Uudisrakennus tontilla nro 10

Lahden rakennuskanta on Suomenkin mittapuun mukaan nuorta. Nykyisestä rakennuskannasta ennen 1900-lukua on rakennettu vain yksi promille, ennen talvisotaa kahdeksan prosenttia. Yli 90-prosenttia on jälleenrakennuksen ja sen jälkeisen rakennustoiminnan tulosta (Riitta Niskanen, 2004).

Vapaudenkadun ja Rauhankadun kulmaan valmistui vuonna 1911 ns. Kivi-Kotila. Se oli tamperelaisen arkkitehti Wivi Lönnin suunnittelema Asunto-osakeyhtiö Kotila piharakennuksineen.
Jo valmistuessaan moderni rakennus herätti hämmästystä, olihan huoneistoissa WC:t, kylpyammeet ja  lämminvesiboilerit. Rakennuksessa oli jopa pienet puuhissit, joilla polttopuut nostettiin asuntoihin.
Tontilla on ollut aikoinaan palokujaan rajoittuva, vuonna 1897 rakennettu puurakenteinen pienempi asuinrakennus sekä ulkohuone, jotka ovat sittemmin purettu. Kivi-Kotila on harvoja Lahden jugend-aikaisia rakennuksia, edustaen jälkijugendia. Rakennuksessa on viitteitä myös klassismista. Asunto-osakeyhtiö on Lahden vanhin.

Puu-Kotila vuonna 2008.

Puu-Kotila vuonna 2008.

Rauhankatu 17:sta sijainnut Puu-Kotila edusti kauppala-aikaista puurakentamista ja vuosituhannen alussa se oli keskustan toinen säilynyt puurakennus, Oskari Rajasen perikunnan omistaman ns. Oskarin Pihan lisäksi. Puinen Kotila jäi 1900-luvun lopulla tyhjilleen, mistä asti sen purkamista harkittiin.

Lehtitietojen mukaan taloyhtiö oli perustellut purkamista rakennuksen huonolla kunnolla, mutta samalla se selvitti, olisiko joku taho ollut valmis kunnostamaan rakennuksen.
Talon purkuaikeet herätti lahtelaisissa närkästystä, mutta varsinaisesti mitään kansanliikettä ei syntynyt.
Lahden kaupunginmuseo vastusti purkamista, ja oli talon korjaamisen kannalla. Talo ei ollut suojeltu asemakaavalla tai rakennuslain nojalla. Lahden kaupunki oli myöntänyt vuonna 2008 purkuluvan ja talo purettiin saman vuoden lokakuussa.
Näin pala kauppalanaikaista historiaa harmittavasti katosi.

Silloinen asemakaava ei sallinut tontille lisärakentamista, mutta asemakaavamuutoksen jälkeen korttelissa 4 tontilla 10 sallittiin lisärakentaminen. Uusi kuusikerroksisen asuinkerrostalo valmistuu keväällä 2014. ||

Uusi Kotila keväällä 2014.

Uusi Kotila keväällä 2014.

Lähteet:
http://www.rakennustaiteenseura.fi/taiteentutkija/2004-3/1_niskanen
http://yle.fi/uutiset/puu-kotilan_tilalle_tulossa_kuusikerroksinen_talo/5420517
http://www.ess.fi/uutiset/paijathame/2008/09/24/lahden-vanha-puu-kotila-puretaan
http://www.ess.fi/uutiset/paijathame/2008/10/22/puu-kotilan-purku-alkoi
http://verkkomaisteri.blogspot.fi/2008/10/puu-kotilan-viime-parkaisut.html
www.lahti.fi

Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 1/2014

Keskustasuunnitelmia

Loppuvuodesta 2013 Lahden messukeskuksessa järjestettiin keskustan kehittämistä koskeva Aleksin tulevaisuus (Aleksi 2015) -niminen työpaja kolmessa eri vaiheessa, johon osallistui yhteensä noin 80 henkilöä. Kutsujina olivat Lahden kaupungin Riitta Niskanen  ja Lahden keskustaeheytys ry:n Janne Viitamies.

Toriparkkityömaa Lahden keskustassa.

Kaupungin valtuuston vahvistamassa strategiassa tavoitteena on vahvistaa keskusta-alueen vetovoimaa. Strategiassa todetaan että, alueen yhdyskuntarakennetta ja liikennejärjestelmää kehitetään kevyen ja julkisen liikenteen ehdoilla sekä edistetään asukkaiden viihtyisyyttä, terveyttä ja hyvinvointia.

Keskustan kehittäminen on kirjaimellisesti monitasoinen prosessi, joka vaatii kaupunkilaisten sekä eri intressiryhmien näkymysten sovittamista.
Keskustan kehittämistä vastaa ohjausryhmä, johon on koottu eri tahojen edustajia. Näyttää siltä että ainakin elinkeinotoimijat ja kaupungin asiantuntijat ovat saavuttaneet yhteisen näkemyksen tavoitteista. Strategian mukaisesti kaupallista keskustaa vahvistetaan ja ympäristön laatua kohennetaan.

Keskustaeheytys ry:n  toiminnanjohtaja Janne Viitamies kirjoitti blogissaan (www.lahticity.fi) ideointisessioiden tuloksista ja suuntaviivoista vuoden alusta. Hän luettelee alla keskustan suunnittelupäämääriä, joissa painottuu etenkin katujen rakenteellinen merkitys ja muutokset sekä niihin liittyvät katualueiden uudelleenarviointi, erityisesti kevytliikennekeskeisyyden korostaminen. Toimet tähtäävät keskustan viihtyisyyden ja saavutettavuuden parantamiseen.

– Aleksanterinkadusta muodostetaan ydinosiltaan vuodesta 2015 alkaen ns. shared space –katu eli kävelykatu, jolla sallitaan erittäin hidas autoliikenne. Sen salliminen on perusteltua, koska katutilaa pitää joka tapauksessa varata Aleksanterinkadun liike- ja asuinkiinteistöjen asukas- ja huoltoliikenteen ja keskustan joukkoliikenteen käyttöön. Tämän takia keskelle leveää katua ei voida rakentaa pysyviä rakenteita. Joskus aikanaan tulevaisuudessa mahdollisesti rakennettava Aleksanterinkadun huoltotunneli muuttaisi tilanteen ja tekisi täysin autoliikenteeltä rajoitetun kävelykadun mahdolliseksi.

– Rautatienkatua pitää kehittää houkuttelevaksi keskustan sisääntulokaduksi tulevalta matkakeskukselta Aleksanterinkadulle. Rautatienkatu voisi olla esimerkiksi kävelypainotteinen katu asemalta aina Kirkkokadulle saakka.

– Kaupunki ja kiinteistöt suunnittelevat liikeydinkeskustan kävelykatujen, kuten Lanun aukion, ja jalkakäytävien kattamista yhdessä.

– Keskustan kadunvarsipysäköintiä kehitetään siten, että se suosii lyhytaikaista asiakaspysäköintiä.


Lähteet:
www.lahticity.fi
www.lahti.fi

Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti 1/2014 -lehdessä

Kulttuuritori ja maanalainen pysäköinti

Toriparkkityönmaan takia kauppatori siirtyi teatterin ja pääkirjaston väliselle aukiolle  ja tästä järjestelystä on hyviä kokemuksia. Tiivistunnelmainen miljöö kulttuurirakennusten likellä ollut monen kaupunkilaisen ja toriyrittäjän mieleen.

Lahden tori elokuussa 2013.

Lahden tori elokuussa 2013.

Kirjaston pysäköintiongelmista on puhuttu julkisuudessa paljon. Kirjaston pieni paikoitusalue on kovassa käytössä, ja usein ruuhka-aikoina vapaat paikat ovat harvassa. Tilanne kärjistyi muutama vuosi jopa niin, että kirjaston henkikökunnalle tarkoitettujen pysäköintipaikkojen laajennus uhkasi kirjaston takana olevaa vanhaa omenapuuta. Puu säilyi onneksi, mutta niin myös pysäköintiongelma. Kirjaston takana oleva pysäköintiin tarkoitettu hiekkakenttä on saanut jo yhden rakennuksen, kun Humpulan päiväkoti siirtyi sinne väliaikaistiloihin, kosteusvaurioiden takia. Vielä on suunnitteluasteella, mitä alueelle lopulta rakennetaan.

Saimaankatu tullee oleman osana Lahden ns. kehää, johon liikenne on tarkoitus ohjata kiertämään keskusta. Kehältä on opasteet keskustan pysäköintilaitoksiin.
Suuret kulttuurilaitokset kirjasto ja teatteri ovat tämän (tulevan?) kehän varrella ja koska kirjastollakin on tarvetta pysätköintikapasiteetin lisäämiseen, ratkaisuksi esitän ajanhengenmukaisesti maanalaista pysäköintilaitosta kirjaston ja teatterin asiakkaille. Ajo halliin kävisi suoraan Saimaankadulta.
Jalankulku kirjastoon ja teatteriin hoidettaisiin sisäkautta ja samassa yhteydessä rakennettaisiin Saimaankadun alittava kulkuväylä suoraan kirjastoon.
Kirkkokadun risteyksessä nykyoloissa on vihreiden valoiden lyhyydestä johtuen hankala ylittää. Lisäksi valot ovat arki- ja viikonloppuiltaisin turhaan myöhään päällä.

Pysäköintihallin ansiosta maanpäällistä osaa voitaisiin kehittää enemmän aukio- tai toripyyppiseksi kulttuuriareenaksi, jossa mahdollista järjestää myös kaupallisia tapahtumia.

Yliselle Viipurintielle muistomerkki torille?

Lahden kylä muodostui Hämeenlinnasta Viipuriin johtavan maantien varrelle. Tien olemassaolosta on viitteitä 1400-luvun alkupuolelta alkaen. Linjaus ei kaikilta osin ole tarkkaan selvinnut, ja Lahden kaupungin alueeltakin tie hävinnyt kokonaan, vaikka se on nähtävillä mm. Karjanlankadun, Möysänkadun ja Viipurintien linjauksissa. Tie kulki ennen Lahden kylän paloa asutustaajaman läpi, josta muodostui nykyinen Aleksanterinkatu. Tuolloin aikoinaan kylän läpi kulkeneestä tiestä oli niin hyötyä kuin haittaakiin: ihmisiä ja tavaraa kulki kylän läpi, ja aloilleen jäi varmasti muutama yritteliäs kauppias tai kädentaitaja, mutta myös vähemmän yrittelijäitä joutilaita aiheuttamaan häiriötä.

Torin kaakkoiskulma kesällä 2013.

Torin kaakkoiskulma kesällä 2013. Kiveyksellä voitaisiin luoda ikiaikaiselle tien muistomerkki Lahden kaupungin sydämeen. (Kuva Sauli Hirvonen)

Kesän 2013 torikaivauksissa löydettiin vanhaa tien pintaa torin kaakkoiskulmasta (kuvassa jotakuinkin oikeassa kulmassa), kuten ennakkoon oli tiedossa. Miten me lahtelaiset voisimme tuoda tämän vanhan maantien jälleen esille, muistuttamaan vuosisataisista yhteyksistä muualle maahan?

Muistomerkit torille ja Möysään

Kirjoitinhan muistomerkkiehdotuksesta jo ensimmäisen kerran vuonna 2013. Ehdotin tuolloin Hollolan Lahti -lehdessä 4/2013 tielle omaa muistomerkkiä ja lähetin tekstin nettisivujen kautta myös kaupungin edustajalle. Ehdotuksessani kirjoitin: “Tie voitaisiin rakentaa ‘uudelleen’ torille sille kohdin, jossa se oli sijainnut satoja vuosia. Tähän antaa mahdollisuuden torin tuleva uusi kiveys. Kun tie kivettäisiin erilaatuisella ja/tai -lajisella katukivellä, noudattaen kuitenkin torikiveyksen yhdenmukaisuutta, saataisin torin pintaan historiallisesti maantietä esittävä muistomerkkiväylä, joka tulisi konkreettisesti lahtelaisten nähtäville ja ehkä herättäisi kiinnostusta vanhaa tietä ja sen varrella sijainnutta palanutta kylää kohtaan.”

Tällä hetkellä uuden kiveyksen tekeminen ei ole tietenkään ajankohtaista.

Lähestyin keväällä useita tahoja sähköpostitse ehdottaen palaveria muistomerkkiaiheesta. Ehdotus otettiin hyvin vastaan ja pidimme aiheesta palaverin Lahden kaupunginmuseon Hannu Takalan ja Nastola-seuran Matti Oijalan kanssa. Tämän keskustelun pohjalta Ylinen Viipurintie on osana Lahden kaupunginmuseon tekemää historiapolkukarttaa. Tästä enemmän kunhan kartta valmistuu.

Lisäksi muutaman vuoden työn alla ollut Juuso Lehtisen ja Lahti-Seuran yhteisprojekti lahtikartalla.fi-sivu on vihdoin aukeamassa alkuvuodesta. Sivustolle on tulossa tietoa tien historiasta ja sen linjauksesta.

Edellä mainitut asiat ovat erinomainen alku. Tielle tarvitaan näkyvä merkki niillä paikoin missä se aikoinaan kulki, jotta sen historiallinen merkittävyys tulee esille. Tällainen voisi vaikkapa olla torille sijoitettu kilometritolppa-tyylinen muistomerkki, joka olisi pikemminkin taideteos.

Toinen huomion arvoinen paikka on entisten Ylisen Viipurintien ja Suuren Savontien risteys, joka on vielä nähtävillä Möysänkadulla. Risteys on ollut samalla paikalla vuosisatoja ja sen pitkän historian voisi tuoda esille vaikkapa tienviitoilla osoittamaan Viipuriin ja Savonlinnaan. Viitan ansiosta unohdettu vanha tienristeys tuotaisiin tuotaisiin nykyaikaan. Suuri Savontie tunnettiin jo 1550-luvulla  yleisenä tienä. Se on syntynyt todennäköisesti Olavinlinnan perustamisen aikoihin 1470-luvulla.

Lahden kehittyminen maakunnan keskukseksi oli monen asian summa. Rautatien valmistuminen yhdessä Vesijärven rannoille nousseen teollisuuden ja sataman kanssa olivat oleellisia asioita Lahden kehitykselle, vaikkeivat kylän alueella sijainneetkaan.

Jo kauan ennen rautatien saapumista, eteläisen Salpausselän pohjoispuolelle oli muodostunut tiivis kylä, jonka läpi kulki Ylinen Viipurintie. Tässä kohtaa Salpausselkää vanha maantie ikäänkuin ”poikkeaa” Salpausselän pohjoispuolelle, johon Lahden kylän on rakentunut. Lahden kylän ja maantien historiat ovat sidoksissa toisiinsa. Se on mielestäni tärkeää tiedostaa, sillä tie ja sen perintö ovat vanhinta rakennettua Lahtea.

Ehdotukseni johti siihen, että Lahden kaupunginmuseo laati selvityksen Ylisen Viipurintien linjauksista Lahden seudulla.

Olen koonnut Ylisen Viipurintiestä kaksiosaisen yhteenvedon. Ensimmäinen osa on luettavissa täällä ja toinen täällä.

[päivitetty 8.3.2010]

Ylistä Viipurintietä olen käsitelllyt Lahti-Seuran jäsenlehdessä Hollolan Lahti numeroissa 4/2013, 2/2015 ja 3/2017

Vanhan ladon muistolle

vanhalato

Vanha lato esikaupunkialueella asutuksen keskellä joulukuussa 2013. Kuvattu länteen.

Usein kun puhutaan historiallisista rakennuksista, ensimmäisenä ei tule mieleen lato, ja ehkä tässä tapauksessa moinen ilmaisu voi olla hieman liioitteleva. Launeella, Tapparakadun varrella sijainnut lato on tullut vuosikymmenten aikana olennaiseksi osaksi miljöötä. Nyt tämä miljöö on muuttumassa uudisrakentamisen myötä. Silti vielä tämä pieni katoava kaistale asutuksen keskellä jaksaa vielä muistuttaa laajasta Launeen pellon alueesta. Ja onhan peltotilkku toiminut kaupungin vuokrapalstana. Lisäksi se toimi vuoden 1989 hiihdon MM-kisoissa paikoitusalueena, ja samoihin aikoihin lato sai kylkeensä mainoskyltin/-viitan. Se katosi vuosia myöhemmin.

Tutkittuani kaupungin nettisivuilta vanhoja ilmakuvia, paikalla on sijainnut lato tai vastaava rakennus jo vuonna 1946. Vuoden 1979 ilmakuvassa nykyinen lato on paikoillaan eli se on noussut edellisen rakennuksen tilalle joskus 1960 ja 1979 välillä.

Kuten ilmakuvista näkee, ladon sivusta kulkeva peltotien pätkä on sen sijaan sijainnut samalla paikalla jo ainakin vuodesta 1946 lähtien. Monet etelästä kulkeneet Länsiharjun koulun oppilaat ovat käyttäneet sitä hyväkseen oikaistessaan opinahjoonsa. Tämä vaatimaton polku hävisi vasta viime vuosina rakentamisen takia.
Vuoden 2011 ilmakuvassa kaisteleen erillisyys ympäristöstä korostuu.  Vuoden 2013 lopussa se on jo lähes kokonaan hävinnyt.

Asuntoalueelle on nimetty myös uusi katu vanhan ladon mukaan eli Vanhanladonkatu.

Päivitys 9.2.2014

Latoa puretaan. 9.2.2014. (Kuva Sauli Hirvonen)

Latoa puretaan. Sunnuntaina 9.2.2014.