Kehystämö | Galleria Aila Seppälä muutti elokuun alussa uusiin tiloihin ja uusi vaihe käynnistyi Sirpa Lappalaisen näyttelyllä. Kulttuurin suurkuluttujan, taideartesaani/kehystäjä Aila Seppälän ylläpitämän gallerian tavoitteena runsauttaa ja elävöittää taidetarjontaa Lahdessa. Seppälä kertoo galleriatoiminnastaan.

Mutta alkuun, mitä Lappalaisen näyttely tarjoaa?
Sirpa Lappalainen on opiskellut viimeisen vuoden Roomassa ja se näkyy hänen töissään. Akryylitöissä on upeita värejä ja valoa. Grafiikoissa on käytetty mielenkiintoisia tekniikoita ja näyttelyssä on monia uniikkeja teoksia.

Kannattaa tulla tutustumaan! Näyttely avoinna 27.8. asti, ti-pe 11-17, la-su 12-15.

Entä miten Kehystämö | Galleria Aila Seppälä sai alkunsa?
Olin pitkään pääsihteerinä Lahden Runomaratonissa. Siirryin runoudesta kuvataidepuolelle, koska halusin toteuttaa galleriahaaveeni. Opiskelin artesaani, taidekehystäjäksi. Kahden vuoden opiskelu antoi hyvät valmiudet kehystyspuolelle. Runsas kolme vuotta sitten avasin kehystämön ja gallerian Kauppakatu 2 A:ssa. Lyhyesti sanottuna haluan tehdä töitä lahtelaisen kulttuurin hyväksi, tuottaa elämyksiä asiakkaille ja elävöittää lahtelaista taidetarjontaa.

Minkälaista on pitää Lahdessa galleriaa? Minkälainen Lahti on taide(näyttely)kaupunkina?
Jos vertaan lyhyttä työkokemusta helsinkiläisessä isossa galleriassa sanoisin, että Lahdessa on kotoista. Hyvät verkostot ovat auttaneet alkuun. Tietenkin isommissa kaupungeissa on enemmän yrityksiä ja ostavia asiakkaita, mutta ihan mukavasti lahtelaisetkin ovat löytäneet kehystämön ja gallerian. Totuushan on, että ilman asiakkaita mikään yritys ei toimi.

Vaikuttavatko Lahden taidekoulut galleristin toimintaan?
Toivon lisää yhteistyötä oppilaitoksen kanssa. Ideoita on. Opiskelijoille on tietenkin eduksi, kun kaupungissa on gallerioita.

Minkälaista linjaa galleria noudattelee ja millä perusteilla työt näyttelyihin valitaan?
Pyrin monipuoliseen näyttelytarjontaan.  Olen saanut näyttelyihin alusta alkaen upeita taiteilijoita. Kysyntää tuntuu olevan ja uusi tila mahdollistaa entistä isompien töiden esittelyn.

Minkälaisia näyttelyitä galleriassa on ollut ja onko jokin jäänyt erityisesti mieleen? Mitä on luvassa tulevaisuudessa?
Jokainen näyttely on oma kokemus ja jokaisella näyttelyllä on oma ”henki”. Galleriassa on ollut nimekkäiden suomalaisten graafikoiden näyttelyitä (mm. Pentti Kaskipuro, Elina Luukanen, Kirsi Neuvonen), mutta onneksi minulla on ollut onni esitellä myös lahtelaisten kuvataiteilijoiden töitä. Elämyksenä jäi mieleeni ensimmäinen näyttely: Ennen näyttelyä maalasimme taiteilija Tuomo Lukkarin kanssa gallerian seiniä. Hänen kannustuksensa on jäänyt erityisesti mieleeni. En voi koskaan unohtaa myöskään taidegraafikko, professori Pentti Kaskipuron arvokkaita neuvoja.

Luvassa edelleenkin tasokkaita, monipuolisia näyttelyitä.

Miten uudet tilat tulevat vaikuttamaan tulevaisuudessa gallerian toimintaan, onko luvassa jotain muutoksia?
Uudet tilat mahdollistavat isompia näyttelyitä ja myös omat työtilani ovat nyt asialliset. Toiminta tulee syksyn aikana monipuolistumaan uuden yhteistyökumppanin myötä.

Miten muuten Aila Seppälä on Lahden kulttuurielämässä mukana?
Olen mukana Kaupunkikulttuuriseurassa. Toki runous, konsertit, teatteri ja näyttelyt kiinnostavat aina, olen kulttuurin suurkuluttaja. Ongelmana tahtoo olla ajan puute.

Mikä on viime aikoina Lahden taide-/kulttuurielämän saralla säväyttänyt?
Lahden taide-elämä on ihan selvästi piristynyt. Ilolla olen seurannut nuorten mukanaoloa mm. uusien gallerioiden myötä. Häpeäpilkkuna on edelleen Taidepanimo.

Taidepanimo on osana ympäristönäyttelykokonaisuutta.

H2O10 – HANAA TAITEELLE! on Hämeen taidetoimikunnan järjestämä näyttelykokonaisuus Vesijärven ympäristössä, myös Taidenpanimo on pienen tauon jälkeen näyttelykäytössä. Näyttelykokonaisuudesta kertoo taidetoimikunnan läänintaiteilija Sirpa Haapaoja.

Milloin ja mistä idea Hanaa Taiteelle -näyttelykokonaisuuteen? Mikä on näyttelyn teema?
Hämeen taidetoimikunta järjestää noin joka kolmas vuosi teemallisen jurytetyn kuvataidenäyttelyn alueen taiteilijoiden teoksista. Näyttely pyritään luomaan yhteistyössä kulttuuritoimijoiden kanssa ja se järjestetään vuorotellen Päijät- ja Kanta-Hämeen maakunnissa.
Hämeen taidetoimikunta on miettinyt yhdessä lahtelaisen ProPuu ry:n kanssa mahdollisuutta yhdistää Taidemajakkaan kuuluva Vesijärven Rantagalleria ja vuoden 2010 aluetaidenäyttely. Kokonaisuuden luomiseksi kutsuimme lahtelaisten taiteilijoiden, taideyhdistysten ja kulttuuritoimijoiden työryhmän ideoimaan näyttelyä. Työryhmä määritteli teeman ja kehitteli yhdessä kuraattorien, Merja Puustisen ja William Dennisukin kanssa, näyttelyn nimen. Teema nousi esiin työryhmän keskusteluissa. Ympäristötaiteen rinnalle toivottiin myös muita kuvataiteen muotoja ja performanssia.

Millä kriteerein taiteilijat valittiin?
Kuraattorit Merja Puustinen ja William Dennisuk valitsivat näyttelykokonaisuuden työt tarjotuista ehdotuksista teemaan suhteuttaen. Näin kuvailevat kuraattorit näyttelyä: ”Näyttelyn tyylillisesti monitahoiset teokset peilaavat kulttuurista tilaa, jossa elämme. Osa taiteilijoista suhtautuu aiheeseen tietoisen vakavasti, kun taas osa käyttää teoksissaan huumoria ja ironiaa. Alateemoiksi, virtauksiksi näyttelyn sisällä, nousevat kehollinen kokemus ja tyhjyys, tekemisen ilo ja yksinäisyys, tilan luonne ja paikallisuus, surrealistiset visuaaliset vertauskuvat, käsityö ja koristeellisuus, ajalliset prosessit sekä yhteisöllisesti luotavat teokset.

Moniulotteisen näyttelykokonaisuuden keskeinen kysymys kuuluu: miten sopeudumme nopeasti muuttuvaan sosiaaliseen ja fyysiseen ympäristöömme? Kuinka suhteemme luontoon, kaupunkiympäristöön ja ympäröivään maailmaan muuttuu rakentamisen, teollistumisen ja globalisaation myötä?”

Minkälaiset puitteet Lahti ja etenkin Vesijärven ympäristö antaa näyttelylle? Näyttelyitä on kolmessa paikassa, miten ne eroavat toisistaan ja miten tukevat toisiaan?
Paikka- ja kontekstisidonnaisuus ovat oleellisia tekijöitä H2O10 – HANAA TAITEELLE! -näyttelyssä. Ympäristölähtöiseen, ekologiseen teemaan pohjautuvassa kuva- ja ympäristötaiteen näyttelyssä Vesijärven luodoille ja rannoille nousee uusia ulkotilaan soveltuvia teoksia, Pikku-Vesijärven puisto jatkaa ympäristöteosten ketjua ja sisätilaa vaativille töille antaa Taidepanimo toivotut tilat. Näyttelyn paikat muodostavat ketjun – järveltä, sataman kautta puistoon ja Taidepanimolle on mukava tehdä kesäinen taidepiknik Lahden keskustassa.

Taidepanimo on tauon jälkeen näyttelykäytössä, minkälainen rooli Panimolla on?
Kun tuli kysymys sisätilan tarpeesta näyttelyssä, työryhmä toivoi alusta alkaen, että Taidepanimo voitaisiin avata näyttelyn ajaksi. Ja näin myös tapahtuu. Taidepanimolle tulee runsaasti monimuotoista kuvataidetta. Näyttelysuunnittelu on meneillään: on mielenkiintoista tehdä yhtenäistä näyttelyä monihuoneiseen tilaan. Toivottavasti kattaus on kiinnostava myös kävijöiden kokemuksena!

Mitä itse odotatte näyttelykokonaisuudelta ja minkälaista vastaanottoa toivotte?
Toivottavasti kaupunkilaiset ja Lahdessa vierailevat löytävät näyttelyn. Teokset koskettavat katsojia eri tavoin, joku riemastuu, toinen liikuttuu, joku närkästyy. Hyviä kosketuksia taiteeseen nuo kaikki! Kävijät voivat myös itse osallistua muutamien teosten luomiseen. Ulkoteoksia ei ole tarkoitettu muokattaviksi: mielenkiintoista onkin nähdä, ihaillaanko niitä alkuperäisessä muodossaan vai ryhtyykö joku niitä näyttelyn kuluessa muuttamaan. Esimerkiksi Riihimäen keskustassa ympäristönäyttelyn työt saivat pitää muotonsa.

Avajaiset on kesäkuun 17. päivä. Minkälainen kattaus on luvassa?
Torstaina ennen juhannusta, 17.6.2010, järjestetään avajaisten ketju Lahdessa: iltapäivällä aloitetaan Vesijärveltä, käydään kesäisellä piknikillä Pikku-Vesijärven puistossa, josta siirrytään kello 18 taidemuseon Travelling Letters 2010 -näyttelyn avajaisiin. Taidepanimolla avajaiset jatkuvat kello 20.

Järjestettyä taidetta kadulla Lahden Taidelauantaina alkusyksystä 2008

Satama on hiljattain perustettu kollektiivi, jonka on tarkoitus edistää eri taide- ja kulttuurimuotoja. Tällä hetkellä ryhmä on ottanut asiakseen tuoda esiin lahtelaista graffittikulttuuria ja katutaidetta. Adressit sivuille ryhmä on perustanut vetoomuksen saada kaupunkiin laillistettu graffiti-seinä.
Satamasta ja katutaiteesta kertovat Jani Kuusonen ja Tiina Kuusonen.

Mikä on Satama ja mikä on sen tarkoitus?
Satama on muutamia kuukausia sitten perustettu ryhmä, joka koostuu taiteista, musiikista ja kulttuurista kokonaisuudessaan kiinnostuneista ja siihen osallistuvista nuorista aikuisista. Pyrimme yhdessä edistämään katukulttuuria ja muita kulttuurin muotoja täällä Lahdessa esimerkiksi musiikin ja taiteen keinoin.

Miten toiminta näkyy ja miten sen on tarkoitus näkyä ja kuulua jatkossa?
Tällä hetkellä toimintaa on melko vähän ja se näkyy oikeastaan vain internetissä, tämä siksi että ryhmänä olemme aika tuore. Tarkoituksena olisi lähempänä kesää alkaa näkymään ja kuulumaan enemmän, mm. järjestämällä keikkoja ja joitain muita pieniä tapahtumia. Yritämme myös motivoida ihmisiä ottamaan kadusta ja katutaiteen toteuttamisen eri muodoista kaikki irti.

Mitä on katutaide ja mitä siihen liittyy? Kuuluuko graffitit katutaiteiseen, entä tagit?
Katutaiteella yleensä tarkoitetaan sen visuaalisia ilmenemismuotoja, kuten graffiteja, johon kuuluvat tagit, piissit (eli isot, värikkäät työt), throw upit (nopeasti tehty piissi), muraalit (yleensä koko seinän kokoiset työt, joissa on paljon tekstiä ja hahmoja), tarrat ja sapluunat. Suomessa harvemmin nähtävät installaatiot, eli työt joissa kaupunkiympäristö otetaan osaksi taidetta tai mielipiteen ilmaisua, ovat niin ikään osa katutaidetta. Meille katutaide on ja merkitsee muutakin kuin näitä, se yleisesti on siis kadulla tehtyä tai toteutettua taidetta. Luemme tähän graffitien lisäksi myös esimerkiksi katusoiton ja katuperformannssit.

Mikä on mielestä katutaiteen tilanne Lahdessa ja miten se näkyy?
Mielestämme tilanne on kohtalaisen hyvä ja töiden taso tuntuu vuosi vuodelta paranevan. Käymme välillä kiertämässä muutamia paikkoja kotikaupungissamme, jonne ilmestyy vähän väliä uusia töitä. Talvisin on tietysti vähän hiljaisempaa kuin kesäisin, tietenkin pakkasesta ja lumentuiskeesta johtuen. Katutaiteen tilannetta tietenkin yhä huonontaa ihmisten yleinen negatiivinen asennoituminen katutaiteeseen, tämän tarkoittaen sitä että kaikki katutaide on pelkkää töhertelyä lasten leikkipuistoihin ja törkeyksien kirjoittelua, vandalismia. Tuo mielipide on kuin kaksiteräinen miekka, eikä tietenkään näin ajattelevien ihmisten mielipidettä voi tässä asiassa vaihtaa positiiviseen, ainakaan ihan helpolla. Pyrkimyksemme on kuitenkin parantaa katutaiteen mainetta Lahdessa ja tuoda katutaidetta pois pimeiltä kujilta lähemmäksi tavallista ihmistä nähtäväksi ja ihasteltavaksi.

Miten mielestäsi Lahden kaupunki on edistänyt katutaidetta?
Ei tule mieleeni yhtäkään tapausta, jossa Lahden kaupunki olisi edes yrittänyt edistää katutaiteen asemaa Lahdessa. Vuosittain järjestettävä taiteiden yö on hieno juttu, mutta siellä taide voisi näkyä enemmän ja varsinkin katutaide, jotta kaupunkilaiset pääsisivät näkemään, etteivät katutaiteilijat ole mitään rikollisen oloisia vandaaleja, eikä kaikki syntyvä katutaide ole mitään kiireessä syntynyttä töhertelyä.

Onko lahtelaista graffitikulttuuria, ja miten se on muuttunut vuosien varrella?
Onhan sitä. Kuten mainitsinkin jo, niin uusia töitä ilmestyy vähän väliä. Tosin graffittikulttuuri on terminä melko huvittava. Vaikeaa ajatella, että olet osana tekemässä kulttuuria, kun joudut piileskelemään keskellä yötä tunneleissa ja teet jotain sellaista, mikä on lainvastaista ja pidetään yleisesti pelkkänä yhteiskunnan omaisuuden tärvelemisenä.

Olen kuitenkin kuullut, että 90-luvulla on maalattu Lahdessa paljon enemmän. Oletan, että katutaiteen tekeminen tulee taas kasvavassa määrin noustamaan päätään yön hämäristä ja esimerkiksi tarrojen ja sapluunoiden käyttö tulee lisääntymään taiteen tekemisessä. Katsokaamme mallia ulkomaista, joissa joistain graffitien tekijöistä on tullut arvostettuja taiteilijoita ja katutaiteesta osa kaupunkikulttuuria, katutaide on trendikästä ja modernia, tottakai sellaiset asiat saavat usein lisää asiasta kiinnostuneita, jotkut saattavat lähteä touhuun jopa mukaan!

Mitä perusteluja graffiti-seinälle Lahteen?
Katutaiteen tulisi olla samassa arvossa kuin muidenkin taiteenmuotojen. Laillinen seinä olisi helposti lähestyttävissä kaikille, jolloin jokainen kaupunkilainen pääsisi halutessaan tutustumaan tähän taiteenmuotoon ja sen erilaisiin ilmenemismuotoihin. On myös helpompaa käydä tekemässä lailliselle seinälle taideteos, kuin esimerkiksi saada oma teos paikallisen taidegallerian seinälle näkyville. Olemme myös varmoja, että monet graffititien tekijät haluaisivat tehdä teoksensa rauhassa stressaamatta siitä, että saako maalauksen päätteeksi aivan älyttömät korvausvaatimukset ja rikollisen leiman. Olisi hienoa jos Lahteenkin saataisin paikka jossa voisi laillisesti purkaa taiteellista näkemystään. On myös mahdollista, että seinän myötä graffitit jopa vähentyisivät muualta lähiympäristöstä, näin on tapahtunut muun muassa Belgian Brüggessä sekä Ruotsin Norrköpingissä. Helsinkiin rakennettiin viime kesänä Suvilahteen laillinen graffiti-maalausalue. Tämä tullaan purkamaan, mutta Helsinkiin on suunnitteilla useita laillisia seiniä Suvilahden seinää korvaamaan. Myös Kirkkonummi ja Lohja aikovat rakentaa lailliset graffiti-seinät vähentääkseen laittomia graffiteja.

Jos Lahti haluaa olla kulttuurikaupunki, olisi tämä hyvä askel edistää Lahden asemaa kulttuurikaupunkina. Voisivathan he vaikka laittaa turistikarttaan sen pienen punaisen pallon, että ”Täältä löytyy Lahden graffitigalleria”.

Mimi (kuva Marko Saari)

Linja-autoaseman Ravintola Asemassa järjestetään 13. maaliskuuta 2010 Lahden ensimmäinen burleski-tapahtuma. Esiintyjinä mm. Bettie Blackheart, Frank Doggenstain, Sally Vanilla, Bent Van Der Bleun,
 Mimi de Froufrou, Marie la Mint, Lafayette Lestrange, Stella Polaire, Mauna Loa – Hula-show, musiikista huolehtivat tilannetajuiset DJ:t.
Tapahtumasta ja yleisesti burleskista kertoo Lahden tapahtuman puuhanainen Miia Marttinen.

Mitä tai mikä on burleski?
Burleski on teatteria, teasea, hassuttelua, performanssia, karnivaalimaista naamiaismeininkiä. Juuret ovat 1800-luvun varietee teatterissa. Lisää myös Wikipediassa.

Burleski on ollut viime aikoina hyvässä myötätuulessa Suomessa, voidaan puhua jopa pienimuotoisesta trendistä. Mitä luulet mistä se johtuu ja miksi juuri/vasta nyt?
Bettie Blackheart on Suomi-burleskin äiti. Hän oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan, koki ja näki burleskia Ameriikan mailla  ja rupesi värkkäämään Helsinki Burlesqueta muutama vuosi sitten. Suomessa toiminta on vielä aluillaan, mutta se on nostamassa päätään ja ihmisiä kiinnostaa reipas ilottelu.

Miten burleski näkyy Suomessa?
No nythän siitä on kirjoiteltu ja ollut telkkarissakin juttua, joittenkin mielestä liiaksi asti. Katukuvassa se ei juuri näy, kuka tahansa voi olla harrastaja. Tapahtumia on järjestetty runsaasti Helsingissä ja Tampereella, tammikuussa oli Turussa ekat bileet ja nyt Lahessa.

Miten itse innostuit burleskista, mikä niissä kiehtoo?
Olen aina tiennyt sen olemassaolosta, revyy ja cancan-tyttömeiningit on kiinnostaneet. Huomasin toissasyksynä Bettie Blackheartista jutun ja siitä se kaikki alkoi. Voi jee, tätä on Suomessakin nyt!!

Lafayette (kuva Samu Hintsa)

Lahden ensimmäinen burleski-tapahtuma Chicago Burlesque järjestetään maaliskuun 13. päivä linja-autoaseman Ravintola Asemassa? Mitä on silloin luvassa?
Luvassa on yhdeksän suomalaista esiintyjää, jotka rankalla huumorilla ryyditettynä tuovat mitä erilaisimpia esityksiä silmiemme eteen. Lavalla nähdään myös miesesiintyjiä. Lämmittelynä näemme Autiotalon muoti-shown. Väliaikamusiikista huolehtii asiantuntevat DJ:t Double-O ja Signstriper.

Miten esiintyjät on valittu ja onko tapahtumalla joku teema?
Varsinaista teemaa ei ole, mutta musiikkipuoli pidetään vanhahkona. Esiintyjät on valittu lähinnä niin että esitykset olisivat kaikki hieman erilaisia.

Miten tapahtumapaikka valittiin ja mitä luulet miljöön itsessään tarjoavan?
Paikka meinasi olla ongelma, koska hain sopivan henkistä tilaa tapahtumalle. Osa oli liian pieniä, tai sitten alkoholitarjonta puuttui. Johanna Järvinen ehdotti Ravintola Asemaa joka osottautuikin loistavaksi valinnaksi. Asemahan on rakennettu 1939 ja on kaunis funkkisrakennus. Sopii hyvin aikakaudeltaan meidän tarkotukseen. Saimme käyttöömme myös odotusaulan, joka on varsin juhlava ja korkea. Koko asema siis täytetään juhlahumulla.

Terveisiä niille jotka ovat saapumassa tapahtumaan ja ovat kiinnostuneita burleskista.
Rohkeasti vaan kaikki mukaan avoimin silmin ja mielin. Huumorintajua ei kannata jättää kotiin ja muistakaa että pukeutumiskoodi on more is MORE!! Uusi kirja Burleskin paluu (Like) kannattaa myös lukea, se on hyvä.

Mimi ja Lafayette (kuva Samu Hintsa)