Aihearkisto: Jutut

Kaikki jutut

Mukkulan rannalla

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Taustaa
Alunperin Mukkula on ollut tilan nimi, tarkoittaen myös kylää. Nimen on arveltu olevan peräisin ruotsalaisesta Mokulla-nimestä, joka tarkoittaa kangaskukkulaa. Mukkulan tilasta on mainintoja 1400-luvulta ja kartanon omistajat ova mainitut maarekisterissä 1539 alkaen.

Mukkula yhdistettiin Hollolasta Lahden kaupunkiin 1.1.1933. Mukkula on pääosin 1960-70-luvuilla rakennettu väljä ja vehreä kaupunginosa. Asuinalueen ydin on ostoskeskus, jonka houkuttelevuutta lisätiin remontilla, johon kuului sekä koko alueen yleisilmeen parantaminen että liikennejärjestelyiden selkeyttäminen. Näillä toimin on pyritty torjumaan Holmaan valmistuneen suurkaupanyksikön vaikutusta.
Alueen muita mainittavia palveluita ovat mm. peruskoulu (lukio lakkautettiin vuonna 2007), päiväkoti, kirjasto, Mukkulan kirkko, joka kuuluu keski-Lahden seurakuntaan. Mukkulan kenttä on monen alasarja- ja kortteliiga-joukkueen ”kotiareena”. Onpa FC Lahtikin käynnistellyt kauttaan tekonurmella.

Kesäpäivän lahtelainen saa vietettyä mainiosti Mukkulassa Vesijärven rannalla. Uimamahdollisuuksien lisäksi rannassa järjestetään tansseja ym. erilaisia tapahtumia, mm. Hiphop-kaupunkifestivaali Summer Up on ollut yleisömenestys.

Uusia suunnitelmia
Historiallinen kartanon alue on yksi Lahden tunnetuimmista paikoista ja tunnetaan laajalti Lahden ulkopuolellakin, ulkomaita myöten lähinnä 1960-luvulla aloitetun kansainvälisen kirjailijakokouksen myötä. Mukkulassa tapahtumaa ei enää järjestetä ja viime vuosina yrittäjätkin ovat kaikonneet kartanosta. Kartanon omistajana Lahden kaupunki on etsinyt uutta vuokralaista vuodesta 2008 lähtien, kun viimeisin vuokralainen ajautui konkurssiin.

Loppuvuodesta 2010 Etelä-Suomen Sanomat ja Lahden Radio uutisoivat kartanon ympäristön uusista suunnitelmista. Työryhmä on selvittänyt alueen kehittämismahdollisuuksista ja nostaa se Lahden matkailun ehdottomaksi vetonaulaksi, mm. nykyisen leirintäalueen paikalle Kartanoniemeen on suunniteltu 10 000 neliön hotelli. Uusiutunut kartanoalue tukisi Mukkulan kaupunginosan kehitystä ja kasvua ja selvityksen mukaan se palvelisi kaupungin pohjoista puolta virkistys- ja tapahtuma-alueena. Selvitys ei koske kartanomiljöötä piharakennuksineen ja pihapiireineen. Kartano on luokiteltu kulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokkaaksi.
Mukana suunnittelutyössä ovat Lahden kaupunki, Lakes, Vanajanlinna Oy ja konsulttiyritys GSP Group.

Yhdistys
Kaupunginosan hyvinvointia ylläpitää omalla panoksellaan vuonna 1968 perustettu Mukkula-seura ry. Yhdistyksen tarkoituksena on mm. ”toimia Mukkulan asutusalueen asukkaiden yhdyssiteenä sekä edistää heidän kotiseutuharrastuksiaan, kehittää paikkakunnallista yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, ja edistää Mukkulan asutusalueen sivistykselliseen ja taloudelliseen kehittämiseen sekä maisemakulttuurin vaalimiseen tähtäävää toimintaa”
Seuran nettisivut ovat informatiiviset. Sivuilla esitellään perusbyrokratian lisäksi seuran järjestämää toimintaa, mm. Mukkula-päivän tikkakisan tulokset (viimeiset vuodelta 2009). Raportaaseja on joulu- ja talvitapahtumista ja infoa viime vuoden yhteislauluilloista sekä vuodesta 2009 alkaen ikäliikuntaryhmistä. Sivujen viimeistä päivityksestä ei ole kuin kuukausi (18.12.2010), joten suhteellisen ajantasalla sivut tuntuvat olevan uusimman tiedon suhteen. Visuaalisesti sivut ovat ”kotikutoiset”. Vaikka kaupunginosia on turha alkaa rankkaamaan paremmuusjärjestykseen, sille kysehän on pääosin subjektiivisesti koetusta asumisviihtyvyydestä, on toki huomioitava se että tietyillä alueilla on ulospäin enemmän annettavaa. Niinpä toivoisi monipuoliselle Mukkulalle edustavampia sivuja, ja mikseipä kielivaihtoehdoksi myös englantia. Kuten todettua, onhan Mukkula yksi tunnetuimmista kaupunginosistamme ellei tunnetuin.

Lähteet
Wikipedia
Vellamon vinkit
Lahdenseutu.net
Lahden Radio
Mukkula-seuran ry:n nettisivut

Lahden rautatieharrastajien lausunto yleiskaavaan

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa


Lahden kaupungin tekninen ja ympäristötoimiala on laatinut Yleiskaava 2025 -prosessiin liittyen luonnoksia, joihin on pyydetty kunnan jäsenten palautetta ja kommentteja. Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry esittää tässä asiakirjassa palautteensa ja tarkennusehdotuksensa kaavaluonnoksista. Kommenttimme rajoittuvat lähinnä Sopenkorven-Varikon alueen suunnitelmiin, koska Mytäjäisten varikkoalueen kehittäminen ja alueen rakennuskannan suojelu on ollut perinteisesti yhdistyksemme agendalla.

Yleiskaava 2025 -prosessin tuloksena on esitetty kolme mallia: VE0+, VE1 ja VE2. Lisäksi Sopenkorven-Varikon alueesta on laadittu erityinen teemakartta hahmottamaan alueen kehitysvaihtoehtoja. Topparoikka ry on kiinnittänyt näissä suunnitelmissa huomiota etenkin siihen, että Varikon alueelle on kaavailtu sekoitettuja toimintoja, runsasta lisärakentamista ja korkeita tornitaloja.

Yhdistyksemme haluaa myös kiinnittää huomiota yleiskaavan kaavaselostuksessa oleviin ilmeisiin virheisiin. Selostuksen kohdassa 1.11 (Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet) on mainittu kulttuuri- ja luonnonperintökohteita käsittelevässä kappaleessa, että em. aluekokonaisuudet eivät kohdistu Lahteen. Haluamme muistuttaa, että Valtioneuvoston 22.12.2009 hyväksymässä valtakunnallisesti arvokkaita kulttuuriympäristöjä käsittelevässä RKY 2009 -inventoinnissa (www.rky.fi) on uutena alueena Lahdesta otettu mukaan Mytäjäisten varikkoalue ja rautatieaseman ympäristö. Yleiskaavan 2025 kaavaselostuksessa virhe toistuu kohdassa 5.8 (Suojelu), jossa Lahden kaupungin RKY-kohteiden listauksesta on jätetty varikkoalue ja rautatieasema pois.

Edellä mainittu RKY-inventointi vaatii valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen ominaispiirteiden vaalimista kaavoitusprosesseissa. Mytäjäisten varikkoalueen suunnitellut tornitalot eivät mielestämme ole inventoinnin hengen mukaisia. Omassa katsannossamme asetamme varikkoalueelle mahdollisesti tulevalle lisärakentamiselle seuraavanlaisia vaatimuksia. Näitä ehtoja ja ajatuksia tarkennamme mielellämme mahdollisessa asemakaavaprosessissa:
1) Uudisrakennusten harjakorkeus ei saa nousta veturitallin räystäskorkeutta korkeammaksi. Näin turvataan vesitornin, alueen puuston ym. varikkoalueelle ominaisten piirteiden säilyminen alueen silhuetissa.
2) Vanhan koulurakennuksen ja asuinkasarmin (alueen itäkärki) pihapiirit tulee ulkorakennuksineen säilyttää entisellään.
3) Veturitallin, vesitornin ja kääntöpöydän muodostamaa kokonaisuutta tulee varjella.

Yhdistyksemme kanta on, että yleiskaavassa tulisi erityisesti puuttua Varikon alueen mahdollisten uudisrakennusten kerroskorkeuteen. Alueen ”täyteen ahtamista” vastaan puhuvat kulttuurihistoriallisen arvon lisäksi myös monet muut seikat. Varikkoalue on kauttaaltaan raiteiden ympäröimä, ja Liikenneviraston omistama rataverkko toleransseineen asettaa alueen käytölle rajoitteita. Runsas uudisrakentaminen toisi (etenkin työpaikat ja palvelut) alueelle myös huomattavasti lisää asiointiliikennettä, ja tällöin uuden kulkuväylän puhkaiseminen varikolle olisi välttämätöntä. Käytännössä tie täytyisi puhkaista Sopenkorven kautta, ja ongelmalliseksi muodostuisi peräti kolmen raideparin levyisen Salpausselän radan ylitys. Ajoneuvokelpoisen ali- tai ylikulun sovittaminen ahtaalle alueelle on haasteellista, ja tasoristeystä on pidettävä turvallisuuden kannalta huonona vaihtoehtona. Salpausselän rataa olisi muutoinkin varjelta matkailullisen potentiaalin ja suunnitellun Vesijärven asemalle jatkon (Sibeliusrata-optio) vuoksi. On myös muistettava, että Mytäjäisten varikkoaluetta rajaa vilkasliikenteinen Kouvolan eikä alueelle kohdistuvia tärinä- ja meluhaittoja voida poistaa.

Topparoikka ry katsoo myös, että Mytäjäisten varikkoalueen yhdistäminen Sopenkorpeen on keinotekoista ja tarpeetonta. Mytäjäinen toki linkittyy kulttuurihistoriallisesti Sopenkorpeen eräänlaisena teollisuus- ja liikennehistoriallisena jatkumona. Aluetta tulisi kuitenkin ensi sijassa kehittää yhdessä Mytäjärveä ympäröivän, jo asemakaavoitetun puutaloalueen kanssa. Varikkoalueen ja osittain sen vaikutukesta syntyneen pientaloasutuksen näkeminen kokonaisuutena täyttäisi myös RKY-inventoinnin tavoitteen. Yhdistyksemme ei halua varsinaisesti asettua minkään kaavaluonnosvaihtoehdon kannalle. VE1- ja VE2-vaihtoehdot ovat ongelmallisia voimakkaan Mytäjäisiin kohdistuvan voimakkaan uudisrakentamisen vuoksi. VE0+:n ongelma on taas se, että tällöin aluetta ei varsinaisesti kehitetä mihinkään suuntaan. Toivoisimmekin, että lopullisessa kaavassa varikkoalueella olisi varaus pienelle määrällä hillittyä ja matalaa rakentamista. Arkkitehtuuriltaan nämä matalat rakennukset voitaisiin hyvin istuttaa vanhan rakennuskannan sekaan. Tarkemmin siitä, millaista tämä hillitty kehittäminen on, tulee päättää vasta asemakaavoitusvaiheessa. Alueen tulevaisuutta käsiteltäessä tulisi myös huomioida yhdistyksemme antama panos alueen historian ja sen elävöittämisen hyväksi sekä intressimme jatkaa tätä toimintaa (tapahtumat, museorautatiekaluston kunnostus, toimitilat) myös jatkossa.

Muistutamme lopuksi, että RKY-sidoksen ja alueen valtakunnallisestikin ainutlaatuisen arvon vuoksi Varikon aluetta kehitettäessä on asetettava suurelle painoarvolle Museoviraston tai alueellisen maakuntamuseon (tässä yhteydessä Lahden kaupunginmuseo) asiantuntijalausunnot.

Topparoikka ry:n hallituksen valtuuttamana,
Janne Ridanpää puheenjohtaja

Lisätietoja
Yleiskaava 2025
RKY
Lahden Rautatieharrastajat Topparoikka ry


Puuseppien kaupunki

Julkaistu , kirjoittanut

Tunnettu sanonta on että kukaan ei ole seppä syntyessään, mutta pilke silmäkulmassa voidaan väittää, että jos Lahteen sattui syntymään 1900-luvulla, oli suuri todennäköisyys että joutui tahi pääsi tekemiseen puuteollisuuden kanssa. Yleisesti on luonnehdittu että Lahti oli 1900-luvulla puuseppien kaupunki, jossa puu on muuttanut muotoaan kaupungissa vuosisatojen, tiilen ja betonin keskellä.
Näin korostetusti puu ei enää näyttele osaansa Lahdessa 2000-luvulla. Puu on silti läsnä, mutta historian saatossa puun rooli on noussut teollisuudesta kulttuuriksi, taloushyödykkeestä taiteeksi.

Metsäteollisuuten vaikeudet

Suomessa näkymät metsäteollisuudessa ovat ylipäänsä on viime vuosikymmeninä ovat olleet laskusuhdanteessa. Syitä viimeaikojen vaikeuksiin voidaan hakea maailmantalouden taantumasta, mutta pitemmällä aikavälillä syynä on kokonaisvaltainen metsäteollisuuden rakennemuutos. Suomalainen metsäteollisuus siirtyi globaalin talouden piiriin viimeistään 2000-luvulla. Tuotantoa on siirretty kehittyviin maihin, jolloin pyritään turvaamaan kustannustehokkuus sekä se että ollaan ”lähellä asiakasta”. Kun Suomessa metsäteollisuuden osuus oli 1950-luvulla 80 % viennistä (v. 1946 metsätyöläisiä 200 000), vuonna 2008 (työllisti 60 000 suomalaista) se oli noin 20 %. Vuonna 2009 työllisten määrä jatkui edelleen laskua, ollen yhteensä 48 500 henkilöä, joista noin 24 000 henkilöä työskenteli puutuoteteollisuudessa ja loput massa- ja paperiteollisuudessa.

Metsäteollisuustuotannon arvo Suomessa mukaanlukien huonekalut oli viime vuonna (2009) 16,7 miljardia euroa (puutuoteteollisuus 5,7 miljardia, massa- ja paperiteollisuus 11 miljardia). Metsäteollisuuden viennin arvo ilman huonekaluja oli vuonna 2009 8,6 miljardia euroa (v. 2008 11,2). Massa- ja paperiteollisuuden sekä puutuoteollisuuden viennin arvo laski edellisestä vuodesta, paperin ollessa 7 miljardia euroa ja puutuotteiden viennin 1,6 miljardia euroa.
Sen sijaan talouden taantuma vuonna 2008 vaikutti varsin hitaasti suomalaiseen huonekaluteollisuuteen, sillä toimialalla laskua tuotannon bruttoarvo laski vuositasolla vain 4,5 % edelliseen vuoteen verrattuna. Huonekalujen vienninarvo oli 242 miljoonaa euroa (Työ- ja elinkeinoministeriön ja TE-keskusten tiedote. Metsäteollisuuden tietopalvelun lähde ilmoitti 282 miljoonaa euroa), mikä oli lähes samaa tasoa kuin vuonna 2007. Laskua tuli reilusti vuonna 2009, kun huonekaluja vietiin vain 157 miljoonan euron arvosta.
(Tilastot selviävät Metsäteollisuuden tietopalvelusta ja Työ- ja elinkeinoministeriön ja TE-keskusten tiedotteesta)

Suomen puusepänteollisuus kasvoi voimakkaasti sotien välillä. Kun vuonna 1913 maassamme oli 63 puusepäntehdasta (työntekijöitä 2371), joista varsin monet valmistivat myös huonekaluja, niin vuonna 1939 210 puusepäntehdasta työllisti 5000 ihmistä.
2000-luvulle tultaessa alalla toimi noin 1300 yritystä, jotka työllistivät noin 11 000 henkilöä. Suurin haaste on tuonti. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan vuonna 2008 Suomeen tuotiin ulkomailta ennätysmäärä huonekaluvalmisteita, suurinpana tuontimaana Ruotsi. Vuonna 2008 ostetuista kodin huonekaluista jopa 50–60 prosenttia on valmistettu ulkomailla ja tuonnin arvo oli 521 miljoonaa euroa. Huonekaluala työllisti vuonna 2009 10100 ihmistä.

Taloudellisten tappioiden lisäksi metsäteollisuuden imagoa ovat laskeneet maailman suurimman sellutehtaan ongelmat Brasiliassa sekä 2000-luvun alussa tappiollinen Pohjois-Amerikan valloitusyritys, joka jätti jälkeensä suljettuja tehtaita.

Lisäksi puun vientiä Venäjälle ovat kurittaneet Venäjän asettamat puutullit suomalaiselle puulle. Huhtikuussa 2008 tulli nousi 10 eurosta 15 euroon kuutiolta. Viime vuonna Venäjä kertoi kuitenkin lykkäävänsä tullin nostoa ainakin vuoteen 2011.

Lahdessa teollisuudesta kulttuuriin

Huonekalujen tehdasmainen valmistui alkoi Suomessa 1800-luvun lopulla, Helsingin noustessa johtavaksi puusenpänteollisuuden keskukseksi. Tähän vaikutti merkittävästi voimakas julkinen rakentaminen tuohon aikaan. Huonekaluvalmistajista vuonna 1881 toimintansa aloittanut Hietalahden höyrysaha (myöh. Hietalahti Osakeyhtiö) oli alan johtavia yrityksiä.

Kun rautatie Riihimäeltä Pietariin Lahden kautta valmistui vuonna 1870, sai kaupunkimme uudenlaisen mahdollisuuden kehittää puuteollisuuttaan. Vesijärven rannoille perustettiin teollisuuslaitoksia, mm. Lahtis Ångsåg – Lahden Höyrysaha, joka aloitti toimintansa kesällä 1870. Lisäksi Vääksyn kanavan valmistuminen vuonna 1871 avasi suoran vesiväylän Lahdesta Keski-Suomen runsaisiin metsiin. Kanavaa oli suunniteltu jo 1850-luvulta lähtien, mutta rakennustöihin päästiin vasta 1868. Aiemmin rahti Päijänteeltä oli kuljetettu Asikkalan Anianpeltoon, josta se vietiin hevosilla Porvooseen, mutta kanavan ja rautatien valmistuttua puu(tavara) saatiin suoraan Lahteen, josta ne rahdattiin rautateitä pitkin etelän satamiin.

Lahteen kehittyi hiljalleen puuosaamista, joka vaikutti kaupungin elinkeinoelämään ja imagoon useiksi vuosikymmeniksi. Kaupungin monipuolisen puunkäytön historian kiteyttää Kuka, Mitä, Lahti -sivusto:

”Yksi Lahdelle leimaa antanut teollisuudenala on puusepänteollisuus. Rulla- ja vaneriteollisuuden tapaan senkin perustana olivat Päijänteen alueen koivuvarat ja kaupungin liikenteellinen asema. Varsinaisesti lahtelaisesta puusepänteollisuudesta voidaan puhua vasta 1910-luvulta lähtien, mutta jo 1930-luvulla Lahdesta puhuttiin puuseppien kaupunkina. Silloin Lahti oli maamme puusepänteollisuuden kiistaton keskus.”
[…]
”Puusepänteollisuudesta lähtenyt lahtelainen huonekalujen valmistus sai jo sotien välisenä aikana maassamme johtavan aseman. ’Puuseppien kaupunki’ muuttui 1960-luvulla huonekaluteollisuuden voimistuessa ’kalustajien kaupungiksi’.”

Toisen maailmansodan jälkeen Etelä-Pohjanmaa kohosi Lahden rinnalle toiseksi tärkeäksi huonekalualan keskukseksi. Tehtaat olivat verrattain pieniä ja paljon oli verstaita, jotka valmistivat tyylihuonekaluja ja päällystettyjä huonekaluja. 1980-luvun lopulla yli 40 % huonekalualan yrityksistä toimi entisen Vaasan läänin alueella ja n. 20 % Lahden talousalueella.

Ehkä suurin yksittäinen ja kokonaisvaltainen muutos Suomessa ja Lahdessa oli 1990-luvun alun lama. Se hävitti teollisuustyöpaikkoja kovalla kädellä Lahdessakin ja mm. huonekalukonsernit Asko ja Isku kokivat kovia, yrityksiä saneerattiin ja henkilöstön määrää vähennettiin. Laman jälkeen Lahtea on luonnehdittu ruostevyöhykkeen kaupungiksi voimakkaan teollisen taantuman takia.

Silti noin puolet maamme puualan työntekijöistä työskentelee Lahden talousalueella (v. 2007) ja lisäksi Isku on Suomen suurin perheyritys huonekalualalla. Teollisuustoiminta on aikojen saatossa muuttanut muotoaan ja nuo vihreän kullan vuolemisen ajat ovat takana päin ja vielä nykyään aika ajoin huonekaluteollisuus seudulla yskähtelee. Lahtelainen puusepän- ja huonekaluteollisuus on ehkä vähemmän näkyvä kuin huippuvuosina ja toiminnee pienemmin volyymein, (Lakesin yritysrekisterin mukaan valtaosa alueen puu- ja huonekalualan yrityksistä alle 10 hengen verstaita), mutta esimerkiksi koulutukseen Lahti on panostanut ja näin ollen turvataan ammattitaitoisen työvoiman saatavuus tulevaisuudessakin. Ennen vuoden 2008 taantumaa, ounasteltiin että alan työvoimatarve kasvaa sekä alueellisesti että valtakunnallisesti.
Lahden alueella on monipuoliset mahdollisuudet kouluttautua puualalle. Ammattikorkeakoulu kouluttaa insinöörejä puutekniikan koulutusohjelmassa, jossa suuntaudutaan puutekniikkaan tai puutuotetekniikkaan. Koulutuskeskus Salpaus kouluttaa puuseppiä, artesaaneja ja puutalonrakentajia aloina puu-, pintakäsittely-, taidekehystys-, tilarakennus- ja verhoilualat, levy- ja sahaprosessit, veneenrakennus sekä puurakentaminen.

Lisäksi Lahti on voimakkaasti profiloitunut puuhun muotoilussa ja kulttuurissa.

Puuarkkitehtuuripuisto

Puuosaamisen ja muotoilun perinnettä meillä Lahdessa ylläpitää vuonna 1997 perustettu Pro Puu ry., jonka tukikohtana toimii ”Tikkula”, satamassa sijaitseva vanha tulitikkutehdas. Galleriatilassa voi käydä ihastelemassa taidokkaita käsitöitä vakinaisissa ja/tai kuukausittain vaihtuvissa näyttelyissä. Pro Puu tarjoaa alueen n. 50 puualan osaajalla mm. hienopuusepille, muotoilijoille ja arkkitehdille hyvän verkoston, näin pitäen yllä lahtelaista puun muotoilua ja puuseppäkulttuuria. Toiminta-ajatuksensa mukaisesti yhdistys edistää ja kehittää puun käyttöä rakentamisessa ja sisustamisessa sekä lisätä puun yleistä tunnettavuutta materiaalina. Yhdistys järjestää myös alan koulutusta sekä kerää puutietoutta (www.puuproffa.fi – sivusto) ja harjoittaa julkaisutoimintaa.
Pro Puu ry:n ansiokas työ puun hyväksi huomattiin myös Teollisuustaiteen Liitto Ornamossa, joka valitsi yhdistyksen ”vuoden taidekäsityöläiseksi 2001”.

Yksi olennainen osa modernia lahtelaista puukulttuuria on Puu kulttuurissa ja Lahden kaupungin ylläpitämä puuarkkitehtuuripuisto. Se on nähtävyys, joka rakentuu sataman ympäristöön. Puisto koostuu Spirit of Nature -puuarkkitehtuuripalkinnon saajien (ja yhden tuomaristossa toimineen arkkitehdin) suunnittelemista rakennuksista tai rakennelmista. Tällä hetkellä puistossa on kolme teosta: Valotaidekatos Sibeliustalon edessä, Puuspiraali Niemenkadun kiertoliittymässä ja Piano-paviljonki Ankkurin rannassa. Yhdeksi puiston epäviralliseksi teokseksi voidaan laskea maa(ilma)nkuulu Sibeliustalo, jonka puu ja lasi yhtyy saumattomasti puusepäntehtaan tiileen. Oman historiallisen mausteen tuo myös vanha Vesijärven asema, jonka vanhin osa rakennettiin 1868-1869. Ensi vuodeksi on suunnitteilla näköalatasanne Kariniemen järven puoleiseen rinteeseen ja myöhemmin rantaan valmistunnee Aqua-niminen laituri, jonka olemassaolollaan maisemoi vedenpumppaamon.

Kaikki alueen teosten suunnittelijoista ovat ulkomaalaisia, joten voidaan puhua kansainvälisestä puuarkkitehtipuistosta. Se on saumattomasti osana Lahden paikallista puuntyöstämisen jatkumoa, antaen ajattoman materiaalin leikitellä eri muodoissa.

Lähteet:
Kuka, Mitä, Lahti
Puu kulttuurissa ry:n nettisivut
Metsäteollisuuden tietopalvelu
Puusepän teollisuus – Puutuoteteollisuus 3 (Opetushallitus)
Työ- ja elinkeinoministeriön ja TE-keskusten tiedote 2009
Lakesin nettisivut
Liike.info
Lahti Travelin nettisivut
Lahti Guiden nettisivut
Yle Lahti
Lahden kaupungin nettisivut

Urbaani kaunis rappio

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Miten Lahti näkyy internetissä -sarja, osa 21.

Urbaania pysähtyneisyyttä etsimässä
Urban exploration eli suomeksi urbaani löytöretkeily on tutkimusta (kaupunki)ympäristössä, jossa kiinnostuksen kohteena ovat useimmiten hylätyt tehtaat, sahat, huvilat, kaupat, koulut, sairaalat, huvipuistot, kirkot, hautausmaat, kaupungit(!) jne jne. Kohteet on tarkoitus tallentaa siinä kunnossa, mihin ne ovat ”luonnollisesti” asettuneet. Löytöretkeilijöillä on kirjoittamia sääntöjä, joista tärkein lienee se, että vierailijan pitää jättää paikat siihen kuntoon kuin ne olivat retkeilijän sinne saapuessa. Kohteiden kunnioitus kuuluu löytöretkeilyyn.

Myös Lahdesta löytyy mielenkiintoisia kohteita vaikka suurimmat rakennukset eivät kauaa ehdi olla tyhjillään kun ne peruskorjataan tai puretaan. Vuoden 2008 taantuma vaikutti siihen että rakentamista ja korjaustoimenpiteitä on lykätty parempiin aikoihin, joten yksittäiset rakennukset ja kompleksit ovat Lahdessakin ”saaneet” seistä tyhjillään. Tänä päivänä Lahdesta löytyy tyhjillään olevia rakennuksia mm. Tornatorissa, Sopenkorvessa muutamia kohteita, Mytäjäisten varikon tiilirakennukset. Tähän voidaan laskea myös panimo Lahden keskustassa, vaikka kesällä siellä pidettiin taidenäyttely. Ämmälästäkin voi vielä löytää hylättyjä puisia pientaloja, mutta esimerkiksi vanha Yrjölän tila Järvenpään kaupunginosassa joutui syksyllä kaivonkoneen kauhan alle.

Urbaania löytöretkeilyä voi harrastaa turvallisesti myös netissä. Hakuohjelmilla löytyy paljon mielenkiintoisia sivustoja ja tietysti myös suomalaisia. Yksi niistä on Aikamatka.net, jossa on laaja ja monipuolinen kuvasto hylättyjä paikkoja lähinnä Suomesta ja ulkomailta. Lahdesta mukaan on ”päässyt” Tornatorin teollisuusalueen vanha lankarullatehdas, jossa sivunylläpitäjä vieraili huhtikuussa 2009.

Tornatorille on toki suunnitelmat ja osittain ne ovatkin toteutuneet alueen eteläpuolen asuintalojen muodossa sekä teiden rakentamisen myötä, mutta toistaiseksi vanhat tiilirakennukset ovat saaneet viettää hiljaiseloa.

Aikamatka.net – Tornator

Jätän vain jalanjälkiä – I Only Leave Footmarks on aiheeseen liittyvä lyhytelokuva. Tuotanto Silent Paprika Films.

Tulipyörä – Lahden kaupungin vaakuna

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa
Tulta iskevä junan pyörä – tuttavallisesti tulipyörä on Lahden kaupungin vaakunan aihe

Suomessa heraldiikka omaksui jo 1900-luvun tyylipuhtaan linjan ja vaakunaoppineiden keskuudessa Suomen nykyheraldiikkaa onkin pidetty yhtenä maailman parhaimpina. Suomessa heraldiikka koki äkillisen nousun, kun kunnille asetettiin mahdollisuus hankkia oma vaakuna. Suomessa ainoastaan kaupungeilla oli oikeus käyttää kunnanvaakunaa ennen vuonna 1949 annettua lakia. Tasavallan Presidentin allekirjoittaman asutuksen turvin, jotkin kauppalat olivat onnistuneet vahvistamaan sellaisen itselleen jo aiemmin. Vuoden 1949 lain myötä myös maalaiskunnat saivat oikeuden vaakunan käyttöön. Kaupungeilla oli tapana vahvistaa oma vaakuna joko perustamisen yhteydessä tai välittömästi sen jälkeen; useasti vaakuna määriteltiin itse perustamiskirjassa.

Lahdesta tuli itsenäinen kaupunki vuonna 1905, kaupunginoikeudet vahvisti keisari Nikolai II 1. marraskuuta. Jo vuotta aiemmin yliarkkitehti Jac. Ahrenberg oli laatinut merenneito-aiheisen vaakunaluonnoksen ehdotukseksi Lahden vaakunaksi. Hän lähetti luonnoksen kauppalanvaltuuston käsiteltäväksi, johon ei kuitenkaan oltu tyytyväisiä.

Vuonna 1908 vaakunakysymys annettiin erityisen toimikunnan hoidettavaksi, jolloin julistettiin yleinen vaakunapiirustuskilpailu. Vilkkaasti osanotosta huolimatta tulos osoittautui epätyydyttäväksi, yhtään luonnosta ei hyväksytty. Vihdoin Werner von Hausen piirsi erään ehdotuksen pohjalla vaakunan jossa oli mustanharmaassa yläosassa siivekäs kultapyörä rautatien vertauskuvana ja punaisessa alaosassa kolme kullanväristä tehtaanpiippua, kultainen, veronanvihreällä kedolla oleva mehiläispesä ja järvenlahti hopeisine aaltoineen. Mehiläisten ja mehiläispesän tuli kuvata ”ankaraa yhteiskunnallista järjestystä, ahkeruutta ja velvollisuuden täyttämistä”. Vaakuna oli työn, uutteruuden, liikenteen ja teollisuuden vaakuna.

Muinaistieteellinen toimikunta ei puoltanut heraldisesti virheellistä, joten siviiliasiain toimituskunta kehoitti yliarkkitehti Jac. Ahrenbergia laatimaan uuden. Ahrenbergin v. 1912 valmistunut romanttinen ehdotus oli täysin eri tyyppinen. Siinä oli sinihopeisessa vaakunakilvessä merenneito, joka oli löytänyt merestä kultakruunun ja riemuiten kohottanut sen oikealla kädellään ylös. Lahtelaiset eivät nytkään olleet tyytyväisiä, sillä ehdotus, jossa ei ollut mitään olennaista lahtelaista symbolia, oli ”liian keskiaikainen symbolisoimaan Suomen nuorinta kaupunkia”.
Merenneitoaiheinen ehdotus ei miellyttänyt Werner von Hauseniakaan, kun hänen mielipidettään siitä kysyttiin.

Kaupunginvaltuusto antoi von Hausenille tehtäväksi laatia uusi ehdotus. Sitä hän kuvasi muun muassa seuraavasti: ”Leimuava Pyörä – valon, lämmön ja liikkeen vertauskuvana.” Uusi luonnos miellytti kaupunginvaltuustoa, myös Muinaistieteellinen toimikunta antoi luonnoksesta myönteisen lausunnon. Senaatti esitteli asian keisarille heinäkuussa 1912. Esittelyn mukaan vaakunassa on ”kruunulla varustettu hopeakilpi, jossa musta seitsenpyöräinen pyörä; pyörän vanteesta lähtee joka puolaparin kohdalta punainen liekki kultaisella keskuksella ja navasta lähtee joka puolaparin välitse hieno punainen säde. Vaakuna kuvaa Lahden kaupungin syntymistä rautatieliikkeen paikkakunnalle tuottaman kehityksen tuloksena”.
Keisari vahvisti vaakunan käyttöön 7.10.1912.

Vaakuna uudistetaan

Lahdessa itsenäisyyden ajan alussa oli havaittavissa jonkin verran tyytymättömyyttä ”persoonattomaan” vaakunaan. Uutta vaakuna suunniteltiin myöhemminkin. Vaakunaa ajanmukaistettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1955. 1953 kaupungin 50-vuotisjuhlatoimikunta otti esille vaakunan uusimisen. Niinpä järjestettiin vaakunakilpailu, jonka parhaat ehdotukset asetettiin keväällä 1954 näytteille, ja yleisö sai äänestää parhaasta ehdotuksesta. Eri vaiheiden jälkeen valtuusto päätti Knut J. Vuorimiehen esityksestä muuttaa vaakunaa poistamalla siitä kapeat säteet ja liekeistä kultaiset sydämet. Vaakunaselityksen mukaan vaakunan hopeakentässä on musta pyörä, jonka kustakin puolapuusta lähtee punainen liekki. Vahvistus tuli 21.10.1955.

1960-luvulla kuntien saadessa omia vaakunoita luotiinkin heraldisissa piireissä arvostettu selkeä puhdas tyylisuunta. Samalla lähes kaikkien jo olemassa olleiden kaupungin- ja kunnanvaakunoiden asu uudistettiin heraldiikan sääntöjen mukaiseksi, myös Lahdessa. 1965 kaupungin 60-vuotsijuhlatoimikunta esitti valtuustolle vaakunakilpailun julistamisesta. Kaupunginvaltuusto hylkäsi esityksen ja hyväksyi ponnen ehdotuksen tekemisestä vaakunaselityksen tarkistamiseksi ja tyyppiesikuvan valistamisesta. Tarkistuksen teki Ahto Numminen. Nykyisen vaakunan vaakunaselitys: ”Hopeakentässä musta, seitsenpuolainen rautatievaunun pyörä; pyörän kehältä nousee jokaisen puolapuun kohdalta punainen liekki.” Uuden vaakunan suunnitteli Ahto Numminen ja sisäasiainministeriö vahvisti Lahden nykyisen kaupunginvaakunan vaakunaselityksen 14. toukokuuta 1968. Nykyinen kaupungin vaakuna on järjestyksessään kolmas versio.

Viime vuosina voimakkaasti kasvaneiden kuntaliitosten myötä on kuntien määrä vähentynyt ja sitä kautta vaakunoiden. Suomen Kotiseutuliitto ja Suomen Kuntaliitto ovat esittäneet toivomuksena, että lakkautettujen kuntien vaakunoita voisi käyttää eräänlaisina kotiseutuvaakunoina.

Tulipyörä

Vakuuna on saanut kutsumanimen Tulipyörä, vaikka virallista asemaa nimellä ei liene. 
Tulipyörä-nimi on ollut mm. ravintolalla, levykaupalla ja sen nimistä oluttakin on tehty. Tuoni-yhtye on tehnyt myös Tulipyörä-nimisen kappaleen. Sivustolla tulipyörä.fi ehdotetaan tulipyörää Lahden paikannimistöön.

Artikkeli on julkaistu Hollolan Lahti -lehdessä 4/2010.

Lähteet:
Aimo Halila: Lahden Historia
www.fi.wikipedia.org/wiki/Lahti
www.fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kuntavaakunat
www.fi.wikipedia.org/wiki/Heraldiikka
Juhani Pihlaja: Lahti Käsikirja
Kaarlo Nieminen: Kauppalan historia