Salpausselän sillat

sillat.jpg
Puinen kevyen liikenteen silta Hollolankadun yli?

Lahdessa Wanhalla Walimolla järjestettiin 13.5.2009 keskustelutilaisuus, jossa kuultiin puheenvuoroja Lahden kaupunkiympäristön tilasta ja kehittämisestä. Tilaisuus liittyi Lahden arkkitehtuuripoliittisen ohjelmaan APOLIin, jonka valmistelu jatkuu tänä syksynä.

Tilaisuudessa kuultiin eri alojen asiantuntijoita, joista jokainen esittivät omia näkemyksiää Lahden rakennettusta ympäristöstä. Eräs asiantuntija nosti esille Ankkurin puuarkkitehtipuiston. Puisto on saanut arvostusta osakseen, lähinnä täällä vierailevilta, mutta myös lahtelaiset ovat pikku hiljaa lämmenneet tälle teoksien kokonaisuudelle. Sibeliustalon edustalla oleva puinen taksikatos oli hänen mielestään onnistunut. Asiantuntija antoi esimerkin miten puiston teemaa voisi kokeilla muuallakin Lahdessa ja kehotti miettimään, voisiko konseptia laajentamaan koskemaan Lahden kaikkia linja-autopysäkkejä. Hyvä huomio, jota toki voidaan jatkojalostaa.

Lahdessa on tunnetusti hyvät ulkoilureitit Salpausselän maastoissa urheilukeskuksessa sekä aivan keskustassa Radiomäellä. Viime vuosina näitä reittejä on pyritty korostamaan yhtenäisenä ulkoiluverkostona erilaisten maastossa olevien merkkien avulla ja ulkoilualueiden kartoilla. Lahti on rakennettu osittain Salpausselän päälle ja sen rinteille, joten reunamuodostelman ”urbaania eroosiota” on aikojen saatossa voimakkaasti edesautettu rakentamisen avulla. Tämän huomaa Lahden keskustassa ja erityisesti liikenneväylien kohdalla. Harvoin tulee miettineeksi, kuinka paljon soraa ja hiekkaa on siirretty aikoinaan väylien kohdalla. Erityisesti satamaradan ja Heinolan radan sekä Hollolankadun ja Iso-Paavolankadun maastoleikkauksissa tällaiset maansiirtojen jäljet näkyvät hyvin. Nämä ”railot” olisivat mahdollisuus, joiden kautta yhdistystyisivät Lahteen liitetyt omninaisuudet, kaupungin puuseppäperinne ja rakennetun kaupungin luonnonläheisyys. Muistelen, että useita vuosia sitten joku ehdotti juuri näiden teiden ja ratojen maaleikkauksiin siltoja. Paikat silloille olisivat satamaradalla, Hollolankadulla ja Iso-Paavolankadulla. Kolmen puisen sillan kokonaisuus keskellä kaupunkia, aivan luonnonläheisyydessä, toimisivat viheralueiden linkkeinä keskellä asfaltti- ja betoniviidakko, ne toimisivat osana viherkäytävää, jolloin kulku Salpausselällä kaupungin alueella helpottuisi. Samalla ne voitaisiin valaista pimeään aikaan.
Toisaalta sillat korostaisivat Lahden kaupungin tiivistä luontosuhdetta, jotka hyödyttäisivät lahtelaisia liikkujia Salpausselällä vehreässä ympäristössä kaupungin keskellä. Yhtäällä ne olisivat (valo)taideteoksia, uusia lahtelaisia maamerkkejä.

Mitä tein kesällä – ja mitä en

Viime maaliskuussa paperisen lehden kuoppaamisen aikoihin avauduin asiasta
välikatselmuksen muodossa ”Lehteä tekemässä”-otsikon alla (kts. aiemmat kirjoitukset). Silloinen otsikko olisi toki ollut sopivampi muodossa ”Lehteä repimässä”, mutta koska toimintaja jatkui netissä se olisi ollut turhan jyrkkä. Eikä se olisi ollut korrektia niitä kohtaan, jotka olivat oman panostuksensa lehden tekoon tuoneet.

Tekemässä-otsikko tuntui kuitenkin käsittämättömän kuivalta, joten hylkäsin sen ja vaihdoin sen paljon myyvempää. Teksti on kylläkin entistäkin mitäänsanomatonta, ”kiva kun kirjoitin jotain” -tyyppistä taapertamista. Ja vielä surullisempaa on se että artikkelin alku on varattu selittelyihin. Mutta jos aikaa on, se kannattaa käyttää mieluummin kirjoittamiseen kuin huimausaineisiin ja stereomusiikkin. Artikkeli siis käsittelee hyvin pinnallisesti kesän tapahtumia, kovin henkilökohtaista en tohdi paljastaa, esimerkiksi sitä tiskasinko keskiviikkona ja nostinko automaatista rahaa perjantaina klo 14.42. Sivuan myös mitä en tehnyt kesällä. Miksi? Siksi, että pitäähän harrastelijakirjoittajan mainita niitä asioita, mitä hän ei ole tehnyt, mutta hänellä on niistä tietoa ja joista hän on ainakin ajatuksen tasolla kiinnostunut. Se tuo lisää katu-uskottavuutta.

Niin tai näin, nyt ollaan kesän ehtoopuolella ja kuten itsekin olen huomannut, viime aikoina on kirjoituspuolella on ollut hiljaisempaa. Aiheita on ollut varmasti yllinkyllin, mutta sormien ja aivojen(?) yhteispeli ei ole ollut kovin hedelmällistä. Jos jutut oli vähissä, ainakaan aiheet eivät. Lahdessa on ollut jälleen kerran tapahtumarikas kesä. Kesäkuun alussa pelit ja vehkeet valloittivat Lahden, Rautatiepäivän ja F1-venekisojen muodossa. Jälkimmäisestä en tosin nähnyt vilaustakaan, vaikka näin uskoin näkeväni kisaviikonlopun sunnuntaina. Teivaan maastossa harjoittamani lenkkeily päättyi karvaaseen pettymykseen kun järvi oli tyhjä (veneistä) ja veneet viety pois. Pettymys hävisi, kun näin rusakon.

”Maailman parhaat julisteet” -näyttely toi jälleen Lahden Taidemuseoon rullittain julisteita ympäri maailmaa. Yksittäisistä kohokohdista ja oivaltavista tuotoksista huolimatta tunsin pientä pettymystä kokonaisuuteen. Syy lienee liian suurista odotuksistani, joten voin syyttää vain itseäni.

Heinäkuun lopulla Lahti täyttyi kisavieraista, ja muutaman viikon ajan kaduilla näkyi verkkaria milloin mistäkin maasta. Veteraanien MM-kisat toivot Lahteen kisatunnelmaa ja toivottavasti taloudellistakin hyötyä. Mainetta ainakin. Järjestelyiden onnistumista suitsutettiin ja se todisti Lahden olevan Urheilukaupunki isolla U:lla. Tämän sai huomata myös paikanpäällä, kun yhdellä silmäyksellä näki hiihtostadionilla kisaavat veteraanit, maauimalassa polskivat uimarit ja mäestä putoavat mäkihyppääjät.

Kesän suurin sensaatiokin liittyy urheiluun ja se oli FC Lahden selviytyminen Europa Leaguen (ent. UEFA-cup) kolmannelle kierrokselle. Valitettavasti itse en ulkomaanreissuille taipunut, mutta kotipelien fiilis ja jännitys korvasi sen puutteen. Ei tarvitse joukkueen hävetä. Veikkausliigassa taapertaminen sen sijaan jatkui, vaikka pelipaikkakin vaihtui Kisapuistoksi. Ehkäpä kesän kiinnostavin futissarja lienee yksi kutosdivarin lohkoista, jossa Lahen Pojat PS taistelee noususta ylempään sarjaportaaseen FC Loviisan kanssa.

Summer Up, Pesäkallion kesäteatteri, Kisapuistorock Alatorilla, Lahden Yöt ja Korttelit-tapahtuma – vain ihan populaarimmat mainitakseni – kertoo siitä miten monipuolista Lahden tarjonta voi olla. No ei aivan suoraan, mutta idealistina toki haluan asian nähdä.

Kesä jatkuu ja lämpimiä kelejä on ennustettu (kansankielellä luvattu), joten ilmoja kelpaa pidellä. Järvivedetkin ovat lämpimiä ja iltauinnit Möysän seesteisellä rannalla ovat henkisesti piristäneet viileneviä kesäiltoja. Kesä jatkuu toki kulttuuripuolellakin. houkuttelevat Torven tapahtumat sekä Jazztori, lähinnä Lahti Big Band. Maria Lund myös, mutta jäänee valitettavasti väliin.

No, katsotaan sitten syksyllä miten sitä tekstiä kasaantuu, kuinka paljon ja ennen kaikkea mistä aiheista. Toivottelen hyvää loppukesää ja alkavaa syksyä. Pidetään Vellamo-lippu korkealla!

Lahti ilmasta osa 2

Miten Lahti näkyy internetissä -sarja, osa 14.

Linnun Lahti
Lahen Lehessä esiteltiin Lahtea ilmasta käsin noin vuosi sitten ja apuna käytettiin Lahden kaupungin nettisivujen kuvapalvelua ja Kansalaisen Kartapaikkaa.
Nyt Lahtea tarkastellaan Ilmakuva.com -sivuston kautta. Sivusto on kaupallinen kuvapalvelu, joka tarjoaa ilmakuvia ympäri Suomea. Myös Lahti on edustettuna kahdella sarjalla, joista vanhempi on vuodelta 2007 (päivitetty 2.10.2007) ja uudempi tämän vuoden tammikuulta.

Ilmakuva.com
ilmakuvacom.jpg

Rokkia rosoisesti tyylillä

cdl1.jpg

Club De Lay on lahtelaispainotteinen 4-henkinen poprock-kokoonpano, jonka rokki yhdistettynä konstailemattomaan huumoriin on vaarallinen yhdistelmä ylemmyyden tuntoiselle ja takakireälle rokkiskenelle, jossa on tarkoituksen mukaista on puhua enemmän kuin mitä olisi olisi sanottavaa. Club De Lay on jo ehtinytkin herättää jalkapallopainotteisessa alakulttuurissa jonkinlaista mainettakin. Bändin musiikki on sekoitus Sunrise Avenueta, The Rasmusta ja Negativea. Vai onko? Siihen vastaa bändin rumpali Aleksi Siimestö.

Ketkä: Aleksi Siimestö (rummut), Timo Säilä (laulu/kitara), Mikko Ahvonen (laulu/kitara) ja Jukka ”Jampe” Koistinen (basso).

Mistä: Lahelaiset Aleksi, Timo ja Jukka tunteneet toisensa ns. aikojen alusta. Mikko asuu Mäntsälässä ja tutustui Aleksiin Lahen Kauppaoppilaitoksessa.

Milloin: 2007-08 vuodenvaihteessa ryhmä oli kasassa, kun Jukka liittyi Aleksin, Mikon ja Timon seuraan Sopenkorven treenikselle. Homma sai verkkaisen alun, koska Aleksi ja Mikko lähtivät heti puoleksi vuodeksi leikkimään sotaa. Pari vuotta vanhempina Timo ja Jampe olivat sotansa jo sotineet.

Miksi: Ettei elämä ois pelkkää hiekan lapiointia tai tavaroiden hyllyttämistä. The Great Escape….

Kuvailkaa bändinne musiikkityyliä?
Sekoita Sunrise Avenueta, The Rasmusta ja Negativea niin lopputulos on meidän vastakohta.

Haluatteko tarkentaa mitä tarkoittaa ”A kick in the face of disposable pop culture”?
Myspace-sivuilla oleva lentävä lausahdus. Managerin tekosia, se on meistä ainut joka osaa englantia.

Mistä yhtyeenne saa vaikutteensa ja toisaalta miten se erottuu massasta?
Vaikutteita tulee oikeastaan kaikkialta. Erotutaan siten, että ei oteta promokuvia metässä metrohousut jalassa.

Miten kappaleenne syntyvät?
Kaikki tuo ideoitaan treenikselle, rakennetaan, muokataan, rakennetaan lisää ja lopuks mennään kotiin kelaamaan että mikä meni pieleen.

Minkälaista bändillänne jonkinlaista ”sanomaa”? Mistä lyriikat kertovat?
Kerrotaanko heti että me ei olla mitään runosieluja. Eeva-Liisa Manner-palkinto ei tule koristamaan meidän kirjahyllyjä. Niitä lyriikoita voi tulkita jokainen miten lystää, mutta ainahan niissä biiseissä joku teema on. Yleensä ne lyriikat on järjellisesti I am the walrusin -tasosia. I am the eggman…

Olette julkaisseet MySpace-sivuillanne muutamia kappaleita, minkälaista palautetta olette niistä saaneet ja miten materiaalinne on muuten huomioitu?
Palaute on ollu yllättävän hyvää. Muutama kerta ollaan soitu Fm-taajuuksilla Suomessa, Neuvostoliitossa ja Saksassa.

Koska on tarkoitus julkaista materiaalia levyn muodossa? Onko kenties levy-yhtiöihin tai levy-yhtiöistä oltu yhteydessä?
Materiaali julkastaan tosissaan levymuodossa heti, kun joku sen maksaa. Ammattimaisen kuuloiset omakustanteet maksavat ihan vitusti. Istutaan tällä hetkellä niin ison biisiläjän päällä, että debyytti tulee varmaan olemaan mallia tripla.
Suomalaislevy-yhtiöihin lähetetty demoja ja palautettakin saatu, mutta vielä ei oo napannut. Ekat demot tehtiinkin tapamme mukaan vähän höntyillen, joten ei ihmekkään. Syssymmällä tarkotus tuupata uutta, astetta kovempaa, demoa ulos.

Kuinka paljon olette keikkailleet, minkälaista palautetta on tullut, ja onko keikkoja luvassa jatkossakin?
Kaheksan keikkaa ollut tähän asti, ensimmäinen keikka Kemissä 19.9.2008. Sen jälkeen muutama keikka Lahessa, Stadissa, Tampereella ja Pietarissa. Palaute on ollut positiivista vaikka meijän keikoilla on ollut tapana kusta äänentoiston kannalta. Itehän me ei tajuta miksaamisesta mitään.
Keikkoja on luvassa jatkossakin tottakai. 25.7. soitetaan Torvessa ja 12.9. YO-talolla Tampereella.

Minkälaisia pitempiaikaisia tavoitteita teillä on bändinä?
Olla puun kaltainen vientituote.

Sana on vapaa.
Mainostusta, vittuilua.

Tyrskyvät radioaallot

pasiradio.jpg
Pasiradio on itsenäinen hollolalaisen Pasi Viherahon ylläpitämä nettiradio, joka pyörii harrastuspohjalta ja riippumattoman radion toimintaa ylläpidetään mm. lahjoitusten avulla.
Yhteiskuntakriitikonkin mainetta nauttiva Pasi tarjoaa uutta ja vanhempaa musiikkia, väliin mahtuu puheluita ja teräviäkin kannanottoja päivänpolttaviin asioihin, niin Pasin kuin kuuntelijoidenkin toimesta.

Milloin ja mistä idea omalle radiolle?
Joskus muutamia vuosia sitten pienelle piirille haluttiin tehdä sisäpiiriohjelmaa ja siitä se sitten laajeni.

Mikälaisia teknisiä haasteita radiolähetyksen tekeminen vaatii?
Suurin haaste on löytää roskiksista/ihmisten pois heittämistä tavaroista sopivia elektronisia osia, komponentteja, joita voi hyödyntää tässä hommassa. Olen harrastanut elektroniikkaa pienestä lähtien ja on mielenkiintoista rakentaa erilaisimmista tavaroista sopivia kokoonpanoja. Esimerkiksi lähetyskalusto on itse suurelta osin korjattua ja rakennettua.

Mitä aiheita ohjelmissasi käsitellään?
Kaikkia mahdollisia. Meille saa soittaa ja sana on vapaa. Kaikki saavat sanoa sanottavansa jos jokin närästää pahemman kerran. Sensuuria emme juurikaan tunne.

Mistä hyvä radiolähetys koostuu?
Vaikea sanoa. Riippuu niin paljon ajankohdasta ja siitä minkälainen kuuntelija joukko meillä sillä lähetyksellä sattuu olemaan, yleensä olemme jonkin tietyn aiheen ympärillä. Yhteiskunnallisten ja miksei muidenkin epäkohtien esiintuominen on eräs päämääräni.
Teemalähetyksiä on ollut muutamia ja yleensä nämä ovat perjantai- ja lauantai-iltojen huvia. Lähetysajankohdasta johtuen olemme periaatteessa virtuaalinen kapakka.

Mitä arvelet, kuinka paljon sinulla on kuulijoita? Minkälaista on kuulijakuntasi?

Pasiradio tekee tilastot tekijänoikeusjärjestöjä varten jokaisesta lähetyksestä ja joskus on ollut yli 500 ja jopa 700 kuuntelijaa. Kuuntelulukuja on silti vaikea ennustaa, mutta on ollut havaittavissa että jonkinlaista vakiokuuntelijaporukkaa on tullut.
Kesäisin kuuntelijaluvut tippuvat, kun ihmiset ovat mökeillään ja matkustelevat.

Osaatko arvioida mistä päin kuuntelijasi ovat?
Kuuntelijat on ympäri Suomen ja joitakin kuuntelijoita on ollut mm. USA:sta, Tanskasta, Ruotsista ja Saksasta. Jopa Australiastakin on kuunneltu.

Kuinka vahvasti Päijät-Häme kuuluu radio-ohjelmissasi ja millä tavalla?
Päijät-Häme kuuluu, jos on jotain erikoista tapahtunut, joka syystä tai toisesta pongahtaa pinnalle. Aiheita voi olla vaikkapa Päijät-Hämeen järvivesien lämpötilat tai keskustelu torialtaan palauttamisen puolesta. Toriallashan sijaitsi aikoinaan Lahden kauppatorilla ja mielestäni se toki tulisi siinä edelleenkin olla. Samoin torin alue oli paljon paljon viihtyisämpi joskus 80-luvun alkuaikoihin.

Kerro mielenkiintoisimmista radiolähetyksistä ja hetkistä?
Kyllä ne mielenkiintoisimmat lähetykset ovat olleet rautateiden ympärillä olleita lähetyksiä. Kesäkuun alun Lahden Rautatiepäivän-tapahtuman ympärillä pyörivä lähetys ja suoraan tapahtumapaikalta livenä tehty ohjelma on ollut haastavimpia.

Kuinka tärkeänä pidät tällaisen vapaamuotoisen radio-ohjelman yhteiskunnallisia vaikutuksia?
Erittäin tärkeänä. Nykymediat eivät anna kansan kertoa miten huonosti meillä tärkeätkin asiat ovat. Asioista vaietaan ja monet tiedotusvälineet lakaisevat ongelmia maton alle. Tämä ei ole oikea tapa.
Formaattiradiot eivät ole mielenkiintoisia. Niissä voidaan ennustaa suurelta osin mitä tuleman pitää. Meillä koskaan ei voi tietää mitä on tulossa.

Kuvaat myös videoita Youtubeen Lahden seudulta. Mikä tarkoitus näillä videoilla on?
Ei näillä mitään sen kummempaa tarkoitusta ole. Huvikseen näitä videoita kuvailen ja kun kerran niitä jopa katsellaan ja kommentoidaankin, niin miksipä ei? Esimerkkejä voi katsella täällä.

Milloin ja missä Pasiradiota voi kuunnella?
Pasiradio on internet radio joka kuuluu luonnollisesti internetissä osoitteessa www.pasiradio.com. Radio on nyt kesätauolla koska kuuntelijoita on kesällä vähän ja tekijänoikeusmaksut ovat kalliita, mutta jatkaa taas syyskuussa. Syyskuun ensimmäisenä perjantaina 4.9. klo 21 jyrähtää taas painavaa asiaa viikonlopputunnelmissa.