Aihearkisto: Artikkelit

Ilmiöt, tapahtumat ja muut Lahteen liittyvät katsaukset

Museojunia Lahdessa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahdessa kulkee tänäkin vuonna museojunat. Lahden Rautatieharrastajat Topparoikka ry yhteistyössä Haapamäen Museoveturiyhdistyksen kanssa järjestää ajot Heinolaan 7.-8.5.2011 sekä 18.-19.6.2011. Aiemmista tiedoista poiketen Keiteleen Museon lättähatut (Dm7) eivät ole tulossa, resurssipulan takia eivät tällä kertaa lättäajot jäävät tekemättä. Höyryveturi Ukko-Pekkakin (Hr1 1009) oli tarkoitus tulla Lahteen, mutta toistaiseksi veturi on remontin alla. Jos kunnostus etenee suunnitelmien mukaan, on mahdollista, että höyryjuna saapuu Lahteen myöhemmin kesällä.
Tämän vuoden varmistuneista ajoista lisää artikkelin lopussa.


Lahti on ollut otollinen paikka museojuna-ajoille. Keskeinen sijainti sekä Lahdesta suuntautuvat teollisuuskäytössä olevat rautatiet Heinolaan ja Loviisaan ovat mahdollistaneet epäsäännöllisen matkustajajunaliikenteen.

Lahdessa järjestettiin 1980-luvulla kesäisin säännöllisesti museojuna-ajoja Lahdesta Heinolaan. Lähdöt tapahtuivat Vesijärven asemalta. Heinolan radalla liikennöinyt höyryjuna valittiin 1985 Suomen hauskimmaksi matkakohteeksi (Wikipedia). Lue täältä viime vuoden yhdestä junamatkasta täältä. Myöhemmin ajoja alettiin järjestämään Lahden Rautatiepäivän yhteydessä, josta jäljempänä.

Viime vuosina toukokuisten Classic Motor Show:n yhteyteen Salpausselän seisakkeelle messuhallin tykö, Topparoikka järjestivät rautateihin liittyvää toimintaa: vuonna 2009 Salpausselällä seisoivat liikuteltava Risto-höyryveturimuistomerkki sekä Fo-konduktöörivaunu, jossa pääsi tutustumaan lahtelaiseen rautatiekulttuuriin.
Vuonna 2010 oli vuorossa liikkuvaa kalustoa Ukko-Pekan muodossa, paikalla seisovan konduktöörivaunun toimiessa lipunmyyntipisteenä. Viikonlopun aikana oli tarkoitus ajaa neljästi Heinolaan, mutta kerrat jäivät kolmeen, koska Kymijärven voimalaitoksesta haetut hiilet hyydyttivät Pekan ja viimeinen matka jäi tekemättä.

Ajoja on myös järjestetty Loviisaan. Höyryllä Walkoon -tapahtumaan (vuosina 2008 ja 2009) Pikku-Jumbolla ajettiin tietysti Lahden kautta vaikka tarkoitus oli palvella Loviisan ja Valkon väliä kulkevia.

Lisäksi Heinolan ja Loviisan radoilla on nähty vuosien varrella erinäisiä avoimia sekä epävirallisempiakin museojuna-ajoja höyryllä ja dieselillä. Mainittakoon että Loviisaan ajettiin vuonna 2005 Dr12 2216:n eli Hurun vetämä SRHS:n syysretkijuna.

Lahden runsaan rautatiestön ansiosta myös kaupungin sisäisesti on pystytty järjestemään useita museojuna-ajoja, mm. vuonna 2010 Pikku-Jumbo (Tk3 1136) pendelöi moottoripyörämessuilla Lahden aseman ja messualueen välillä. Topparoikan satavuotias lumiaura oli radan päätepuskimella toivottamassa messuvieraita tervetulleeksi: kaminassa oli lämminhenkiset tulet.

Myös Mukkulaan on tehty muutamia yleisömatkoja sekä höyryjunalla että dieselillä, kuten oheisesta kuvasta (vaunut.org) näkyy.

Oman mausteensa epäsäännölliseen liikenteeseen ovat tuoneet perinteiset Salpausselän kisajunat (kuvia kisajunista vuodelta 2006 ja 2007 Topparoikan kuvagalleriassa). Vanhaa satamarataa on toki hyödynnetty muissakin tapahtumissa, tosin satunnaisesti ja ne eivät ole edustaneet ns. museojunakulttuuria. Näin matkustajat ovat päässeet suoraan tapahtumapaikalle urheilu- ja/tai messukeskukseen. Ratayhteys satamaan katkesi Jalkarannantieltä 1990-luvun alussa ja Jalkarannantien ja Salpausselänkadun välinen yhteys purettiin vuonna 2006.

Rautatiepäivät 2006-2009

Topparoikka järjesti vuonna 2006 ensimmäiset nykymuotoiset rautatieharrastajien avoimet ovet Lahden varikolla. Silloin ei vielä ollut liikkuvaa kalustoa resiinaa lukuunottamatta, mutta jo seuraavana vuonna 2007 järjestettiin höyryinen yleisöjuna. Ukko-Pekka matkasi ensimmäistä kertaa Helsingistä oikorataa pitkin. Mäntsälän asemalla oli varsinainen kansanjuhla. Lahdessa soittokunta otti höyryjunan vastaan.
Vuoden 2008 Rautatiepäivänä koettiin jopa pientä museojunaruuhkaa. Tuttuun tyyliin paikalle Helsingistä saapui Ukko-Pekka (Hr1 1009). Ukko-Pekan saavuttua Mytäjäisiin Pikku-Jumbo, aloitti matkansa Heinolaan. Paikalla vieraili myös PorHan lättähättu (Dm7), jonka mukana matkasi saksalaisen televisiokanavan SWR:n Eisenbahn Romantik-kuvausryhmä. Televisioryhmä matkusti rengasmatkan Suomen museorautatiekohteisiin ja ensimmäisessä osassa ryhmä vieraili myös Mytäjäisten varikolla.
Vuonna 2009 Pikku-Jumbo kuljetti tuttuun tyyliin ihmisiä Mytäjäisistä Heinolaan.
Tapahtumapaikalla oli myös saattajana toiminut museodieselveturi Huru.
Vuonna 2010 ei Rautatiepäivää ei järjestetty varikon epävarman tilanteen takia.

Museojuna-ajot vuonna 2011

Museojunakauden avaa 7. ja 8.5.2011 kun legendaarinen museoveturi Pikku-Jumbo vaunuineen saapuu Lahteen. Viikonlopun yleisöjunat järjestetään Classic Motor Show-tapahtumasta Heinolaan. Topparoikka järjestää ajot yhdessä Messukeskuksessa järjestettävien Classic Motor Show-tapahtuman kanssa.

Kesäkuussa Topparoikka järjestää höyryveturivetoisia museojunia yhteistyössä Haapamäen museoveturiyhdistyksen kanssa KesäHeinola-tapahtumaan 18.6 ja 19.6.2011.

Loppukesän mahdollisista muista ajoista myöhemmin tiedotetaan Museojunalla Lahdesta -sivulla.

Kotiseututyön alku Suomessa ja Lahdessa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kotiseututyön alku Suomessa

Varsinaisen kotiseutututkimuksen ja kotiseututyön on katsottu alkaneen silloin, kun lohjalaissyntyinen tohtori Robert Boldt v. 1894 perusti ”Lohjan kotiseutututkimuksen Ystävät” -nimisen seuran. Tähän perustuen vietti maamma kotiseutuväki Suomen kotiseututyön 100-vuotisjuhlia v. 1994 Lohjalla pidettyjen kotiseutupäivien yhteydessä.
Kotiseututyön painopiste oli ensimmäisinä vuosikymmeninä painottunut selvästi kotiseuduntutkimukseen, mikä on säilyttänyt edelleen tärkeän asemansa. Tutkimustyön avulla pyritään selvittämään paikallisen perinteen elintapojen ja kulttuurin, henkiset ja aineelliset erityispiirteet sekä kotiseudun luonnonmaiseman ja rakennetun maiseman omaleimaisuus.
Kuitenkin vasta sotien jälkeen tietoa pyrittiin käyttää hyväksi, kun kotiseututyön erääksi tärkeäksi tavoitteksi tuli vaikuttaminen oman kotiseudun ja paikkakunnan nykyoloihin ja tulevaisuuteen. On vaadittu, että paikalliset erityispiirteet on otettava huomioon suunniteltaessa ja ja toteutettaessa asukkaiden henkiseen ja aineelliseen elinympäristöön kohdistuvia muutoksia.
Kotiseutuliike toimi Suomessa kauan, paljolti kaupunkeihin ja muihin asutuskeskuksiin muuttaneiden maalaisten synnyinseutukaipuun varassa. Vasta sotien
jälkeen tajuttiin että kaupunki on myös kotiseutu.

Kotiseututyö Lahdessa

Ennen Lahti-Seuraa paikkakunnalla  oli useita yhdistyksiä joiden toimintaan kuuluivat myös kotiseutuasiat. Tärkein oli v. 1884 Raittiusyhdistys Säde I, jonka puheenjohtaja Willehad Vuorinen oli uuttera ja tunnettu kotiseuduntutkija. Yhdistyksen toinenkin puheenjohtaja Eero Salo oli aktiivisia kotiseututoimijoita. Myöhemmin hän toimi Möysän Nuorisoseuran kotiseutuasioiden hoitajana ja perusti nuorisoseurataloon kunnallistakin arvostusta saaneen kotiseutumuseon. Lahden Kansanopiston yhteyteen perustetun Lahden Nuorisoseuran toimintaan kuului kotiseutuhistorian harrastus.

Lahti-seura perustetaan

Kotiseutuseurojen perustaminsen aalto saavutti 1940-luvun puolivälissä myös Lahden seudun. Vuonna 1945 perustettiin Hollolan Kotiseutuyhdistys ja seuraavana vuonna Lahti-Seura sekä Orimattila-Seura.
Lahti-Seuran perustamisvaiheista on saatavissa varsin niukasti kirjallista tietoa, esim. perustavasta kokouksesta ei ole säilynyt pöytäkirjaa. Etelä-Suomen Sanomien 26.2.1946 ilmestyneessä numerossa oli uutinen, joka oli otsikoitu: ”Lahti-Seura päätetty perustaa.” Uutisessa kerrottiin, että ”asianharrasrajien toimesta oli sunnuntaiksi (24.2.) kutsuttu Lahden kaupunkilaisia Käsityö- ja Tehdasyhdistystksen huoneistoon Rautatienk. 26:ssa keskustelemaan Lahti-Seuran mahdollisesta perustamisesta. Kutsua oli noudatettu runsaslukuisasti.
Mauno Vuorinen valittiin puheenjohtajaksi, joka oli tehnyt vielä lähemmin selkoa kysymyksessä olevan seuran tarkoituksesta ja tehtävistä historiallisen ja kotiseutuperinteiden vaalijana. Seuran nimeksi hyväksyttiin Lahti-seura, samalla käsiteltiin alustavasti mallisääntöjä. Seuraan pääsemisen ehdoksi hyväksyttiin että asianomaisen asuneen Lahdessa vähintään 10 vuotta. Johtokunnalla oli myös oikeus tehdä poikkeuksiakin, jos tähän olivat painavat syyt. Seuran perustamiskokousta valittiin 5-jäseninen toimikunta ja sille annettiin tehtäväksi laatia seuralle säännöt.
Tilaisuudessa ilmottautui 35 perustajajäsentä, joista naisia 10 ja miehiä 25. Suurin osa kuului kaupungin sivistyneistöön: johtajia, tuomareita, opettajia, poliiseja ja toimittajia, mutta ei ainuttakaan teollisuuslaitoksen johtajaa tai toimihenkilöä (tämä osittain saattoi johtua siitä, että kolme vuotta aikaisemmin oli perustettu Lahden Teollisuusseura). Myöhemmin saman vuoden aikana seuraan liittyi teollisuuslaitosen ja rakennusliikkeiden johtajia, samoinm pappeja, lääkäreitä, upseereja ja käsityöläisiä.

Perustavassa kokouksessa  12.3.1946 seuraan liittyi 21 henkilöä. Tällä päivämäärällä pidetty kokous on varsinainen perustamiskokous vaikka sitä kutsussa nimitettiin vain kokoukseksi. Siinä kuitenkin oli tarkoitus päättää seurojen perustamiskokouksissa normaalisti käsiteltäviä asioita, on sitä pidettävä Lahti-seuran ”oikeana” perustamiskokouksena.

Artikkeli on julkaistu Hollolan Lahti -lehdessä 1/2011.

Artikkeli referoitu kirjasta ”50-vuotias Lahti-seura – Puoli vuosisataa työtä Lahden parhaaksi”
Julkaisijana:
Lahti-seura ry
Lahden Kaupunginmuseo
Piirteitä Lahden historiaan XIX 1996

Lahden rautatieharrastajien lausunto yleiskaavaan

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa


Lahden kaupungin tekninen ja ympäristötoimiala on laatinut Yleiskaava 2025 -prosessiin liittyen luonnoksia, joihin on pyydetty kunnan jäsenten palautetta ja kommentteja. Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry esittää tässä asiakirjassa palautteensa ja tarkennusehdotuksensa kaavaluonnoksista. Kommenttimme rajoittuvat lähinnä Sopenkorven-Varikon alueen suunnitelmiin, koska Mytäjäisten varikkoalueen kehittäminen ja alueen rakennuskannan suojelu on ollut perinteisesti yhdistyksemme agendalla.

Yleiskaava 2025 -prosessin tuloksena on esitetty kolme mallia: VE0+, VE1 ja VE2. Lisäksi Sopenkorven-Varikon alueesta on laadittu erityinen teemakartta hahmottamaan alueen kehitysvaihtoehtoja. Topparoikka ry on kiinnittänyt näissä suunnitelmissa huomiota etenkin siihen, että Varikon alueelle on kaavailtu sekoitettuja toimintoja, runsasta lisärakentamista ja korkeita tornitaloja.

Yhdistyksemme haluaa myös kiinnittää huomiota yleiskaavan kaavaselostuksessa oleviin ilmeisiin virheisiin. Selostuksen kohdassa 1.11 (Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet) on mainittu kulttuuri- ja luonnonperintökohteita käsittelevässä kappaleessa, että em. aluekokonaisuudet eivät kohdistu Lahteen. Haluamme muistuttaa, että Valtioneuvoston 22.12.2009 hyväksymässä valtakunnallisesti arvokkaita kulttuuriympäristöjä käsittelevässä RKY 2009 -inventoinnissa (www.rky.fi) on uutena alueena Lahdesta otettu mukaan Mytäjäisten varikkoalue ja rautatieaseman ympäristö. Yleiskaavan 2025 kaavaselostuksessa virhe toistuu kohdassa 5.8 (Suojelu), jossa Lahden kaupungin RKY-kohteiden listauksesta on jätetty varikkoalue ja rautatieasema pois.

Edellä mainittu RKY-inventointi vaatii valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen ominaispiirteiden vaalimista kaavoitusprosesseissa. Mytäjäisten varikkoalueen suunnitellut tornitalot eivät mielestämme ole inventoinnin hengen mukaisia. Omassa katsannossamme asetamme varikkoalueelle mahdollisesti tulevalle lisärakentamiselle seuraavanlaisia vaatimuksia. Näitä ehtoja ja ajatuksia tarkennamme mielellämme mahdollisessa asemakaavaprosessissa:
1) Uudisrakennusten harjakorkeus ei saa nousta veturitallin räystäskorkeutta korkeammaksi. Näin turvataan vesitornin, alueen puuston ym. varikkoalueelle ominaisten piirteiden säilyminen alueen silhuetissa.
2) Vanhan koulurakennuksen ja asuinkasarmin (alueen itäkärki) pihapiirit tulee ulkorakennuksineen säilyttää entisellään.
3) Veturitallin, vesitornin ja kääntöpöydän muodostamaa kokonaisuutta tulee varjella.

Yhdistyksemme kanta on, että yleiskaavassa tulisi erityisesti puuttua Varikon alueen mahdollisten uudisrakennusten kerroskorkeuteen. Alueen ”täyteen ahtamista” vastaan puhuvat kulttuurihistoriallisen arvon lisäksi myös monet muut seikat. Varikkoalue on kauttaaltaan raiteiden ympäröimä, ja Liikenneviraston omistama rataverkko toleransseineen asettaa alueen käytölle rajoitteita. Runsas uudisrakentaminen toisi (etenkin työpaikat ja palvelut) alueelle myös huomattavasti lisää asiointiliikennettä, ja tällöin uuden kulkuväylän puhkaiseminen varikolle olisi välttämätöntä. Käytännössä tie täytyisi puhkaista Sopenkorven kautta, ja ongelmalliseksi muodostuisi peräti kolmen raideparin levyisen Salpausselän radan ylitys. Ajoneuvokelpoisen ali- tai ylikulun sovittaminen ahtaalle alueelle on haasteellista, ja tasoristeystä on pidettävä turvallisuuden kannalta huonona vaihtoehtona. Salpausselän rataa olisi muutoinkin varjelta matkailullisen potentiaalin ja suunnitellun Vesijärven asemalle jatkon (Sibeliusrata-optio) vuoksi. On myös muistettava, että Mytäjäisten varikkoaluetta rajaa vilkasliikenteinen Kouvolan eikä alueelle kohdistuvia tärinä- ja meluhaittoja voida poistaa.

Topparoikka ry katsoo myös, että Mytäjäisten varikkoalueen yhdistäminen Sopenkorpeen on keinotekoista ja tarpeetonta. Mytäjäinen toki linkittyy kulttuurihistoriallisesti Sopenkorpeen eräänlaisena teollisuus- ja liikennehistoriallisena jatkumona. Aluetta tulisi kuitenkin ensi sijassa kehittää yhdessä Mytäjärveä ympäröivän, jo asemakaavoitetun puutaloalueen kanssa. Varikkoalueen ja osittain sen vaikutukesta syntyneen pientaloasutuksen näkeminen kokonaisuutena täyttäisi myös RKY-inventoinnin tavoitteen. Yhdistyksemme ei halua varsinaisesti asettua minkään kaavaluonnosvaihtoehdon kannalle. VE1- ja VE2-vaihtoehdot ovat ongelmallisia voimakkaan Mytäjäisiin kohdistuvan voimakkaan uudisrakentamisen vuoksi. VE0+:n ongelma on taas se, että tällöin aluetta ei varsinaisesti kehitetä mihinkään suuntaan. Toivoisimmekin, että lopullisessa kaavassa varikkoalueella olisi varaus pienelle määrällä hillittyä ja matalaa rakentamista. Arkkitehtuuriltaan nämä matalat rakennukset voitaisiin hyvin istuttaa vanhan rakennuskannan sekaan. Tarkemmin siitä, millaista tämä hillitty kehittäminen on, tulee päättää vasta asemakaavoitusvaiheessa. Alueen tulevaisuutta käsiteltäessä tulisi myös huomioida yhdistyksemme antama panos alueen historian ja sen elävöittämisen hyväksi sekä intressimme jatkaa tätä toimintaa (tapahtumat, museorautatiekaluston kunnostus, toimitilat) myös jatkossa.

Muistutamme lopuksi, että RKY-sidoksen ja alueen valtakunnallisestikin ainutlaatuisen arvon vuoksi Varikon aluetta kehitettäessä on asetettava suurelle painoarvolle Museoviraston tai alueellisen maakuntamuseon (tässä yhteydessä Lahden kaupunginmuseo) asiantuntijalausunnot.

Topparoikka ry:n hallituksen valtuuttamana,
Janne Ridanpää puheenjohtaja

Lisätietoja
Yleiskaava 2025
RKY
Lahden Rautatieharrastajat Topparoikka ry


Tulipyörä – Lahden kaupungin vaakuna

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa
Tulta iskevä junan pyörä – tuttavallisesti tulipyörä on Lahden kaupungin vaakunan aihe

Suomessa heraldiikka omaksui jo 1900-luvun tyylipuhtaan linjan ja vaakunaoppineiden keskuudessa Suomen nykyheraldiikkaa onkin pidetty yhtenä maailman parhaimpina. Suomessa heraldiikka koki äkillisen nousun, kun kunnille asetettiin mahdollisuus hankkia oma vaakuna. Suomessa ainoastaan kaupungeilla oli oikeus käyttää kunnanvaakunaa ennen vuonna 1949 annettua lakia. Tasavallan Presidentin allekirjoittaman asutuksen turvin, jotkin kauppalat olivat onnistuneet vahvistamaan sellaisen itselleen jo aiemmin. Vuoden 1949 lain myötä myös maalaiskunnat saivat oikeuden vaakunan käyttöön. Kaupungeilla oli tapana vahvistaa oma vaakuna joko perustamisen yhteydessä tai välittömästi sen jälkeen; useasti vaakuna määriteltiin itse perustamiskirjassa.

Lahdesta tuli itsenäinen kaupunki vuonna 1905, kaupunginoikeudet vahvisti keisari Nikolai II 1. marraskuuta. Jo vuotta aiemmin yliarkkitehti Jac. Ahrenberg oli laatinut merenneito-aiheisen vaakunaluonnoksen ehdotukseksi Lahden vaakunaksi. Hän lähetti luonnoksen kauppalanvaltuuston käsiteltäväksi, johon ei kuitenkaan oltu tyytyväisiä.

Vuonna 1908 vaakunakysymys annettiin erityisen toimikunnan hoidettavaksi, jolloin julistettiin yleinen vaakunapiirustuskilpailu. Vilkkaasti osanotosta huolimatta tulos osoittautui epätyydyttäväksi, yhtään luonnosta ei hyväksytty. Vihdoin Werner von Hausen piirsi erään ehdotuksen pohjalla vaakunan jossa oli mustanharmaassa yläosassa siivekäs kultapyörä rautatien vertauskuvana ja punaisessa alaosassa kolme kullanväristä tehtaanpiippua, kultainen, veronanvihreällä kedolla oleva mehiläispesä ja järvenlahti hopeisine aaltoineen. Mehiläisten ja mehiläispesän tuli kuvata ”ankaraa yhteiskunnallista järjestystä, ahkeruutta ja velvollisuuden täyttämistä”. Vaakuna oli työn, uutteruuden, liikenteen ja teollisuuden vaakuna.

Muinaistieteellinen toimikunta ei puoltanut heraldisesti virheellistä, joten siviiliasiain toimituskunta kehoitti yliarkkitehti Jac. Ahrenbergia laatimaan uuden. Ahrenbergin v. 1912 valmistunut romanttinen ehdotus oli täysin eri tyyppinen. Siinä oli sinihopeisessa vaakunakilvessä merenneito, joka oli löytänyt merestä kultakruunun ja riemuiten kohottanut sen oikealla kädellään ylös. Lahtelaiset eivät nytkään olleet tyytyväisiä, sillä ehdotus, jossa ei ollut mitään olennaista lahtelaista symbolia, oli ”liian keskiaikainen symbolisoimaan Suomen nuorinta kaupunkia”.
Merenneitoaiheinen ehdotus ei miellyttänyt Werner von Hauseniakaan, kun hänen mielipidettään siitä kysyttiin.

Kaupunginvaltuusto antoi von Hausenille tehtäväksi laatia uusi ehdotus. Sitä hän kuvasi muun muassa seuraavasti: ”Leimuava Pyörä – valon, lämmön ja liikkeen vertauskuvana.” Uusi luonnos miellytti kaupunginvaltuustoa, myös Muinaistieteellinen toimikunta antoi luonnoksesta myönteisen lausunnon. Senaatti esitteli asian keisarille heinäkuussa 1912. Esittelyn mukaan vaakunassa on ”kruunulla varustettu hopeakilpi, jossa musta seitsenpyöräinen pyörä; pyörän vanteesta lähtee joka puolaparin kohdalta punainen liekki kultaisella keskuksella ja navasta lähtee joka puolaparin välitse hieno punainen säde. Vaakuna kuvaa Lahden kaupungin syntymistä rautatieliikkeen paikkakunnalle tuottaman kehityksen tuloksena”.
Keisari vahvisti vaakunan käyttöön 7.10.1912.

Vaakuna uudistetaan

Lahdessa itsenäisyyden ajan alussa oli havaittavissa jonkin verran tyytymättömyyttä ”persoonattomaan” vaakunaan. Uutta vaakuna suunniteltiin myöhemminkin. Vaakunaa ajanmukaistettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1955. 1953 kaupungin 50-vuotisjuhlatoimikunta otti esille vaakunan uusimisen. Niinpä järjestettiin vaakunakilpailu, jonka parhaat ehdotukset asetettiin keväällä 1954 näytteille, ja yleisö sai äänestää parhaasta ehdotuksesta. Eri vaiheiden jälkeen valtuusto päätti Knut J. Vuorimiehen esityksestä muuttaa vaakunaa poistamalla siitä kapeat säteet ja liekeistä kultaiset sydämet. Vaakunaselityksen mukaan vaakunan hopeakentässä on musta pyörä, jonka kustakin puolapuusta lähtee punainen liekki. Vahvistus tuli 21.10.1955.

1960-luvulla kuntien saadessa omia vaakunoita luotiinkin heraldisissa piireissä arvostettu selkeä puhdas tyylisuunta. Samalla lähes kaikkien jo olemassa olleiden kaupungin- ja kunnanvaakunoiden asu uudistettiin heraldiikan sääntöjen mukaiseksi, myös Lahdessa. 1965 kaupungin 60-vuotsijuhlatoimikunta esitti valtuustolle vaakunakilpailun julistamisesta. Kaupunginvaltuusto hylkäsi esityksen ja hyväksyi ponnen ehdotuksen tekemisestä vaakunaselityksen tarkistamiseksi ja tyyppiesikuvan valistamisesta. Tarkistuksen teki Ahto Numminen. Nykyisen vaakunan vaakunaselitys: ”Hopeakentässä musta, seitsenpuolainen rautatievaunun pyörä; pyörän kehältä nousee jokaisen puolapuun kohdalta punainen liekki.” Uuden vaakunan suunnitteli Ahto Numminen ja sisäasiainministeriö vahvisti Lahden nykyisen kaupunginvaakunan vaakunaselityksen 14. toukokuuta 1968. Nykyinen kaupungin vaakuna on järjestyksessään kolmas versio.

Viime vuosina voimakkaasti kasvaneiden kuntaliitosten myötä on kuntien määrä vähentynyt ja sitä kautta vaakunoiden. Suomen Kotiseutuliitto ja Suomen Kuntaliitto ovat esittäneet toivomuksena, että lakkautettujen kuntien vaakunoita voisi käyttää eräänlaisina kotiseutuvaakunoina.

Tulipyörä

Vakuuna on saanut kutsumanimen Tulipyörä, vaikka virallista asemaa nimellä ei liene. 
Tulipyörä-nimi on ollut mm. ravintolalla, levykaupalla ja sen nimistä oluttakin on tehty. Tuoni-yhtye on tehnyt myös Tulipyörä-nimisen kappaleen. Sivustolla tulipyörä.fi ehdotetaan tulipyörää Lahden paikannimistöön.

Artikkeli on julkaistu Hollolan Lahti -lehdessä 4/2010.

Lähteet:
Aimo Halila: Lahden Historia
www.fi.wikipedia.org/wiki/Lahti
www.fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kuntavaakunat
www.fi.wikipedia.org/wiki/Heraldiikka
Juhani Pihlaja: Lahti Käsikirja
Kaarlo Nieminen: Kauppalan historia

Kaupungin muutos kartoissa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Vanhat kartat ovat mielenkiintoinen väline historian tutkimiseen. Eri vuosikymmenien eri tyyppisiä kaupunkikarttoja on kiinnostavaa vertailla siitä minkälainen muutos kaupunkia on kohdannut. Kuka, Mitä, Lahti -nettisivuilla kiteytetään karttojen monipuolinen käyttö: ”Historiantutkijalle kartta on erinomainen dokumentti, joka yhdistää tapahtumien ajan ja paikan. Maankäytön suunnittelijoille kartta selittää kehityksen syitä ja seurauksia. Samalla se opettaa ennakoimaan tulevaa kehitystä. Kaupungin asukkaita kartta opettaa arvostamaan ympäristöään. Kartta on myös tieteellinen dokumentti.”

Lahtea kartoissa

Kaupungin rakenteiden mittasuhteiden muutoksesta ja kehityksestä voidaan tehdä johtopäätöksiä vaikkapa teiden ja katujen rakentumisen ja uusiutumisen myötä, karttojen avulla: aiemmin valtateinä toimineet väylät nykyään näyttäytyvät kapeina ulkoilureitteinä tai asuntoalueiden väylinä. Lahdessa yksi esimerkki löytyy mm. Tonttilasta, jossa Vanha Heinolantie on aikoinaan nimensä mukaisesti vienyt Heinolaan, mutta joka nykyään palvelee lyhyeltä matkaltaan omakotitaloalueen asukkaita. Lahden läpi vuosisatoja kulkeneesta historiallisesta Ylisen Viipurintiestä on vielä nähtävillä merkkejä, muuten kuin uudelleen rakennettuna väylänä vanhan tien päälle. Nämä vanhat kansallisestikin merkittävät reitit jäsentävät vielä nykyäänkin monien kaupunkiemme/kyliemme keskustoja, vaikka niiden merkitys on tyystin muuttunut.

Kuka, Mitä, Lahti -nettisivuilla on nähtävillä digitalisoidut Päijät-Hämeen Senaatin kartat (mittakaava 1:21 000) vuodelta 1860, jolloin Lahti oli vielä pieni ja tiivis kylä Vesijärven likellä. Lahden alue on kartoitettu vuosina 1874-75, ennen kylän paloa vuonna 1877. Tämä seikka tuo oman kiinnostavuutensa paikallishistorian tutkimiseen. Se kertoo ajasta jolloin Lahti ei vielä ollut järjestäytynyt vaan luonnollisesti syntynyt taajama ison tien varrelle.

Näistä kartoista voidaan esimerkinomaisesti nostaa esille eteläisessä Lahdessa, silloisessa Hollolassa kulkevat tiet, jotka myöhemmin tunnetaan ”vaatimattomasta” nimillä Launeenkatu, Vanha Orimattilantie sekä Kyläkunnantie. Nykyään ne toimivat paikallisteinä, mutta vanhassa kartassa selkeinä pääväylinä. Ajan saatossa, kun väyliä modernisoidaan, usein vuosisatoja vanhojen teiden maastokäytäviä hyödyntäen, vanhat kulkureitit eivät suoranaisesti katoa, vaan muuttavat muotoaan.

Myös rautatieverkoston kehityksestä kartoissakin voidaan tehdä johtopäätöksiä yhteiskunnallisella tasolla, rautatiet voivat pitkällä aikavälillä kertoa alueen teollisesta rakennemuutoksesta. Esimerkiksi satamien ja niiden lähettyvien teollisuuslaitosten kiskoväylät ovat korvattu mm. kevyenliikenteenväylillä, joiden hyödyntämiseen on käytetty vanhaa ratapohjaa. Lahden keskustassakin on vielä nähtävissä vanhan, vuonna 1960 puretun kapearaiteisen Wesijärvi-Walko-rautatien muoto, joka määritteli keskustan itäpuolen asemakaavan 1900-luvun alusta lähtien.

Muun muassa 1960- ja -80-lukujen karttoja vertailemalla tähän päivään ovat hyvä tapa tutustua kaupungin kehitykseen. Ajallisesti ne ovat tarpeeksi lähellä, jotta niiden esittämän informaation pystyy helpommin asettelemaan tähän hetkeen ja silti tarpeeksi kaukana, että huomaa muutoksen.

Ilmakuvat

Lahen Lehti kirjoitti jo aiemmin Lahden kaupungin nettisivujen karttapalvelusta ja siellä olevista ilmakuvista. Sivuilla on hyvä valikoima ilmakuvia Lahdesta vuodesta 1946 alkaen. Kaupunkikuvia on kahdeksalta eri vuodelta, uusimmat ilmakuvat ovat heinäkuulta 2008, elokuulta 2005 ja syyskuulta 2001. Hieman taaksepäin mentäessä huomio kohdistuu kohteisiin, joita tänä päivänä helposti pitää itsestään selvyyksiinä, ”ainahan se siinä on ollut” -ajtuksella. Vielä heinäkuussa 1995 satama näyttää kovin alastomalta; keväällä 1986 kauppakeskus Forumin rakentaminen on käynnissä; keväällä 1979 Launeen pellot olivat vielä peltoja; keväällä 1960 hyppyrimäki sijaitsee ”vanhalla hyvällä” paikalla ja toukokuussa 1946 Lahden keskusta näyttää pikkukaupunkimaisen väljältä.

Vanhojen ilmakuvien sijoittumista helpottaa sivun alalaidassa Lahden nykyinen kartta. Vertailu myös vanhojen ilmakuvien välillä on kätevää, ei tarvitse kuin vaihtaa vuosikymmentä hetkessä ja nähdä silmänräpäyksessä kuinka alue on muuttunut.

Ilmakuvia selatessa, menneet vuosikymmenet Lahdessa tuntuvat käsinkosketeltavan läheisiltä. Silti muutos on valtava. Siksi kiinnostava.