Aihearkisto: Esittelyt

Lahtelaisuuden eri puolien esittelyt ja huomiot

Alasenjärven ympäriajo

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kun vapunaattona suoritettu työ oli tehty ja sen jälkeinen juhliminen suoritettu, oli vapunpäivänä aikaa pyöräretkelle. Edellisenä päivänä äidin pyörään vaihdetut takakumit loistivat uutuuttaan, ja nyt olivat tarkoitus sisäänajaa Alasenjärven ympäriajossa. Edellisen renkaan ulosajoin, sillä seurauksin että sisäkumi poksahti. Vappusääksi oli luvattu jo aiemmin tällä viikolla koleaa. Ja Facebookissa kavereiden statuspäivitysten mukaan myös lumisadetta. Vilkaisu ulos ikkunasta vahvisti väitteet todeksi. Nämä jäi kuitenkin kuuroiksi, joten keli olikin oiva pyöräilylle.

Vilkaisin kartasta nopeasti mahdollisen reitin tai ainakin sen alun. Suunnitelmissa oli kuitenkin ajaa Kytölän kautta Viuhaan ja sieltä Ahtilan kautta kotiin. Viuhaan törmäsin tietoisesti vasta muutama vuosi sitten kun näin linja-autossa eli linkussa tekstin Viuha. En olisi osannut sitä kartalle sijoittaa, mutta linkun numerosta päättelin kuitenkin sen olevan jossain Pohjois-Lahdessa, myös senkin takia että Etelä-Lahti oli jo tullut tutuksi, joten siellä se ei voinut olla. Kotiin päästyäni tarkistin Viuhan sijainnin ja siellähän sen Alasenjärven pohjoispuolella sijaitsi. Muistelin, että joskus kymmenisen vuotta sitten olin autolla alueen läpi ajanut, mutta muuta ei jäänyt mieleen kuin mutkaisa tie järven likellä. Siksi pyörällä, näin saa ympäristöön paremmin kontaktin ja mielenkiintoiset yksityiskohdat nousevat esiin hiljaisissa nopeuksissa.
Retken suunta oli tällä kertaa poikkeuksellinen, sillä se oli puhtaasti ei-rautatiehenkinen pyöräretki. Koville se otti, mutta kestin sen kuin mies (joka ajaa naistenpyörällä). Vappu-Viuha alkakoon.

Matka alkoi Kiveriöstä Kytölään, jossa kiinnostus kohdistui monikerroksisen omakotialueen ihasteluun. Olipa siellä yksi autiotalokin. Ensimmäinen varsinainen kiintopiste oli Kytölän siirtolapuutarha sekä uimaranta, jonka vieressä oli yksityinen leirintäalue.

Kamerasta loppui jo alkumatkasta akku, joten Lahden tallentaminen jäi sillä kertaa kovin vaisuksi. Ehkä ensi kerralla malttaa ladata akun, eikä vain olettaa sen kestävän. Luulisi aikuisen sen ymmärtävän, mutta aina sitä jaksaa itsensä yllättää.

Seuraavaksi matka jatkui Savontietä pitkin Takkulan golf-kentän ohi, kohti Sipurantietä. Risteyksessä oli yksi uimaranta ja kyltti, joka kertoi ylimaakunnallisesta retkeilupoluista. Sama löytyy myös internetistä kaupungin sivuilta. Tätä onkin tarkoitus hyödyntää jatkossa paremmin.
Sipurantie on asfaltoitu, mutta mutkainen. Tosin Viuhan ”keskiosiin” muodostunut uusi kylämäinen omakotialue, on aiheuttanut sen, että ainakin toistaiseksi osa tiestä on hiekkainen kun infraa rakennetaan. Tienpätkä saa mm. valaistuksen ja pyörätien. Viuhan rannoillahan on jo ollut vuosia asumista.

Ahtialan puolella, rannassa Lepolan loma- ja kurssikeskuksen yhteydessä huomion kiinnitti iso ja vanha navetta. Ei kuulunut ammuntaa. Matka jatkui rantaa seuraten kohti Herrasmannin retkeilyaluetta ja uimarantaa. Alueelle oli majoittunut muutamia karavaanareita, mutta muuten alue oli hiljainen, valmiina kesän riemuihin.

Lähellä Myllypohjaa ulkoilureitti kulki kahden pellon välistä ja reitin vierellä oli joku joki. Se laski Alasenjärveltä, johonkin. Nimi ja määränpääkin selvisi vasta tätä kirjoittaessa internetin äärellä. Joki oli Potilanjoki, jonka suuntana oli Kymijärvi. Ahtialan Selkätiellä jäin hetkeksi ”fiilistelemään” sillan kupeeseen virtaavaa vettä ja siitä syntyvää ääntä.

Tämän jälkeen suuntasin Ahtialan Selkätietä pitkin kohti Kytölää. Tie oli mutkainen, mäkinen ja hiekkainen, mutta matka sujui kevyesti, seutuja tarkkaillen. Hetken ajaltuani saavuin jälleen asuntoalueelle ja tiekin oli vaihtunut Kytölän Selkätieksi ja kohta olinkin tutuissa maisemissa, matkan alkulähteillä.

Loppumatkasta niistin vahingossa hihaani. Onneksi kukaan ei nähnyt.

Lahtelaista kuvagalleriaa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Avasin lähes vuosi sitten kuvagallerian urban.pictures.fi (hieman eri nimellä silloin), jonka toimintaperiaate perustuu valmiiseen galleriapohjaan. Edullisen vuosimaksun maksaessa saa eteensä yksinkertaisen käyttöjärjestelmän ja yksinkertaisen näkymän. Nykyään jokainen pystyy luomaan suhteellisen vaivattomasti tämäntyyppisiä ”tavissivustoja” ja jakamaan kätevästi tallennettua historiaa ja jakamaan sitä pitkälle jälkipolville.

Galleriaan on tarkoitus tyhjentää omia kuva-arkistoja, jotka koostuvat pääasiassa Lahdessa otetuista kaupunkikuvista sekä rautateistä (rautatieaiheisia kuviani löytyy myös suositulta Vaunut.org-sivustolta). Suurin osa arkistokuvistani ei näyttäydy kovin kiinnostavilta nyt, mutta luulen että ainakin osassa voi nähdä muutaman vuosikymmenten päästä arkista historian havinaa. Omaa kameraa minulla ei ole, joten kiitos niille, jotka ovat omaansa minulle lainanneet. Välillä kuluu pitkiäkin aikoja jolloin ei tule kuvattua. Kuvauskipinä iskee kun huomaa konkreettiset muutokset lähiympäristössä tai kun lukee lehdistä uusista rakennus- tai kaavasuunnitelmista.

Hiljattain muuton yhteydessä löysin nipun valokuvia, jotka luulin jo hävittäneen. Kuvat olin ottanut joskus 1990-luvun lopulla ja kun saan ne skannattua, laitan ne sivustolle esille. Omalta kohdalta Lahden tallentaminen alkoi juuri 1990-luvun lopulla, kun tietoinen kiinnostus kaupunkiympäristöön oli syntynyt 1990-luvun alussa. Osa kuvista on Ankkurista, aikaa ennen Sibeliustalon valmistumista, muusta uudesta rakennuskannasta puhumattakaan. 90-luvun loppu ei nyt tunnu kovin kaukaiselta, mutta lähihistoria on kiinnostavaa juuri siksi että että Lahdessakin moni paikka on täysin muuttanut muotoaan lyhyessä ajassa. Ja vaikka näin tapahtuu, aina voi löytää ympäristöstä tunnistettavia kiintopisteitä, jotka kiinnittävät paikkaan, jonka tuntee omaksi muutoksista huolimatta.

urban.pictures.fi-sivustolla on tällä hetkellä vain kolme kuvakoostetta, mutta toivon mukaan pääsen keväällä täydentämään sitä ahkerammin. Ajatuksena on myös ollut että julkaisisin sivuilla myös muutakin kuin valokuvia, esim. vuosien varrella tekemiäni julisteita ym.

Kannattaa käydä tutustumassa myös Ratapihaan (jonka banneri on istunut jo jonkin aikaa tuossa oikeassa laidassa), joka on rautatieharrastajaystäväni ylläpitämä: ”Ratapiha.com on kuvablogi Lahesta, pääaiheina muuttuvan rautatie- ja kaupunkikulttuurin ilmiöt ja tapahtumat.”

Omaa luokkaansa verrattuna edellämainittuihin on Chicago.fi, joka onkin tulevien (?) ammattilaisten ylläpitämä vapaamuotoinen, sivujen esittelyssä todetaan tyhjentävästi:

”Z-junan päätepysäkki on paikka, jossa nuori suomalainen valokuva kasvaa. Chicago.fi -sivusto esittelee Muotoiluinstituutin valokuvaa intohimolla ja ehdottoman tosissaan. Se on paikka ilman rajoja, ilman johtajaa. Sillä ei ole visuaalista linjaa eikä tyylisuuntaa. Chicago.fi on kaikkea sitä, mitä elävä, muuntuva ja moninainen valokuva on.

Chicago.fi on opiskelijoiden itse luoma, ideoima ja ylläpitämä sivusto, joka syntyi tarpeesta näkyä ja olla. Sivusto esittelee rönsyilevää ja tekijälähtöistä valokuvaa, sekä saattaa vihdoin yleisön nähtäville sen yhteisöllisen voimakkuuden ja kuvallisen ilmaisun vahvuuden, mikä ’Lahden valokuvakouluun’ on aina liitetty. Chicago.fi kutsuu nauttimaan, pysähtymään ja häkeltymään valokuvasta.”

Mainoskuvia Päijät-Hämeestä pääsee ihailemaan Lahdenseutu.net-sivulla.

Lehteä tekemässä osa 5

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Valitettavasti sivujen päivitystahti on hieman laantunut, tähän on muutamia syitä. Ensinnäkin aloitin aikuisopinnot Salpauksessa ja tarkoituksena on valmistua tämän vuoden loppuun (viimeistään ensi vuoden alkuun) mennessä teollisuuspuusepäksi. Lisäksi aikaa vievät myös ”normaalit” yhdistystoimet Lahti-seurassa ja Topparoikassa, ym. harrastukset sekä osa-aikatyö.

Lahen Lehti silti sinnittelee hengissä ja uutisia pyrin päivittämään normaaliin tapaan. Uutisia, juttuja ja vinkkejä voi edelleen lähettää osoitteeseen info(a)lahenlehti.fi.

Mukavaa kevään odotusta!

Mukkulan rannalla

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Taustaa
Alunperin Mukkula on ollut tilan nimi, tarkoittaen myös kylää. Nimen on arveltu olevan peräisin ruotsalaisesta Mokulla-nimestä, joka tarkoittaa kangaskukkulaa. Mukkulan tilasta on mainintoja 1400-luvulta ja kartanon omistajat ova mainitut maarekisterissä 1539 alkaen.

Mukkula yhdistettiin Hollolasta Lahden kaupunkiin 1.1.1933. Mukkula on pääosin 1960-70-luvuilla rakennettu väljä ja vehreä kaupunginosa. Asuinalueen ydin on ostoskeskus, jonka houkuttelevuutta lisätiin remontilla, johon kuului sekä koko alueen yleisilmeen parantaminen että liikennejärjestelyiden selkeyttäminen. Näillä toimin on pyritty torjumaan Holmaan valmistuneen suurkaupanyksikön vaikutusta.
Alueen muita mainittavia palveluita ovat mm. peruskoulu (lukio lakkautettiin vuonna 2007), päiväkoti, kirjasto, Mukkulan kirkko, joka kuuluu keski-Lahden seurakuntaan. Mukkulan kenttä on monen alasarja- ja kortteliiga-joukkueen ”kotiareena”. Onpa FC Lahtikin käynnistellyt kauttaan tekonurmella.

Kesäpäivän lahtelainen saa vietettyä mainiosti Mukkulassa Vesijärven rannalla. Uimamahdollisuuksien lisäksi rannassa järjestetään tansseja ym. erilaisia tapahtumia, mm. Hiphop-kaupunkifestivaali Summer Up on ollut yleisömenestys.

Uusia suunnitelmia
Historiallinen kartanon alue on yksi Lahden tunnetuimmista paikoista ja tunnetaan laajalti Lahden ulkopuolellakin, ulkomaita myöten lähinnä 1960-luvulla aloitetun kansainvälisen kirjailijakokouksen myötä. Mukkulassa tapahtumaa ei enää järjestetä ja viime vuosina yrittäjätkin ovat kaikonneet kartanosta. Kartanon omistajana Lahden kaupunki on etsinyt uutta vuokralaista vuodesta 2008 lähtien, kun viimeisin vuokralainen ajautui konkurssiin.

Loppuvuodesta 2010 Etelä-Suomen Sanomat ja Lahden Radio uutisoivat kartanon ympäristön uusista suunnitelmista. Työryhmä on selvittänyt alueen kehittämismahdollisuuksista ja nostaa se Lahden matkailun ehdottomaksi vetonaulaksi, mm. nykyisen leirintäalueen paikalle Kartanoniemeen on suunniteltu 10 000 neliön hotelli. Uusiutunut kartanoalue tukisi Mukkulan kaupunginosan kehitystä ja kasvua ja selvityksen mukaan se palvelisi kaupungin pohjoista puolta virkistys- ja tapahtuma-alueena. Selvitys ei koske kartanomiljöötä piharakennuksineen ja pihapiireineen. Kartano on luokiteltu kulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokkaaksi.
Mukana suunnittelutyössä ovat Lahden kaupunki, Lakes, Vanajanlinna Oy ja konsulttiyritys GSP Group.

Yhdistys
Kaupunginosan hyvinvointia ylläpitää omalla panoksellaan vuonna 1968 perustettu Mukkula-seura ry. Yhdistyksen tarkoituksena on mm. ”toimia Mukkulan asutusalueen asukkaiden yhdyssiteenä sekä edistää heidän kotiseutuharrastuksiaan, kehittää paikkakunnallista yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, ja edistää Mukkulan asutusalueen sivistykselliseen ja taloudelliseen kehittämiseen sekä maisemakulttuurin vaalimiseen tähtäävää toimintaa”
Seuran nettisivut ovat informatiiviset. Sivuilla esitellään perusbyrokratian lisäksi seuran järjestämää toimintaa, mm. Mukkula-päivän tikkakisan tulokset (viimeiset vuodelta 2009). Raportaaseja on joulu- ja talvitapahtumista ja infoa viime vuoden yhteislauluilloista sekä vuodesta 2009 alkaen ikäliikuntaryhmistä. Sivujen viimeistä päivityksestä ei ole kuin kuukausi (18.12.2010), joten suhteellisen ajantasalla sivut tuntuvat olevan uusimman tiedon suhteen. Visuaalisesti sivut ovat ”kotikutoiset”. Vaikka kaupunginosia on turha alkaa rankkaamaan paremmuusjärjestykseen, sille kysehän on pääosin subjektiivisesti koetusta asumisviihtyvyydestä, on toki huomioitava se että tietyillä alueilla on ulospäin enemmän annettavaa. Niinpä toivoisi monipuoliselle Mukkulalle edustavampia sivuja, ja mikseipä kielivaihtoehdoksi myös englantia. Kuten todettua, onhan Mukkula yksi tunnetuimmista kaupunginosistamme ellei tunnetuin.

Lähteet
Wikipedia
Vellamon vinkit
Lahdenseutu.net
Lahden Radio
Mukkula-seuran ry:n nettisivut

Puuseppien kaupunki

Julkaistu , kirjoittanut

Tunnettu sanonta on että kukaan ei ole seppä syntyessään, mutta pilke silmäkulmassa voidaan väittää, että jos Lahteen sattui syntymään 1900-luvulla, oli suuri todennäköisyys että joutui tahi pääsi tekemiseen puuteollisuuden kanssa. Yleisesti on luonnehdittu että Lahti oli 1900-luvulla puuseppien kaupunki, jossa puu on muuttanut muotoaan kaupungissa vuosisatojen, tiilen ja betonin keskellä.
Näin korostetusti puu ei enää näyttele osaansa Lahdessa 2000-luvulla. Puu on silti läsnä, mutta historian saatossa puun rooli on noussut teollisuudesta kulttuuriksi, taloushyödykkeestä taiteeksi.

Metsäteollisuuten vaikeudet

Suomessa näkymät metsäteollisuudessa ovat ylipäänsä on viime vuosikymmeninä ovat olleet laskusuhdanteessa. Syitä viimeaikojen vaikeuksiin voidaan hakea maailmantalouden taantumasta, mutta pitemmällä aikavälillä syynä on kokonaisvaltainen metsäteollisuuden rakennemuutos. Suomalainen metsäteollisuus siirtyi globaalin talouden piiriin viimeistään 2000-luvulla. Tuotantoa on siirretty kehittyviin maihin, jolloin pyritään turvaamaan kustannustehokkuus sekä se että ollaan ”lähellä asiakasta”. Kun Suomessa metsäteollisuuden osuus oli 1950-luvulla 80 % viennistä (v. 1946 metsätyöläisiä 200 000), vuonna 2008 (työllisti 60 000 suomalaista) se oli noin 20 %. Vuonna 2009 työllisten määrä jatkui edelleen laskua, ollen yhteensä 48 500 henkilöä, joista noin 24 000 henkilöä työskenteli puutuoteteollisuudessa ja loput massa- ja paperiteollisuudessa.

Metsäteollisuustuotannon arvo Suomessa mukaanlukien huonekalut oli viime vuonna (2009) 16,7 miljardia euroa (puutuoteteollisuus 5,7 miljardia, massa- ja paperiteollisuus 11 miljardia). Metsäteollisuuden viennin arvo ilman huonekaluja oli vuonna 2009 8,6 miljardia euroa (v. 2008 11,2). Massa- ja paperiteollisuuden sekä puutuoteollisuuden viennin arvo laski edellisestä vuodesta, paperin ollessa 7 miljardia euroa ja puutuotteiden viennin 1,6 miljardia euroa.
Sen sijaan talouden taantuma vuonna 2008 vaikutti varsin hitaasti suomalaiseen huonekaluteollisuuteen, sillä toimialalla laskua tuotannon bruttoarvo laski vuositasolla vain 4,5 % edelliseen vuoteen verrattuna. Huonekalujen vienninarvo oli 242 miljoonaa euroa (Työ- ja elinkeinoministeriön ja TE-keskusten tiedote. Metsäteollisuuden tietopalvelun lähde ilmoitti 282 miljoonaa euroa), mikä oli lähes samaa tasoa kuin vuonna 2007. Laskua tuli reilusti vuonna 2009, kun huonekaluja vietiin vain 157 miljoonan euron arvosta.
(Tilastot selviävät Metsäteollisuuden tietopalvelusta ja Työ- ja elinkeinoministeriön ja TE-keskusten tiedotteesta)

Suomen puusepänteollisuus kasvoi voimakkaasti sotien välillä. Kun vuonna 1913 maassamme oli 63 puusepäntehdasta (työntekijöitä 2371), joista varsin monet valmistivat myös huonekaluja, niin vuonna 1939 210 puusepäntehdasta työllisti 5000 ihmistä.
2000-luvulle tultaessa alalla toimi noin 1300 yritystä, jotka työllistivät noin 11 000 henkilöä. Suurin haaste on tuonti. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan vuonna 2008 Suomeen tuotiin ulkomailta ennätysmäärä huonekaluvalmisteita, suurinpana tuontimaana Ruotsi. Vuonna 2008 ostetuista kodin huonekaluista jopa 50–60 prosenttia on valmistettu ulkomailla ja tuonnin arvo oli 521 miljoonaa euroa. Huonekaluala työllisti vuonna 2009 10100 ihmistä.

Taloudellisten tappioiden lisäksi metsäteollisuuden imagoa ovat laskeneet maailman suurimman sellutehtaan ongelmat Brasiliassa sekä 2000-luvun alussa tappiollinen Pohjois-Amerikan valloitusyritys, joka jätti jälkeensä suljettuja tehtaita.

Lisäksi puun vientiä Venäjälle ovat kurittaneet Venäjän asettamat puutullit suomalaiselle puulle. Huhtikuussa 2008 tulli nousi 10 eurosta 15 euroon kuutiolta. Viime vuonna Venäjä kertoi kuitenkin lykkäävänsä tullin nostoa ainakin vuoteen 2011.

Lahdessa teollisuudesta kulttuuriin

Huonekalujen tehdasmainen valmistui alkoi Suomessa 1800-luvun lopulla, Helsingin noustessa johtavaksi puusenpänteollisuuden keskukseksi. Tähän vaikutti merkittävästi voimakas julkinen rakentaminen tuohon aikaan. Huonekaluvalmistajista vuonna 1881 toimintansa aloittanut Hietalahden höyrysaha (myöh. Hietalahti Osakeyhtiö) oli alan johtavia yrityksiä.

Kun rautatie Riihimäeltä Pietariin Lahden kautta valmistui vuonna 1870, sai kaupunkimme uudenlaisen mahdollisuuden kehittää puuteollisuuttaan. Vesijärven rannoille perustettiin teollisuuslaitoksia, mm. Lahtis Ångsåg – Lahden Höyrysaha, joka aloitti toimintansa kesällä 1870. Lisäksi Vääksyn kanavan valmistuminen vuonna 1871 avasi suoran vesiväylän Lahdesta Keski-Suomen runsaisiin metsiin. Kanavaa oli suunniteltu jo 1850-luvulta lähtien, mutta rakennustöihin päästiin vasta 1868. Aiemmin rahti Päijänteeltä oli kuljetettu Asikkalan Anianpeltoon, josta se vietiin hevosilla Porvooseen, mutta kanavan ja rautatien valmistuttua puu(tavara) saatiin suoraan Lahteen, josta ne rahdattiin rautateitä pitkin etelän satamiin.

Lahteen kehittyi hiljalleen puuosaamista, joka vaikutti kaupungin elinkeinoelämään ja imagoon useiksi vuosikymmeniksi. Kaupungin monipuolisen puunkäytön historian kiteyttää Kuka, Mitä, Lahti -sivusto:

”Yksi Lahdelle leimaa antanut teollisuudenala on puusepänteollisuus. Rulla- ja vaneriteollisuuden tapaan senkin perustana olivat Päijänteen alueen koivuvarat ja kaupungin liikenteellinen asema. Varsinaisesti lahtelaisesta puusepänteollisuudesta voidaan puhua vasta 1910-luvulta lähtien, mutta jo 1930-luvulla Lahdesta puhuttiin puuseppien kaupunkina. Silloin Lahti oli maamme puusepänteollisuuden kiistaton keskus.”
[…]
”Puusepänteollisuudesta lähtenyt lahtelainen huonekalujen valmistus sai jo sotien välisenä aikana maassamme johtavan aseman. ’Puuseppien kaupunki’ muuttui 1960-luvulla huonekaluteollisuuden voimistuessa ’kalustajien kaupungiksi’.”

Toisen maailmansodan jälkeen Etelä-Pohjanmaa kohosi Lahden rinnalle toiseksi tärkeäksi huonekalualan keskukseksi. Tehtaat olivat verrattain pieniä ja paljon oli verstaita, jotka valmistivat tyylihuonekaluja ja päällystettyjä huonekaluja. 1980-luvun lopulla yli 40 % huonekalualan yrityksistä toimi entisen Vaasan läänin alueella ja n. 20 % Lahden talousalueella.

Ehkä suurin yksittäinen ja kokonaisvaltainen muutos Suomessa ja Lahdessa oli 1990-luvun alun lama. Se hävitti teollisuustyöpaikkoja kovalla kädellä Lahdessakin ja mm. huonekalukonsernit Asko ja Isku kokivat kovia, yrityksiä saneerattiin ja henkilöstön määrää vähennettiin. Laman jälkeen Lahtea on luonnehdittu ruostevyöhykkeen kaupungiksi voimakkaan teollisen taantuman takia.

Silti noin puolet maamme puualan työntekijöistä työskentelee Lahden talousalueella (v. 2007) ja lisäksi Isku on Suomen suurin perheyritys huonekalualalla. Teollisuustoiminta on aikojen saatossa muuttanut muotoaan ja nuo vihreän kullan vuolemisen ajat ovat takana päin ja vielä nykyään aika ajoin huonekaluteollisuus seudulla yskähtelee. Lahtelainen puusepän- ja huonekaluteollisuus on ehkä vähemmän näkyvä kuin huippuvuosina ja toiminnee pienemmin volyymein, (Lakesin yritysrekisterin mukaan valtaosa alueen puu- ja huonekalualan yrityksistä alle 10 hengen verstaita), mutta esimerkiksi koulutukseen Lahti on panostanut ja näin ollen turvataan ammattitaitoisen työvoiman saatavuus tulevaisuudessakin. Ennen vuoden 2008 taantumaa, ounasteltiin että alan työvoimatarve kasvaa sekä alueellisesti että valtakunnallisesti.
Lahden alueella on monipuoliset mahdollisuudet kouluttautua puualalle. Ammattikorkeakoulu kouluttaa insinöörejä puutekniikan koulutusohjelmassa, jossa suuntaudutaan puutekniikkaan tai puutuotetekniikkaan. Koulutuskeskus Salpaus kouluttaa puuseppiä, artesaaneja ja puutalonrakentajia aloina puu-, pintakäsittely-, taidekehystys-, tilarakennus- ja verhoilualat, levy- ja sahaprosessit, veneenrakennus sekä puurakentaminen.

Lisäksi Lahti on voimakkaasti profiloitunut puuhun muotoilussa ja kulttuurissa.

Puuarkkitehtuuripuisto

Puuosaamisen ja muotoilun perinnettä meillä Lahdessa ylläpitää vuonna 1997 perustettu Pro Puu ry., jonka tukikohtana toimii ”Tikkula”, satamassa sijaitseva vanha tulitikkutehdas. Galleriatilassa voi käydä ihastelemassa taidokkaita käsitöitä vakinaisissa ja/tai kuukausittain vaihtuvissa näyttelyissä. Pro Puu tarjoaa alueen n. 50 puualan osaajalla mm. hienopuusepille, muotoilijoille ja arkkitehdille hyvän verkoston, näin pitäen yllä lahtelaista puun muotoilua ja puuseppäkulttuuria. Toiminta-ajatuksensa mukaisesti yhdistys edistää ja kehittää puun käyttöä rakentamisessa ja sisustamisessa sekä lisätä puun yleistä tunnettavuutta materiaalina. Yhdistys järjestää myös alan koulutusta sekä kerää puutietoutta (www.puuproffa.fi – sivusto) ja harjoittaa julkaisutoimintaa.
Pro Puu ry:n ansiokas työ puun hyväksi huomattiin myös Teollisuustaiteen Liitto Ornamossa, joka valitsi yhdistyksen ”vuoden taidekäsityöläiseksi 2001”.

Yksi olennainen osa modernia lahtelaista puukulttuuria on Puu kulttuurissa ja Lahden kaupungin ylläpitämä puuarkkitehtuuripuisto. Se on nähtävyys, joka rakentuu sataman ympäristöön. Puisto koostuu Spirit of Nature -puuarkkitehtuuripalkinnon saajien (ja yhden tuomaristossa toimineen arkkitehdin) suunnittelemista rakennuksista tai rakennelmista. Tällä hetkellä puistossa on kolme teosta: Valotaidekatos Sibeliustalon edessä, Puuspiraali Niemenkadun kiertoliittymässä ja Piano-paviljonki Ankkurin rannassa. Yhdeksi puiston epäviralliseksi teokseksi voidaan laskea maa(ilma)nkuulu Sibeliustalo, jonka puu ja lasi yhtyy saumattomasti puusepäntehtaan tiileen. Oman historiallisen mausteen tuo myös vanha Vesijärven asema, jonka vanhin osa rakennettiin 1868-1869. Ensi vuodeksi on suunnitteilla näköalatasanne Kariniemen järven puoleiseen rinteeseen ja myöhemmin rantaan valmistunnee Aqua-niminen laituri, jonka olemassaolollaan maisemoi vedenpumppaamon.

Kaikki alueen teosten suunnittelijoista ovat ulkomaalaisia, joten voidaan puhua kansainvälisestä puuarkkitehtipuistosta. Se on saumattomasti osana Lahden paikallista puuntyöstämisen jatkumoa, antaen ajattoman materiaalin leikitellä eri muodoissa.

Lähteet:
Kuka, Mitä, Lahti
Puu kulttuurissa ry:n nettisivut
Metsäteollisuuden tietopalvelu
Puusepän teollisuus – Puutuoteteollisuus 3 (Opetushallitus)
Työ- ja elinkeinoministeriön ja TE-keskusten tiedote 2009
Lakesin nettisivut
Liike.info
Lahti Travelin nettisivut
Lahti Guiden nettisivut
Yle Lahti
Lahden kaupungin nettisivut