Lahtelaisuus kuvina

Miten Lahti näkyy Internetissä -sarja, osa 24.

LAHTI BLOG on lahtelainen kuvablogi, jossa kiteytyy jonkin sortin peruslahtelaisuus ironisella tavalla. Sivut ovat tottakai kömpelöt, joita komistaa tyylikäs lihamuki. Sisältö voisi olla mistä tahansa hullunhauskasta kuvablogista, mutta tämä on Lahdelle ja on merkityksetöntä onko se Lahdesta. Otokset kuvaavat omalla inhorealistisella tavalla lahtelaista elämäntyyliä: yhtäällä osataan elää omanarvontuntoisesti ja tuoda se myös esille itseilkikurisen konstailemattomasti, kuten eräs julkisuuden henkilö lahtelaisista ilmaisi. Toisaalta halutaan luoda vaikutelma vakavasta, hieman liian korkealle kurottelevasta Lahdesta.

Nuo mainitut ominaisuudet eivät suinkaan ole erityispiirteitä, mutta ne tunnistetaan ja tunnustetaan lahtelaisuudeksi; ne eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan ominaisuudet täydentävät toisiaan ollakseen relevantteja.

Varoitus! Kaikki huumorintajuttomien tai vain hyvän huumorin ystävien ei sivuille kannata edes eksyä. Muuta niitähän Lahdessa ei ole?

LAHTI BLOG

Uusi Lahti 30-vuotta

Uusi Lahti -lehden 30-vuotisjuhlanumero putosi lahtelaisten postiluukusta eteisen lattialle 15.10.2011. Lehti alkoi ilmestyä noin 30 vuotta sitten. Sen kunniaksi ajattelin tiivistellä blogiin omakohtaiset kokemukset lehdestä sekä faktaa siitä miten Uuden Lahden toiminta aikoinaan alkoi, jossa lähteenä käytän tuota juhlanumeroa.

Itselleni ensimmäinen muistuva kokemus Uudesta Lahdesta oli kun vierailimme koulun Elämänkatsomustiedon tunnin tiimoilta lehden toimituksessa joskus 1990-luvun alussa.
Vapaudenkadulla(?) Kari Naskinen kertoi lehdestä ja sen tekemisestä. Muuta ei jäänyt mieleen kuin maukkaat keksit, limut ja se että saimme kuvan nimen kanssa lehteen. En tiedosta, oliko tuolla vierailulla vaikutusta tämän lehden/blogin aloittamiseen.

Juhlanumero

Juhlanumero (nro 77) on tuhti lukupaketti (56 sivua), jossa käydään läpi lehden vaiheita asioiden ja ihmisten kautta. Syksyllä 1981 käynnistetty uusi kaupunkilehti oli puheenaihe kaupungissamme. Pääkirjoituksessa lehti toteaa, että se ”ei tyytynyt raportoimaan kaupungin päätöksiä sellaisenaan vaan haki niihin omia näkökulmia ja kaivoi oma-aloitteisesti esiin uutisaiheita.”

Juhlanumerossa käydään läpi menneitä ja muistellaan lehden mielenkiintoisia vaiheita sekä kysellään mietteitä nykyisiltä ja entisiltä lahtelaisilta, paneudutaan Lahden suppeaan murresanastoon ja kysytään mm. Tapani Ripatilta onko se ”Lahest” vai ”Lahesta”. Lisäksi sekä lukijat että vierailevat kolumnistit  Timo Taulo, Jarmo Saarela, Vesa Ruotonen ja Hara kertovat miten asiat ovat Lahdessa vuonna 2041. Kuulumisia kertoo myös Naskinen sekä voimakaksikko Heinonen-Avikainen.

Lehden perustaminen

Ilmeisesti moni etelän idea on syntynyt Lapin hangilla (vertaa Vanhanen), sillä lehti sai alkunsa Levillä Risto Kauppisen ja Tero J. Kauppisen toimesta. TJ Kauppinen muisteli lehden 25-vuotisjuhlanumerossa että ”perustamalla toimituksellisesti vahva lehti oli mahdollisuus luoda kilpailukykyinen ja lahtelaisten tarpeita palveleva kokonaisuus. Uudelle Lahdelle oli olemassa sosiaalinen tilaus.” Myöhemmin lehden omistanut lohjalainen painotalo piti Lahden kilpailutilannetta niin hankalana että päätti myydä lehden. Se oli perustajilla mielessä jo lehteä perustettaessa.

Lehteä kaupattiin Lehtimiehet Oy:lle sekä Esan Kirjapainolle. Periaatteessa kaupoista jo sovittiin Lehtimiehet Oy:n kanssa, mutta tästä virisi aiheellinen pelko että lehti olisi lopetettu, käytännössä yhdistetty Lahtiset-lehteen. Sitten väliin tuli Ossi Kivekäs, joka iski shekin pöytään ja näin lohjalaiset ”ymmärsivät” myydä lehden lahtelaisille.

Lehden nimi

Lehden ensimmäinen päätoimittaja Kari Naskinen ehdotti nimeksi Lahtaria, joka ei kuitenkaan ottanut tuulta purjeisiin.

Sitten tuli Lahden Aika. Ei tullutkaan vaan se oli liian likellä Mallasjuoman Aika on Lahden -slogania.

Naskisen mukaan haluttiin ”pelata varman päälle” ja nimi kopioitiin Raumalta vuonna 1979 perustetulta Uudelta Raumalta, sillä erotuksella että jälkiosaan tuli sentään Lahti. Onneksi. Nimenä mielikuvitukseton ja käytännöllinen, lahtelainen.

Uusi Lahti nyt

Nykyään Uusi Lahden omistaa Esan Kaupunkilehdet Oy, jonka puolestaa omistaa Mediatalo Esa.

Vuonna 2008 lehden päätoimittaja Kari Naskinen siirtyi eläkkeelle ja tilalle tuli Tommi Berg. Yhteistä molemmille oli että aiempi työpaikka oli Etelä-Suomen Sanomissa. Berg tosin suoritti lukion työharjoittelun Uudessa Lahdessa jo vuonna 1992.

Lahdessa ilmestyi jonkin aikaa myös Suomen Lehtiyhtymän julkaisema broadsheet-kokoinen Viikko-Uutiset ja aikoinaan julkaistiin em. Lahtiset-nimistä lehteä, josta minulla ei ole muistikuvia. Sen sijaan (vuodesta 1992 lähtien) tabloid-kokoinen Uusi Lahti ilmestyy yhä, nykyään keskiviikkoisin ja lauantaisin 61 170 kappaleena. Viikon kahteen ilmestymispäivään lehti siirtyi vuonna 2005.

Lehti on mukana muutenkin lahtelaisten elämässä kuin viestintävälineenä, yhtenä esimerkkinä pääsponsorin mukaan nimetty jalkapalloilun Uusi Lahti Cup.

Aiheeseen liittyviä linkkejä:
Mediatalo Esa
Uusi Lahti wikipediassa
Uusi Lahti Cup wikipediassa
Kari Naskisen blogi Mustaa valkoisella

Kulttuuriset merkit vuosilta 2004-2006 -hanke

Miten Lahti näkyy Internetissä -sarja, osa 24.

Aivan uusinta uutta ei tämänkertainen esittelyssä oleva informaatio ole, mutta aihe on kiintoisa ja sen sisältö pätee monin tavoin tänäpäivänäkin.

Lahden Kulttuuriset Merkit oli hanke joka toteutettiin vuosina 2004-2006 Lahden kaupungin ja Euroopan sosiaalirahaston toteuttama, hankkeessa oli mukana myös lahtelaisia kulttuuritoimijoita. Samalla hankkeesta tehtiin Lahden kulttuuria ja kulttuurihistoriaa käsittelevä paketti, joka julkaistiin tiivistelmä Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian nettisivuilla vuosina 2005-06, jossa se on vieläkin nähtävillä.

Kiinnostavinta antia ovat hankkeen tiimoilta järjestetyt yleisöluentosarjat 19.9.-8.11.2005 Lahden 100-vuotisjuhlaan, joiden tiivistelmät luettavavissa hankkeen sivuilta.

Sivuilla tavoitteita valotetaan muutamilla pääkohdilla, hanke mm. ”vahvistaa alueen kulttuurin tuntemusta ja tietoyhteiskuntaosaamista, kohottaa Lahden profiilia kulttuurikaupunkina ja kehittää alueen kulttuuritoimijoiden yhteistyötä.” Viitekehyksenä toimiva kulttuurisemiotiikka ”pyrkii kokonaisvaltaiseen kulttuurin kuvan muodostamiseen, etsii selityksiä lahtelaisille ominaispiirteille kysyen, mikä on arvostettua ydintä, mikä vähemmän arvostettua laita-aluetta ja millaista vuoropuhelua ne käyvät keskenään? Mistä syntyy lahtelainen kulttuuri(-identiteetti), lahtelainen erityisyys?”

Sivuilla kerrotaan että hankkeen kohderyhmänä olivat Lahden kulttuuriorganisaatiot ja –vaikuttajat, matkailuelinkeino ja myös kulttuurista kiinnostuneet yritykset ja hanke hyödyttää välillisesti kaikkia lahtelaisia. Tarkoituksena oli koota hajallaan olevat kulttuuriperinnön ja kulttuuriosaamisen tiedot paketiksi, jota voitaisiin hyödyntää muissa yhteydessä, esimerkiksi matkailussa.

Lahden kulttuuriset merkit -loppuraportti julkaistiin toukokuussa 2007 ja se on luettavissa täällä.

Koe muotoilu Sibeliustalossa

Koe muotoilu (linkissä esite pdf-muodossa) on Sibeliustalossa järjestettävä kansainvälinen muotoilunäyttely. Mukana on 35 muotoilijaa ja yritystä viidestä eri maasta. Näyttely on jakautunut kolmeen osaan, josta alla tarkemmin. Näyttelyyn voi tutustua heinäkuun loppuun asti ja siihen on vapaa pääsy.

Lahti: Biennale-sivut kertovat näyttelystä seuraavaa:

Lahti: BIENNALE 2011 -katselmuksen teema on käsinkosketeltava innovaatio. Hyvä muotoilu on enemmän kuin vain ulkonäköä. Metsähallissa oleva Lahti: BIENNALE 2011 -katselmus keskittyy muotoiluun, jota voi koskettaa ja kokeilla.

Puusepän sali muodostuu useammasta kokonaisuudesta: Hommage a Tapani Aartomaa -53 julisteen kansainvälinen näyttely, Lahden AMK Muotoiluinstituutin lopputyönäyttely, pietarilaisten muotoilukoulujen ArtFuture Design Schoolin sekä St. Petersburg State Academy of Art and Design n. a. A. Stieglitzin näyttelykokonaisuudet, Galleria oyoy:n Oyoy crew 2011 –yhteisnäyttely sekä Pro Puu ry:n Design From & For Kids –muotoilukasvatusprojektin tuotoksia.

Puusepän verstaassa on valokuvaaja Markus Henttosen Lahti: muotoilijakuvia -näyttely, joka koostuu lahtelaisista muotoilun ammattilaisista. Muotoilijakuvissa suunnittelijat kertovat omaa tarinaansa esimerkkeinä työvälineistään ja tuotannostaan.

Lisäksi Lahti: Biennale -muotoilutapahtuma laajenee Sibeliustalosta keskustan citytauluihin. Henttosen Muotoilijakuvat viedään lahtelaisten keskelle, Aleksanterinkadun varrella sijaitseviin ilmoitustauluihin ja ne on nähtävillä Lahden katukuvassa heinäkuun loppuun asti.

Muotoilijakuvia -näyttely on osa WDC Helsinki 2012 Lahden toimintaa. Hanketta rahoittaa Päijät-Hämeen liitto Euroopan unionin aluekehitysrahastosta.

Mallasjuoman tehtaan piipun henki

Pitkän linjan videokuvaajaharrastaja lahtelainen Keijo Skippari on tallentanut Lahdessa monia eri kohteita. Yksi hänen projekteistaan oli keskustassa sijaitsevan Mallasjuoman tehtaan eli Malskin vanhan piipun purkamisen kuvaaminen vaihe vaiheelta tammikuussa 2007.
Savupiippuhan symboloi teollista nousua ja termillä ”savupiipputeollisuus” on vahva lataus, kun puhutaan suomalaisen yhteiskunnan muutoksesta agraariyhteisöistä kohti teollista Suomea. Siksi esimerkiksi sataman harvoista vanhoista teollisuusrakennuksista juuri savupiippu on säilytetty, vaikka sen käyttöarvo on nolla.

Tarina piipusta osallistui Lahdessa huhtikuussa järjestettyihin SM 2011 Filmifestivaalien dokumenttisarjaan sijoittuen toiseksi. Festivaalien raati totesi reilun 8 minuutin kestoisesta lyhyt elokuvasta seuraavaa: ”Mielenkiintoinen elokuva lahtelaisen O.Y. Mallasjuoman piipun purkamisesta. Elokuvassa piippu on kertojanäänenä, joka antaa elokuvalle runollisen vaikutelman. Hieno kunnianosoitus vanhalle piipulle, joka on ollut vuosisadan ajan osa lahtelaista katunäkymää ja kaupunkikuvaa, näkyvä osa Lahden historiaa.”

Tarina alkaa mustavalkoisella, ilmeisesti 1960-luvulla kuvatulla mainoselokuvalla, kertojaäänen valistaessa katsojaa: ”Tämä on Lahti, suomalaisen yrittelijyyden aito tunnus”. Historiakatsaus kertoo mainiosti katsojalle Mallasjuoman tehtaiden merkityksestä Lahdelle, korostaen erityisesti kaupunkiin liitettyä yrittelijäisyyttä sekä yrityksen kansainvälistä mainetta.

Elokuvan alun nostalginen ajankuva päättyy riemukkaaseen torven soittoon, joka saa väistyä haikean musiikin saattelemana nykyajan tieltä. Kun hetkeä aiemmin yritys on arvotettu, sitä kautta teollisuusrakennusten kulttuurihistoriallinen merkitys todennettu, niin alueen murroksesta kertoo rakennusliikkeiden mainostaulu: ”On sinun vuorosi jatkaa tarinaa”, vanhaa ja uutta rinnan, piipun kera. Nykyhetken tilannetta painokkaasti luotaava lehtileike Etelä-Suomen Sanomista toteaa, että ”kallistunut piippu puretaan turvallisuusriskinä”.

Kerronnallisesti em. viitteet ovat mainio keino viedä tarinaa eteenpäin. Niillä on saatu kerrottua katsojalle piippuun liitetty symboliarvo sekä tilanne nykyhetkestä tuodaan katsojan tietoon tehokkaasti, jopa yhdellä kuvalla.

Skippari on onnistunut tallentamaan piipun purkamisen monesta eri kuvakulmasta, lopputuloksen kuitenkaan olematta sekavaa, vailla johdonmukaisuutta. Kuvaajaan/leikkaajan kokemus tulee ilmi: Kaukaa kuvatut auttavat hahmottamaan alueen erityispiirteitä, vanhaa punatiiltä keskellä kaupunkia; sekä näyttää lyhenevän piipun ”tukalaa” tilannetta. 40 metriä piippu purettiin käsityönä, lukuunottamatta viimeistä 7 metriä, joka tehtiin koneellisesti.

Kuten raadin kommentissa todettiin, piippu toimii tarinan kertojana. Ratkaisu on naiivi, mutta kertoja vie tarinaa eteenpäin joutuisasti ja tuo aiheeseen inhimillistä kosketusta. Piipulla (elokuvalla) on havaittavissa pientä katkeruutta purkupäätöksen tehneitä (kasvottomia?) virkamiehiä kohtaan. Kokonaisvire on surumielinen.

Yksi eräs vaikuttavimmista kohtauksista on kun kamera nousee nosturin lavalla kohti piipun huippua, raksamiehen polttaessa tupakkaa. Kohtaus on toisaalta juhlallinen, kohoava, mutta yhtäältä rosoinen, harmaa ja inhorealistinen. Taustalla näkyy panimorakennuksen rappioromanttinen puoli, jonka takana nousevat 1960-70-luvuilla rakennetut keskikaupungin betonielementtitalot. Sen enempää osoittelemalla menneisyyteen ja tekemättä moraalisia johtopäätöksiä, näkymässä kiteytyy  1950-luvulta alkaen jatkunut voimakas keskustan uusiutuminen.

Piippu on mennyt, aika näyttää miten Panimolle käy…