Lahden taidemuseossa 15.01.2012 asti esillä oleva Uusi veistos -näyttely on koottu 37 teoksesta yhteensä 31 taiteilijalta tai taiteilijaryhmältä. Nämä teokset on jurytetty 385 teosehdotuksen joukosta, vaatimuksena on ollut että työ on valmistunut 2010-2011 vuosien aikana. Voidaankin todeta esillä olevan viimeisintä “veistotaidetta”.

Saapastelin loskaisena keskiviikkopäivänä tutustumaan näyttelyn tarjontaan. Keskiviikko on varsin luonnollinen valinta, koska tällöin Veikkaus tukee meitä suomalaisia kanta-asiakaskorttien omistajia ja tarjoaa ilmaisen sisäänpääsyn kaupunkimme museoihin. Myönnettäköön, että olikin jo korkea aika käydä tuo näyttely katsomassa, liki päivittäin siitä museon ohi kulkeneena.
Sisään astuttua ensimmäisenä portaiden alapäässä oli Kimmo Peltolan Omakuva – Minäkuva teos, joka olikin tuttu museon sivuilta sekä joistakin aiemmin lukemistani artikkeleista. Portaiden yläpäässä vastaanottajana oli robottiveistos, joka haparoivin vanhuksenomaisin liikkein työnsi edessään ollutta rollaattoria – Pekka ja Teija Isorättyä Invalid Robot C2. Ylätasanteen muista teoksista mainittakoon virkatut Patteri ja Tapio. Varsinkin aidon kokoinen tuolilla istuva mies Tapio oli varsin vakuuttava, vieressä koreili normaalisti metallisen kolkko lämpöpatteri, nyt virkattuna ja varsin lämpimän oloisena. Suorastaan hauska ja piristävä idea, jonka totettaja Liisa hietanen on loihtinut langasta mitä makeampia teoksia. Muita tilan hallitsijoita oli Tarja Malisen keramiikkaiset Tyttöjen talossa -installaation maton päällä polvillaan istuvat nuorukaiset sekä Pia Männikön Déjà Vu -tyllikankaasta musteella toteuttettu haamukuvasarja.

Jatkoin matkaani, mutta Pasi Rauhalan Moments teos pysäytti pidemmäksi aikaa tarkkailemaan pienen pieniä veistoksia ja niiden sanomia. Catch Me If You Can, Score ja Where Did the Business Go? Ja paljon paljon muita pieniä piristyksiä. Seuraavassa tilassa avautuikin näyttelyn isoimmat teokset. Lotta Mattilan Parempi hipsteri blogissa kuin kymmenen oksalla, oli varsin vakuuttava. Yhteen hitsatut polkupyörän rungot muodostivat eräänlaisen puun, jonka oksilla neljä varista suussaan kultaiset kimpaleet. Alhaalla kiertelevät kolme kettua hurjine ilmeineen viimeistelivät teoksen tunnelman.

Kuvanveiston kenttä on selkeästi nyky-yhteiskunnan tuottamien jätteiden myötä saanut perinteisen saven ja marmorin rinnalle varteen otettavia materiaali vaihtoehtoja. Periaatteessa veistoksen tekoon kelpaa mikä tahansa materiaali, ja miksi tuottaa jotain uutta jos voi käyttää jo olemassa olevia tuotteiksikin asti jalostettuja raaka-aineita. Videoinstallaatiot ja valot ovat myös mukana vahvasti uusissa teoksissa, ei pelkästään teoksen valaisua ajatellen, vaan täysivaltaisena osana teosta. Yleiskuvana tämän hetken vestotaiteesta jäi varsin positiivinen vaikutelma ja ehdottomasti seuraavia näyttelyitä innolla odottelen.

Näyttelyn kuvagalleria.

Teksti ja kuva: Tapio Kangasniemi

Artikkeli julkaistu alunperin  Tapio – Puusta ja muusta -blogissa

Miten Lahti näkyy Internetissä -sarja, osa 24.

LAHTI BLOG on lahtelainen kuvablogi, jossa kiteytyy jonkin sortin peruslahtelaisuus ironisella tavalla. Sivut ovat tottakai kömpelöt, joita komistaa tyylikäs lihamuki. Sisältö voisi olla mistä tahansa hullunhauskasta kuvablogista, mutta tämä on Lahdelle ja on merkityksetöntä onko se Lahdesta. Otokset kuvaavat omalla inhorealistisella tavalla lahtelaista elämäntyyliä: yhtäällä osataan elää omanarvontuntoisesti ja tuoda se myös esille itseilkikurisen konstailemattomasti, kuten eräs julkisuuden henkilö lahtelaisista ilmaisi. Toisaalta halutaan luoda vaikutelma vakavasta, hieman liian korkealle kurottelevasta Lahdesta.

Nuo mainitut ominaisuudet eivät suinkaan ole erityispiirteitä, mutta ne tunnistetaan ja tunnustetaan lahtelaisuudeksi; ne eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan ominaisuudet täydentävät toisiaan ollakseen relevantteja.

Varoitus! Kaikki huumorintajuttomien tai vain hyvän huumorin ystävien ei sivuille kannata edes eksyä. Muuta niitähän Lahdessa ei ole?

LAHTI BLOG

Uusi Lahti -lehden 30-vuotisjuhlanumero putosi lahtelaisten postiluukusta eteisen lattialle 15.10.2011. Lehti alkoi ilmestyä noin 30 vuotta sitten. Sen kunniaksi ajattelin tiivistellä blogiin omakohtaiset kokemukset lehdestä sekä faktaa siitä miten Uuden Lahden toiminta aikoinaan alkoi, jossa lähteenä käytän tuota juhlanumeroa.

Itselleni ensimmäinen muistuva kokemus Uudesta Lahdesta oli kun vierailimme koulun Elämänkatsomustiedon tunnin tiimoilta lehden toimituksessa joskus 1990-luvun alussa.
Vapaudenkadulla(?) Kari Naskinen kertoi lehdestä ja sen tekemisestä. Muuta ei jäänyt mieleen kuin maukkaat keksit, limut ja se että saimme kuvan nimen kanssa lehteen. En tiedosta, oliko tuolla vierailulla vaikutusta tämän lehden/blogin aloittamiseen.

Juhlanumero

Juhlanumero (nro 77) on tuhti lukupaketti (56 sivua), jossa käydään läpi lehden vaiheita asioiden ja ihmisten kautta. Syksyllä 1981 käynnistetty uusi kaupunkilehti oli puheenaihe kaupungissamme. Pääkirjoituksessa lehti toteaa, että se ”ei tyytynyt raportoimaan kaupungin päätöksiä sellaisenaan vaan haki niihin omia näkökulmia ja kaivoi oma-aloitteisesti esiin uutisaiheita.”

Juhlanumerossa käydään läpi menneitä ja muistellaan lehden mielenkiintoisia vaiheita sekä kysellään mietteitä nykyisiltä ja entisiltä lahtelaisilta, paneudutaan Lahden suppeaan murresanastoon ja kysytään mm. Tapani Ripatilta onko se ”Lahest” vai ”Lahesta”. Lisäksi sekä lukijat että vierailevat kolumnistit  Timo Taulo, Jarmo Saarela, Vesa Ruotonen ja Hara kertovat miten asiat ovat Lahdessa vuonna 2041. Kuulumisia kertoo myös Naskinen sekä voimakaksikko Heinonen-Avikainen.

Lehden perustaminen

Ilmeisesti moni etelän idea on syntynyt Lapin hangilla (vertaa Vanhanen), sillä lehti sai alkunsa Levillä Risto Kauppisen ja Tero J. Kauppisen toimesta. TJ Kauppinen muisteli lehden 25-vuotisjuhlanumerossa että ”perustamalla toimituksellisesti vahva lehti oli mahdollisuus luoda kilpailukykyinen ja lahtelaisten tarpeita palveleva kokonaisuus. Uudelle Lahdelle oli olemassa sosiaalinen tilaus.” Myöhemmin lehden omistanut lohjalainen painotalo piti Lahden kilpailutilannetta niin hankalana että päätti myydä lehden. Se oli perustajilla mielessä jo lehteä perustettaessa.

Lehteä kaupattiin Lehtimiehet Oy:lle sekä Esan Kirjapainolle. Periaatteessa kaupoista jo sovittiin Lehtimiehet Oy:n kanssa, mutta tästä virisi aiheellinen pelko että lehti olisi lopetettu, käytännössä yhdistetty Lahtiset-lehteen. Sitten väliin tuli Ossi Kivekäs, joka iski shekin pöytään ja näin lohjalaiset ”ymmärsivät” myydä lehden lahtelaisille.

Lehden nimi

Lehden ensimmäinen päätoimittaja Kari Naskinen ehdotti nimeksi Lahtaria, joka ei kuitenkaan ottanut tuulta purjeisiin.

Sitten tuli Lahden Aika. Ei tullutkaan vaan se oli liian likellä Mallasjuoman Aika on Lahden -slogania.

Naskisen mukaan haluttiin ”pelata varman päälle” ja nimi kopioitiin Raumalta vuonna 1979 perustetulta Uudelta Raumalta, sillä erotuksella että jälkiosaan tuli sentään Lahti. Onneksi. Nimenä mielikuvitukseton ja käytännöllinen, lahtelainen.

Uusi Lahti nyt

Nykyään Uusi Lahden omistaa Esan Kaupunkilehdet Oy, jonka puolestaa omistaa Mediatalo Esa.

Vuonna 2008 lehden päätoimittaja Kari Naskinen siirtyi eläkkeelle ja tilalle tuli Tommi Berg. Yhteistä molemmille oli että aiempi työpaikka oli Etelä-Suomen Sanomissa. Berg tosin suoritti lukion työharjoittelun Uudessa Lahdessa jo vuonna 1992.

Lahdessa ilmestyi jonkin aikaa myös Suomen Lehtiyhtymän julkaisema broadsheet-kokoinen Viikko-Uutiset ja aikoinaan julkaistiin em. Lahtiset-nimistä lehteä, josta minulla ei ole muistikuvia. Sen sijaan (vuodesta 1992 lähtien) tabloid-kokoinen Uusi Lahti ilmestyy yhä, nykyään keskiviikkoisin ja lauantaisin 61 170 kappaleena. Viikon kahteen ilmestymispäivään lehti siirtyi vuonna 2005.

Lehti on mukana muutenkin lahtelaisten elämässä kuin viestintävälineenä, yhtenä esimerkkinä pääsponsorin mukaan nimetty jalkapalloilun Uusi Lahti Cup.

Aiheeseen liittyviä linkkejä:
Mediatalo Esa
Uusi Lahti wikipediassa
Uusi Lahti Cup wikipediassa
Kari Naskisen blogi Mustaa valkoisella

Miten Lahti näkyy Internetissä -sarja, osa 24.

Aivan uusinta uutta ei tämänkertainen esittelyssä oleva informaatio ole, mutta aihe on kiintoisa ja sen sisältö pätee monin tavoin tänäpäivänäkin.

Lahden Kulttuuriset Merkit oli hanke joka toteutettiin vuosina 2004-2006 Lahden kaupungin ja Euroopan sosiaalirahaston toteuttama, hankkeessa oli mukana myös lahtelaisia kulttuuritoimijoita. Samalla hankkeesta tehtiin Lahden kulttuuria ja kulttuurihistoriaa käsittelevä paketti, joka julkaistiin tiivistelmä Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian nettisivuilla vuosina 2005-06, jossa se on vieläkin nähtävillä.

Kiinnostavinta antia ovat hankkeen tiimoilta järjestetyt yleisöluentosarjat 19.9.-8.11.2005 Lahden 100-vuotisjuhlaan, joiden tiivistelmät luettavavissa hankkeen sivuilta.

Sivuilla tavoitteita valotetaan muutamilla pääkohdilla, hanke mm. ”vahvistaa alueen kulttuurin tuntemusta ja tietoyhteiskuntaosaamista, kohottaa Lahden profiilia kulttuurikaupunkina ja kehittää alueen kulttuuritoimijoiden yhteistyötä.” Viitekehyksenä toimiva kulttuurisemiotiikka ”pyrkii kokonaisvaltaiseen kulttuurin kuvan muodostamiseen, etsii selityksiä lahtelaisille ominaispiirteille kysyen, mikä on arvostettua ydintä, mikä vähemmän arvostettua laita-aluetta ja millaista vuoropuhelua ne käyvät keskenään? Mistä syntyy lahtelainen kulttuuri(-identiteetti), lahtelainen erityisyys?”

Sivuilla kerrotaan että hankkeen kohderyhmänä olivat Lahden kulttuuriorganisaatiot ja –vaikuttajat, matkailuelinkeino ja myös kulttuurista kiinnostuneet yritykset ja hanke hyödyttää välillisesti kaikkia lahtelaisia. Tarkoituksena oli koota hajallaan olevat kulttuuriperinnön ja kulttuuriosaamisen tiedot paketiksi, jota voitaisiin hyödyntää muissa yhteydessä, esimerkiksi matkailussa.