinen kehätie ja Lahti-Kouvola välin parantaminen, osakeskusten kehittäminen ja maaseudun elinvoimaisuus.”

Kuntatalous (6., 6.1. Kuntien kantokyky itsenäisinä):

”Talous- ja henkilöstötyöryhmän loppuraportista ja sen osana olevista HT Eero Laesterän analyyseistä ilmenee, että kuuden kunnan yhteinen talouden sopeuttamistarve seuraavien kolmen vuoden aikana on yhteensä 99 M€. Kunnat itse ovat talous- ja henkilöstö työryhmässä arvioineet säästöpotentiaalikseen 50 M€ eli n. puolet sopeuttamistarpeesta.

Nykyisillä veroprosenteilla ja menokehityksellä kaikki tarkasteltavat kunnat ajautuvat kriisikunnaksi viimeistään vuonna 2019. Tämän välttämiseksi kaikki kunnat joutuvat tekemään merkittäviä sopeuttamistoimia ja käyttämään jo vuosina 2015-2017 koko yhteensä 51 M€ säästöpotentiaalinsa.”

Kuntien yhteinen kantokyky (6.2.):

”Vuodesta 2017 alkaen yhdistyneessä kunnassa saadaan kustannussäästöjä ICT-kustannuksissa, itsenäisyyden kustannuksissa sekä lisäsäästöjä toimintojen päällekkäisyyksiä ja johtotasoja poistamalla. Kuntakohtaista säästöpotentiaalia voidaan pitkälle toteuttaa eläkejärjestelyin.

Uusi kunta saa kertaluonteisia tuloja, joita ovat yhdistymisavustus 8 M€ sekä yhdistymisen vuoksi tarpeettomaksi tulevan omaisuuden myyntitulot, joiksi arvioidaan 3,5 M€. Arvioidaan, että uudessa kunnassa säästyy investointeja noin 18 M€ edestä verrattuna kuntien säilymiseen itsenäisenä.

Talouteen vaikuttavia tekijöinä ovat:
1. Kunnan tulokehitys, joka riippuu kunnan kilpailukyvystä, elinvoimasta ja työllisyyden kehityksestä.
2. Kunnan menokehitys, joka riippuu kunnan järjestämien palvelujen tehokkuuden eli tuottavuuden ja vaikuttavuuden kehityksestä.

Kustannusten vertailu osoittaa (s. 17), että uuden kunnan tulee valita yhdistyvistä kunnista parhaat palvelu-, hallinto- ja johtamismenettelyt, jolloin sillä on mahdollisuus päästä merkittäviin kustannussäästöihin. Joissakin palveluissa koon kasvaminen alentaa yksikkökustannuksia.
Jos kunnat sopeuttavat toimiaan ennen yhdistymistä, uusi kunta voisi aloittaa 20.25 veroprosentilla eikä sillä olisi painetta nostaa veroprosenttia ainakaan ensimmäisen valtuustokauden aikana tai edes vuoteen 2023 mennessä. Vuodet 2017 ja 2018 olisi vat alijäämäisiä, mutta sen jälkeen kertyisi ylijäämää. Lainakanta kasvaisi vuoteen 2017 1,1 Mrd euroon ja alkaisi sitten laskea.

Arviot on tehty tilanteessa, jossa ei ole tietoa sote-ratkaisun taloudellisista vaikutuksista eikä siitä, mitä tehtäviä kunnilta poistetaan ja mitkä ovat poistamisentaloudelliset vaikutukset.”

Uuden kunnan rakenne ja organisaatio (7.1.):

”Rakenne poikkeaa olennaisesti nykyisten kuntien rakenteesta; sisältäähän uusi kunta tiiviisti asutun Lahden ruutukaava-alueen ja toisaalta harvaan asutun yli tuhannen neliökilometrin maaseutualueen. Tavoitteena on, että nykyisistä kunnista muodostuu uuden kunnan elinvoimaisia osakeskuksia, joissa on sekä julkisia että yksityisiä palveluja kehittymistä tukemassa.

Uuden kunnan organisaatio perustunee toimialamalliin. Toimialat ovat kaupunginhallituksen toimiala, sosiaali- ja terveystoimiala, sivistystoimiala ja tekninen- ja ympäristötoimiala.

Lähidemokratia toteutetaan aluejohtokunnilla ja monipuolisilla osallistumis- ja vaikuttamisjärjestelmillä koko kunnan alueella. Aluejohtokunnat ovat omalta osaltaan ohjaamassa osakeskuksen ja sen palvelujen kehittymistä sekä monimuotoista kansalaistoimintaa.

Sosiaali- ja terveyspalveluden (7.2.) tuottaminen:

”Sosiaali- ja terveystoimiala muuttuu edunvalvontakysymykseksi ja tuottamiseksi eikä yhdistymissopimuksessa voida kuntien kesken sopia ja päättää, miten toimiala järjestetään. Selvitysalue kuuluu Tampereen yliopistollisen keskussairaalan eritysvastuualueen pohjalta muodostuvaan sote-alueeseen.
Vuonna 2017 käynnistyvä sote-alue järjestää alueen sosiaali- ja terveyspalvelut tilaamalla nekunnilta tai kuntayhtymiltä, joilla on palvelujen tuottamisvastuu ja ne voivat käyttää myös yksityisiä ja järjestöjenpalveluksia.”

Selvittäjien arvio eduista ja haitoista (8):

”Uuden yhdistyneen kunnan neuvotteluasema valtiovaltaan ja metropolialueen kuntiin on vahvempi kuin nykyisellä kuntarakenteella. Vaikka suuressa kunnassa ei pystytä aina tekemään pienempien kuntien tapaan ketterästi räätälöityjä ratkaisuja esim. yksittäisten yritysten erityistarpeiden huomioonottamisessa tai yksittäisten henkilöiden työllistämisessä, on yhdistyneessä kunnassa helpompi saavuttaa työttömyyden vähentämis- ja asukasluvun kasvutavoitteet.

Alueen rakenne voidaan suunnitella ja toteuttaa nykyisistä kuntarajoista riippumatta perustumaan kansallisesti kilpailukykyiseen ydinkeskustaan, vahvoihin osakeskuksiin, kehittyvään maaseutuun sekä nykyistä toimivampaan joukkoliikenteeseen. Hyvällä yhdyskuntasuunnittelulla myös paineet perusinvestointeihin vähenevät.

Uusi kunta voi poistaa hallinnon päällekkäisyyksiä sekä siirtää voimavaroja hallinnosta palveluihin.

Suuri kunta turvaa pientä paremmin palveluiden saatavuuden koska järjestelmä ei ole samalla tavalla haavoittuva kuin pienessä kunnassa sekä pystyy tuottamaan pientä kuntaa monipuolisempia palveluita.
Itsehallinnon edellytykset paranevat koska suurella kunnalla on paremmat mahdollisuudet päättää omista asioistaan kuin pienellä. Lukuisten yhteistoimintaelinten vähentyessä on asukkailla nykyistä parempi tieto siitä, kenellä sen edustajista on vastuu alueen palvelujen tilasta ja kehityksestä.

Haittana ovat yhdistymiskustannukset kunnan ensimmäisinä vuosina. Tehtyjen tutkimusten mukaan kuntaliitoksen taloushyödyt alkavat yleensä näkyä neljännestä liitosvuodesta eteenpäin.

On mahdollista, että jotkut harvoin käytettävät palvelut ovat kauempana kuin itsenäisissä kunnissa.

Palvelujen järjestämisessä ei suuressa kunnassa pystytä aina ottamaan huomioon kunnan eri osien erityisominaisuuksia sekä asukkaiden ja heidän elinympäristönsä hyvää tuntemusta.

Suuressa kunnassa ei ole yhtä helppoa käyttää hyväksi paikallisten pienyritysten tarjoamia sekä järjestöjen mm. paikalliseen vertaistukeen ja vapaaehtoistoimintaan perustuvia palveluja. Haittaa voidaan vähentää mm. aluejohtokuntien aktiivisella toiminnalla.

Demokratianäkökulmasta suoralla vaalilla valittavien luottamushenkilöiden määrä vähenee, jota voidaan pitää haittana. Entistä harvempi asukkaista on kunnanvaltuustossa, kunnanhallituksessa tai lautakunnissa päättämässä asioista ollen myös suorassa yhteydessä asukkaiden kanssa, vaikka kuntaan tulevat uusina luottamushenkilöeliminä aluejohtokunnat.Suuressa organisaatiossa joidenkin asioiden käsittely saattaa olla monimutkaisempaa kuin pienessä organisaatiossa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kuuden kunnan liitos takaa nykyistä kuntarakennetta oleellisesti paremmat mahdollisuudet huolehtia alueen asukkaiden toimeentulosta, elinympäristöstä sekä kuntien vastuulla olevista palveluista ja kehittää niitä.”