Aihearkisto: Jutut

Kaikki jutut

Lahden kylän palosta 136 vuotta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tänään, 19. kesäkuuta, tulee kuluneeksi 136 vuotta Lahden kylän palosta. Vuonna 1877 päivä oli yhtä aurinkoinen kuin tänäänkin, ja kyläläiset olivat aloittaneet päivänsä kesäisissä merkeissä. Osa kyläläisistä nautti vielä aamukahviaan, kun palo sai alkunsa ja levisi nopeasti suureen osaan kylää. Paloa edisti reippaasti puhaltanut tuuli ja tiheä puurakennuskanta, ja sammutustöihin kiirehtineet kyläläiset taistelivat turhaan tulta vastaan. Palosta on myöhemmin syytetty Marolan piikaa, mutta aikalaislähteiden mukaan tuli karkasi Ala-Marolasta muonamies Mörtin lapsilta, joita ei haluttu syyllistää kylän tuhosta.

Kylän tuho oli kuitenkin uuden alku. Seuraavana vuonna Lahti sai Aleksanteri II:n mahtikäskyllä kauppalanoikeudet ja ensimmäisen asemakaavansa, jota nykyinen kaupungin ydinkeskusta edelleenkin noudattaa. Vanhan kylän päälle rakennettu tori on mahdollistanut kylän osittaisen säilymisen aina tähän päivään asti. Tänä kesänä torin alueella suoritettavien arkeologisten tutkimusten avulla on mahdollisuus saada Lahden kylä jälleen henkiin. Erilaiset rakennusten jäännökset, esinelöydöt sekä useat luonnontieteelliset analyysit antavat meille mahdollisuuden tutustua kyläläisten elämään sellaisena kuin se näyttäytyi juuri ennen paloa. Vuonna 1877 palaneen kylän alla on säilynyt paikoin vanhempia rakenteita, joiden avulla pääsemme puolestaan kiinni Lahden kylän kehitykseen ja muuttumiseen vuosisatojen aikana.

Lähde: Lahden torikaivaus 2013

Tapahtumapäivä Lahdessa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lauantaina 18.5. oli tarkoitus viettää aikaa seuralaisen kanssa Lahdessa, tutustuen päivän aikana järjestettyihin tapahtumiin enemmän tai vähemmän vapaamuotoisesti.

Aamu alkoi tietenkin kahvilla Lahden asemapäällikön talossa, aivan rautatieaseman vieressä. Talo on ollutkin viimeaikoina otsikoissa, liittyen tulevan matkakeskuksen rakentamiseen. Rakennuksessa pitää majaansa Oiko studio & shop, joka ravintolapäivänä oli laittanut pöydän koreaksi. Vierailin talossa ensimmäistä kertaa ja olihan siinä tunnelmaa, kun kahvikuppi kädessä sai tiirailla ikkunasta ohimeneviä junia. Oiko järjestää tulevana kesänä talossa monenmoista tapahtumaa, joten kannattaa käydä tutustumassa.

Kahvit ja mehut juotuamme, siirryimme pihalle käyskentelemään ja odottelemaan höyryjunaa, joka tosin jatkaisi Lahden asemalta matkaansa Heinolaan, Ahtialan kautta, jossa samalla järjestettiin höyrykirpputori. Sinne ei nyt tosin ehditty…
Väkeä olikin asemalaiturilla odottamassa vanhaa voimapesää. Jo kaukaa erottuva savupilvi ja hentoinen puuskutus voimistuivat kun Ukko-Pekka saapui asemalle. Kamerat räpsyivät tuttuun tyyliin, kun veturi vaihtoi junan toiseen päähän.

Kun Ukko-Pekka oli puuskuttaen lähtenyt Heinolaan, aseman seudun tutkailun jälkeen oli vuorossa Hiihtomuseo. Museoviikkoa vietetiin Lahdessa 14.-19. toukokuuta ja ensimmäistä kertaa vietettiin Lahdessa Museoiden yötä. Museoihin oli vapaa pääsy ja Hiihtomuseo oli lauantaina auki peräti klo 22 asti. Hiihtomuseossa oli käynnissä Suomen suksi – suksisepästä teolliseen muotoilijaan -näyttely museon tarjoamien perustoimintojen lisäksi. Museossa vierähti tovi kaiken tiedon ja toiminnallisuuden keskellä. Tällä kertaa emme muihin museoihin menneet, sillä Taidenmuseon Valon houkutus ja Historiallisen museon Viipuri mon amour -näyttelyt olimme käyneet katsomassa avajaisten muodossa jo aikaisemmin.

Hiihtojen jälkeen suuntasimme naapurin, uusittuun urheilu- ja messukeskukseen. Suurhallin vanha jalkapalloalusta eli tekonurmi oli vaihtunut parkettiin. Toki hallissa jatkossakin pelataan jalkapalloa, mutta vain puolella kentällä. Toisella puolella salibandya ja koripalloa sekä paljon muuta. Kierrettyämme suurhallin, istuimme ravintolakahvilaan pullakahveille ja katselimme samalla Lahti Roller Derbyn harjoituksia.

Lahti-päivä ei suinkaan ollut tässä vaan illalla otimme pyörät allemme ja kiersimme lyhyenkön Lahti-kierroksen Niemen sataman kautta Mukkulaan ja sieltä Holman kautta keskustaan. Matka menikin mukavasti turinoidessa.

Pyöräilyn jälkeen meillä oli jo hieman kiire, sillä myöhäisillasta olimme varanneet aikaa Yökinolle, olihan Kellarikinon kevätkausi purkissa, ja sitä ”juhlittaisiin” elokuvien muodossa aina aamuyöntunneille asti. Niinpä kävimme paikallisessa elokuvateatterissa Kino Iiriksessä katsomassa lauantaisen Yökinon elokuvien sarjan avauselokuvan Michael Jacksonin elokuvan Moonwalkerin. En tiedä miksi.

Kinosta talkoina

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahden oman elokuvafestivaali Kinos täytti vuonna 2013 kymmenen vuotta. Tarkemmin Kinoksesta ja sen historiasta tässä jutussa, joten tässä tarinassa käyn läpi lähinnä tämän vuoden vaiheita, koska jonkinlainen vastuuhenkilön pesti napsahti minulle lähinnä olosuhteiden pakosta.
Tapsa ehtikin jo kirjoittaa Kinoksesta.

Talkoilla

Kinosta alettiin puuhata tuttuun tyyliin jo edellisenä vuonna, jolloin hahmoteltiin vapaaehtoisista muodostunutta ydinryhmää. Kinoksen jatko oli vaakalaudalla, koska aiemmin mukana olleet aktiivit olivat muuttaneet pois kaupungista tai muuten vaan jättäytyneet pois. Syksyllä 2013 löytyi kuitenkin innokas (?) talkooporukka jatkamaan perinteistä filmifestivaalia. Talvella homma eteni vanhaan malliin ja saatiin pystyyn nettisivut, joilla esitettiin kutsu elokuvantekijöille lähettää töitä Kinokseen. Viestiä painotettiin lisäksi YouTubessa julkaistuilla trailerilla ja videokutsulla. Näin huomio oli maksimaalinen. Ja edullinen.

Tässä vaiheessa tapahtui miehistönvaihdoksia ja hyppäsin puolihuomaamattomasti Kinoksen operatiiviseksi vastuuhenkilöksi.

Pikku hiljaa materiaalia pukkasi ovista ja ikkunoista tai lähinnä postiluukusta. Vielä deadlinea hipoen viimeiset teokset saapuivat raadin syliin. Alkoi armoton katselumaraton saapuneiden töiden parissa. Katseluraadin, jossa oli katselukerroilla 3-6 henkilöä, tehtävänä oli käydä teokset läpi, jotta ohjelmisto saataisiin kasaan määräaikaan mennessä. Kaikki työt saatiinkin katsottua läpi ajoissa eli parissa viikossa ja valitut teokset julkaistiin Kinoksen nettisivuilla ja Facebookissa.

Tämän jälkeen käytiin viikonlopun ohjelmiston kimppuun. Viikon ohjelma oli varmistunut jota kuinkin aikaisemmin – tähän palaan jutun myöhemmässä osassa. Lisäksi aikomus oli ollut yhteistyökumppanin kanssa järjestää perinteinen Kinoksen päätösklubi, mutta se jäi tänä vuonna kuitenkin tekemättä, kovasta yrityksestä huolimatta, sillä sopivaa paikkaa ei löytynyt. Pienellä talkooporukalla oli kuitenkin kädet täynnä tekemistä, joten pieniä takaiskuja ei jääty voivottelemaan.

Kun viikon ja viikonlopunkin ohjelmat olivat selvillä, alettiin työstää sarjoja ja niiden  videoesittelyjä, mm. ennakkoesittely nähtävillä Kinos-kanavalla YouTubessa.

Viikon ohjelma

Viikko alkoi maanantaina aprillipäivänä Kellarikinon esittämällä Take Shelterillä. Kinoksen kunniaksi kellariin oli vapaa pääsy.

Tiistaina oli vuorossa Lahtifilmi-iltama. Illan tarjonta koostui osittain Kino Iiriksen hallussa olevasta materiaalista, mutta mukana oli yksi ”Kinos-työ” sekä muutama lyhytfilmi liittyen Päijät-Hämeen perinnefilmiprojektiin, (projektin esittelyvideo). Aiheesta olin turisemassa paikallisradiossa samana päivänä, väkeä oli paikalla mukavasti siitä huolimatta. Tämäntyyppisille elokuvailtamille on luvassa jatkoa syksyllä.

Keskiviikkona paikalle saapui Tapani Ripatti Gonzo Rock -taltiointi mukanaan. Kyseessä oli siis Sibeliustalossa syyskuussa 2005 järjestetyn konsertin livetaltiointi lahtelaisista beat-konkareista, joiden kulta-ajaksi voidaan laskea 1960-luku. Monet bändit kokosivatkin rivinsä usean vuosikymmenen jälkeen(!) soittaakseen vielä kerran yhdessä. DVD:tä voikin kutsua Lahti-beatin lyhyeksi oppimääräksi. Ripatti alusti dokumentin ja kertoi sen tekemisestä, joka vaati tekijältään paljon, aikaa ja vaivaa. Jälkipolville tällainen tallenne on arvokas katsaus eräästä lahtelaisesta kulttuurimuodosta.

Torstaina huilattiin elokuvien osalta. Torvessa tosin oli Rytmin Ystävien järjestämä Akustinen klubi, joka liittyi sillä viikolla järjestettyyn Runorockiin, ja niin myös Kinokseen.

Viikonlopun ohjelmisto

Varsinaisesti Kinos on aina käsittänyt viikonlopun, niin myös tänäkin vuonna, vaikka Kinos oli pyörähtänyt käyntiin maanantaina. Etelä-Suomen Sanomatkin oli huomioinut 10-vuotiaan Kinoksen päivän lehdessään.
Perjantai alkoi aloituselokuvalla, Teippaaja Pro:lla, jonka jälkeen nähtiin tukku kotimaista musiikkivideotuotantoa.

Lauantai alkoi klo 16. Sarjat oli nimetty jokseenkin oudosti, eikä kukaan raatilaisista oikeastaan tiedä, liittyivätkö ne jotenkin sarjojen sisältöön. Ainakin osittain? 
Lauantaina iltana teatterin ovet kävivät tiuhaan, ja väkeä pakkautui iltamyöhään katsastamaan lauantain K18-sarjaa, Kobrakino Junioria, joka nimestä huolimatta oli senioreille.

Sunnuntaina konkarikinoslaisen Ulla Kanasen alustama Kinos-retrospektiivisarja johon oli koottu menneiltä vuosilta parhaita teoksia, tai ainakin niitä mitä oli vielä saatavilla.

Sunnuntain ja Kinoksen päätti Jäniksenä Varkaudessa / A Studio in a Factory Town, joka kertoi Varkauden teollisuuden kultakaudesta ja sen hiipumisesta erään valokuvausliikkeen ja perheen näkökulmasta, tekijän isoisän vanhojen filmien kautta. Tämän teoksen äärellä oli hyvä päättää Kinos ja kadota teatterista vanhan teollisuuskaupungin, Lahden, yöhön. Menin kotiin.

Mainittakoon vielä muusta yhteistyöstä että koko Kinoksen aikana Kino Iiriksen aulassa 26.3. – 14.4.2013 oli Miia Marttisen kokoama Still-Fiction valokuvanäyttely, joka koostui fiktiivisten elokuvien still-kuvista, joiden tarinat ja henkilöt olivat keksittyjä. 
Lahden Rautatieharrastajat Topparoikka ry piti koko viikonlopun teatterin aulassa kahviota ja se samalla toimi infotiskinä.

Kaiken kaikkiaan antoisat festarit ja koneenkäyttäjille tarkoitetut takahuoneen sipsit maistuivat elokuvia katsellessa. Jopa niin antoisat että ainakin allekirjoittanut alkoi
pohtia jo ensi vuoden tapahtumaa… Saa nähdä miten käy. 

Jos tämä kirjoitus herätti intoa lähteä filmifestivaalitalkoisiin ensi vuonna, ei muuta kuin yhteyttä Kinoksen elokuvatalkoolaisiin.

Elokuvafestari Kinos 10 vuotta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahden oma elokuvafestivaali Kinos täyttää huhtikuussa 10-vuotta. Tällä kertaa ohjelmisto kestää koko viikon 1.-7.4.2013, huipentuen viikonlopulle.
Kinoksen taivalta on vierestä seurannut, enemmän tai vähemmän aktiivisesti festareiden järjestelyihin osallistunut elokuvasihteeri Markus Lehtinen.

Miten Kinos aikoinaan lähti käyntiin, mitkä olivat syyt lahtelaiselle elokuvafestarille?

– Vuonna 2003 ryhmä lahtelaisia elokuvaharrastajia järjesti pienimuotoisen, julkisen elokuvakatselmuksen Kymipubissa Kymintiellä. Tarkoitus oli katsella itse tehtyjä, omia ja kavereiden elokuvatuotoksia. Tapahtuma oli sen verran suosittu, että seuraavana vuonna se siirrettiin elokuvateatteri Kino Iirikseen.
Tapahtuma onkin kasvanut luonnollisesti pienestä kaverinporukan järjestämästä katselmuksesta koko viikon kestäväksi elokuvafestivaaliksi monipuolisine oheista-pahtumineen. Silti se on säilyttänyt tekemisessään maanläheisen talkoohenkisyyden. Tämä heijastuu myös Kinoksen asenteeseen ja suhtautumiseen harrastelijaelokuvaan: festivaali ei karta kotikutoisempiakaan teoksia, tärkeintä on idea ja sisältö. Tämä on ollut jo pitkään Kinoksen kantava ajatus, vaikka järjestäjäporukka on vaihtunut, silti festari on säilyttänyt oman tunnistettavan tyylinsä vuodesta toiseen.
Kinosta on aina tehty pienellä budjetilla, johon on saatu vaihtelevasti taloudellista tukea, lähinnä Lahden kaupungilta ja Hämeen taidetoimikunnalta.
Tekijöiltä Kinos on aina vaatinut sitoutumista ja paljon töitä, mutta luulen että se on ollut sen arvoista. Tosin Kinosta on tehty vuosi kerrallaan, pitkäjänteiseen suunnitteluun ei ole ollut kirjaimellisesti varaa.

Ovatko lyhyt- ja harrastelijaelokuvien tekotavat muuttuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja onko se näkynyt Kinoksen ohjelmistossa?

– Kymmenessä vuodessa tekniikka on kehittynyt huomattavasti, ja jo pienellä budjetilla saadaan tekni-sesti laadukkaita tuotoksia.
Muutos lähinnä näkyy siinä, että harrastelijat tekevät nykyään enemmän ns. perinteistä elokuvaa ja taiteelliset kokeilut ovat jääneet vähemmälle.

Onko Lahden Muotoiluinstituutin elokuvalinjalla ollut vaikutusta?

– Joinakin vuosina elokuvalinjan opiskelijat ovat olleet itse järjestämässä Kinosta, mutta se on ollut enemmän poikkeus kuin sääntö.
Tietysti joka vuosi on opiskelijoiden töitä ollut ohjelmistossa, mutta osallistumismäärissä ne eivät ole korostuneet.

Mihin sijoittaisit Kinoksen valtakunnallisesti elokuvafestivaalien joukossa?

– Kinosta on oikeastaan vaikea verrata kokonsa puolesta muihin suomalaisiin elokuvafestareihin. Se ei vertaidu isompiin elokuvafestivaaleihin ja ovat taas kasvanut isommaksi kuin pienemmät paikalliset katselmukset. Tietysti tähän on vaikuttanut puitteet, jotka elokuvateatteri Kino Iiris tarjoaa.

Miten Kinos on houkuttanut tekijöitä ja yleisöä?

– Monina vuosina Kinokseen on ollut paljon tarjontaa, niin että kun työryhmä on järjestänyt ennakkokatselmuksia, se on joutunut ilokseen tekemään karsintaa teosten kesken. Kaikki työt eivät ole mahtuneet mukaan, ja niitä on tullut ulkomailta saakka.

Kävijöitä on ollut joka vuosi hyvin, ja paikallisesti festivaalit ovat herättäneet huomiota mediassakin, etenkin jos oheisohjelmassa on jotakin uutta.
Esimerkiksi viikonlopun päätösklubi on houkutellut paikalle niitäkin, joilta ovat jääneet elokuvat jostakin syystä näkemättä.

Mitä juhlavuonna Kinoksessa?

-Joka vuosi Kinos on teemoitettu ja oheisohjelmaa on järjestetty keskustassa ja sen tuntumassa. Kino Iiris toimii päänäyttämönä elokuville, mutta näytösten yhteydessä on järjestetty mm. keskustelutilaisuuksia.
Tänä vuonna festivaalit kestävät kokonaisen viikon ja arkipäiville rakennettu omat teemat. Viikko tietenkin huipentuu viikonlopun monipuoliseen elokuvatarjontaan.

Artikkeli julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 1/2013

Lahen elävän musiikin yhdistys

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahteen perustettiin lokakuussa 2012 uusi yhdistys, jonka tarkoituksena on toimia katto-järjestönä eri musiikkitahoille ja -tyyleille.

Elävän musiikin yhdistykset ovat tuttuja monissa muissa isoissa kaupungeissa. Miksi Lahdessa vasta nyt, perustajajäsen Antti Vedenpää?

– Lahteen on puuhattu Elmua jo vuosia, ja aina se on tuntunut jäävän pubi-keskustelun tasolle. Nyt aika tuntui olevan kypsä aiheelle, ja oikeat ihmiset olivat oikeaan aikaan yhteydessä toisiin-sa. Meillä Lahessa on paljon tieto-taitoa aiheesta ja alasta, joten oli vain ja ainoastaan luonnollis-ta, että löimme viisaat päämme yhteen hyvän asian puolesta. Lahen Elmun on tarkoitus toimia kattojärjestönä kaikelle lahtelaiselle elävälle populaarimusiikille. Emme tulleet tallomaan jo vaikuttavien yhdistysten – Rytmin Ystävät ja Blues Mafia – varpaille, vaan pyrimme hyvässä hengessä vaikuttamaan siihen, että kaikilla olisi hyvä ja helppo toimia Lahessa elävän musiikin hyväksi.

Elmu on avoin kaikelle alaan liittyvälle yhteistyölle, ja nytkin olemme yhteistyössä jo toimivien muiden kaupunkien Elmujen kanssa. Olemme sopineetkin hyviä juttuja tulevaisuuden varalle.

Minkälaista toimintaa Elmu sitten tullee järjestämään?

– Elmu järjestää keikkoja, tapah-tumia, työpajoja, luentosarjo-ja. Tarkoituksena on tukea myös lahtelaisia yhtyeitä ja artisteja auttamalla bändikämppäasiassa ja tulevaisuudessa jakamalla myös stipendejä, joiden turvin bändit voivat tehdä levyjä ja kiertueita. Esimerkiksi bändikämppiä ei ole koskaan liikaa ja pyrimmekin vaikuttamaan, että Elmun kautta voisi saada vuokrattua bänditiloja tai että voisimme toimia linkkinä tilanvuokraajan ja bändin välillä.

Tarkoituksena on tehdä pysyvää pitkäkestoista työtä, ja yhtenä tavoittee-na on omien tilojen eli meidän tapauksessa pysyvän keikkapaikan hankkiminen, se olisi tärkeää toiminnan jatkuvuuden kannalta. Toinen iso tavoite on järjestää oma festari. Nuo ovat tosiaan pitkän tähtäimen juttuja.
Jalat maassa, pikku hiljaa edetään, niin hyvä tulee.

Jotain on jo suunnitteilla lähitulevaisuuteen?

– Nuorisokeskuksella Fillarissa ja Kasisalilla järjestetään pääasiassa nuorten keikkoja pitkin kevättä, kesällä muutama rock-henkinen Vesijärviristeily, ja syksyllä aloitamme sitten isommin klubitoimintaa baareissa. Tulossa on myös nuorten työpajoja tapahtumanjärjestämisen ja levynjulkaisun tiimoilta.

Minkälainen paikka Lahti on järjestää keikkoja?

– Oman kokemukseni mukaan Lahdessa on suhteellisen helppo järjestää keikkaa, jos haluaa alkuun nähdä vaivaa ja on valmis tekemään kaiken itse. Julkisen sektorin tukeen ei kannata tuudittautua, sitä ei ole juurikaan myönnetty.
Lahdessa ehkä suurimpana haasteena ovat paikat, joissa voi olla sekä alaikäisiä että täysi-ikäisiä, esimerkiksi ravintoloihin teinit eivät pääse, ja pelkästään nuorille tarkoitetut tilat eivät välttämättä houkuta aikuista kuuntelijaa. Niinpä moni keikkajärkkääjä heittääkin hanskat tiskiin.

Ajan saatossa olen myös huomannut että isot bändit, ulko- ja kotimaasta genrestä riippumatta, kiertävät Lahden kaukaa. Tähän pyrimme saamaan muutoksen oman tapahtumapaikan myötä.Mutta koska hanke vaatii paljon aikaa ja rahaa, joudumme myöntämään, että se ei ole vielä odotettavissa seuraavan viidenkään vuoden aikana, ellemme saa neuvoteltua hankkeeseen rahoitusta.

Elmun Tukikeikka järjestettin Sibeliustalon Finlandia-klubilla 19. tammikuuta, miten se sujui?

– Tapahtuma oli hyvä tulikoe aloittelevalle yhdistykselle ja järjes-telyjen puolesta asiat menivät paremmin kuin hyvin. Bändit olivat hyviä, aikataulut pitivät, yleisö viihtyi ja palaute on ollut kaikin puolin todella hyvää ja positiivista. Väkeä olisi voinut olla enemmän, mutta tästä on hyvä jatkaa, ja saimme tapahtumasta kuitenkin sitä paljon kaivattua alkupääomaa Elmun toiminnan aloittamiseen.

Artikkeli julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 1/2013