Höyruyveturimatkat1009 Oy:n hallussa olevan legendaarisen Ukko-Pekka ”Tonniysin” muutto oli käsillä Helsingin Pasilasta Kouvolaan. Siirron yhteydessä järjestettiin lauantaina 17. marraskuuta yleisölle avoin junamatka Riihimäeltä Lahden kautta Loviisaan (ja satamaan) ja takaisin Lahteen, josta veturi kalustoineen matkaisi uuteen sijoituspaikkaansa, Kouvolaan.

Topparoikalla on ollut perinteisesti junan kahviovastuu, niin myös tälläkin kertaan. Ostokset tehtiin jo torstaina Lahdessa ja vietiin Pasilaan junaan odottamaan lauantain matkaa. Yksi Topparoikan puuhamiehistä jäi Helsinkiin valmistautumaan tulevaan reissuun ja itse ajoin hänen autonsa takaisin Lahteen ja se oli tarkoitus jättää Lahden asemalle.
Lauantaina-aamuna oli herätys suhteellisen aikaisin, jotta ehtisin junalla Riihimäelle Ukko-Pekkaa vastaan. Aamulla sain vielä kyselyn ehdinkö junaan, johon ylimielisesti vastasin että ”Tottakai”. Autolla asemalle ja hetken parkkipaikan etsimistä. Kun vähän yli seitsemän kävelin hämärässä aamussa kohti laitureita, tuli kuulutus, jota en kuunnolla kuullut. Mutta siitä johtuen minulle alkoi muistumaan mieleen että Riihimäen junat lähtevät vähän yli tasan (tarkalleen kuusi yli) eikä vartin yli kuten oli internetistä katsonut. Katselin siinä aidan takaa kun Riihimäen juna lipui kohti etelää. Raporttia tapahtumasta Pasilan yhteyshenkilölle ja toisin kuin oli suunniteltu, auto alle ja Riihimäelle.

Saavuin hyvissä ajoin asemalle ja nautiskelin kahvin laiturilla, odottaen puuskuttavaa ääntä. Kellon lähestyssä kahtakymmentä vaille yhdeksää etelästä kuuliui tutunoloinen vihellys. Pekka saapui puuskuttaen, ihmisten ollessa kameroineen vastassa. Vaikka oli varhainen lauantaiaamu, paikalla oli silti mukavasti ihmisiä. Pekka pysähtyi ja hyppäsin suoraan kahvilavaunuun järjestelemään kioskia kuntoon. Eikä aikaakaan kun kahvinjanoisia oli jo jonossa.
Matka alkoi tiskin takana notkuessa, tai ennemminkin heiluessa. Kahvia meni mukavasti ja kuulumisia vaihdettiin. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun matkasin höyryn kyydissä Riihimäeltä Lahteen. Eräs matkustaja päätti Riihimäen asemalla vaihtaa normaalin vuorojunan höyryjunaan. Lisäksi Järvelästä nousi mukaan pariskunta, jonka herätti veturin pillin vihellys, luultuaan ensin sitä pesukoneen vinkunaksi. Aseman vieressä asuneena ehtivät hyvin kyytiin.
Matkassa oli myös toimittaja eräästä uusimaalaisesta lehdestä ja hän kyseli muutamien matkustajien tunnelmia.

Väkeä ei ollut paljoaa, joten pääsin itsekin nauttimaan ja ihastelemaan sekä maisemia että pysähdyspaikkoja. Lahteen saavuttiin aikataulussa ja väkeä oli jälleen laiturilla kameroiden kanssa. Samalla vaihtui junan kahvilahenkilökunta. Allekirjoittanut jäi Lahteen, jotta voisi lähteä hakemaan puuhamiehen auto Riihimäeltä, jonne olin sen ajanut aamulla. Tämähän oli alkuperäinen suunnitelma, kaikilta muilta osin paitsi auton hakemiselta. No, edessä olisi siis matka Riihimäelle, tällä kertaa junalla.

Mukaan pyysin vielä seuralaiseni, mutta sitä ennen kuitenkin pörräilyä Lahden keskustassa, mm. joulupukin odottelua, jota en sitten nähnytkään.
Keskipäivällä pääsimme junan kyytiin. Matka meni rutiininomaisesti, junassa istuen. Riihimäen asemalla piti sitten tietysti ensimmäisenä löytää vessa. Suuntasimme aseman kylkeen rakennettuun ostoskeskukseen. Vaikka oli lauantai keskipäivä, käytävät kumisivat tyhjyyttään, lukuunottamatta nuorten ja vanhojen alkoholistien ääniä.
Yhdessä liikehuoneistossa oli taidenäyttely, jossa oli vaihtelevan tasoisia töitä. Tämän jälkeen kävimme sekatavarakaupassa, jossa oli kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta. Löysipä seuralaiseni sieltä jotain ostettavaa.
Ostoskeskusseikkailun jälkeen suuntasimme asemalta hieman syrjään, kirpputorille, jossa vierähtikin tovi. Tonkimisen jälkeen vielä eläinkaupun kautta jälleen ostoskeskukseen (eri kuin aiempi) ja sitten ajomatka kohti kotia. Talvinopeusrajoitukset olivat jo tulleet teille voimaan kantatie 54:kin, joten ei kiiruhtaa voinut, vaikka UP oli palaamassa jo Loviisasta ja saapuisi piakkoin Lahden asemalle.
Kärpäsenmäellä sitten välähti. Ei minulla vaan peltipoliisilla. Jäädään odottamaan tuloksia…

Soitto tuli radalta ja Ukko-Pekka oli saapuisi Lahden asemalle, jonka jälkeen se vesitettäisiin makasiinin edessä. Siispä ”Pösön” nokka kohti makasiinia. Ajoin laiturille ja muut puuhamiehet olivatkin jo alkaneet tyhjentämään vaunuja Topparoikan tavarasta. Kuulumisten vaihto ja sitten porukka hajaantui omille tahoilleen.
Käveltyäni asemalta radan vartta, Ukko-Pekka puuskutti komeasti ohi kohti uutta kotiaan.