Lahden Messukeskuksessa viime vuoden syksyllä ensimmäisen kerran järjestetty Olo.Muoto-tapahtuma siirtyy syksystä keväälle. Olo.Muoto´10 on kansainvälinen, tulevaisuushenkinen ja monialainen design event tapahtuma, joka koostuu muotoilun huippuosaajien kohtaamisista, näyttelystä, kansainvälisestä konferenssista ja sosiaalisen median foorumista.
Olomuoto’10 Lahden Messukeskuksessa 25.-27.3.2010.
Miten Lahti näkyy internetissä -sarja, osa 15.
Lahden ympäri
Lahti360 on sivusto, joka on toteutettu uudehkolla panoraamatekniikalla jossa kuvia pääsee tarkastelemaan 360 astetta kyseisessä kohteessa. Kuvia sivulla on 16, tunnetuista lahtelaisista paikoista ja nähtävyyksistä. Kaupungintalosta on kolmekin eri kuvaa, yksi ulkoa ja kaksi sisältä. Kohteista on myös infot.
Tori- ja satamakuvissa välittyy mukavasti lahtelainen elämänmaku, mutta esimerkiksi Teivaan maisemat näyttävät mitäänsanomattomilta. Omanlaista tunnelmaa myös korkealta otetuista kuvista, mm. vesitornista ja (keskimmäisestä) hyppyrimäestä.
Muutaman kuvan puutteista huolimatta, isoin miinus on englanninkielen puuttuminen sivuilta. Piristävä sivusto olisi hyvä näyteikkuna Suomen ulkopuolellekin ja toivotaan että ne vielä kehittyvät.
Sivut on toteutettu yhteistyössä Korpimedian, Lahden Kaupungin ja Lahtitravelin kanssa.
Pikku-Jumbo kuljettaa jälleen matkustajia Lahdesta Heinolaan
Höyryjuna kulkee jälleen Lahdesta Heinolaan. Lauantaina 29.8. kaksi lähtöä Lahden asemalta, joista ensimmäinen klo 10.20 (saapuu Heinolaan klo 11.15) ja toinen klo 14.20 (saapuu klo 15.15). Veturina Pikku-Jumbo Tk3 1136. Matkan järjestää Haapamäen Museoveturiyhdistys ry, jonka nettisivuilta lisätietoa.
Puinen kevyen liikenteen silta Hollolankadun yli?
Lahdessa Wanhalla Walimolla järjestettiin 13.5.2009 keskustelutilaisuus, jossa kuultiin puheenvuoroja Lahden kaupunkiympäristön tilasta ja kehittämisestä. Tilaisuus liittyi Lahden arkkitehtuuripoliittisen ohjelmaan APOLIin, jonka valmistelu jatkuu tänä syksynä.
Tilaisuudessa kuultiin eri alojen asiantuntijoita, joista jokainen esittivät omia näkemyksiää Lahden rakennettusta ympäristöstä. Eräs asiantuntija nosti esille Ankkurin puuarkkitehtipuiston. Puisto on saanut arvostusta osakseen, lähinnä täällä vierailevilta, mutta myös lahtelaiset ovat pikku hiljaa lämmenneet tälle teoksien kokonaisuudelle. Sibeliustalon edustalla oleva puinen taksikatos oli hänen mielestään onnistunut. Asiantuntija antoi esimerkin miten puiston teemaa voisi kokeilla muuallakin Lahdessa ja kehotti miettimään, voisiko konseptia laajentamaan koskemaan Lahden kaikkia linja-autopysäkkejä. Hyvä huomio, jota toki voidaan jatkojalostaa.
Lahdessa on tunnetusti hyvät ulkoilureitit Salpausselän maastoissa urheilukeskuksessa sekä aivan keskustassa Radiomäellä. Viime vuosina näitä reittejä on pyritty korostamaan yhtenäisenä ulkoiluverkostona erilaisten maastossa olevien merkkien avulla ja ulkoilualueiden kartoilla. Lahti on rakennettu osittain Salpausselän päälle ja sen rinteille, joten reunamuodostelman ”urbaania eroosiota” on aikojen saatossa voimakkaasti edesautettu rakentamisen avulla. Tämän huomaa Lahden keskustassa ja erityisesti liikenneväylien kohdalla. Harvoin tulee miettineeksi, kuinka paljon soraa ja hiekkaa on siirretty aikoinaan väylien kohdalla. Erityisesti satamaradan ja Heinolan radan sekä Hollolankadun ja Iso-Paavolankadun maastoleikkauksissa tällaiset maansiirtojen jäljet näkyvät hyvin. Nämä ”railot” olisivat mahdollisuus, joiden kautta yhdistystyisivät Lahteen liitetyt omninaisuudet, kaupungin puuseppäperinne ja rakennetun kaupungin luonnonläheisyys. Muistelen, että useita vuosia sitten joku ehdotti juuri näiden teiden ja ratojen maaleikkauksiin siltoja. Paikat silloille olisivat satamaradalla, Hollolankadulla ja Iso-Paavolankadulla. Kolmen puisen sillan kokonaisuus keskellä kaupunkia, aivan luonnonläheisyydessä, toimisivat viheralueiden linkkeinä keskellä asfaltti- ja betoniviidakko, ne toimisivat osana viherkäytävää, jolloin kulku Salpausselällä kaupungin alueella helpottuisi. Samalla ne voitaisiin valaista pimeään aikaan.
Toisaalta sillat korostaisivat Lahden kaupungin tiivistä luontosuhdetta, jotka hyödyttäisivät lahtelaisia liikkujia Salpausselällä vehreässä ympäristössä kaupungin keskellä. Yhtäällä ne olisivat (valo)taideteoksia, uusia lahtelaisia maamerkkejä.
Viime maaliskuussa paperisen lehden kuoppaamisen aikoihin avauduin asiasta
välikatselmuksen muodossa ”Lehteä tekemässä”-otsikon alla (kts. aiemmat kirjoitukset). Silloinen otsikko olisi toki ollut sopivampi muodossa ”Lehteä repimässä”, mutta koska toimintaja jatkui netissä se olisi ollut turhan jyrkkä. Eikä se olisi ollut korrektia niitä kohtaan, jotka olivat oman panostuksensa lehden tekoon tuoneet.
Tekemässä-otsikko tuntui kuitenkin käsittämättömän kuivalta, joten hylkäsin sen ja vaihdoin sen paljon myyvempää. Teksti on kylläkin entistäkin mitäänsanomatonta, ”kiva kun kirjoitin jotain” -tyyppistä taapertamista. Ja vielä surullisempaa on se että artikkelin alku on varattu selittelyihin. Mutta jos aikaa on, se kannattaa käyttää mieluummin kirjoittamiseen kuin huimausaineisiin ja stereomusiikkin. Artikkeli siis käsittelee hyvin pinnallisesti kesän tapahtumia, kovin henkilökohtaista en tohdi paljastaa, esimerkiksi sitä tiskasinko keskiviikkona ja nostinko automaatista rahaa perjantaina klo 14.42. Sivuan myös mitä en tehnyt kesällä. Miksi? Siksi, että pitäähän harrastelijakirjoittajan mainita niitä asioita, mitä hän ei ole tehnyt, mutta hänellä on niistä tietoa ja joista hän on ainakin ajatuksen tasolla kiinnostunut. Se tuo lisää katu-uskottavuutta.
Niin tai näin, nyt ollaan kesän ehtoopuolella ja kuten itsekin olen huomannut, viime aikoina on kirjoituspuolella on ollut hiljaisempaa. Aiheita on ollut varmasti yllinkyllin, mutta sormien ja aivojen(?) yhteispeli ei ole ollut kovin hedelmällistä. Jos jutut oli vähissä, ainakaan aiheet eivät. Lahdessa on ollut jälleen kerran tapahtumarikas kesä. Kesäkuun alussa pelit ja vehkeet valloittivat Lahden, Rautatiepäivän ja F1-venekisojen muodossa. Jälkimmäisestä en tosin nähnyt vilaustakaan, vaikka näin uskoin näkeväni kisaviikonlopun sunnuntaina. Teivaan maastossa harjoittamani lenkkeily päättyi karvaaseen pettymykseen kun järvi oli tyhjä (veneistä) ja veneet viety pois. Pettymys hävisi, kun näin rusakon.
”Maailman parhaat julisteet” -näyttely toi jälleen Lahden Taidemuseoon rullittain julisteita ympäri maailmaa. Yksittäisistä kohokohdista ja oivaltavista tuotoksista huolimatta tunsin pientä pettymystä kokonaisuuteen. Syy lienee liian suurista odotuksistani, joten voin syyttää vain itseäni.
Heinäkuun lopulla Lahti täyttyi kisavieraista, ja muutaman viikon ajan kaduilla näkyi verkkaria milloin mistäkin maasta. Veteraanien MM-kisat toivot Lahteen kisatunnelmaa ja toivottavasti taloudellistakin hyötyä. Mainetta ainakin. Järjestelyiden onnistumista suitsutettiin ja se todisti Lahden olevan Urheilukaupunki isolla U:lla. Tämän sai huomata myös paikanpäällä, kun yhdellä silmäyksellä näki hiihtostadionilla kisaavat veteraanit, maauimalassa polskivat uimarit ja mäestä putoavat mäkihyppääjät.
Kesän suurin sensaatiokin liittyy urheiluun ja se oli FC Lahden selviytyminen Europa Leaguen (ent. UEFA-cup) kolmannelle kierrokselle. Valitettavasti itse en ulkomaanreissuille taipunut, mutta kotipelien fiilis ja jännitys korvasi sen puutteen. Ei tarvitse joukkueen hävetä. Veikkausliigassa taapertaminen sen sijaan jatkui, vaikka pelipaikkakin vaihtui Kisapuistoksi. Ehkäpä kesän kiinnostavin futissarja lienee yksi kutosdivarin lohkoista, jossa Lahen Pojat PS taistelee noususta ylempään sarjaportaaseen FC Loviisan kanssa.
Summer Up, Pesäkallion kesäteatteri, Kisapuistorock Alatorilla, Lahden Yöt ja Korttelit-tapahtuma – vain ihan populaarimmat mainitakseni – kertoo siitä miten monipuolista Lahden tarjonta voi olla. No ei aivan suoraan, mutta idealistina toki haluan asian nähdä.
Kesä jatkuu ja lämpimiä kelejä on ennustettu (kansankielellä luvattu), joten ilmoja kelpaa pidellä. Järvivedetkin ovat lämpimiä ja iltauinnit Möysän seesteisellä rannalla ovat henkisesti piristäneet viileneviä kesäiltoja. Kesä jatkuu toki kulttuuripuolellakin. houkuttelevat Torven tapahtumat sekä Jazztori, lähinnä Lahti Big Band. Maria Lund myös, mutta jäänee valitettavasti väliin.
No, katsotaan sitten syksyllä miten sitä tekstiä kasaantuu, kuinka paljon ja ennen kaikkea mistä aiheista. Toivottelen hyvää loppukesää ja alkavaa syksyä. Pidetään Vellamo-lippu korkealla!