Keskustan liikenneselvitys kommentoitavana 11.1.2013 asti

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Keskustan liikenneselvitys ja pyöräilyn kehittämissuunnitelma kommentoitavana 11.1.2013 asti

Lahden keskustan liikenneselvitys ja Lahden kävelyn ja pyöräilyn kehittämissuunnitelma ovat nähtävillä ja kommentoitavana 11.1.2013 asti. Selvityksiin voi tutustua ja antaa palautetta kaupungin internetsivujen ”Osallistu ja vaikuta” – sivujen kautta. Selvityksiin voi tutustua myös klo 8.00 – 15.00 välisenä aikana Teknisen ja ympäristötoimialan asiakaspalvelussa, osoitteessa Vesijärvenkatu 11 C.

Lahden keskustan liikenneselvityksessä on määritetty keskustaa koskevat liikenneratkaisut sekä niiden toteuttamiskelpoisuus ja vaikutukset. Keskustan suunnittelun ja kaavoituksen tueksi laaditussa työssä on esitelty myös ideoita katuympäristön muutoksista. Suunnitelman tavoitteena on tehdä Lahden keskustasta elinkeinoelämän toimintaedellytysten ja asumisen näkökulmasta houkutteleva ja elinvoimainen. Suunnitelma perustuu Lahden kaupungin aiempiin päätöksiin keskustan kehittämisestä.

Lahden kävelyn ja pyöräilyn kehittämissuunnitelma on myös valmistunut
Kaupungin valtuuston päättämien strategian ja liikennepoliittisten linjausten tavoitteena on vähentää henkilöautoliikennettä ja kaksinkertaistaa pyöräilyn määrä nykytasosta. Visiona on, että ympäristökaupungissa kävely ja pyöräily on kätevää. Vision toteuttamiseksi on tarpeen vaikuttaa niin ihmisten asenteisiin, yhdyskuntarakenteeseen ja infrastruktuuriinkin. Kävely ja pyöräily on liikennepoliittisten linjausten mukaisesti asetettava etusijalle kaikessa kaupunkiliikenteen suunnittelussa. Suunnitelmassa on määritelty pyöräilyn ja kävelyn pääreitit Lahdessa sekä ehdotettu lukuisia käytännön toimia liikkumisen sujuvoittamiseksi.

Kuorot kohtaavat -konsertti 23.1. Ristinkirkossa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Suomen vanhimpiin kuoroihin kuuluvat sekakuorot, Suomen Laulu ja Hämäläis-Osakunnan Laulajat, kohtaavat kirkkokonsertissaan Lahden Ristinkirkossa Tiirismaan maineikkaan musiikkilukion kuorot monipuolisen ohjelmiston parissa. Suomen Laulu ja Hämäläis-Osakunnan Laulajat esittävät brittiläisen Gavin Bryarsin Cadman Requiemin, jonka Bryars sävelsi Lockerbien pommi-iskussa kuolleen ääniteknikkonsa Bill Cadmanin muistolle. Toivo Kuulan Meren virsi on suomalaisista kansallisromanttisista a cappella -kuoroteoksista suurimittaisin ja syvällisin. Eino Leinon teksti kysyy minne elämän virta vierii, onko sielu kuolematon vai ”sulaako  suurempaansa”? Knut Nystedtin teoksessa Immortal Bach Bachin koraali käy läpi metamorfoosin alkuperäisestä hahmostaan nykymusiikin maailmaan.

Tyttökuoro Tiirikkaa johtaa musiikin lehtori Anna-Elina Tikkanen. Tiirikka esittää muun muassa Sibeliuksen ainoan naiskuorolle säveltämän teoksen Kotikaipaus. Tiirismaan lukion kamarikuoroa ja poikakuoro Vastakaikua johtaa musiikin lehtori Jukka Sairanen.  Kamarikuoro esittää mm. Juha Hilanderin Nocturnen ja Vastakaiku mm. Kim Kuusen Hiljaisen laulun.

Suomen Laulu on yksi Suomen vanhimmista sekakuoroista. Kuoron perusti monipuolinen  musiikkimies Heikki Klemetti vuonna 1900. Kuoro toimi ensimmäiset seitsemän vuotta mieskuorona, edustaen Suomen suuriruhtinaskuntaa lukuisilla ulkomaan matkoilla. Syksystä 1907 kuoro on toiminut sekakuorona. Klemetti johti kuoroa yli neljäkymmentä vuotta.
Hämäläis-Osakunnan Laulajat on maamme vanhin akateeminen sekakuoro. Vuonna 1929 perustetussa kuorossa koostuu suurimmaksi osaksi Helsingin yliopiston opiskelijoista, jotka kannattelevat kuoron maineikasta perinnettä opiskelijakuorolle ominaisella innolla ja notkeudella.

Esko Kallio on valmistunut Sibelius-Akatemian kuoronjohtoluokalta. Hämäläis-Osakunnan Laulajia hän on johtanut vuodesta 2000 ja Suomen Laulua vuodesta 2002. Kallio on myös osallistunut mestarikursseille Suomessa ja ulkomailla ja toiminut kuoronjohdon opettajana.

Tiirismaan lukiossa on kolme kuoroa: tyttökuoro Tiirikka, Tiirismaan lukion kamarikuoro ja poikakuoro Vastakaiku. Kuorotoimintaan kuuluvat lukuisat esiintymiset koulussa ja koulun ulkopuolella.

Lahden Ristinkirkossa ke 23.1.2013 klo 19.30-21

Liput: 15 euroa (opiskelijat ja eläkeläiset 10 euroa). Lippuja  etukäteen mm. Suomen Laulun kotisivuilta.

Lyhytelokuvia Lahdesta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lyhytelokuvafestarit Kinos järjestettiin 9. kerran maalis-huhtikuun vaihteessa vuonna 2012 tuttuun tyyliin elokuvateatteri Kino Iiriksessä. Talkootyönä tehtynä festivaalin ohjelmistossa vuorottelevat kotivideotasoiset tekeleet ammattimaisten tuotantojen kanssa kolmenä päivänä. Kinoksen sunnuntai oli pyhitetty rautatieteemalle, täyttihän VR 150 vuotta tänä vuonna. Lahden Rautatieharrastajat Topparoikka ry esitti kolmessa sarjassa rautatieaiheisialyhytelokuva eri vuosikymmeniltä.

Varsinainen leffapäivä on perinteisesti lauantai, joista poimin kolme lahtelaista lyhytelokuvaa: Ulla Kanasen Lahden pulkkailijat, Olli-Pekka Jauhiaisen Uimakoppi ja Lumi-Ere Kokkosen Z-juna saapuu asemalle. Mainittakoon muusta ohjelmistosta Chasing Tail -musiikkivideon, jonka leikkaus on pääasiassa allekirjoittaneen käsialaa.

Kinos-elokuvafestarit jälleen ensi vuonna 1.-7.4.2013, tällä kertaa kymmenennen kerran.

Lahden pulkkailijat ry (2012)
Ulla Kananen
Kesto: 15 min

Lahdessa pulkkailu elää vahvana ja tätä edistämään on perustettu Lahden pulkkailijat ry. Vai onko? Niin tai näin, dokumentti aiheesta on joka tapauksesta tehty, ja sen ensi-ilta nähtiin siis viime vuoden Kinoksessa (yhteensattuma?).

Puolifiktiivinen dokumentti alkaa hienolla kamera-ajolla Radiomäen pohjoisrinteellä. Mäkeä tullaan alas pulkan kyydissä, ohittaen taidokkaasti kaikki kanssalaskijat ja onnistunut lasku päättyy ”yläfemmaan”. Alkuun siis heti mallia miten sitä pulkkaa lasketaan.

Naiskertojaääni tiivistää alustuksessa pulkkailun filosofian, kertoen mistä on on kysymys kun puhutaan pulkkailusta: pulkallalaskeminen on ikäänkuin (länsimainen, lahtelainen) aikuistumisriitti, etenkin näin pohjoisilla leveysasteilla.

Mokumentin laskijoiden esittely on toteutettu punkin rytkeessä, joka on kyllä ärsyttävä (ja jää soimaan päähän). Kuvaruudussa pyrähtää sekalainen sakki erityyppisiä persoonia. Vaikka on vaikea usko, pulkkailijat eivät ole homogeeninen ryhmä, vaan pulkkailu houkuttaa ja koukuttaa monenlaista ihmistyyppiä. Muutamia mainitakseni, ”Old School” on suoraviivainen konservatiivi, kun taas Zensledder” on boheemi ajattelija, joka on laskenut kilpaa mm. Dalai laman kanssa, ja tietenkin voittanut tämän. Haastatteluissa jokainen valottaa omaa suhdetta pulkkailuun.

Kaiken kaikkiaan tasokas mokumentti, rakenne on selkeä ja näyttelytyöskentely on onnistunutta, tekemisestä paistaa ilo, ilman yliyrittämistä. Onneksi tämä teos on tehty, sillä on onhan kyseessä kuitenkin talviurheilulaji, talviurheilukaupungissa, joten kohta Lahti tunnettaneen nimenomaan pulkkailijoista.

Tämä talvi onkin ollut suotuisa näille hurjapäille, joten toivotaan jatkossa onnea ja menestystä.

Uimakoppi (2012)
Olli-Pekka Jauhiainen
Kesto: 21 min

Elokuva on kuvattu Lahden Mytäjäisen supan (ns. Tallinpassin) ympäristössä. Paikka on tullut monelle lahtelaiselle tutuksi uimapaikkana. Lampea syleilee idyllinen asuinalue, jota se on tehnyt useam vuosikymmenen aikana. Tapahtumien pääpaikkana toimii uimakoppi, johon jätetään viesti. Tupakka palaa.

Äänimaailman on tuttua suomalaista: ei puhetta. Luonto ja rakennettu ympäristö puhuvat toisilleen, puhetta jota ihminen pitää jo puolestaan. Juuri näissä elementeissä on suomalaisen elokuvan vahvuus: Puhumattomuus täydentää elämän kokonaiseksi realismiksi. Joku voisi todeta että inhorealistisessa. Elokuvassa on odotteleva epäilys, kääntymättä kuitenkaan ahdistavaksi. Veden ääni tuo mieleen sinisen, olematta silti kylmä. On lämmin.

Z-juna saapuu asemalle (2012)
Lumi-Ere Kokkonen
Kesto: 3 min

Lumieren veljesten maailman ensimmäinen elokuva Juna saapuu asemalle innoittamana Kokkonen on pakannut kuvaustarvikkeet ja asettanut ne talviselle Lahden aseman laiturille. Sm4 saapuu raiteelle 2. Junasta purkautuu ihmismassa, joka seesteisenä virtana kulkee kohti päämääräänsä, samaan suuntaan kuin alitajuisesta käskystä päihtyneenä. Toki joukossa on aina selvännäkijöitä, ihmisiä jotka haluavat kulkea vastavirtaan ilman humalansumeutta. Tässä kuvauksessa Kokkonen on onnistunut.

Voi vaan kuvitella mitkä ovat olleet ensimmäisen elokuvan aiheuttamat kauhistuneet reaktiot katsojissa: ”Juna saapuu kohti!” Nyt voidaan vain todeta että Suomessa juna pysähtyy talvellakin.

Lahen raita, olkaa hyvä!

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Mikä on parasta, kauneinta ja rakkainta Lahdessa? Kyselin sitä kesällä 2012. Ihmiset kertoivat ihania tarinoita, muistoja ja ajatuksia Lahden mukavista paikoista, Lahteen liittyvistä muistoista ja lahtelaisuuden autuudesta. Näiden tarinoiden pohjalta suunnittelin Lahen Raidan. Monta luonnosta meni ensin syttykoriin ja monta koemallia piti paukuttaa kutomakoneessa ennenkuin kangas vihdoin sai lopullisen muotonsa ja värinsä.

Syyskuun lopulla ensiesitellyssä Lahen Raidassa liplattavat Vesijärven aallot ja siinä on harjujen korkeudesta kertovia karttaviivoja. Valkoiset hanget ovat saaneet omat raitansa ja metsäluonto on läsnä rauhallisessa vihreässä. Viipurin perintö on läsnä samassa vihreän sävyssä, joka on Viipurin kansallispuvussa. Puu- ja sahateollisuudesta kertoo sirkkelin terää muistuttava vinoripsikuvio. Kaiken sitoo yhteen Lahen nauha, jossa on savupiipputeollinen tunnelma. Se sai ideansa rautateistä sekä radiomastoista.
Kaikki nämä ajatukset on siis kudottu upeaksi villakankaaksi ja puuvilla-pellavaiseksi nauhaksi. Kankaat on valmistettu Suomessa Helmi Vuorelma Oy:n tehtaalla parhaista materiaaleista.
Lahen Raita ei ole kansallispukukangas. Kansallispuvut kokoaa kansallispukuneuvosto, ja ne pohjaavat 1700- ja 1800-lukujen taitteeseen.
Lahdella ei voi olla omaa virallista kansallispukua, sillä tuona aikana Lahti oli vain pikkuinen kylä suuressa Hollolassa. Lahti on tänään kuitenkin dynaaminen kaupunki, jossa on hyvä meininki. Lahen Raita on tehty lahtelaisin voimin ihan ite ja se kertoo Lahdesta ja lahtelaisuudesta vuonna 2012. Lahen Raita on laadultaan yhtä erinomainen kuin viralliset kansallispukukankaat.
Kansallispukujen ja puvun osien käyttämistä joskus arastellaan. Menneinä vuosikymmeninä kansallispuvun käyttö olikin säädellympää ja siitä on jäänyt ihmisten mieliin pieni arkuus. Lahen raita on uusi, villi ja vapaa, ja siitä voi kuka tahansa tehdä mitä tahansa -vaatteita, sisustusta, asusteita jne- ja käyttää niitä missä ja milloin haluaa. Onneksi nykyään kaikkien kansallispukujen käyttö on vapautunut ja kansallispukukankaista tehtyjä hameita, laukkuja ja reppuja vilahtelee katukuvassa. On tärkeää, että kansallinen kulttuuriperintö elää ajassa eikä se pölyty kansakunnan kaapin päällä. Ja saapa nähdä, jos vaikka joskus tekisinkin Lahen puvun ;).
Lahti-seuran jäsenyys ja yleinen lahdenmielisyys saivat minussa aikaan halun suunnitella Lahdelle oma perinnekangas. On ollut hauska huomata, miten kivasti ihmiset ottivat ideani vastaan. Jopa Lahden kaupungin kulttuuritoimi on tukenut Lahen Raidan kehitystyötä.
Lahen Raita kudotaan parinkymmenen kilometrin päässä Lahdesta, Kärkölän Järvelässä sijaitsevassa Helmi Vuorelma Oy:n tehtaassa. Tehdas on todellinen elämys. Siellä on reikäpitsinompelukoneita 1900-luvun alusta, juuri ennen sotaa ostettu höyryprässi ja valtava karstauslite, joka karstaa mohairhuovat herttaisilla “kävyillä”. Kankaankutomakoneet ovat 1950-1970-luvuilta ja nauhakone bakeliittisine kelkkoineen, se on tullut Vuorelmalle romulavan kautta. Ryijynpohjaa kudotaan järeällä puurunkoisella koneella, jolla on paha ääni. Nämä ja monta muuta konetta jyskyttävät meille upeita kankaita ja nauhoja, jotka juhlistavat suomalaista kulttuuriperintöä. Tehtaaseen pääsee tutustumaan kun sopii ajan. Se onkin loistava retkikohde.

Teksti ja kuva: Marianne Valola

Artikkeli on aiemmin julkaistu Hollolan Lahti -lehdessä 3/2012.