Kun pimeys laskeutui Lahden ylle…

Olen innokas Star Wars -fani. Itse asiassa olen ollut jo n. 7-8-vuotiaasta, kun ensimmäisen kerran näin kaverilla (salaa vanhemmilta) New Hopen ja Imperiumin Vastaiskun. Kun ikääkään ei tuolloin ollut paljoakaan, tuskin ehdin lukemaan suomenkielisestä tekstityksestä kuin ensimmäisen rivin. Se ei meininkiä haitannut, sillä olihan elokuvassa hurjia hahmoja, avaruusaluksia sekä lasermiekkoja ja -pyssyjä. Elokuvien alussa esitetty Foxin tunnus toi minulle noiden elokuvien jälkeen aina mieleen Star Wars -elokuvat, tunnus oli syöpynyt mieleeni niin vahvasti.

Tällainen innostus on säilynyt näihin päiviin asti, ja vahvistunutkin. Useistakin moinen Star Wars -harrastus voi tuntua lapselliselta, jota se varmasti onkin, mutta pitäähän aikuisella miehellä olla kivoja ajanvietteitä.

General Grievous Lahden ratapihalla. Kamera, lego-hahmo ja vähän Photoshoppia…

 

Mahtava universumi

Star Warsin isän George Lucasin luoma universumi antaa rajattomat mahdollisuudet erilaisten maailmojen ja elämänmuotojen luomiseen sekä tietysti spektaakkelimaisten seikkailuiden. Lucas on todennut elokuvien olevan vain avaruusoopperaa tai että se on Skywalkerien perhekronikka. Mielenkiintoinen huomio Lucasin roolista löytyy tämän videon lopulta.

Täytyykin muistaa, että alkuperäinen Star Wars oli vain pelkkä Star Wars, josta (yllättävän) menestyksen myötä tarina on saanut uusia ulottuvuuksia aina näihin päiviin asti ja tästäkin eteenpäin.Yksi lyhyt viaton repliikki alkuperäisissä elokuvissa voi antaa suuren merkityksen myöhemmissä elokuvissa, sarjoissa ja sarjakuvisssa.
Elokuviin on syntynyt mielenkiintoisia syy-seuraussuhteita, joista on sittemmin muodostunut kokonainen kaanon. Tapahtumia vyörytetään eri muodoissa, elokuvina, tv-sarjoina, sarjakuvina ja kirjoina. Star Warsin ”franchise-tuoteperhe” on laajentunut valtavaksi, ja tekijöillä lienee haaste muodostaa kokonaisuudesta edes jollain tavalla järkevä jatkumo, kaukaa menneisyydestä asti. Lisäksi virallisen Star Wars -kaanonin ulkopuolella on lisäksi tarinoita, joita kutsutaan legendoiksi.
Disneyllä ymmärrettiin tällaisen valtaavuuden mahdollisuus ja enkä pistä laisinkaan pahaksi, jos Disney pistää rahaksi useammalkin elokuvalla.

Ns. prequels-elokuvat (Episodit 1-3) olivat elokuvataiteellisesti heikkoja ja monet myös kritisoivat elokuvan (kauppa)poliittisia juonenkiemuroita. Erityisesti moitittiin Lucasin heikohkoa henkilöohjaamista ja dialogia sekä liiallisiin tietokone-efekteihin turvautumista. Voin yhtyä mielipiteisiin, osittain, sillä politiikan vetäminen mukaan toi mielestäni kokonaisuuteen kaivattu syvyyttä, mikä ehkä ensimmäisistä elokuvista puuttui. Ensimmäisissä elokuvissa viitattiin tiettyihin tapahtumiin, mutta episodeissa 1-3 tapahtumat tulivat lihaksi. No, prequilsit on tehty ja niillä on paikkansa virallisessa Star Wars -kaanonissa, oli niiden laadusta mitä mieltä tahansa.

Uusimpina elokuvina Disney-yhtiön tuottamat The Force Awekens ja spin-off Rogue One ovat herättäneet laajalti kiinnostusta. Jälkimmäisestä voisin todeta että se on parhaimpia ellei paras Star Wars -elokuva. The Force Awekensin ongelmana oli, että se oli liian fanielokuva, eräänlainen tiivistelmä kolmesta ensimmäisestä (episodit 4-6) elokuvasta. Joulukuussa julkaistava Episodi 8 odotetaan kuin (teko)kuuta nousevaa. Elokuva vienee koko sarjan aivan uudelle tasolla.
Kuten jo mainitsin, elokuvien lisäksi, kaanoniin kuuluu a
nimaatiosarjat The Clone Wars ja Rebels. Sarjojen kautta elokuvien tapahtumia avataan enemmän. Lisäksi ruutuun tuodaan lisää uusia tapahtumia ja henkilöhahmoja, ja tutut hahmot esitellään uudessa valossa.

Selvää on, että elokuvat sisältävät ”loogisia epätarkkuuksia” ja aika ”tyhmiä juttuja”. Juuri näihin seikkoihin pureutuu kaksi Lego Star Wars -minisarjaa. Niissä ovat hauskasti oivallettu että ”ei tätä voi liian vakavasti ottaa” ja sen takia ne ovat todella hauskaa katsottavaa. Sarjojen huumori on oivaltavaa ja samalla tyhmää, että se naurattaa.

Lisäksi kehuttu The Old Rebublic -peli ja sen taidokkaasti tehdyt trailerit ovat herättäneet suurta kiinnostusta. The Old Rebublic sijoittuu tuhansia vuosia ennen ”nykyisiä” tapahtumia, mutta spekulaatioita on jo käyty, liittyykö nuo tapahtumat jotenkin nykyisin/tuleviin elokuviin. Jonkinlaisia toiveitakin on esitetty, että The Old Rebublic -tapahtumiin sijoittuva elokuva näkisi joskus päivänvalon (ja pimeyden).

YouTubessa julkaistaan jatkuvasti Star Wars -maailmaan ja elokuviin liittyviä spekulaatiovideoita tai analyysejä, joita on mukava katsella pilke silmäkulmasssa.  Viimeisten vuosien aikana olen myös ”kuluttanut” YouTubessa julkaistuja soundtrackejä, jotka ovat erinomaista taustamusiikkia, kun haluaa esimerkiksi kirjoittaa.

Kinos-esittelyvideot

Miten Star Wars sitten liittyy Lahteen? Ei juurikaan mitenkään. Lahtelaiseen elokuvafestivaali Kinokseen sikäli, sillä kun vuonna 2015 teemana oli Valot ja varjot, niin tajusin tilaisuuteni tulleen. Teemasta sain idean tehdä Kinos-mainosvideoita, siis sellaisia mitä olimme tehneet jo aiempina vuosina. Vuoden 2015 teema antoi mahdollisuuden valon ja pimeyden kaksintaistelulle.

Pakkasimme Markuksen kanssa kameran ja kaverilta lainatun valomiekan (ei ole omaa!) ja painelimme Kariniemen metsään pimeänä iltana lopputalvesta 2015. Idean mainosvideolle sain The Force Awekingsin ensimmäisestä trailerista, jossa oli suomalaisittain tyylikäs metsäkohtaus (alkaa kohdasta 0:50), jossa Kylo Ren astelee metsään ja pistää lasermiekaan ns. laulamaan.
Kuvaaminen oli hauskaa ja valomiekan kanssa oli vielä hauskempaa. Onneksi oli pimeää, eikä kukaan tuttu ainakaan heilumista nähnyt. Videon leikkausvaiheessa huomasin että materiaalistahan saa kaksikin videota. Myöhemmin kävin päivällä puistossa kuvaamassa Olavi Lanun patsaita, jotka sopivat erinomaisesti videoiden teemaan.
Musiikin ja äänitehot etsiskelin tietenkin internetistä, sivuistoilta joissa oli saatavilla
valmiita, ei-kaupalliseen käyttöön tarkoitettu musiikki- ja efektiraitoja. Niistä aineksista miksasin molempiin videoihin äänet luomaan oikeanlaista tunnelmaa.


 

https://www.youtube.com/watch?v=zMO5ZIfvSf4

Kävin katsomassa joulukuussa uuden Rogue Onen ja elokuva loppui huikeaan Darth Vader -kohtaukseen. Vasta myöhemmin huomasin että tämän viimeisen kohtauksen alussa oli jotain tuttua…

Alla vertailukuva. Ylempänä siis kuvakaappaus tekemästäni Kinos-videostani vuodelta 2015, jossa seison valomiekka kädessä rappusten yläpäässä. Alemmassa kuvassa on aloituskohta Rogue Onen viimeisestä kohtauksesta vuodelta 2016.
null

Hmmm… sattumaako? Lisää epäilyksiä herätti tämä Episodin artikkeli… Jään odottelemaan Disneyltä ”rojalteja” sekä roolia tulevissa elokuvissa.

Kuolemantähti ja radiomastot

Rogue One julkaistiin viime joulukuussa. En rynnännyt ensimmäisten joukossa sitä katsomaan, mutta lopulta kiusaus kasvoi liian suureksi ja lopulta suorastaan juoksin elokuviin. Vaikuttavan elokuvan jälkeen sain idean kikkailla hieman Photoshopilla ja ottamillani Lahti-kuvilla.

darksidedeathstar

Koko Kansantalon Kinos

Lahtelainen elokuvafestivaali KINOS järjestetään 17.-18.3.2017, jo noin 15:ttä kertaa. Erityisesti lyhytelokuviin keskittyvä KINOS-festivaali julistaa jälleen avoimen elokuvahaun. Festivaalityöryhmä huomioi fiktiot, dokumentit, animaatiot, musiikkivideot, kokeelliset videotaideteokset sekä mitkä tahansa kiinnostavat teokset aiheesta riippumatta.

Kinos Kansantalon Kuusenlatvassa vuonna 2016 (Kuva Hanna-Maria Grönlund)

Kinos Kansantalon Kuusenlatvassa vuonna 2016 (Kuva Hanna-Maria Grönlund)


Vuoden 2017 teema on kestävyys: ”KINOS-elokuvafestivaalia järjestetään sinnikkäin talkoovoimin. Festivaali on saapunut murrosikään ja nyt jos koskaan vaaditaan kestävyyttä. Ilmassa on kapinahenkeä ja kukaan ei tajua. Maailman mielettömyys lyö kasvoille. Samaan aikaan luonnonvarat hupenevat ja kertakäyttökulttuuri kukoistaa. Kertooko Sinun teoksesi ratkaisuista? Sisältyykö tarinaasi sinnikkyyttä? Mikä on Sinun filmijalanjälkesi? Vai voisko vähempää kiinnostaa?”

Festivaaliin osallistuminen on maksutonta. Ehdotettavien töiden tulee olla perillä viimeistään perjantaina 13.1.2017 ilmoittautumislomakkeen kanssa. KINOS-työryhmä valitsee festivaalilla esitettävät teokset ja ohjelmisto julkaistaan maaliskuun alussa 2017.

Festivaalin vetäjän Miina Kaartisen mietteitä Kinoksesta ja elokuvafestivaalin taustoista.

Mikä on Kinos ja miten kaikki alkoi?

Kinos tai KINOS (rakkaalla lapsella on monta nimeä jne.) on talkoovoimin järjestettävä kaupungin ainoa elokuvafestivaali, joka sai suullisen perimätiedon mukaan alkunsa 2004. Tuolloin lahtelainen kaveriporukka päätti perustaa erilaisen elokuvafestivaalin, jolla näytettäisiin perinteisten festivaalien ulkopuolelle jäävää elokuva- ja videotaidetta. Keskellä ankarinta talvea järjestettävä tapahtuma sai nimekseen Kinos ja puitteet sille löytyivät vanhan puutalon alakerrassa Kymintiellä sijaitsevasta Kymi-pubista. Jo seuraavana vuonna Kinos sai kumppanikseen Päijät-Hämeen elokuvakeskus ry:n ja sitä seuraavana vuonna tapahtuma siirtyi elokuvakeskuksen omaan elokuvateatteriin Kino Iirikseen Saimaankadulle.

Kinos levittäytyi koko Kansantaloon vuonna 2016 (Kuva: Hanna-Maria Grönlund)

Kinos levittäytyi koko Kansantaloon vuonna 2016 (Kuva: Hanna-Maria Grönlund)


Minkälaiset puitteet elokuvateatteri Kino Iiris – ja nykyään koko Kansantalo – tarjoaa festivaalille?

Päijät-Hämeen elokuvakeskuksen (PHEK) pyörittämä elokuvateatteri Kino Iiris tarjoaa aivan loistavat puitteet Kinokselle, koska sekä Iiriksen että Kinoksen tehtävänä on tarjota päijäthämäläisille vaihtoehtoista katseltavaa elokuva- ja audiovisuaalisen taiteen saralta. Lisäksi Kino Iiris, kuten koko Lahden Kansantalo, on esteettisesti hurmaava ja kotoisa miljöö! Vuoden 2016 Kinos-festivaali levittäytyi tosiaan ensimmäistä kertaa Kino Iiriksestä muualle Kansantalon tiloihin esim. Vaahterasaliin. Kokeilu oli oikein onnistunut.

Mistä koostuu hyvä elokuvafestivaali?

Hyvän leffafestarin syntyminen vaatii ensisijaisesti tekijöiden rakkautta lajiin: elokuvaan ja tapahtumanjärjestämiseen! Näistä kahdesta syntyy sitten kiinnostava ohjelmisto, vieraat, oheisjutut ja hyväntuulinen tekemisen meininki joka välittyy myös festarivieraille. Mielestäni nämä jutut pätevät sekä isompaan että pienempään tapahtumaan. Ohjelmistoa ajatellen tärkeää on tietenkin, että festari tarjoaa katsojille jotain vähän erilaista, sellaista mitä ei voi nähdä netistä tai tavallisena viikonloppuna leffassa käymällä. Yksi tärkeä elementti on myös festareihin kuuluva yhteisöllisyys, eli se, että elokuvafestivaalilla on lämmin tunnelma ja kävijä kokee kuuluvansa jollain tavalla joukkoon ja olevansa tervetullut.

Paikallisfilmejä Tammisalissa (Kuva Hanna-Maria Grönlund)

Paikallisfilmejä Tammisalissa (Kuva Hanna-Maria Grönlund)


Miten Kinos erottuu muista elokuvafestivaaleista?

Kinoksessa kiinnostavaa on sen joka vuosi muuttuva luonne. Festarin ”organisaatio” on hyvin löyhä ja festarin vetovastuu vaihtelee. Tämä pitää festivaalin raikkaana, sillä festivaali on aina erilainen, tekijöidensä näköinen. Kinos on aina erottunut myös sillä, että ohjelmistossa voi nähdä hyvin eritasoisia audiovisuaalisia teoksia. Kuten sanonta kuuluu ”Kinos ei kaihda räkäisimpiäkään töitä!”. Monipuolisuus on Kinoksen valtti!

Onko Lahdessa tarvetta elokuvafestivaalille?

Tottakai Lahden kokoisessa kaupungissa on tarve elokuvafestivaalille, jopa usemmallekin kuin yhdelle! Elokuvateatteriala on ollut jo pitkään murroksessa ja globaali trendi on, että alaa hallitsevat isot tekijät. Itsenäisiä ja pieniä elokuvateattereita on yhä vähemmän, mikä on sääli! Tätä latistuvaa tarjontaa paikkaamaan syntyy jatkuvasti Suomessa ja muualla maailmassa erilaisia elokuvafestivaaleja, jotka tarjoavat elokuvan ystäville mielenkiintoista katsottavaa. Lahdessakin on enää vain kaksi elokuvateatteria: Finnkino ja Kino Iiris. Elokuvakulttuuri ei pysy hengissä itsekseen, vaan sen eteen pitää toimia! On tärkeää keksiä paikallisesti uusia juttuja, ylläpitää vanhoja ja ennen kaikkea käydä kuluttamassa elokuvateattereiden penkkejä! Paikallinen elokuvafestivaali mahdollistaa osaltaan tätä elokuvakulttuurin ylläpitämistä ja edistämistä.

LiMu-radio Vaahterasalin lavalla (Kuva Hanna-Maria Grönlund)

LiMu-radio Vaahterasalin lavalla (Kuva Hanna-Maria Grönlund)


Pääosassa ovat elokuvat, mutta mitä muuta mukavaa festivaali voi tarjota?

Elokuvat ovat tietenkin tärkein juttu, mutta lisäksi Kinoksessa on usein tarjolla oheisohjelmaa kuten musiikkiklubeja ja sen sellaista. Tänä vuonna toteutettiin paljon erilaista oheisohjelmistoa yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa. Esim. Lahden ammattikorkeakoulun kampusradio LiMu-radio teki koko Kinos-päivän radiolähetystä Vaahterasalista, Kansantalon kahviossa oli tarjolla Kurmaksen köökin herkullinen brunssi ja Lahti-Seura juhli synttäreitään Kinoksen aikaan Tammisalissa.

Miten Kinos on muuttunut vuosien varrella? Mitä uutta oli vuonna 2016?

Kinos on joka vuosi erilainen, koska festivaalia tekemässä on aina vaihtuva kokoonpano vapaaehtoisia. Merkittävin ero tänä vuonna oli se, että emme järjestäneet avointa hakua ohjelmiston elokuville vaan keräsimme katsottavaa vapaamuotoisesti kuratoiden. Lisäksi festari järjestettiin ihan alkuaikojen tapaan yksipäiväisenä. Toisaalta samaan aikaan kun festarin kesto lyheni, se levittäytyi useisiin eri tiloihin Kansantalolla. Oikeastaan vuosi 2016 oli siis monintavoin poikkeuksellinen Kinos-vuosi!

Mitä on luvassa vuodelle 2017?

Vuonna 2017 KINOS ottaa jälleen haltuun koko Kansantalon ja tällä kertaa festarit kestävät kaksi päivää. Avasimme välivuoden jälkeen lokakuussa avoimen elokuvahaun, joka päättyy tammikuussa. Teemana meillä on seuraavilla KINOS-festareilla ”kestävyys”. Toivottavasti ehdotettujen elokuvien joukossa on monipuolisesti erilaisia teoksia!

Leffasarjojen lisäksi tiedossa on tuttuun tapaan kaikenlaista oheishässäkkää, jatkoklubeja, ruokaa, näyttelyitä, luentoja ja niinedelleen. Mahtavaa, että KINOS tulee taas!!

Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia Kinoksella on?

Kinoksen tärkein missio on pysyä hengissä talviunten ajan ja herätä taas keväällä henkiin! Jotta tämä mahdollistuisi, festivaalia tekemään tarvitaan innokkaita ihmisiä, joten mikäli lukijoiden joukossa on elokuvaihmisiä ja tapahtuman järjestämisestä kiinnostuneita tyyppejä niin ei muuta kuin mukaan tekemään Lahen parasta elokuvafestaria!!

Nostalgiakino jatkuu

Nostalgiakino käynnistyi elokuvaharrastajien toimesta alkuvuonna 2015 paikallisessa Kino Iiris -elokuvateatterissa. Lyhytfilmien sarja käynnistyi kolmella eri teemalla, jotka esitettiin jokaisen kuun viimeisenä sunnuntaina tammi-maaliskuussa. Ensimmäinen teemanäytös keskittyi presidentti Kekkosesta kuvattuihin arkistofilmeihin, näytös toteutettiin yhteistyössä UKK-arkiston kanssa.
Yhdeksi vakiintuneeksi teemaksi on muodostunut rautatieaihe, joihin liittyviä filmejä esitettiin Kiskojen viemää -nimen alla jo ennen Nostalgiakinoa. Kino Iiriksessä vuonna 2012 aloitettu Lahti-filmien näytösten sarja on ollut erittäin suosittu, ja tärkeä osa myös Nostalgiakinon ohjelmistoa. Muita aiheita ovat  mm. valistusfilmit sekä katsaukset 60-luvun Suomeen postiautoreittien kautta. Nostalgiakinoon on vapaa pääsy, ja väliajalla katsojia on palvelee kahvio.
14718850_1764588643780259_4571661640942600401_n

Ohessa tulevista näytöksistä kaudella 2016-17.

30.10.2016 Satamien valot ja sisävesien kaunottaret Nostalgiakinon syksyn ensimmäisessä näytöksessä sukelletaan satamien tunnelmaan. Murretaan jäätä ja tehdään sisävesiristeily valkokylkisellä sisävesihöyrylaivalla sekä piipahdetaan kokemassa aitoa risteilytunnelmaa Tallinnan laivalla.
27.11. Bussimatkalle Neuvostoliittoon Toisessa näytöksessä ylitetään itäraja ensimmäisten joukossa. Tutustutaan erilaisiin neuvostoturismin muotoihin, suomettumista tai kekkosta ei voida tässä näytöksessä välttää.
29.1.2017 Kiskojen viemää VI Vuoden pimeimpänä hetkenä on jälleen aika virittäytyä rautatienostalgiatunnelmaan. Jo kuudes nostalgiakinon rautatiefilmi näytös järjestetään yhteistyössä Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n kanssa. Mukana jälleen menneiden vuosikymmenten tuokiokuvia kiiltäviltä kiskoilta
26.2. Mäkimontusta Lahen betonin huipulle Ensi vuonna nautitaan taas Lahden MM-kisa huumasta. Nautitaan menneiden kisojen tunnelmista montusta betonimäen huipulle. Lahti by night.
26.3. Kohteena kuu 1960-luvun lopulla elettiin Suomessakin kuumaniaa, joka huipentui Apollo 11:n kuulentoon heinäkuussa 1969. Maaliskuun näytöksessä odotellaan kuukävelyä kuustudiossa ja katsellaan Juri Gagarinin edesottamuksia.

Lisätietoa ohjelmistosta Nostalgiakinon Facebook-sivulta.

Lahtelaisia hakuteoksia

Lahdesta on julkaistu mielenkiintoisia hakuteoksia, joista nyt esitellään neljä kirjaa ja yksi nettisivusto. Kirjoista kaksi on tutkijoiden aikaansaannoksia, kaksi muuta kotiseutuharrastajan käsialaa. Internetissä julkaistava wiki on vapaasti muokattavissa.

Lahden paikannimistö
Marjukka Laapotin toimittama ja Lahden kaupungin kustantama Lahden Paikannimistö on omasta mielestäni yksi kiinnostavimmista Lahdesta julkaistuista teoksista. Kirjassa selvitetään miten Hollolan Lahden kylän kehittyminen nykyaikaiseksi on vaikuttanut nimistöön, millä perusteilla kadut saavat nimensä, mistä nimiä saadaan. Kirja sisältää myös kaupunginosien, puistojen yms. nimien selitykset. Kirja on ilmeisesti loppuunmyyty jo aikaa sitten ja toivottavaa olisi, että nyt kuntaliitoksen myötä, kirjasta saataisiin vielä joskus uusi laitos.

Lahti-käsikirja
Lahden kaupungin 100-vuotisjuhlavuonna julkaistu Lahti-käsikirja on kattava, muttei suinkaan raskas teos. Juhani Pihlajan toimittamassa kirjassa on yhdistetty tilastoaineistoa ja perustietoja Lahden kehityksestä. Kaikille ”nippelitiedon” ystäville.
Myös tämän kirjan kohdalla toivoo, että kirjasta julkaistaisiin päivitetty laitos.

Lahtelaisen lukukirja ja sanakirja
lahtelaisensanakirja_kansi
Lahti-Seuran ja Lahden kaupunginmuseon yhteistyössä julkaisemat Hannu Kivilän Lahtelaisen lukukirja ja Lahtelaisen sanakirja ovat helposti lähestyttäviä teoksi. Lukukirja julkaistiin vuonna 2007, ja yhä edelleen sille tuntuu olevan kysyntää. Lukukirjassa käydään erilaisia Lahteen ja lahtelaisuuteen liittyviä käsitteitä. Kivilä on tehnyt kirjaan myös kuvituksen. Sanakirja julkaistiin joulun alla vuonna 2015. Kirja on nimensä mukaisesti sanakirja, joka kertoo kaupungista asioita lyhyesti ja ytimekkäästi. opus keskittyy sanakirjamaisen tiiviisti Lahteen olennaisesti liittyviin asioihin kuten esimerkiksi henkilöihin, yrityksiin, ravintoloihin, rakennuksiin, paikallisiin erikoisuuksiin, kulttuuriin ja urheiluun. Lahtelaisen sanakirja toiminnee eräänlaisena jatkumona Lahtelaisen lukukirjaan. Sanakirjasta ja lukukirjasta enemmän Lahti-Seuran nettisivuilta. Molempia kirjoja on saatavilla edelleen mm. elokuvateatteri Kino Iiriksestä, Hämeen Heimoliiton verkkokaupasta ja Lahden museokaupasta.

Päijät-Häme-wiki
Päijät-Häme-wiki avattiin Häme-wikin innoittamana vuonna 2013. Sivulle kerätään Päijät-Hämeen maakuntaan kuuluviin paikkakuntiin liittyvää aineistoa. Wiki sisältää alueen asioita, tapahtumia, historiaa, henkilöitä ja kulttuuria käsitteleviä artikkeleita. Käyttäjätunnuksen avulla sivulle voi luoda uusia artikkeleita, täydentää jo aloitettuja sivuja ja liittää sivuille kuvia, Google Maps -karttoja sekä YouTube- ja Google-videoita.

Kesäteatteri: Kapteeni ja rullatehtaan Aino

Kesäteattereiden määrä Lahdessa on viime vuosina kasvanut kiitettävästi, sitten hiljaisten vuosien. Täksi kesäksi Lahti sai uuden kesäteatterin kartanon eli Historiallisen museon Ainopuistoon. Ainopuiston teatterin toiminta on hiljaiselon jälkeen uudelleen käynnistetty ja sen taustalla toimii kulttuuriyhdistys.
ainopuistoteatteri
Jo talvella oli selvää, että Ainopuiston teatterin tuleva näytelmä sijoittuisi jollain tavalla Lahteen, joten aiheen puolesta tämän kesän teatterivalinta ei ollut vaikea.
Lahdesta ja lahtelaisuuteen liittyviä on tehty aiemminkin mm. Syntynyt lahtelaiseksi, jota esitettiin kaupunginteatterissa muutama vuosi sitten.

Kapteeni ja rullatehtaan Aino kertoo lahtelaisesta suurmiehestä August Fellmanista, jonka ahkeruuden ja visiointikyvyn ansiosta Lahden kylä, kauppala ja kaupunki saikin häneltä paljon. Ja toisaalta jäi myös saamatta.
Ennakkoon olin kiinnostunut nimenomaan näytelmän historiapuolesta. Ja kuten odottaa saattoi, oli faktojen ympärille kiedottu fiktiivisiä elementtejä sekä otettu tiettyjä taiteellisia vapauksia.
Näytöksen tukena oli käsiohjelma, joka oli informatiivinen ja hyvin toteutettu katsaus Lahden historiallisiin tapahtumiin.

Käsikirjoittaja-ohjaaja Timo Taulo on kahlannut läpi ison määrän lahtelaista historiaa ja tehnyt hienoa taustatyötä. Se myös näkyy ja kuuluu näytelmässä. En ennakkoon odottanut mitään pysäyttävää draaman kaarta, ja oikeastaan tarinan juoni tuntui yhdentekevältä. Itseäni kiinnosti nimenomaan kotiseutunäkökulma, kaupungin historialliset tapahtumat ja se, miten eri aiheiden ja kerrostumien käsittelystä syntyisi ehyt kokonaisuus. Näytelmää luonnehdittiin ”aikamatkana kaupungin juurille” ja sitä se myös oli. Tarinassa liikuttiin eri ajoissa, tarinan sisällä kerrottiin tarina, asioita vyöryi katsojan eteen. Useasti viitattiin myös nykyaikaan, yleensä huumoristisessa kontekstissa. Huumori oli muuten aika maltillista ja omaan korvaan kuului vain yksi selkeästi rakennettu vitsi. Vaikka esityksessä tapahtui, kokonaisuus pysyi hyvin kasassa. Silti, ajoittain näytelmä kärsi tyhjäkäynnistä ja joitakin asioita toistettiin useasti tai alleviivattiin turhaan. 

Ehkä näytelmä pitäisi katsoa uudestaan, joilloin näytelmällinen puoli näyttyisi luultavasti kirkkaampana. Leikillisesti voisikin ilmaista, että näytelmä toimi eräänlaisena dramatisoituna ”dokumenttia”, ja sen vahvuudet ovat enemmän historian kerronnassa kuin taiteellisissa seikoissa.

Tarina kerrottiin kartanon koululaisten kautta sota-aikana vuonna 1941 ja kehyksenä toimi kapteeni Fellmanin ja Tornatorin rullatehtaan työläisen Aino Pikkaraisen välille kehkeytynyt suhde. Oleellisia käsiteltyjä ja viitattuja virstanpylväitä olivat Lahden kylän palo, kaupungiksi tulo ja sen laajeneminen, vuoden 1918 tapahtumat. Esiin marssitettiin muita enemmän ja vähemmän tunnettuja henkilöitä, ensin mainitusta mm. Mallasjuoman perustaja Henrik Mattson.

Näytelmän vahvimman roolin teki Pikkaraisen Ainon roolissa Taija Lehtinen. Myös toinen pääosan esittäjä, itse kapteeni oli vakuuttava. Koska kyseessä on kesäteatteri, toki muillekin näyttelijöille täytyy nostaa hattua rohkeasta heittäytymisestä. Sivuhahmoista mainittakoon kauppalanhallituksen puheenjohtajaa Fridolf Frostellia esittänyt Marko Varjosen rooli. Varjonen oli saanut rooliinsa oikeanlaista, sopivan letkeää perisuomalaista rillumarei-meininkiä. Ja tässä yhteydessä se on vain positiivista.

Yksi mainittava mielenkiintoinen mielleyhtymä syntyi itselleni kohtauksessa, jossa kukkahattutädit (kirjaimellisesti) varoittivat viinan kiroista. Oikeastaan kiinnostavaa oli se yhteys – kaukaa haettu – että Lahden ensimmäisiä kotiseututyötä tekeviä tahoja oli v. 1884 perustettu Raittiusyhdistys Säde I. Sen puheenjohtajana toimi Willehad Vuorinen, joka oli uuttera ja tunnettu kotiseuduntutkija.

Lopuksi toinen asia nousi jälleen esille näytöksen lopulla, useasti pohdituttaneeseen asiaan: oliko Lahden kylärykelmän palo sittenkin vahinko. Vai oliko taustalla jotain muuta, kenties ”salaliitto”? Tulevalle kaupungille etsittiin uutta paikkaa ja yhtenä vaihtoehtona oli perustaa se lähemmäksi Vesijärveä. Fellmannin maille… Vuoden 1877 palon ansiosta uusi Lahti perustettiin vanhaan paikkaan.

Kapteeni ja rullatehtaan Ainon tarinan kehys on kiinnostava, joten sen käsikirjoituksen pohjalta voisi hyvin laatia vaikkapa kirjan tai jopa 45 minuuttia kestävän ”kevytversion” kotiseutuaineena/-aiheena esimerkiksi koululaisilta koululaisille.

Tiistai-illan näytös oli loppuunvarattu – niin kuin muutkin näytökset – jota en suinkaan ihmettele. Taustalla Lahdenkadun autoliikenne ei häirinnyt ja vaikka katsomolla ei katosta ollut ja vettäkin tuli, ei se tunnelmaa latistanut.