Keskustelua kirjallisuudesta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Mikä on kirjallisuuden tulevaisuus? Kukoistus vai kadotus?

Kirjallisuus elää internetin ja digitaalistumisen aikana voimakasta murrosta. Sähkökirja tulee. Erityisen voimakkaasti muutos näkyy tietokirjallisuudessa. Suomen kaltaisessa väkiluvultaan pienessä maassa oppiminen, sivistys ja kulttuuri ovat perustuneet hyvin vahvasti kirjallisuuden arvostukseen. On aika kysyä, millaisena poliitikot näkevät kirjallisuuden aseman ja merkityksen. Miten voimme vastata haasteeseen, jotta elinvoimainen kotimainen tieto- ja kaunokirjallisuus kukoistavat myös tulevaisuudessa?

Tähän etsitään vastausta Suomen tietokirjailijat ry:n järjestämässä paneelikeskustelussa kirjallisuuden asemasta ja merkityksestä Lahden kaupunginkirjaston auditoriossa (Kirkkokatu 31) keskiviikkona 29.9.2010 klo 17.00–18.30. Paneelikeskustelu on yleisölle avoin ja maksuton.

Paneelikeskusteluun osallistuvat kansanedustaja Tuija Nurmi (kok), kansanedustaja Jouko Skinnari (sdp) ja kaupunginvaltuutettu Saara Vauramo (vihr). Puheenjohtajana on Suomen tietokirjailijat ry:n puheenjohtaja Pirjo Hiidenmaa. Tilaisuuden avaa yhdistyksen Päijät-Hämeen aluevastaava Terhi Willman.

Tilaisuus kuuluu Suomen tietokirjailijat ry:n eri puolilla Suomea järjestämään paneelikeskusteluiden sarjaan, jossa maakuntien kansanedustajat ja muut vaikuttajat keskustelevat kirjallisuuden asemasta ja merkityksestä. Sarjaan kuuluu 13 tilaisuutta.

Ei oo Lahen voittanutta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Oheinen kirjoitus julkaistiin alunperin Lahden satavuotissyntymäpäivän kunniaksi (v. 2005) blogissa jossain päin internettiä. Tämän jälkeen se julkaistiin Lahen Lehen ensimmäisessä numerossa (nro 0) vuonna 2008. Nyt tämä viimeisin versio julkaistaan tässä ja nyt Lahen Lehen nettisivuilla. Tämän jälkeen kirjoitus luultavasti julkaistaan=kierrätetään monessa muussakin paikassa, mm. vessan seinillä. Vaikka kirjoitus on suunnattu lähinnä nuorison sivistämiseen, itsesensuurin ahdistelemana poistin muutaman lapsellisuuden, mutta jäihän sinne vielä vaikka kuinka monta… Kirjoitusta voi suostumuksellani käyttää historian opetuksessa esim. useimmissa valeyliopistoissa.

Ei oo Lahen voittanutta
Nyt vissiin pitäs pohtia lahtelaisia ilmiöitä, pohtia identiteettiä ja ynnä muuta sellasta, koskien Lahtea. Mut kellon on jo puol kymmenen illalla, en jaksa. Siis mennää sieltä missä on aita on vihreämpää. Paikahistoriankatsaus Lahest.

Korostaisinkin tässä yhteydessä että nyt puhutaan nimenomaan Lahden kaupungin 100-vuotisjuhlasta, sillä vaikka kaupunki on vasta noin nuori, oli jo ammoisina aikoina Lahen seu’ulle pakkautunut jengiä asumaan, kun vasta muualla Suomessa luodot täyttyivät hylkeistä ja metsät hirvistä. Vissiin. Jo tuhansia vuosia sitten täällä eteläisessä Päijät-Hämeessä pökittiin toisia ja metsästettiin valaita ja karhuja, nimittäin tääl on vanhimmat asuinpaikat mitä o löyetty Suomesta, kivikauelta saakka. Rauta-kausiajoilta löyettiin metallia ja heviä jostain pusikosta. Ei tosin oo todisteita et tääl oltais yhtäjaksosesti rockattu kiviajalta keskiajalle saakka, mutta kuitenkin se todistaa sitä, et jengi on menny ja tullu näillä sioilla jo ältsin kauan aikaa tähän päivään saakka. Eka kirjallinen maininta Lahen kylän olemassa olosta on vuodelta 1445. Se liitty sillosen Pahkasian johonkin juttusarjaa. Muistaakseni.

Vaikka Lahti olikin Hollolaan kuuluva kyläpahanen, se sinnitteli. Se oli syntynyt kohtaan jossa risteävät tärkeet kulkureitit mm. ylinen Viipurintie sekä Wesijärvi, josta pääs talvisin vaikka mihin (esim. naapuripitäjään), pohjosee ja Porvoonjokee pitkin etelää. En tiä mihin. Loviisaa? Rautatie tuli Riihimäeltä 1869, jolloin pääs junalla Lahtee, jos oli ostanu lipun ja noussu oikeesee junaa. Suomen toinen juna meni Hämeenlinnaa. Silloin just Lahessa oli hirveesti irtainta väkeä ja väkivalta rehotti, kun sosiaalinen kontrolli oli ihan sika(ko)vähäistä. Joku tais sillon kirjottaa et tää ”Lahti on ku Amerikka ja pitäs olla mutka mukana”: Lahti palo 1877. Yks nimeltä mainitsematon lapsi sytytti sen vahingossa, niin ku lapset sillon yleensäki poltti sillon tällön kyliä. Pitkään aikaan luultiin et palon sytytti Marolan piika, mut vasta hiljattain selvis ettei se ollu piika. Se oli August Fellmanin alivuokralaisen muonamies Mörtin muksu ja ne asu Marolan talossa, nykyisen torin laijalla. En tosin muista oliko ala- vai ylä-Marola.

Palon jälkeen puhallettiinkin sitten yhteen hiileen. Virkamiehillä oli lipastoissa hottii matskuu, sen suhteen, että Lahti sai vuonna 1878 kauppalan oikeudet (kauppallisesti lähempänä kaupunkia, mutta hallinnollisesti samaa kyläbyrokratiaa) ja tänne rakennettii kaikkee ja sit yleislakon tuoksinnassa 1905 Lahti sai kaupunkioikeuet. Sen anto Senaatti. En muista etunimeä. Vladimir? Sota sytty ja sit toinen sota. Sodan jälkeen Lahen elämää rikastutti runsas karjalaisväestö mäyriksineen, starckjohanneineen ja torkkelin papereineen, eikä ne ilmeisesti ollu väärennetyt.

Taas oli vähän levotonta 1960-70 ku rakennemuutos ajo ihmisiä kaupunkeihin. Lahessa Amulet teki kappaleen ”Suomen Chicago” ja sit tää oliki jo Chicago. Alunprinhän tota vertausta käytettiin jo 1910-luvulla ku tääl oli teurastamoita ja niityt täynnä lehmiä, niiku Chicagossaki oli. No, kaupunki kasvo, kunnes tuli lama ja kuritti Lahtea ankaralla käellä (muuten, Päijät-Hämeen vaakunan veenneito Wellamo pitelee melkein käessä käkeä, jolla viitataan karjalaisuuteen). Teollisuustuotanto notkahti, savupiiput yskähteli ja työttömien suuret joukot lampsi luukuille. Mutta pikku hiljaa sekin alkaa olla jo takana päin ja ongelmista huolimatta silti Lahessa uskotaan tulevaisuuteen ja yritetään ja mennään eteenpäin. Onni on ollu elää ja kasvaa kaupungisa kuin Lahti. Paljon onnea Lahen kaupunki!

Lähde: Laune

Kirjoitus julkaistu 8.2.2008 ilmestyneessä ensimmäisessä Lahen Lehdessä (nro 0/2008)

Lahti: BIENNALE -vuosikirja julkistettiin

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahti: BIENNALE – vuosikirjassa tarkastellaan useasta eri näkökulmasta muotoilun vaikutuksia Lahden kaupungin kehitykseen, yritystoimintaan ja kansainvälistymiseen.

Lahti: BIENNALEN – vuosikirjan artikkelit ovat kirjoittaneet Lahden kaupunginmuseon tutkija, dosentti Riitta Niskanen, Sinebrychoffin taidemuseon amanuenssi Ulla Aartomaa, Aalto-yliopiston professori Yrjö Sotamaa ja muotoilun professori Eero Miettinen. Vuosikirjan kuvitus on valokuvaaja Markus Henttosen ja kirjan visuaalisesta ilmeestä vastaa designtoimisto Kokoro & Moi. Kirjan ovat kustantaneet Lahden kaupungin sivistystoimialan Kulttuurisen toimintaympäristön kehittämishanke ja Lahden kaupunginmuseo.

Lahti: BIENNALE on osa Lahden kaupungin sivistystoimialan Kulttuurisen toimintaympäristön kehittämishanketta. Päijät-Hämeen liitto rahoittaa hanketta Euroopan unionin aluekehitysrahastosta.

Kirja-arvio: Lahti – Arjen kauneus

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahti – Arjen kauneus
Lahden kaupungin museo / Lahden teemavuosihanke 2007

Lahden kaupunki julisti vuoden 2007 Muotoilun Vuodeksi. Teemavuoden kirjallisuusannista vastaa Lahti – Arjen kauneus. Kuten jo nimikin antaa osviittaa, muotoilu on arkipäiväisempää kuin osaamme arvata. Kirjan luettuaan sen päällimmäiseksi sanomaksi jää kirjoittajien toivo siitä, että osaisimme arvostaa sitä mitä meillä lahtelaisilla jo on. Imagon rakentamisessa meidän ei tarvitse keksiä apupyöriä pyöräämme, kun osaamme jo ajaa.
Kirjassa on kuusi erilaista, mutta samanhenkistä näkökulmaa, siitä mitä ovat arjen muodot ja miten ne ilmenevät.

Tutkija Riitta Niskasen artikkeli Arjen kauneus Lahden kaupunkikuvassa käsittelee arkkitehtuurin ja kaupunkisommittelun näkökulmasta ja siitä miten muun muassa sodan jälkeinen karjalaisuus ja voimaks maaltamuutto 1960- ja 70-luvuilla on vaikuttanut kaupunkikuvaamme. 2000-luvun kaupunkilaisena tulee ajoittain pohdittua, että kuinka moni tulee nostalgiapuuskassa ajatelleeksi sitä, että puutalojen tilalle tulleet harmaat ja tylsän arkiset betonielementtitalot olivat osoitus tehokkuudesta vaurastuvassa Suomessa, unohtamatta maaltamuutosta aiheutuvia rakenteellisia muutoksia. Ei silti voi ymmärtää kaikkea sitä tarkoituksenmukaista purkuvimmaa, vaikka sen pystyy asettamaan sen ajan vallitseviin realiteetteihin.

Tiina-Riitta Lappi sukeltaa arkkitehtuurista ja rakennuksista ihmisiin, jotka luovat arjen siinä rakennetussa ympäristössä, miten se heille ilmenee. Tätä Lappi pyrkii jäsentämään Kaupunki arjen kohtauspaikkana -artikkelissa. Hän pohtii kaupunkitiloja vastin- ja käsiteparien kautta sekä kysyy tärkeitä kysymyksiä: kenelle kaupunkikeskustoja suunnitellaan ja onko kaupungissa oleskelevan ihmisen oltava kuluttaja ollakseen aktiivinen ja päätöksiin pystyvä kansalainen?
Lappi pohdiskelee kaupunkikehityksen trendiä, kaupunkitilojen polarisaatiota: yhtäältä kaupunkirakenne tiivistyy, toisaalta se hajautuu omiin eri tarkoitusperiä palveleviin saarekkeisiin. Onkin todettava että valitettavasti kaupunkikeskustan kannalta, laitamilla sijaitsevat ostoskeskukset toiminevat suosiosta päätellen tehokkaammin. Artikkelin mukaan syy yhdenmukaisuuden vaatimukseen löytyy kuluttamisen trendeistä, helppouden määrätessä ostopäätökset. Kaupunkitilan homogeenisyyden ihannetta ruotiessa Lappi osuu oikeaan: kaupunkien toimintojen yhdenmukaisuusvaatimuksia on pystyttävä rikkomaan.

Markku Koski on (tässäkin kirjassa [vrt. Pietarin rata -kirja]) onnistunut aihevalinnassaan ja sisältökin täsmää mainiosti, ainakin lahtelaiselle. Lahtea muotoillessa Koski vertailee radiomastojen ja Eiffelin tornin runollisuutta, jota ensin mainitussa perinteisesti ajateltuna ei ole nimeksikään. Lahti osoittaa radiomastojen(kin) kautta olevansa pragmaatikkojen kaupunki. Toisin kuin Pariisi, jossa torni on pelkkä ”toiminnallisesti hyödytön elämysvekotin”, Koskea mukaillen. Ovatko radiomastot vain arjen välikappaleita, eikä siksi kiinnostavia? Kun mastojen pääasiallinen käyttötarkoituskin on lakannut, onko Lahden käytettävä ne jollain tavalla ”hyödyksi”?

Harry Salmenniemi kirjoittaa Muutoksesta ja toivosta. Hänen lähestymistapa kaupunkiin ja tilana on samankaltainen kuin Lapilla; ihmisistä arjessa ja heidän valinnoista. Perussanoma on yhdenmukaisuuden kritiikki.
Kaupunki tarvitsee sen asukkaita, joiden oma jalanjälki on havaittavissa. Kun kaupunkia moititaan rumaksi, se on Salmenniemen mukaan vain eduksi: todella rumilla kaupungeilla on toivoa. Tämä johtuu siitä että rumat kaupungit tulevat muuttumaan. Kirjoittaja on havainnut Lahdessa ruman kaupungin tuomaa muutoshalua sekä sitä että kaupungissamme on vilpittömiä pyrkimyksiä profiloitua suomalaiseksi kulttuurikaupungiksi.

Lehtori Elina Rantapuskan Muotoiluinstituutti Lahdessa ja Lahti Muotoiluinstituutissa kertoo nimensä mukaisesti koulun vaikutuksesta lahtelaiseen kulttuuriin. Kirjoittaja hakee yhtymäkohtia Lahden kaupungin ja opinahjon välillä. Rantapuska sivuaa monia eri kulttuurillisia tasoja, nähden niissä samankaltaisuuksia. Hän kiteyttää hyvin Lahtea leimaavista ominaisuuksita: professionaalisuutta arvostetaan enemmän kuin professuuria.

Kirjan viimeisestä puheenvuorosta vastaa professori Antti Karisto, jonka Kaupunkimuotoilua-artikkeli hivelee konkreettisia kaupunkimuotoja, näyteikkunoita ja struktuuria sekä olemassaolon eri muotoja kaupungissa. Karisto korostaaa että kaupunkitilassa olo on jo itsessään kulttuurin kuluttamista. Nopea elämänrytmi hävittää kaupungissa tunnun, jota tarvitsemme ollaksemme osa ympäristöä. ”Paikat on säilytettävä paikkoina, on tarkottava mahdollisuuksia palkitseviin paikkakokemuksiin”, toteaa Karisto yksinkertaisesti. Lopuksi kirjoittaja painottaa että kaupungit eivät voi vain julistautua joksikin. Päälleliimattu mielikuva on vaikeasti muokattavissa. Toki se on mahdollista, mutta kuten on nähty, onko se sen arvoista?

Olennainen osa kirjan sisällöstä koostuu kuvamateriaalista, jonka on toimittanut valokuvaaja Markus Henttonen. Kuvat eivät sikäli yllätä kokonaisuudessaan, silti erilaisten kuvakulmien ansiosta on saatu kaupunkitilallista syvyyttä, kadottamatta niihin kiinteästi liittyvää arkea. Kuvista voi löytää yksityiskohdan jos toisenkin, muodon tai värin, jota ei ole tullut aiemmin huomanneeksi. Lienee tarkoitus, että kuvat eivät visuaalisesti ”häikäise”, vaan ilmentävät moitteettomasti arkea. Arkiset kuvat voivat olla uudenlainen ikkuna nähdä Lahti, niistä voi löytää itselleen muka-tutuista paikoista uusia ihmisiä ja tilanteita, syventäen kokemusta kaupunkiin.

(Lahti-)Kaupunkia esittelevät kuvakirjat olivat allekirjoittaneelle ensimmäinen kosketus kaupungin kirjoitettuun historiaan. Rautateiden innoittamana lähikirjaston (historian)kirjat tulivat tutuiksi. Pieni tekstinpätkä tai rautatieaiheinen kuva menneestä saivat takertumaan historiaan. Kirjat olivat maailmaan, joka oli kadonnut, mutta johon halusi turvallisesti kurkotella. Aina vain samoista kirjoista etsi uudelleen ja yhä uudelleen kuvakulmia, taustalla motivoi ajatus ”ehkä viime kerralla jäi jotain huomaamatta”. Kun nuori 15 tai 50 vuoden kuluttua tutkii Lahtea lukemalla Lahti – arjen kauneus -kirjaa, hän saa toivottavasti inspiraation. Inspiraation Lahdesta.

[ajatus- ja kirjoitusvirheet korjattu 24.9.2010, toim. huom]

Kirjoitus julkaistu 8.2.2008 ilmestyneessä ensimmäisessä Lahen Lehdessä (nro 0/2008)

Siemenaiheinen seminaari ympäristöneuvonnassa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Siemen-seminaari siitä, mistä kaikki alkaa
Seminaarissa keskustellaan siemenestä ravinnon, luovuuden, terveyden ja henkisyyden lähteenä. Seminaarin yhteydessä on mahdollista tutustua Kristiina Ljokkoin ja Satu Tikan näyttelyyn ’Sielunruokaa, siemeniä ja simpukoita’, joka käsittelee kiertokulkua ja ihmisen osuutta siinä. Lisäksi tauon aikana voi tutustua lähiruokana tuotettuihin kasviperäisiin proteiininlähteisiin, joita esittelee Lassilan tila.

Siemen-seminaari perjantaina 24.9.2010 klo 17 -20 Lahden kaupungin ympäristöneuvonnassa, Vesijärvenkatu 27.
Järjestäjänä toimii Dodo ry ja Lahden kaupunki, Kelaa! -hanke. Vapaa pääsy.

Ohjelma:
– Ympäristöviikon teeman ’RUOKA’ esittely
Ulla Kananen, Lahden ympäristöneuvonta
– Luovuuden siemen
Kristiina Ljokkoi ja Satu Tikka, taiteilijat, Taik
Ympäristöneuvonnan tiloissa näyttelyä pitävät taiteilijat keskustelevat siitä, mikä merkitys ravinnolla on heidän taiteessaan.
– Ekologisuuden siemen
Sami Keto, Dodo ry
Mistä ekologinen ruokavalio koostuu? Millaisen osan siemenet saavat?
– Terveyden siemen
Miia Saastamoinen, ravintoterapeutti
Kaikkihan tietävät, että oikea ruoka on terveyden salaisuus. Mutta miten syödä oikein ja monipuolisesti ja mikä rooli siemenillä on terveellisessä ruokavaliossa?
– Henkisyyden siemen
Måns Broo, Uskontotieteen dosentti, Turun yliopisto
Siemenkö muutakin kuin ruokaa? Mitä siemen tarkoittaa intialaisessa filosofiassa?