15. – 17.5.2008 Hartwallin Panimo, Lahti.
Kuvat: Jussi Lahtinen







15. – 17.5.2008 Hartwallin Panimo, Lahti.
Kuvat: Jussi Lahtinen








Lahen Lehen ensimmäisen numeron vieraileva kolumnisti Kai Kuokkanen pureutui artikkelissaan rundiin, josta muodostui 1990-luvulla omalaisensa nuoriso- ja kaupunkulttuurinen, lähinnä lahtelainen käsite. Rundi kuihtui aikanaan, mutta lauantaina palataan Rundin juurille, Hakkikselle. Joten jos Rundin huuma jäi aikoinaan kokematta tai muuten vain haluaa vereställä vanhoja hyviä(kin) aikoja, on mahdollisuutta osallistua rundin uuteen tulemiseen. Jos on internetiä uskomista, Rundille on tungeksimassa iso joukko ihmisiä: ilmoittautuneita on jo 600 henkeä.
Kertoisitko Kai Kuokkanen, mikä on rundi?
Lyhykäisyydessään rundi tarkoittaa Lahden keskustassa sijaitsevaa Aleksanterinkadun, Rautatienkadun, Hämeenkadun ja Mariankadun rajaamaa korttelia, tai oikeastaan kyseisen korttelin kiertämistä. Rundin kiertäminen oli kova juttu 90-luvun alkuvuosina, omat ensimmäiset muistot taitaa olla syksyltä -94.
Rundihan oli ainutlaatuinen(?) ilmiö suomalaisessa nuorisokulttuurissa.
Mitä luulet, miksi Rundi muodostui juuri Lahteen?
Ei ole muuten tullut ikinä mietittyä, onko tällaista tapahtunut missään muualla? Toki ns. pillurallia ajellaan ympäri Suomea, mutta Lahden rundissa oli kyse nimenomaan ihmisten liikkumisesta. 90-luvun alussa kaupungin ydinkeskusta sijaitsi enemmän torilla päin. Ja kun nuoriso sitten suuntasi viikonloppuisin kaupungille hulinoimaan, oli luonnollista, että kovin kuhina oli juuri keskustan ytimessä, eli rundin tienoilla. Kun porukkaa oli tarpeeksi, korttelin kiertäminen syntyi todennäköisesti ihan itsekseen.
Rundia tahkotaan, ainakin kerran, vuosien tauon jälkeen. Mistä idea järjestää tapahtuma uudelleen?
Alkuperäinen idea lähti ihan puhtaasti hupipohjalta. Monesti on kavereitten kanssa iltaa istuskellessa tullut nostalgiahengessä muisteltua vanhoja hyviä aikoja ja rundin reteetä meininkiä. Kirjoitin Lahen Lehteen kolumnin aiheesta ”Mihin hävisi Rundi?”, joka laittoikin asiat liikkelle. Pari lahtelaista sälliä sai idean, että miksei kierrettäisi rundia, jos se kerran niin hienoa oli. Sana lähti kiirimään, aika pitkälti aluksi netin välityksellä. Nyt kun pari päivää on aikaa itse h-hetkeen, esim Facebookissa tapahtumaan on ilmoittautunut varmoiksi tulijoiksi 600 henkeä, siihen sitten kaverit päälle.
Mitä odotat tempaukselta ja miten siihen voi osallistua?
Suurin odotuksen kohde itselläni on se, että ilmestyykö tosiaan niin moni paikalle kun on uhonnut. Potentiaalisia tulijoitahan löytyy jopa tuhansia, ja jos nyt vaikka 500 henkeä saapuisi rundaamaan, voisi olla todella tyytyväinen.
Osallistuminen on äärimmäisen helppoa. Kunhan saapuu jossain vaiheessa iltaa Hakkikselle (Hakkapeliitan patsas, Rundin keskeisin paikka) pälyilemään, niin pääsee varmasti mukaan tohinaan. Sitten vaan annetaan illan viedä mennessään ja heitetään samalla muutama kierros.
Miten nuorten illanvietto on muuttunut omista teinivuosistasi?
Minkälaisia kehityssuuntia olet havainnut juhlimiskulttuurissa
kaupunkissamme?
Rundin paluu perustuu juuri siihen, että nykyteinit viettävät perjantai- ja lauantai-iltoja täysin eri lailla (tai ainakin täysin eri paikoissa) kuin oma ikäluokkani. Normaali perjantai-iltana keskusta on kohtuullisen hiljainen ja kaduilla liikkujat ovat lähinnä väkeä, jotka siirtyvät baarista toiseen. Alaikäinen nuoriso loistaa poissaolollaan.
Nykyään porukka jää useammin kotilähiöihinsä kotibileisiin tai istuvat Karirannassa. 90-luvulla kaikki painuivat jossain vaiheessa iltaa Rundille, meitä oli parhaimmillaan paikalla tuhansia.
Minkälaisia mahdollisuuksia mielestäsi alaikäisillä tänä päivänä viettää iltaansa, omaan aikaasi verrattuna?
Mä luulen, että pohjimmiltaan aika samanlaiset. Todennäköisesti samat narinat kuuluu 90-luvun, kuin 2000-luvunkin teineiltä, että ”ei oo mitään paikkaa missä olla” jne. Ehkä nuo mainitsemani kotibileet on nykyään yleisempiä kuin aikoinaan, asutaanko nykyään sitten sen verran leveämmin kuin 10 vuotta sitten, vai mistä lie johtuu. En muista kovinkaan monissa bileissä nimittäin itse käyneeni teinivuosina.
Eroaako mielestäsi lahtelainen viikonloppu jotenkin toisista kaupungeista?
Rundi-aikoina varmasti, nykyään ehkä enemmän samanlaista kun muualla. Toki ”Lahden yöelämä” on aina varma nähtävyys ulkopaikkakuntalaiselle, sillä näkemistä ja kokemista riittää aina sinne Jonen grillin aamuisiin jonoihin asti. Joku kaupunkilaisromanttinen fiilis Lahen yössä on.
Mitkä elementit tekevät keskustassa hyvän paikan viettää iltaa ja miten Lahden keskustaa pitäisi kehittää?
Yöelämän kannalta baaritarjonta ja -vaihtoehdot ovat lisääntyneet rutkasti viime vuosina. Nykyään löytyy jokaiselle jotakin ja porukkaakin on aina kivasti liikenteessä. Välimatkat on lyhyitä, joten vaikka ulkopaikkakuntalaisia vieraita on helppo taluttaa pitkin Lahden katuja ja kuppiloita.
Keskusta tarvitsee elävöittämistä. Trion seutu tulee olemaan todella iso vetovoimatekijä, joka taas näivettää torin puoleista keskustaa. Itse uskon, että hyvä vastavoima Trion ylivoimalle voisi olla kävelykaduksi muutettu Vapaudenkatu, torilta Vesijärvenkadulle asti. Pätkällä on jo valmiiksi todella paljon sopivankokoisia liiketiloja, elinvoimainen vapaa-ajan keskus, ravintoloita, baareja ja kahviloita. Eli kaikki elementit, mitkä täysin epäonnistuneelta Rautsikan ”kävelykadulta” puuttuu. Linja-autoliikenne on ainoa ongelmakohta, mutta sen voisi ohjata muutakin kautta.
Miten itse nykyään vietät viikonloput kun olet keskustassa?
Baarit ja ruokaravintolat ovat tulleet tutuksi. Rooster Pub, Torvi, Molly Malones. Siinä todennäköisiä paikkoja, josta allekirjoittaneen voi bongata. Yökerhoissa ei oo tullut käytyä kyllä todella pitkään aikaan. Ja tietty, jos tää Rundin paluu on kova menestys, miksei jatkossa myöskin Hakkiksen nurkilla.
Rundi lauantainan 7.6. Hakkiksella klo 22.
Lahden ensimmäiset kirjamessut järjestettiin teemalla Sana ja kuva 15.-16. maaliskuuta Lahden Messukeskuksessa. Tapahtumaan saapui yli 60 esiintyjää, tunnetuimpina kirjailijaniminä muun muassa Anna-Leena Härkönen ja Eeva Kilpi, Harry Potter –kirjojen suomentaja Jaana Kapari-Jatta, sekä sarjakuvienpiirtäjät Milla Paloniemi ja Juba Tuomola. Tapahtumassa oli mukana myös antikvariaatteja, gallerioita, taidemyyntiä sekä teatterialan edustajia Lahden Kaupunginteatterista ja Vanhasta Jukosta. Messuille oli koottu myös useita näytteilyitä, muun muassa Mannerheimin 140-vuotisjuhlanäyttely ja vuoden 2007 kauneimmat kirjat -näyttely. Näytteilleasettajia saapui miltei 80, joista löytyi paljon etenkin pieniä ja paikallisia kustantamoita. Näkyvästi edustettuina olivat muun muassa Harry Potter –kirjat ja lahtelainen sarjakuvakenttä, joka kiinnosti nuorten ja lasten lisäksi paljon myös aikuista yleisöä. Lauantai-iltana vietettiin Taidepanimolla Iltaklubia, jossa näyttelyiden lisäksi kuultiin ja nähtiin musiikkia, performanssia, animaatiota ja runoutta. Iltaklubilla esiintyivät muun muassa laulaja, runoilija Jarkko Martikainen ja Otto Grundström.
Kirjamessujen kävijätavoitteen täyttyminen takasi tapahtuman järjestämisen myös ensi vuodelle. Tarjonnasta lisää messujen nettisivuilla
Aiheesta lisää seuraavassa lehessä (1/2008).
Kuvat Sauli Hirvonen
Tartu kirjaan!
Heikki Saure kertoi mietteitään kirjamessuista.
Historian lehtien havinaa.
Sarjakuvataiteilija ja kustantaja Solja Järvenpää, yksi messujen järjestäjistä, säteili kiivastahtisesta viikonlopusta huolimatta. Tai ansiosta.
Messuilla oli mahdollisuus tehdä löytöjä.
Esillä oli myös kuvataidetta. Tässä taidon näyte Lahden Taideinstituutista.
Harry Potter -osastolla kävi kova kuhina.
Messujen yhtenä keskeisenä elementtinä oli vieraiden haastattelut.
Tutkija Riitta Niskanen kertoi suomalaisten konserttitalojen historiasta.
Tentattavana lahtelaistuneet sarjakuvataitelijat, puupäähatun voittanut Marko Turunen sekä Solja Järvenpää.