Kun kiskot eivät riitä
Lahden Rautatieharrastajat Topparoikka ry järjesti mittavan elokuvaillan Kino Iiriksessä sunnuntaina 1.4. Kiskojen viemää -käsiohjelmasta selvisi, että kolmeen noin tunnin mittaiseen näytökseen mahtui mukaan yhteensä 14 lyhytfilmiä. Henkilökohtaisesti en myönnä oirehtivani minkään sortin junahulluudesta, vaikka viime kesänä museojunaa kävinkin Ahtialan rataosuudella bongaamassa useampaankin otteeseen. Jo hyvissä ajoin varhaislapsuudessa olen saanut ensikosketukset rautateihin, kun kesäisin mummolassa vieraillessamme olimme alati valppaina läheiseltä tasoristeykseltä kuuluvalle etusoitolle. Tuolloin oli vielä sen verran aikaa, että vikkelillä jaloilla ennätti ihastelemaan jo laskeutuneiden puomien takana lipuvaa junaa.
Näytös 1
Suuri junaryöstö – mustavalkoinen mykkäelokuva, aloitti elokuvakimaran. Melkoisen lystikäshän tuo 1903 vuoden teos oli, sopivasti hauskuuttava. Tunnelma olikin jo varsin vapautunut kun toisena kuvapätkänä pyörähti Topparoikan esittelypätkä, joka kertoi uutteran yhdistyksen työstä rautatiemuistojemme säilyttämisen hyväksi. Radanrakentajien hautausmaa taas kertoi karun totuuden kiskojen hinnasta, kukapa olisi uskonut, että radan rakentaminen olisi aikoinaan vaatinut sankoin joukoin myös ihmishenkiä. Neljäs esitys, Yöjuna taas aiheutti katsomossa jollekin tai mahdollisesti joillekin, yöjunissa matkustavien väistämättömän kohtalon. Puolivälissä filmiä alkoi katsomosta kantautua suhteettoman raskaita hengitysääniä, eikä filmin loppuessa ollut epäilystäkään siitä, että napakat aplodit toimivat varmasti oivana herätyskellona. Kieltämättä Yöjuna oli suhteettoman tylsä, aiemmin nähtyihin esityksiin verrattuna. Junamatkan hurmaa päätteli ensimmäisen näytöksen ja se olikin koko illan loistavin pätkä. Aivan uskomattoman mukavasti tarinoitu.
Näytös 2
Sen enempää filmejä erittelemättä, teemana oli ammattikuvan muutos. 1950-luvulta aina 2000-luvulle tultaessa on rautateillä koettu suuria muutoksia. Tänä vuonna rautatiet juhlivat 150-vuotista historiaansa Suomessa, vielä 50 vuotta sitten voidaan sanoa alan kukoistaneen ja työllistäneen tuhansia ihmisiä. Pasilan konepaja oli esillä kolmessa videoinnissa 1975, 1991 ja 2002. Muutos noiden vuosien välillä on varsin dramaattinen, pistääkin pakosta miettimään, että onko se kehityksen hinta, että työvoimaa ei enää tarvita samassa määrin kuin ennen.
Näytös 3
Päivän päättänyt reilun tunnin setti olikin sitten varsin pitkälle vain alan harrastajia palvelevaa. Mässäilyä ja fiilistelyä höyryvetureilla. Hauskin kohta olikin höyryvetureiden kiihdytyskilpailut. Höyryvetureista vain jokunen on enää jäljellä, joten onhan niissä sitä nostalgiaa. Eikä käy kieltäminen etteikö hv:n vihellys ja puksutus saisi ihan erilaisia fiiliksiä aikaan kuin suht’ äänettömästi laiturille lipuva intercity. Ihmisrodulla on ollut tapana koettaa säilyttää jälkipolville edes joitain paloja historiaa, valitettavasti vain harvalla on siitä huolimatta mahdollisuus niitä päästä todellisuudessa näkemään. Vaikka onhan meillä nykyisessä tietoyhteiskunnassa useita erilaisia mahdollisuuksia säilöä näitä kallisarvoisia asioita tuleville polville ja saattaa ne nähtäviksi ja tietoisuuteen. Vain menneistä voi ottaa opiksi.
Artikkeli on julkaistu aiemmin Tapio Puusta ja Muusta -blogissa ja Topparoikka -lehdessä 1/2012
Kiskojen Viemää 1.4.2012 elokuvateatteri Kino Iiris
Lyhytelokuvafestarit Kinos järjestettiin 9. kerran maalis-huhtikuun vaihteessa tuttuun tyyliin elokuvateatteri Kino Iiriksessä. Talkootyönä tehtynä festivaalin ohjelmistossa vuorottelevat kotivideotasoiset tekeleet ammattimaisten tuotantojen kanssa kolmenä päivänä.
Tänä vuonna Kinoksen sunnuntaipäivä oli pyhitetty rautatieteemalle, täyttäähän VR 150 vuotta. Lahden Rautatieharrastajat Topparoikka ry esitti kolmessa sarjassa rautatieaiheisialyhytelokuva eri vuosikymmeniltä. Näytökset oli tarkoituksena aloittaa Lumieren veljesten Juna saapuu asemalle, mutta esitysoikeudet olisivat tulleet turhan kalliiksi pienelle yhdistykselle, siispä avauselokuvana nähtiin Suuri junaryöstä vuodelta 1903. Muutaman elokuvan esitysoikeudet ostetttiin Yleltä, loput tulivat yhdistyksiltä ja perikunnilta sekä tietenkin alan harrastajilta. Tapahtumaa varten Topparoikasta tehtiin noin viisiminuuttinen videoesittely.
Sauli Hirvonen
1. Sarja 52 min kello 14.00
Suuri junaryöstä – The Great Train Robbery 1903 12.00
Topparoikka ry:n esittely (2012) 5.00
Radanrakentajien hautausmaa 2010 1.30
Yöjuna 1966 14.50
Junamatkan hurmaa 1968 17.39
Tauko 15 min
2. Sarja 59 min kello 15.20
Kouvolan Miesten kyydissä 1950 14.20
Selvä junalle 61 1955 11.00
Ruokatunti 1975 13.19
Terveisiä Pasilan Konepajalta 1991 08.08
Oliko Ilmalaan menijöitä 2002 11.56
Tauko 15 min
3. Sarja – harrastajat 84 min kello 16.40
Höyryvetureiden viimeiset työvuodet Suomessa 1968-1975 10.00
Schwatzkopfin Hv:llä Karjaalta Hankoon 34.00
+ Juha Ahtiainen
Suomessakin höyryää 20.00
Vanhat Höyryt 20.00
