Lahti – Suomen Chicago?

Johdanto

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Lahtea on kutsuttu ja kutsutaan (tai nimitellään) edelleen sellaisilla nimillä kuten Business City, Human City, Green City, sekä kaikkien tuntemalla Suomen Chicagolla. Yhteistä näille (markkinointi)nimille on niiden englanninkielisyys, mikä ei pienillä kielialueilla liene poikkeuksellista, joka haluaa tarjota itseään myös ulospäin. Kaupunkiimme on lyhyen historian saatossa liitetty  amerikkalaisuuteen liittyviä tunnusmerkkejä. On puhuttu jopa Suomen amerikkalaisimmasta kaupungista, sekä hyvässä että pahassa.
Ensimmäiset Chicago-vertaukset kuultiin jo 1920-luvulla, mutta Lahti oli Amerikka jo paljon aiemmin. Chicago-aiheeseen palattiin uudestaan 1970-luvuilla, mutta toisesta syystä, johon palaan myöhemmin. Tästä saamme osaltaan kiittää lahtelaista Amulet-bändiä, joka nousi tunnetuksi Lahdessa ja/tai ainakin alan musiikkipiireissä viimeistään vuonna 1976 levytetyllä ”Cadillac”/”Suomen Chicago” -julkaisulla, jonka jälkimmäinen raita on kuultavissa YouTubessa.

Lahden ja Chicagon yhtäläisyyksien vertailu on toki tehty pilke silmäkulmassa, ja aiheesta saakin yllättävän(?) paljon irti sen analyyttisempaa tarkastelua. Tietenkin vertailut herättävät kysymyksiä, mistä pohjimmilta Lahden amerikkalaisuus kumpuaa, onko sitä ylipäänsä? Onko se vuosien varrella vaikuttanut kuvaamme lahtelaisuudesta ja jos on, miten? Näitä voi jokainen omalla tahollaan pohtia.
En yritä murtaa aiheeseen liittyviä myyttejä, vaan ideana vertailla kaupunkeja nimenomaan yleisesti saatavilla olevien tietojen pohjalta, ja yleisesti hyväksyttyjen oletusten perusteella. Chicagosta olen poiminut vain lyhyitä, kaupunkia ja sen toimintaa kuvaavia yksittäisiä lauseita lähinnä Wikipediasta, joiden pohjalta asiat vertautuvat Lahteen. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä…

Olen järjestänyt vertailun pääasiassa aikajanallisesti 1800-luvulta 1970-lvulle saakka, koska se on olennaisin jakso kun hahmotellaan Lahden ”amerikkalaisuutta” tai ylipäänsä lahtelaista (ja suomalaista) kaupunkikulttuuria.

1800-luku

Amerikan mallia

”Lahden seudun pysyvään asutukseen on vaikuttanut sen maantieteellinen asema. Lahden kylä kasvoi maa- ja vesireittien solmukohtaan, josta on aina ollut hyvät yhteydet kaikkiin ilmansuuntiin, mutta läpikulkutienvarrella oleva kylä kärsi syrjäisiä seutuja pahemmin vaikeista sota- ja katovuosista.” (www.kukamitalahti.fi) Sosiaalisten verkosten puuttuessa ja juurettomuuden tunne aiheuttivat levottomuutta.

”Väkijuomakauppiaat ja -tehtailijat pyrkivät innokkaasti Lahteen, mutta Hollolan kunta vastusti näitä kiivaasti. Kunnan asenteesta huolimatta Lahdessa rehotti julkea salakapakointi. Se aiheutti paljon epäjärjestystä ja levottomuutta.

Lahden kylä muuttui 1870-luvun alussa nopeasti ahtaaksi asema- ja teollisuuskyläksi, jonka sosiaalisia ongelmia eivät sen paremmin Hollolan kunta kuin kruunukaan pystyneet hoitamaan. Lehdissä Lahtea kuvattiin hyvin ankeasti: ’Lahti ei näinä aikoina ole viettänyt mitään idyllistä kyläelämää. Alinomaista irtaimen väen kulkua edestakaisin, milloin työssä, milloin joutilaana. Tauteja, hätää ja kurjuutta. Siveettömyyttä, juopumusta ja rikoksia…’ Hurjimmat kuvaukset kertoivat, että ’Tappelut ja rähinä kuuluvat päiväjärjestykseen ja välkkyvät puukot ja puukonpistot eivät täällä ole tavattomia. Täällä on oikea Amerikka ja pitäisi oikeastaan kulkea revolveri taskussa, ollakseen turvassa’.

Toripäiviä ryhdyttiin pitämään tammikuussa 1875. Niistä tuli heti hyvin vilkas ja kylän liike-elämää mukavasti rikastuttava tapahtuma. Toripäivät muotoutuivat nopeasti todellisiksi ja laajoiksi markkinoiksi. Markkinahumuun liittyneet ikävät lieveilmiöt: juopottelu, varkaudet ja muu hulinointi lisääntyivät, kun Lahdesta tuli kauppala. Kuvernööri joutui vuonna 1885 nuhtelemaan kauppalanhallitusta toripäiväjärjestelyistä, joista piti hänen mukaansa poistaa oikeiden markkinoiden leima: sirkus- ja muut huvitukset sekä konekauppa.” (www.kukamitalahti.fi)

Lahti oli amerikkalainen ”villi länsi” jo kylän ajoilla, mutta myös jotain positiivistakin noilta ajoilta. Myöhemmin pohdittaessa lahtelaisuutta, lahtelaisuuden sanotaan olleen olemassa jo 1860-luvulla, jopa aiemminkin. ”Jos lahtelaisuuden tunnuspiirteiksi liitetään esimerkiksi eteenpäin pyrkiminen, yrittelijäisyys, sinnikkyys, tarmokkuus ja usko tulevaisuuteen, niin tällöin lahtelaisuus alkoi muotoutua tosissaan 1800-luvun puolivälin jälkeen.” (Lahti-Käsikirja, Juhani Pihlaja)
Kun tämä liitetään (puoli väkisin) Amerikka-kontekstiin, näitä em. ominaisuuksia pidetään yleisesti hyveinä ”Amerikan unelman” saavuttamiseksi.

Kanava ja rautatie

”Rautatieliikenteen nopea kehitys ja Chicagon edullinen sijainti kiihdyttivät kaupungin kasvua. Chicagon läpi kulkevat rautatielinjat yhdistivät Yhdysvaltain itä- ja länsirannikon, ja 1848 avattu Illinoisin ja Michiganin kanava yhdisti suuret järvet ja Mississippi-joen.” (http://fi.wikipedia.org/wiki/Chicago)

Kuten mainittu, Hollolan Lahden kyläyhteisö syntyi Hämeenlinnasta Viipuriin kulkevan tien ns. Ylisen Viipurintien varrelle. Kylästä pohjoiseen suuntautuva vesistö Vesijärvi-Päijänne oli ihmisten ja tavaroiden väylä etelän ja Keski-Suomen väliä. Lahdesta etelän rannikolle päästiin myös mutkittelevaa Porvoonjokea pitkin. Kuljetuksia helpottavaa kanavaa suunniteltiin järvien välille jo 1850-luvulla, ja lopulta vuonna 1868 sen suunnitelmat valmistuivat. Vääksyn kanava valmistui vuonna 1871 ja yhdessä myöhemmin valmistuneen Loviisan rautatien kanssa, (puu)tavara saatiin Keski-Suomesta suoraan Loviisan satamaan vietäväksi ulkomaille.

”Sijaintinsa vuoksi Chicago on ollut pitkään Yhdysvaltain rautatieliikenteen tärkein risteysasema.” (http://fi.wikipedia.org/wiki/Chicago)

Lahti sai rautatien vuonna 1869(-1870), kun Riihimäki-Pietari-rautatie valmistui. Vuonna 1900 avattiin kapearaiteinen rautatie Vesijärveltä Loviisan Valkon satamaan (muutettiin leveäraiteiseksi v. 1960) ja vuonna 1932 valmistui rautatie Heinolaan. Voidaankin sanoa, että Lahdesta lähti jokaiseen ilmansuuntaan rautatie.

Tuhoisa palo

”Vuonna 1871 suurin osa kaupungista paloi Chicagon suuressa palossa. Silloisessa kaupungissa oli asukkaita yli 300 000. Palon vuoksi lähes koko kaupunki täytyi rakentaa uudelleen, mikä antoi suunnittelijoille vapaat kädet korjata aikaisempia ongelmia.” (http://fi.wikipedia.org/wiki/Chicago)

Lahden kylän ahtautta valiteltiin kyläkaudella ja kun kaupungin perustaminen tuli ajankohtaiseksi, suunniteltiin uuden kaupungin perustamista muualle tai jopa koko kylän purkamista. Asia kuitenkin ratkesi kesäkuun 19. päivä 1877 kun koko Hollolan Lahden kylä paloi, muutamia taloja lukuunottamatta.

Näin Lahdesta tuli kauppala ja se sai uuden asemakaavan vuonna 1878 leveinen katuineen ja palokujineen. Kauppalan alkuvaiheessa ei kuitenkaan koettu Chicagon tyyliin huikeaa nousua ja vielä 1880-luvun lopulla läänin kuvernööri kommentoi Lahden kehittymisen mahdollisuuksia: ”’Miksikään liikekeskukseksi, joka voisi koota vilkkaampaa liiketoimintaa paikkakunnalle, ei Lahti mielestäni voi muodostua’. Pieni 200 asukkaan kauppala oli alkuvuosinaan itsessään liian pieni minkäänlaisen liike-elämänsä perustaksi.” (www.kukamitalahti.fi) Kasvua toki tapahtui, mutta vasta myöhemmin.

 

Kaupunkien ja kylien totaaliset palot eivät suinkaan olleet tuohon aikaan mitenkään harvinaisia, mutta ainakin Chicagon kanssa osuttiin samalle vuosikymmenelle.

1900-luvun alku

”Kaupungista tuli 1800-luvun jälkipuoliskolla Yhdysvaltojen puutavaran- ja viljakaupan sekä lihateollisuuden keskus.” (http://fi.wikipedia.org/wiki/Chicago)

Lahtikin oli tunnettu puutavaran jalostus- ja läpikulkupaikka ja myöhemmin Lahti tunnettiin puuseppien kaupunkina.

Alunperin Chicago-vertausta oli joissakin yhteyksissä käytetty jo 1920-luvun alussa ja tällä nimenomaan viitattiin karjatalouteen ja lihateollisuuteen.

”Lihateollisuus oli meijeritoiminnan ohella elintarviketeollisuuden merkittävä osa. Lahdessa oli jo kauppalakaudella ollut joitakin teurastajia ja 1800-luvun lopulla parikin pientä makkaratehdasta. Kaupungin kasvaessa, tuli tarve kehittää myös liha-alaa paremmin ajan trendejä vastaavaksi. Vielä 1910-luvulla kaupungissa toimi lukuisia lihakauppiaiden pienteurastamoja. Vuodelta 1912 kerrotaan, että kaupungin suppealla alueella oli kokonaista yhdeksän teurastajaa.

Lahden kaupunkiin oli perustettu kunnallinen teurastamo ensimmäisen maailmansodan alla vuonna 1914, ja teurastus oli kaupungissa siirtynyt tämän kunnallisen laitoksen toimeksi.
Teurastamo alkoi toimia yhä kasvavalla kapasiteetilla, minkä vuoksi sitää laajennettiin vuonna 1924 ja 1938-39. Osittain laajennuksiin oli syynä vientilupien saaminen, jotta tuotteita voitaisiin viedä ulkomaille. Osittain vienti onnistuikin poikkeusluvin.
Kaikkiaan Lahden kaupunki ei ollut innokas kehittämään kaupungin teurastamoa, mikä koitui sen esteeksi kehitykselle vaikka sillä olisi ollut sijaintinsa vuoksi oivat kehitysedelletykset. Teurastamo tuotti lihaa enemmän kuin mitä kaupungissa kulutettiin, joten ylijäämä saatettiin viedä Helsinkiin ja Viipuriin.” (Lahden historia 3 – Teppo Vihola)

Yksityisiäkin lihanjalostamoja perustettiin. Vuonna 1930 perustettiin legendaarinen Liha Heinonen, Etelä-Suomen osuusteurastamo perusti tuotantolaitoksensa Lahteen vuonna 1942 ja OTK:lainen osuuskaupparyhmittymä teurastamon ja lihanjalostustehtaan vuonna 1948.

Lihateollisuuden ohella meijeriala käynnistyi Lahden seudulla 1800-luvun lopulla.
”Maatalouden tuotantosuunta oli 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kääntynyt karjatalousvaltaiseksi, ja karjataloudessa vallitsevaksi osaksi oli tullut lypsykarjatalous. Lahdessa oli toiminut jo kauppala-aikana Fellmanin omistamassa teollisuuslaitoksessa ostomeijeri, jossa valmistettiin voita maailmankauppaan.
Hollolassa osuusmeijeriajatusta alettiin viritellä vuosisadan vaihteen jälkeen, ja se sijoitettiin lopulta itseoikeutetusti Lahteen. Kaupunkiin olivat parhaat kulkuyhteydet ympäröivältä maaseudulta.” (Lahden historia 3 – Teppo Vihola)

1940-1950-luku

Sotien jälkeen käsitteellä ”amerikkalainen kaupunki” oli positiivinen lataus. ”Välirauhan aika oli yksi Lahden kehityksen nopeimpia vaiheita, joskin se oli myös monien ongelmien kanssa. Sysäyksen kehitykselle antoi jälleenrakennus ja siirtoväen tarjoama haaste, joihin vastattiin niin tarmokkaasti, että paikalla kävivät paitsi suomalaiset myös ulkomaalaiset lehdet lahtelaisten ponnisteluja ihastelemassa. Lahti todellakin kehittyi runsaan vuoden ajan ’amerikkalaisella vauhdilla’ ja termi ’amerikkalainen kaupunki sai uuden, positiivisen sisällön.” (Lahden Historia – Anttila, Heikkinen, Pihkala, Turpeinen)

Kaupunki kasvoi ja kadut levenivät, kun purettavien tilalle rakennetut uudet rakennukset ”vedettiin” lähemmäksi tontin keskustaa, jotta autoille saatiin enemmän tilaa. Tuohon aikaan ne olivat merkkejä kehittyvästä kaupungista ja elintason noususta, vanhanaikainen puukaupunki väistyi modernin betonin tieltä.

1960-1970-luku

”Kaupunki nousi 1920-luvulla kansainväliseen kuuluisuuteen järjestäytyneestä rikollisuudestaan, pahamaineisten gangsteriensa ja korruptionsa vuoksi.” (http://fi.wikipedia.org/wiki/Chicago)

1960- ja 1970-luvuilla Chicago-nimellä viitattiin nimenomaan kaupungin (oletettuun) väkivaltaisuuteen ja yleiseen rauhattomuuteen. Lahden väestö kasvoi tuolloin nopeasti.

”Lahdesta tuli nopeasti varsin urbaani kaupunki, jolla ei kuitenkaan ollut koossa pitäviä ja rikkollista käyttäytymistä hillitseviä mekanismeja. Kävi miltei päinvastoin. Lahdessa rikollisuus ruokki itseään ja kaupunkiin syntyi verraten elinvoimaisena pysynyt rikollinen alakulttuuri ja siihen liittyen melkoisen suuri juurettomien, ajelehtivien ja joutilaiden ihmisten joukko, jonka tekemiset rumensivat oleellisesti rikostilastoja.

Lahden rikollisuutta ryhdyttiin tutkimaan 1970-luvulla, vuonna 1977 kaupunki Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen ja vuonna 1978 kaupunginhallitus asetti rikollisuustoimikunnan selvittämään rikollisuuden syitä ja ehkäisykeinoja.

Tutkimus paljasti että rikollisuus ei poikennut ennen 1960-luvun loppupuolta juurikaan maamme muiden suurten kaupunkien rikkollisuudesta. Mutta 1966-67 se alkoi kasvaa, ja hyvin rivakasti 1969 lähtien, etenkin omaisuus- ja väkivaltarikollisuus alkoi rehottaa. Lahti nousi melko nopeasti tilastojen kärkipäähän, Helsingin tuntumaan.” (Lahti-Käsikirja, Juhani Pihlaja) Lahti on saanut myös kyseenalaista mainetta järjestäytyneen rikollisuuden pesäpaikkana lähinnä 1900-luvun lopulta lähtien, johon liittyy väkivalta- ja huumausainerikoksia.

”Oletettavasti Business City -imago on kielteisenä sivutuotteinaan stimuloinut rikollisia, jollakin tavalla vahvistanut rikollisia alakulttuureja, tai ainakin suunnannut niiden tavoitteenasetteluja. Tällaisilla alakulttuureilla on usein pyrkimys säilyttää asemansa, vaikka niiden syntyyn vaikuttaneet ilmiöt osaksi ovatkin jo menneisyyttä. Näyttää siltä että Lahdessa oli, ehkä on vieläkin, kulttuurin tärkeiden tavoitteiden, menestymisen, vaurastumisen yms. ja niiden saavuttamiseksi tarvittavien keinojen välinen ristiriita selvempi kuin yleensä suomalaisissa kaupungeissa, kun tavoitteita ei saavute laillisin ja rehellisin keinoin, turvaudutaan laittomiin. (Lahti-Käsikirja, Juhani Pihlaja)

Niin kuin Amuletkin laulaa: ”Kaikilla on tietenkin hintansa, vain kovanaamat pitää täällä pintansa, jos et pysy kehityksessä tahdissa, niin pian olet hautuumaalla vahdissa.”

Urheilukaupunki

Molempia kaupunkeja leimaa vahva urheilullisuus.

”Chicago was named the Best Sports City in the United States by The Sporting News in 1993, 2006, 2010.” (http://en.wikipedia.org/wiki/Chicago)

”Teollisuuden ja palvelujen Lahti tunnetaan kansainvälisesti erityisesti urheilukaupunkina.” (www.kukamitalahti.fi)

 

Karkeana huomiona, että Chicagon on urheilukaupunkiansiot on huomattu kansallisesti, Lahti lähinnä tunnustettu kansainvälisesti. Tietysti tähän vaikuttavat maiden eri lähtökohdat; Yhdysvalloissa tuskin on kiinnostuttu kansainvälisistä mielipiteistä, toisin kuin meillä täällä pienessä Suomessa.

Maamerkit

”Chicago tunnetaan myös arkkitehtuuristaan ja etenkin lukuisista pilvenpiirtäjistään.” (http://fi.wikipedia.org/wiki/Chicago)

 

Lahti on tunnettu silhuettia hallitsevista rakennelmista, kuten radiomastoistaan 1920-luvun lopulta lähtien. Postikorteissa usein komeilevat hyppyrimäet ja vesitorni. Kaupungintalo-Ristinkirkko -akseli dominoi nuoren kaupungin profiilia. Korkealle kurkottelevat maamerkit ilmensivät nuoren kaupungin kehitystä ja tämän akselin keskiössä avoin kauppa- ja kohtaamispaikka, tori. Vielä nykyäänkin ne ilmentävät kaupungin poliittis-kaupallis-hengellistä kolminaisuutta.

”Yksi Lahden sosiokulttuurisen ilmapiirin piirteitä on ollut taipumus ajatella monumentaalisesti, suuria ja näyttäviä hankkeita tavoitellen. Osa näistä on toteutunut, mutta melkoinen joukko on jäänyt toteutumatta.” (Lahti-Käsikirja, Juhani Pihlaja)

Linkkejä aiheeseen:
ESS.fi
Yle Uutiset
Urbaani sanakirja
Amulet – Suomen Chicago (musiikki)

Vastaa