Aihearkisto: Esittelyt

Lahtelaisuuden eri puolien esittelyt ja huomiot

Lehteä tekemässä osa 5

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Valitettavasti sivujen päivitystahti on hieman laantunut, tähän on muutamia syitä. Ensinnäkin aloitin aikuisopinnot Salpauksessa ja tarkoituksena on valmistua tämän vuoden loppuun (viimeistään ensi vuoden alkuun) mennessä teollisuuspuusepäksi. Lisäksi aikaa vievät myös ”normaalit” yhdistystoimet Lahti-seurassa ja Topparoikassa, ym. harrastukset sekä osa-aikatyö.

Lahen Lehti silti sinnittelee hengissä ja uutisia pyrin päivittämään normaaliin tapaan. Uutisia, juttuja ja vinkkejä voi edelleen lähettää osoitteeseen info(a)lahenlehti.fi.

Mukavaa kevään odotusta!

Mukkulan rannalla

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Taustaa
Alunperin Mukkula on ollut tilan nimi, tarkoittaen myös kylää. Nimen on arveltu olevan peräisin ruotsalaisesta Mokulla-nimestä, joka tarkoittaa kangaskukkulaa. Mukkulan tilasta on mainintoja 1400-luvulta ja kartanon omistajat ova mainitut maarekisterissä 1539 alkaen.

Mukkula yhdistettiin Hollolasta Lahden kaupunkiin 1.1.1933. Mukkula on pääosin 1960-70-luvuilla rakennettu väljä ja vehreä kaupunginosa. Asuinalueen ydin on ostoskeskus, jonka houkuttelevuutta lisätiin remontilla, johon kuului sekä koko alueen yleisilmeen parantaminen että liikennejärjestelyiden selkeyttäminen. Näillä toimin on pyritty torjumaan Holmaan valmistuneen suurkaupanyksikön vaikutusta.
Alueen muita mainittavia palveluita ovat mm. peruskoulu (lukio lakkautettiin vuonna 2007), päiväkoti, kirjasto, Mukkulan kirkko, joka kuuluu keski-Lahden seurakuntaan. Mukkulan kenttä on monen alasarja- ja kortteliiga-joukkueen ”kotiareena”. Onpa FC Lahtikin käynnistellyt kauttaan tekonurmella.

Kesäpäivän lahtelainen saa vietettyä mainiosti Mukkulassa Vesijärven rannalla. Uimamahdollisuuksien lisäksi rannassa järjestetään tansseja ym. erilaisia tapahtumia, mm. Hiphop-kaupunkifestivaali Summer Up on ollut yleisömenestys.

Uusia suunnitelmia
Historiallinen kartanon alue on yksi Lahden tunnetuimmista paikoista ja tunnetaan laajalti Lahden ulkopuolellakin, ulkomaita myöten lähinnä 1960-luvulla aloitetun kansainvälisen kirjailijakokouksen myötä. Mukkulassa tapahtumaa ei enää järjestetä ja viime vuosina yrittäjätkin ovat kaikonneet kartanosta. Kartanon omistajana Lahden kaupunki on etsinyt uutta vuokralaista vuodesta 2008 lähtien, kun viimeisin vuokralainen ajautui konkurssiin.

Loppuvuodesta 2010 Etelä-Suomen Sanomat ja Lahden Radio uutisoivat kartanon ympäristön uusista suunnitelmista. Työryhmä on selvittänyt alueen kehittämismahdollisuuksista ja nostaa se Lahden matkailun ehdottomaksi vetonaulaksi, mm. nykyisen leirintäalueen paikalle Kartanoniemeen on suunniteltu 10 000 neliön hotelli. Uusiutunut kartanoalue tukisi Mukkulan kaupunginosan kehitystä ja kasvua ja selvityksen mukaan se palvelisi kaupungin pohjoista puolta virkistys- ja tapahtuma-alueena. Selvitys ei koske kartanomiljöötä piharakennuksineen ja pihapiireineen. Kartano on luokiteltu kulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokkaaksi.
Mukana suunnittelutyössä ovat Lahden kaupunki, Lakes, Vanajanlinna Oy ja konsulttiyritys GSP Group.

Yhdistys
Kaupunginosan hyvinvointia ylläpitää omalla panoksellaan vuonna 1968 perustettu Mukkula-seura ry. Yhdistyksen tarkoituksena on mm. ”toimia Mukkulan asutusalueen asukkaiden yhdyssiteenä sekä edistää heidän kotiseutuharrastuksiaan, kehittää paikkakunnallista yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, ja edistää Mukkulan asutusalueen sivistykselliseen ja taloudelliseen kehittämiseen sekä maisemakulttuurin vaalimiseen tähtäävää toimintaa”
Seuran nettisivut ovat informatiiviset. Sivuilla esitellään perusbyrokratian lisäksi seuran järjestämää toimintaa, mm. Mukkula-päivän tikkakisan tulokset (viimeiset vuodelta 2009). Raportaaseja on joulu- ja talvitapahtumista ja infoa viime vuoden yhteislauluilloista sekä vuodesta 2009 alkaen ikäliikuntaryhmistä. Sivujen viimeistä päivityksestä ei ole kuin kuukausi (18.12.2010), joten suhteellisen ajantasalla sivut tuntuvat olevan uusimman tiedon suhteen. Visuaalisesti sivut ovat ”kotikutoiset”. Vaikka kaupunginosia on turha alkaa rankkaamaan paremmuusjärjestykseen, sille kysehän on pääosin subjektiivisesti koetusta asumisviihtyvyydestä, on toki huomioitava se että tietyillä alueilla on ulospäin enemmän annettavaa. Niinpä toivoisi monipuoliselle Mukkulalle edustavampia sivuja, ja mikseipä kielivaihtoehdoksi myös englantia. Kuten todettua, onhan Mukkula yksi tunnetuimmista kaupunginosistamme ellei tunnetuin.

Lähteet
Wikipedia
Vellamon vinkit
Lahdenseutu.net
Lahden Radio
Mukkula-seuran ry:n nettisivut

Puuseppien kaupunki

Julkaistu , kirjoittanut

Tunnettu sanonta on että kukaan ei ole seppä syntyessään, mutta pilke silmäkulmassa voidaan väittää, että jos Lahteen sattui syntymään 1900-luvulla, oli suuri todennäköisyys että joutui tahi pääsi tekemiseen puuteollisuuden kanssa. Yleisesti on luonnehdittu että Lahti oli 1900-luvulla puuseppien kaupunki, jossa puu on muuttanut muotoaan kaupungissa vuosisatojen, tiilen ja betonin keskellä.
Näin korostetusti puu ei enää näyttele osaansa Lahdessa 2000-luvulla. Puu on silti läsnä, mutta historian saatossa puun rooli on noussut teollisuudesta kulttuuriksi, taloushyödykkeestä taiteeksi.

Metsäteollisuuten vaikeudet

Suomessa näkymät metsäteollisuudessa ovat ylipäänsä on viime vuosikymmeninä ovat olleet laskusuhdanteessa. Syitä viimeaikojen vaikeuksiin voidaan hakea maailmantalouden taantumasta, mutta pitemmällä aikavälillä syynä on kokonaisvaltainen metsäteollisuuden rakennemuutos. Suomalainen metsäteollisuus siirtyi globaalin talouden piiriin viimeistään 2000-luvulla. Tuotantoa on siirretty kehittyviin maihin, jolloin pyritään turvaamaan kustannustehokkuus sekä se että ollaan ”lähellä asiakasta”. Kun Suomessa metsäteollisuuden osuus oli 1950-luvulla 80 % viennistä (v. 1946 metsätyöläisiä 200 000), vuonna 2008 (työllisti 60 000 suomalaista) se oli noin 20 %. Vuonna 2009 työllisten määrä jatkui edelleen laskua, ollen yhteensä 48 500 henkilöä, joista noin 24 000 henkilöä työskenteli puutuoteteollisuudessa ja loput massa- ja paperiteollisuudessa.

Metsäteollisuustuotannon arvo Suomessa mukaanlukien huonekalut oli viime vuonna (2009) 16,7 miljardia euroa (puutuoteteollisuus 5,7 miljardia, massa- ja paperiteollisuus 11 miljardia). Metsäteollisuuden viennin arvo ilman huonekaluja oli vuonna 2009 8,6 miljardia euroa (v. 2008 11,2). Massa- ja paperiteollisuuden sekä puutuoteollisuuden viennin arvo laski edellisestä vuodesta, paperin ollessa 7 miljardia euroa ja puutuotteiden viennin 1,6 miljardia euroa.
Sen sijaan talouden taantuma vuonna 2008 vaikutti varsin hitaasti suomalaiseen huonekaluteollisuuteen, sillä toimialalla laskua tuotannon bruttoarvo laski vuositasolla vain 4,5 % edelliseen vuoteen verrattuna. Huonekalujen vienninarvo oli 242 miljoonaa euroa (Työ- ja elinkeinoministeriön ja TE-keskusten tiedote. Metsäteollisuuden tietopalvelun lähde ilmoitti 282 miljoonaa euroa), mikä oli lähes samaa tasoa kuin vuonna 2007. Laskua tuli reilusti vuonna 2009, kun huonekaluja vietiin vain 157 miljoonan euron arvosta.
(Tilastot selviävät Metsäteollisuuden tietopalvelusta ja Työ- ja elinkeinoministeriön ja TE-keskusten tiedotteesta)

Suomen puusepänteollisuus kasvoi voimakkaasti sotien välillä. Kun vuonna 1913 maassamme oli 63 puusepäntehdasta (työntekijöitä 2371), joista varsin monet valmistivat myös huonekaluja, niin vuonna 1939 210 puusepäntehdasta työllisti 5000 ihmistä.
2000-luvulle tultaessa alalla toimi noin 1300 yritystä, jotka työllistivät noin 11 000 henkilöä. Suurin haaste on tuonti. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan vuonna 2008 Suomeen tuotiin ulkomailta ennätysmäärä huonekaluvalmisteita, suurinpana tuontimaana Ruotsi. Vuonna 2008 ostetuista kodin huonekaluista jopa 50–60 prosenttia on valmistettu ulkomailla ja tuonnin arvo oli 521 miljoonaa euroa. Huonekaluala työllisti vuonna 2009 10100 ihmistä.

Taloudellisten tappioiden lisäksi metsäteollisuuden imagoa ovat laskeneet maailman suurimman sellutehtaan ongelmat Brasiliassa sekä 2000-luvun alussa tappiollinen Pohjois-Amerikan valloitusyritys, joka jätti jälkeensä suljettuja tehtaita.

Lisäksi puun vientiä Venäjälle ovat kurittaneet Venäjän asettamat puutullit suomalaiselle puulle. Huhtikuussa 2008 tulli nousi 10 eurosta 15 euroon kuutiolta. Viime vuonna Venäjä kertoi kuitenkin lykkäävänsä tullin nostoa ainakin vuoteen 2011.

Lahdessa teollisuudesta kulttuuriin

Huonekalujen tehdasmainen valmistui alkoi Suomessa 1800-luvun lopulla, Helsingin noustessa johtavaksi puusenpänteollisuuden keskukseksi. Tähän vaikutti merkittävästi voimakas julkinen rakentaminen tuohon aikaan. Huonekaluvalmistajista vuonna 1881 toimintansa aloittanut Hietalahden höyrysaha (myöh. Hietalahti Osakeyhtiö) oli alan johtavia yrityksiä.

Kun rautatie Riihimäeltä Pietariin Lahden kautta valmistui vuonna 1870, sai kaupunkimme uudenlaisen mahdollisuuden kehittää puuteollisuuttaan. Vesijärven rannoille perustettiin teollisuuslaitoksia, mm. Lahtis Ångsåg – Lahden Höyrysaha, joka aloitti toimintansa kesällä 1870. Lisäksi Vääksyn kanavan valmistuminen vuonna 1871 avasi suoran vesiväylän Lahdesta Keski-Suomen runsaisiin metsiin. Kanavaa oli suunniteltu jo 1850-luvulta lähtien, mutta rakennustöihin päästiin vasta 1868. Aiemmin rahti Päijänteeltä oli kuljetettu Asikkalan Anianpeltoon, josta se vietiin hevosilla Porvooseen, mutta kanavan ja rautatien valmistuttua puu(tavara) saatiin suoraan Lahteen, josta ne rahdattiin rautateitä pitkin etelän satamiin.

Lahteen kehittyi hiljalleen puuosaamista, joka vaikutti kaupungin elinkeinoelämään ja imagoon useiksi vuosikymmeniksi. Kaupungin monipuolisen puunkäytön historian kiteyttää Kuka, Mitä, Lahti -sivusto:

”Yksi Lahdelle leimaa antanut teollisuudenala on puusepänteollisuus. Rulla- ja vaneriteollisuuden tapaan senkin perustana olivat Päijänteen alueen koivuvarat ja kaupungin liikenteellinen asema. Varsinaisesti lahtelaisesta puusepänteollisuudesta voidaan puhua vasta 1910-luvulta lähtien, mutta jo 1930-luvulla Lahdesta puhuttiin puuseppien kaupunkina. Silloin Lahti oli maamme puusepänteollisuuden kiistaton keskus.”
[…]
”Puusepänteollisuudesta lähtenyt lahtelainen huonekalujen valmistus sai jo sotien välisenä aikana maassamme johtavan aseman. ’Puuseppien kaupunki’ muuttui 1960-luvulla huonekaluteollisuuden voimistuessa ’kalustajien kaupungiksi’.”

Toisen maailmansodan jälkeen Etelä-Pohjanmaa kohosi Lahden rinnalle toiseksi tärkeäksi huonekalualan keskukseksi. Tehtaat olivat verrattain pieniä ja paljon oli verstaita, jotka valmistivat tyylihuonekaluja ja päällystettyjä huonekaluja. 1980-luvun lopulla yli 40 % huonekalualan yrityksistä toimi entisen Vaasan läänin alueella ja n. 20 % Lahden talousalueella.

Ehkä suurin yksittäinen ja kokonaisvaltainen muutos Suomessa ja Lahdessa oli 1990-luvun alun lama. Se hävitti teollisuustyöpaikkoja kovalla kädellä Lahdessakin ja mm. huonekalukonsernit Asko ja Isku kokivat kovia, yrityksiä saneerattiin ja henkilöstön määrää vähennettiin. Laman jälkeen Lahtea on luonnehdittu ruostevyöhykkeen kaupungiksi voimakkaan teollisen taantuman takia.

Silti noin puolet maamme puualan työntekijöistä työskentelee Lahden talousalueella (v. 2007) ja lisäksi Isku on Suomen suurin perheyritys huonekalualalla. Teollisuustoiminta on aikojen saatossa muuttanut muotoaan ja nuo vihreän kullan vuolemisen ajat ovat takana päin ja vielä nykyään aika ajoin huonekaluteollisuus seudulla yskähtelee. Lahtelainen puusepän- ja huonekaluteollisuus on ehkä vähemmän näkyvä kuin huippuvuosina ja toiminnee pienemmin volyymein, (Lakesin yritysrekisterin mukaan valtaosa alueen puu- ja huonekalualan yrityksistä alle 10 hengen verstaita), mutta esimerkiksi koulutukseen Lahti on panostanut ja näin ollen turvataan ammattitaitoisen työvoiman saatavuus tulevaisuudessakin. Ennen vuoden 2008 taantumaa, ounasteltiin että alan työvoimatarve kasvaa sekä alueellisesti että valtakunnallisesti.
Lahden alueella on monipuoliset mahdollisuudet kouluttautua puualalle. Ammattikorkeakoulu kouluttaa insinöörejä puutekniikan koulutusohjelmassa, jossa suuntaudutaan puutekniikkaan tai puutuotetekniikkaan. Koulutuskeskus Salpaus kouluttaa puuseppiä, artesaaneja ja puutalonrakentajia aloina puu-, pintakäsittely-, taidekehystys-, tilarakennus- ja verhoilualat, levy- ja sahaprosessit, veneenrakennus sekä puurakentaminen.

Lisäksi Lahti on voimakkaasti profiloitunut puuhun muotoilussa ja kulttuurissa.

Puuarkkitehtuuripuisto

Puuosaamisen ja muotoilun perinnettä meillä Lahdessa ylläpitää vuonna 1997 perustettu Pro Puu ry., jonka tukikohtana toimii ”Tikkula”, satamassa sijaitseva vanha tulitikkutehdas. Galleriatilassa voi käydä ihastelemassa taidokkaita käsitöitä vakinaisissa ja/tai kuukausittain vaihtuvissa näyttelyissä. Pro Puu tarjoaa alueen n. 50 puualan osaajalla mm. hienopuusepille, muotoilijoille ja arkkitehdille hyvän verkoston, näin pitäen yllä lahtelaista puun muotoilua ja puuseppäkulttuuria. Toiminta-ajatuksensa mukaisesti yhdistys edistää ja kehittää puun käyttöä rakentamisessa ja sisustamisessa sekä lisätä puun yleistä tunnettavuutta materiaalina. Yhdistys järjestää myös alan koulutusta sekä kerää puutietoutta (www.puuproffa.fi – sivusto) ja harjoittaa julkaisutoimintaa.
Pro Puu ry:n ansiokas työ puun hyväksi huomattiin myös Teollisuustaiteen Liitto Ornamossa, joka valitsi yhdistyksen ”vuoden taidekäsityöläiseksi 2001”.

Yksi olennainen osa modernia lahtelaista puukulttuuria on Puu kulttuurissa ja Lahden kaupungin ylläpitämä puuarkkitehtuuripuisto. Se on nähtävyys, joka rakentuu sataman ympäristöön. Puisto koostuu Spirit of Nature -puuarkkitehtuuripalkinnon saajien (ja yhden tuomaristossa toimineen arkkitehdin) suunnittelemista rakennuksista tai rakennelmista. Tällä hetkellä puistossa on kolme teosta: Valotaidekatos Sibeliustalon edessä, Puuspiraali Niemenkadun kiertoliittymässä ja Piano-paviljonki Ankkurin rannassa. Yhdeksi puiston epäviralliseksi teokseksi voidaan laskea maa(ilma)nkuulu Sibeliustalo, jonka puu ja lasi yhtyy saumattomasti puusepäntehtaan tiileen. Oman historiallisen mausteen tuo myös vanha Vesijärven asema, jonka vanhin osa rakennettiin 1868-1869. Ensi vuodeksi on suunnitteilla näköalatasanne Kariniemen järven puoleiseen rinteeseen ja myöhemmin rantaan valmistunnee Aqua-niminen laituri, jonka olemassaolollaan maisemoi vedenpumppaamon.

Kaikki alueen teosten suunnittelijoista ovat ulkomaalaisia, joten voidaan puhua kansainvälisestä puuarkkitehtipuistosta. Se on saumattomasti osana Lahden paikallista puuntyöstämisen jatkumoa, antaen ajattoman materiaalin leikitellä eri muodoissa.

Lähteet:
Kuka, Mitä, Lahti
Puu kulttuurissa ry:n nettisivut
Metsäteollisuuden tietopalvelu
Puusepän teollisuus – Puutuoteteollisuus 3 (Opetushallitus)
Työ- ja elinkeinoministeriön ja TE-keskusten tiedote 2009
Lakesin nettisivut
Liike.info
Lahti Travelin nettisivut
Lahti Guiden nettisivut
Yle Lahti
Lahden kaupungin nettisivut

Urbaani kaunis rappio

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Miten Lahti näkyy internetissä -sarja, osa 21.

Urbaania pysähtyneisyyttä etsimässä
Urban exploration eli suomeksi urbaani löytöretkeily on tutkimusta (kaupunki)ympäristössä, jossa kiinnostuksen kohteena ovat useimmiten hylätyt tehtaat, sahat, huvilat, kaupat, koulut, sairaalat, huvipuistot, kirkot, hautausmaat, kaupungit(!) jne jne. Kohteet on tarkoitus tallentaa siinä kunnossa, mihin ne ovat ”luonnollisesti” asettuneet. Löytöretkeilijöillä on kirjoittamia sääntöjä, joista tärkein lienee se, että vierailijan pitää jättää paikat siihen kuntoon kuin ne olivat retkeilijän sinne saapuessa. Kohteiden kunnioitus kuuluu löytöretkeilyyn.

Myös Lahdesta löytyy mielenkiintoisia kohteita vaikka suurimmat rakennukset eivät kauaa ehdi olla tyhjillään kun ne peruskorjataan tai puretaan. Vuoden 2008 taantuma vaikutti siihen että rakentamista ja korjaustoimenpiteitä on lykätty parempiin aikoihin, joten yksittäiset rakennukset ja kompleksit ovat Lahdessakin ”saaneet” seistä tyhjillään. Tänä päivänä Lahdesta löytyy tyhjillään olevia rakennuksia mm. Tornatorissa, Sopenkorvessa muutamia kohteita, Mytäjäisten varikon tiilirakennukset. Tähän voidaan laskea myös panimo Lahden keskustassa, vaikka kesällä siellä pidettiin taidenäyttely. Ämmälästäkin voi vielä löytää hylättyjä puisia pientaloja, mutta esimerkiksi vanha Yrjölän tila Järvenpään kaupunginosassa joutui syksyllä kaivonkoneen kauhan alle.

Urbaania löytöretkeilyä voi harrastaa turvallisesti myös netissä. Hakuohjelmilla löytyy paljon mielenkiintoisia sivustoja ja tietysti myös suomalaisia. Yksi niistä on Aikamatka.net, jossa on laaja ja monipuolinen kuvasto hylättyjä paikkoja lähinnä Suomesta ja ulkomailta. Lahdesta mukaan on ”päässyt” Tornatorin teollisuusalueen vanha lankarullatehdas, jossa sivunylläpitäjä vieraili huhtikuussa 2009.

Tornatorille on toki suunnitelmat ja osittain ne ovatkin toteutuneet alueen eteläpuolen asuintalojen muodossa sekä teiden rakentamisen myötä, mutta toistaiseksi vanhat tiilirakennukset ovat saaneet viettää hiljaiseloa.

Aikamatka.net – Tornator

Jätän vain jalanjälkiä – I Only Leave Footmarks on aiheeseen liittyvä lyhytelokuva. Tuotanto Silent Paprika Films.

Eteläinen kehätie ja asemanseutu

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahdessa on tänä vuonna käynnistynyt Yleiskaava 2025 -prosessi, joka on tarkoitus viedä päätökseen vuonna 2012. Kaava on nähtävillä mm. Lahden kaupungin nettisivuilla ja siitä voi ja kannattaakin antaa palautetta. Kaavasta järjestettiin marraskuun lopulla seitsemän esittelytilaisuutta, jotka menivät itseltäni viimeistä lukuunottamatta hieman sivusuun, paikallislehdestä tuli sentään tutustuttua että mistä on pääpiirteissään kyse. Viimeiseen menin lähinnä varikon suunnitelmien takia Lahden rautatieharrastajien puheenjohtajan toivomuksesta, mutta toki lahtelaisena oli kiinnostaavaa muutenkin kuulla missä mennään vuonna 2025, tai ainakin missä voitaisiin mennä. Viimeinen kaavatilaisuus pidettiin Metsäkankaan koulussa, jonka musiikkiluokkaan oli mukavasti pakkautunut paikallisia, niin että tuoleja piti hakea naapuriluokasta lisää. Esittelystä vastasi kaupungin arkkitehti Anne Karvinen-Jussilainen ja monologin jälkeen paikalla olijat esittivät kysymyksiä ja kommentteja, liittyen lähinnä Ala-Okeroistentien parannukseen ja Metsäkankaan koulun kohtaloon sekä lähiön kehittämiseen. Tämä artikkeli perustuu osittain yleiskaavaan, mutta on jo ollut työn alla pidempään ja nyt on hyvä aika julkaista mielipidehenkinen katselmus valtatie 12:sta ja rautatieaseman seudun suunnitelmista.

Valtatie 12

Lahden eteläistä keskustaa ja asemanseutua on vaikea kehittää, sillä aluetta halkoo yksi Suomen poikittaisista valtaväylistä. Valtatie 12:sta on ollut useita suunnitelmia sen parantamisesta Tuuloksen ja Kouvolan välillä. Hollola-Tuulos-Hämeenlinna (pdf-linkki) sekä Uudenkylän-Jokue (pdf-linkki) välisen tien perusparannus ja/tai uudelleenlinjaus ovat olleet jo esillä jonkin aikaa. Lahden keskustassa nykyinen valtatie on tarkoitus muuttaa tukemaan myös kaupungin sisäistä liikennettä, kun eteläinen ohitie valmistuu. Tiehallinnon sivuilla todetaan: ”Valtatie 12 Lahden eteläisen kehätien yleissuunnitelma on valmistunut marraskuussa 2008. Yleissuunnitelmassa esitetään, että valtatie 12:lle rakennetaan Lahden eteläinen kehätie tarvittavine tie- ja liittymäjärjestelyineen Soramäen ja Kujalan välille niinsanotun Launeen vaihtoehdon mukaisesti.” Sivuilla voi tutustua myös kehätien virtuaalimalliin.

Eteläistä kehä-/ohitietä on (yleis)kaavailtu jo neljäkymmentä vuotta ja tällä hetkellä tien rakentaminen on kiinni rahoituksesta. Etelä-Suomen Sanomat kertoi 2.12. että ainakaan vielä valtiolta ei ole luvassa tielle edes suunnittelurahaa. Nykyään Päijät-Hämeen liikenneasioista vastaa Uudenmaan ELY, jolle se siirtyi Hämeen tiepiiriltä 1.1.2010. ELYä toivotaan samaan pöytään yhdessä liikenneviraston kanssa (Ilkka Viljanen, Etelä-Suomen Sanomat 2.12.). Lahdessa ja Hollolassa kaivataan nopeaa asian edistämistä ja edistymistä.

Kehätien valmisteluvaiheessa oli muitakin vaihtoehtoja kuin Laune. Suunnitelmissa oli mm. Renkomäen vaihtoehto sekä tien kehittäminen nykyisellä paikallaan, joista viimeinen vaihtoehto ei tullut kysymykseen Lahden eikä Hollolankaan kohdalla. Väylien modernisointi olisi varmasti kannattavinta tehdä niiden nykyisillä paikoilla, mutta tila ei anna tähän myötä. Muutkin vaihtoehdot putosivat pois ja ainoaksi realistiseksi vaihtoehdoksi jäi Launeen linjaus, jota myös Tiehallinto kannatti. Vaikka tien vastustamiselle syntyi oma kansanliike, on yleinen tuntuma, että lahtelaisten keskuudessa tien linjausta Launeelle kannatetaan ja jopa kiirehditään.

Etelä-Lahti halkeaa?

Monet eteläisen kehätien arvostelijoista ovat vastustaneet tietä etenkin lounaisen Lahden luontoarvojen heikkenemisen takia. Toinen paljon esillä ollut perustelu tietä vastaan on ollut se, että se pirstoaa yhdyskuntarakennetta tiiviissä Etelä-Lahdessa, jossa on runsaasti asutusta. Toisaalta Launeen palvelut ja keskustan kehittäminen ajavat tietä Launeelle. Yhdyskuntarakenteen liiallisen pilkkomista lieventää se, että tie on viety osin maan alle. Tunnelit on tarkoitus rakentaa Patoniityn pallokentän ja Liipolan mäen ali.

Launeen paljon kritisoitu ”markettipuisto” on tuonut liikenteen teille, jotka ovat rakennettu 30 vuotta sitten, ja joita tuskin rakennettiin nykyisille liikennemäärille. Tulevaisuudessa Laune ja ylipäänsä eteläiset osat tulevat entisestään tiivistymään. Niinpä jo tien rakentamisen yhteydessä on mietittävä miten arvokas tonttimaa voidaan hyödyntää rikkomatta ja hajoittamatta eteläistä Lahtea. Yhtenä esimerkkinä Hämeenlinna, joka on tehnyt suunnitelmat moottoritien kattamiseksi rakennuksilla. Aivan vertailukelpoisia Lahti ja Hämeenlinna ole, mutta Kanta-Hämeessa on ymmärretty että arvokas tonttimaa keskeisellä paikalla on oltava muutakin käyttöä kuin läpiajoliikenteen tukeminen. Kaupunkeja halkovat pääväylät olivat autoistumisen myötä ajanhenki 1960-luvulla, jonka huipentumana voidaan pitää Helsingin Smith & Polvisen -suunnitelmaa.

Valtatie aseman tukkeena

Syyksyllä 2006 oikoradan valmistumisen kynnyksellä myös Lahden rautatieasema, laiturit ja tekniikka valmistuivat nykyvaatimuksia vastaaviksi. Vaikka raideliikenteen käyttäjien olosuhteet paranivat aiemmasta huomattavasti, aseman ympäristö on vielä keskeneräinen. Alueen yksi tärkeimmistä hankkeista on paljon puhuttu matkakeskus ja sitä on alustavasti suunniteltu mm. konsultin avulla. Linja-autopalveluiden yhteyteen rakennettaisiin ostoskeskus, joka toisi alueelle kaupallisia palveluja. Asemanseutu vilkkaasta liikennöinnistä huolimatta on ollut niiden suhteen harmaata aluetta. Lahdessa kulku keskustaan etelästä tapahtuu pääosin kolmesta kohtaa, rautatien yli tai ali. Kansanomaisesti ilmaistuna nämä paikat ovat Starkin silta, Upon silta ja asematunneli. Näiden pisteiden kautta keskustaan suuntautuvat ihmisvirrat keskittyvät rajatulle alueelle. Silti esimerkiksi asemanseudun palvelupotentiaalia ei ole pystytty hyödyntämään. Alueella on jatkuva virta, oli sitten kyse Lahteen tulevista/lähtevistä junamatkustajista tai kaupungin sisäisistä läpikulkumatkalaisista.

Rautierakenteiden sekä katujen eritasoisuuden ja etenkin valtatie 12:sta takia asemanseutu on epäyhtenäinen ja siksi vaikea kehittämiskohde. Vaikka oikoradan remontissa seutu kohentui, itse perusrakenteet eivät muuttuneet. Alueella on paljon ”kuollutta” pintaa, asfalttia ja betonia ja pimeitä kulmia (jotka ovat alttiina töhryille). Risteävät kadut, Vesijärvenkatu-Uudenmaankatu ja Mannerheimintie (valtatie 12), tekevät alueen maankäytöstä erityisen haastavan. Vasta valtatien siirron jälkeen eteläiseen Lahteen – jolloin raskas liikenne siirtyy pois keskusta-alueelta – asema/matkakeskus saadaan tiivimmin osaksi keskustaa. Viimeisimmässä kaavailuissa Etelä-Suomen Sanomissa julkaistussa artikkelisssa, aseman eteen tiejärjestelyihin on hahmoteltu kiertoliittymää, joka ei tunnetusti ole kovinkaan jalankäyttäjäystävällinen.

Alueelle on myös suunniteltu enemmän tai vähemmän tosissaan myös tunnelivaihtoehtoja. Uudenmaankadun liikenne siirtyisi Saimaankadulle Anttilanmäen ja radan alittavan tunnelin, jolloin Vesijärvenkatu rauhoittuisi läpiajoliikenteen osalta. Mannerheimintie aseman edustalla vietäisiin maan tai kannen alle, jolloin aseman ja keskustan välinen yhteys vahvistuisi. On myös ehdotettu että radan ja Mannerheimintien väliin vanhan asemanpäällikön edustalle rakennettaisin betonikansi, joka toisi lisää liikkumatilaa ahtaalle alueelle. Ratkaisu yhtenäistäisi koko miljöötä.
Lisäksi on heitelty ilmoille ajatuksia tunnelista radiomäen ali, keskustasta suoraan asemalle.

Myös aseman eteläpuoli kehittyy ja tiivistyy. Vuonna 2009 Uudenmaankadun varteen alettiin rakentaa uusia rakennuksia aivan radan tuntumaan, mm. vanhusten palvelutalo sekä muita asuintaloja. Kaupunki käytti etuosto-oikeutta Moisionkatu 4:ssa, joten aseman alue tullee laajenemaan myös tälle tontille. Kaavanmuutoksen tavoitteena on mahdollistaa yksityisen robottiparkin rakentaminen helpottamaan rautatiematkustajien pysäköintiä (lähde).
Yksi epäkohta on se, että asemalta puuttuu mahdollisuus lyhytaikainen pysäköintiin ja matkustajien jättämiseen/noutamiseen pienellä odotusvaralla. Nyt matkustajat jätetään milloin mihinkin, joka ruuhkauttaa varsinaisia pysäköintialueita aseman etelä- ja pohjoispuolella.

Kevyenliikenteenväylätkin kaipaavat parannusta. Yleiskaava 2025 liittyvässä keskustan teemakartassa (pdf) näkyy että kevyenliikenteen kehittämisen paino on radan itä-länsisuunnassa. Lännessä radanpihan suuntaan ja itään Askon alueelle. Ratapihanhan siirtoa Sopenkorpeen on mietitty, joten rautatiealue tullaan kaavoittamaan tulevaisuudessa asuin- ja toimistokäyttöön. Ratapihan eteläpuolella olevan Santamäen ns. Starkin hallit on tarkoitus purkaa ja alue saattaa asuinkäyttöön.
Myös Salininkadun suunnalta on suunniteltu yhteyttä myös radan ali etelään.
Uudenmaankadun länsipuolen kevyenliikenteen väylä on kovin heikkotasoinen (mäkinen ja kapea) sen käyttäjämääriin suhteutettuna. Etenkin asemalta purkautuvat ihmismassat aiheuttavat joskus vaaratilanteita. Toivottavasti väylää kohennetaan tulevaisuudessa.

Asema-alueen kunnostus oikoradan rakentamisen yhteydessä oli hyvä alku. Nyt alueen muu infrastruktuuri pitäisi ajanmukaistaa. Tämä tietysti riippuu eteläisen ohitien valmistumisesta.