Raksamessut – Onnit ja Offit

Rakentamisen suurtapahtuma Lahden Messukeskuksessa 9.-11.2012, keräsi ainakin avauspäivänään siedettävissä määrin yleisöä. Messukeskuksen pihamaalla oli jo nähtävissä tulevaisuuden suunnitelmien mukanaan tuomia muutoksia, rakennusmateriaaleja ynnä muuta roinaa. Sanottakoon, että ulkopuolelta sai varsin epäsiistin yleisvaikutelman. Perinteinen pääaula ei ollut käytössä, sen virkaa toimitti teltta, telttoja, tai oikeastaan haaroittuva telttajono. Kirpeää pakkasta oli pitämässä loitolla joukko kaasulämmittimiä, sellaisia pystymallisia valopylvään näköisiä. Ja olipa siellä pari puhallintakin, jotka kivasti puskivat telttaan viereisen makkarakojun tuoksuja.

Sisätiloihin ei vielä ollut pahemmin kajottu, joskin näytteilleasettajien kojujen varjopuolille näytti kertyneen jonkin verran ylimääräistä roinaa. Näitä epäsiisteys asioita oli nähtävissä varsinkin ylätasanteen kahvilasta, josta muutenkin avautui ko. hallin näkymä varsin hyvin. Yleisilmeeltään messut oli ehkä ok. Huomatkaa tämä hieman varovainen kannanotto, oikeasti hieman epäselvä olo jäi kyseisiltä kinkereiltä. Saapastelin paikalle kymmeneksi ja viivyin lähes kolmeen, viisi tuntia, huh. Kyllähän siinä ajassa ehti kaiken katsastaa lähes kahteen kertaan, joitakin mukavia juttuja ja piristäviäkin asioita löytyi. Harmillista oli se, että hyvin moni osasto oli täysin puolivaloilla pystytetty, tai muuten esillä olleet tarpeet eivät vakuuttaneet. Varsin näyttäviä ja huikeitakin osastoja mahtui mukaan. Parilla osastolla asiakaspalvelu olisi voinut sujua hieman paremminkin, mutta muutama osasto hoiti homman kotiin sitten heidänkin puolestaan.

Messu kiertelyn alkutaipaleelta päädyimme ystäväni Sauli Hirvosen kanssa kahvittelemaan, matkalla kohti kahvilatasannetta, silmään tarttui kaivinkoneurakoitsijan ständi, New Holland kaivuri, jonka kumitelojen päällä lepäsi hieman tavallisesta poikkeavampia ”käyntikortteja”, pelimerkkejä. Täydet pisteet mielialan nostattamisesta, vanhaan pokerin pelaajaan chipit upposivat kuin Kursk Barentsinmerellä.

Esitimme varsin kiinnostuneita myös nimeltämainitsemattoman saunafirman osastolla, tutkaillessamme lauteita, ilmeisesti tarkentavia kysymyksiä esittäessämme bluffimme paljastui ja esittelijä siirtyi parilla isolla askeleella palvelemaan selvästi potentiaalisempia asiakkaita. Saattoi meillä siinä jäädä joku sana seuraavasta kysymyksestä kesken, mutta emme jääneet paikalle itkemään.

Mielenkiintomme kohdistui tietysti myös Lahden alueen kuntien yhteiseen messuosastoon. Lahden tulevasta tontti tarjonnasta olikin mukavasti infoa esillä. Lahden alueella asuu noin 200000 asukasta, joten epäilemättä alueen kehittämiselle on koviakin paineita. Ja onhan tunnin ajomatkan päässä varsin iso asukaskeskittymä, joten potentiaalista ostovoimaa ja matkailun nostattajaa olisi kyllä tarjolla omienkin lisäksi. Kohutusta toriparkista en onnekseni havainnut mainittavaa ilmoitusta. Ratapihan kansainvälinen suunnittelukilpailu osana WDC-touhua oli esillä, ja onhan se yksi asia jolla Lahtea voidaan mainostaa sekä tehdä Lahdesta ulkopaikkakuntalaisia houkuttelevampi kohde, esimerkiksi shoppailun merkeissä. Ajaahan ihmiset sankoin joukoin Tuuriin ja Ideaparkkiinkin, ja ne sijaitsee ihan metsässä.

Gigantin osasto oli järkyttävän vihreä, samoin näyttivät muutkin kodinkoneliikkeet tunnustavan omaa väriään. Hellaa ja jääkaappia olikin esillä, ja suunnilleen samat tarpeet löytyivät jokaisesta pilttuusta, isoja valikoiman eroja näillä ei näytä enää olevan. Esimerkiksi Festivon kylmiöitä löytyi niin Gigantin, kuin Veikon koneen ja Expertinkin looseista. Jostain syystä Gigantilla oli tosin kaikista potkituimmat mallit kyseisistä kylmiöistä, mainittakoon tässä, että nämä kylmiöt valmistetaan yhä Suomessa, tässä naapurissa Hollolan Salpakankaalla.

Omaa mieltäni kovasti, sähköala taustaisena kiinnosti myös LED-tekniikalla toteutetut valaisimet yms. Vastakkaisissa lokeroissa olikin sopivasti kaksi ledivaloja myyvää puljua. Kärkkäisen tavaratalosta löytyvän Lampputalon esittelijä osasikin esitellä tuotteensa hyvin ja ammattitaidolla. Ledinauhan lisäksi perinteiseen E27 kantaan sopivat led-polttimot suorastaan häikäisivät allekirjoittaneen valotehollaan. Ajattelin nostaa esiin ELITE G2 LED-valoputken, joka siis korvaa loisteputken valonlähteenä. Esillä ollut 18 watin (120cm) versio oikeastaan pesi mennen tullen vastaavan mittaisen loisteputken. Ja jos ymmärsin aivan oikein, näitä aletaan valmistamaan Kajaanissa. Hyvä Suomi.

Puukeskuksen territoriosta löytyi päivän selkein väripilkku, vihreät saunan lauteet. Aivan absurdi lähestymistapa, ei ehkä käytännön kohteissa lainkaan menestyspohjaa, mutta huomion herättäjänä teki tehtävänsä. Tulihan siitä muutenkin varsin pirteä olo, eikä se ollut niin sairaan vihreä kuin koko Gigantin osasto. Tulihan siinä sitten vanavedessä tutkailtua tarkemmin erilaisia paneleita ja kyllästettyjä sekä lämpökäsiteltyjä lautoja.

Messut tarjosi laidasta laitaan tuotteita ja palveluja, rakentajalle, saneeraajalle ja remontoijalle. Sisustusvinkkejä hakeneelle tarjonta olikin sitten huomattavasti suppeampi, joskin laattaa ja tapettia oli onneksi jonkin verran esillä. Keittiöt olivat totuttuun tapaan myös esillä, ehkä hieman tavallista nihkeämmin. Varsinkin Isku pisti silmään vaatimattomuudellaan. Työkaluja olisi saanut olla hieman enemmän, en oikeastaan huomannut tutustua muihin kuin Dewaltin muutamaan akkukäyttöiseen koneeseen Starkin osastolla. Jossa olikin sen vanhan tutun naulan hakkaamisen sijasta yleisön kilpailuvietin tehostajana nopeusruuvaus-kilpailu. Viiden ruuvin ruuvaaminen pöytään kiinni oheisella akkukoneella, sain ajaksi n. 14 sekuntia. Päivän nopein aika oli siihen mennessä ollut 11 sekuntia. Messuilla oli nähtävissä myös erilaisia työnäytöksiä tasatunnein alkaen.

Mikäli omakoti- tai mökkirakentaminen on ajankohtaista nyt tai lähitulevaisuudessa, uskoisin että messuilta löytyy paljon vinkkejä ja jopa sitä asiantuntija apuakin.

Woodism Pro Puu -galleriassa

Pro Puun WDC -vuoden 2012 näyttelyohjelman aloittaa Woodism -ryhmän näyttely, jossa puun orgaanisin olemus on voimakkaasti aistittavissa. Kalusteina niiden voidaan sanoa olevan jalostusasteen alkupäästä, mutta ideoiltaan ja toteutukseltaan kuitenkin varsin valmiin tuntuisia.

Kävinpä siis tutustumassa näyttelyyn, tuotteista suurin osa olikin jo varsin tuttuja. Kesän aikana koko joukon niitä nähnyt eri näyttelyissä ja muutamaa myös itse ollut valmistamassa. Artikkelin otsikko matkasta puun ytimeen, saanee vahvistuksen kuvista. Puuta puuna, siis tuotteeksi jalostettuna, mutta silti niin Puuna. Suosittelen ehdottomasti tutustumista paikan päällä, pääsee paremmin fiilikseen kiinni. Tässä on tapa jolla puun luonnollinen kauneus tulee hyvin esiin. Woodism -ryhmän ideologian mukaan tuotteita siis valmistetaan piha- ja puistopuista, jotka kaadettaessa luultavimmin joutuisivat haketettavaksi. Näitä puita usein leimaa “käytön jäljet”, niihin kun on soviteltu pyykkinaruja ja hakattu nauloja. Niissä on kiipeilty, oksia on katkeillu, ne ovat nähneet jopa useiden sukupolvien kalvavan vaikutuksen. Voidaankin sanoa että kaikilla näillä puilla on jokin tarina. Kuuluisimpa lienevät Kaivopuiston jalavat, ainakin niitä on joka käänteessä muistettu mainostaa, ei siinä mitään, erittäin kaunista puuainetta ne ovatkin olleet.

Näyttelyyn osalistuneiden teosten määrä on varsin runsas, ja suurin osa on käsitelty läpikuultavilla vahoilla, näin puun olemus säilyy ja tulee vahvasti esiin. Esineitä tekee kovasti mieli pidellä, ja puun tuntu onkin niistä edelleen aistittavissa. Hätäisesti laskettuna esillä oli yli 60 erilaista tuotetta linnunpöntöstä ruokapöytään.

Woodism – esineitä kaadetuista piha- ja puistopuista 10.- 31.1.2012 Pro Puu -galleriassa

Lue loput jutusta  Tapio – Puusta ja muusta -blogissa

Teksti ja kuva: Tapio Kangasniemi

Uusi veistos Taidemuseossa

Lahden taidemuseossa 15.01.2012 asti esillä oleva Uusi veistos -näyttely on koottu 37 teoksesta yhteensä 31 taiteilijalta tai taiteilijaryhmältä. Nämä teokset on jurytetty 385 teosehdotuksen joukosta, vaatimuksena on ollut että työ on valmistunut 2010-2011 vuosien aikana. Voidaankin todeta esillä olevan viimeisintä “veistotaidetta”.

Saapastelin loskaisena keskiviikkopäivänä tutustumaan näyttelyn tarjontaan. Keskiviikko on varsin luonnollinen valinta, koska tällöin Veikkaus tukee meitä suomalaisia kanta-asiakaskorttien omistajia ja tarjoaa ilmaisen sisäänpääsyn kaupunkimme museoihin. Myönnettäköön, että olikin jo korkea aika käydä tuo näyttely katsomassa, liki päivittäin siitä museon ohi kulkeneena.
Sisään astuttua ensimmäisenä portaiden alapäässä oli Kimmo Peltolan Omakuva – Minäkuva teos, joka olikin tuttu museon sivuilta sekä joistakin aiemmin lukemistani artikkeleista. Portaiden yläpäässä vastaanottajana oli robottiveistos, joka haparoivin vanhuksenomaisin liikkein työnsi edessään ollutta rollaattoria – Pekka ja Teija Isorättyä Invalid Robot C2. Ylätasanteen muista teoksista mainittakoon virkatut Patteri ja Tapio. Varsinkin aidon kokoinen tuolilla istuva mies Tapio oli varsin vakuuttava, vieressä koreili normaalisti metallisen kolkko lämpöpatteri, nyt virkattuna ja varsin lämpimän oloisena. Suorastaan hauska ja piristävä idea, jonka totettaja Liisa hietanen on loihtinut langasta mitä makeampia teoksia. Muita tilan hallitsijoita oli Tarja Malisen keramiikkaiset Tyttöjen talossa -installaation maton päällä polvillaan istuvat nuorukaiset sekä Pia Männikön Déjà Vu -tyllikankaasta musteella toteuttettu haamukuvasarja.

Jatkoin matkaani, mutta Pasi Rauhalan Moments teos pysäytti pidemmäksi aikaa tarkkailemaan pienen pieniä veistoksia ja niiden sanomia. Catch Me If You Can, Score ja Where Did the Business Go? Ja paljon paljon muita pieniä piristyksiä. Seuraavassa tilassa avautuikin näyttelyn isoimmat teokset. Lotta Mattilan Parempi hipsteri blogissa kuin kymmenen oksalla, oli varsin vakuuttava. Yhteen hitsatut polkupyörän rungot muodostivat eräänlaisen puun, jonka oksilla neljä varista suussaan kultaiset kimpaleet. Alhaalla kiertelevät kolme kettua hurjine ilmeineen viimeistelivät teoksen tunnelman.

Kuvanveiston kenttä on selkeästi nyky-yhteiskunnan tuottamien jätteiden myötä saanut perinteisen saven ja marmorin rinnalle varteen otettavia materiaali vaihtoehtoja. Periaatteessa veistoksen tekoon kelpaa mikä tahansa materiaali, ja miksi tuottaa jotain uutta jos voi käyttää jo olemassa olevia tuotteiksikin asti jalostettuja raaka-aineita. Videoinstallaatiot ja valot ovat myös mukana vahvasti uusissa teoksissa, ei pelkästään teoksen valaisua ajatellen, vaan täysivaltaisena osana teosta. Yleiskuvana tämän hetken vestotaiteesta jäi varsin positiivinen vaikutelma ja ehdottomasti seuraavia näyttelyitä innolla odottelen.

Näyttelyn kuvagalleria.

Teksti ja kuva: Tapio Kangasniemi

Artikkeli julkaistu alunperin  Tapio – Puusta ja muusta -blogissa