Kiskojen viemää II – rautatieaiheisia lyhytfilmejä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Topparoikka ry. täyttää marraskuussa 25 vuotta. Juhlan kunniaksi yhdistys näyttää rautatieaiheisia lyhytfilmejä elokuvateatteri Kino Iiriksessä Lahdessa sunnuntaina 3.11.
Tällä kertaa teemana ovat värilliset ajankuvat muuttuvasta rautatieliikenteestä. Ensimmäinen kello 11 alkava näytös pitää sisällään rautatieaiheisia mainosfilmejä ja dokumentteja, joiden yhteisenä teemana on rautateiden työntekijät. Toiseen kello 12 alkavaan näytökseen on valikoitu harrastajien kuvaamia kaitafilmejä 60- ja 70-luvuilta. Ovet aukeavat kello 10.30, vapaa pääsy!

1. näytös, kello 11-11.45: Ajankuvia, rautatieläiset

Valtionrautatiet esittäytyy vuonna 1962 8.30 min
Yksi junalla matkustamisen parhaista puolista on, että matkaa voi tehdä nukkuen. Perille päästyä matkan rasituksista ei näy jälkeäkään”, kehutaan Valtionrautateiden esittelyfilmissä vuodelta 1962.

VR:n tavaraliikenne 12 min
Kokonaiset tukkilastit siirtyvät yhdellä napinpainalluksella VR:n tavaravaunuihin ja vaunuista pois, mainostetaan rautateiden tavaraliikennettä esittelevässä filmissä vuonna 1962.

Eero Niinikoski: NIPPUJA, NIPPUJA, NIPPUJA…   12 min
Vuonna 1972 valmistuneessa filmi kertoo Honkataipaleen vanhasta tukkirautatiestä, rautakanavasta, mitä pitkin kuljettiin tukkeja (n 1910-1976) Saimaalta Kymijokeen.

Rautatiet työnantajana 9 min
Vuonna 1963 valmistunut lyhytelokuva kertoo, millaisiin tehtäviin nuoret
miehet ja naiset voivat päästä, jos he valitsivat työnantajakseen
Valtionrautatiet.
Tässä toisessa osassa tutustutaan koneosastoon.

2. näytös, kello 12-12.45: Harrastajan silmin, kaitafilmejä 60- ja 70-luvuilta

Olavi Alm: Viimeisiä vetoja Jokioinen Forssa -rautatiellä 1974 21 min
Talvella 1974 vedettiin Jokioisten-Forssan rautatiellä viimeisiä vetoja. Viimeinen kaupallinen vuoro ajettiin. Olavi Alm kuvasi viimeisiä aikoja värillisenä kaitafilmille.

Olavi Alm: Takaisin kaidalle polulle 10 min
Jokioisten asemalta Humppilaan lähtenyt dieselveturin vetämä juna oli meijerin tasoristeyksellä törmännyt myllyyn matkalla olleeseen traktoriin, sillä seurauksella, että dieselveturi oli suistunut radalta. Traktorille ei sattunut mainittavampaa vahinkoa. Värillinen kaitafilmi vuodelta 1966.

Live Steam: Amerikkalaisten rautatieharrastajien matka Suomeen 1963. 20 min
Amerikkalaiset rautatieharrastajat vierailivat joulukuussa 1963 tutustumassa Suomen valtionrautateihin. He pääsivät vierailemaan mm Hyvinkään konepajalla sekä tutustumaan eri höyryveturityyppeihin linjalla ja ratapihoilla. He filmasivat matkansa tapahtumat mustavalkoiselle filmille.

Kalevala –Uusi aika tulee Lahteen

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kalevala –Uusi aika -elokuvan ohjaaja Jari Halonen tulee maanantaina 14.10.2013 
Kino Iirikseen esittelemään pitkää ja monivaiheista projektiaan sekä kertomaan, miksi uuden ja taatusti uudenlaisen elokuvan tekeminen vanhasta tutusta Kalevalasta oli tarpeen juuri nyt.
Halosen väitteisiin kuuluu mm. Kalevala on koodisto esi-isiemme tietoon elämästä, todellinen Kalevala on nyt, matriarkaalisuuden ymmärtäminen ja Suomen tutkimaton historia.
Halonen pitää pienen alustuksen, jonka jälkeen kysymyksiä ja kommentteja saa esittää.
Kalevala – Uusi aika -tilaisuus ma 14.10.2013 klo 17.00 alkaen 
Kino Iiriksessä (Saimaankatu 12). Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Kalustesarjan kimpussa osa 1

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Valmistuin vuonna 2012 Salpauksessa aikuispuolella teollisuuspuusepäksi. Puusepän töitä en ole päässyt tekemään lukuunottamatta puolentoista kuukauden jaksoa Isku Oy:llä ja Jusaplastilla. Suurin osa valmistumisen jälkeisestä työstä on ollut sekalaisia rakennus- ja remonttihommia, eli alalla jota parhaillaan opiskelen. Puusepän taitoja olen tosin päässyt silloin tällöin verestämään muutaman kaverini avustuksella.

Puusepän koulutuksen aikana, ehkäpä joskus vuoden 2011 lopulla sain idean lasten kalustesarjasta, ns. puuhapöydästä, johon kuuluu pöytä sekä neljä tuolia. Työ edistyikin hyvin, pääsinhän opiskelun tarjoamissa puitteissa työstämään sitä.
Koulutuksen päätyttyä, projekti tyssäsi, työskentelytilojen puutteen sekä muiden kiireiden takia. Olen kuitenkin pyrkinyt viemään asiaan eteenpäin niiltä osin, jotka eivät ole vaatineet varsinaista puutöitä, esimerkiksi hankkimalla maaleja, suunnittelemalla jakkaroiden kansitulostuksia sekä selvittämällä miten pääsisin ylipäänsä jatkamaan projektia.

Nyt kuitenkin asia on hieman edennyt, josta enemmän myöhemmin. Jatkossa kirjoitan projektin etenemisestä, ja pilke silmäkulmassa todettakoon, että kun olen tehnyt siitä nyt julkisen, minun pakko saattaa se päätökseen.

Tähän saakka

Kalustesarjaan kuuluu pöytä sekä neljä tuolia tai jakkaraa. Olen nimennyt projektin siis lasten puuhapöydäksi, miksi juuri puuha, selvinnee kun kokonaisuus on valmis.

Puuhapöytä kassissa

Kalustesarjan osat kassissa

Sarjan kaikki osat ovat valmistettu koivusta, ja ne ovat olleet valmiina kouluni päätyttyä
säilytyksessä tyttöystäväni vintillä (ironisesti Ikean isossa muovikassissa), odottaen pintakäsittelyä sekä kokoamista. Pöytälevy koostuu kahdesta palasta, jotka on tarkoitus liittää yhteen lameilla. Kantta ja istuinosia varten ostin Salpauksessa valmista liimalevyä, jotka olivat jääneet yli jostain projektista. Ne olivat muuten hyviä, mutta niissä oli läpiporattuja reikiä siellä täällä. Se ei suinkaan haitannut, koska pöytä on tarkoitus maalata kauttaaltaan yksiväriseksi ja pöydän kansi erikoismaaleilla. Paikkasin reiät ja hioin kannen osat, jonka jälkeen se jäi odottamaan CNC-jyrsintää. Tähän saakka hankalimmaksi osuudeksi on osoittautunut löytää aika ja paikka molemman kansiosan jyrsintään. Ilman sitä koko projekti ei tule etenemään.
Kaikki muut sarjaan kuuluvat osat: jalat, yläsarjat, vaneripalat (joiden käyttötarkoitus selvinnee myöhemmin) ym. valmistin itse.

Kansi vielä kokoamatta

Yksityiskohta keskeneräisestä projektista

Myös tuolien osat maalataan, lukuunottamatta niiden päällipuolisia istuinosia, joihin tulostetaan kuviot, jotka olen jo katsonut valmiiksi. Kaikki neljä tuolin istuin osat ovat eri muotoisia, johon on syykin, joka sekin selviää tuolien valmistuttua.

Linnaistensuolla

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Sunnuntaina ulkoisen kovalevyn ostosreissua ei koskaan tehtykään, vaan päädyimme spontaanisti ”Maken” kanssa Ämmälän kautta Linnaistensuolle. Make on harjoittanut lähialuematkailua pyörällä monena vuonna Lahdessa ja sen ympäristökunnissa, joten (koti)seudut ovat tulleet hänelle tutuksi. Täytyy miehelle hattua nostaa, vaikkakin hampaat irvessä… Ja vähän hävettäen jouduin tunnustamaan että en ole aiemmin Linnaistensuolla käynytkään. Jotain hataria perustietoja minulla sentään oli, luonnonsuojelualue… ja siinähän se sitten olikin. Lahden seudun Luonto -sivuilta ja tietysti Wikipediasta löytyy parempaa tietoa:
”Linnaistensuon luonnonsuojelualue Lahden Kujalassa on perustettu säilyttämään edustava näyte päijäthämäläisestä suoluonnosta. Viimeksi vuonna 2003 liitettyjen uusien alueiden ansiosta pinta-ala on nykyisin noin 200 ha.”

Linnaistensuolla

Linnaistensuolla

Ajoimme Linnaistentieltä ja pysäköimme auton Linnaistenmäen kupeeseen.
Astelimme metsän poikki, muutamia ihmisiäkin tuli vastaan, olihan varsin kaunis syyssää. Eikä aikaakaan, kun pitkospuut näkyivät puiden takaa. Kun astelimme vankkoja puita pitkin auringon mukavasti lämmittäessä ja vesi väreili pitkospuiden alla, lintu, jos toinenkin päästeli ääniä, oli todella vaikea uskoa että olimme Lahdessa. Hetken pälyiltyämme ympärille, päätimme kääntyä takaisin, ja palata ensi kerralla paremmalla ajalla, oikeanmukaisella varustuksella (mm. eväät), niin kokonaisuus avautunee vielä paremmin.

Linnaistensuolta ajeltiinkin seuraavaksi Uuteenkylään ja muualle Nastolaan, minulle(kin) vanhoihin tuttuihin maisemiin, mutta se onkin jo toinen tarina. Ja yhtä tylsä.

[päivitetty 8.10., video lisätty]