4. ja 5.5.2013 järjestetään kuusi Ukko-Pekka höyryveturin vetämää höyryjunaa Lahden, Salpausselältä Mukkulaan. Juna pysähtyy myös Lahden rautatieasemalla.
Ajot liittyvät samana viikonloppuna Lahden messukeskuksessa järjestettävään Classic Motor Show-tapahtumaan.
18.5.2013 höyryjuna Kouvolasta Lahden kautta Heinolaan.
Lisätietoja kevään ja kesän museojuna-ajoista osoitteessa www.topparoikka.net
Lahden oman elokuvafestivaali Kinos täytti vuonna 2013 kymmenen vuotta. Tarkemmin Kinoksesta ja sen historiasta tässä jutussa, joten tässä tarinassa käyn läpi lähinnä tämän vuoden vaiheita, koska jonkinlainen vastuuhenkilön pesti napsahti minulle lähinnä olosuhteiden pakosta.
Tapsa ehtikin jo kirjoittaa Kinoksesta.
Talkoilla
Kinosta alettiin puuhata tuttuun tyyliin jo edellisenä vuonna, jolloin hahmoteltiin vapaaehtoisista muodostunutta ydinryhmää. Kinoksen jatko oli vaakalaudalla, koska aiemmin mukana olleet aktiivit olivat muuttaneet pois kaupungista tai muuten vaan jättäytyneet pois. Syksyllä 2013 löytyi kuitenkin innokas (?) talkooporukka jatkamaan perinteistä filmifestivaalia. Talvella homma eteni vanhaan malliin ja saatiin pystyyn nettisivut, joilla esitettiin kutsu elokuvantekijöille lähettää töitä Kinokseen. Viestiä painotettiin lisäksi YouTubessa julkaistuilla trailerilla ja videokutsulla. Näin huomio oli maksimaalinen. Ja edullinen.
Tässä vaiheessa tapahtui miehistönvaihdoksia ja hyppäsin puolihuomaamattomasti Kinoksen operatiiviseksi vastuuhenkilöksi.
Pikku hiljaa materiaalia pukkasi ovista ja ikkunoista tai lähinnä postiluukusta. Vielä deadlinea hipoen viimeiset teokset saapuivat raadin syliin. Alkoi armoton katselumaraton saapuneiden töiden parissa. Katseluraadin, jossa oli katselukerroilla 3-6 henkilöä, tehtävänä oli käydä teokset läpi, jotta ohjelmisto saataisiin kasaan määräaikaan mennessä. Kaikki työt saatiinkin katsottua läpi ajoissa eli parissa viikossa ja valitut teokset julkaistiin Kinoksen nettisivuilla ja Facebookissa.
Tämän jälkeen käytiin viikonlopun ohjelmiston kimppuun. Viikon ohjelma oli varmistunut jota kuinkin aikaisemmin – tähän palaan jutun myöhemmässä osassa. Lisäksi aikomus oli ollut yhteistyökumppanin kanssa järjestää perinteinen Kinoksen päätösklubi, mutta se jäi tänä vuonna kuitenkin tekemättä, kovasta yrityksestä huolimatta, sillä sopivaa paikkaa ei löytynyt. Pienellä talkooporukalla oli kuitenkin kädet täynnä tekemistä, joten pieniä takaiskuja ei jääty voivottelemaan.
Kun viikon ja viikonlopunkin ohjelmat olivat selvillä, alettiin työstää sarjoja ja niiden videoesittelyjä, mm. ennakkoesittely nähtävillä Kinos-kanavalla YouTubessa.
Viikon ohjelma
Viikko alkoi maanantaina aprillipäivänä Kellarikinon esittämällä Take Shelterillä. Kinoksen kunniaksi kellariin oli vapaa pääsy.
Tiistaina oli vuorossa Lahtifilmi-iltama. Illan tarjonta koostui osittain Kino Iiriksen hallussa olevasta materiaalista, mutta mukana oli yksi ”Kinos-työ” sekä muutama lyhytfilmi liittyen Päijät-Hämeen perinnefilmiprojektiin, (projektin esittelyvideo). Aiheesta olin turisemassa paikallisradiossa samana päivänä, väkeä oli paikalla mukavasti siitä huolimatta. Tämäntyyppisille elokuvailtamille on luvassa jatkoa syksyllä.
Keskiviikkona paikalle saapui Tapani Ripatti Gonzo Rock -taltiointi mukanaan. Kyseessä oli siis Sibeliustalossa syyskuussa 2005 järjestetyn konsertin livetaltiointi lahtelaisista beat-konkareista, joiden kulta-ajaksi voidaan laskea 1960-luku. Monet bändit kokosivatkin rivinsä usean vuosikymmenen jälkeen(!) soittaakseen vielä kerran yhdessä. DVD:tä voikin kutsua Lahti-beatin lyhyeksi oppimääräksi. Ripatti alusti dokumentin ja kertoi sen tekemisestä, joka vaati tekijältään paljon, aikaa ja vaivaa. Jälkipolville tällainen tallenne on arvokas katsaus eräästä lahtelaisesta kulttuurimuodosta.
Torstaina huilattiin elokuvien osalta. Torvessa tosin oli Rytmin Ystävien järjestämä Akustinen klubi, joka liittyi sillä viikolla järjestettyyn Runorockiin, ja niin myös Kinokseen.
Viikonlopun ohjelmisto
Varsinaisesti Kinos on aina käsittänyt viikonlopun, niin myös tänäkin vuonna, vaikka Kinos oli pyörähtänyt käyntiin maanantaina. Etelä-Suomen Sanomatkin oli huomioinut 10-vuotiaan Kinoksen päivän lehdessään.
Perjantai alkoi aloituselokuvalla, Teippaaja Pro:lla, jonka jälkeen nähtiin tukku kotimaista musiikkivideotuotantoa.
Lauantai alkoi klo 16. Sarjat oli nimetty jokseenkin oudosti, eikä kukaan raatilaisista oikeastaan tiedä, liittyivätkö ne jotenkin sarjojen sisältöön. Ainakin osittain? Lauantaina iltana teatterin ovet kävivät tiuhaan, ja väkeä pakkautui iltamyöhään katsastamaan lauantain K18-sarjaa, Kobrakino Junioria, joka nimestä huolimatta oli senioreille.
Sunnuntaina konkarikinoslaisen Ulla Kanasen alustama Kinos-retrospektiivisarja johon oli koottu menneiltä vuosilta parhaita teoksia, tai ainakin niitä mitä oli vielä saatavilla.
Sunnuntain ja Kinoksen päätti Jäniksenä Varkaudessa / A Studio in a Factory Town, joka kertoi Varkauden teollisuuden kultakaudesta ja sen hiipumisesta erään valokuvausliikkeen ja perheen näkökulmasta, tekijän isoisän vanhojen filmien kautta. Tämän teoksen äärellä oli hyvä päättää Kinos ja kadota teatterista vanhan teollisuuskaupungin, Lahden, yöhön. Menin kotiin.
Mainittakoon vielä muusta yhteistyöstä että koko Kinoksen aikana Kino Iiriksen aulassa 26.3. – 14.4.2013 oli Miia Marttisen kokoama Still-Fiction valokuvanäyttely, joka koostui fiktiivisten elokuvien still-kuvista, joiden tarinat ja henkilöt olivat keksittyjä. Lahden Rautatieharrastajat Topparoikka ry piti koko viikonlopun teatterin aulassa kahviota ja se samalla toimi infotiskinä.
Kaiken kaikkiaan antoisat festarit ja koneenkäyttäjille tarkoitetut takahuoneen sipsit maistuivat elokuvia katsellessa. Jopa niin antoisat että ainakin allekirjoittanut alkoi pohtia jo ensi vuoden tapahtumaa… Saa nähdä miten käy. Jos tämä kirjoitus herätti intoa lähteä filmifestivaalitalkoisiin ensi vuonna, ei muuta kuin yhteyttä Kinoksen elokuvatalkoolaisiin.
ExpoNovan järjestämät Lahden Antiikki- ja Keräilymessut Jokimaan ravikeskuksen Toto-hallissa, Jokimaankatu 6, Lahti, lauantaina ja sunnuntaina 30.-31.3.2013 kello 10 – 16.
Kahdesti vuodessa järjestettävät Lahden Antiikki- ja Keräilymessut siirtyivät viime syksynä Jokimaan ravikeskukseen. Tapahtuma on saanut suuren suosion alan kauppiaiden keskuudessa, Jokimaalle on saapumassa antiikki- ja keräilyalan kauppiaita Toto-hallin täydeltä ympäri Suomen.
Näytteillä ja myynnissä on kaikkea vanhaa ja nostalgista 1700 – luvun talonpoikaisesineistä aina Kekkosen kauden suomalaisiin design-klassikoihin.
Päijät-Hämeen Numismaatikkojen osastolla vanhojen rahojen asiantuntijat arvioivat ja tunnistavat yleisön mukanaan tuomia kohteita. Messuilla voi siis tarkastaa muhiiko piirongin laatikossa aarre. Myös monet tapahtuman näytteilleasettajista arvioivat mielellään muitakin vanhoja esineitä.
Aikuisten sisäänpääsy 6 €. Lapset aikuisen seurassa maksutta.
Tiistaina 2.4. alkaen klo 20 elokuvateatteri Kino Iiriksessä Lahtifilmi-iltama. Tilaisuuden kokonaiskesto 1 h 40 min.
Lisäksi keskiviikkona 3.4. alkaen klo 20 Gonzo Rock, Tapani Ripatin dokumentti lahtelaisesta 60-luvun beat-kulttuurista.
Näytökset on osana Kinos-filmifestivaalin ohjelmistoa, ja niihin on vapaa pääsy.
Ohjelma 2.4.:
Lahti esittäytyy – Harjujen ja järvien kaunis kaupunki / Veikko Laihanen Oy 12:00
Lahti – kansainvälinen hiihtokaupunki / Veikko Laihanen Oy 11:00
Lahti in Timelapse – Audio Visual Journey / Seppo Pessa, 2012 14:26
Leipäpuu / Arvo Korkkinen, 1965 11:00
Masto / Kai R. Lehtonen, 1958-1959 4:00
Ei oo Lahden voittanutta / Veikko Laihanen Oy 11:00
Piipun henki / Keijo Skippari, 2011 8:00
Salpausselän kisat 1961 / SFilmi 8:40
Tipalan taru / Keijo Skippari, 2009 8:00
Hollolal Lahti – Tarmokas tahti / SFilmi 12:00
Lisätietoja Kotiseutufilmiprojektista
Projektin esittely (YouTube)
Lahden oma elokuvafestivaali Kinos täyttää huhtikuussa 10-vuotta. Tällä kertaa ohjelmisto kestää koko viikon 1.-7.4.2013, huipentuen viikonlopulle.
Kinoksen taivalta on vierestä seurannut, enemmän tai vähemmän aktiivisesti festareiden järjestelyihin osallistunut elokuvasihteeri Markus Lehtinen.
Miten Kinos aikoinaan lähti käyntiin, mitkä olivat syyt lahtelaiselle elokuvafestarille?
– Vuonna 2003 ryhmä lahtelaisia elokuvaharrastajia järjesti pienimuotoisen, julkisen elokuvakatselmuksen Kymipubissa Kymintiellä. Tarkoitus oli katsella itse tehtyjä, omia ja kavereiden elokuvatuotoksia. Tapahtuma oli sen verran suosittu, että seuraavana vuonna se siirrettiin elokuvateatteri Kino Iirikseen.
Tapahtuma onkin kasvanut luonnollisesti pienestä kaverinporukan järjestämästä katselmuksesta koko viikon kestäväksi elokuvafestivaaliksi monipuolisine oheista-pahtumineen. Silti se on säilyttänyt tekemisessään maanläheisen talkoohenkisyyden. Tämä heijastuu myös Kinoksen asenteeseen ja suhtautumiseen harrastelijaelokuvaan: festivaali ei karta kotikutoisempiakaan teoksia, tärkeintä on idea ja sisältö. Tämä on ollut jo pitkään Kinoksen kantava ajatus, vaikka järjestäjäporukka on vaihtunut, silti festari on säilyttänyt oman tunnistettavan tyylinsä vuodesta toiseen.
Kinosta on aina tehty pienellä budjetilla, johon on saatu vaihtelevasti taloudellista tukea, lähinnä Lahden kaupungilta ja Hämeen taidetoimikunnalta.
Tekijöiltä Kinos on aina vaatinut sitoutumista ja paljon töitä, mutta luulen että se on ollut sen arvoista. Tosin Kinosta on tehty vuosi kerrallaan, pitkäjänteiseen suunnitteluun ei ole ollut kirjaimellisesti varaa.
Ovatko lyhyt- ja harrastelijaelokuvien tekotavat muuttuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja onko se näkynyt Kinoksen ohjelmistossa?
– Kymmenessä vuodessa tekniikka on kehittynyt huomattavasti, ja jo pienellä budjetilla saadaan tekni-sesti laadukkaita tuotoksia.
Muutos lähinnä näkyy siinä, että harrastelijat tekevät nykyään enemmän ns. perinteistä elokuvaa ja taiteelliset kokeilut ovat jääneet vähemmälle.
Onko Lahden Muotoiluinstituutin elokuvalinjalla ollut vaikutusta?
– Joinakin vuosina elokuvalinjan opiskelijat ovat olleet itse järjestämässä Kinosta, mutta se on ollut enemmän poikkeus kuin sääntö.
Tietysti joka vuosi on opiskelijoiden töitä ollut ohjelmistossa, mutta osallistumismäärissä ne eivät ole korostuneet.
Mihin sijoittaisit Kinoksen valtakunnallisesti elokuvafestivaalien joukossa?
– Kinosta on oikeastaan vaikea verrata kokonsa puolesta muihin suomalaisiin elokuvafestareihin. Se ei vertaidu isompiin elokuvafestivaaleihin ja ovat taas kasvanut isommaksi kuin pienemmät paikalliset katselmukset. Tietysti tähän on vaikuttanut puitteet, jotka elokuvateatteri Kino Iiris tarjoaa.
Miten Kinos on houkuttanut tekijöitä ja yleisöä?
– Monina vuosina Kinokseen on ollut paljon tarjontaa, niin että kun työryhmä on järjestänyt ennakkokatselmuksia, se on joutunut ilokseen tekemään karsintaa teosten kesken. Kaikki työt eivät ole mahtuneet mukaan, ja niitä on tullut ulkomailta saakka.
Kävijöitä on ollut joka vuosi hyvin, ja paikallisesti festivaalit ovat herättäneet huomiota mediassakin, etenkin jos oheisohjelmassa on jotakin uutta.
Esimerkiksi viikonlopun päätösklubi on houkutellut paikalle niitäkin, joilta ovat jääneet elokuvat jostakin syystä näkemättä.
Mitä juhlavuonna Kinoksessa?
-Joka vuosi Kinos on teemoitettu ja oheisohjelmaa on järjestetty keskustassa ja sen tuntumassa. Kino Iiris toimii päänäyttämönä elokuville, mutta näytösten yhteydessä on järjestetty mm. keskustelutilaisuuksia.
Tänä vuonna festivaalit kestävät kokonaisen viikon ja arkipäiville rakennettu omat teemat. Viikko tietenkin huipentuu viikonlopun monipuoliseen elokuvatarjontaan.
Artikkeli julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 1/2013