Lahti Block Party – Lahden oma korttelijuhla

Lahti Block Party järjestetään lauantaina 16.8.2014 Lahden keskustassa Rautatienkadun kävelykatualueella. Tunnelman lisäksi tapahtumassa pääsee nauttimaan genrerajat rikkovasta musiikista ja katutaiteesta. Päivän aikana pääsee osallistumaan myös taidetyöpajoihin ja tutustumaan lahtelaiseen kansalaistoimintaan. Tämän vuoden erityisteemana on eettinen ruokakulttuuri. Virallinen ohjelma julkaistaan kesällä tapahtuman nettisivuilla.
Tapahtuman taustalla on joukko lahtelaisia, jotka haluavat olla mukana luomassa uudenlaista yhteisöllistä kaupunkikulttuuria. Tapahtuman primus motor Iiris Rautiainen kertoo tarkemmin mistä on kyse.

Lahti Block Party vuonna 2012. Kuva Maileena Tuokko

Lahti Block Party vuonna 2012. Kuva Maileena Tuokko

Mikä on Lahti Block Party?

Lahti Block Party eli kotoisammin ’Lahden Korttelijuhla’ on urbaani
kaupunkikulttuuritapahtuma Lahden keskustassa.
Tapahtuman ideana on tarjota kaupunkilaisille laadukas matalan kynnyksen
kulttuuritapahtuma, jossa pääsee näkemään ja kokemaan taidemuotoja laidasta laitaan; musiikista katutaiteeseen. Idea Block Partylle syntyi vuonna 2011 Lahden Ruohonjuurikulttuuria ja kansalaisaktiivisuutta koskevaa opinnäytetyötä tehdessäni.
Halusin kokeilla miten yhteisöllisen ja osallistavan kaupunkikulttuuritapahtuman tuottaminen onnistuu kotikaupungissa. Ilokseni sain myös huomata, että samankaltaisia ajatuksia omaavia aktiivisia lahtelaisia alkoi löytyä pienen huhuilun jälkeen ja ensimmäinen Block Party tapahtuma järjestettiin elokuussa 2012.

Keitä on tapahtuman taustalla?

LBP:n taustalla on avoin työryhmä, jossa on ollut kumpanakin vuotena
tekijöinä kaupunkikulttuurista nauttivia ja innostuvia eri alojen tekijöitä.
Tänä vuonna ydintyöryhmä koostuu noin 5-7 ihmisestä, mutta tapahtuman
tuottamisessa auttaa myös lukuisa määrä muita ihmisiä, joiden tuki
tapahtuman onnistumisen kannalta on todella tärkeää. Ovet
ovat myös aina auki uusille innokkaille tekijöille. Työryhmään voi hypätä
mukaan siinä vaiheessa kun omat aikataulut sen suovat eikä mitään aiempaa kokemusta tapahtumatuottamisesta tarvitse olla. Pääasia on, että innostusta ja motivaatiota löytyy!

Onko tapahtumalla jotain teemaa tai filosofiaa?

Lahti Block Partyn arvopohja on osallistavuudessa ja aktiivisessa kansalaisuudessa. Tapahtuma on syrjinnästä vapaa ja esteetön. On tärkeää luoda keskustatilaan ns. epäkaupallista tilaa, joka on avoin meille kaikille, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Tänä vuonna teemanamme on eettinen ruokakulttuuri, jota tuodaan yleisölle esiin mm. raakaruoka näytösten ja luomu kasvisruuan merkeissä.

Miten LBP eroaa kaupunkitapahtumana esim. Lahden Taidelauantaista?

LBP idea on ollut alusta lähtien luoda uudentyyppistä osallistavaa
kulttuuria kaupunkitilaan ja rohkaista lahtelaisia kehittämään itse
kaupunkikulttuuritarjontaa. Siinä missä Taidelauantai levittyy pitkin
kaupunkia valtaa Lahti Block Party korttelin alueen keskustasta. Yhteistä
tapahtumissa on keskustan elävöittämisen idea, maksuttomuus sekä minipuolisen taideohjelman tarjoaminen lahtelaisille.

Lahti Block Party vuonna 2012. Kuva Maileena Tuokko

Lahti Block Party vuonna 2012. Kuva Maileena Tuokko

Tapahtuma oli vuonna 2012 Etelä-Suomen Sanomien Aukusti-ehdokas, minkälainen merkitys sillä oli?

Aukusti ehdokkuus oli työryhmälle ja tekijöille hieno tunnustus. Vaikkei
itse palkintoa tullutkaan, oli ehdokkuus arvokas ele, joka kertoi
vapaaehtoisuuden, yhteistyön ja peräänantamattomuuden voimasta.

Miksei tapahtumaa järjestetty vuonna 2013?

Vuoden 2012 tapahtuma sai ensimmäisenä vuotenaan erittäin positiivisen
vastaanoton ja näin ollen toivoimme voivamme jatkaa tapahtuman järjestämistä myös seuraavana vuonna. Alkuvuodesta 2013 pidimme tapahtuman järjestämistä vielä mahdollisena, mutta jouduimme valitettavasti toteamaan ettei meillä  riitä rahkeet tapahtuman organisoimiseen niin pienellä porukalla. Tapahtuman tuottaminen vaatii suuren määrän työtunteja ja omistautumista lähes vuoden ajan työryhmältä, ja olimme tuolloin kaikki tiiviisti kiinni päivätöissämme sekä muissa projekteissa.

Miten yhteistyö (kaupungin) viranomaisten kanssa on sujunut?

Yhteistyö kaupungin viranomaisten kanssa sujui vuonna 2012 hyvissä merkeissä vaikkei käytännön haasteilta vältyttykään.mm. lupa tapahtuman pitämiseen saatiin vasta tapahtumapäivän aamuna, vaikka hakemus oli jätetty käsittelyyn hyvissä ajoin.

Minkälaisilla rahoitusmalleilla tapahtuman kulut on tarkoitus kattaa?

Tapahtuman rahoitus koostuu kolmesta palasta; apurahoista,
yhteisörahoituksesta eli Mesenaatista sekä yritystyhteistyöstä. Näillä
kaikilla on merkittävä rooli tapahtuman toteutumisen ja onnistumisen
kannalta.

Alueen yrityksiä kontaktoidaan parhaillaan ja koitamme aktivoida
mahdollisimman paljon alueen yritystoimijoita mukaan. Vastaanotto yrityspuolelta on ollut kaikkiaan positiivinen.
Yritysyhteistyö on ollut alusta lähtien erittäin tärkeässä roolissa, yhteistyöllä olemme pystyneet kattamaan pakollisia kulueriä, joita maksuttoman ulkotapahtuman tuottamisesta kertyy. Yritysyhteistyö tuo myös paikalliset yrittäjät kulttuurin piiriin.

Miten tapahtumaa voivat tukea yksityiset henkilöt tahi yhteisöt/yritykset?

Tapahtumaa voi tukea yhteisörahoitus Mesenaatti-palvelun kautta, jonka  Lahti Block Party avasi toukokuun alkupuolella. Mesenaatin kautta yksityishenkilöt sekä yritykset voivat osallistua tapahtuman rahoittamiseen mesenoinnin kautta. Vastikkeeksi lahjoituksesta saa myös muutakin kuin hyvän mielen. Mesenaattiin vastikkeita ovat lahjoittaneet mm. lahtelaislähtöiset taiteilijat ja Rautatienkadun yritykset.

Minkälainen ohjelma tullee olemaan tänä vuonna? Minkälaisena tapahtumana haluatte profiloitua?

Tänä vuonna ohjelmamme tulee nostamaan erityisesti esiin teemaamme eli
eettistä ruokakulttuuria sekä esittävää taidetta eri muodoissa. Tapahtumana
meille on tärkeää tuoda esiin moninaista paikallista taiteen ja kulttuurin
tekijöitä sekä kehittää ja rakentaa kaupunkiin uudentyyppistä osallistavaa
kaupunkikulttuuria.

Lahti Block Party vuonna 2012. Kuva Maileena Tuokko

Lahti Block Party vuonna 2012. Kuva Maileena Tuokko

Mistä asioista koostuu hyvä kaupunkikulttuuritapahtuma?

Hyvän kaupunkikulttuuritapahtuman resepti on mielestäni varsin
yksinkertainen, vaikkakin tekijälle haastava. Onnistunut kaupunkitapahtuma koostuu kolmesta osatekijästä, joista tärkein on aina tapahtuman kävijät/osallistujat. Lisäksi tärkeää on laadukas ohjelma ja rento tunnelma. Ulkotapahtumassa yksi olennainen osatekijä on myös sää, mutta tähän järjestäjätaho ei juuri itse voi vaikuttaa.

Miten keskustaa pitäisi hyödyntää tapahtumapaikkana?

On tärkeää, että keskustasta löytyisi aina myös epäkaupallista tilaa, joka on avoinna kaupunkilaisten vapaalle oleskelulle.
Keskusta-alueen elävöittämistä voitaisiin tukea esim. siten, että tapahtumien
järjestämisen byrokratiaa kevennettäisiin ja tuottamista tuettaisiin vahvemmin kaupungin puolelta esim. neuvonta- ja tukipalveluiden muodossa, mitä kautta voitaisiin kannustaa alalle mukaan myös uusia tekijöitä.

Lahtelainen keskipäivä

Lauantai 10.5.2014 oli tarkoitus käyttää pelkästään kirjoittamiseen ym. Viikon kuluessa alkoi kuitenkin muistumaan mieleen lauantain tapahtumakimara, josta alla pieni katsaus.

Kartanossa

Tapahtumapäivän aloitti Suvi alkaa Kartanosta -tapahtuma Lahden historiallisessa museossa eli kartanossa. Ohjelmassa oli mm. suunnittelija Marianne Valosen Lahen Raita -malliston ensiesittely. Puheenvuorossa Valola pohti lahtelaisuutta, sen ilmenemistä ja siitä mikä Lahdessa on parasta. Näin syntyi paikalliskuosi Lahen Raita, josta ajan saatossa Valola työsti näyttävän mallistokokonaisuuden. Se taipuukin moneen muotoon, esillä oli neuleita, verhoilu- ja vaatetuskankaita, mattoja, laukkuja, tulitikkurasioita, ja raita on jopa mahdollista tehdä kynsiin maalattuna.
Raita on toteutettu monien eri yhteistyötahojen kanssa. Mainittakoon, että Lahen Raita -logo tehty alkuperäisillä vanhoilla puisilla irtokirjaimilla vuodelta 1905.

Lahen Raidan malliston ensiesittely

Lahen Raidan malliston ensiesittely

Ensiesittelyn ympärille oli kerätty muutakin ohjelmaa: Selvete Ternava esitti albaniankielisen tarinan Lahdesta, oli viuluesitys sekä englanninkielinen lauluesitys sekä tietenkin kynsien lakkausta Lahen Raidan hengessä.

Samassa tapahtumassa museossa pystyi tutustumaan Triennale + -näyttelyyn. Tämä monipuolinen näyttely tuli itselle tutuksi jo sen avajaisissa.
Suosittelen tätä kaikille etenkin grafiikasta kiinnostuneille.

Kisapuistoon

Lahen Raidan jälkeen oli tarkoitus suunnata satamaan, mutta muistin että kisapuiston hiekkatekonurmella oli parhaillaan käynnissä päijäthämäläisittäin kiinnostava 4. divisioonan ottelu, kun Lahen Pojat otti mittaa Orimattilan Pedoista. Katsoin ensimmäisen puoliajan loppuun, maaleja en nähnyt.

Lahen Pojat vs. Orimattilan Pedot Kisapuistossa

Lahen Pojat vs. Orimattilan Pedot Kisapuistossa

Somen otteluraportti kuitenkin kertoi että ”Läpärit” otti kolme pistettä.
Tuttuun tyyliin paikalla oli Lahen Poikien kannttajia sekä ”alasarjojen dynaamisin nakkishow Hovin Sirkus.” Eli suomeksi seuran ylläpitämä kahvio.

Satamaan

Ottelukatsauksen jälkeen oli vuorossa Lahden satama ja Kylämarkkinat. Entisen Hollolan Lahden kylän, nykyisen Lahden kaupungin satamassa perinteiset Kylämarkkinat pidettiin jo 16. kerran. Mukana olivat siis päijäthämäläiset kylät ja yritykset, ohjelmassa musiikkia ja pelimanneja sekä markkina- ja maaseututunnelmaa, sataman ympäristössä, torilla ja makasiinissa.
Päijät-Hämeen vuoden 2014 kylänä palkittiin Padasjoen kirkonkylä.

Markkinatunnelmaa satamassa

Markkinatunnelmaa satamassa

Pro Puu

Päiväretken päätteeksi suuntasin kahvittelemaan paikallisen puusepän kanssa Pro Puun verstaalle Tikkulaan. Samalla tuli tutustuttua Wood Matters – Innovations from forest -näyttelyyn. Se tutustuttaa kävijän suomalaiseen metsään ja metsien luovaan käyttöön, tuoden laajasti esille suomalaista puuta niin tyyliltään kuin sisällöltään. Näyttely kestää 2.6.2014 asti.

Yhteenveto

Sellainen keskipäivä Lahdessa. Täältä voi muuttaa pois töiden tai rakkaan vuoksi, mutta se ei käy syyksi että täällä ei tapahdu mitään.

Lahden museojunakausi alkamassa

Lahden seudun museojunakausi käynnistyy tuttuun tyyliin Classic Motorshown yhteydessä, kun Ukko-Pekka matkaa toukokuun ensimmäisen viikonlopun aikana Lahden ”ympäri” eli Salpausselältä neljä kertaa Mukkulaan ja takaisin.
Aiempina vuosina CMS:n tapahtumasta on matkattu Heinolaan saakka, viime vuonna ajettiin viikonlopun aikan peräti kuusi kertaa Mukkulaan. Tällainen lyhempi ajomatka, verrattuna Heinolaan, palveli paremmin tapahtuman kävijäkuntaa.

Viime vuoden Mukkulan-ajo kuvattiin. Tällä kertaa ei suinkaan radan varrelta, vaan veturin keulasta. Tähän tarkoitukseen sopiva laite löytyi Lahden Videokuvaajilta. GoPro-kameraa käytetään yleisesti haastavissa olosuhteissa, joissa ns. normaali kameran käyttö ei ole mahdollista.
Tuona viikonloppuna oli tarkoitus kuvata rataverkkoa Kouvolasta Lahteen, mutta pienten teknisten ongelmien takia, tämän matkan kuvaaminen jäi lyhyeksi. Tuon oppitunnin jälkeen, Lahdessa kaikki meni hyvin ja Mukkulasta Salpausselälle suuntautuneen matkan tallentaminen onnistui hyvin.
Autenttinen kuvamateriaali julkaistiin vihdoin 8.4.2014 nimellä ”Ukko-Pekalla Lahdessa 4.5.2013”

Kamera asennettiin kuljettajasta katsottuna veturin vasemmanpuoleisen lyhdyn päälle. Kuvaaminen hoidettiin Markus Lehtisen kanssa yhteistyössä Höyryveturimatkat1009 Oy:n kanssa.
Matka Lahden Messukeskuksesta Salpausselän seisakkeelta Mukkulan liikennepaikalle yhteen suuntaan on noin 10 kilometriä. Matka kesti noin puoli tuntia.

Kisaikkuna herättää huomiota

Kisaikkunan lämpöä ja värikkyyttä (Kuva Juha Ahonen)

Kisaikkunan lämpöä ja värikkyyttä (Kuva Senja Sirvo)

Vuonna 1923 järjestettiin ensimmäiset Lahden Salpausselän kisat ja koko kaupunki oli valjastettu tukemaan kisoja. Kisatunnelman luomiseksi lahtelaisia kehotettiin liputtamaan kisaviikonlopun aikana ja näin koko kaupunki saatiin juhlavan näköiseksi.
Kisat ovat aina näkyneet Lahden keskustassa, useiden myymälöiden ikkunat ovat kisojen aikaan somistettu kisahengessä. Tämä perinne alkoi kuitenkin kuihtua vuosituhannen vaihteeseen mennessä. Aihe on jokavuotinen puheenaihe Lahdessa kisojen alla ja mm. keskustaisäntä on pyrkinyt edistämään asiaa.

Perinteen taantumuksesta huolimatta, kisaikkunoita näkee myös vuonna 2014. Yhtenä esimerkkinä Rauhankadulla sijaitsevan parturi-kampaamo, johon taideteollinen muotoilija Juha Ahonen pystytti kisaviikon ajaksi pipo-aiheisen kisaikkunan. Ahonen on tehnyt muotoilutöiden lisäksi jää- ja hiekkaveistoa ympäri maailmaa, mutta mistä siis idea kisaikkunan somistukseen?

– Parturi-kampaamo Leikkauksen Senja Sirvon kiinnostuttua pipoharrastuksestani, ehdotin kisaikkunan pystyttämistä. Pipoja on ollut esillä jo aiemmin Blink Optiikan kisaikkunassa vuonna 2012. Blinkin ikkunassa ne saivat todella hyvän vastaanoton vaikka ne eivät optiikkaan liitykään.
Edellisen kerran pipot olivat esillä Lahti Biannale ‘13 Lahtelainen olohuone -tapahtumassa. Tällainen pop up -näyttely tuntuu omimmalta kyseisen tuotteen esittelyyn.

Piporivistö herättänyt ihastusta (Kuva Juha Ahonen)

Piporivistö herättänyt ihastusta (Kuva Juha Ahonen)

Ikkunan somistus koostuu pipoissa, mistä pipot ovat ja miten ne ovat syntyneet?

– Pipot ovat omaa käsialaani. Kyseinen harrastus sai alkunsa 2010. Halusin oppia uuden taidon. Mietittyäni asiaa päädyin virkkaamiseen, koska varsinaisia laitehankintoja ei tarvita ja työtilana voi toimia kotisohva. Pyrkimykseni on tehdä jokaisesta piposta erilainen.

Kuinka hyvin mielestäsi kisat näkyvät Lahden keskustassa?

– Kisaikkunakultuuri on kuihtunut kovasti sinä aikana kun olen Lahdessa asunut. Keskustan työmaat ja poismuuttavat liikkeet tekevät keskustasta epäselvän ja tunkkaisen. Olisi mahtavaa, jos jäljellä olevat yrittäjät alkaisivat elvyttää kisaikkunaperinnettä, vaikka yhteistyössä paikallisten muotoilijoiden ja taiteilijoiden kanssa. Onhan Lahti muotoilukaupunki.

Mitkä asiat näyteikkunan tekevät houkuttelevaksi?

– Uusi tavallisuudesta poikkeava näyteikkuna pysäyttää minut tutkimaan sen sisältöä pitemmäksi aikaa. Tässä näyteikkunassa on käytetty paljon värejä, lisäksi pipot eivät ole ensimmäinen asia mihin törmää parturikampaamon ikunassa. Uudenlainen tuotteiden esillepano ja usein vaihtuva sisältö toimivat pirteänä osana harmaata katukuvaa.

Asiakkaiden palaute on ollut pelkästään hyvää ja monet ohikulkijatkin ovat jääneet ihastelemaan näyteikkunan piporivistöä.

Pipot Facebookissa

Suomalaiset Historiapäivät 2014

Suomalaiset Historiapäivät järjestettiin 7.-8.2., paikkana tuttuun tapaan Sibeliustalo. Tänä vuonna tieto tapahtumasta saavutti itseni (toisen käden kautta) sangen myöhään, vain muutamia päiviä ennen tapahtumaa. Vaikka tapahtuma on jo vakiintunut vuosittaiseksi perinteeksi, nyt se oli jo mennä ohi, joten kokemuksen perusteella toivoisi tiedottamiseen skarppaamista. Tapahtumalta esimerkiksi puuttuu kokonaan oma sivusto/tapahtuma Facebookissa.
Joka tapauksessa Suomalaiset Historiapäivät ovat alkaneet pikku hiljaa tulla tutuksi minullekin vuotuisena tilaisuutena. Aiheet ovat mielenkiintoisia, puitteet ovat loistavat ja tilaisuus kaikille avoin ja maksuton. Jos tulevina vuosina aion jättää tai joudun jättämään tapahtuman väliin, on siihen oltava perustavanlaatuinen syy.

Fysiikkaa

Viime vuonna kävin kuuntelemassa luentoa matematiikasta, tänä vuonna fysiikasta. Haapa-kabinetissa järjestettiin Fysiikan ihmeitä -nimien kolmen luennon sarja, puheenjohtajana toimi toimialajohtaja Matti Kuronen.

Professori Matti Leino avasi sarjan aiheella Tutkitaanko Suomessakin ydinfysiikkaa? Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksella toimiva Leino selvensi maallikoille jo heti alkuun, että Suomessa todellakin tutkitaan ydinfysiikkaa ja se että aihe ei rajaudu ydinvoimaan (itse luultavasti olin ajatellut näin yksinkertaistaen) vaan tutkii atomien ytimiä. Lisäksi jäi mieleen alkuaineet ja niiden keinotekoinen valmistaminen laboratorio-olosuhteissa. Kokonaisuudessa selkeä, kansantajuinen esitys.

Professori Markus Ahlskogin aihe oli Galileo Galilei: Elämäntyö, oikeudenkäynti ja 400 vuotta jälkipuintia. Kuten tiedämme, Galilein tutkimustyö huipentui kirkon määräämään oikeudenkäyntiin ja sen langettamaan kotiarestiin. Ahlskog tosin toi sen esille, että myös senaikaiset ”tiedekäsitykset” olivat maakeskisen maailmankuvan mukaisia, sekä sen, että kirkon asettamalla sanktiolla (kotiarestilla) oli selvästi myös poliittinen tarkoitusperä. Itse ymmärsin että Ahlskogin esitelmän viesti oli se, että historiantulkinnassa korostetaan tuon ajan uskonnollisuuden tuottamaa tiedevastaisuutta, ja ylipäänsä ohitetaaan silloisen tieteentutkimuksen lähtökohdat.

Professori Jukka Maalammen aihe oli Albert Einstein – silloin ja nyt. Einsteinistä on kirjoitettu paljon ja hän on henkilönä antanut kasvonsa populaarikulttuurin avustuksella nerous-käsitteelle sekä nykyaikaiselle tieteelle. 
Vaikka ymmärrykseni ydinfysiikasta on hyvin rajoittunut, luin joskus E=mc2 ”elämänkerran” (en muista juuri nyt kirjan nimeä), joka etenee mielenkiintoisten vuosisataisten tapahtumien kautta Einsteinin suhteellisuusteorian muodostumiseen 1900-luvun alkuun. Kirja auttoi ymmärtämään ne lähtökohdat, josta Einstein lähti rakentamaan omia teorioitaan.
 Mitä Maalammen esitelmästä jäi itselleni mieleen, oli se, että vaikka Einstein ei itse henkilökohtaisesti uskonut, että jokin (asia) on mahdollista, hänen teoriaaansa sisältyi (asian) mahdollisuus. Edellämainitussa seikassa tiivistyy tieteentekemisen olemus? Tiede näyttää meille asiat niinkuin ne ovat, ilman että me lisäämme tai poistamme mitään.

Uskonnoista

Fysiikka-esitelmien jälkeen oli pieni tauko, jonka aikana ehti haukata vähän välipalaa. Tauon jälkeen Puusepän verstaassa alkoi kolmen esitelmän sarja, pääotsikkona Uskonnolliset vähemmistöt, puheenjohtajana TT Jaakko Ripatti. Kaikkien puheenvuoroissa korostui vähimmistöuskontokuntiin kuuluvien kokemat hankaukset valtakulttuurin kanssa sekä henkilökohtaisesti koetut ns. kaksoisidentiteetin aiheuttamat sisäiset ristiriidat.

Turkulainen arkkitehti Benito Casagrande kertoi elävästi ja hauskasti omasta uskonnonharjoittamisestaan. Italialaisperäisestä nimestään huolimatta pesunkestävä turkulainen Casargrande luennoi roomalaiskatolilaisuudestaan otsikolla Vieraana synnyinmaassa. Casagrande kertoi elämästään Turussa, ajoittain vaikeista kouluajoista sekä uskonnonharjoittamisesta, jonka myötä hän sivusi roomalaiskatolisten oppeja, mutta myös maamme kristillistä (katolisten ja luterilaisten yhteistä) historiaa.

Finlandiyä tatarlari, Suomen tataarit – ”salainen aseemme”, oli FT Ainur Elmgrenin aihe. Tataarit ovat (maallistuneita) islaminuskoisia, ja ehkä heidät koetaankin enemmänkin kielellis-kulttuurisena yhteisönä kuin uskonnollisena.
 Tataareja on pidetty yleisesti kauppiaina, mutta myös urheilu on ollut tärkeänä osana (ainakin tällaisen kuvan esitelmästä sain) heidän toimintaansa yhteiskunnassa. Yllätyksenä itselleni tulivat vaikutukset jääkiekossa, toki kaikkihan tuntevat jalkapalloilija Atik Ismailin.
 Aihe oli kiinnostava, mutta paljon jäi kertomatta. Elmgreniltä, kuten Casagrandelta, ”loppui aika” ja osan aiotusta esitelmästään he joutuivat kiirehtimään läpi.

Dosentti Simo Muir esitelmöi juutalaisesta yhteisöstä 1930-luvun Suomessa. Yhteisö koki sinivalkoinen agendan, suomalaisen ja juutalaisen omakseen. Juutalaisilla oli tarve ja halua integroitua voimakkaasti suomalaiseen yhteiskuntaan, tästä hyvänä esimerkkinä strategisena toimenpiteenä siirtyä (ruotsista) suomenkieleen.