Kansalaisvaikuttamista

Työskentelin noin vuoden verran Hennalassa entisen varuskunnan muonitusrakennuksessa, joka saaneerattiin täysin Hämeen Poliisilaitoksen tiloiksi. Tarkoituksena oli ajaa töihin polkupyörällä, mutta tekniset ongelmat tuntuivat olevan ylivoimaiset. Saamattomuuttani pyörän korjaus viivästyi, ja lisäksi hukkasin pyöränavaimen, joten kuljin lähes koko työssäoloaikani linja-autolla.

Keskustasta Hennalaan päästäkseni minulla oli oikeastaan kaksi linjavaihtoehtoa. Aamulla töihin mennessäni käytin bussia numeroa 12, joka sopi aikataulullisesti paremmin. Jäin Helsingintien Hennalan Shell-kylmäasemaa vastapäätä olevalle pysäkille. Töistä lähdettäessä hyppäsin bussiin numero 2, joka ajoi Metsä-Pietilästä torille. Kakkosta käyttäessäni, huomioin, että juuri entisen varuskunnan kohdalla oli pysäkkien mentävä aukko. Joskus aikoinaan Hennalankatu toimi linjan 12:n päätepysäkkinä. Tämä päätepysäkkimerkki on vieläkin pystyssä Stora Enson paikoitusalueen nurkassa, aivan aidan vieressä. Lähimmät pysäkit olivat kuitenkin kaukana toisistaan, kuten alla olevasta vuosien 2017-18 linjakartasta näkyy (itseasiassa kartasta puuttuu nykyinen ns. Stora Enson pysäkki, joka oli kyllä oikeasti tien varressa).

Linjakartta keväällä 2018. Linjan 2 pysäkit Hennalankadulla. Kuten näkyy, on varuskunnan kohdalla pitkä pysäkitön väli. Tilanne muuttui uusien aikataulujen myötä syksyllä 2018. (Kuva lsl.fi)

Asia ei ollut merkittävä henkilökohtaisesti, paitsi silloin kun satoi räntää tai vettä. Tulevan poliisilaitoksen palveluja ja ”palveluja” käyttäisivät monet, jotka liikkuisivat henkilöauton sijasta linja-autolla, joten ajattelin että hyvää asiakaspalvelua olisi sijoittaa aseman lähettyville kaksi pysäkkiä lisää.
Lähetin palautepalvelun kautta kaupungille ehdotuksen Hennalankadun lisäpysäkeistä. Viestiin vastattiin: ”Olemme tänä vuonna laatimassa uutta runkolinjasuunnitelmaa ja Hennalankadun joukkoliikenne on mukana suunnitelmissa.
Otamme palautteenne huomioon reitti- ja aikataulusuunnittelussa.”

Hennalankadun uudet pysäkit 13.8.2018 alkaen. (Kuva Sauli Hirvonen)

Elokuussa postiluukusta kolahti uusi Lahden seudun liikenteen aikatauluvihko. Otin linjakartan esille, ja kuinka ollakaan: Hennalankatu oli saanut uudet pysäkit (kuva yllä). Toki pysäkkiasia oli kaupungin joukkoliikennesuunnittelijoilla tiedossa, mutta näin tavallisena lahtelaisena tunnen nyt päässeni vaikuttamaan. Ainakin palauttaseen vastattiin eli kaupunkinlaista kuunneltiin. Se lämmitti.

Kotiseutuseminaari: Uuden Lahden visio

Lahti-Seura ja Nastola-seura tiivistivät yhteistyötään vuonna 2015, kun ilmassa oli tuleva liitos kuntien kesken, joka sitten astuikin voimaan kuluvan vuoden alusta.

Yhdistysten yhteistyö saavutti yhden merkkipaalun, kun seurat järjestivät elokuvateatteri Kino Iiriksessä kotiseutuseminaarin “Uuden Lahden vision” toukokuun 18. päivä.
Ajatus seminaarista perustui Matti Oijalan laatimaan uuden Lahden visioon, jonka hän esitteli Lahti-Seuran vuosijuhlassa 1.11.2015. Juhlassa seurat kutsuivat kaupunginjohtajan Jyrki Myllyvirran tulevaan kotiseutuseminaariin keskustelemaan siitä, mitkä ovat uuden Lahden kaupungin vahvuudet ja haasteet.

Seminaarin pohja-ajatus oli, että tilaisuuden yleisluonne olisi positiivinen, jossa keskustellaan kaupungin mahdollisuuksista, vahvuuksista, jokainen osallistuja oman organisaationsa/tahonsa näkökulmasta.
Kritiikille oli myös sijaa, mutta ytimessä oli se, mitä on tehty hyvin sekä mitä ja miten tehdään jatkossa vieläkin paremmin.

Seminaari hyvässä hengessä

Seminaarin rakentelu alkoi vuoden vaihteen jälkeen, ja lopulta mukaan ilmottautuivat kaupinginjohtaja Jyrki Myllyvirta, Nastolan aluejohtokunnan puheenjohtaja Rauno Grönroos, kaupunginarkkitehti Anne Karvinen-Jussilainen, kaupungin uusi kehitysjohtaja Olli Alho, Lahden nuorisovaltuuston puheenjohtaja Merike Maurig ja sivistystoimialan johtaja Tiina Granqvist.
TIlaisuuden puheenjohtajaksi kutsuttiin viestinnän ammattilainen Heikki Hakala. Hakala oli toiminut puheenjohtajana myös muutamia vuosia sitten Lahti-Seuran ja Lahden Kaupunkikulttuuriseuran järjestämässä Lahden konserttitaloa koskevassa keskustelutilaisuudessa.

Matti Oijala oli laatinut seminaarin käsikirjoituksen, joka vielä tarkentui Hakalan toimesta. Lahti-Seuran eli allekirjoittaneen vastuulla oli seminaarin käytännönjärjestelyt.

Tilaisuuus alkoi kaikkien osallitujen avauspuheenvuorolla, jossa jokainen esitteli itsensä. Yleisöllä oli mahdollista esittään kysymyksiä ennakkoon, ja yksi tällainen myös saatiin.
Keskustelu rönsyily odotetusti: aiheet vaihtuivat nopeastikin, mielipiteitä kuultiin, silti sisältö pysyi hyvin johdonmukaisena ja selkeänä. Tästä tietysti kiitos erinomaiselle puheenjohtajalle. On selvää että kaupunginjohtaja oli eniten äänessä, kaikki osallistuivat keskusteluun oman tahonsa näkökulmasta. Ehkä oleellista ei mielestäni ollutkaan kuka oli äänessä eniten, kuka vähinten, vaan että asioista keskusteltiin, ja kuunneltiin. Kuten asiaan kuuluu, kritiikkiäkin esitettiin. Silti paikallaolleet jakoivat ajatuksen yhteisestä Lahdesta. Monet ääntään käyttäneistä myös kehuivat Lahtea ja korostivat kaupungin mahdollisuuksia.

Uskon että tällaiset keskutelutilaisuudet kasvattavat kiinnostusta vaikuttamiseen, onhan nämä lahtelaisille erinomaisia mahdollisuuksia vaikuttaa kaupungin asioihin kohtaamalla poliitikot ja virkamiehet suoraan. Vuoropuhelu myös kannustanee ottamaan asioista selvää, niin kansalaiset kuin ns. päättäjätkin.
Valitettavasti median kiinnostus tilaisuutta kohtaan oli aika vähäistä.

Tapahtuma oli kaiken kaikkiaan onnistunut ja tällaisia tilaisuuksia on tarkoitus järjestää jatkossakin sekä Nastolan, että Lahden puolella, kenties eri teemoin.

Kaupunginjohtaja kirjoitti tilaisuuden annista blogiinsa. Yhteenvedon laati myös Matti Oijala, ja teksti julkaistaan myöhemmin Hollolan Lahti -lehdessä 2/2016. Kirjoitus myös välitettiin kiitokseksi osallisille.

Kiitos omasta ja Lahti-Seuran puolesta kaikille osallistujille! 

Tapahtuman mainosbanneri

Tapahtuman mainosbanneri (Sauli Hirvonen)

 

Miten menee meillä ja muualla?

Nykyisin muidenkin kuin oman paikkakunnan medioiden seuraaminen on hyvin helppoa. Internet on tuonut paikallisuutiset kaikkien saataville, ja sosiaalisen median, omassa tapauksessa Facebookin ansiosta, maakuntien sanomalehtien uutisvirtaa on helppo seurata omalta seinältä.

Muissa paikallismedioissa ”ulkopuolisen” silmin on kiinnostavaa paikalliset uutiset ja kolumnit. Jokaista juttua ei ehdi lukemaan, joka tapauksessa niiden kautta välittyvät jokaisen paikkakunnan puheenaiheet myös ulkopuoliselle. Tällaisten asioiden seuraaminen vahvistaa lukijassa kyseiseen alueeseen liittyviä mielikuvia, mutta samalla tuoden esille uusia piirteitä alueen identiteetistä. Mielenkiintoista on myös vertailla, miten lehdet uutisoivat tietystä kansallisesta tapahtumasta, mitä samankaltaisuutta uutisoinnista löytää, vai onk uutisoinnin sävy toisistaan poikkeavia lähestymiskulmia.

Miksi sitten pitäisi seurata myös muiden paikkakunnan medioita? Kirjoitan nyt vain omasta puolesta: ainakin itseäni se auttaa arvostamaan oman paikkakunnan erityisiä ominaispiirteitä, ja yhtälailla muidenkin, ja tehdä erottelua näiden välillä.

Useasti sosiaalisen median (ts. Facebookin) linkkien tai kuvien kommenteissa törmää ”vain Lahdessa”-kommenttiin (Lahden tilalle tietysti voi vaihtaa minkä tahansa kaupungin). Riippuu tietysti kommentoijan motiivista ja mielentilasta sekä asiayhteydestä, halutaako hän viestiä negatiivisesta suhtautumisesta omaan paikkakuntaan vai onko kommentilla positiivinen vire, ts. onko siinä esimerkiksi itseironinen lataus. Kommentti siis luo asetelman, joko ”täällä on kaikki huonommin kuin muualla” tai ”tällaista on vain täällä / tällaisia me ollaan”. Molemmat lähestymistavat korostavat paikan oletettua erityislaatuisuutta, oli se perusteltua tai ei. Oman alueen erityisyydessä voi olla usein liioittelun makua, mutta tällaista voikin pitää yhteiseksi koetun identiteetin korostamista. Sillä voi olla tärkeä rooli yhteisöllisyyden kokemuksessa. Historiallisten tapahtumien ja ilmiöiden kautta avautuu oman seudun identiteetti, ja näin vahvistaen sidettä kotiseutuun.

Hämeen vaalipiiri

Eduskuntavaalit on tulossa ja varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina 19.4.2015. Ennakkoäänestys on kotimaassa 8.-14.4.2015.

Suomessa eduskuntavaaleissa on käytössä ns. suhteellinen vaalitapa, jossa äänestetään vaaliliittojen vaalipiireittäin asettamia ehdokkaita. Samaan vaaliliittoon kuuluvat yleensä tietyn puolueen ehdokkaat. Vaaliliitot saavat äänimääräänsä vastaavan suhteellisen osuuden vaalipiirissä jaettavista paikoista ja ehdokaslistojen sisäinen järjestys määräytyy ehdokkaiden saamien henkilökohtaisten äänien mukaan. Ehdokkaat saavat vertailuluvut, jotka lasketaan jakamalla vaaliliiton kokonaisäänimäärä järjestysluvulla, joka osoittaa kuinka monenneksi eniten ääniä kukin ehdokas sai saman vaaliliiton ehdokkaista. Valituiksi tulevat ne ehdokkaat, joiden näin lasketut vertailuluvut ovat suurimmat (D’Hondtin menetelmä) (Lähde: Wikipedia).

Hämeen vaalipiiri

Hämeen vaalipiiri on yksi eduskuntavaalien 13 vaalipiiristä. Siitä valitaan eduskuntaan 14 kansanedustajaa Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen kunnista. Hämeen vaalipiiri ei siten käsitä koko Hämeen historiallista maakuntaa.

Hämeen vaalipiiriin kuuluvat Asikkala, Forssa, Hartola, Hattula, Hausjärvi, Heinola, Hollola, Humppila, Hämeenkoski, Hämeenlinna, Janakkala, Jokioinen, Kärkölä, Lahti, Loppi, Nastola, Orimattila, Padasjoki, Riihimäki, Sysmä, Tammela ja Ypäjä.

Nykyisessä eduskunnassa vaalipiirin kansanedustajista kahdeksan on valittu Kanta-Hämeestä ja kuusi Päijät-Hämeestä, joista Lahdesta ja Hollolasta kaksi, Asikkalasta ja Orimattilasta molemmista yksi.

Vuoden 2011 vaaleissa kotimaan äänestysprosentti Hämeen vaalipiirissä 68,8 % (2007: 65,7 %) ja ääniä annettiin yhteensä 202689.

Muutamia kuriositeetteja vaalituloksesta kuntakohtaisesti. Helsingin Sanomien vaalikoneessa on vaalipiireittäin ja kuntakohtaisesti tieto saatavilla. Jokaisesta kunnasta on listattu oletuksena kaksikymmentä eniten ääniä saanutta.

Lahdessa kotimaan äänestysprosentti oli 67,0 % (2007: 62,9 %) ja ääniä annettiin 54038. Lahdessa oli Päijät-Hämeen alhaisin äänestysprosentti. Äänestysaktiivisuus nousi jokaisessa alueen kunnassa verrattuna vuoden 2007 vaaleihin.

Lahdessa viisi eniten ääniä oli Lahdesta, tuosta 20 eniten ääniä saaneista 8 oli muualta kuin Lahdesta. Vain kaksi lahtelaista valittiin, neljä pääsi varalle.
Hämeenlinnassa vastaava suhde oli sama, mutta kolme paikkakuntalaista valittiin ja yksi pääsi varalle. Hämeenlinnassa kahdenkymmenen parhaan joukossa oli yksi lahtelainen ehdokas.
Hollolassa äänestettiin kolmea (kärkikolmikko, kaksi läpi) hollolalaista, lahtelaisia 20-listalla oli yhdeksän. Lahden liitoskumppani Nastola äänesti vain yhtä nastolaista, joka ei mennyt läpi. Lahtelaisia listalle pääsi kahdeksan, joista kaksi valittiin ja kolme varalle.

Vuoden 2011 vaaleista Hämeen vaalipiiristä löytyvät kattavat tilastot Helsingin Sanomien vaalikoneesta ja Tilastokeskuksesta.

Tulevien vaalien jälkeen onkin mielenkiintoista katsoa, miten Hämeen vaalipiirissä äänestettiin eli äänestetäänkö paikallista ehdokasta vai ”karkaako” ääni naapurimaakuntaan? Tähän tietysti jokainen (lahtelainen) äänestäjä voi vaikuttaa.

Lähteet:
Tilastokeskus
Päijät-Hämeen verkkotietokeskus
HS-vaalikone
www.ess.fi
www.wikipedia.fi

Kirja: Likidemokratiaa!

Tämän vuoden alussa julkaistu Likidemokratiaa! -kirja on yhteenveto hankkeesta Yhdessä tulevaan – asukkaat, kylät, yhdistykset ja kunnat, joka toteutettiin vuosina 2013-2014. Hämeen Kylät ry ja Päijät-Hämeen Kylät ry toimivat hankkeessa linkkeinä kylien yhdistysten välillä.

Kirjan ovat toimittaneet kyläasiamies Timo Taulo ja Elina Leppänen. Kirja “sisältää kirjoituksia hämäläisestä kyläelämästä”, peruslahtelaiselle tai ehkä peruskaupunkilaiselle kirja tarjoaa oivan tutusmismatkan (päijät-)hämäläiseen kyläelämään.

Lahdessa perinteistä kylämaisemaa on vielä nähtävillä ainakin Renkomäessä ja Ämmälässä. Uudempaa kyläajattelua rakentamisessa edustaa Karisto. Se miten kyläidea toimiikäytännöntasolla, on moni-säikeisempi asia. Liipolassa on aktiivinen “kyläyhteisö” ja Päijät-Hämeen kylät ry valitsi sen Vuoden kyläksi vuonna 2008.

Kirja ei ole pelkästään kyläläisille, vaan se tarjoaa kaksi tärkeää asiaa kaupunkilaisella (kaupunginosa tai asukasyhdistykselle, miksei kotiseutuyhdistykselle) ja kuten sanottu, erityisesti kunnallispoliitikolle. Lahden ja Nastolan kuntaliitos ensi vuoden alusta tuo kylätoiminnan ja lähidemokratian toimivuuden tarkasteluun. Kirjassa käsitellään laajasti lähidemokratian toteutumista suuremmassa kuntakkokonaisuudessa.

Toinen huomio kiinnittyy itse kylien toi-mintaan eli siihen miten muodostuvat aktiiviset kyläyhteisöt ja niiden toimintamuodot. Kirjan ja hankkeen tarkoituksena on ollut innostaa ja auttaa asukkaita paikalliseen toimintaan. Se antaa vinkkejä myös lähivaikuttamiseen ja kansalaisyhteistyöhön. Lisäksi kirjassa sivutaan myös alueiden ja kylien identiteettejä: “Yhteisöllisyys ja paikallinen identiteetti saa uusia merkityksiä viimeistään silloin, kuntia ollaan yhdistämässä.”

Ratkaisevaa onkin, onko kunnan sisällä kylätoiminta likidemokratiaa vai liki demokratiaa?

Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 1/2015