Uusi Lahti 30-vuotta

Uusi Lahti -lehden 30-vuotisjuhlanumero putosi lahtelaisten postiluukusta eteisen lattialle 15.10.2011. Lehti alkoi ilmestyä noin 30 vuotta sitten. Sen kunniaksi ajattelin tiivistellä blogiin omakohtaiset kokemukset lehdestä sekä faktaa siitä miten Uuden Lahden toiminta aikoinaan alkoi, jossa lähteenä käytän tuota juhlanumeroa.

Itselleni ensimmäinen muistuva kokemus Uudesta Lahdesta oli kun vierailimme koulun Elämänkatsomustiedon tunnin tiimoilta lehden toimituksessa joskus 1990-luvun alussa.
Vapaudenkadulla(?) Kari Naskinen kertoi lehdestä ja sen tekemisestä. Muuta ei jäänyt mieleen kuin maukkaat keksit, limut ja se että saimme kuvan nimen kanssa lehteen. En tiedosta, oliko tuolla vierailulla vaikutusta tämän lehden/blogin aloittamiseen.

Juhlanumero

Juhlanumero (nro 77) on tuhti lukupaketti (56 sivua), jossa käydään läpi lehden vaiheita asioiden ja ihmisten kautta. Syksyllä 1981 käynnistetty uusi kaupunkilehti oli puheenaihe kaupungissamme. Pääkirjoituksessa lehti toteaa, että se ”ei tyytynyt raportoimaan kaupungin päätöksiä sellaisenaan vaan haki niihin omia näkökulmia ja kaivoi oma-aloitteisesti esiin uutisaiheita.”

Juhlanumerossa käydään läpi menneitä ja muistellaan lehden mielenkiintoisia vaiheita sekä kysellään mietteitä nykyisiltä ja entisiltä lahtelaisilta, paneudutaan Lahden suppeaan murresanastoon ja kysytään mm. Tapani Ripatilta onko se ”Lahest” vai ”Lahesta”. Lisäksi sekä lukijat että vierailevat kolumnistit  Timo Taulo, Jarmo Saarela, Vesa Ruotonen ja Hara kertovat miten asiat ovat Lahdessa vuonna 2041. Kuulumisia kertoo myös Naskinen sekä voimakaksikko Heinonen-Avikainen.

Lehden perustaminen

Ilmeisesti moni etelän idea on syntynyt Lapin hangilla (vertaa Vanhanen), sillä lehti sai alkunsa Levillä Risto Kauppisen ja Tero J. Kauppisen toimesta. TJ Kauppinen muisteli lehden 25-vuotisjuhlanumerossa että ”perustamalla toimituksellisesti vahva lehti oli mahdollisuus luoda kilpailukykyinen ja lahtelaisten tarpeita palveleva kokonaisuus. Uudelle Lahdelle oli olemassa sosiaalinen tilaus.” Myöhemmin lehden omistanut lohjalainen painotalo piti Lahden kilpailutilannetta niin hankalana että päätti myydä lehden. Se oli perustajilla mielessä jo lehteä perustettaessa.

Lehteä kaupattiin Lehtimiehet Oy:lle sekä Esan Kirjapainolle. Periaatteessa kaupoista jo sovittiin Lehtimiehet Oy:n kanssa, mutta tästä virisi aiheellinen pelko että lehti olisi lopetettu, käytännössä yhdistetty Lahtiset-lehteen. Sitten väliin tuli Ossi Kivekäs, joka iski shekin pöytään ja näin lohjalaiset ”ymmärsivät” myydä lehden lahtelaisille.

Lehden nimi

Lehden ensimmäinen päätoimittaja Kari Naskinen ehdotti nimeksi Lahtaria, joka ei kuitenkaan ottanut tuulta purjeisiin.

Sitten tuli Lahden Aika. Ei tullutkaan vaan se oli liian likellä Mallasjuoman Aika on Lahden -slogania.

Naskisen mukaan haluttiin ”pelata varman päälle” ja nimi kopioitiin Raumalta vuonna 1979 perustetulta Uudelta Raumalta, sillä erotuksella että jälkiosaan tuli sentään Lahti. Onneksi. Nimenä mielikuvitukseton ja käytännöllinen, lahtelainen.

Uusi Lahti nyt

Nykyään Uusi Lahden omistaa Esan Kaupunkilehdet Oy, jonka puolestaa omistaa Mediatalo Esa.

Vuonna 2008 lehden päätoimittaja Kari Naskinen siirtyi eläkkeelle ja tilalle tuli Tommi Berg. Yhteistä molemmille oli että aiempi työpaikka oli Etelä-Suomen Sanomissa. Berg tosin suoritti lukion työharjoittelun Uudessa Lahdessa jo vuonna 1992.

Lahdessa ilmestyi jonkin aikaa myös Suomen Lehtiyhtymän julkaisema broadsheet-kokoinen Viikko-Uutiset ja aikoinaan julkaistiin em. Lahtiset-nimistä lehteä, josta minulla ei ole muistikuvia. Sen sijaan (vuodesta 1992 lähtien) tabloid-kokoinen Uusi Lahti ilmestyy yhä, nykyään keskiviikkoisin ja lauantaisin 61 170 kappaleena. Viikon kahteen ilmestymispäivään lehti siirtyi vuonna 2005.

Lehti on mukana muutenkin lahtelaisten elämässä kuin viestintävälineenä, yhtenä esimerkkinä pääsponsorin mukaan nimetty jalkapalloilun Uusi Lahti Cup.

Aiheeseen liittyviä linkkejä:
Mediatalo Esa
Uusi Lahti wikipediassa
Uusi Lahti Cup wikipediassa
Kari Naskisen blogi Mustaa valkoisella

City-lehden kaupungin paras kotiseutuihminen

Nuorille ja nuorille aikuisille suunnattu kaupunkijulkaisu City-lehden Kaupungin Paras -tunnustuksen on jälleen jaettu. Lehti valitsi Lahden parhaaksi kotiseutuihmiseksi Sauli Hirvosen. Hän mm. toimii Lahti-seuran puheenjohtajana ja on Lahden Rautatieharrastajat Topparoikka ry:n aktiivijäsen sekä kirjoittaa Lahen Lehti -blogia.
Aiheesta lisää City-lehdessä 10/2011.

Kulttuuriset merkit vuosilta 2004-2006 -hanke

Miten Lahti näkyy Internetissä -sarja, osa 24.

Aivan uusinta uutta ei tämänkertainen esittelyssä oleva informaatio ole, mutta aihe on kiintoisa ja sen sisältö pätee monin tavoin tänäpäivänäkin.

Lahden Kulttuuriset Merkit oli hanke joka toteutettiin vuosina 2004-2006 Lahden kaupungin ja Euroopan sosiaalirahaston toteuttama, hankkeessa oli mukana myös lahtelaisia kulttuuritoimijoita. Samalla hankkeesta tehtiin Lahden kulttuuria ja kulttuurihistoriaa käsittelevä paketti, joka julkaistiin tiivistelmä Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian nettisivuilla vuosina 2005-06, jossa se on vieläkin nähtävillä.

Kiinnostavinta antia ovat hankkeen tiimoilta järjestetyt yleisöluentosarjat 19.9.-8.11.2005 Lahden 100-vuotisjuhlaan, joiden tiivistelmät luettavavissa hankkeen sivuilta.

Sivuilla tavoitteita valotetaan muutamilla pääkohdilla, hanke mm. ”vahvistaa alueen kulttuurin tuntemusta ja tietoyhteiskuntaosaamista, kohottaa Lahden profiilia kulttuurikaupunkina ja kehittää alueen kulttuuritoimijoiden yhteistyötä.” Viitekehyksenä toimiva kulttuurisemiotiikka ”pyrkii kokonaisvaltaiseen kulttuurin kuvan muodostamiseen, etsii selityksiä lahtelaisille ominaispiirteille kysyen, mikä on arvostettua ydintä, mikä vähemmän arvostettua laita-aluetta ja millaista vuoropuhelua ne käyvät keskenään? Mistä syntyy lahtelainen kulttuuri(-identiteetti), lahtelainen erityisyys?”

Sivuilla kerrotaan että hankkeen kohderyhmänä olivat Lahden kulttuuriorganisaatiot ja –vaikuttajat, matkailuelinkeino ja myös kulttuurista kiinnostuneet yritykset ja hanke hyödyttää välillisesti kaikkia lahtelaisia. Tarkoituksena oli koota hajallaan olevat kulttuuriperinnön ja kulttuuriosaamisen tiedot paketiksi, jota voitaisiin hyödyntää muissa yhteydessä, esimerkiksi matkailussa.

Lahden kulttuuriset merkit -loppuraportti julkaistiin toukokuussa 2007 ja se on luettavissa täällä.

Odotettavissa keräilykuumeen nousua

Vuonna 2009 ensimmäistä kertaa järjestetyt Keräilykuume Antiikki- ja Keräilymessut tulevat nyt 5. kertaa Lahteen. Antiikki- ja keräilyesineiden osto- ja myyntitapahtumassa on mukana yli 30 näytteilleasettajaa ja luvassa on jälleen runsaasti asiantuntijoiden ja harrastajien kohtaamisia.

Kaksipäiväinen keräily-, antiikki- ja vintage-esineiden messutapahtuma kokoaa Tiirismaan koululle Lahden keskustaan lauantaina ja sunnuntaina 22.-23.10. keräilyn ja antiikin asiantuntijoita ja menneiden vuosikymmenten esineistä kiinnostuneita messuvieraita.

Tapahtuma esittelee monipuolisesti erilaisia keräilykohteita, perinnetekstiilejä, hopeaa, koruja, rahoja, postikortteja, militariaa, astioita, lasiesineitä ja keräilyleluja.

Keräilyneuvontaa ja asiantuntija arvioita

Kokeneiden keräilijöiden lisäksi näytteilleasettajien osastoilla on nähtävää ja koettavaa myös uusille kävijöille.

Keräilykuume voi alkaa jo pienestä kipinästä, tapahtuman useat asiantuntijat opastavat uusia keräilijöitä harrastuksen alkuun ja arvioivat yleisön mukanaan tuomia esineitä. Paikanpäällä voi arvioittaa esimerkiksi vanhoja rahoja Päijät-Hämeen Numismaatikot ry:n osastolla. Suomalaisten sotilas ja ansiomerkkien asiantuntija arvioi ja tunnistaa yleisön mukanaan tuomia militarian kohteita. Myös kullan
ja hopean ostaja pystyttää ostopisteensä messuille.

Keräilykuume Antiikki- ja Keräilymessut Tiirismaan koulu, Ursankatu 4, Lahti,  lauantaina ja sunnuntaina 22.-23.10.2011 kello 10-16. Aikusten pääsylippu tapahtumaan 6 euroa, molempina päivinä kello 14 – 16 välisenä aikana sisäänpääsy alenettuun hintaan 4 euroa.

Lahtelaisopiskelijat Habitare-messuilla

Tänään se sitten koululta lähteneen ryhmän (Salpauksen mm. puualan opiskelijat, toim. huom.) kanssa koluttiin läpi, kuka enemmän ja kuka vähemmän. Kasa digisaastetta, eli kuvia tarttui muistikortille. Päällisin puolin messujen anti oli aika laaja ja osittain hyvinkin innostava. Itse olisin henkilökohtaisesti saanut tuolla vietettyä ongelmitta pidemmänkin tovin. Osastot trash, valo ja art jäivätkin positiivisesti mieleeni.
Trash, tai re-design on hyvinkin mielenkiintoinen alue. Vanhasta uutta ja roskasta käyttöön, ehkä se on ekoa tai sitten ei. Paljon toinen toistaan käyttökelvottomampia trash-ideoita, tällöin kai designin sijasta pitää jo puhua taiteesta. Sillä sektorilla kun kaikki skeida on kelvannut uusiokäyttöön ja esille asetteluun jo useamman sukupolven ajan. Art11 gallerioistakin löytyi mm. seinälle ripustettu möykky, jonka valmistusaineena oli käärmeen nahat, siis nämä kuolleet solukkosukat, joita jää jäljelle kun käärme luo nahkansa. Ikuisuuskysymyksiin en tässä nyt lähde, itsekin olen sortunut tuottamaan jotain täysin hyödytöntä.

Mutta messuillehan mentiin oma lehmä ojassa katsomaan mitkä on fiilikset. Design From & For Kids osastolta kun löytyi kaksi kalustetta joissa allekirjoittaneella on ollut näpit ns. välissä. Ensimmäiseksi esiin voisi nostaa kirahvi-naulakon, jonka valmistimme yhteistyönä Esko Ihalaisen kanssa. Kirahvi oli projektina hyvinkin mieluisa ja hauska. Toisena tuotteena käveleväpöytä, jonka siinä kirahvin vanavedessä intouduin rakentamaan. Nämä kyseiset tuotteet ovat Pietarilaisten lasten suunnittelemia ja ovatkin näiden messujen jälkeen lähdössä muiden Kids-kamojen kanssa Pietariin näyttelyyn.

Design From & For Kids on siis muotoilukasvatusprojekti, jossa lapset on kutsuttu suunnittelemaan ja ideoimaan kalusteita omin näkemyksin ja omien tarpeidensa mukaan. Lapset ovat piirtäneet ja heidän selostuksiaan on kirjattu ylös, näistä sitten joitakin on valikoitunut valmistettaviksi tuotteiksi asti. Minulla on ollut ilo saada olla mukana valmistamassa tämän konseptin mukaisia tuotteita. Onhan näitä lastenkalusteita valmistettu kautta maailman sivun, mutta niitä suunnittelee aikuiset, jolloin niistä katoaa sellainen lapsenomaisuus. Lapsilla toimii mielikuvitus kivasti lähes ilman rajoja, joten luonnollista on ettei kaikkia haaveiluja ole voitu toteuttaa tuotteiksi asti.
Kirahvi-naulakko: ”Sen päällä voi istua, siihen voi ripustaa vaatteita ja kirahvin runkoon voi piilottaa erilaisia esineitä.” Siinähän se oli lyhennettynä, asia suoraan lapsen suusta. Hyvin selkeä näkemys ja halu, sekä toiminnallisuus.

Käveleväpöytävuode: ”Tämä pöytä voi muuttua vuoteeksi ja se kuljeskelee huoneesta toiseen.” Pöydän jalathan on jalat, ja jalat on kävelemistä varten. Vuoteeksi muuttuminen on selkeästi vielä tapahtumatta, mutta eniten tässä projektissa viehättikin ne jalat ja sen illuusion luominen siitä kävelemisestä.

Teksti ja kuvat: Tapio Kangasniemi

Artikkeli on julkaistu 15.9.2011 Tapio – Puusta ja muusta -nimisessä blogissa