Kansalaisvaikuttamista (juttusarja)

Juttusarja kansalaispalautteen antamisesta.

Osa 3: Pysäköinti Yrjönkadulla (3.11.2020)

Kesällä Yrjönkadulle saatiin uutta asfalttia ja uudet katumerkinnät. Tarkastelin uusia katumerkintöjä, erityisesti Yrjönkadun eteläisen puolen pysäköintiä, jossa ruudun viiva on merkitty lähes kiinni suojatiehen. Ennen viivojen merkitsemistä kohdassa on ollut usein auto pysäköitynä kiinni suojatiehen (usein alle 5 m), näkyvyys on muutenkin huono rakennuksen takia ja alueella liikkuu paljon lapsia. Tällaista palautetta lähetin kaupungille ja jo muutaman päivän päästä insinööri vastasi selittäen kärsivällisesti.

”Tässä kohteessa on poikkeuksena Vuoksenkadun jalkakäytävän jatkuminen Yrjönkadun ajoradalle saakka, jolloin Yrjönkadun pysäköintipaikka on pysäköintitaskussa. Suojatien merkinnän paikka ja reunakivijärjestelyt mahdollistavat pysäköintipaikan merkitsemisen suojatien eteen saakka vaikka voi olla hankala tulkittava tienkäyttäjälle tieliikennelain mukaisesti kun 5 metriä ennen suojatietä on pysäköintikielto. Vastaavia kohteita on käytetty muuallakin ja ilman suojatien reunakivellistä korotusta. Käytännössä on siis mahdollinen pysäköintipaikka ja pysäköintiviivat on tehty havainnollistamaan sallittua pysäköintipaikkaa.”

Näin opin taas jotain uutta tieliikennelaista. Seuraava kuulostaa selittelyltä, mutta myönnän että minulla oli käynyt mielessä, että ehkä jalkakäytävän jatkuminen pysäköintitaskun leveyden verran voi vaikuttaa siihen, että auton voi pysäköidä 5 metirä lähemmäksi suojatietä. Halusin kuitenkin varmistuksen asiantuntijalta ja enkä halunnut lähteä spekuloimaan palautetta antaessa.

Asukas ei siis aina ole oikeasssa, vaikkei se ehkä olekaan olennainen asia, vaan että asialle tuli selvyys nopean vastauksen muodossa.

Osa 2: Torin pysäkit (18.5.2019)

Monet lahtelaiset tuntevat torin linja-autopysäkkien paikat, mutta vaikka olen itse syntyperäinen, joudun välillä muistelemaan missä sijaitseen minkäkin linjan lähtöpysäkki. Tällä hetkellä pysäkin tunnus näkyy vain yhteen suuntaan (sinne mistä linja-auto saapuu). Tämä tuntuisi olevan hankalaa erityisesti ei-lahtelaisille.
Ehdotin Lahden kaupungin nettisivujen kautta, että pysäkit varustetaan selkein kirjaimin, niin että ne näkyvät jokaiseen ilmansuuntaan. Lisäsin, että kirjaimet voisi toteuttaa oivaltavasti tai muuten kaupunkikuvaan istuvaksi. Tämä auttaisi hahmottamaan oikeat pysäkit jo kaukaa.

Kaupungin insinööri vastasi jo seuraavana(!) päivänä palautteeseen.

Hän totesi, että asiasta on tullut kaupungille palautetta aikaisemminkin, mutta tätä pysäkkien tunnistettavuuden lisäämistä useammasta suunnasta on jäänyt hoitamatta. Insinööri totesi vastauksessaan, että kauppatorin pysäkkikatoksen rungot ovat paksua metallia, johon tällaiset pysäkkitunnukset tulisivat porattavaksi ja kiinnitettäväksi läpipulteilla. Muunlaista ratkaisua ei kaupungilla ole vielä ehditty miettiä.

Ehkä kirjaintunnukselle oma tolppa joka pysäkille? Se toki vaatiin toripintaan muutoksia, erityisesti jos sen haluaisi valaista. Voisiko tolppa/kyltti olla osana valaistusta?

Luultavasti joudumme vain odottelemaan uusia pysäkkikatoksia, johon kirjaimet saadaan kiinni. Vaatimattoman rakennusmiehen kokemuksella, en tosin usko että se olisi nytkään ongelma.

Päivitys 6.11.
Kiinnitys ei ollutkaan ongelma, sillä syksyinä iltana huomasin että pysäkkikatoksiin oli kiinnitetty pienet kylti, johon oli merkitty pysäkin kirjain. Hienoa!

Osa 1: Hennalankatu (10.9.2018)

Työskentelin noin vuoden verran Hennalassa entisen varuskunnan muonitusrakennuksessa, joka saaneerattiin täysin Hämeen Poliisilaitoksen tiloiksi. Tarkoituksena oli ajaa töihin polkupyörällä, mutta tekniset ongelmat tuntuivat olevan ylivoimaiset. Saamattomuuttani pyörän korjaus viivästyi, ja lisäksi hukkasin pyöränavaimen, joten kuljin lähes koko työssäoloaikani linja-autolla.

Keskustasta Hennalaan päästäkseni minulla oli oikeastaan kaksi linjavaihtoehtoa. Aamulla töihin mennessäni käytin bussia numeroa 12, joka sopi aikataulullisesti paremmin. Jäin Helsingintien Hennalan Shell-kylmäasemaa vastapäätä olevalle pysäkille. Töistä lähdettäessä hyppäsin bussiin numero 2, joka ajoi Metsä-Pietilästä torille. Kakkosta käyttäessäni, huomioin, että juuri entisen varuskunnan kohdalla oli pysäkkien mentävä aukko. Joskus aikoinaan Hennalankatu toimi linjan 12:n päätepysäkkinä. Tämä päätepysäkkimerkki on vieläkin pystyssä Stora Enson paikoitusalueen nurkassa, aivan aidan vieressä. Lähimmät pysäkit olivat kuitenkin kaukana toisistaan, kuten alla olevasta vuosien 2017-18 linjakartasta näkyy (itseasiassa kartasta puuttuu nykyinen ns. Stora Enson pysäkki, joka oli kyllä oikeasti tien varressa).

Linjakartta keväällä 2018. Linjan 2 pysäkit Hennalankadulla. Kuten näkyy, on varuskunnan kohdalla pitkä pysäkitön väli. Tilanne muuttui uusien aikataulujen myötä syksyllä 2018. (Kuva lsl.fi)

Asia ei ollut merkittävä henkilökohtaisesti, paitsi silloin kun satoi räntää tai vettä. Tulevan poliisilaitoksen palveluja ja ”palveluja” käyttäisivät monet, jotka liikkuisivat henkilöauton sijasta linja-autolla, joten ajattelin että hyvää asiakaspalvelua olisi sijoittaa aseman lähettyville kaksi pysäkkiä lisää.
Lähetin palautepalvelun kautta kaupungille ehdotuksen Hennalankadun lisäpysäkeistä. Viestiin vastattiin: ”Olemme tänä vuonna laatimassa uutta runkolinjasuunnitelmaa ja Hennalankadun joukkoliikenne on mukana suunnitelmissa.
Otamme palautteenne huomioon reitti- ja aikataulusuunnittelussa.”

Hennalankadun uudet pysäkit 13.8.2018 alkaen. (Kuva Sauli Hirvonen)

Elokuussa postiluukusta kolahti uusi Lahden seudun liikenteen aikatauluvihko. Otin linjakartan esille, ja kuinka ollakaan: Hennalankatu oli saanut uudet pysäkit (kuva yllä). Toki pysäkkiasia oli kaupungin joukkoliikennesuunnittelijoilla tiedossa, mutta näin tavallisena lahtelaisena tunnen nyt päässeni vaikuttamaan. Ainakin palauttaseen vastattiin eli kaupunkinlaista kuunneltiin. Se lämmitti.

Osallistuva budjetointi

Osallistuva budjetointi (Osbu) on Lahden kaupungin järjestämä osallistuvuushanke, johon on tarkoitettu 100 000 euroa käytettäväksi erilaisiin kaupunkilaisten ehdottamiin kohteisiin. Kaupunkilaiset olivatkin aktiivisia, ehdotuksia tuli yli 700: ”Eniten ehdotettuja ideoita olivat kirsikkapuistot, kuntoportaat, skeittiparkit ja ulkoliikuntalaitteet. Suosittuja ideoita olivat myös leikkipuistot, grillipaikat, pyörätiet, roskikset ja koirapuistot.”

Ainakin kaupungin tiedotteen mukaan näyttää siltä, että lahtelaiset ovat siis lähteneet perusasioista ja ainakaan julkisuuteen ei ole ”vuotanut” omaperäisiä ideoita. Kaikkia em. ehdotettuja kohteita löytyy jo kaupungista lukuunottamatta kirsikkapuisto. Ehkä ehdotusten tarkempi syynäyksen paljastaa joitain visionäärisiä ideoita kaupunkilaisten ihmeteltäväksi. Perusasioiden hoitaminen on tottakai tärkeä asia.
Teemoista suosituin oli liikunta, mikä tietysti ei liene yllättävää kun kyseessä on Lahti. 

Radio Voimassa oli osbusta kertomassa koordinaattori Sanna Virta. Haastattelussa toimittaja Matti Evekin totesikin, että ehdotukset olivat ”kovin vaatimattomia”. Virta totesikin, että tärkeää on kuunnella kaupunkilaisia ja että he  kokevat saavansa vaikuttaa kotikaupunkiinsa ja omaan ympäristöönsä. Näin se tietysti on. Olivat siis ehdotukset mitä tahansa, on lahtelaisia kuunneltu.

Itsekin tein ehdotuksen, mutta en vielä kerro mikä se on. Sen verran paljastettakoon että olen sitä jo aiemminkin julkisestikin ehdottanut ja se löytyy eräältä sivustolta (tarkemmin en vielä kerro). Jään seuraamaan tilannetta ja ehkä palaan aiheeseen myöhemmin.

Lahden ystävyyskaupungit

Lahdella on 17 ystävyyskaupunkia Euroopassa ja Kauko-Idässä. Ensimmäiset neljä olivat pohjoismaista, ensimmäinen vuonna 1940 solmittu sopimus Ruotsin Västeråsin kanssa. Se lienee myös tunnetuin ystävyyskaupunkimme, onhan sen mukaan nimetty asuinaluekin. Alueen talojen elementit saatiin sodan aikana Västeråsin kaupungilta lahjoituksina.

Nastolan kuntaliitoksen yhteydessä Lahti sai kolme kaupunkia lisää, jotka sijaitsevat Virossa, Ruotsissa ja Bulgariassa. Ystävyyskaupunkeihin lukeutuu myös ns. yhteistyösopimuskaupungit. Sen tarkemmin en osaa sanoa sopimusteknisistä eroista eli mikä on varsinainen ystävyyskaupunki ja mikä ”vain” yhteistyösopimuskaupunki.

Viimeisin ystävyyskaupunki on Zhangjiakou, jonka kanssa Lahti teki viisivuotisen yhteistyösopimuksen. Jo aiemmin kiinalaiskaupungin kanssa oli tehty yhteisymmärryssopimus. Uudella sopimuksella haluttiin syventää yhteistyötä vuonna 2022 järjestettävien Pekingin olympialaisten tiimoilta, toimiihan Zhangjiakou pohjoismaisten hiihtolajien näyttämönä. Lahdella on kolme ystävyyskaupunkia Kiinasta.

Amerikan mantereelta ei Lahdella ole toistaiseksi yhtään ystävyyskaupunkia, joten asia voitaisiinkin korjata seuraavin keinoin. Lahtea on sanottu Suomen Chicagoksi, joten Yhdysvaltain oikea Chicago olisi sopiva valinta. Chicagon kannalta se voisi vaikuttaa hyvinkin yksipuoliselta, joten Lahden kannattaisi ehdottaa kevyempää sopimusta esimerkiksi kummi(setä)-kaupunkisopimusta. Lahden kaupungin johto voisi toimia tässä aloitteentekijänä. Ajatuksena tällainen humoristisen lämmin lähestymistapa voisi synnyttää jotain muutakin kuin byrokraattisen kankeita sopimuksia. Myönnettäköön, että ehdotukseni on tehty pilke silmäkulmassa ja huumorimielessä, mutta kaupungit toki voivat itse määritellä minkälaisia yhteistyömuotoja halutaan toteuttaa.

Ystävyyskaupunkitoiminta ei välttämättä näy selvästi ulospäin ja moni on sen tuominnut ”jäänteeksi” menneisyydestä. Kuitenkin tällaiset siteet koetaan tärkeiksi vaikka ehkä käytännön toiminta on pienimuotoista tai jopa olematonta. Ystävyyskaupunkitoiminnan muodoista ja tavoitteista tekstissä myöhemmin.

Lahden kaupungin ystävyyskaupungit
Linkki kaupungin omille sivuille tai Wikipedia-sivulle

Västerås, Ruotsi  (v. 1940)
Akureyri, Islanti (v.1947)
Randers, Tanska (v. 1947)
Ålesund, Norja (v. 1947)
Zaporižžja, Ukraina (v. 1953)
Pécs, Unkari  (v. 1956)
Garmisch-Partenkirchen, Saksa (v. 1987)
Suhl, Saksa (v. 1988)
Kaluga, Venäjä (v. 1994)
Narva, (Viro yhteistyösopimus v. 1994)
Deyang, Kiina (v. 2000)
Worcestershire County, Englanti (yhteistyösopimus v. 2000)
Wuxi, Kiina (v. 2011)
Zhangjiakou, Kiina (viisivuotinen sopimus v. 2018)
Tamsalu, Viro (v. ?) Nastola
Norberg, Ruotsi (v. ?) Nastola
Dolni Dabnik, Bulgaria (v. ?) Nastola

Mediassa
18.2.2015 Ystävyyskaupungit ovat aikansa ilmiöitä
Lahdella 16 ystävyyskaupunkia – 3 Nastolan perua
Lahdelle uusi ystävyyskaupunki Kiinasta: talviurheiluosaamisesta toivotaan vauhtia myös yrityksille


Alla oleva teksti on Lahden kaupungin nettisivuilta (linkki ei enää toimi)

Ystävyyskaupunkitoiminnan alku

Ensimmäinen tieto Västeråsin ja Lahden kaupunkien välisistä kaupunkiyhteyksistä löytyy Lahden kaupunginhallituksen pöytäkirjasta 26.2.1940. Silloin on merkitty tiedoksi Suomen Kunnallisen keskustoimiston kirjelmä Ruotsin kaupunkien kesken suunnitellusta avun antamisesta Suomen kaupungeille sekä henkilöapuna että tavara-avustuksena. Suunnitelman mukaan Västeråsin kaupungin tuli ryhtyä avustamaan Lahtea.

Heti talvisodan päätyttyä Moskovassa 13.3.1940 solmitun rauhan jälkeen Lahteen saapui uuden kummikaupungin edustajina drätsel-assistent Gunnar Ekberg, insinööri Gösta Gustafsson ja insinööri B. von Krusenstjerna tutkimaan millä tavoin kaupunkiamme voisi auttaa. Tämän vierailun jälkeen Lahti sai vastaanottaa Västeråsista useita tavaralähetyksiä, jotka käsittivät työvälineitä sekä sähkö- ym. kaupungin jälleenrakennustyössä tarpeellisia rakennustarvikkeita.

Ensimmäinen lähetys, josta on merkintä kaupunginhallituksen pöytäkirjassa 22.4.1940 käsitti mm. korjausauton, kuparilevyt kaupungintalon kattoon, joka oli pommituksessa tuhoutunut, sähköjohtoja ym. sähkötarvikkeita eli materiaalia yhteensä 220.000 markan arvosta.

Vuoden 1940 aikana on pöytäkirjoista todettavissa yhdeksän eri tavaralähetystä ja lisäksi raha-avustusta eri tarkoituksiin mm. toukokuussa 1940 1.165,86 kruunua, joululahjalähetyksessä 41.500 markkaa ja vuonna 1942 Västeråsin seurakunnan lahja lahtelaisille äideille 8.000 markkaa.

Muuten mainittu joululahjalähetys sisälsi 800 kg omenoita ja 75 kg karamelleja, joiden jakamisen kaupunginhallitus antoi Lahden Aseveliyhdistyksen tehtäväksi tilitystä vastaan. Yhteydet Lahden ja Västeråsin ja Lahden välillä ovat olleet varsin kiinteät. Pöytäkirjat kertovat lukuisista kunnallismiesten vierailuista, joiden lisäksi on ollut vuosien mittaan yhteydenpitoa musiikin, urheilun ja nuorisotyön merkeissä.

Ystävyyskaupunkitoiminnan muodot ja tavoitteet

Ystävyyskaupunkitoiminnan tavoitteena on edistää kuntalaisten ja eri yhteisöjen edellytyksiä kansainväliseen kanssakäymiseen, lisätä muiden kansojen tuntemusta ja vähentää kansakuntien välisiä ristiriitoja. Lisäksi ystävyyskaupunkitoiminta pyrkii parantamaan kuntalaisten elinolosuhteita hankkimalla tietoja ja kokemusta sekä parantamaan työllisyyttä ja hyvinvointia luomalla edellytyksiä elinkeinoelämän yhteyksille.

Viime aikoina sekä Suomessa että muissa maissa ovat elinkeinoelämän yhteyksien kehittämiseen liittyvät tavoitteet olleet keskeisesti esillä. Kanssakäyminen nuorten, kulttuuri- ja urheiluryhmien sekä muiden harrastusalojen osalta on viime aikoina jäänyt vähemmälle huomiolle.

Kaupunkilaisilla ja lahtelaisilla yhdistyksillä on mahdollisuus saada kaupungin avustusta ystävyyskaupunkimatkoja ja vastavierailuja varten.

Pohjoismaisten ystävyyskaupunkien välisessä toiminnassa on viime vuosina panostettu erityisesti nuorten kulttuuriharrastusten puitteissa tapahtuvaan kanssakäymiseen vuosittain pohjoismaisissa ystävyyskaupungeissa järjestettävän NOVU (Nordisk vänortsveckan för ungdom) -tapahtuman puitteissa.

Ystävyyskaupunkitoiminnasta saadut tunnustukset

Vuonna 1996 Euroopan Unionin korkeimpien päättävien elimien muodostama lautakunta palkitsi Lahdessa 9.-11.8.1995 Lahden kaupungin yhteistyössä Pohjola-Nordenin ja Kuntaliiton kanssa järjestämän “Nordisk träff”-tapahtuman puitteissa pidetyn konferenssin “Euroopan integraation vaikutus pohjoismaiseen paikallishallintoon” järjestelyistä “Kultaisella tähdellä”.

Konferenssiin osallistui 391 henkilöä (Suomesta 206, Ruotsista 130, Tanskasta 17 ja Islannista kolme). Palkinto luovutettiin Lahdelle, Västeråsille ja Randersille hyvin hoidetun ystävyyskaupunkitoiminnan johdosta Senigalliassa Italiassa 19.10.1996.

Vuonna 2000 kaupungille luovutettiin “Kultainen tähti” Oulussa 16.6.2000 järjestetyssä tilaisuudessa. Palkinto liittyi Suhlin isännöimään tapahtumaan 4.-8.6.1999, johon Lahden lisäksi osallistuivat Suhlin ystävyyskaupungit Begles (F), Ceske Budejovice (CZ), Lezno (PL) ja Smoljan (BG).

Lahti-Nastola-Lahti (kesäretki 1/2)

Kevyehkö kesäretki suuntautui eräänä sunnuntaina (14.7.) Nastolaan. Tällä kertaa ei tosin Uuteenkylään, kuten monesti aikaisemmin. Olen asunut joskus aikoinaan siellä muutaman vuoden ja eräästä Uudenkylän vierailusta olen kirjoittanut vuonna 2017. Nyt matka suuntautui Nastolaan ja tarkemmin Nastolan kirkonkylään, joka on kunnan entinen hallinnollinen keskus.

Matka alkoi Lahden rautatieasemalta eli matkakeskuksesta, johon saavuin hyvissä ajoin ennen junan lähtöä. Pyöräni jätin asemalle, josta noukkisen sen matkan päätteeksi. Aikainen saapuminen oli harkittua, sillä saisin muutaman kuvan aseman ympäristöstä, joka on parhaillaan muutostöiden alla. Postin talo ja tullirakennukset ovat purettu ja alueelle – Mannerheimintien molemmin puolin – nousee lähivuosina uusia rakennuksia.

Aseman vieressä ollut postitalo on purettu.

VR:n lippuautomaatit olivat pimeänä, mutta vastaan kävelleet junankuljettaja ja konduktööri neuvoivat R-kioskille, josta sain ostettu 3 euron hintaisen lipun Nastolaan. Junana oli Sm2, joita on vielä jonkin aikaa käytössä, ennen niiden liikenteestä poistamista ja romuttamista. Jo nyt näillä junilla matkustettaessa on koettavissa jonkinasteista nostalgiaa.

Sm2 Lahden asemalla.

Kymmenen minuutin matkan jälkeen hyppäsin (astuin) junasta Nastolan aseman laiturille. Räpsin muutaman kuvan asemanseudusta. Eräs havaintoni oli mm. se, että pohjoispuolen paikoitusalue näyttää olevan paikallisen nuorison suosiossa, ainakin ”poltetun kumin” määrän perusteella.
Matka jatkui Pysäkkitietä pitkin matka jatkui Nastolan kirkon suuntaan. Matkan varrella oli teollisuutta ja olipa entinen kauppa näyteikkuinoineen. Sellaisia näkyi erityisesti Villähteellä.

Vanha kauppa Pysäkkitiellä.

Ennen kunnantalolle menoa, katselin kirkonkylässä ympärilleni. Eri-ikäisiä kerrostaloja, joiden katutasossa oli liiketiloja. Kirkon likellä oli (vielä) puutaloja. Hieman syrjemmässä on muutakin nähtävää kuten Taidekeskus Taarasti, Matinpalomuseo ja kotiseutumuseo. Näihin kohteisiin en tällä kertaa suunnannut.

Kun antoi katseensa viipyä alueella, huomasi sen olevan tavallaan oikein idyllinen, seesteinen ja kerroksellinen. Alueen rakennuskanta muodostunut ajansaatossa, jonka sydän on ollut tietenkin kirkko vuodesta 1804 lähtien.

Piipahdin paikallisessa ravintolassa nauttimassa kahvit, jonka jälkeen kävin Nastolan komeassa kirkossa. Se oli tosin huputettu; se saa uuden maalipinnan kesän aikana. Kävin sisälläkin. Ensimmäisen kerran Nastolan kirkossa tuli käytyä muutama vuosi sitten Lahden seudun oppaiden järjestämässä Nastola-kierroksella.

Nastolan kirkko.

Kirkon jälkeen olikin vuorossa varsinainen kohde eli Nastolan entinen kunnantalo, joka jäi tyhjilleen vuoden 2016 kuntaliitoksen vuoksi. Nastola-seuran toimesta rakennus on herännyt tänä kesänä uuteen eloon kulttuurille (ESS 17.1.2019). Kunnantalon kesän ohjelmisto on nähtävillä täällä.

Entinen kunnantalo.

Sunnuntai-iltapäivän ohjelmaan kuului musiikkiesitys ja Matti Oijalan esitelmä Nastolan paikannimistöstä, joka oli matkan varsinainen tarkoitus.
Ennen esitelmää tutustuin tiloissa olevaan taidenäyttelyyn. Moniin rakennuksen huoneisiin oli ripustettu erilaista ja eritasoista kuvataidetta, josta erityisesti jäi mieleen Sami Funken valokuvanäyttely. Näyttely sisälsi runsaasti tyylikkäitä kuvia autioista ja rapistuvista rakennuksista. Taiteilijaesittelyssä hänestä kerrotaan seuraavaa:
”Hevonen oli Beethovenin aikana merkki vauraudesta ja asemasta ja sellainen piti myös säveltäjän saada, vaikkei mikään hevosmies ollutkaan. Koska hevonen kaikessa komeudessaan jäi hoitamatta ja ruokkimatta, se ennen pitkää sairastui ja kuoli.
Sami Funken kuvasarja hoitamattomista, aikansa komeista ja merkittävistäkin rakennuksista kuvaa tämän päivän Beethoovenin hevosta. Upeat rakennukset tyhjenevät, ne hylätään ja jätetään hoitamatta. Sitten koittaa päivä, jolloin niille ei enää voi tehdä mitään, ne kuolevat ja katoavat vähitellen luonnon valtaamina tai nopeasti moukaroituna tiilikasoiksi. Viiltävän kauniit kuvat herättävät tunteita, välinpitämättömyys raivostuttaa, mutta pysähtyneisyys vanhojen rapistuneiden talojen pihoissa tyynnyttää.”

Arkkitehti Matti Oijalan esitelmä “Nastolan vanhat paikannimet kertovat” kiinnosti sen verran paljon, että entinen valtuustosali oli väkeä täynnä ja vähän enemmänkin.
Oijalahan on tutkinut vanhojen paikannimien alkuperiä, aihe on kiinnostava, mutta myös haastava. Nimistön selvittäminen vaatii historian ja etymologian tuntemusta sekä tietysti oman paikkakunnan ominaispiirteiden tunnistamista.

Matti Oijalan esitelmä.

Monesti sanojen alkuperä voidaan vain pitää oletuksina ja nimistön tutkimus on myös
todennäisyyksien arviointia, toisiaan spekulaatioita, jopa arvailua. Oijalan mielenkiintoista esitystä oli miellyttävä kuulla. Yhteenvetona, että Nastolan paikannimistössä on vaikutteita idästä ja lännestä.

Tulevia muita mielenkiintoisia tilaisuuksia ovat 28.7. “Rakennetun ympäristön historiasta Nastolan kirkonseudulla” -esitelmä (arkkitehti Erkki Aarti kertoo) sekä 8.8. “Tyhjenevät tilat ja niiden uusi elämä” -dialoginen paneeli. Keskustelemassa kaupunginjohtaja Pekka Timonen, hallituksen pj. Jorma Ollila, tj. ja rock-ikoni Sipe Santapukki, Arkkitehtiliitto SAFAn pj. Henna Helander ja nastolalaislähtöinen arkkitehti Erkko Aarti. Keskustelun vetää yrittäjä ja konsultti, nastolalaistaustainen Jarkko Lehtopelto.

Esitelmän jälkeen kävelin linja-autopysäkille, ja ajoitus oli hyvä, sillä jo bussi numero 4 otti meidät matkustajat kyytiin kirkon edestä. Hinta oli 4,70 euroa ja matkakin kesti kauemmin kuin junalla. Mutta mikäs siinä oli katsellessa nauhataajaman maisemia.

Kampusraitin vaikutuksia?

Kirjoitin joulukuussa 2018 Lahden Niemeen avatusta Kampusraitista, joka rakennettiin Mukkulan ratapihan pohjoispuolelle yhdistämään Niemen yrityspuiston ja LAMK:n NiemiCampuksen. Pyöräteistä olen kirjoittanut mm. täällä ja täällä. Jälkimmäisen linkin jutussa Pyörällä päästään Lahdessa osa 2 (24.6.2016) kirjoitin seuraavaa:

Lahden rundi?

Eli pyörällä Lahden ympäri? Kuten jo ensimmäisessä osassa totesin, Lahden kaupunkihan on hyvin mäkinen, mikä tietysti tekee siitä pyöräilijän näkökulmasta mielenkiintoisen ja ajoittain haastellisen.
Ajatuksena olisi jatkaa pyörätietä Niemestä Mukkulanradan vartta aina Myllypohjaan asti ja sieltä Tonttilan kautta pääradanvarteen ja Askon alueelle. Nythän Niemestä Myllypohjan itä-länsisuuntainen poikittaisliikenne (kevyt) on suhteellisen huonolla tolalla ja epäyhtenäinen.
Tällaisellä väylällä lahtelaisivat saisivat oman baanan eli lahtelaisittain rundin. Rundilla ei olisi juurikaan nousuja ja sen varrelle sijoittuvat Niemen kampusalue, Vipusenkadun koulutuskeskus sekä satoja teollisuustyöpaikkoja. Rundi ei siis olisi itsetarkoitus vaan se yhdistäisi rautatieaseman seudun ja radanvarren ’pohjoisen’ opiskelu- ja työpaikat.
Näin Lahti saisi ympyräradan pyöräilijöiden käyttöön.

Mukkulan rata Vanhantien sillalta kuvattuna Iskun tehtaiden suuntaan syksyllä 2018. Radan vieressä kulkee polku. (Sauli Hirvonen)

Nyt kun raitti on virallisesti ollut auki tammikuusta asti, voisin hieman tehdä yhteenvetoa havainnoistani.

Mukkulan rataa Verstaskadun tasoristeyksestä itään päin. (Kuva Sauli Hirvonen)

Nykyinen työpaikkani on (muutaman vuoden tauon jälkeen) Mukkulanradan varrella. Tammikuusta lähtien olen sivusta seurannut raitin valmistumisen vaikutuksia lähinnä Mukkulankadulta itään päin. Olenkin ollut havaitsevani kasvavaa liikehdintää Mukkulan radalla, kun vertaan sitä muutaman vuden takaiseen. Vaikka junia liikkuu vain muutamana kertana viikossa, on riski onnettomuuteen, erityisesti siksi, että ihmiset tuntuvat liikkuvan radalla varsin huolettomasti. Rataa käytetään pyörätienä, lenkkeilypolkuna (monesti kuulokkeet korvilla) ja koirien ulkoiluttamiseen. Kuten kirjoitin em. sitaatissa, toivottavasti kaupungilla on suunnitelmia jatkaa kevyen liikeenteen väylää itään päin. Ainakin tämän rajallisen kokemukseni mukaan ilmeisesti tarvetta on.

Jatkuuko raitti tulevaisuudessa Niemenkadun yli rantaan? Kuva on syksyltä 2018. (Sauli Hirvonen)

Lisäksi kun Niemen uusi asuinalue valmistuu, lienee selvää (?), että kaupunki jatkaa Kampusraittia Niemenkadun yli rantaan. Itsekin välillä toki tykkään kulkea rannan kautta Niemeen ja siitä Mukkulankadulle. Ehkä tulevaisuudessa tämä reitti on selkeästi yhtenäinen koko matkaltaan.