Julkaisin valokuvakirjan Tunnelmia Lahdesta vuonna 2020. Kirja sisältää 172 valokuvaa ja kirjan sisältö on jaettu neljään teemaan. Kolmen ensimmäisen teeman valokuvat sijoittuvat vuosien 2007 ja 2019 välille: ”Rakennuksia, katuja ja yksityiskohtia”, ”Teollisuutta” ja ”Luontoa ja maalaismaisemia”. Neljännen teeman filmivalokuvat koostuvat 1990-luvun lopun Lahdesta. Kirjaa on edelleen saatavilla verkkokaupastani.
Suunnittelin tekeväni jo kirjan julkaisemisen aikoihin joistakin kirjan kuvista postikortteja. Vasta hiljattain sain vihdoin käytyä läpi kirjan kuvia, joista valitsin toistakymmentä potentiaalista korttivaihtoehtoa. Pienen työstön ja miettimisen jälkeen valitsin kolme kirjan kuvaa. Kuvat kuuluvat ensimmäiseen neljän kortin sarjaan, jonka julkaisen kuluvan kuun alussa. Sarjan neljäs kortti on suunnittelemani Lahti’s-kortti, joka etäisesti muistutta erästä tuttua logoa. Kortit ovat kokoa 105×148 mm eli A6. Toisen erän teetän mahdollisesti alkuvuodesta.
Kortit tulevat myyntiin verkkokauppaan ja niitä on saatavilla myös suoraan minulta.
Hiljainen Aleksanterinkatu jouluaattona. Katu sai kausivalonsa vuonna 1983. Lahden pääkatu on Ylisen Viipurintien perillinen, joka kulki aikoinaan ahtaasti rakennetun Lahden kylän läpi. Katu oli kaupungin läpiajettava pääväylä 1980-luvun alkuun saakka. Sittemmin katu on muutettu yksisuuntaiseksi ajettavaksi idästä länteen ja samalla keskustan kävelyalueita on laajennettu. (Sauli Hirvonen, 2010)
Tyyni Vesijärvi Lahden satamassa. Taustalla Niemen entisen sataman paikalle rakennettu Ruoriniemen asuinalue. Massiivinen Lahden Polttimon siilorakennus erottuu selvästi, mutta tämäkin maisema tullee muuttumaan teollisuuden väistyttyä asuinrakentamisen tieltä. (Sauli Hirvonen, 2017)
(Sauli Hirvonen, 2022)
Betoni on myös taidetta. Liisa Ruusuvaaran Kukkatervehdys-veistos vuodelta 1973 kurkottelee auringonlaskuun Lahden kaupunginsairaalan pihassa. Teos oltiin purkamassa, mutta sen kunnosti Lahden Rakentajien yhdistys. Teos siirrettiin ennen sairaalan perussaneerausta ja palautettiin vuonna 2018 lähelle alkuperäispaikkaa. (Sauli Hirvonen, 2008)
Elokuvateatteri Kino Iiriksessä sai ensi-iltansa 29.11.2022 Kari Vähävuoren ja Tertta Saarikon dokumentti Populaarikulttuuria Lahdessa.
Elokuvaan on haastateltu populaarikulttuurin tekijöitä ja kokijoita sekä paikallista nuorisoa menneinä vuosikymmeninä.
Elokuva on kertomus nuorisokulttuurin heräämisestä. 1950–60-lukujen vaihteessa nuoriso alkoi katsoa länteen. Kaupunkilaisnuorisolle vaikutteet tulivat Ruotsista ja Yhdysvalloista. 1960-luvulla television tulo oli suuri mullistus, joka heijastui perheen ajankäyttöön. Populaarikulttuuri alkoi määrittämään pukeutumista. Muotipalstoilla kysyttiin, oletko In vai Out ja kaikki oli ”pop”. Seuraavina vuosikymmeninä populaarikulttuuri pirstoutui yksilöllisempään suuntaan.
Seuraavat esitykset Kino Iiriksessä 30.11., 1.12. 3.12. ja 5.12. Näytöksiin on vapaa pääsy. Dokumentti kestää 70 minuuttia.
Lahtelaiskirjailijan vaikuttavan tuotantoon kuuluvat Osmo Kekki -sarjan jännitysromaanit Mustamäki ja Kostonkierre on nyt puristettu yhdeksi Kostonkierre-nimikseksi näytelmäksi.
Sauli Hirvonen kyseli sähköpostitse Timo Sandbergin kuulumisia ennen näytelmän ensi-iltaa, joka oli 1. päivä lokakuuta Lahden kaupuginteatterissa. Näytelmää esitetään ensi vuoden helmikuuhun saakka. Haastattelu on julkaistu Hollolan Lahti -lehdessä 2/2022.
Miten kirja(sarja)si päättyi näytelmäksi?
Taustalla on varmastikin se, että lähihistoriaa käsittelevä Kekki-sarja (nimitetään myös Lahti-sarjaksi) on ollut melkoisen suosittu. Näin erityisesti Lahden seudulla, mutta myös muualla, esimerkiksi Helsingin Sanomissa on ollut monia erittäin myönteisiä arvioita sarjan kirjoista.
Lahden kaupunginteatterin näytelmähanke käynnistyi siten, että teatterinjohtaja Ilkka Laasonen ja ohjaaja Tommi Kainulainen ottivat minuun yhteyttä. He kertoivat, että teatterissa suunniteltiin kirjasarjan pohjalta näytelmää, jonka dramatisoisi Aila Lavaste.
Tehtiin sopimus, jonka jälkeen asia eteni nopeasti. Käsikirjoitus syntyi, lukuharjoituksia tehtiin, lavasteita rakennettiin. Näytelmä alkoi olla jo valmiina, kun korona tuli väliin. Esitysaikaa siirrettiin useaan otteeseen. Aloin jo pelätä, että koko homma kariutuu.
Vihdoin tautitilanne hellitti ja nyt näyttää vahvasti siltä, että syyskausi toteutuu suunnitelmien mukaan.
Onko kirjoistasi aiemmin ollut suunnitelmia näytelmä- tai elokuvasovituksiksi. Tai onko sellaisia suunnitelmissa lisää?
Matkan varrella on eri lehdissä ollut useitakin kommentteja, että kirjojen tarinat toimisivat näytelminä tai elokuvina. Sarjan ensimmäisestä kirjasta, Mustamäestä, näytelmähanke oli jo vahvasti vireillä, mutta ei kuitenkaan toteutunut. Yksi elokuvayhtiökin tutkaili sarjan kirjoja, mutta siellä todettiin, että homma tulisi turhan kalliiksi mm. kuvausympäristön rakentamisen vuoksi.
Miten olet ollut mukana näytelmän teossa, ja minkälaisia odotuksia sinulla on näytelmästä? Oletko kenties saanut jotain uusia ideoita kirjoihisi näytelmän myötä?
Olen kommentoinut jonkin verran käsikirjoitusta. Olen myös osallistunut näytelmän tekoa käsitteleviin palavereihin ja alkuvaiheessa seurasin joskus harjoituksia.
Päätin kuitenkin jo alkuvaiheessa, etten sekaannu näytelmän tekoon juuri mitenkään. Siinä on hyvä käsikirjoitus, taitava ohjaaja ja hienot näyttelijät. Minä olen tavallaan oman osuuteni tehnyt. Näytelmä on teatterin ammattilaisten näkemys kirjasarjan joistakin tapahtumista. Asennoidun niin että se on kokonaan uusi taideteos, jonka näkemistä odotan todella innolla.
Näytelmästä en ole varsinaisesti saanut uusia ideoita, mutta sen synnyttämä kiinnostus ja myönteinen julkisuus innosti minua pohtimaan, mitä kirjan henkilöille tapahtui sodan jälkeen. Se johti arkistokäynteihin ja melko kiivastahtiseen kirjoittamiseen. Niinpä Kekki-sarjan seuraava kirja on vain viimeistelyä vailla ja se ilmestyy ensi keväänä.
Luuletko että näytelmän painotukset eroavat kirjoistasi?
Käsikirjoituksen perusteella suuria painotuseroja ei ole. Pieniä eroja voi olla ja pitääkin olla. Koetan kirjoittaa niin, että en selitä asioita puhki, vaan haluan jättää tilaa myös lukijan mielikuvitukselle ja ehkä tässä tapauksessa näytelmäsovituksen tekijöille.
Kaikkiaan olen todella tyytyväinen tästä Kostonkierre-näytelmästä. Se lisää kiinnostusta koko kirjasarjaa kohtaan ja toivottavasti virittää lisää samantyylisiä hankkeita.
Minkälaisia terveisiä haluat katsojille, niille, jotka eivät kenties ole lukeneet kirjojasi.
Kannattaa tulla avoimin mielin. Näytelmä on kokonaisuus, joka ei vaadi kirjoihin tutustumista. Se kertoo kuitenkin siivun Suomen historian vaiheista, jotka uskoakseni kiinnostavat kaikkia riippumatta siitä missä asuu. Lahtelaiset katsojat ovat tietysti siinä suhteessa paremmissa asemissa, että he ehkä tuntevat tapahtumapaikat, joista monet ovat sijainneet aivan teatterin läheisyydessä.
Reunanpalsta-näyttelyn esineistöä kaupunginteatterissa. Kuva Sauli Hirvonen
Kostonkierre-näytelmä jaReunan palsta -näyttely
Kostonkierre-näytelmä perustuu tällä hetkellä kuusiosaisen sarjan kirjoista erityisesti kahteen. Nimiromaanin ohella keskiössä on Suomen Dekkariseuran palkitsema Mustamäki-salapoliisiromaani. Tapahtumat sijoittuvat 1920–1940-luvuille. Kekkiä näyttelee Tommi Rantamäki. Näytelmän on dramatisoinut Aila Lavaste, ja sen ohjaa Tommi Kainulainen.
Kaupunginteatterin ja Historiallisen museon yhteistyönäyttelyssä näyttelyssä Reunanpalsta – Elämää kaupungin sylissä luodaan katsaus nuoren kaupungin kortteleihin. Lähtökohdaksi näyttelysuunnittelussa otettiin Kostonkierre-näytelmän tapahtumapaikkojen taustoittaminen. Näyttelyssä seikkailee hahmoja, joihin voi törmätä myös teatterin lavalla. Näyttely kestää 15.12.2022 asti.
Teksti: Sini Ojala ja Ilkka Kuhanen(Lahden historiallinen museo)
Näytelmän yhteydessä on myös järjestetty Saunottaja-Lyytin opastetuttuja linjurikierroksia Lahti-sarjan romaanien maisemiin.
Lahden kaupunki täyttää 117 vuotta. Lahti-Seura on juhlistanut kaupunkia perustamisestaan (v. 1946) lähtien. Lahti-päivä on järjestetty neljä kertaa, käytännön järjestelyiden vuoksi yleensä kaupungin perustamispäivää (1.11.) edeltävänä lauantaina. Perustamispäivänä järjestettiin tapahtuman edeltäjä Vuosijuhla, jonka sisältö oli hieman eri tyyppinen. Tälle vuodelle Lahti-päivän ohjelmaa muutettiin aiempaan verrattuna, sillä kaupunki järjestää syntymäpäiväjuhlat Lahden torilla, mikä on hieno juttu.
Lahti-päivän seminaari
Lahti-Seuran järjestämä Lahti-päivä järjestetään tänä vuonna lauantaina 29.10.2022. Kaupungin perustamisen kunniaksi järjestettävä tapahtuma pidetään tuttuun tapaan elokuvateatteri Kino Iiriksessä. Seuran puheenjohtajana olen kasannut ohjelmiston tänäkin vuonna ja seminaarissa on kolme esitelmöitsijää seuraavine aiheineen.
Timo Taulo (VTM) pitää aiheesta ”Lahtelaisen ammattiteatterin esinäytös 1890-1946”. Kulttuurin moniottelijalta Taulolta ilmestyy tammikuussa Lahden Teatteri 100 vuotta -kirja. Tampereella nykyisin asuva emeritusprofessori Heikki Luostarinen kertoo aiheenaan ”Lahti vuonna 1976”. Luostarisen esitelmä on osa laajempaa kirjoituskokonaisuutta, joka julkaistaan sähköisenä versiona 1.11.2022. Tästä tiedotetaan myöhemmin. Janne Nykänen on tehnyt monipuolisen uran videokuvaaja, ohjaajana ja käsikirjoittajana lukuisten eri projektien parissa. Syksyllä häneltä valmistui Perhereissu-elokuva, ja Nykänen kertookin ”Kuinka tehdä pitkä elokuva Lahdessa”. Elokuvan traileri on katsottavissa YouTubessa. Jokaisen esitelmöitsijän puheenvuoro on n. 20-25 min, ja lopuksi on yhteinen keskustelupaneeli, johon yleisökin voi osallistua. Seminaarin vetäjänä toimii Erpo Heinolainen.
Seminaarin jälkipuoliskolla esitetään vanhoja tv-mainosfilmejä Iskulta, Askolta ja Mallasjuomalta 1950-80-luvuilta. Olen koostanut tämän Lahti-aiheisen mainoskokoelman Elonet.fi-sivustolta Kansallisen Audiovisuaalisen Instituutin digitoimista filmeistä, joita on mahdollisa katsella selaimella. Aiemmin tänä vuonna koostin vanhoista mainoksista 45 minuuttia kestävän näytöksen Kino Iirikseen osana Mastofestareiden ohjelmistoa (2.-3.9.). Vanhoja olut- ja virvoitusjuomamainoksia on tulossa näytille Ant Festiin, josta enemmän tuonnempana.
Lahti-päivän tilaisuus on kaikille avoin ja siihen vapaa pääsy.
Lahti-päivän juliste. (Sauli Hirvonen)
Vuoden lahtelainen -tunnustus julkistetaan 1.11. toritapahtumassa
Tänä vuonna myös Lahden kaupunki järjestää oman juhlansa kaupungin perustamisen vuosipäivänä 1.11. Torilla järjestettävä tapahtuma koostuu monipuolisesta ohjelmasta, mm. Lahti-Seura jakaa Vuoden lahtelainen -tunnustuksen. Tunnustus on jaettu jo vuodesta 1981 lähtien. Samassa tilaisuudessa haastatellaan myös Lahti-mitalin saajaa. Mitalia alettiin myöntämään aikoinaan Lahti-Seuran aloitteesta. Syntymäpäiväjuhlat ovat kaikille avoin ja maksuton koko perheen tapahtuma.
Kaupungin toritapahtuman tiedote. (Lahden kaupunki)
Ant Fest ja Päijännegalleria
Elokuvateatteri Kino Iiris on ollut näyttämönä monenlaisilla dokumenttiesityksiä, mutta aika ajoin on hyvä ”jalkautua” muihinkin tiloihin. Lahtelainen Ant Fest on profiloitunut olutfestivaalina, mutta tapahtuma sisältää paljon muutakin kiinnostavaa kulttuuria. Tapahtuma järjestetään tänä vuonna 4.-5.11. Malski-keskuksessa eli puitteet ovat oikein otolliset hienolle kulttuuritapahtumalle.
Malvan Päijännegalleriassa järjestetään Ovi Kummaan, joka tarjoaa monenlaisia kulttuurielämyksiä, kuten koostamani nostalgiakimara, joka sisältää vanhoja olut- ja virviotusjuomamainoksia. Näytös on lauantaina klo 16-17.
Malski-keskus ja Malva. Ovi kummaan on entisen tehdasrakennuksen ja uudisrakennuksen välissä. (Sauli Hirvonen)
Mukkulan Toimarissa valokuvanäyttely
Vuonna 2019 Lahti-Seura toteutti yhdessä (Möysän ja Myllypohjan) oppilaiden kanssa Lasten Lahti -hankkeen. Hanke sai jatkoa tänä syksynä, kun 8.10. avautui valokuvanäyttely Mukkulan Toimintakeskuksessa. Kuvat olivat ensimmäisen kerran esillä Lahden kaupunginkirjaston lasten osastolla lokakuussa 2019.
Jutussa käyn lyhyesti läpi kaksi kokopitkää elokuvaa sekä yhden dokumentin, joita kaikkia yhdistää Lahti. Lahdessahan on laadukasta dokumenttituotantoa, ja monissa tuotannoissa on ollut mukana Päijät-Hämeen elokuvakeskus ry, jonka ylläpitämä elokuvateatteri Kino Iiris on paikallisille (dokumentti)elokuville ja ylipäänsä paikalliselle tuotannolle tärkeä esityspaikka.
Elokuvakeskus, yhdessä Lahden Videokuvaajien kanssa, on tuottamassa parhaillaan useampaakin paikallisdokumenttia. Viimeistelyä vaille valmis on Kari Vähävuoren ja Tertta Saarikon Lahden populaarikulttuurista kertova dokumentti. Lisäksi taiteilija Olavi Lanusta on tekeillä dokumentti, jota työstää Keijo Skippari. Sitä tullaan esittämään mm. Kino Iiriksessä.
Lahti on jäänyt hieman paitsioon näytelmäelokuvatuotantojen suhteen, Lahden sijaintia Helsingin läheisyydessä ei ole pystytty hyödyntämään. Suomen elokuvatuotanto on käytännön syistä (mm. logistiikka) keskittynyt Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle. Poikkeuksiakin on. Poria ”tallensi” 1980-luvulla Visa Mäkinen, joka kuvasi useita näytelmäelokuvia kotikaupungissaan kuten uusintaversiot Pekka Puupää -elokuvista.
Yle Areenaan tuli juuri katsottavaksi Mona ja palavan rakkauden aika -elokuva vuodelta 1983. Elokuva on kuvattu Lahdessa, ja se tulee selväksi jo ensimmäisissä kuvissa.
Viimeisimmät Lahdessa kuvatut (suurituotantoiset) elokuvat ovat Laitapuolen hyökkääjä, joka kertoo jääkiekkoilijan Marko Jantusen päihdekierteestä ja siitä selviytymistä. Kuulemani mukaan kuvauspäiviä Lahdessa ei kuitenkaan kertynyt kuin muutamia. ”Iso elokuva” oli myös Cheek-elokuva Veljeni vartija. Hiljattain sai ensi-iltansa lahtelaisen Janne Nykäsen Perhereissu-elokuva. Kokoperheen elokuvan pääosassa ovat lahtelaistubettajat Elina ja Sofia, ja ainakin elokuvan trailerissa näkyy tuttuja paikkoja Lahdesta.
Cheek-elokuvan tunnelmissa paikalliset poliitikot haaveilivat Lahdesta elokuvakaupunkina. Ehkä Lahti tarvitsisi oman visamäkisen, joka haluaisi toteuttaa (elo)kuvallisia visioitaan kaupungissamme.
Kuuma Kissa? (1968, 75 min)
Kevättalvella Yle Areenassa julkaistiin elokuva Kuuma Kissa? Se on sikäli harvoja täysimittaisia näytelmäelokuvia, joka on kuvattu Lahdessa. Tämä asia herätti keskustelua Facebookin Lahti-ryhmissä, joissa monet mm. muistelivat olleensa todistamassa elokuvan kuvauksia.
Elokuvan käsikirjoituksen on tehnyt Kerttu-Kaarina Suosalmi oman Neitsyt-romaaninsa pohjalta. Suosalmi tuli itselleni tutuksi vasta Irma Willman kirjoituksen myötä.
Elokuva on valmistunut vuonna 1968, jolloin Lahti oli voimakkaasti kasvava teollisuuskaupunki. Elokuva kertoo oppilaan ja opettajan suhteesta ja siihen liittyvistä mutkikkaista ihmissuhteista.
Elokuva alkaa kuvilla entisestä Niemen satamasta, jonka jälkeen kuljetaan jo satamaradalla. Pääosassa on nykyinen Salpausselän lukio, Iso-Paavolankatu sekä tietenkin keskusta. Elokuvan kaupunki esitetään Lahtena, ei vain tuntemattomana suomalaiskaupunkina.
Elokuva tarjoaa mielenkiintoista ajankuvaa.
Etsivätoimisto Henkka ja Kivimutka (2022, 97 min)
Lahdessa kuvattu fiktiivinen lastenelokuva Etsivätoimisto Henkka ja Kivimutka perustuu lahtelaiskirjailijan Kalle Veirron kirjasarjaan. En ole kirjoja lukenut, mutta tuotanto on etäisesti tuttu.
Elokuvan ovat ohjanneet ja käsikirjoittaneet Väinö Weckström ja Jarkko Felin. Päänäyttelijöistä Veetu Hietanen (JiiKoo) on lahtelainen; muita lahtelaisnäyttelijöitä elovassa ovat mm. Tapani Kalliomäki, Satu Säävälä ja Rami Rusinen.
Elokuvaa mainostetaan koko perheen elokuvana, mutta itse en saanut kovinkaan paljoa irti elokuvasta, kenties lapsille voisin sitä suositella.
Kiinnostavinta elokuvassa onkin kuvauspaikat, jotka sijoittuvat pääasiassa Launeelle ja Kerinkalliolle. Salinkallion entisestä koulusta on tehty Lahden koulu. Elokuva alkaa hienolla radiomastokuvalla, jossa nuori päätähti roikkuu toisessa mastossa tavoitellen sinne lentänyttä leijaa. En kerro, miten siinä lopulta kävi, mutta itse tykkäsin alun huimasta kiipeilykohdasta, ja se antoi mukavan potkun elokuvalle.
Tämäkin elokuva (kirjojen mukaisesti) sijoittuu Lahteen, johon viitataankin useissa yhteyksissä. Eräästäkin grillistä on saatavilla lihamukia.
Äitee – Sisulla voittoon (2022, 62 min)
Reilun tunnin pituinen dokumentti kertoo suomalaisen hiihtäjälegendan Siiri Rantasen tarinan. Mukana on runsaasti arkistomateriaalia useilta vuosikymmeniä ”Äiteen” uran varrelta. Uudempi videomateriaali koostuu useista lyhyistä haastatteluista, joissa useat Äiteen uraa seuranneet henkilöt antavat dokumentille runsautta. Yleiskuvauksissa on erityisesti hyödynnetty droonekuvauksia, ja dokumentti soljuu hyvin eteenpäin. Ajoittain palataan menneisiin kisoihin, pohditaan naisten takavuosien asemaa (hiihdossa), toisessa hetkessä käydään läpi hauskoja sattumuksia ja pohditaan Rantasen roolia niin hiihtäjänä kuin ihmisenäkin.
Dokumenttia esitettiin elokuvateatteri Kino Iiriksessä kesällä ja syksyllä, ja vapaaehtoiset lippumaksut lahjoitettiin lyhentämättömänä Lahden Hiihtoseuran nuorisourheilun hyväksi.
Elokuva on jatkossa nähtävillä vain tilausnäytöksinä.
Lahti-Seura valitsi vuonna 2020 Siiri Rantasen Vuoden lahtelaiseksi.
Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 2/2022
