Kariniemen keidas

Kariniemen keidas keskellä kaupunkia

Kariniemi tarkoittaa lahtelaiselle olohuonetta, ilmaisuhan on jo puhkikulutettu, pitää se silti hyvin paikkansa. Vaikka Kariniemi kuuluu Kartanon monipuoliseen kaupunginosaan, eri tulkintatavoista riippuen kansan keskuudessa Kariniemellä voidaan myös tarkoittaa laajempia alueita, mm. Kisapuistoa ja satamaa, laajojen virkistys- ja puistoalueiden lisäksi.

Voidaankin sanoa että Kariniemi tarjoaa jokaiselle jotakin, oli sitten lahtelainen tai ei. Yksioikoisesti ilmaistuna se tarjoaa nuorille riehakkaan tapaamispaikan, mutta antaa myös mahdollisuuden rauhoittumiselle. Taiteenystävälle Olavi Lanun veistokset metsän siimeksessä auttavat hiljentymään, kun taas toinen merkittävä taidekohde, Ankkuriin muotoutuva puuarkkitehtuuripuisto kertoo alueen ”puisesta” historiasta keskellä elävää satamaa. Pikku-Vesijärven vesiurut tuovat väriloistoa pimenevien iltojen iloksi, kun taas järven ympärillä soratiet täyttävät lenkkeilijöiden tarpeet. Kesäteatterin paluusta on haikailtu vuoden päivät. Ja tämä kaikki aivan keskustan tuntumassa.

On siis luonnollista että tämä keskustan ja järven kriittinen sidosalue sai oman yhdistyksensä vuonna 1988: Kariniemi-seura ry perustettiin. Perustavassa kokouksessa toimintatavoitteeksi otettiin Kariniemeen ja Vesijärveen liittyvien luonto- ja kulttuuriarvojen kunnioittaminen ja vaaliminen. 1980-lopulla elettiin aikoja jolloin teollisuustoiminta Vesijärven rannalla oli hiipumassa ja suunnitelmat rannan asuttamiseksi olivat käynnistyvässä, johon seuran toimintakin viittaa: ”Toiminnassa kiinnitetään erityistä huomiota toimialueen ympäristökysymyksiin ja asumisviihtyisyyteen.” Vuosittain seura järjestää yhteistyössä kaupungin vihertoimen kanssa mm. siivoustalkoita. Seuralle tällaiset tapahtumat ovat merkinneet talkoohenkisyyden nostattamista ja sosiaalista kohtaamisen mahdollisuutta.

Kariniemi-seuran nettisivuilla on mahdollista tutustua seuran sekä Kariniemen taustoihin ja historiaan; lyhyehköt tarinat taustoittavat mukavasti Kariniemeen tutustumista. Seura myös tiedottaa aktiivisesti ajankohtaisista tapahtumista ja leikekirjasta voi katsella aiempien tapahtumien satoa. Sivuilla seura ottaa kantaa myös Ranta-Kartanon suunnitelmiin.

Sivut ovat ulkoasultaan yksinkertaiset, mutta tarvitsivat hieman viilausta etenkin rakenteen selkeyttämiseksi. Silti sivuilta löytyy tarpeellinen ja mm. palautelomake helpottanee yhteydenottoa seuran suuntaan.

Kariniemi-seura

Töyryn luonnonkukat

Lahdessa paljon kiinnostusta luonnonkukkia kohtaan Lahden seudun ympäristöpalveluiden aluekummien, Salpausselän luonnonystävät ry:n ja Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin aurinkoisena sunnuntaina järjestämä luonnonkukkaretki houkutteli Töyrykatu 5:n talon pihapiiriin yli kuusikymmenpäisen osallistujajoukon.

Kasviasiantuntijana retkeläisillä oli mainio, perusteellisen tarkka ja osaava biologi Heikki Niinimäki. Heikin johdolla Mökin pihapiiriä tutkittiin tarkasti ja muutaman tunnin kokonaissaldoksi Heikki arvioi saadun lähes sata lajia. Usean lajin kohdalla käytiin keskustelua sen perinteisestä hyötykäytöstä. Esimerkkinä vaikka sananjalka, jota ennen nimitettiin kuolleen kouraksi. Retkeläiset muisteli sananjalkoja käytetyn arkunpehmusteena poistamaan hajuja ja lisäämään säilyvyyttä, kun ruumiita joskus jouduttiin säilyttämään ennen hautausta useampiakin päiviä.

Myös monenlaista syötävää ja useita lääkeyrttejä löytyi pihasta. Luonnonkukkien päivää vietetään kaikissa Pohjoismaissa Yhteispohjoismaista Luonnonkukkien päivää vietetään vuosittain juhannusta edeltävänä sunnuntaina. Päivän tavoitteena on kasviharrastuksen ja luonnontuntemuksen lisääminen sekä yhteisten luontoelämysten tarjoaminen mahdollisimman monelle. Luonnonkukkien päivä kutsuu kaikkia kasveista kiinnostuneita opastetuille kasviretkille. Luonnonkukkien päivä on myös hyvä tilaisuus kertoa kasvien ja niiden elinympäristöjen käytöstä, uhkista ja suojelusta.

Teksti: Hanna Virtanen, Liekki ry ja Sari Knuuti, Lsyp

Töyryn luonnonkukat

Päivää vaille kesäpäivän seisaus, aurinko virkeimmillään, tuskin yösydännä torkut siemailee, kohta jo aamun kehränä Töyrykatu Vitosenkin koilliskulmalla. On luonnonkukkapäivä, kesäkuun 20. ja katse kohti kasveja. Mistäs se innostunut puheen pulputus ja naurunkin hurahdus kadulle kuuluu? No, Vitosen puistopihaa nuuski 44 vehreydestä ja kauneudesta pitävää virkeää ihmistä. Sari Knuuti toivotti ihmiset tervetulleiksi ja voimisti hymyllään meidän mielemme vireiksi etsimään tuttuja ja uusiakin kasvilajeja. Että mennään pihasta tuonne rinteeseen pitkälle? Ei ehdittykään, kukkanen toinen toisensa jälkeen katseli meitä: huomaatko minut, entä minut…, minut myös. Siinä me viihdyimme, kasvit ja luonnonkukkaväki liki kaksi tuntia Vitosen aurinkoisella kulmalla ja lehvästön raikkaassa katveessa.

Alkujaan siinä on kasvanut kieloja, kalliokieloja, tädykkeitä, syyläjuuria, karhunputkia, ihan raikkaita lehtokasveja. Töyry on lämpimän paisterinteen vehmas, pintamaassa hiipivän lähdeveden virvoittama lehtevä tanner. Ensimmäisten ihmisten jaloista, kotieläinten tassuista ja asujainten tavaranyyteistä poluille putoilivat jo kauan, kauan sitten piharatamon ja pihanurmikan siemenet.

Tehtiin talo ja alettiin asua, tuli naapureita. Annettiin talosta toiseen syreenin pistokkaita, herukan poikasia, suopayrttiä pyykin pesuveteen liuottimeksi, pietaryrttiä köhän helpottamiseksi, akileijaa, varjoliljaa, päivänliljaa muuten vaan emännän iloksi oven pieleen. Milloin tuli konnantatar, milloin pihlajalehtinen angervo, konsa elämänlanka joko Ruotsin vallan aikana 1700-luvulla vaiko vasta suuriruhtinaan isännöidessä 1800-luvulla? Lämmin ja hallaton on Töyryn päivänpuoleinen rinne, keskieurooppalaiset lajit viihtyvät tyytyväisinä. Uskalletaanko arvata, että isotuomipihlaja ja kanadankultapiisku olisivat menneen vuosisadan muotikasveja. Vaan eikös ole yhtään puolentoistasadan vuoden mittaan pitkin ratavarren sorapenkereitä uusia sijojaan etsineitä itäisiä kasvivieraita? Sellaisia kuin tahmeavillakko, harmio ja kenttämaruna? Ehdittäisiinkö tuonne kuumaan mäntyrinteeseen, sielläkö ainakin villakko vai sitten ratapihalla? Tässä Vitosen puistopihassa on tuntitolkulla katsottavaa, jäädään tänne niinkuin talitiaispoikue vaahteroissa tirskuttaa. Jonkun puun silloin, toisen tällöin voisi katkaista pois, jotta ruohoille valoa viihtyäkseen, mutta pidetään piha lehtevänä. Annetaan isojen raudusten, matalampien raitapajujen ja lehtipensaiden pitää yllä lehtevää vehmautta. Tänne voi viikon töistä uuvahtanut kulkija istahtaa tuulettamaan murheensa lehvästön kahinaan ja lintujen tirskuntaan. Tuonne lintupönttö, tähän kuistille talvinen lintulauta, oliskos siinä ajatusta monimuotoisuuden hyväksi? Lahdelle kiitos ja kaunis, jos Töyry Vitonen saa elää sekä talona että piha villinä luontopuistona.

Teksti: Heikki Niinimäki
Kuva: Sari Knuuti

Hanaa taiteelle

Taidepanimo on osana ympäristönäyttelykokonaisuutta.

H2O10 – HANAA TAITEELLE! on Hämeen taidetoimikunnan järjestämä näyttelykokonaisuus Vesijärven ympäristössä, myös Taidenpanimo on pienen tauon jälkeen näyttelykäytössä. Näyttelykokonaisuudesta kertoo taidetoimikunnan läänintaiteilija Sirpa Haapaoja.

Milloin ja mistä idea Hanaa Taiteelle -näyttelykokonaisuuteen? Mikä on näyttelyn teema?
Hämeen taidetoimikunta järjestää noin joka kolmas vuosi teemallisen jurytetyn kuvataidenäyttelyn alueen taiteilijoiden teoksista. Näyttely pyritään luomaan yhteistyössä kulttuuritoimijoiden kanssa ja se järjestetään vuorotellen Päijät- ja Kanta-Hämeen maakunnissa.
Hämeen taidetoimikunta on miettinyt yhdessä lahtelaisen ProPuu ry:n kanssa mahdollisuutta yhdistää Taidemajakkaan kuuluva Vesijärven Rantagalleria ja vuoden 2010 aluetaidenäyttely. Kokonaisuuden luomiseksi kutsuimme lahtelaisten taiteilijoiden, taideyhdistysten ja kulttuuritoimijoiden työryhmän ideoimaan näyttelyä. Työryhmä määritteli teeman ja kehitteli yhdessä kuraattorien, Merja Puustisen ja William Dennisukin kanssa, näyttelyn nimen. Teema nousi esiin työryhmän keskusteluissa. Ympäristötaiteen rinnalle toivottiin myös muita kuvataiteen muotoja ja performanssia.

Millä kriteerein taiteilijat valittiin?
Kuraattorit Merja Puustinen ja William Dennisuk valitsivat näyttelykokonaisuuden työt tarjotuista ehdotuksista teemaan suhteuttaen. Näin kuvailevat kuraattorit näyttelyä: ”Näyttelyn tyylillisesti monitahoiset teokset peilaavat kulttuurista tilaa, jossa elämme. Osa taiteilijoista suhtautuu aiheeseen tietoisen vakavasti, kun taas osa käyttää teoksissaan huumoria ja ironiaa. Alateemoiksi, virtauksiksi näyttelyn sisällä, nousevat kehollinen kokemus ja tyhjyys, tekemisen ilo ja yksinäisyys, tilan luonne ja paikallisuus, surrealistiset visuaaliset vertauskuvat, käsityö ja koristeellisuus, ajalliset prosessit sekä yhteisöllisesti luotavat teokset.

Moniulotteisen näyttelykokonaisuuden keskeinen kysymys kuuluu: miten sopeudumme nopeasti muuttuvaan sosiaaliseen ja fyysiseen ympäristöömme? Kuinka suhteemme luontoon, kaupunkiympäristöön ja ympäröivään maailmaan muuttuu rakentamisen, teollistumisen ja globalisaation myötä?”

Minkälaiset puitteet Lahti ja etenkin Vesijärven ympäristö antaa näyttelylle? Näyttelyitä on kolmessa paikassa, miten ne eroavat toisistaan ja miten tukevat toisiaan?
Paikka- ja kontekstisidonnaisuus ovat oleellisia tekijöitä H2O10 – HANAA TAITEELLE! -näyttelyssä. Ympäristölähtöiseen, ekologiseen teemaan pohjautuvassa kuva- ja ympäristötaiteen näyttelyssä Vesijärven luodoille ja rannoille nousee uusia ulkotilaan soveltuvia teoksia, Pikku-Vesijärven puisto jatkaa ympäristöteosten ketjua ja sisätilaa vaativille töille antaa Taidepanimo toivotut tilat. Näyttelyn paikat muodostavat ketjun – järveltä, sataman kautta puistoon ja Taidepanimolle on mukava tehdä kesäinen taidepiknik Lahden keskustassa.

Taidepanimo on tauon jälkeen näyttelykäytössä, minkälainen rooli Panimolla on?
Kun tuli kysymys sisätilan tarpeesta näyttelyssä, työryhmä toivoi alusta alkaen, että Taidepanimo voitaisiin avata näyttelyn ajaksi. Ja näin myös tapahtuu. Taidepanimolle tulee runsaasti monimuotoista kuvataidetta. Näyttelysuunnittelu on meneillään: on mielenkiintoista tehdä yhtenäistä näyttelyä monihuoneiseen tilaan. Toivottavasti kattaus on kiinnostava myös kävijöiden kokemuksena!

Mitä itse odotatte näyttelykokonaisuudelta ja minkälaista vastaanottoa toivotte?
Toivottavasti kaupunkilaiset ja Lahdessa vierailevat löytävät näyttelyn. Teokset koskettavat katsojia eri tavoin, joku riemastuu, toinen liikuttuu, joku närkästyy. Hyviä kosketuksia taiteeseen nuo kaikki! Kävijät voivat myös itse osallistua muutamien teosten luomiseen. Ulkoteoksia ei ole tarkoitettu muokattaviksi: mielenkiintoista onkin nähdä, ihaillaanko niitä alkuperäisessä muodossaan vai ryhtyykö joku niitä näyttelyn kuluessa muuttamaan. Esimerkiksi Riihimäen keskustassa ympäristönäyttelyn työt saivat pitää muotonsa.

Avajaiset on kesäkuun 17. päivä. Minkälainen kattaus on luvassa?
Torstaina ennen juhannusta, 17.6.2010, järjestetään avajaisten ketju Lahdessa: iltapäivällä aloitetaan Vesijärveltä, käydään kesäisellä piknikillä Pikku-Vesijärven puistossa, josta siirrytään kello 18 taidemuseon Travelling Letters 2010 -näyttelyn avajaisiin. Taidepanimolla avajaiset jatkuvat kello 20.

Lahti-seuran lausunto Uusi Kunta -hankkeesta

Lahti-Seuran tehtävänä on mm. ”syventää (Lahden) asukkaiden kotiseudun tuntemusta ja paikallishenkeä sekä pyrkiä kaikin tavoin lisäämään heidän kiintymystään kotiseutuunsa”. UusiKunta-hanke ei tätä tehtävää muuksi muuta, mutta hankkeen toteutuminen luonnollisesti vaikuttaa niin Lahti-Seuran kuin muidenkin kotiseutuyhdistysten toimintaympäristöön.

Lahti-Seura näkee, että mahdollisessa uudessa suuressakin kunnassa tarvitaan kotiseutuyhdistyksiä huolehtimaan paikallisen perinteen säilyttämisestä ja alueellisesta omaleimaisuudesta sekä yhdistämään yhteisen kotiseudun asukkaita. Vaikka kunnallinen jaotus muuttuukin, on vanhoilla kotiseutuyhdistyksillä edelleenkin tärkeä tehtävänsä, kuten on osoittautunut viime vuosina tapahtuneiden kuntaliitosten yhteydessä. Vahva alueellinen kotiseutuhenki voi terveellä tavalla rikastuttaa ja vahvistaa myös koko uuden kunnan toimintaa. Myös Suomen Kotiseutuliitto on kiinnittänyt huomiota siihen, että kuntaliitoksien yhteydessä voidaan säilyttää perinteisten kuntien alueet jonkinlaisina pitäjinä, joissa juuri kotiseutuyhdistys toimii henkisesti yhdistävänä tekijänä. Sen sijaan alueellista palvelutoimintaa voidaan toteuttaa toisinkin, jos se tarkoituksenmukaiseksi katsotaan.

Lahti-Seuran käsityksen mukaan on tärkeätä, että kotiseutuyhdistysten toimintaedellytykset varmistetaan myös mahdollisessa uudessa kunnassa. Näillä vapaata kansalaistoimintaa harjoittavilla yhdistyksillä on tärkeä roolinsa paikallisen elämän asiantuntijoina ja kotiseutuun kasvavien juurien ylläpitäjinä. Paikallisdemokratiaa ja osallistumista toteutettaessa niillä voi olla hyvin tärkeä merkitys. Kotiseutu-, kylä- ja asukasyhdistykset muodostavat sellaisen resurssin, että sen merkitystä ei pidä aliarvioida.

Lahti-Seura katsoo, että jos vanha Hollolan emäpitäjä, ”Suur-Hollola” muodostuu uudelleen, on tämän uuden Lahden kaupungin rikkaus se, että sillä on eri alueilla monimuotoista ja rikasta kansalaistoimintaa ja perinnetyötä. Ihmisen halu kuulua johonkin, tuntea omat juurensa ja asuinseutunsa historia, vaikkapa vasta seudulle muuttaneenakin, on tulevaisuudessakin tärkeää.

Sauli Hirvonen    Martti K. Lehto
puheenjohtaja     varapuheenjohtaja

Lausunto on saatettu myös Uusi Kunta -hankkeen selvitysmiehen Osmo Soininvaaran tietoon.

Lahti-seura ry on vuonna 1946 perustettu kotiseutuyhdistys.

Lahden Timantit

Miten Lahti näkyy internetissä -sarja, osa 18.

Timanttien etsintää
Etelä-Suomen Sanomat avasi jokin aika sitten oman blogipalvelunsa ja monet ovat tarttuneet mahdollisuuteen tuoda tärkeät ja vähemmän tärkeät asiat lähes koko kansan tietoisuuteen.

Yksi ESS:n alla toimiva blogi on hyvin lahtelainen Lahden Timantit. Sillä on kevyt, kotikutoinen lähestymistapa aiheisiin. Blogissa käsitellään musiikkia, teatteria, viihdettä, tyyliä ym. Artikkelit ovat kuvapainotteisia ja niistä kumpuaa hyväntuulisuus.

Visuaalisesti sivu on maltillinen, taustalla oleva seinä luo blogiin infotaulun tuntua. Säkenöivä ja menevä Timantti-logo arkisessa puuseinässä luo ristiriitaa, joka tosin voi viitata symbolisesti ”arjen timantteihin”. Jotain häiritsevääkin löytyy: Teksti on kauttaaltaan kursiivina, joten lukemista se hieman häiritsee. Rakenteellisesti sivusto kuitenkin noudattaa tuttua ja turvallista blogikaavaa.

Lahden Timantit