Muistoja Lahdesta

teraslinna_0320.jpg

Pitkän tien kulkenut taidemaalari Risto Teräslinna on määrätietoisesti tallentanut Lahtea maalauksissaan 1980-luvulta lähtien, apunaan kuvat ja muistot. Teräslinnan tunteikkaat työt kertovat menneistä hetkistä positiivisessa valossa. Teräslinna kertoo tarinansa.

Varikko jätti jälkensä

Asuin lapsuuteni Lahden veturivarikolla, isäni Tauno Teräslinnan toimiessa VR:n virassa ylikonduktöörinä. Varikolla asuvista kaikki olivat rautatieläisiä ja Mytäjäisissäkin asuvat olivat jollain tavalla tekemissä rautateiden kanssa. Me asuimme varikon kasarmissa aivan radan varrella. Kasarmeissa valtaosassa oli vain huone ja kammari. Varikolle sijoittuvat ensimmäiset 15 ikävuottani. Kun isäni vuonna 1953 jäi eläkkeelle ja se merkitsi meidän perheen osalta muuttoa varikolta pois. Muutimme Okeroistentielle Sopenkorveen. Olisin nähnyt entisen kotimme joka päivä ohi mennessä niin tahtoessani, mutta aina kun kuljin töihin linja-autolla, Mytäjäisten sillalla käänsin aina pääni pois päin. Niin kipeää tekivät muistot, elämä varikon ajalta.

teraslinna_0333.jpg
Näin jälkeenpäin, kun maalaamisen kannalta ajattelee, niin silloin olisin saanut varikolta paljon valokuvia, sillä ne antavat kehykset ja mittasuhteet. Minulla on kyllä hyvä muisti, joten se on auttanut paljon maalaamisessa. Muistista maalatessa töihin tulee myös enemmän henkeä.

Pitkä matka taidemaalariksi

Vuonna 1953 aloitin konditoriakoulussa. Ajattelin että hankin tästä kunnon ammatin ja menen naimisiin. Eihän se tietenkään niin mennyt, vaikka minulla oli hyviä työpaikkoja konditorioissa. Konditoriankin työhön tarvitaan taiteellisuutta ja se olikin silloin arvostettu ammatti, mutta minua takoi se, että lapsesta asti olin halunnut tulla taiteilijaksi. Jossain vaiheessa ryhdyin mainospiirtäjäksikin, ja teinkin jonkun verran niitä hommia.

Mutta jo nuorena olin myös innokas maalaamaan, johon liittyy osuva tarina, joka liittyy erääseen valokuvaan. Tädilläni oli maalaistalo Kärpäsen kaupunginosassa ja kuvassa seison ulkona ja esitän niin taiteilijaa niin taiteilijaa: ulsteri päällä, baskeri tietysti päässä ja silkkihuivi vedetty kaulalle, kaulukset pystyssä. Kuvan oton jälkeen lähdin maalaamaan. Oli maaliskuu ja pakkasta. Sillä reissulla tein akvarellityön, joten asustevalinta ei ollut pelkästään poseeraamista.

1950-luvun puolivälissä kävin piirustuskoulua, jossa sain vankan pohjakoulutuksen taiteilijuuteen. Ja tietenkin olen lukenut paljon alan kirjallisuutta. Minulla on ollut alusta asti näkemys siitä, miten haluan maalata. Ateneumissa kävin vapaalipuilla 18-vuotiaaksi asti, reissasin Lahti-Helsinki väliä useasti. Ateneumissa oli vallalla huippunaturalismi, itse halusin jotain muuta. Siellä tutustuin impressionistien töihin, jotka tekivät vaikutuksen. Vuodet vierivät ja tuli vuosi 1972. Lähdin kesällä Israeliin etsimään onneani, menestystä siinä toivossa, että löytäisin elämääni todellisen syvyyden ja tarkoituksen. Pysähdyin ja ajattelin: ei mitään valmista. Ei millään elämäni alueella.

Se kesä oli vedenjakani elämässäni: aloin tosissaan maalaamaan. Ensimmäisen näyttelyn tosin pidin vasta vuonna 1985 Asikkalassa Danielson Kalmarin huvilassa.

teraslinna_0322.jpg

Valoa ikkunassa

Maalauskohteen valitsemisessa pätee sama kuin ihmisten välisessä kanssakäymisessä: joku ihminen koskettaa, joku ei. En esimerkiksi poimi rakennuksesta hienoja oivalluksia, mutta sen sijaan pystyn eläytymään siihen, että rakennus on joskus rakennettu, siinä on asuttu ja siinä on kuoltu. Työhön tulee kerroksia, ne alkavat elää. Maalauksissa näkyvät minun tekniikkani, se ei ole siloiteltua. Ihmisten persoonallisuuden näkee käyttämistäni väreistä ja sivellintekniikasta, pyöräytän sivellintä aika sähäkästi. Siveltimeni kulmat pyöristyvät nopeasti.

Olen aina rakastanut tätä impressionistista näkemystä. Sen itu on siinä, että juuri se oleellinen pitää saada siihen. Impressionismi perustuu sanatarkasti ilmaistuna siihen, että ”kuvataan kuvattavan kohteen pääasiallinen kuvavaikutelma, välittämättä yksityiskohdista”. Kyllä se paljon paljastaa taitelijan psyykettä, kuinka hän näkee ja kokee. Eräs toimittaja kirjoittikin töistäni, että ”vaikka työ olisi muuten synkeä, aina jostain näkyy se toivon kipinä, valo”. Näihin kaikkiin töihin sisältyy minun oma elämäni jollain tavalla.

Lahden tallentaja
Kävin uimassa aina Tallinpassissa, kun asuin vieressä. 1950-luvulla trendi muuttui ja Mytäjäisiltä jengi meni Möysään. Silloin kuljettiin Puu-Paavolan ohi, missä oli silloin vielä nätin näköistä. Puutarhat olivat hyvin hoidettuja, mutta ei sitä arvoa silloin nuorena tajunnut. Vasta vanhemmiten aloin kiinnostua alueesta. Lahtea aloin maalaamaan joskus 1980-luvulla ja ensimmäinen työ taitaa olla nimenomaan Paavolasta. Muistan sen kesäillan: voikukat kukkivat, talot pääosin lytyssä ja länässä. Siinä maalauspaikan lähettyvillä oli alkoholistien ns. liekkimaja ja siellä kaksi äijää vinettopullo kädessä. Kun ne näkivät minut, niin toinen huusi ”Perkele, kukas sinä olet?!? Painu helvettiin siitä!” Paavolan tallentaminen jäi sillä erää siihen. No kyllä siitä taulu syntyi ja lopulta se meni hyvään paikkaan.

Anttilanmäki tuli tutuksi jo lapsena kun Launeenkadun varrella asui yksi kaverini, joten siellä seuduin tuli liikuttua. Myöhemmin 1980-luvulla erään tuttavani suosituksesta kävin varsinaisesti tutustumassa siihen Anttilanmäkeen. Se oli silloin aika huonossa kunnossa, kun aloin siellä maalaamaan. Siinä oli oma viehätys silloin, mutta hyvä että korjasivat, muuten siellä olisi muuten käynyt kuin Puu-Paavolassakin: kaupunki otti sinne vuokralaisia asumaan eikä kukaan tehnyt rappeutuville asunnoille mitään, karjasuojat autotalleina, kissoja hirveästi. Nykyäänhän Anttilanmäki on vähän sellainen eliittialue.

Olen Lahden melkein puhkimaalannut. Okeroinen, keskusta, Jalkaranta ja Paavola… Anttilanmäkeä ei kukaan muu ole maalannut kuin minä, liikuinhan siellä lähes 20 vuotta. Karjusaaresta olen tehnyt aika paljonkin, mutta se ei ollut silloin erityinen paikka siihen aikaan kun maalasin. Taas on havaittavissa, että Lahtea rakennetaan uusiksi ja tietysti onhan siinä oma viehätyksensä, vaikka uusimmat asuinalueet ovat minulle aika vieraita.

teraslinna_0323.jpg

Uusi vaihe?

Yhtenä vuonna tein 300 työtä, siis lähes tulkoon taulun päivässä. Se oli kiihkeä vuosi jostain syystä. Olen viime vuosina joutunut miettimään onko ns. ympyrä tulossa täyteen kohdallani. Aloitin työteon juuri tästä talosta, jossa juuri asun. Tämä legendaarinen viiskulma (Vesijärvenkadun ja Kirkkokadun risteys. Toim. huom.) oli minun nuorenpojan ensikosketus työhön.

”Aika ja sattuma johtaa ihmislasten kohtaloita”. Silloin jos on oikealla ajalla oikeassa paikassa, voi käydä, että elämä saa uuden vaihteen ja sisällön. Näin on käynyt myös omalla kohdallani…

***Haastattelu tehtiin alunperin Lahen Lehen toiseen numeroon, jota ei julkaistu.

Lahden arkkitehtuuripoliittinen ohjelma julkaista

Lahden arkkitehtuuripoliittisen ohjelman (APOLI)  tarkoitus on parantaa ympäristön laatua ja ottaa huomioon Lahden erityispiirteet kaupunkiympäristön rakentamisessa. Ohjelmaluonnos on nähtävillä kommentointia varten elokuun 2009 loppuun asti.

Seminaari aiheesta järjestetään keskiviikkona 13.5. Wanhan Walimon Walimosalissa alkaen klo 12.30.

Runoja tauotta

Lahden 7. Runoviikko järjestetään 11.-17.5. ja viikon aikana tarjoillaan runsas runotarjonta, joka levittäytyy moniin eri kohteisiin kaupungin keskustassa.
Muun muassa maanantaista lähtien kaupunkilaiset voivat esittää muiden tai omia runojaan Lanun aukiolla. Tapahtumiin vapaa pääsy ellei toisin mainita. Lisätietoa Runoviikkojen nettisivuilta.

Maanantai 11.5.2009

klo 11-17  Runoja tauotta
Lanunaukio: Kaupunkilaiset esittävät suosikkirunojaan
Runoviikon avausruno Jouko Skinnari, Lahden Runomaraton ry:n puheenjohtaja
Mukana Dynamon draamapaja: Runojen kaatopaikka runoja ja taidetta yhteiskunnan epäkohdista ja arjen pikku iloista.

klo 13 Runoilijakohtaaminen -laululyriikkaa Petroskoista
Monitoimikeskus Takatasku, Huovilankatu 4, Lahti

Runoja ja lauluja
Runoilija Enska Jakobson & D’Airot

klo 18 Voihan Venäjä! -runoilta – Lahden 7. Runoviikon avaus
Ravintola Voitto, Lahden Hiihtokeskus, pääsymaksu 5 euroa.
Tilaisuuden avaa Venäjän Federaation Suurlähettiläs Suomen Tasavallassa Aleksander Y. Rumyantsev

Kunniavieraana Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen johtaja Suomessa Tatjana Klejerova; Petroskoin yliopiston Itämeren Itämerensuomalaisten kielten ja kulttuurin tiedekunnan lehtori Svetlana Korobejnikova kertoo suomenkielen ja suomenkielisen runouden tilanteesta Venäjän Karjalassa tänään;

Anna Ahmatovan runoja
Lausujat Maija Jurva, Marja Hakola, Tuija Kanerva ja Timo Lampinen

Runoja ja lauluja
Runoilija Enska Jakobson & D’ Airot

Juontajana kirjailija Jukka Mallinen

Ilta toteutetaan yhteistyössä Suomi-Venäjä Seuran Etelä-Suomen piirin kanssa.

Tiistaina 12.5.2009

klo 11-17 Runoja tauotta
Lanunaukio: Kaupunkilaiset esittävät suosikkirunojaan

Mukana Dynamon draamapaja: Runojen kaatopaikka runoja ja taidetta yhteiskunnan epäkohdista ja arjen pikku iloista.

klo 16 Taidekohtaaminen Aila Seppälän Kehystämö-Galleriassa: Satakieli herää
Galleria Aila Seppälä Kauppakatu 2 A
Näyttelijä Ella Pyhältö
Kuvanveistäjä Satu Loukkola

Tilaisuus järjestetään yhteistyössä Galleria Aila Seppälän ja Lahden kaupunkikulttuuriseuran kanssa.

klo 18 Sininen hetki
Sibeliustalo, Lahti, pääsymaksu 5 euroa.

Soldatgossen ur Fänrik Stål’s sägner
Tomi Andersson
Edith Södergran
Ella Pyhältö
Tiistaina 12.5. on Sibeliustalon metsähallissa Lahden runomaratonin 14. runokilpailun Sininen Hetki tulosten julkistaminen. Runokilpailu on järjestetty  ensi kertaa myös ruotsiksi.

Sininen hetki -runokilpailun voittajat
Risto Ahti

Rohkeuden ja rakkauden runoja
Tommy Tabermann

Suvisia välisoittoja näppäilevät Martti Heino ja Seppo Korhonen

Runoilta toteutetaan yhteistyössä Pohjola-Nordenin kanssa.

Keskiviikko 13.5.2009

klo 11-17 Runoja tauotta
Lanunaukio: Kaupunkilaiset esittävät suosikkirunojaan

Mukana Dynamon draamapaja:
Runojen kaatopaikka runoja ja taidetta yhteiskunnan epäkohdista ja arjen pikku iloista.

klo 16 Kirjailijakohtaaminen Kirjakauppa Tarinassa: Runoilijan tehtävästä
Kirjakauppa Tarina, Vapaudenkatu 18

Risto Ahtia haastattelee Salpausselän kirjailijoiden puheenjohtaja Alli Kantola

Tilaisuus järjestetään yhteistyössä Kirjakauppa Tarinan ja Salpausselän kirjailijoiden kanssa.

klo 18 Suomalaisen runouden ilta
Pianopaviljonki, Lahden satama, pääsymaksu 5 euroa.
Risto Ahti: Leikkilauluja aikuisillekin
Panu Rajala: Yrjö Jylhä
Kirsi Kunnas: Runous
Lausuntataiteilijat Pirjo Häkkinen, Iiro Kajas ja Tuija Rantalainen: Tämänpäiväiset runot

Runoilija Tytti Heikkinen: Googlerunous

Heinolan lausuntakuoropojat: Pojan tarina

Juontajana Terhi Willman.

klo 18 Ofelia ja Varjojen teatteri – Lahden pääkirjaston auditoriossa

Nukeilla näyttelijät: Teija Muurinen ja Anne Lihavainen. Sovitus, visualisointi ja ohjaus: Iida Vanttaja.

Ikäsuositus: yli 4-vuotiaille lapsille ja vanhuksille mutta kaikenikäiset ovat tervetulleita. Esityksen kesto 45 min.

Järjestäjä Lahden kaupunginkirjasto.

Torstai 14.5.2009

klo 11-17 Runoja tauotta: lapset ja nuoret
Lanunaukio

Klo 12 Lahden musiikkiopiston esiintyjät

Klo 13 Padasjoen Runojoki: Kauhea matka onneen.

Tiirismaa 100 v: English Poetry Machine
Klo 15 Soiva veistos

Klo 16 Dynamon draamapaja: Maksu tapahtuu luonnossa. Tarina ihmisen matkasta luontoon.

Klo 16.30 Sector 03: Raprunoutta

Kevätkatutapahtuma

klo 18 Taiteilijakohtaaminen kaupunginkirjastossa: Kalevalan naiset nyt – kertomus, kuva, kantele
Lahden kaupungin pääkirjasto, Kirkkokatu 31
Lealiisa Kantola, kertomus
Mirva Minkkinen, kantele
Maiju Saari, kuva

Perjantai 15.5.2009

klo 11-17 Runoja tauotta
Lanunaukio: Kaupunkilaiset esittävät suosikkirunojaan

klo 19 Runo- ja jazzilta
Ravintola Roux, Rautatienkatu 7
Kevättunnelmissa
Laulaja Kristiina Lanki
Pianisti Miikka Kallio
Päijät-Hämeen lausujat
Yllätysvieraita

Järjestäjät Lahden Runomaraton, Päijät-Hämeen Lausujat ja Ravintola Roux

Lauantai 16.5.2009

klo 11-17 Runoja tauotta
Lanunaukio: Kaupunkilaiset esittävät suosikkirunojaan klo 18.30

Poetry slam – lavarunouden SM-osakilpailu, Tauolla – Päijät-Hämeen lausujat
Ravintola Teerenpeli
Juontajina Olavi Rytkönen ja Jouni Tossavainen, Runokukko, Kuopio

Järjestäjä Lahden Runomaraton

Sunnuntai 17.5.2009

klo 12-14 Lahden satama

klo 12 Kevättä rinnassa
Päijät-Hämeen lausujat
Ossi Hintikka
Osmo Hokkanen
Tuija Kanerva
Ulla Lindberg
Lauri Ojanen
Lasse Reijomaa
Liisa Salo
Heikki Vänttinen

klo 13 Runoilija yhteiskunnallisena vaikuttajana
Runoilija Vonani Bila, Etelä-Afrikka
Toimittaja Kirsi Crowley haastattelee

klo 15 Laulun laidalla, runon rajalla – runokonsertti naisen elämänkaaresta
Wanha Walimo Monitoimikeskus pääsali, pääsymaksu 5 euroa.
Sopraano Kaija Nuoranne
Näyttelijä Mika Nuojua
Pianisti Tuula Hällström
Sellisti Jaani Helander

Lahen Pojat kohti glooriaa?

lahenpojat.jpg

Lahen Pojat JS on reilu vuosi sitten perustettu jalkapalloseura joka tullee rikastuttamaan lahtelaista jalkapallokulttuuria. Seura on nuori ja täynnä intoa, ja tarmo heijastelee seuran toimintaan: seuran onnistuneen perusrungon rakentamisen ohella niukkoja resursseja on suunnattu niin fanikaulahuivien valmistamiseen kuin ”fanimatkojen” järjestämiseen sekä sponsoreiden haalimisiin. Lahen Poikien puuhamies Jani Uhrman kertoo seurasta ja sen tavoitteista ensimmäisen kauden kynnyksellä.

Milloin ja miksi Lahen Pojat perustettiin, mikä oli motiivina että Lahteen perustettiin uusi jalkapallojoukkue?
Seura perustettiin helmikuussa 2008, kun alettiin parin kaverin kanssa pohtimaan Lahen TODELLA suppeata alasarja-joukkueitten kirjoa, haluttiin katsoa josko pystyttäisiin itse tuomaan oma mausteemme tähän soppaan. Henkilökohtaisella tasolla oli tarkoitus perustaa lahtelainen seura jota edustaa, koska tarjolla oleva kolmosdivari on tasollisesti sekä ajankäytön kannalta liian rankkaa menoa, ja kortteliliiga taas vähän liian suppeata puuhastelua.

Mitkä tahot tai ketkä on seuran takana?
Seuran perustajajäseniä ovat minä, Jukka Koistinen ja Olli Halinen. Itsehän olen ottanut aika suuren osan pyörittämisestä harteilleni, osittainen ehkä omatahtoisesti. Osa taas jää meikäläiselle siksi kun ”jonkun ne vaan pitää hoitaa”. Apua olen kyllä saanut muutamilta jätkiltä ihan kiitettävästi, mainittakoon niminä Jukka Koistinen ja Petteri Rapeli.

Miten joukkueen rakentaminen alkoi ja kuinka helposti se muodostui tämänhetkiseen muotoonsa?
Tarkoituksella perustettiin seura jo hyvissä ajoin, ennen kuin varsinainen kilpatoiminta alkaisi, jotta saataisiin taustat ja joukkue kuntoon ennen koitosten alkua. Lahestahan ei ole mikään ongelma löytää jalkapalloilijoita, mutta ollaan alun alkaenkin tarjottu pelipaikkoja sellaisille kavereille, jotka ovat pystyneet vakuuttamaan sitoutuvansa toimintaan harrastuksen vaatimalla vakavuudella. Talven ajan käytiin kerta viikossa pelailemassa, ja sinne sai porukka tulla itseään tyrkyttämään. Joukkue vain muodostui tällaiseksi ns. luonnollisen karsinnan kautta. Toki puskaradio toimi aluksi, kun kasattiin ydinryhmää, mutta tarkoitus ei missään vaiheessa ollutkaan perustaa mitään pienen sisäpiirin juttua, vaan vahvasti lahtelainen jalkapalloseura.

Mitä (vielä toistaiseksi) pienen jalkapalloseuran pyörittäminen vaatii?
No aika paljon se riippuu siitä, millaisella tasolla haluaa hommaa vetää. Meille oli jo seuraa perustaessa tärkeää, että myös näytetään joukkueelta, ja se vaatii omat puuhastelunsa siihen ”perussetin” päälle. Esimerkiksi nettisivujen pitäminen mielenkiintoisena on oma haasteensa. Toivottavasti kun toiminta vähän tasaantuu näin alkuhässäkän jälkeen, löytyy enemmänkin seuran ulkojalkapalloilulliseen toimintaan osallistuvia henkilöitä. Tilanteethan aina vaihtelee, ja on tulevaisuuden kannalta vaarallista, jos seura on liiaksi yhen miehen harteilla, niinkuin se nyt on.

Taloudellisesti touhu varmaan nielisi niin paljon kuin vain rahaa irtoaisi, koska tavoitteena on tietenkin pitää homma pelaajille mahdollisimman edullisena. Homma on pyöreästi puoliksi omakustanteista, ja budjetti pyörii siinä noin 5000 euron paikkeilla.

Miten sponsorit ovat löytäneet joukkueen?
Tai siis miten seura on löytänyt sponsorit :) Kyllähän se toistaiseksi vielä niin päin menee. Sponsorit ovat lähinnä hankittu lähipiiristä, ja enemmänkin olisi firmoja saanut mukaan lähteä. Valitettavasti tämänsorttinen suora varainhankinta jäi miltei kokonaan itseni harteille, ja jossain se menee meikäläisenkin jaksamisen/ehtimisen raja. Meillähän ei ole mitään megaluokan näkyvyyttä tarjota, mutta ollaan lähettty siitä, että kun pidetään homma ryhdikkäänä ja tyylikkäänä, niin kyllä ainakin lähipiirin yritykset meitä mielellään tukee.

Mistä keksitte nimen ja mitkä asiat ovat vaikuttaneet joukkueen logon ja värien muodostumiseen?
Vaikee… Lahen Pojat oli joskus joku viritys, jolla yritettiin vähän irtautua FC Lahen kannattajista omaksi porukaksi. Homma ei kuitenkaan ottanut isommin tuulta purjeisiin, ja Lahen Pojat jäi vähän ikäänkuin abstraktiksi läpäksi pyörimään. Seuraa perustettaessa se nousi kuitenkin heti tapetille, eikä oikeastaan muita nimivaihtoehtoja ehitty ees ehdottaa. Lahen Pojat Jalkapalloseura, voisiko olla lahtelaisempaa nimeä?

Logon väsäilin joskus väsyneenä pikkutunneilla, mutta tollaseksi se sitten jäi. Mastot siihen oli saatava, muuta edellytystä ei oikeastaan ollut. Paitsi se, ettei siinä saanut missään nimessä olla palloa. Mä en tajua miksi suomalaiset jalkapalloseurat tunkevat niitä palloja sinne logoihinsa. Värit napattiin Päijät-Hämeen vaakunasta. Voikin sanoa, että joukkue on Vesijärven sininen, ja Vellamon tissien keltainen/kultainen.

Minkälaisia urheilullisia ja toiminnallisia tavoitteita olette asettaneet joukkueelle?
Toiminnallinen tavoite on pyörittää lahtelaista seuraa Suomen Palloliiton sarjoissa, ja tarjota näin lahtelaisen juniorityön ylijäämille, yksi mahollisuus lisää harrastaa tätä hienoa lajia. Mitään pidemmän aikavälin kilpa-tavoitteita ei olla asetettu. Mielestäni pääasia on kuitenkin että suunta on aina ylöspäin, ja että aina löytyy joku asia jota tavoitellaan, muuten seura menettää tavallaan tarkoituksensa, ja voi siirtyä kortteliliigan uumeniin potkimaan. Itteäni korpeaa se, että esimerkiksi Suomessa löytyy ykkösdivarista seuroja, joilla ei ole edes tarkoitus nousta Veikkausliigaan tavoittelemaan Suomen mestaruutta. Suomessa on aikuisten tasolla mielestäni liikaa seuroja, joiden olemassaololla ei ole mitään tarkoitusta.

Onko Cupissa saavutettu ”alkumenestys” yllättänyt joukkueen?
Menestys ei isommin yllättänyt. Cupissa lähtökohta oli tarkkailla tilannetta kierros kerrallaan, ja vaikka pudottiin kolmannella kierroksella, niin ketään olla isommin kumarrettu. Meillä on ehkä etua siitä, että ponnistetaan kutosdivari-statuksella, eikä kuitenkaan olla mikään ihan tavallinen kutosen nippu.

Suurin yllätys on ollut taloudellinen, Cupissa porskuttaminen on meinaan todella kallista tällaiselle pikkuseuralle. Pitää kartotella jos jostain onnistuisi, vaikka cup-menestykseen vedoten, vastaanottamaan ylimääräisen rahapanostuksen.

Missä sarjassa aloitatte, ja minkälainen kausi on luvassa ja mikä on tavoitteenne?
Kutosesta se on aloitettava, ja meillä on kyllä ihan hyvä nippu sarjatasoon nähden. Sarjassa asetettiin ainoaksi, ja tinkimättömäksi tavoitteeksi nousu vitoseen. Sarjasta nousee yksi joukkue suoraan, ja lohkojen parhaita kakkosia nousee sitten tarpeen mukaan. Meillä tulee kova taistelu FC Loviisan kanssa, joka vaihtoi Kaakkois-Suomen piiristä Uudenmaan piiriin täksi kaudeksi, ja joutuu siksi aloittamaan pohjalta. Viime kaudella Loviisa pelasi Kaakon nelosta.

Sanoisin, että mikäli tuo Loviisa ei olisi lohkoon tullut, olisi nousu ollut enemmän tai vähemmän läpihuutojuttu. Nyt väittäisin, että Loviisaa vastaan pelataan melkoiset nousukarsinnat sarjaotteluiden muodossa. Aika samoilla viivoilla ollaan tällä hetkellä. Harjoitusmatsi ennen kauden alkua päättyi Loviisan 2-1 -voittoon. Loviisan lisäksi sarjassa on joukkueet Askolasta, Myrskylästä, Oitista, Tuusulasta, Riihimäeltä ja Hyvinkäältä kaksi.

Lahen Pojat järjestävät fanimatkoja vieraspeleihin, minkälaista muuta oheistoimintaa joukkueen ympärille on rakennettu tai suunnitteilla?
Kaikenlaista koitetaan puuhastella. Näitä reissuja koitetaan mahollisuuksien mukaan järestää, kun sopivia päivämääriä osuu kohille. Itse en ainakaan keksi paljon parempaa tekemistä aurinkoiselle lauantaipäivälle, kun alasarja-jalkapalloilun ja pussikaljan. Jos en olisi kentällä, olisin kentän laidalla. Ja kentällä toki ilman kepua!

Ensimmäinen reissuhan on lauantaina 9.5, kun pelataan luonnonkauniissa
maalaismaisemassa Myrskylän Kankkilassa. Bussi lähtee klo 13:15 pääsponsorimme Rooster Pubin edustalta Rautatienkadulta. Mukaan mahtuu vielä! Lahen Poikien ympärille on jo muodostunut pieni ”Kirra41”, niminen kannattajaryhmä, mutta se on jo oma tarinansa. Muutenkin koitetaan keksiä kaikkea oheistapahtumaa välillä matsien lisäksi, jotta aikaset miehet pääsisi välillä karkaamaan perheen pihdeistä. Tästä hyvänä esimerkkinä järjestetty 1-vuotisgaala viime helmikuussa.

Muuta, lähinnä varainhankintaan liittyvää oheiskrääsää olisi mielenkiintoista myös puuhastella. Ideoita olisi kyllä, mutta ne vaatisi aina pienen pesämunan, ja sitä ei taas tällä hetkellä ole tässä alkuhässäkässä irrottaa. Lahen Poikien kaulahuiveja on kyllä vielä jäljellä jokunen kappale.

Missä ja milloin Lahen Poikia voi nähdä tositoimissa ja miksi juuri teitä pitäisi?
Pelit pelataan Mukkulan keinoalustalla, ja kun nurmet aukeaa, siirrytään oman lapsuuteni maisemiin Jalkarantaan. Otteluajat vaihtelee, joten kannattaa tarkastaa nettisivuiltamme www.lahenpojat.com, milloin ollaan seuraavan kerran tulessa. Muutenkin sinne pyritään päivittämään kaikkea seuran ja joukkueen toimintaan liittyvää ja pitämään näin sivut ajantasalla.
Olkoon iskulauseena tähän väliin: Lahen Pojat pelaa yllättävän hyvää futista!

Missä Lahen Pojat on viiden tai kymmenen vuoden päästä?
Toivottavasti porskuttaa vakaasti jossain päin suomalaista jalkapallokarttaa. Nämä pari ekaa kauttahan varmasti osoittaa sen, miten homma lähtee pyörimään. Kuten aikaisemmin mainitsinkin, lisää ”aktiiveja” olisi toimintaan saatava. Seura alkaa jo tässä vaiheessa olemaan liian suuri yhen miehen harteille, vaikkakin leveille.

  • Sivulause
    Missä tilassa näet lahtelaisen seuratoiminnan ja jalkapallokulttuurin? Hyvää, huonoa, haasteita?
    Junnuissa homma toimii kyllä. Mutta mun mielestä aikuisten tasolla tarjontaa saisi olla enemmän. Toivottavasti meidän esimerkki saa jonkun muunkin kokeilemaan. Kyllä tähän kaupunkiin mahtuis heittämällä ainakin sellaset kolmesta viiteen porukkaa lisää. Tulis lisää keskusteltavaa, ja lisää paskanjauhannan aiheita pubissa. Kyllähän se kortteliliiga taitaa olla suurin yksittäinen syy seurojen vähäisyyteen Lahessa. Sinne on niin helppoa ja halpaa pykätä oma kaveriporukka listoille. Toisaalta taas ”pienellä” vaivalla saa joukkueen Palloliiton/piirin sarjoihin, jossa on tarjolla muutakin kun potkia samaa naapurin Jarkkoa kerran viikossa nilkoille.

Poutasound 5 vuotta

Lahtelainen Pouta Sound juhlistaa 5-vuotista taivaltaan vappuna Torvessa.

Hemmo-patsaallakin palkittu reggae-ryhmittymä Pouta Sound on saavuttanut jo kunniotettavan viiden vuoden iän. Lukuisia tapahtumia Lahden seudulla järjestäneet Lauri Heinonen sekä Janne Lemberg ovat jättäneet oman merkkinsä kaupungin kulttuurielämän virkistämiseksi. Viiden vuoden aikana Poudan riennoissa ovat käyneet kaikki kotimaisen rytmimusiikin tähtinimet, unohtamatta mahtavia ulkomaanvieraita aina Jamaikalta & Gambiasta saakka.

Vappuna Torvessa paikalla kaikki Pouta Soundin alkuperäisjäsenet (Leimasin, Resupekka, Nätti-Matti sekä Lempow) sekä muutamia kutsuvieras-artisteja.
Tätä nykyä Pouta Sound keikkailee aktiivisesti ympäri Suomea. Säännöllisiä klubeja on niin Helsingissä kuin Lahdessakin. Lisäksi poikia työllistää Poutaradio show, joka kuuluu Bassoradion taajuuksilla pääkaupunkiseudulla sekä internetissä joka toinen lauantai.

poutasound.jpg

Pouta Soundin 5-v. synttärit Vappuna Torvessa 30.4.

Torvi, liput 5 euroa, 21-04
Pouta Sound & Friends
Black Bear Sound (Resupekka & Antza, TKU)
Nätti-Matti
Double M