Rautateitä koululaisille

Julkaistu 6.11.2009 , kirjoittanut Sauli Hirvonen

Oppilaat katselivat tarkkaavaisina Rautatiepäivä-videota, jonka jälkeen pääsivät tutustumaan pienoisrautatiehen (kuva: Jarno Piltti)

Kesäkuun Lahden Rautatiepäivänä julkaistiin Mytäjäisten vanhan veturivarikon epävirallinen tiedotuslehti Varikolla Tapahtuu. Senaattikiinteistöt on jo muutaman vuoden etsinyt alueelle ostajaa, ja mm. rautatiekulttuuritoiminnan jatkuminen alueella on epävarmaa ja alueen kulttuurihistoriallista arvoa haluttiin tuoda esille lehden avulla.

Lehden julkaisuun saatiin avustusta Lahden Kulttuuritoimelta. Avustuksen myöntämiseen sisältyi ehto jonkinlaisen pienimuotoisen yhteystyön tekemisestä vanhusten tai lasten parissa. Noudatimme Lahden kulttuuritoimen suositusta ja ryhdyimme kartoittamaan mahdollisia yhteistyökumppaneita. Kauaa ei asiaa tarvinnut miettiä, sillä hyvin nopeasti mieleen tuli aivan varikon lähellä sijaitseva Länsiharjun alakoulu. Toki valinnalla oli maantieteellisten seikkojen lisäksi myäs henkilökohtaisia perusteluja. Itse suoritin ala-asteen kyseissä koulussa aikoinaan. Jo heti kesäkuun alussa otimme yhteyttä rehtoriin ja jo ensimmäisen käynnin jälkeen asia rullasi omalla painollaan. Kesän aikana keräsimme materiaalia oppilaille opetuskäyttöön, kun he syksyllä palaisivat kouluun.

Syksyllä uudessa tapaamisessa ajankohta lyötiin lukkoon ja kävimme yksityiskohtaisemmin läpi päivän ohjelman. Ennakkovalmistelut sujuivat jotakuinkin niin kuin oli suunniteltu. Suurin haaste oli aikataulutus, olihan koulussa 19 luokkaa. Sekään ei lopulta tuottanut ongelmia, olihan koululla kokemustan tämäntyyppisistä teemapäivistä. Jokaiselle luokalle oli varattu 15 minuuttia, joka vaikutti ennakkoon sopivalta ajalta.

Esittelypäivää edeltevänä iltana veimme yhdistyksemme pienoisrautatien sekä muut tapahtumaa ja esittelyä tukevat tarvikkeet, mm. paljon nähneet maskotit Konduktööri-Kustaa ja Veturi-Ville. Yhtenä osana esityksessä oli Pekka Ilmarisen kuvaama video kesäkuun Rautatiepäivältä. Video olikin todella isona apuna havannoillistamaan rautatieharrastuksen monia mahdollisuuksia ja ainakin nyt Länsiharjun koulun oppilaat tunnistavat resiinan.

Oppilaiden värikkäitä piirustuksia (kuva: Jarno Piltti)

Tapahtumapaikkana toiminut ns. pikkukoulun monitoimitila oli omiaan tämäntyyppiselle esitykselle. Tilaa oli isolle pienoisrautatielle ja oppilaat pääsivät lähituntumalta rautatieharrastuksen saloihin. Toisen luokan oppilaat olivat koristelleet luokan hienoilla veturipiirrustuksillaan.

Esitys alkoi hieman hermostuneesti, olihan tilanne esittelijälle, allekirjoittaneella ensimmäinen laatuaan. Kaikesta kankeilusta huolimatta, tilanne tasaantui ja homma hoituikin rutiinilla loppuun asti. Pienoisrautatie oli se elementti joka herätti luonnollisesti eniten kiinnostusta. Radalta suistuva juna oli aina yhtä hauskaa. Pienoisveturinkuljettaja Jarno Piltti sai kuitenkin pitää työnsä.

Esittelymaratoonin puolivälissä ehdittiin syömäänkin. Tarjolla oli puuroa ja mehukeittoa. Totesinkin kollegoiden kesken että puuro maistuu yhtä hyvältä kuin 20 vuotta sitten. Kiitokset siitä keittiöön ja koko Suomen kouluruokailusysteemille.

Loppupäivästä ohjat otti Piltti, Jonne Seppäsen jatkaessa elokuvannäyttäjänä.
Oppilailta, niin tytöiltä kuin pojiltakin tuli teräviä kysymyksiä ja monet jakoivat myös omia kokemuksiaan rautateistä ja olipa paikalla myös ainakin yksi topparoikan nuorisojäsenkin.

Koulun toimesta esityksiä tallennettiin jälkipolville. Tapahtuma olikin kaikin puolin onnistunut ja hyviä vaikutelmia jätettiin molemmin puolin. Suosittelemmekin tämäntyypisiä vierailuita kaikille yleishyödyllisille yhdistyksille.

Konduktöörin matkassa

Julkaistu 4.11.2009 , kirjoittanut Sauli Hirvonen

Vastaa

Usean pikkupojan toivoammatti on veturinkuljettaja ja niin oli myös lahtelaisen rautatieharrastajan Markus Heleniuksen. Hän kouluttautuikin muutama vuosi sitten rautateille, ei kuitenkaan veturinkuljettajaksi vaan konduktöörin ammattiin. Aiemmin myös leipurin ja korusepän töitä tehnyt Helenius kertoo mitä tämä liikkuva työ pitää sisällään.

Missä konduktööri työskentelee?
Konduktööri työskentelee junissa sekä kaukoliikenteessä että Helsingin lähiliikenteessä. Kummassakin junatyypissä työtehtävät ovat jotakuinkin samanlaisia, tosin lähiliikenteessä pitää hallita enemmän erilaisia lipputyyppejä.

Mitä työtehtäviin kuuluu?
Konduktöörin näkyvin työtehtävä on matkustajien auttaminen sekä lippujen tarkastus ja myyminen. Konduktöörin vastuulla on kuitenkin myös vaunujen liikennekelpoisuus ja vaunuissa olevien matkustajien turvallisuus, yksikään juna ei lähde asemalta ellei siinä ole konduktööriä mukana.

Konduktööri on siis junassa yhtä tärkeä kuin kuljettaja. Pääsääntöisesti voidaan sanoa että kuljettaja vastaa kaikesta mikä liittyy junan kuljettamiseen turvallisesti. Konduktööri vastaa kaikesta muusta.

Myös konduktöörin täytyy, kuljettajan tavoin, osata rautateillä esiintyvät merkit ja opasteet siksi, että esimerkiksi Helsingin asemalta lähtevät kaukojunat usein peruutetaan lähtölaituriinsa muutaman kilometrin päässä olevalta varikolta missä juna on koottu, tarkastettu ja siivottu. Tätä sanotaan junan saattamiseksi. Tällöin
konduktööri on junan viimeisen vaunun päätyovella kuljettajan silminä ja antaa puhelimella kuljettajalle tietoa, jos edessä on jotain miksi pitää vaikkapa pysähtyä. Veturinkuljettajan ja konduktöörin välillä on tällaisissa työtehtävissä jatkuva puheyhteys junaturvallisuuden takaamiseksi. Lisäksi konduktöörin töihin kuuluu tarvittaessa suorittaa jarrujentarkastuksia kuljettajan kanssa.

Mitä taitoja ammatissa vaaditaan?
Konduktöörin työssä on tärkeää tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Työ on itsenäistä ja vastuullista, joten vastuuntunto ja tunnollisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia. Junissa voi matkan aikana tulla vastaan monenlaisia tilanteita sekä matkustajien että kaluston kanssa joten tilannehallinta, päätöksenteko- ja paineensietokyky ovat oikeastaan edellytyksiä että ammatissa voi toimia.

Mikä houkutteli konduktööriksi?
Omassa tapauksessani kävi niin, että tein harrastuksesta työn. Ensimmäinen ammattihaaveeni pikkupoikana oli veturinkuljettaja. Siitä lähtien olin halunnut rautateille töihin. Konduktöörin työ sopii minulle paremmin kuin kuljettajana olo, koska tässä työssä saa olla ihmisten kanssa tekemisissä. Kuljettajan työ on paljon yksinäisempää.

Mikä on parasta työssä?
Se, että saa olla junassa töissä. Yksikään päivä ei ole samanlainen, joten työhön ei pääse kyllästymään.
Jollain tapaa myös se että on osa suurta, toimivaa koneistoa, tuo tyydytystä.

Harrastamisen iloa messuhallissa

Julkaistu 2.11.2009 , kirjoittanut Sauli Hirvonen

Vastaa

Lahden messukeskuksessa esittäytyvät viikonloppuna (7.-8.11.) eri alojen pienoismalliharrastajat monipuolisella tarjonnallaan. Messuista kertoo järjestäjänä toimivan Märklin Club of Finlandin puuhamies Martti Rinne.

Mitä messukeskuksessa on tarjolla viikonloppuna?
Tapahtumassa on esillä paljon pienoisrautateitä mm. noin 30 metriä pitkä Fremo malli-rata ja dioraamoja sekä rautateihin liittyvää materiaalia. Esillä on myös harrastajien rakentamia pienoismalleja. Erikoisnäyttelyssä on esillä Märklin mallivuoden 1959 kalustoa. Tapahtumassa ajetaan myös RC-autokilpailu sekä näytösalueella on sähköhelikopteri- ja taitolentokone lennätystä. Erikoisuutena on ”dioraama” kuinka pienoislentokoneet ja Barbit/Kenit ovat sopuisasti yhdessä! Esillä on myös suuri määrä nukkekoteja ja niiden esineistöä.
Tapahtumassa voi tutustua uusiin harrastustuotteisiin; junat, junaradat, autot, autoradat, lentokoneet, koottavat rakennussarjat, Military action figuurit, RC-tuotteet ja välineet, maisemointitarvikkeet, nukkekodit/tarvikkeet, keräilymallit, harrastulehdet Pienoismalli ja Mallix, harrastuskirjallisuus yms.

Varmasti paljon katseltavaa, mutta onko kävijällä mahdollisuutta myös
osallistua? Keille tapahtumaa voi suositella erityisesti?
Monella osastolla kävijöiden on mahdollista myös kokeilla, autoradalla ajoa,
junaradalla ajoa, lentokonesimulaatoreita ym. Tapahtuma on tarkoitettu kaikille. Uskomme, että tapahtumassa jokainen kävijä löytää jotain uutta ja mielenkiintoista.

Minkälainen kysyntä nykyään pienoismalleille ja ym. harrasteille?
Jos katsotaan ajassa taaksepäin, uskon että harrastusten pohja on jo löydetty. Nykyään moni asia ei ole enää niin kallis kuin ennen. Esimerkiksi RC-tuotteet ovat todella edullisia ja siten kaikkien harrastajien ulottuvilla.
Uusi tekniikka on antanut uusia mahdollisuuksia harrastukselle joten esim. RC-auto ja ilmailupuolella on ollut positiivinen kehitys.

Oletko huomannut onko tietokonepohjaiset ns. ”uudet” harrastusmuodot
vieneet tilaa ns. vanhoilta käsityöharrastuksilta?
Kyllä, tämä on ollut selvä, mutta vastaavasti on tullut uusia yhteisiä harrastusmuotoja kuten nukkekotiharrastukset.

Onko messujen sisällön luonne tai painotus muuttunut viime vuosina?
Viimeksi vuonna 2000 Märklin Club järjesti ko. tapahtuman, lähtökohtana on
harrastaminen ja nyt on kaikkien suurin pienoisrautatiekokonaisuus esillä
Suomessa.

Lahdessa on aiemminkin järjestetty vastaavia tapahtumia, minkälainen
paikka Lahti ja messuhalli on tapahtumapaikkoina?
Lahden messuhalli on varmasti yksi parhaimmista paikoista missä ko. tapahtuman voi järjestää.

Tulevan tapahtuman järjestää siis pienoisrautatiepainotteinen Märklin
Club Finland, mitä muita tapahtumia yhdistys järjestää?
Märklin Club on mukana myös vanhojen leikkikalujen keräilytapahtuman
järjestämisessä Turussa ja Helsingissä.

Minkälaista muuta toimintaa Märklin Club of Finland pitää sisällään?
Märklin Club of Finland ry. on pienoisrautatieyhdistys, jäseniä noin 140 ympäri Suomea. Pidämme kerhotapaamisia, toimitamme jäsenlehteä, korjaamme ja huollamme Märklin-kalustoa, opastamme ja teemme pienoisrautatiealaa tunnetuksi.

Mikä on pienoismalleista parasta?
Meidän mielestä Märklin, mutta pääasia että jokaisella on hauskaa omassa harrastuksesaan – merkistä viis.

Ratapihalla rytisi

Julkaistu 12.3.2009 , kirjoittanut Sauli Hirvonen

Vastaa

Maanantai-iltana n. puoli yhdeltätoista olimme sillä erää lopettelemassa Mytäjäisten varikon kerhotornillamme Lahden Rautatieharrastajien viime vuoden tilinpäätöstä. Puhelin soi ja luurin toisessa päässä oli rautatieharrastaja, joka kertoi onnettomuudesta Lahden asemalla: Tavarajuna oli suistunut kiskoilta ja siinä rytäkässä junaliikenne oli seisoksissa.

Mieleeni palautui aiemmin päivällä tapahtunut: Starkin teollisuusraiteelta veturin vetämänä poistui viisi siirtokatevaunua, josta juna jatkoi suoraan Pilkingtonin lasitehtaalle. Hetkeä myöhemmin juna ohitti kerhotornin ja mukaan oli tarttunut useampi vaunu. Sattumalta mukaan osunutta kameraa en tosin tohdinnut käyttää, sillä ajattelin että mitä tässä nyt olisi kuvattavaa. No, ei välttämättä siinä hetkessä, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tämän tietää jokainen kokenut rautateiden kuvatallentaja. Tylsä ja arkinen voi huomenna olla arvokas ajankuva eilisestä. Pohdiskeltuani tätä, juna oli jo mennyt.

Saatuamme talouspaperit kuntoon (monessa paikassa tämä tarkoittaa paperisilppuria) ja suljettuamme tornin oven, lähdimme tarkistamaan onnettomuuspaikan. Totta puhuakseni en arvosta toimintaa, jossa onnettomuudet bongataan Tilannehuone.fi:stä ja rynnätään metrin päähän tirkistelmään, mitä on tapahtunut kenellekin. Tämä seikka oli kyllä mielessä kun poljin kaikilla voimillani vanhalla lainapyörällä lumihangessa kohti onnettomuuspaikkaa. Perustelin paikallemenoani sillä, että olen rautatieharrastaja, joten voin käyttää ”etuoikeutettani” mennä paikanpäälle todistamaan tapahtumaa, joka olisi pieni sivulause lahtelaisessa rautatiehistoriassa. Uskoin että motiivini olivat puhtaat. Ai niin, olin myös utelias. Ja unelias. Olihan kello jo puoli yksitoista.

Ohitettuani vanhan makasiinin kohdalla huomasin asemalla lievästi mutkalla olevan vaunujonon ja kaatuneet portaalin niiden takana. Paikalla oli VR-Radan autoja sekä paloauto ja toistakymmentä tunnistettavaa rautatieharrastajaa.

Heinolaan tavarajuna lähti aikataulun mukaisesti yhdeksän jälkeen, mutta keskeytyi kun kuusi (ess.fi) siirtokatevaunua suostui kiskoilta lähellä asemaa ja laitureita. Hurjannäköisestä onnettomuudesta selvittiin onneksi ilman henkilövahinkoja vaikka opastinportaali kaatui ja suurjännitejohtoja putosi maahan. Ajolangat olivat erään rautatieharrastajan saamojen tietojen mukaan säilyneet aikalailla vahingoittumana. Onnettomuuden jälkeen sähköt olivat kuitenkin turvallisuussyistä katkaistu ja liikenne oli pysähtynyt hetkeksi kokonaan. Asemalle jäi mm. Sibelius ja se pääsi dieselveturein avittamana matkaan useampi tunti myöhemmin kuin alunperin oli tarkoitus. Harrastajien mukaan onnettomuus näkyi konkreettisesti Nastolan Uudessakylässä, jossa matkan jatkumista odotteli useampikin juna.
Onnettomuuden syytä tutkitaan vielä pitkään (ess.fi).

Tiistaiaamuun mennessä kunnossa olleet vaunut oli siirretty paikalta pois ja portaali pötkötti maassa. Korjaustöitä jatkettiin nosturin ja ratatyökoneiden avulla.

Keskiviikkona asenneltiin ajolankoja takaisin paikoilleen.

Onnettomuudesta uutisoitiin suurissa medioissa ja aiheutti keskustelua rautatieharrastajien ylläpitämällä Vaunut.orgissa. Tapahtuneesta myös kuvamateriaalia Pasi Viherahon videoiden muodossa YouTubessa.

Rautatienkatu kävelykaduksi

Julkaistu 29.8.2008 , kirjoittanut Sauli Hirvonen

Vastaa

Rautatienkatua kohennettiin vuonna 2008 väliltä Aleksanterinkatu Hämeenkatu. Osuudelle rakennettiin kiinteitä penkkejä sekä istutuksia. Kuva vuodelta 2007, jolloin kävelykadun tuntua luotiin irtonaisten elementtien avulla.

Rautatienkadun tynkää on tänä vuonna kovasti somistettu houkuttelevammaksi. Osittain siinä on onnistettu vaikka sen suurimpaa rakenteelliseen ongelmaan, Sokoksen huoltoajoon ei ole lähitulevaisuudessa rakenteellista ratkaisua ja juuri huoltoajo on suurin syy siihen että kadunpätkää ei mielletä kävelykaduksi. Asiaa on jo vatvottu aika ajoin kyllästymiseen saakka ja ongelma tullee olemaan ellei sitten Sokosta puretaa ja kasata uudestaan ja huoltoajon paikkaa siirretä. Ei realisten vaihtoehto, siispä on mietittävä jotain muuta. Yhtenä ”helpotuksena” on esitetty liikkennemerkein merkityt huoltoajoajat. Asiaa ei ole kuitenkaan ole näillä näkymin edennyt. Em. ehdotuksesta johdettuna, yksi vaihtoehto voisi olla uudenlainen liikennevalojärjestely Aleksanterinkadulta käännyttäessä. Samantyyppistä liikennevaloa käytetään mm. Helsingissä, tosin eri merkityksessä. Valoja olisi kaksi, punainen ja vilkkuva keltainen; punaisella ajo kielletty ja keltaiselle sallittu ehdotonta varovaisuutta noudatteen. Valoilla on voimakkaampi huomioarvo, kuin pelkillä liikennemerkeillä. Valoratkaisu ei poista ongelmaa, mutta auttaa hahmottamaan että kyseesä on nimenomaan kävelykatu kadulla liikkujille. Aivan yksikertainen ratkaisu ei olisi, sillä ongelmia valo voi aiheuttaa muulle huoltoliikenteelle sekä taksiajoille. Ja mitä sanoo tieliikennelaki?

Vasemmalla näkyvän sisäpihan aukko ja oikealla oleva terassi, mahdollistaisivat kävelykadun potentiaalin esille tuomista. Kuva vuodelta 2007.

Toinen, tärkeämpi asia, kävelykadun kannalta on se, että sitä jatketaan Hämeenkadulta Vuorikadulle. Liikerakennusten vierelle jätetään luiskat ja keskiosuus rakennetaan porrastaen. Kadun vahvuuksia on se että sen varrella on ravintoloita sekä pikkuputiikkeja. Katuosuudella ei ole ajoa autotalleihin, sen varrella sijaitsee suhteellisen avoin sisäpiha ja terassi antavat hyvät mahdollisuudet kehittää osuutta paremmin kävelijöiden ehdoille. Voidaan myös pohtia terassin lipan levittämistä, naapuritalon palomuurin leveydeltä. Näin saataisiin suojaa sekä lisätilaa. Kadun kaltevuus ei ole argumentti kävelykatua vastaan. Se voi tehdä siitä jopa rikkaamman ja mielenkiintoisemman toteuttaa. Luultavasti myös kalliimman. Joka tapauksessa viihtyisämmän kuin nykymuodossa.

Turvallista matkaa kävelykadu(i)lle.

Ps. Mihin muuten hävisi Rautatienkadun yllä liitelevä mäkihyppääjä?

Lahen Lehti

Oi! Lahtelaista.

Aihearkisto: Liikenne

Rautateitä koululaisille

Konduktöörin matkassa

Harrastamisen iloa messuhallissa

Ratapihalla rytisi

Rautatienkatu kävelykaduksi