Kirja: Likidemokratiaa!

Tämän vuoden alussa julkaistu Likidemokratiaa! -kirja on yhteenveto hankkeesta Yhdessä tulevaan – asukkaat, kylät, yhdistykset ja kunnat, joka toteutettiin vuosina 2013-2014. Hämeen Kylät ry ja Päijät-Hämeen Kylät ry toimivat hankkeessa linkkeinä kylien yhdistysten välillä.

Kirjan ovat toimittaneet kyläasiamies Timo Taulo ja Elina Leppänen. Kirja “sisältää kirjoituksia hämäläisestä kyläelämästä”, peruslahtelaiselle tai ehkä peruskaupunkilaiselle kirja tarjoaa oivan tutusmismatkan (päijät-)hämäläiseen kyläelämään.

Lahdessa perinteistä kylämaisemaa on vielä nähtävillä ainakin Renkomäessä ja Ämmälässä. Uudempaa kyläajattelua rakentamisessa edustaa Karisto. Se miten kyläidea toimiikäytännöntasolla, on moni-säikeisempi asia. Liipolassa on aktiivinen “kyläyhteisö” ja Päijät-Hämeen kylät ry valitsi sen Vuoden kyläksi vuonna 2008.

Kirja ei ole pelkästään kyläläisille, vaan se tarjoaa kaksi tärkeää asiaa kaupunkilaisella (kaupunginosa tai asukasyhdistykselle, miksei kotiseutuyhdistykselle) ja kuten sanottu, erityisesti kunnallispoliitikolle. Lahden ja Nastolan kuntaliitos ensi vuoden alusta tuo kylätoiminnan ja lähidemokratian toimivuuden tarkasteluun. Kirjassa käsitellään laajasti lähidemokratian toteutumista suuremmassa kuntakkokonaisuudessa.

Toinen huomio kiinnittyy itse kylien toi-mintaan eli siihen miten muodostuvat aktiiviset kyläyhteisöt ja niiden toimintamuodot. Kirjan ja hankkeen tarkoituksena on ollut innostaa ja auttaa asukkaita paikalliseen toimintaan. Se antaa vinkkejä myös lähivaikuttamiseen ja kansalaisyhteistyöhön. Lisäksi kirjassa sivutaan myös alueiden ja kylien identiteettejä: “Yhteisöllisyys ja paikallinen identiteetti saa uusia merkityksiä viimeistään silloin, kuntia ollaan yhdistämässä.”

Ratkaisevaa onkin, onko kunnan sisällä kylätoiminta likidemokratiaa vai liki demokratiaa?

Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 1/2015

Kuntajakoselvitysten vaiheet tiivistettynä

Kaupungintalo vuonna 2009 (Kuva Sauli Hirvonen)

Kaupungintalo vuonna 2009 (Kuva Sauli Hirvonen)

Suomessa kuntaliitoksia tehtiin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikoihin runsaasti, kun valtion kunta- ja palvelurakenneuudistushanke sai alkunsa. Vuonna 2007 voimaan tullut puitelaki kannusti kuntia liitoksiin.

Päijät-Hämeessä alkoi vuonna 2007 UusiKunta -kuntajakoselvitys, mutta vasta vuonna 2015 seudulla saatiin aikaiseksi kaksi liitosta neljän kunnan välillä.

Seuraavassa esitettynä vuosien varrella tehtyjen kuntajakoselvityksien pääkohdat.

UusiKunta

Joulukuussa 2007 seitsemän Lahden seudun kuntaa lähtivät selvittämään kuntaliitoksen mahdollisuuksia. Seuraavan vuoden kesäkuussa valmistui 2008 esiselvitys, jonka jälkeen käynnistyi varsinainen selvitysvaihe. Vuonna 2009 mukaan liittyivät kesällä Heinola ja Kuhmoinen sekä syksyllä Asikkala.

Marraskuussa 2009 kuntien pyynnöstä valtiovarainministeriö asetti Päijät-Hämeeseen kuntajakoselvityksen kymmenen kunnan alueella. Kuitenkin jo seuraavan vuoden maalikuussa Kuhmoinen irtautui selvityksestä.

Selvittäjänä toimi Osmo Soininvaara ja sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta Markku Lehto.

Päijät-Hämeen erityinen kuntakoselvityksen selvittäjien ehdotus julkaistiin kesäkuussa 2010.

Kunnanvaltuustot päättivät 13.9.2010 Lahtea lukuun ottamatta, ettei uutta kuntaa nykyisessä muodossa Päijät-Hämeeseen synny.

UusiKunta-selvityksestä lisätietoja Päijät-Hämeen liiton internetsivuilta.

Salpauskunta

Kuntajaon selvitystyö perustui kesällä 2013 voimaan tulleeseen kuntarakennelakiin, jonka keskeisin sisällöllinen muutos on lakiin lisätty uusi, määräaikainen luku kuntarakenneuudistuksen toteuttamisesta vuosina 2013–2016.

Kuntaselvittäjänä aloitti Kärkölän entinen kunnanjohtaja Seppo Huldén. Toisena selvittäjänä toimi huhtikuussa 2014 aloittanut filosofian kandidaatti, kaupunkineuvos Rolf Paqvalin.

Selvitystyö sai alkunsa vuonna 2013 Iitin, Kärkölän, Lahden ja Nastolan aloitteesta. Koska kuntajakoselvityksen oli koskettava yhtenäistä aluetta, pyysi valtiovarainministeriä Hollolalta lausuntoa mukaan tulosta. Lisäksi ministeriö varasi Asikkalalle, Hämeenkoskelle, Orimattilalle ja Padasjoelle selvitykseen. Asikkala ja Orimattila eivät halunneet osallistua, Padasjoki olisi ollut valmis tullut mukaan.

Valtiovarainministeriö määräsi 1. päivä marraskuuta alkaneeseen erityiseen kuntajakoselvitykseen mukaan myös Hollolan ja Hämeenkosken kunnat.

Huhtikuussa kuntajakoselvityksen työryhmät julkaisivat väliraporttinsa. Loppuraportit julkaistiin 10.6.

Selvityksen johtoryhmä esitti, että selvittäjät huomioivat raportit selvityksen valmistelussa. Seppo Huldén kuitenkin totesi, että selvittäjien tehtävänä on arvioida kokonaisuutta, joten työryhmien linjaukset ei sellaisenaan päätyneet selvitysraporttiin tai yhdistymissopimukseen.

Kesäkuussa Lahdessa kevään viimeisessä kokouksessa käytiin keskustelua liitoksen eduista ja haitoista.

Elokuun 6. päivä selvittäjät luovuttivat ehdotuksensa kuntajohtajille.

Syyskuun 29. päivänä Lahden, Nastolan, Kärkölän ja Hämeenkosken valtuustot olivat kuuden kunnan yhdistymisen kannalla. Hollola ja Iitti torjuivat uuden kuntajaon.

Valtuustot äänestivät seuraavasti: Lahden myönteinen päätös syntyi äänin 54-5, Nastolan äänin 25-18, Kärkölän 18-9 ja Hämeenkosken 12-9. Hollolassa kielteinen päätös tehtiin äänin 27-16 ja Iitissä 14-13.

Koska kaksi kuntaa äänesti sopimusta kuntaliitosta vastaan, esitetty yhdistymissopimus ei näin ollen astu sellaisenaan voimaan.

Uusi kunta olisi aloittanut heti vuoden 2017 alussa. Uuden 154 000 asukkaan kunta olisi ollut Suomen 7. suurin kaupunki.

Jatkoselvityksen vaiheet

Kuntajakoselvittäjät Seppo Huldén ja Rolf Paqvalin esittivät 30.9.2014 Hollolan, Hämeenkosken, Iitin, Kärkölän ja Nastolan kuntia sekä Lahden kaupunkia koskeneen erityisen kuntajakoselvityksen päätyttyä selvityksen jatkamista.

Selvityksessä jatkettiin alueen kuntarakennevaihtoehtojen selvittämistä ottaen huomioon kuntien tekemät päätökset ja lausunnot.

Valtiovarainministeri pyysi lausunnot erityisen kuntajakoselvityksen toimikauden jatkamisesta.

Hollolan, Hämeenkosken, Kärkölän, Lahden ja Nastolan kunnanhallitukset päättivät puoltaa kuntajakoselvityksen toimikauden jatkamista. Iitin valtuusto päätti 20.10. jättäytyä jatkoselvityksen ulkopuolelle.

Kärkölän kunta ilmoitti haluavansa olla mukana jatkoselvityksessä, joka käsitti Nastolan ja Lahden kunnat.

Hollola ja Hämeenkoski linjasivat lausunnoissaan, että selvityksen tulee sisältää kuntaliitosvaihtoehto näiden kuntien osalta.

Ministeri asetti kuntajakoselvittäjäksi Rolf Paqvalinin.

Jatkoselvitys käynnistyi 22.10.2014. Salpausselän kuntajakoselvityksen johtoryhmä totesi 27.10., että selvitystä voidaan viedä eteenpäin kahden uuden kunnan muodostamista: Hollola ja Hämeenkoski sekä Nastola, Kärkölä ja Lahti.

Selvitysmies Paqvalin jatkoselvitys valmistui 15.12.2014. Kärkölä jäi selvittäjän ehdotuksesta pois.

Kuntalaiskuulemiset järjestettiin vuoden 2015 alussa, Lahdessa 7.1. ja Nastolassa 8.1.

Tammikuun 26. päivä Lahden kaupunginvaltuusto oli päätöksessä yksimielinen ja Nastolan kunnanvaltuusto äänesti uuden kunnan muodostamisen puolesta äänin 22-21.

Näin ollen Lahden ja Nastolan kunnat lakkaavat ja tilalle perustetaan uusi Lahden kaupunki, joka aloittaa 1.1.2016.

Nastolan kunnan yhdstymispäätöksestä tehty valitus käsitellään Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa.

Valtioneuvoston on vielä hyväksyttävä kuntaliitos.

Uusi Lahti

Lahden ja Nastolan yhdistymisen arvioidaan tuovan hallinnossa 4 milj. euron vuotuiset säästöt, ja uuden kaupungin investointikulut vähenevät arviolta 5 milj. euroa. Uusi kaupunki saa valtion yhdistymisavustusta neljä miljoonaa euroa. Uusi kaupunki pyrkii toimimaan 20,25 prosentin kunnallisverolla ainakin vuoteen 2020.

Tavoitteena on, että olennaisimmat vaikutukset tulevat alueen elinvoiman kasvuna, parempana yhdyskuntarakenteena ja alueiden hyödyntämisenä sekä palvelutuotannon yhteensovittamisessa saatavina hyötyinä.

Liitoksen on tarkoitus vahvistaa Lahden alueen elinvoimaisuutta, kilpailukykyä ja vetovoimaa. Laajentuva, 120 000 asukkaan Lahden kaupunki on entistä vakuuttavampi elinkeinopolitiikassa ja luo alueelle uuden kasvun kierteen: yritystoimintaa, työpaikkoja ja asutusta.

Koko kaupunkiseudun yhteistyötä on tarkoitus vahvistaa. Uuden Lahden ja Hollolan lisäksi olisivat mukana Orimattila sekä mahdollisesti Kärkölä ja Asikkala. Maakunnan kattava yhteistyötä halutaan tiivistää eri toimialoilla, esimerkiksi uusien sosiaali- ja terveydenhuollon mallien muodostamisessa.

Lahden ja Nastolan yhdistymissopimusta sekä uuden kaupungin strategiaa, henkilöstösuunnitelmaa ja talousarviota lähtee toteuttamaan 13-jäseninen yhdistymishallitus. Sen kokoonpanosta päätettiin kummankin kunnan valtuustojen kokouksissa 9.2. Uutta kaupunkia koskevat päätökset käsitellään yhdistymishallituksessa ja se jatkaa uuden Lahden kaupunginhallituksena vuoden 2016 alusta.

Yhdistetty valtuusto työskentelee seminaarimuotoisesti ennen virallista päätöksentekorooliaan.

Valtuustossa istuu yhteensä 102 valtuutettua vuoden 2017 kuntavaaleihin asti. Silloin uuden Lahden valtuustoon valitaan 59 valtuutettua.

Lähteet:
www.salpauskunta.fi
www.paijat-hame.fi
www.ess.fi

Rautatienkadusta kävelykatu

Rautatienkatu sopii hyvin kävelykaduksi: se on kapea ja sen varrella on paljon pieniä liikehuoneistoja ja putiikkeja. Harmittavasti kadun kehittämiseen ei ole rakenteellisesti panostettu. Kulttuurillisia ja kaupallisia tempauksia sen sijaan on järjestetty, mikä kertonee kadun luonteesta.
Katu on toki huomioitu keskustan liikennesuunnitelmissa.

Katua on pyrittävä kehittämään huokuttelevaksi myös matkakeskuksesta tulevilta. Pyörätien pääreitti kulkee joka tapauksessa Vesijärvenkadulla. Kadun mäkisyys on koettu rasitteena, mutta kävelykadulle se ei ole este, se vain tuo omaleimaisuutta. Onhan tästä jo kokemuksia kadun tapahtumien yhteydessä.

Artikkelissa kuljetaan Rautatienkadun läpi pohjoisesta etelään ja tarkastellaan mitä kultakin katuosuudelta löytyy.

Kirkkokatu-Vapaudenkatu
Tällä hetkellä kaksisuuntainen ahdas katu, jossa pysäköintiä molemmin puolin. Kapeat jalkakäytävät. Voitaisiin muuttaa yksisuuntaiseksi pohjoisesta etelään ja jättää vain toiselle puolelle pysäköinti. Tällöin jalkakäytäviä voitaisiin leventää, lisätä penkkejä ja istutuksia; rinnehän on etelään päin. Näin saataisiin mielekkäämpi yhteys Kirkkopuiston ja keskuskorttelin välille.

Rautatienkatu etelään joulukuussa 2008 (Kuva Sauli Hirvonen)

Rautatienkatu etelään joulukuussa 2008 (Kuva Sauli Hirvonen)

Vapaudenkatu-Aleksanterinkatu
Tunnetaan nimellä Lanun aukio, ahkerassa käytössä hyvässä ja pahassa, jälkimmäisessä erityisesti aamuyöstä. Toriparkkityömaan takia tai ansiosta paikalla kahvila. Useita ravintoloita. Jonkin verran huoltoliikennettä.
Aleksanterinkadun joukkoliikennekadun ylitys kadun levyisellä korotetulla suojatiellä.

Aleksanterikatu-Hämeenkatu
Koko osuuden ongelmallisin lienee Sokoksen huoltoajo kadun läpi. Lisäksi ajoittain tunnelmaa latistaa isoja näyteikkunoita sulkevat teippaukset.
Ilmettä on pyritty parantamaan kukilla, pollareilla ja penkeillä. Kesäisin osuudella ravintolan terassi.
Hämeenkadun ylitys kadun levyisellä korotetulla suojatiellä.

Hämeenkatu-Vuorikatu
Kadun jyrkin osuus. Kapea ja paljon liikehuoneistoja, tunnelmallinen alkupää vanhojen kivitalojen ansiosta. Kaikin puolin hieno kävelykatumiljöö. Kadulla ei myöskään tarvetta järjestää huoltoajoa tonttien sisälle tai pysäköintikellareihin.

Kulmassa olevan ravintolan terassi voitaisiin sijoittaa kadun keskelle, porrastaen. Sen yhteyteen esimerkiksi vesitaideteos. Kulku sivuilta luiskia pitkin, joista toinen mitoitettu pelastuslaitoksen kalustolle.
Ylempänä sisäpiha ja (ravintolan) tasanne voitaisiin yhdistää.
Vuorikadun ylitys kadun levyisellä korotetulla suojatiellä.

Vuorikatu-Harjukatu
Aikomuksena leventää katuja, vanhan jugendtalon tilalle noussut uudisrakennus Rautatienkatu 9:ssä on vedetty katulinjasta sisään. Tälle kohtaan saisi pienen aukion. Kadulla on paljon pieniä liikkeitä ja ravintoloita. Katu kapenee etelään mennessä, kahden vanhan rakennuksen välissä aikaa tunnelmoida.
Tontilleajo Rautatiekatu 12:sta Harjukadun kautta.
Harjukadun ylitys kahdella suojatiellä.

Rautatienkatu tammikuussa 2009 (Kuva Sauli Hirvonen)

Rautatienkatu tammikuussa 2009 (Kuva Sauli Hirvonen)

Harjukatu-Puistokatu-Loviisankatu-Mannerheiminkatu
Puistojen yhdistäminen tapahtuisi poistamalla Rautatienkadun ylittävät kolme suojatietä ja rakentamalla tilalle yksi leveä.

Autoliikenne voisi katuosuudella jatkua.

Rautatienkadun levein osuus, jossa tosin ei ole edes pyörällä ajo mahdollisuutta, vaan se pitää tehdä ajoradalla. Nykyisin bussilinja kulkee Vesijärvenkadulta Loviisankadun kautta Mannerheimintielle.
Paljon liikkeitä, joiden sisältämät palvelut herättävät aika ajoin närkästystä. Alueella kuitenkin potentiaalia, kadulla ja sen läheisyydessä mm. ruoka- ja musiikkiravintoloita, teatteri, grilli(!). Kadun leveys mahdollistaisi runsaalle ja korkealaatuiselle katu- ja/tai ympäristötaiteelle.

Monelle matkakeskukseen saapuville Rautatienkadun alkupää portti Lahden keskustaan.

Ps. Talvisin hiihtokilpailut matkakeskukselta kirkkopuistoon, tapahtumalle nimeksi Rautatienlatu

Kesäinen kotiseutukatselmus

Kesäinen kotiseutukatselmus suoritettiin eräänä sunnuntaina, kelit olivat pitkän kylmän ja sateisen kauden jälkeen vihdoin hyvinkin lämpimät. Tarkoitus oli seuralaisen kanssa käydä naapurikunnan puolella kahdessa kohteessa, jotka löimme lukkoon vain hetkeä ennen lähtöä.

Ensimmäisenä kohteena oli kalliohalkeama Hollolan Pirunpesä. Ajoimme Messilän golfkentän paikoitusalueelle, josta suuntasimme jalkapatikalla kohti Pirunpesää. Tarkka sijainti ei ollut tiedossa, mutta muistellessani aiemmin näkemääni karttaa, olimme jotakuinkin lähettyvillä.
pirunpesä1

Hetken käveltyämme ja päiviteltyämme golfin peluuta, vastaan tullut kyltti ohjasti meidät tunnelmalliselle metsäpolulle. Nuotiopaikka ja pieni puuliiteri, jossa teksti ”Pirunpesä” viestivät, että olimme saapuneet perille. Kalliohalkeman eteen oli muodostunut pieni lampi, joka lienee suppa? Kiipesimme irtolohkareita pitkin ylemmäs. Paikalla oli muitakin, mies kameran kanssa sekä nainen kylpytakissa… hmmm..

Rotko on ollut matkailukohteena jo 1800-luvulla. Itselle vierailu Pirunpesässä oli ensimmäinen kerta. Kuvissahan paikka ei tietenkään pääse oikeuksiinsa;
paikassa on jotain ikiaikaista. Kerrassaan vaikuttava luontokokemus.

pirunpesä2
Kiipesimme vain niin pitkälle, kuin se niillä varusteilla, jotka sattuivat olemaan päällä, tuntui turvalliselta.
Kun poistuimme paikalta, lohkareelta toiselle liikkui alaston naishenkilö. Kuvaukset alkoivat…

Lisää Pirunpesästä Wikipediasta ja ESS:n nettisivuilla.

Pirunpesästä ja Messilästä matka jatkui Hollolan kirkolle päin. Kirkolta matkaa kuitenkin jatkoimme ilman välipysähdystä Uskilaan ja tarkemmin sanottuna Kiikunlähteelle.
Sekin löytyi suhteellisen vaivattomasti. Ennen lähteelle siirtymistä, seurasimme hetken tamman ja varsan liikehdintää aitauksessa.
kiikunlähde

Astelimme hiekkatietä pitkin lähteelle ja kiersimme sen rantaa. Vesi oli kirkasta, mikä yllätti ainakin minut, vaikka olihan paikka tosiaan lähde. Kaikkea sitä kaupunkilainen oppii. Lähde laski padon kautta Kiikunojaa pitkin Vesijärveen. Aiemmin vieressä sijainneet mylly ja saha saivat siitä käyttövoimansa, mutta sittemmin joen uomaa oli siirretty ja rakennuksetkin olivat jo parhaan käyttöikänsä ylittäneet.
Hetken uitettua jalkojamme kylmässä, kuohuvassa virtauksessa, palasimme paljain jaloin autolle hiekkatien tehdessä kävelyn varovaksi.

Paluumatkalla pysähdyimme Hollolan kunnantuvan idylliselle kioskille nauttimaan paikallisia mansikoita.

Hollolasta poistuessamme, totesimme että molemmilla on pieni nälkä, joten pieni hiukopala tekisi hyvää. Keksimme yhdistää iltapalan nauttimisen jo pitkään muhineeseen laavureissun. Katsoimme netistä sopivimman laavun, joka löytyi Ämmälän/Nikkilän maastosta, aivan ohitien lähettyvillä. Härkämäen laavu tuntui myös nimenä oivalliselta. Pienen harha-ajon jälkeen (tästä syytettäköön allekirjoittanutta) löysimme sopivan paikan, johon pystyimme jättämään kulkupelimme.
Jatkoimme jalan. Osa matkasta taitettiin vanhaa kapearaiteisen Niemi-Loviisa-rautatien ratapohjaa pitkin. Aiheella tunnelmointi jäi yksipuoliseksi, kun seuralainen oli kiinnostunut enemmän tien vieressä olevista metsämansikoista.

Härkämäen laavu sijaitsee aivan ulkoreitin vieressä, ja Lahden laavut ovat tarkoitettu kaikille luonnossa liikkujille, jotka noudattavat jokamiehenoikeuksia. Laavu on myös virallinen nuotiopaikka.
Härkämäen laavu on liikuntapalvelujen huoltama paikka, joten sieltä löytyi nuotiotarpeiksi valmiiksi pilkottuja puita sekä sytykkeinä (kuivia) mainoslehtisiä.
Tuli alulle hetkessä seuralaisen toimesta ja hiillosta odottelemaan.
härkämäki_nuotio
Sitä odotellessa, veistelin makkaratikut maastosta löytyneistä kepistä. Hetken nautittuamme makkaroista sekä kesäisestä Lahdesta, oli aika sammuttaa nuotio ja poistua paikalta.

Lahden seudulla on paljon mielenkiintoista nähtävää. Hollolan kunnan omilla nettisivuilla luontokohteista on turhankin vaatimattomasti tietoa, mutta esimerkiksi seudun ympäristöpalveluiden toimesta on laadittu kohteista selkeät esittelyt (pdf).

Lahti uudistuu – osa 2

Artikkelissä tuon esille muutamia kaupunkikuvallisia huomioita.

Keskieurooppalaista rakennuskerrostumaa, hetken

Kuten tiedämme, viime vuosina ja tulevinakin vuosina keskustassa käy suuri mylläkkä. Uutta rakennusta on noussut tiivistämään kantakaupunkia, ja lisää rakennetaan. Etenkin korjausrakentaminen on silmiinpistävää, puhumattakaan niistä lukuisista kohteista, joissa uusitaan talotekniikkaa, ainoana merkkinä pihalla oleva jätelava. Osa kaupunkimme rakennuskannasta on siinä iässä, että 1960-70 rakennettujen talojen tekniikka alkaa vanhentua.
 Lahden kaupungin suurimmista uudisrakennuskohteista kertoo Lahti uudistuu -sivu, kaikki ajankohtaiset kaavoituskohteet löytyvät kaupungin nettisivuilta.

Kirkkokatu 19:sta on vuosina 2013-14 rakennettu uutta asuinrakennusta. Se rakennetaan rinnetontille, kiinni Vesijärvenkadun ja Kirkkokadun kulmassa olevan naapuritalon kylkeen.
 Uudisrakennus on rapattua tiiltä, vallitsevan trendin mukaisesti keltaista, hieman erisävyinen kuin naapuritalo. En tiedä, onko tämänkin rakennuksen värityksen taustalla se, että Lahtea usein moititaan harmaaksi. Monet uudet ja vanhatkin talot ovat saaneet keltaisen ulkoasun. Kun tämä toistuu liiaksi, ei kaupunki näyttäydy värikkäänä, vaan yksitoikkoiselta.

Kirkkokatu 19 toukokuussa 2014. Kuva Sauli Hirvonen

Keskeneräinen Kirkkokatu 19 toukokuussa 2014. Kuva Sauli Hirvonen

Rinnetontista johtuen, rakennettu talo koostuu ikään kuin kahdesta osasta, kuusi- ja seitsemänkerroksisista. Talon pintarappaus suoritettiin kahdessa eri vaiheessa rakennusteknisistä syistä – ensin rapattiin korkeampi osa – ja hetken näyttikin että paikalla oli kaksi erillistä taloa. Vanhan kulmatalon sekä uuden talon länsipuolisen rapatun osan väliin jäänyt tiilipinta rikkoi hyvin liiallista keltaista, ja samalla sointui hyvin harmaan Kirkkokatu 17:n kanssa. Tiili toi ”kahden” keltaisen talon harmoniaan mielenkiintoisen särön, tuoden kaupunkikuvallista rikkautta (vaikkakin ratkaisu oli keinotekoinen).
Vesijärvenkadulta katsottuna kaikki ”neljä” rakennusta sointuivat miljööseen hyvin. Taaimmainen elementtirakennuskin näytti olevan linjassa, vaikka se sijaitsee korttelin sisällä betonikannen päällä.

Ratkaisu oli valitettavasti väliaikainen, rakennuksen kadun puoleinen julkisivu
sai kauttaaltaan keltaiseksi rapatun pinnan.

[Päiv. 15.10.2016]
Ymmärsin vasta tammikuussa 2016, että talo on tosiaan maalattu kahdella eri keltaisen sävyllä, joten ilmeisesti tässä on haettu juuri em. ”kerroksellisuutta”.
Olen liian usein lähtenyt tekemään johtopäätöksiä keskeneräisistä töistä (vrt. Alatori),
joten tästä toivottavasti viisastuneena, jatkossa odotan kohteen valmistuvan, ennen kuin annan ”asiantuntevia” kommentteja.

Ankkuri tiivistyy

Ankkuriin on suunnitteilla uusia rakennuksia, joista tietenkin päällimmäisenä on ollut Lahti Suites -huoneistohotelli Sibeliustaloa vastapäätä.

Laiturikatu 2:een, Ankkurinkadun varteen on nousemassa uusi opiskelija-asuintalo. Paikalla sijaitsi aikoinaan vanha hiomorakennus, joka sittemmin purettiin, koska todettiin, että sen muuntaminen asuinkäyttöön tms., tulisi liian kalliiksi.
Samalla kaavamuutoksella rakennettaisiin viereiseen toimistorakennukseen lasiset ulokeparvekkeet järven puoleiselle seinälle.

Vuonna 1970 valmistunut Rauma-Repolan konttori, taustalta punatiilinen entinen margariinitehdas. Kuva Sauli Hirvonen

Vuonna 1970 valmistunut Rauma-Repolan konttori, taustalta punatiilinen entinen margariinitehdas. Kuva Sauli Hirvonen

Ankkurin alueella on toki muitakin asuinrakennussuunnitelmia. Vesijärvenkatu 74:ssä olevan vuonna 1970 valmistuneen Rauma-Repolan konttorin tilalle on suunniteltu kolmea punatiilistä asuinrakennusta.
Museovirasto on antanut 5.5.2014 lausunnon, jonka mukaan entinen konttorirakennus sisältyy maakuntakaavan arvoluetteloon ja status perustuu sen teollisuus- ja liikennehistoriaan. Samalla museo esittää ottamaan paremmin huomioon viereisen vanhan margariinitehtaan, esittämällä uudisrakennuksille vähemmän korkeutta. Samaa toteaa lausunnossaan myös Asunto Oy Lahden Satamanlyhty. Aiheellinen huomio.
[päiv. 24.1.2016] Rakennuksen purkaminen aloitettiin joulukuussa 2015 ja saatiin päätöksen alkuvuodesta.

Oma havainto Lahdesta on, että uudet rakennukset suunnitellaan ja rakennetaan poikkeuksetta vieressä olevia vanhoja rakennuksia korkeammiksi, oli lähtökohta mikä tahansa. Onko kerroskorkeuden nousun syyt taloudelliset vai toteutetaanko uudishankkeissa arkkitehdin tai suunnittelijan henkilökohtaisia, kunnianhimoisia tavoitteita?

Esimerkkinä Niemenkadulle nousseet kolme asuintaloa (nykyään Lanssikadulla), jotka ovat huomattavasti massiivisempia kuin rinteessä oleva vanha kivirakennus. Kaupunkikuvallisesti vanhat rakennukset (mukaan lukien Niemenkadun vanhan paloasema) kuitenkin dominoivat monotonisessa ja itseään toistavassa Ankkurilahdessa. Ne ovat muistuttamassa toisenlaisesta ajasta, nousten esiin yhä uudelleen. Satama-alueelta ovat häviämässä ne vähäiset merkit entisestä tehdas- ja rautatieympäristöstä. Ankkurin ja (Ruori)niemen teollisuushistoriasta kirjoittaa Raimo Airamo Lahden Ankkuri -kirjassaan.