Kommentti Kinoksesta

Kesä-heinäkuu on vuoden hiljaisinta aikaa elokuvien ensi-iltojen suhteen. Lisäksi tänä vuonna pelattu jalkapallon MM-lopputurnaus omalta osaltaan varmasti vaikutti siihen, että elokuvateattereiden katsojamäärät eivät ainakaan nousseet (oma veikkaus…).
Sen sijaan kesä on festivaalien luvattua aikaa, ja näin keskikesällä on hyvä muistella kinoksia…

Lahtelainen elokuvafestivaali Kinos syntyi vuonna 2003 pienen innokkaan porukan ideoimana ja se toteutettiin Kymintiellä sijaitsevassa pubissa kevättalvella. Jo seuraavana vuonna tapahtuma siirtyi elokuvateatteri Kino Iirikseen. Kinos on aina ollut helposti lähestyttävä elokuvafestivaali, ohjelmistossa vuorottelevat ammattimaisten töiden kanssa myös kotikutoiset teokset. Kinos on aina antanut tilaa hyville ideoille, elokuvantekijöiden (ja festivaalintekijöiden) resursseista riippumatta.

Ajauduin festivaalityöryhmään mukaan muutama vuosi sitten. Roolini oli toimia yhtenä valintaraadin jäsenenä. Tarkoituksena oli katsoa tuntitolkulla lyhytelokuvia, joista lopulta muodostui festivaalin ohjelmiston runko. Yhtenä vuonna saimme oman ”markkinointityöryhmän” kanssa tehdä festivaalille mainosvideoita, tietenkin huumoripitoisia. En tiedä oliko videoilla positiivisia vaikutuksia festivaalin osallistujamääriin, mutta kertoi rennosta talkooilmapiiristä ja ehkä jonkinlaisesta lahtelaisesta mentaliteetista.

En ole pitänyt itseäni elokuvaharrastajana, toki jo pienenä poikana tuli 1980-luvulla käytyä veljeni kanssa Lahdessa Leffis(?)-elokuvakerhossa, jonka tarjonnasta jäi elävästi mieleen sellaiset elokuvat kuten Ronja Ryövärintytär (valm. v. 1984) ja The Peanut Butter Solution (valm. v. 1985).

Kotonakin tuli paljon katsottua vanhojen komediamestareiden elokuvia kuten Chaplin, Keaton (erityisesti Kenraali!), Marx-veljekset ja Laurel & Hardy. 1980-luvulla katsottiin – tietenkin salaa – toimintaelokuvia, suurena sankarina mm. Arnold Schwarzenegger. Vaikuttavimpina elokuvakokonaisuuksina koin Star Warsit, jonka perinteisen hyvä-paha -asetelman ympärille luodut omat galaktiset maailmat olivat ja ovat vieläkin kiehtovia.

Myöhemmin elokuvakiinnostus laajeni esim. dekkarikirjallisuuden (Agatha Christien mm. Poirot) avulla Hitchcockiin ja sitä kautta film-noiriin.

Tyytyminen ei ollut pelkästään elokuvien katsojan rooliin, vaan niitä tehtiin myös itse. Teimme kaveriporukassa sketsejä omaksi iloksi. Otaksun, että tuon saman vaiheen on käynyt usea ikäluokastani videokameroiden yleistyessä 80-90-luvuilla. Sama leikkisä linja on jatkunut aikuisiälläkin, mutta mukaan ovat tulleet lyhyet dokumentaariset teokset ja erilaiset tallenteet, lähinnä rautateistä.

Näistä elokuvallisista lähtökohdista ajauduin vuonna 2013, osittain olosuhteiden pakosta, festivaalin vetäjäksi. Tunnelmat olivat kaksijakoiset. Kinosta oli tehty menestyksekkäästi ja hyväksi havaitulla kaavalla jo useita vuosia. Oli helppo astua mukaan kun pohjalla oli vakaa festivaali, jonka hyväksi oli tehty valtavasti töitä. Ja juuri se seikka vaati ja vaatii jatkossakin töitä. Joka tapauksessa aika oli antoisaa, ja toivottavasti Lahdessa järjestetään elokuvafestivaali, Kinos, myös tulevaisuudessakin.

Osa artikkelista on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 2/2014

Lahden matkailuvalttina kiskot

Pikku-Jumbo lähdössä Mytäjäisten varikolta Heinolaan kesällä 2008. Kuva Sauli Hirvonen

Pikku-Jumbo lähdössä Mytäjäisten varikolta Heinolaan kesällä 2008. Kuva Sauli Hirvonen

Vuonna 1985 Lahti-Heinola -hyöryjunamatkat valittiin Suomen hauskimmaksi matkakohteeksi. 1980-luvulla Pikku-Jumbon (Tk3 1150) vetämä museojuna ajoi useana kesänä Lahdesta Heinolaan. Veturin keulassa olivat kaupunkien vaakunat sekä liehuvat Suomen liput.
Muistan itsekin matkustaneeni tällaisella 80-luvulla, tarkkaa vuotta en muista. Reissusta jäi hämärästi mieleen Vesijärven hiljainen asema sekä junassa järjestetty “Villin lännen” näytelmä, johon matkustajat (ainakin pienimmät) pystyivät osallitumaan.
Vielä vuonna 1989 teimme 4. luokan kanssa luokkaretken Heinolaan Pikku-Jumbon kyydillä. Tämä taisi olla viimeisiä kertoja, kun Jumbo ajoi Lahdesta Heinolaan.
Vielä tuolloin lähdöt Lahdesta tapahtuivat oikeasta paikasta eli Vesijärven asemalta. Sittemmin suojeltu rata purettiin vahingossa Jalkarannantieltä asemalle. Rata luvattiin VR:n toimesta palauttaa, jos se koettaisiin tarpeelliseksi. Ei toistaiseksi ole koettu, ja vuonna 2006 EU:n huippukokouksen alla rata purettiin välillä Jalkarannantie-Salpausselänkatu. Nykyään rata päättyy Salpausselän seisakkeelle, joka perustettiin vuoden 1938 hiihdon MM-kisoihin.
Radan palauttaminen Vesijärven asemalle saakka on edelleen paikallisten rautatieharrastajien asialistalla (Sibeliusrata Lahteen).

Sittemmin Lahden ja Heinolan kaupungeilla ei ole ollut intresseissä kehittää seudullista museojunaliikennettä, vaan vastuu siitä on siirtynyt kolmannelle sektorille, tässä tapauksessa Lahden Rautatieharrastajat Topparoikka ry:lle. Yhteistyössä kahden (höyryveturi)liikennöitsijän – Haapamäen Museoveturiyhdistys ry:n ja Höyryveturimatkat1009 Oy:n – kanssa Topparoikka on onnistunut vakiinnuttamaan Lahteen jokakesäisen museojunaelämyksen.

Lahden sijanti on optimaalinen museojunille, myös ratojen teollinen arkikäyttö sekä rakenne tukevat mahdollisuuksia harjoittaa säännöllistä museojunaliikennettä.
Lahdesta lähtee rautatie jokaiseen ilmansuuntaan, joista Heinolaan (ja Mukkulaan) sekä Loviisaan johtavat teollisuuskäytössä olevat sähköistämättömät radat ovat museojunaliikenteellisesti ihanteellisia.

Heinolan 37 km pitkä rata valmistui vuonna 1932. Radan varrelle ei ole muodostunut suuria asukaskeskittymiä, mutta radalla oli aikoinaan useitakin asemia ja pysäkkejä. Henkilöjunaliikenne loppui vuonna 1968. Viime vuosina eri tahojen yhteistyön hedelmänä Ahtialan ja Vierumäen asemille on museojuna-ajojen yhteydessä järjestetty erilaista tapahtumaa.

Loviisaan eli etelään suuntautuva n. 80 km pitkä rata valmistui vuonna 1900. Se toteutettiin yksityisenä rautatienä raideleveyden ollessa 750 mm. Vuonna 1952 rata siirtyi Valtionrautateille, ja vuonna 1960 raideleveys muutettiin 1524 mm.
Lahdesta Loviisaan museojunia on kulkenut harvemmin kuin Heinolaan ja osaltaan tähän vaikuttanee radan pituus. Kokemukset kuitenkin kertovat että tälläkin rataosuudella on maakunnat ylittävää elämysmatkailupontentiaalia.

Lahden Rautatiepäivä järjestettiin Mytäjäisten varikolla vuosina 2006-2009. Kesäkuussa 2007 Topparoikka järjesti yhdessä Helsingistä Lahden kautta Heinolaan Höyryveturimatkat1009:n kanssa oikoradan läpi ensimmäisen höyryjunamatkan. Erityisesti Mäntsälässä höyryveturi Ukko-Pekka synnytti asemalle varsinaisen kansanjuhlan.
Näin museojunaliikenne elvytettiin Lahden seudulla.

Museojunaliikenteen kannalta Mytäjäisten varikon tilanne on myös kiinnostava. Varikko tyhjennettiin vuokralaisista vuonna 2010 ja alue on ollut siitä asti tyhjänä. Asemakaavaa alueelle ei ole toistaiseksi saatu. Alue on Senaatti-kiinteistöjen omistuksessa.
Useiden eri tahojen tulevaisuuden visioissa kulttuurihistoriallisesti arvokkaan alueen yhdeksi toiminnan pilariksi haluttaisiin museojunat.
Se kuinka realistisia tällaiset suunnitelmat ovat, aika näyttää. Joka tapauksessa, Lahdessa kulkevat taas museojunat.

Seuraavan kerran museojunat jyskyttävät Lahdessa elokuussa. Lisätietoa seudun museojuna-ajoista Lahden rautatieharrastajien nettisivuilta.

[päivitys 15.9.2014]
Kuvia 1980-luvun museojuna-ajoista löytyy mm. Vaunut.org-sivulta. Alla muuta esimerkkikuva vuodelta 1987, kuvaaja Jukka Martio:
Pikku-Jumbo saapuu Vesijärven asemalle
Veturi vaihtotöissä aseman edustalla
Juna Heinolaan satamaradan penkereellä

Lähteet:
www.topparoikka.net
www.vaunut.org
Wikipedia

Artikkeli on aiemmin julkaistu Hollolan Lahti -lehdessä 2/2014 [artikkeliin on tehty muutamia lisäyksiä]

Lahti-filmit talteen ja esille

Lahti-Seura ry:n aloitteesta käynnistettiin vuonna 2012 Päijät-Hämeen elokuvakeskus ry:n ja Lahden Videokuvaajat ry:n kanssa hanke, jonka tarkoituksena on kerätä lahtelaisten yksityishenkilöiden, yritysten, yhteisöjen ym. tahojen hallussa olevaa filmi-, video-, äänite- ja valokuvamateriaalia, jolla on paikallishistoriallista ja -kulttuurillista arvoa.

Hankkeelle luovutettu materiaali, kaitafilmit, vhs, diat, paperikuvat, äänitallenteet (haastattelut) yms., siirretään digimuotoon ja osasta materiaalista muokataan esityskelpoisia dokumentteja, joiden avulla valotetaan Lahden seudun kulttuurin, arkkitehtuurin, teollisuuden sekä talouden kehitystä vuosikymmenien ajalta tähän päivään saakka. Mukaan kelpaavat myös fiktiot, musiikkivideot ja taide-elokuvat, jos niissä ilmenee Lahti, lahtelaisuus tai Päijät-Häme jollain tavalla.

Projektin esittelyfilmi nähtävillä Youtubessa, se on koostettu Kai R. Lehtosen ja Erkki Halmeen vuosina 1958-59 tekemästä lyhytfilmistä Masto.

Kai R. Lehtosen ja Erkki Halmeen vuosina 1958-59 tekemä lyhytfilmi Masto Masto nähtävillä YouTubessa

Kuvakaappaus lyhytfilmistä Masto.

Arkistoon ja esitettäväksi

Hankkeen tarkoituksena on luoda Päijät-Hämeeseen jatkuva audiovisuaalisen perinnemateriaalin tuotantojärjestelmä ja digitaalinen tallennus- ja arkistointijärjestelmä. Dokumentit olisivat saatavilla asukkaiden, järjestöjen ja tutkijoiden käyttöön internetissä, jolloin materiaalia voidaan hyödyntää mm. paikallishistoriatutkimuksessa. Hankkeen ansiosta pelastetaan vanhaa, kenties jo unohtunutta filmimateriaalia aineistoa jälkipolville, kansalaisten ja tutkijoiden käyttöön.
Valmista esitysmateriaalia esitetään säännöllisesti myös erilaisten maakunnallisten teemapäivien ja -tapahtumien yhteydessä elokuvateatterissa, kulttuuri- ja kotiseututilaisuuksissa.

Digitointi tarpeen

Alkuun hankkeesta on tiedotettu lähinnä yhdistysten omien nettisivujen kautta sekä projektissa olevien henkilöiden omien kontaktien kautta. Hankkeeseen on kuitenkin luovutettu runsaasti filmimateriaalia.
Lahden Videokuvaajien Aatos Suomilammi on tehnyt saadusta materiaalista kaksi dvd-julkaisua ja osa dvd:llä olevasta materiaalista on esitetty Lahti-filmi -iltamissa, josta tuonnempana.
Päijät-Hämeessä tiedetään olevan paljon filmimateriaalia, eri yhteisöjen arkistoissa sekä mahdollisesti myös yksityishenkilöiden hallussa.  Tällainen “pölyttyvä” materiaali olisi tarpeellista siirtää pikaisesti digimuotoon, ja turvata sen säilyminen tulevaisuudessakin.

Projektille avataan kesän lopullaoma nettisivusto, jonka yhteyteen tulee kuva- ja videogalleria. Lisäksi sivulla annetaan seikkaperäisempää tietoa projektista, sen etenemisestä sekä tulevista Lahti-filmi -iltamista.
Tällä hetkellä projektin internetsivut ovat Lahti-Seuran sivujen yhteydessä.

Hankkeelle avustusta

Kuten edellä mainittiin, hanketta on viety toistaiseksi eteenpäin kaikessa hiljaisuudessa rajallisten resurssien puitteissa.
Tilanteeseen saatiin huima parannus kun 3.4.2014 Päijät-Hämeen rahasto myönsi Suomen Kulttuurirahaston 75-vuotisjuhlavuoden apurahana 20 000 euroa paikallishistoriallisen perinne-elokuva- ja dokumenttiprojektin toteuttamiseen.
Videokuvaajien ja PHEK:n edustajat vastaanottivat apurahan vuosijuhlassa Lahden Sibeliustalolla 3.5.2014.

Avustuksen ansiosta saatua ja saatavilla olevaa materiaalia päästään kuluvana ja tulevina vuosina siir-tämään digimuotoon ja saattamaan arkistointi- ja esityskuntoon.

Lahti-filmi -iltamat Kino Iiriksessä

Perinnefilmiprojektin sivutuotteena syntyi  Lahti-Seuran ja Elokuvakeskuksen käynnistämät Lahti-filmi -iltamat elokuvateatteri Kino Iirikseen. Iltamien tarkoitus on näyttää lahtelaisia ja lahtelaisten tekemiä filmejä, dokumentteja ja tallenteita. Osiin näytettävistä filmeistä on saatu esitysoikeus vain Lahti-filmi -näytöksiin, osa on koostettu kotiseutufilmihankkeeseen saadusta materiaalista. Näytökset valottavat paikallishistoriaa eri vuosikymmeniltä koottujen lyhytfilmien avulla sekä dokumenteissä esiintyvien henkilöiden ja tapahtumien kautta. Jokaisen näytöksen ohjelmisto pyritään muodostamaan mahdollisimman laajaksi ja monipuoliseksi.

Ensimmäinen näytös järjestettiin tiistaina 2.4.2013, ja se oli osana Kinos-elokuvafestivaalia. Ohjelmiston pääpaino oli vanhoissa lahtelaisissa esittelyfilmeissä.

Toinen näytös järjestettiin maanantaina 28.10. Tällä kertaa näytös koostui monipuolisesti erityyppisistä lyhytelokuvista, dokumenteista ja puolifiktiivisistä esittelyvideoista.
Näytöksen alusti historian harrastaja Unto Rönkkönen, joka on ollut tekemässä ja julkaisemassa mm. Lahden historiakalentereita.

Kolmas iltama järjestettiin niin ikään Kinos-elokuvafestivaalin yhteydessä, keskiviikkona 2.4.2014. Näytös sisälsi neljä lyhytfilmiä ja kokonaisuudessaan se kesti noin tunnin. Väkeä saapui paikalle runsaasti, niin että saliin tarvittiin lisäpenkkejä, jotta kaikki halukkaat pääsivät istumaan. Katsojia oli lopulta yli 120 henkeä.

Illan aloitti “Sulo ja Valentin”, joka on Riitta Jalosen tekemä dokumentti vuodelta 2013 lahtelaisen sotaveteraanin Sulo Antikaisen paluusta Karjalaan entiseen kotitaloonsa.
Tarina kertoo ystävyydestä yli rajojen.
“Kaitafilmejä Lahdesta 1960-luvulta” on kooste Jukka Ingelinin värifilmeistä 1960-luvulta. Sen on tehnyt Aatos Suomilammi Ossi Salmisen kuvaamasta materiaalista. Näytöksessä esitettiin lyhennetty versio, se on kokonaisuudessaan nähtävillä Suomilammin tekemällä dvd-julkaisulla.

Kolmas lyhytfilmi oli “Filmiseppo esittää: Lahtelaisia rakentajia” vuodelta 1960. Mustavalkoisella filmillä esitellään Lahden kaupungin rakentamista.

Viimeisenä esitetty “PR esittää: Katoavaa kaupunkia” on huikaiseva aikamatka 1950-luvun lopun Lahteen värifilmin avulla. Pentti Ruohoniemi kuvasi eri puolilla Lahtea vuonna 1958. Vaikka teoksessa ei ollut ääntä, kertoivat kuvat tarkasti senaikaisesta Lahdesta.

Kahdessa ensimmäisessä Lahti-filmi -iltamassa oli runsaasti Lahti-filmeistä kiinnostuneita katsojia, ja kolmannessa näytöksessä sali oli ääriään myöten täynnä: Tällaiselle kulttuuritapahtumalle on Lahdessa selvästi kysyntää.

Iltamat jatkunevat syksyllä 2014 ja luvassa on muutakin ohjelmaa liittyen projektiin sekä 25-vuotiaan Elokuvakeskuksen toimintaan.

Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 2/2014
[päivitetty 27.6.2014]

Lahti Block Party – Lahden oma korttelijuhla

Lahti Block Party järjestetään lauantaina 16.8.2014 Lahden keskustassa Rautatienkadun kävelykatualueella. Tunnelman lisäksi tapahtumassa pääsee nauttimaan genrerajat rikkovasta musiikista ja katutaiteesta. Päivän aikana pääsee osallistumaan myös taidetyöpajoihin ja tutustumaan lahtelaiseen kansalaistoimintaan. Tämän vuoden erityisteemana on eettinen ruokakulttuuri. Virallinen ohjelma julkaistaan kesällä tapahtuman nettisivuilla.
Tapahtuman taustalla on joukko lahtelaisia, jotka haluavat olla mukana luomassa uudenlaista yhteisöllistä kaupunkikulttuuria. Tapahtuman primus motor Iiris Rautiainen kertoo tarkemmin mistä on kyse.

Lahti Block Party vuonna 2012. Kuva Maileena Tuokko

Lahti Block Party vuonna 2012. Kuva Maileena Tuokko

Mikä on Lahti Block Party?

Lahti Block Party eli kotoisammin ’Lahden Korttelijuhla’ on urbaani
kaupunkikulttuuritapahtuma Lahden keskustassa.
Tapahtuman ideana on tarjota kaupunkilaisille laadukas matalan kynnyksen
kulttuuritapahtuma, jossa pääsee näkemään ja kokemaan taidemuotoja laidasta laitaan; musiikista katutaiteeseen. Idea Block Partylle syntyi vuonna 2011 Lahden Ruohonjuurikulttuuria ja kansalaisaktiivisuutta koskevaa opinnäytetyötä tehdessäni.
Halusin kokeilla miten yhteisöllisen ja osallistavan kaupunkikulttuuritapahtuman tuottaminen onnistuu kotikaupungissa. Ilokseni sain myös huomata, että samankaltaisia ajatuksia omaavia aktiivisia lahtelaisia alkoi löytyä pienen huhuilun jälkeen ja ensimmäinen Block Party tapahtuma järjestettiin elokuussa 2012.

Keitä on tapahtuman taustalla?

LBP:n taustalla on avoin työryhmä, jossa on ollut kumpanakin vuotena
tekijöinä kaupunkikulttuurista nauttivia ja innostuvia eri alojen tekijöitä.
Tänä vuonna ydintyöryhmä koostuu noin 5-7 ihmisestä, mutta tapahtuman
tuottamisessa auttaa myös lukuisa määrä muita ihmisiä, joiden tuki
tapahtuman onnistumisen kannalta on todella tärkeää. Ovet
ovat myös aina auki uusille innokkaille tekijöille. Työryhmään voi hypätä
mukaan siinä vaiheessa kun omat aikataulut sen suovat eikä mitään aiempaa kokemusta tapahtumatuottamisesta tarvitse olla. Pääasia on, että innostusta ja motivaatiota löytyy!

Onko tapahtumalla jotain teemaa tai filosofiaa?

Lahti Block Partyn arvopohja on osallistavuudessa ja aktiivisessa kansalaisuudessa. Tapahtuma on syrjinnästä vapaa ja esteetön. On tärkeää luoda keskustatilaan ns. epäkaupallista tilaa, joka on avoin meille kaikille, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Tänä vuonna teemanamme on eettinen ruokakulttuuri, jota tuodaan yleisölle esiin mm. raakaruoka näytösten ja luomu kasvisruuan merkeissä.

Miten LBP eroaa kaupunkitapahtumana esim. Lahden Taidelauantaista?

LBP idea on ollut alusta lähtien luoda uudentyyppistä osallistavaa
kulttuuria kaupunkitilaan ja rohkaista lahtelaisia kehittämään itse
kaupunkikulttuuritarjontaa. Siinä missä Taidelauantai levittyy pitkin
kaupunkia valtaa Lahti Block Party korttelin alueen keskustasta. Yhteistä
tapahtumissa on keskustan elävöittämisen idea, maksuttomuus sekä minipuolisen taideohjelman tarjoaminen lahtelaisille.

Lahti Block Party vuonna 2012. Kuva Maileena Tuokko

Lahti Block Party vuonna 2012. Kuva Maileena Tuokko

Tapahtuma oli vuonna 2012 Etelä-Suomen Sanomien Aukusti-ehdokas, minkälainen merkitys sillä oli?

Aukusti ehdokkuus oli työryhmälle ja tekijöille hieno tunnustus. Vaikkei
itse palkintoa tullutkaan, oli ehdokkuus arvokas ele, joka kertoi
vapaaehtoisuuden, yhteistyön ja peräänantamattomuuden voimasta.

Miksei tapahtumaa järjestetty vuonna 2013?

Vuoden 2012 tapahtuma sai ensimmäisenä vuotenaan erittäin positiivisen
vastaanoton ja näin ollen toivoimme voivamme jatkaa tapahtuman järjestämistä myös seuraavana vuonna. Alkuvuodesta 2013 pidimme tapahtuman järjestämistä vielä mahdollisena, mutta jouduimme valitettavasti toteamaan ettei meillä  riitä rahkeet tapahtuman organisoimiseen niin pienellä porukalla. Tapahtuman tuottaminen vaatii suuren määrän työtunteja ja omistautumista lähes vuoden ajan työryhmältä, ja olimme tuolloin kaikki tiiviisti kiinni päivätöissämme sekä muissa projekteissa.

Miten yhteistyö (kaupungin) viranomaisten kanssa on sujunut?

Yhteistyö kaupungin viranomaisten kanssa sujui vuonna 2012 hyvissä merkeissä vaikkei käytännön haasteilta vältyttykään.mm. lupa tapahtuman pitämiseen saatiin vasta tapahtumapäivän aamuna, vaikka hakemus oli jätetty käsittelyyn hyvissä ajoin.

Minkälaisilla rahoitusmalleilla tapahtuman kulut on tarkoitus kattaa?

Tapahtuman rahoitus koostuu kolmesta palasta; apurahoista,
yhteisörahoituksesta eli Mesenaatista sekä yritystyhteistyöstä. Näillä
kaikilla on merkittävä rooli tapahtuman toteutumisen ja onnistumisen
kannalta.

Alueen yrityksiä kontaktoidaan parhaillaan ja koitamme aktivoida
mahdollisimman paljon alueen yritystoimijoita mukaan. Vastaanotto yrityspuolelta on ollut kaikkiaan positiivinen.
Yritysyhteistyö on ollut alusta lähtien erittäin tärkeässä roolissa, yhteistyöllä olemme pystyneet kattamaan pakollisia kulueriä, joita maksuttoman ulkotapahtuman tuottamisesta kertyy. Yritysyhteistyö tuo myös paikalliset yrittäjät kulttuurin piiriin.

Miten tapahtumaa voivat tukea yksityiset henkilöt tahi yhteisöt/yritykset?

Tapahtumaa voi tukea yhteisörahoitus Mesenaatti-palvelun kautta, jonka  Lahti Block Party avasi toukokuun alkupuolella. Mesenaatin kautta yksityishenkilöt sekä yritykset voivat osallistua tapahtuman rahoittamiseen mesenoinnin kautta. Vastikkeeksi lahjoituksesta saa myös muutakin kuin hyvän mielen. Mesenaattiin vastikkeita ovat lahjoittaneet mm. lahtelaislähtöiset taiteilijat ja Rautatienkadun yritykset.

Minkälainen ohjelma tullee olemaan tänä vuonna? Minkälaisena tapahtumana haluatte profiloitua?

Tänä vuonna ohjelmamme tulee nostamaan erityisesti esiin teemaamme eli
eettistä ruokakulttuuria sekä esittävää taidetta eri muodoissa. Tapahtumana
meille on tärkeää tuoda esiin moninaista paikallista taiteen ja kulttuurin
tekijöitä sekä kehittää ja rakentaa kaupunkiin uudentyyppistä osallistavaa
kaupunkikulttuuria.

Lahti Block Party vuonna 2012. Kuva Maileena Tuokko

Lahti Block Party vuonna 2012. Kuva Maileena Tuokko

Mistä asioista koostuu hyvä kaupunkikulttuuritapahtuma?

Hyvän kaupunkikulttuuritapahtuman resepti on mielestäni varsin
yksinkertainen, vaikkakin tekijälle haastava. Onnistunut kaupunkitapahtuma koostuu kolmesta osatekijästä, joista tärkein on aina tapahtuman kävijät/osallistujat. Lisäksi tärkeää on laadukas ohjelma ja rento tunnelma. Ulkotapahtumassa yksi olennainen osatekijä on myös sää, mutta tähän järjestäjätaho ei juuri itse voi vaikuttaa.

Miten keskustaa pitäisi hyödyntää tapahtumapaikkana?

On tärkeää, että keskustasta löytyisi aina myös epäkaupallista tilaa, joka on avoinna kaupunkilaisten vapaalle oleskelulle.
Keskusta-alueen elävöittämistä voitaisiin tukea esim. siten, että tapahtumien
järjestämisen byrokratiaa kevennettäisiin ja tuottamista tuettaisiin vahvemmin kaupungin puolelta esim. neuvonta- ja tukipalveluiden muodossa, mitä kautta voitaisiin kannustaa alalle mukaan myös uusia tekijöitä.

Lahtelainen keskipäivä

Lauantai 10.5.2014 oli tarkoitus käyttää pelkästään kirjoittamiseen ym. Viikon kuluessa alkoi kuitenkin muistumaan mieleen lauantain tapahtumakimara, josta alla pieni katsaus.

Kartanossa

Tapahtumapäivän aloitti Suvi alkaa Kartanosta -tapahtuma Lahden historiallisessa museossa eli kartanossa. Ohjelmassa oli mm. suunnittelija Marianne Valosen Lahen Raita -malliston ensiesittely. Puheenvuorossa Valola pohti lahtelaisuutta, sen ilmenemistä ja siitä mikä Lahdessa on parasta. Näin syntyi paikalliskuosi Lahen Raita, josta ajan saatossa Valola työsti näyttävän mallistokokonaisuuden. Se taipuukin moneen muotoon, esillä oli neuleita, verhoilu- ja vaatetuskankaita, mattoja, laukkuja, tulitikkurasioita, ja raita on jopa mahdollista tehdä kynsiin maalattuna.
Raita on toteutettu monien eri yhteistyötahojen kanssa. Mainittakoon, että Lahen Raita -logo tehty alkuperäisillä vanhoilla puisilla irtokirjaimilla vuodelta 1905.

Lahen Raidan malliston ensiesittely

Lahen Raidan malliston ensiesittely

Ensiesittelyn ympärille oli kerätty muutakin ohjelmaa: Selvete Ternava esitti albaniankielisen tarinan Lahdesta, oli viuluesitys sekä englanninkielinen lauluesitys sekä tietenkin kynsien lakkausta Lahen Raidan hengessä.

Samassa tapahtumassa museossa pystyi tutustumaan Triennale + -näyttelyyn. Tämä monipuolinen näyttely tuli itselle tutuksi jo sen avajaisissa.
Suosittelen tätä kaikille etenkin grafiikasta kiinnostuneille.

Kisapuistoon

Lahen Raidan jälkeen oli tarkoitus suunnata satamaan, mutta muistin että kisapuiston hiekkatekonurmella oli parhaillaan käynnissä päijäthämäläisittäin kiinnostava 4. divisioonan ottelu, kun Lahen Pojat otti mittaa Orimattilan Pedoista. Katsoin ensimmäisen puoliajan loppuun, maaleja en nähnyt.

Lahen Pojat vs. Orimattilan Pedot Kisapuistossa

Lahen Pojat vs. Orimattilan Pedot Kisapuistossa

Somen otteluraportti kuitenkin kertoi että ”Läpärit” otti kolme pistettä.
Tuttuun tyyliin paikalla oli Lahen Poikien kannttajia sekä ”alasarjojen dynaamisin nakkishow Hovin Sirkus.” Eli suomeksi seuran ylläpitämä kahvio.

Satamaan

Ottelukatsauksen jälkeen oli vuorossa Lahden satama ja Kylämarkkinat. Entisen Hollolan Lahden kylän, nykyisen Lahden kaupungin satamassa perinteiset Kylämarkkinat pidettiin jo 16. kerran. Mukana olivat siis päijäthämäläiset kylät ja yritykset, ohjelmassa musiikkia ja pelimanneja sekä markkina- ja maaseututunnelmaa, sataman ympäristössä, torilla ja makasiinissa.
Päijät-Hämeen vuoden 2014 kylänä palkittiin Padasjoen kirkonkylä.

Markkinatunnelmaa satamassa

Markkinatunnelmaa satamassa

Pro Puu

Päiväretken päätteeksi suuntasin kahvittelemaan paikallisen puusepän kanssa Pro Puun verstaalle Tikkulaan. Samalla tuli tutustuttua Wood Matters – Innovations from forest -näyttelyyn. Se tutustuttaa kävijän suomalaiseen metsään ja metsien luovaan käyttöön, tuoden laajasti esille suomalaista puuta niin tyyliltään kuin sisällöltään. Näyttely kestää 2.6.2014 asti.

Yhteenveto

Sellainen keskipäivä Lahdessa. Täältä voi muuttaa pois töiden tai rakkaan vuoksi, mutta se ei käy syyksi että täällä ei tapahdu mitään.