Tee-se-itse -punklehti

jaakko-lammas.jpg
Päätoimittaja on viettänyt lehden teossa kolmasosan elämästään (kuva: Jane)

Lahden monipuolisesta musiikkipiireistä löytyy yrittäjiä jotka eivät paistattele median ja palkintoraatien tarjoamassa ylellisyydessä. Vuodesta 1999 paperisena ja netissä ilmestynyt lahtelainen Chambers Magazine on Suomen yksi pitkäikäisimmistä hardcore-zineistä.
Sittemmin Chambers on ajan saatossa kypsynyt käsittelemään muitakin genrejä kuin hardcorea ja punkkia ja vuonna 2008 lehti vaihtoi nimekseen Lammas. Lehden tekemisestä ja musiikista kertoo Lammas Zinen päätoimittaja Jaakko Teittinen, joka myös vaikuttaa bändeissä End Begins, Generation XXX ja Tuoni.

Mikä sai tarttumaan kynään ja alkaa tekemään omaa lehteä?
Syitä oli kyllä varmaan useita, eikä niitä siinä vaiheessa tullut varmasti kauhesti kelailtua. Bändien ja levy-yhtiöiden ilmaisten arviolevyjen yms. promomateriaalin perään ei vielä tässä vaiheessa oltu, kun ei semmoisesta mahdollisuudesta mitään tiedetty. Toki myöhemmin tämä toimi hetken hyvänä kannustimena. Kirjottaminen on kiinnostanut aina, mutta kun se ei teoriatasolla kauheasti napannut, tällainen vapaampi foorumi taisi sen takia kiinnostaa alitajuisesti. Lisäksi on aina toisten ihmisten mielipiteet kiinnostanut, enemmän ku omat…, joten zinen varjolla oli helppo päästä kyselemään tyhmiä. Ehkäpä se suurin ajatus Chambers Magazinen takana oli kuitenkin se, ettei siihen aikaan edustamamme hardcore-musiikille ollut suomenkielistä foorumia, joten sellainen piti pistää itse pystyyn.

Fanzinet eli itsetehdyt lehdet on olennainen osa punkkulttuuria. Minkälainen tilanne oli tuolloin Suomessa zinejen osalta?
Kuten sanottua, ”meidän” scenen osalta zine-kulttuuria ei ollut, olihan koko ”macho/newyork”-hardcore käsitteenäkin Suomessa tuolloin (1999) vasta pari vuotta vanha. Ennen omaa läpyskää tuli luettue tietysti Toista Vaihtoehtoa, joka herätti ajatuksen, että ehkä sitä voisi itekin moista duunata. Vuosituhannan vaihteessa oli läheltä liippaavia ja paljon parempia viritelmiä, Palokka ja Downsided esimes, mutta näitä kahta lukuun ottamatta harvasta kuultiin ekaa numeroa enempää. Ei sillä että meilläkään tuo julkaisutahti olisi päätä huimannut…

Mitkä olivat ne asiat jotka kannattelevat lehden sisältöä eli mistä sen runko koostui?
Lahtelainen huumori, haastattelut, levyarviot. Meillä ei sinänsä ole ikinä ollut mitään ”sanomaa” lehden teossa mukana, ei tarkoituksella, mutta tekijäporukasta ei vaan tuntunut löytyvän sellaisia tyyppejä jotka intohimoisesti jotain asiaa olisivat vieneet eteenpäin. Ja kun itelläkään ei ole ikinä ollut mitään tarvetta tuoda omia mielipiteitä lehden kautta julki, suosittu AV avautuu –palsta oli/on varmaan lähinnä jotain kolumnihenkistä juttua.

Minkälainen merkitys Chambers Magazinella on ollut suomalaiselle hardcore- ja punkmusiikille?
Ehkä se jossain vaiheessa tarjosi kanavan eripuolelta (Etelä-)Suomea tulevien tyyppien, kuten nykyään sanotaan, verkostoitua keskenään.

Chambers Magazine on ilmestynyt paperilehtenä sekä julkaistu internetissä, miten nämä täydensivät toisiaan, entä mitä haasteita se luo?
Molemmat mediat ovat tosiaan ihan ensi metreiltä olleet mukana kuvioissa. Nämä mediat täydentävät toisiaan, kun lehden julkaisutahti nyt on mitä on, niin ajankohtaisemmat asiat – uutiset, arviot, keikat – saa nettiin samantien lehden panostaessa ajattomampaan materiaaliin. Konsepti olis kyllä toimiva, haasteena on ainoastaan aika ja sen puute.

Miten lehden teko ja miten Suomen ”hardcore- ja punkskene” on muuttunut niistä ajoista kun aloitit, miten nämä muutokset ovat vaikuttaneet lehteen?
Olis kyllä hienoa ajatella, että on jotenkin edesauttanut hardcore-skenen kasvamista nykyisiin mittoihin, mutta enpä tiedä, vaikea kuvitella että sillä oikeesti ois ollu mitään merkitystä. ”Scene” on muuttunut siten, että senaikainen aktiiviporukka on muuttunut siksi passiiviseksi, himassa iniseväksi massaksi jota silloin halveksittiin. Toisaalta taas uutta aktiivista porukkaa on tullut koko ajan tilalle, ja kyllähän ne vanhatkin viimeistää Rooster Festeille aina herää. Näin se homma toimii.

Chambers Magazine muuttui kesällä 2008 Lammas Zineksi. Mikä oli nimenmuutoksen taustalla,  onko lehteen luvassa isompiakin rakenteellisia muutoksia?
Pidemmän aikaa oli Chambers Magazine etääntynyt alkuperäisestä ajatuksesta. Ajattelin että olisi ”reilumpaa” vaihtaa nimeä, koska iän myötä on mielenkiinnon kohteet laajentuneet käsittämään paljon muutakin musiikkia kuin hardcorea ja punkkia. Tarkoituksena oli myös päästä siitä leimasta, joka Chambers Magazinella oli sisäpiirin lehtenä.

Miltä Lammas zinen tulevaisuus näyttää?
Vaikea sanoa… Välillä valoisalta, välillä synkältä. Koko ajan pulppuaa hyviä ideoita, joihin mulla on kyllä vahva luotto. Aikaa on vain kokoajan vähemmän ja vähemmän käytettävissä. Kymmenen vuoden päästä ollaan viimeistään viisaampia.

Mitä luulet, miksi Lahdessa on ollut niin vahva hardcoreskene?
Aikoinaan täältä tuli varsin huomattavia bändejä. Tietysti Torvi oli tärkeässä asemassa aikana, jolloin keikkoja ei saanut järjestettyä juuri mihinkään, ainakaan säännöllisesti, tarjoten kuukaisittaisen estraadin bändeille ja kideille tavata toisiaan. Toki Lappeenrannassa ja Helsingissä on ollut keikoilla enemmän porukkaa, bändejä jne, kuin Lahdessa.

Olet mukana myös bänditoiminnassa, joten onko päätoimittajan oltava bändissä ollakseen uskottava ja miten bänditoiminta ja musiikin ymmärtäminen tukee lehden tekoa ja päin vastoin?
Kyllä tällaista aviisia tehdessä pitää tietysti ymmärtää, tai ainakin yrittää ymmärtää, musiikista ehkä hitusen tavanomaista enemmän, mutta ei se välttämättä bänditaustaa tarvitse. Ehkä näitä kahta asiaa voisi toisen harrastuksen puitteissa syntyneitä suhteita hyödyntäen jotenkin edistää, mutta ite oon kuitenkin pitänyt lehti- ja bändijutut erillään.

Sinulla on ollut useampia bändejä. Milloin ja miten päädyit bänditoimintaan, mihin bändeihin ja minkälainen rooli sinulla on ollut bändeissä?

Rooli lienee jossain pellen ja kiukkupussin välimaastossa. Bänditoiminta on alkanut siinä missä kenellä tahansa, vaikea sanoa miten erinäisiin bändeihin on ajautunut. Joihinkin änkenyt väkisin, toiset ideoitu kaveriporukkalla pystyyn. Musisointi on kyllä vielä kirjoitteluakin tärkeämpi harrastus, joten siinä mielessä en ole ikinä nähnyt minään vaihtoehtona, että en soittaisi missään bändissä…

Yksi bändeistäsi eli Tuoni on ollut hyvin esillä ja teiltä on tullut kaksi täyspitkää? Mikä sai aikoinaan hyppäämään hardcoresta suomimetalliin ja minkälaisia odotuksia sinulla on bändin suhteen?
Kaiken maailman odotukset ja haaveet bänditoiminnat suhteen jo usea vuosi sitten haalistuneet, suurin odotus on sama kuin syy lähteä moiseen bändin mukaan, halu päästä keikoille ja laulamaan. Suomimetalli tuntui aluksi toisaalta vähän vieraalta ajatukselta, mutta kyllähän metallia – niin kuin kaikkea grungesta gospeliin – on tullut koko ikä kuunneltua, joten ei kai tässä mistään musagenretakinkäännöstä voi puhua. Hardcore on kuitenkin se instanssi jossa tuntee olevansa kaikkein eniten kotona.

Vastaa