Lahti-arjen kauneus

radiomasto.jpgMarkus Henttonen

Markus Henttonen on nuori lahtelainen valokuvaaja. Viime vuonna hän esittäytyi Lahden historiallisessa museossa Lahdesta otetuilla kuvillaan Oi Lahtelaista! -nimisen näyttelyn myötä. Talvella Henttonen työsti uutta mm. Brasiliassa otettua valokuvamateriaalia näyttelyksi ja tavoitteena on saada toinen oma kirjakin julkaistua.

Markus Henttonen, miten päädyit Lahti-aiheisen valokuvanäyttelyyn?
Kuvasin vuosi sitten Lahti – arjen kauneus -nimisen kirjan (ks. kirja-arvio Lahen Lehti 0/2008 toim. huom) Lahden kaupunginmuseon toimeksiannosta. Saimme siihen kirjan taittaneen Laura Väinölän kanssa melko vapaat kädet. Kuvat sopivat hyvin yhteen kirjoittajien tekstien kanssa, jotka pohtivat Lahden kaupunkikuvaa arkisesta näkökulmasta. Joku sitten kysyi, että eikö projektia voisi laajentaa näyttelyksi, ja kun projekti oli jo lähtenyt hyvin käyntiin ja historiallisesta museosta löytyi hyvä näyttelytila niin ajattelin että miksipä ei.

Miksi kuvasit Lahtea vasta nyt? Onko se ollut ”liian” lähellä?
Nimenomaan. On varmaan kenelle tahansa lahtelaiselle haasteellista nähdä kotikaupunkinsa uudella tavalla. Itse en oikein meinaa syttyä omien projektien työstämiseen ylipäätänsä Suomessa. Tuo johtuu varmasti siitä, että täällä on koko ajan jotain muuta työtä tehtävänä. Omat taiteelliset projektit vaativat kuitenkin aina jonkun kimmokkeen ja aikaa ajatella ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Muuten  on vaikea lähteä tekemään mitään uutta. Projektin edetessä oli hauska huomata, että kyllä Lahdessa on paljon mielenkiintoista kuvattavaa ja kaupungilla reippaasti omaa persoonallista särmää. Lahti on kuitenkin jotain selvästi enemmän kuin vaikkapa Mikkeli. Siksi kai Lahdella on monta lempinimeäkin.

Mitä haluaisit ihmisten – lahtelaisten ja niiden jotka eivät Lahtea tunne – näkevän kuvistasi?
Huumoria ja elämänmakuisuutta. Kauneutta arkisissa ja joidenkin rumana kokemissa ympäristöissä. Omia pieniä havaintoja, joita ihmiset eivät ole aiemmin nähneet, vaikka Lahdessa asuisivatkin. Oman ympäristönsä voi aktiivisesti tarkkailemalla nähdä monessa eri valossa. Olen koettanut saada kuviin mukaan aitoa Lahti-fiilistä ja näyttely on kokonaisuus, jolloin kaikkien kuvien ei tarvitse suoraan kertoa, että ollaan Lahdessa.

Minkälainen kaupunki Lahti on kuvattavana kohteena, jos vertaa niihin kaupunkeihin joissa olet työskennellyt?
Olen työskennellyt paljon suurkaupungeissa, kuten Barcelona, Berliini, Pariisi jne. Lahti on tietysti paljon pienempi, eikä siten voi olla mitenkään yhtä monipuolinen ja sykkivä. Tarkoitan, että esimerkiksi Barcelonassa voin tehdä monia eri tyyppisiä sarjoja, Lahdessa se on jo paljon haasteellisempaa ainakin minun tyyliselle kuvaajalle. Kaikki sarjani ovat jollain tavalla yhteydessä toisiinsa ja käsittelevät samoja teemoja, ihmisen ja urbaanien ympäristöjen välistä vuorovaikutusta.

Muuttiko ottamasi Lahti-kuvat jotenkin omaa suhtaumista Lahtea kohtaan?

Kahden vuoden Barcelonassa asumisen jälkeen tuntui, että eihän täällä Lahdessa tapahdu mitään, mutta onneksi suhtautuminen ja fiilis on siitä muuttunut. Tällä hetkellä olen todella tyytyväinen siihen miten Lahdessa voin elää. Pari vuotta sitten löytyi mukava asunto mastojen alapuolelta ja pienkerrostalon henki on uskomattoman hyvä. Naapureiden kanssa on ollaan pistetty pihalle telttasauna, puolijoukkueteltta ja palju, grillattu usein porukalla ja pidetty kuukausittain leffailtoja. Naapurit ovat kuin kavereita, vaikka ikäerot saattavat olla melko suurekin. Tuossa suhteessa ollaan oltu onnekkaita ja kaikki tuollainen nostaa elämänlaatua. Kuten myös harrastusmahdollisuuksien monipuolisuus ja vaikkapa liikkumisen helppous sekä täällä edelleen asuvat lukuisat hyvät kaverit. Siitä ei vaan pääse mihinkään, että kummasti kaikki elämä ja aktiviteetti meinaa talvella lopahtaa. Barcassa sama hulabaloo jatkuu ympäri vuoden. Ympärivuotista kesää siis kaipaisin tännekin.

Opitko jotain uutta Lahdesta kuvien myötä, niiden ottamisen aikana sekä jälkeen päin kun niitä katselit?
Olin ehkä hivenen yllättynyt kuinka monipuolinen Lahti on kokoonsa nähden. Helposti tulee vaan kuljettua niitä normaaleita reittejä, mutta tämä projekti vaati päämäärätöntä kuljeskelua kameran kanssa. Yllätyin jonkin verran myös siitä, että harva lahtelainen kieltäytyi kuvista. Lahtelaiset ovat havaintoni mukaan aika välitöntä porukkaa.

Miten valmistauduit Lahti-kuvauksiin? Selailit vanhoja valokuva-albumeita ensin vai tartuitko kameralla vain hetkeen?
Lähdin vaan ennakkoluulottomasti katsomaan, mitä matkan varrelta löytyy. Nimenomaan sillä ajatuksella, että voisiko tutuista paikoista löytää jotainuutta mielenkiintoista. Vaikkapa pieniä varjossa olevia havaintoja ja fiiliksiä, jotka saa jollain tavalla mukaan kuviin. Siinä suhteessa tämä oli samantyyppinen projekti kuin ensimmäinen projektini Paral-lel City, jota kuvasin ollessani koulun työharjoittelussa Barcelonassa ensimmäistä kertaa. Saatoin matkustaa metron päätepysäkille katsomaan mitä sieltä löytyisi. Tietenkin kuvatessa on koko ajan mielessä se, että kuinka kuvista saa yhtenäisen ja tyylillisesti eheän kokonaisuuden. Eli siinä mielessä touhu ei ole tietenkään ihan päämäärätöntä sompailua. Paral-lel City ja Oi lahtelaista! -näyttelyt poikkeavat kuitenkin aika tavalla siitä mitä nykyään olen tehnyt. Viimeisimpiä sarjojani, esimerkiksi ylhäältä kuvattua rantasarjaa ja yöllistä fiktiivisenpää kaupunkisarjaa olen työstänyt useamman vuoden huomattavasti systemaattisemmin. Kuvaustyyli on täysin erilainen ja vähemmän spontaani kun näissä ”kaupunkivaelteluissa”.

Mikä oli oma suosikkikuvasi ja miksi?
Harvoin minulla on omista kuvista mitään yksittäistä suosikkikuvaa. Joku kuva saattaa kyllä sellaiseksi muodostua jos vaikka kuvaustilanne on ollut jollakin tapaa poikkeuksellinen ja mieleenpainuva. Kyllähän esimerkiksi Grilli Manixilla nakkia sikarina polttavan miehen kuvaustilanteen muistan hyvin. Kuvaajan ja kuvattavan kemiat toimivat hyvin yhteen ja molemmilla oli hauskaa. Mies vielä soitti innoissaan kun oli huomannut Etlarissa näyttelyjutussa kuvansa. Äidille viisisissäkympissä oleva mies oli kuvan jo ylpeänä esittänyt, isälle kuulemma vielä ei ole uskaltanut. Tuollaiset jutut jäävät mieleen. En silti osaa lähteä yhtä suosikkikuvaa nimeämään. Tässäkin näyttelyssä on monia kuvia palvelemassa enemmänkin kokonaisuutta. Kaikki eivät välttämättä ole yksittäisiä huippuotoksia.
nakkimiesp.jpgMarkus Henttonen

Oi Lahtelaista! -näyttelytiedote:

Idea Oi Lahtelaista! näyttelyyn syntyi lahtelaisen valokuvaajan Markus Henttosen ja Lahden kaupunginmuseon yhteistyön myötä Lahti -arjen kauneus kirjan valmistumisen aikoihin kesällä 2007. Kirjan kuvaajana toiminut Henttonen inspiroitui tutkimaan tuttua kotikaupunkiaan ja sen todellista luonnetta tarkemmin.

Kuten kirjassa mainitaan Lahden kaupunkikuva on lahtelaisuuden heijastus.
Arjen kauneutta on arkkitehtuurin rosoinen kerroksellisuus, joka avautuu yksilöllisenä kaupunkikokemuksena. Erilaiset alueet (kadut, puistot, baarit ym.) ovat ihmisten kohtauspaikkoja, jotka kaikki antavat kaupungille omanlaisen ilmeensä ja identiteettinsä. Näyttely laajentaa kirjan Lahti-kuvaa yhä moniulotteisemmaksi ja vahvasti elämänmakuiseksi.

Lahtelaisille näyttely tarjoaa aitiopaikan nähdä oman kaupunkinsa uusin silmin. Kotikaupunki ja sen arkiset ympäristöt ovat jokaiselle tuttuja, mutta niihin kiinnitetään   harvoin erityistä huomiota, ne vain ovat.

Projektin myötä yleensä ulkomailla kuvannut Henttonen on päässyt ihmettelemään Lahtea, omaa kotikaupunkiaan ja sen betonista rumuutta, mutta samalla kiehtovaa kauneutta aivan uudella tavalla. Henttonen on löytänyt Lahdesta monia hänelle entuudestaan huomaamatta jääneitä paikkoja, törmännyt lahtikliseisiin, kohdannut ja kuvannut lukemattomia avoimia ja lämminhenkisiä lahtelaisia. Hän on kuvannut lähiökuppiloiden  ihmisiä, öisiä katuja ja juhlivia nuoria, nakkikioskeja, skeittareita, sauvakävelijöitä, polvenkorkuisia mäkihyppääjiä…  Kaikkia omalla pelkistetyllä ja kaunistelemattomalla, mutta ihmisiä kunnioittavalla tavallaan.

Kuvissa Lahti ja lahtelaisuus on helposti lähestyttävää, arkista ja rosoisen kaunista. Lahden ominaispiirteet näkyvät selvästi ja sen sijaan että niitä selittelisi, tulee tunne, että juuri niistä asioista voi lahtelaisena olla ylpeä.

Kuvat kertovat siitä, mitä Lahti oikeasti on karhean kauniisti ja vääristelemättä. Oi Lahtelaista! -näyttely kuvaa tämän päivän Lahtea ja lahtelaisuutta ja on näin ollen mielenkiintoinen ja ajankohtainen kuvaus 2000-luvun Lahdesta. Laajemmin ajateltuna se on myös kuvaus eräästä suomalaisesta kaupungista ja suomalaisuudesta arjessa, nyt.

***Haastattelu tehtiin alunperin Lahen Lehen toiseen numeroon, jota ei julkaistu.

Lahtelaista kuvaa koko viikonlopun

Kuten uutisista ja haastattelu(i)sta olette jo ehkä huomanneet, tai jopa muista yhteyksissä, tänä viikonloppuna järjestetään Kinos-elokuvafestarit. Ja valokuva-aiheinen seminaari. Jouduinkin vaihtamaan tämän artikkelin otsikon uuteen muotoon aiemmasta, koska tieto Valokuvan Kevät -tapahtumasta saavutti viime hetkellä.

Ensimmäisenä tietysti täytyy iloita tämänlaisista tapahtumissa pienessä mutta aktiivisessa (kulttuuri)kaupungissamme. Tosin heti perään pitää surkutella kahden mielenkiintoisen ja toisiaan täydentävän taidetapahtuman  päällekkäisyydestä. No, se ei sinänsä ole katastrofi, mutta jonkinlaista dialogia tai peräti yhteistyötä näiden tahojen välillä olisi toivonut, joka ehkä olisi heijastunut myös ohjelmien rakenteluun. Luultavasti kulisseissa on keskusteltu, mutta ohjelmien päällekkäisyys etenkin lauantaina harmittaa.

Valokuvan Kevät
-tapahtuma järjestetään jo kahdeksannen kerran ja se sisältää seminaarihenkistä sekä tietenkin valokuvanäyttelyitä, kaksin kappalein.
Tapahtumaa pohjustetaan Lahen Lehessä Lahden Valokuvataide ry:n jutulla.

Kinoksessa on kuudennen kerran monenmoista ja -tasoista elokuvaa. Erityisesti ja kun teema kantaa nimeä I love my city ja paikkana Lahti, kannatta kotikaupunkifanien suunnata Kino Iirikseen. Lauantai käynnistyy kello kaksitoista mielenkiintoisella Lahti-kattauksella. Elokuvat tuntuvat äkkiseltään tutuilta ja muistelisinkin että osan filmeistä olen nähnyt ne aikoinaan koulussa ja joissakin tapahtumissa. Uskon kuitenkin että Lahdessa kuvattuun vanhaan liikkuvaan kuvaan ei kyllästytä. Lahti pysyy aina tuoreena… Kotikulta ja Jalokiviä yössä ovat tuntemattomia, joten jäädään jännityksellä odottamaan mitä on luvassa.

Lahti my city – sarja 2 – kokonaiskesto n. 63 min

Hollola Lahti – tarmokas tahti, kesto 12 min
Lahti – kansainvälinen hiihtokaupunki, kesto 11 min
Lahti 50 vuotta, kesto 5 min
Lahti vuonna 1957, kesto 10 min 30 s
Kotikulta, kesto 17 min 30 s
Jalokiviä yössä (Saija Sivén & Paula Huhtanen), kesto 7 min

Lauantaina klo 19 jälkeen esitetään sarjan 6 elokuvia, joiden joukossa myös oma tekeleeni, ensimmäinen varsinainen tekemäni lyhytelokuva Mustalahti. Film-noir-hengessä toteutettu fiktioelokuva ei suoranaisesti kerro Lahesta, mutta monia yhtymäkohtia Lahteen elokuvasta voi löytää. Kesto noin 7 minuuttia.

Yleensä viikonlopuista ei ole mitään kuvaa, mutta nyt sitä on tarjolla kaksinverroin!

Valokuvataidetta Lahdessa

kalle_kataila_arctic_tide.jpg
Arctic Tide – Kalle Kataila

Taidevalokuvausta valottavat Kirsti Nenye ja nykyinen Lahden Valokuvataide ry:n puheenjohtaja Anne Vatén. Lahden valokuvataide on mmattivalokuvaajien ja valokuvataiteilijoiden yhdistys, jonka tehtävänä on edistää ja tehdä tunnetuksi valokuvataidetta Päijät-Hämeessä. Yhdistys järjestää mm. näyttelyitä, tapahtumia, luento- ja keskustelutilaisuuksia. Lahden valokuvataide ry on yksi Kauno ry:n perustajajäsenistä ja Taidepanimon toimijoista. Niinpä näyttelyitä on järjestetty vuodesta 2003 myös Taidepanimossa. Nyt näyttelytoiminta on siirtynyt Uuteen Kipinään.

Minkälainen historia on Lahden valokuvataiteella?

Yhdistys on perustettu jo vuonna 1982. Sen perusti ryhmä ammattivalokuvaajia, jotka halusivat edistää valokuvataidetta.

Valokuvataide oli silloin taidekentän uusin ilmiö ja sen aseman vahvistaminen tuntui tärkeältä. Yhteistyötä tehtiin paitsi paikallisten valokuvaajien, myös Muotoiluinstituutin ja Lahden kaupungin kulttuuritoimen kanssa. Yhteistyökumppanina oli myös Arkkitehtitoimisto Arkkitehtityö, jonka mallinrakennustilassa voitiin aika-ajoin pitää näyttelyitä. Vuonna 1985 tila siirtyi kokonaan Lahden valokuvataiteen käyttöön ja näin syntyi Galleria Harjukatu 40. Kun tila myytiin, siirtyi valokuvataiteen näyttelytoiminta 90-luvun alussa Häme-Galleriaan, joka lopetti toimintansa viime keväänä jälleen tilan myymisen vuoksi.

Näyttelyiden lisäksi yhdistys järjesti Lahden AV-biennale nimistä tapahtumaa seitsemäntoista vuoden ajan vuosina 1984-1997. Ajatuksena oli esittää valokuvapohjaisia av-esityksiä. Niitä olikin diasarjoista, elokuviin ja multivisioista kuvaperustaisiin performansseihin. Lopulta videot alkoivat vallata niin suuren osan tapahtuman esityksistä, että sen järjestäminen valokuvataiteen kannalta ei tuntunut enää mielekkäältä. Myöhemmin aloimme järjestää Valokuvan kevät -tapahtumaa. Ensi maaliskuussa järjestettävä tapahtuma on kahdeksas Valokuvan kevät.

Pitää myös muistaa, että aiempina vuosikymmeninä toimivat aktiivisesti Lahden kamerakerho ja Asahi -klubi. Lahden kamerakerho on nykyisin nimeltään Valokuvausyhdistys Silmä, joka järjestää esimerkiksi näyttelyitä ja kilpailuja.

Kuinka paljon Lahdessa järjestetään valokuvaukseen liittyviä näyttelyitä?
Valokuvataide ei suinkaan ole ainoa Lahdessa valokuvanäyttelyitä järjestävä taho. Tosin sen toiminta on säännöllisintä ja kenties pitkäjänteisintä. Valokuvanäyttelyitä järjestävät myös mm. Lahden taidemuseo, kaupungin kulttuuritoimi ja yksittäiset valokuvaajat, valokuvataiteilijat ja muut visuaalisen taiteen edustajat.

kipina.jpg
Taidepanimo muutti väliaikaistiloihin Kymintielle. Uskotteko, että se on vain tilapäisratkaisu?
Lähtökohtana on, että Kymintien Uusi Kipinä on väliaikaisratkaisu. Tilana se on intiimi ja sympaattinen. Tilaan pitää hankkia ja tehdä näyttelyitä, joiden koko on sinne sopiva.

Miten Uusi Kipinä on lähtenyt käyntiin ja miten tämä vaikuttaa tulevaisuudessa toimintaanne?

Uusi Kipinä on otettu hyvin vastaan ja palaute on ollut positiivista. Sen keskeinen sijainti on mahdollistanut myös Valokuvailtojen siirtämisen sinne.
Valokuvailtojen esitykset heijastetaan ikkunaan, josta ne näkyvät myös suoraan
katukuvaan. Yleisön on helppo löytää perille!

Millä tasolla Lahden valokuvausopetus on ja voitko antaa esimerkkejä siitä, miten lahtelainen valokuva näkyy valokuvataiteessa Suomessa?
Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin valokuvaajakoulutus on yksi
alan keskeisimmistä opinahjoista maassamme. Taideteollisen korkeakoulun
kanssa alkaneen yhteistyön seurauksena koulujen valokuvaosastojen opinto-ohjelmat yhdistelevät kursseja molempien koulujen erityisosaamisalueiden mukaan.

Lahdesta ponnistaneiden menestyksestä kertovat esimerkiksi voitot ja ehdokkuudet Fotofinlandiassa sekä vastaanotetut Valokuvataiteen valtionpalkinnot, joista useita on saatu jo opiskeluaikana. Muotoiluinstituutin lisäksi myös Lahden ammattikorkeakoulun Taideinstituutti tarjoaa koulutusta, jonka yhtenä elementtinä on valokuvataide.

Lahden valokuvataiteen tulevaa toimintaa?
Seuraava Valokuvan kevät –tapahtuma järjestetään maaliskuun viimeisenä
viikonloppuna. Näyttelyitä on Uudessa Kipinässä jo ennen sitä. Valokuvaillat ovat myös vakiinnuttaneet paikkansa siellä. Valokuvaillat ovat noin kerran kuukaudessa järjestettäviä tilaisuuksia, joihin yleisöllä on vapaa pääsy. Joka tilaisuudessa kaksi eri kuvaajaa esittelee töitään, joista keskustellaan kuvaajien ja yleisön kesken. Jokaiselle valokuvaillalle määrittyy oma teemansa kulloistenkin vierailijoiden mukaan. Vierailijat ovat eripuolilla Suomea vaikuttavia henkilöitä, jotka työkseen ja/tai taiteensa kautta toimivat valokuvauksen parissa. Jokaisessa valokuvaillassa esittäytyy myös yksi Lahden valokuvataide ry:n omista noin viidestäkymmenestä jäsenestä. Paikalle ovat tervetulleita
kaikki asiasta kiinnostuneet.

***Haastattelu tehtiin alunperin Lahen Lehen toiseen numeroon, jota ei julkaistu.

Kinoksittain elokuvia

Video- ja lyhytelokuvafestivaali Kinos09 järjestetään Lahdessa ensi viikonloppunan 27.-29.3.2009. Jo kuudennen kerran järjestettävän festivaalin ohjelmistossa vuorottelevat perinteisesti kotivideotasoiset tekeleet ammattimaisten tuotantojen kanssa. Ohjelmistoon kuuluu vuosittain vaihtuva teemasarja, joka Kinos09:ssä on I Love My City.
Tapahtuman kiireinen puuhamies Sami Keto ehti vastailla tiedusteluihin Kinoksesta ja harrastajaelokuvasta ylipäänsä.

Mikä on Kinos ja mistä ja miten se synnytettiin?
En ollut alusta alkaen (2004) messissä, mutta Kinoksen nettisivujen historia-osiosta saa aika hyvän kuvan. | linkki |

Kenelle Kinos on tarkoitettu ja miten kohderyhmä on muotoutunut?
Kaikille. Mutta luulen, että monipuolisesti taiteesta tai kulttuurista kiinnostuneet ovat yleensä käyneet. Tänä vuonna meillä on esim. sarja historiallisia elokuvia Lahdesta, joka varmaan houkuttelee uutta yleisöä Kinokseen.

Miten Kinos on ulkoisesti ja sisällösesti muuttunut vuosien varrella?
Ulkoisesti iso muutos oli aikoinaan Kymintieltä Kino Iirikseen muutto. Joka vuosi tullut jotain uutta. Tänäkin vuonna viikonlopun aikana on paljon muuta kuin elokuvia.
Sisältössä on pyritty pitämään ”räkäisyys” mukana. Eli että kaiken ei tarvitse olla siloteltua.

Kinos on levittäytynyt myös muualle kaupunkiin, mitä  oheistapahtumia/ tilaisuuksia Kinoksen ympärille on rakennettu?
Dodo ry:n Megapolis 2024 – Globaali piknik -tapahtuma, Performanssiklubi Nyrjähdys, taidenäyttely ja julistemarkkinat. Nämä kaikki löytyy Kino Iiriksen sisäänkäynnin takaa. Lisäksi tehdään yhteistyötä Earth Hourin, Ravintola Ylämummon ja parin jatkoklubin kanssa, joiden tapahtumiin Kinos-yleisö voi suunnata elokuvien jälkeen

Minkä kokoinen Kinos on Suomen mittakaavassa, ja onko tapahtuma   herättänyt kiinnostusta Lahden ulkopuolella?
Pieni festivaalihan tämä edelleen on. Ilmaisuus antaa tietyn piirteen festivaalille. Herättäähän se huomiota muuallakin, mutta epäilisin että 90% yleisöstä on Lahdesta.

Minkälainen tuntuma sinulla on suomalaisesta harrastajaleffoista   yleisesti, tasosta ja volyymista?
Mulla ei ole muuten kovin hyvää tuntumaa paitsi Kinoksen kautta. Luulen kyllä, että taso on nousussa. Mutta eihän Suomen elokuvakulttuuri yleisesti ole ollut kovin vahvalla pohjalla verrattuna esim. toisiin pohjoismaihin eli on sitä varaa nostaakin.

Onko oppilaitokset (elokuvakoulut) jotenkin olleet osallisina  tapahtumaan?

Niiden oppilailta tulee paljon töitä, muuten aika vähän. Olisi kiva kyllä tehdä enemmän yhteistyötä.

Tänä vuonna teema on I Love my city, mitä se tarkoittaa? Minkälaisia teemoja teillä on ollut aiempina vuosina?
Oma suhde asuinpaikkakuntaansa. Haluttiin haastaa tekijöitä miettimään sitä vähän syvemmin. Viime vuonna Kinoksella oli teema tai oikeastaan se oli ekologisen elokuvan erikoissarja. Ei olla haluttu, että teema olisi täysin rajaava eli sen ulkopuolisia töitäkin on esitetty. Teema on ohjannut enemmänkin festivaalin yleisilmettä ja minkälaisia oheistapahtumia järjestetään.

Minkälainen taso tänä vuonna on? Onko ollut mitään yllättävää?
En ole itse edes nähnyt kaikkia töitä vielä, kun jaoimme valinnan usean ihmisen kesken. Mutta sen perusteella mitä olen nähnyt, niin taattua Kinos-tasoa!

Miltä Kinoksen tulevaisuus näyttää, mihin suuntaan uskot tapahtuman kehittyvän?
Vaikea sanoa. Itseisarvona ei ole kasvattaa sitä, mutta katotaan mitä käy. Tämähän on ainoa varsinainen elokuvafestivaali Lahdessa, ja ansaitsee arvoisensa statuksen.

Lopputerveisiä?
Eläköön elokuva!

kinos092.jpg

Elokuvat sillä silmällä

markuslehtinen.jpg

Päijät-Hämeen Elokuvakeskus eli tuttavallisesti Kino Iiris tarjoaa pääasiassa valtavirrasta poikkeavia underground- ja vaihtoehtoelokuvia. Markus Lehtisen päävastuulla on leffojen hankkiminen sekä aikataulujen, ohjelmistojen ja mainosten tekeminen.

Millä perusteella valikoit leffat lahtelaisten katsottavaksi?
Valitsen niitä mistä mä itse tykkään. Ei nyt sentään. Ei voi oikeastaan sanoa, että millä perusteella. Se on aika veteen piirretty viiva. Ei tarvitse puhua ranskaa, eikä nauttia minkäänlaista pienten piirien kulttisuosiota tai olla jotenkin ”elitistinen”.

Kino Iiriksen tarjoaa siis ns. underground- ja vaihtoehtoelokuvia, mutta vaikuttaako lähinnä mainstream-elokuvia näyttävän Finnkinon tarjonta valikoimiinne?
Ei oikeastaan, koska leffoja tulee kuitenkin niin paljon, ettei niitä kaikkia edes ehditä Lahdessa esittää. Loppujen lopuksi aika harva FinnKinon näyttämä leffa edes otettaisiin tänne. Jako on aika selvä meidän ja FinnKinon välillä leffatarjonnan suhteen. FinnKino on myös selkeästi isompi ja jos ne jotain haluaa, ne saa sen, sillä niillä on monopoli maahantuojiin Suomessa.

Jos molemmat iskevät silmänsä samaan elokuvaa, on Kino Iiriksellä kuitenkin pienenä teatterina yksi keino kilpailla?
Ajojen (näyttöjen) suhteen voidaan luvata yliajoaikoja. Finnkinolla seurataan leffojen näytöksiä joka viikko ja jos se saa huonon tuloksen, se lentää ulos. Me voidaan luvata, että ajetaan sitä kolme viikkoa, meni miten meni.

Vielä reilu vuosi sitten Lahdessa oli useampi elokuvateatteri ja teatterit eivät olleet tekniseltä laadultaan huippuja, joten miten uusi elokuvakeskus on vaikuttanut teillä?
Alkuun vaikutti negatiivisesti eli meillä oli loppuvuosi hiljainen, mikä oli tietysti odotettavissa. Sama tapahtui pari vuotta sitten Oulussa, missä uuden elokuvakeskuksen avaamisen jälkeen paikallinen teatteri oli että ”leipäkö tässä nyt lähti?”. Mutta sitten väki palasi ja katsojaluvut vähän nousikin.

On siis hyvä että ihmiset oppivat käymään elokuvissa ylipäänsä?
Kyllä se mun mielestä on ehdottomasti hyvä. Lahti on elokuvakaupunkina huono ja koska täällä on käyty huonosti leffoissa, niin varmasti uusi elokuvakeskus piristää kiinnostusta leffateattereihin ja sillä tavalla ihmiset oppivat käymään leffoissa. Esimerkkinä Pori. Kun siellä saatiin uusi elokuvakeskus, kävijämäärät hyppäsivät ylöspäin ja ne ovat pysynyt korkealla. Pori on tällä hetkellä parempi kuin Lahti. Yliopistokaupungitkin menevät Lahden edelle selkeästi, vaikka siellä
olisi vähemmän ihmisiä. Luulen, että opiskelijat ovat sellainen ryhmä mikä käy paljon elokuvissa.

Voidaanko tehdä vertailua siitä, miten jotain leffaa on katsottu Lahdessa
ja miten muissa independent-teattereissa Suomessa?

On vaikeaa vertailla, koska tällaisia teattereita ei ole kovinkaan monta Suomessa: Tampereella, Oulussa, Kuopiossa sekä Turussa, josta tosin loppui toiminta tilojen takia. Mutta Lahessa…? Vaikeaa sanoa, ehkä jotain dokkareita, jotka kiinnostaa paikallisesti, mutta ei juurikaan voi vertailua tehdä. Pääpiirteissään lahtelaiset kattoo samaa kuin muutkin.

Onko Kino Iiris jollain tavalla mukana lahtelaisessa leffatuotannoissa?
Joitain projekteja on ollut missä ollaan oltu mukana avuliaana kätenä, mutta ei olla suoranaisesti tuotettu mitään. Aina ollaan annettu sali käyttöön, autetaan sen verran että ne saa tekemänsä leffan esitettyä. Onhan se elokuvantekijöille hienoa että ne saa edes sen kerran näytettyä elokuvansa elokuvateatterissa, rullalautailijoista amatöörileffan tekijöihin.

Lahtelaisesta fiktioelokuvasta ei juurikaan voida puhua. Lahden seudulla on kuvattu harvoja elokuvia ja tv-sarjatkin on vähissä.

Muotoiluinstuutin maineikas elokuvalinja jalostaa uusia kykyjä, mutta
voidaanko puhua lahtelaisesta ammatti tv- ja elokuvatuotannosta?

Ei varsinaisesti. Lahessa kylläkin on aktiivinen harrastelijaporukka, joka tekee leffoja. Tosin he eivät saa töitään hirveesti esille. Kun ajatellaan Lahden asemaa elokuvakouluna, niin kyllä moni opiskelija on esimerkiksi töissä tv:n puolella, missä näkyy usein itsellekin tuttuja nimiä. Tekijöistä tulee mieleen ”Muotsikan” Jankerin Ville, joka on voittanut palkintojakin. Mutta ei ehkä ole lahtelaisia tekijöitä, jotka olisivat varsinaisessa elokuvatuotannossa.

Lahti kaupunkinakin näkyy heikosti elokuvissa ja dokumenteissa. Täällä ei ole mitään kiinnostavaa. Meillä oli pari vuotta sitten seminaari, jossa oli elokuvasäätiön johtaja, elokuvatuottajia ja ohjaajia. Paneelissa keskusteltiin voisiko Lahti olla tulevaisuudessa elokuvakaupunki. Ammattilaiset tulee poikkeuksetta Helsingistä ja monesti valitellaan että joudutaan lähtemään viikkokausiksi ”Karjalan kunnailla” duuniin, kauaksi aikaa eroon perheestä. Fakta on että Lahesta on lyhyt matka Helsinkiin, joten sijainti on sen suhteen hyvä.

Onko sama homma kuin taiteessa ja muotoilussa, että Lahdessa on kyllä
kouluja mutta kukaan ei saa duuneja?

Joo, kun ajatellaan elokuvaa, niin eihän täällä ole juurikaan mahdollisuutta työllistyä. Suunta on sitten Helsinkiin, minne koko homma on keskittynyt. Siinä on mahdollisuus muillakin kun kuvataan muutakin kuin kaupunkimiljöötä ja jotkut on tajunnu sen. esimerkkinä Villilä-studiot, joka toimii vanhalla maatilalla. Monet kaupungithan on alkanut panostaa siihen, että ne tarjoaa tuottajille mm. ilmaisia majoituksia. En tiedä muistanko oikein, mutta jokainen kunnan sijoittama euro tulisi kuusinkertaisena takaisin.

Markus Lehtinen, jos Lahesta tehtäisiin elokuva minkälainen sen pitäisi olla?
Komedia
Ketä siinä olisi pääosassa?
John Belushi ja Dan Akroyd
Lahti-komedia, silti synkkiä sävyjä?
Komedia olis ainaki haastava tyyli Lahtea koskien
Mitä? Kyllähän täällä hauskaa! Tässäkin haastattelussa naurettiin kokoajan!
Niin. Omille jutuille.
Se onkin sitten enempi traagista

***Haastattelu tehtiin alunperin Lahen Lehen toiseen numeroon, jota ei julkaistu. Toinen haastattelija Linda Martikainen.