Aihearkisto: Jutut

Kaikki jutut

Puusta pitkälle?

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Pysytään vielä puussa. Viikon 13 loppu meni puupainotteisesti, kahden eri vierailun merkeissä.

Torstaina tehtiin opiskelun puitteissa vierailu Pro Puu -galleriaan, jossa oli viimeisiä päiviä käynnissä Design from & for kids -näyttely. Ideana oli 4-7-vuotiaiden lasten suunnittelemat puukalusteet, jonka ovat toteuttaneet Pro Puun puusepät. Kaiken kaikkiaan inspiroiva näyttely, jossa on paljon tuoreutta ja näkökulmia, joita voi odottaa vain lasten spontaaneilta mieliltä. Joten jos näyttely nyt jäi näkemättä, se on esille kesällä Sibeliustalossa ja syksyllä se matkaa Helsingin Habitare-messuille. Projektista ja näyttelystä on tehty myös dokumentti.

Lisäksi pääsimme myös tutustumaan Tikkulassa sijaitsevaan puuseppien pajaan, jossa pitää toimintaa yllä kolme lahtelaista puuseppää. Kompakti paja, jossa puuhommat hoituvat asianmukaisilla laitteilla.

Galleriassa parhaillaan (5.4. alkaen) on meneillään Anne Hakalan Metsänkuiskaus-näyttely, jossa esitellään koivuvanerille piirrettyjä metsänäkymiä. Yhdistyneet Kansakunnat on julistanut vuoden 2011 kansainväliseksi metsien vuodeksi.

Mainittakoon että talon yläkerrassa on Liitosten arkki -näyttely, josssa tuli käytyä useampi vuosi sitten ja tällä kertaa emme sinne suunnanneet. Jos sitäkään ei ole vielä nähnyt, hätä ei ole suuri, sillä näyttely jatkaa kuluvan vuoden lokakuuhun asti. Ja sitten on vielä Pro Puun perinteinen Kevätpäivän Sahaus, jota siirrettiin runsaan lumen takia hieman aikaisempaa myöhemmäksi eli huhtikuun alkuun.

Lauantaina töiden jälkeen ehdin niukin naukin Salosen Sahan kevätkauden avajaisiin, kun ajoi moottoritiellä kesärajoitusten mukaan (hyi hyi). Itse saha sijaitsee Kärkölän Järvelässä, mutta vuoden alussa avattu myymälä siirrätti toiminnan lähemmäksi potentiaalista asiakasvirtoja Etelä-Lahteen Jokimaalle.

Paikalle päästyäni (ajettuani ensin harhaan), pihalla lauloi kenttäsaha. Traktorista voimansa saaneen laitteen toimintaa oli mukava seurata vierestä. Nimenomaan vierestä. Työnähän tuollainen vaatii tarkkuutta ja kärsivällisyyttä, sillä hihnalle kiinni jäävä hiha ei kestä pyörivää terää.

Hetken seurattuani puun sahausta, päätin tutustua muuhun tarjontaan. Painelin sisään halliin katselemaan lautatarjontaa, ihastelemaan kelohongista valmistettuja kalusteita sekä ehdin vaihtaa muutaman sanan omistajan(?) kanssa globaalista puutaloudesta paikalliseen.

Sitten olikin aika syödä tarjolla olevaa makkara suoraan kojusta. Naapurin traktorifirmassa oli kahvitarjoilu, jossa en kuitenkaan uskaltanut käydä.

Sinapin lisäksi mukaan tarttui myös nippu alan esitteitä. Valitettavasti asiasta vihjannut kaveri itse ei ehtinyt paikan päälle, oli juuri istunut autonsa ratin äärelle, kun ilmoitin että avajaiset ovat jo  ehtoopuolella. No, ensi keväänä sitten viimeistään.

Kotiseututyön alku Suomessa ja Lahdessa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kotiseututyön alku Suomessa

Varsinaisen kotiseutututkimuksen ja kotiseututyön on katsottu alkaneen silloin, kun lohjalaissyntyinen tohtori Robert Boldt v. 1894 perusti ”Lohjan kotiseutututkimuksen Ystävät” -nimisen seuran. Tähän perustuen vietti maamma kotiseutuväki Suomen kotiseututyön 100-vuotisjuhlia v. 1994 Lohjalla pidettyjen kotiseutupäivien yhteydessä.
Kotiseututyön painopiste oli ensimmäisinä vuosikymmeninä painottunut selvästi kotiseuduntutkimukseen, mikä on säilyttänyt edelleen tärkeän asemansa. Tutkimustyön avulla pyritään selvittämään paikallisen perinteen elintapojen ja kulttuurin, henkiset ja aineelliset erityispiirteet sekä kotiseudun luonnonmaiseman ja rakennetun maiseman omaleimaisuus.
Kuitenkin vasta sotien jälkeen tietoa pyrittiin käyttää hyväksi, kun kotiseututyön erääksi tärkeäksi tavoitteksi tuli vaikuttaminen oman kotiseudun ja paikkakunnan nykyoloihin ja tulevaisuuteen. On vaadittu, että paikalliset erityispiirteet on otettava huomioon suunniteltaessa ja ja toteutettaessa asukkaiden henkiseen ja aineelliseen elinympäristöön kohdistuvia muutoksia.
Kotiseutuliike toimi Suomessa kauan, paljolti kaupunkeihin ja muihin asutuskeskuksiin muuttaneiden maalaisten synnyinseutukaipuun varassa. Vasta sotien
jälkeen tajuttiin että kaupunki on myös kotiseutu.

Kotiseututyö Lahdessa

Ennen Lahti-Seuraa paikkakunnalla  oli useita yhdistyksiä joiden toimintaan kuuluivat myös kotiseutuasiat. Tärkein oli v. 1884 Raittiusyhdistys Säde I, jonka puheenjohtaja Willehad Vuorinen oli uuttera ja tunnettu kotiseuduntutkija. Yhdistyksen toinenkin puheenjohtaja Eero Salo oli aktiivisia kotiseututoimijoita. Myöhemmin hän toimi Möysän Nuorisoseuran kotiseutuasioiden hoitajana ja perusti nuorisoseurataloon kunnallistakin arvostusta saaneen kotiseutumuseon. Lahden Kansanopiston yhteyteen perustetun Lahden Nuorisoseuran toimintaan kuului kotiseutuhistorian harrastus.

Lahti-seura perustetaan

Kotiseutuseurojen perustaminsen aalto saavutti 1940-luvun puolivälissä myös Lahden seudun. Vuonna 1945 perustettiin Hollolan Kotiseutuyhdistys ja seuraavana vuonna Lahti-Seura sekä Orimattila-Seura.
Lahti-Seuran perustamisvaiheista on saatavissa varsin niukasti kirjallista tietoa, esim. perustavasta kokouksesta ei ole säilynyt pöytäkirjaa. Etelä-Suomen Sanomien 26.2.1946 ilmestyneessä numerossa oli uutinen, joka oli otsikoitu: ”Lahti-Seura päätetty perustaa.” Uutisessa kerrottiin, että ”asianharrasrajien toimesta oli sunnuntaiksi (24.2.) kutsuttu Lahden kaupunkilaisia Käsityö- ja Tehdasyhdistystksen huoneistoon Rautatienk. 26:ssa keskustelemaan Lahti-Seuran mahdollisesta perustamisesta. Kutsua oli noudatettu runsaslukuisasti.
Mauno Vuorinen valittiin puheenjohtajaksi, joka oli tehnyt vielä lähemmin selkoa kysymyksessä olevan seuran tarkoituksesta ja tehtävistä historiallisen ja kotiseutuperinteiden vaalijana. Seuran nimeksi hyväksyttiin Lahti-seura, samalla käsiteltiin alustavasti mallisääntöjä. Seuraan pääsemisen ehdoksi hyväksyttiin että asianomaisen asuneen Lahdessa vähintään 10 vuotta. Johtokunnalla oli myös oikeus tehdä poikkeuksiakin, jos tähän olivat painavat syyt. Seuran perustamiskokousta valittiin 5-jäseninen toimikunta ja sille annettiin tehtäväksi laatia seuralle säännöt.
Tilaisuudessa ilmottautui 35 perustajajäsentä, joista naisia 10 ja miehiä 25. Suurin osa kuului kaupungin sivistyneistöön: johtajia, tuomareita, opettajia, poliiseja ja toimittajia, mutta ei ainuttakaan teollisuuslaitoksen johtajaa tai toimihenkilöä (tämä osittain saattoi johtua siitä, että kolme vuotta aikaisemmin oli perustettu Lahden Teollisuusseura). Myöhemmin saman vuoden aikana seuraan liittyi teollisuuslaitosen ja rakennusliikkeiden johtajia, samoinm pappeja, lääkäreitä, upseereja ja käsityöläisiä.

Perustavassa kokouksessa  12.3.1946 seuraan liittyi 21 henkilöä. Tällä päivämäärällä pidetty kokous on varsinainen perustamiskokous vaikka sitä kutsussa nimitettiin vain kokoukseksi. Siinä kuitenkin oli tarkoitus päättää seurojen perustamiskokouksissa normaalisti käsiteltäviä asioita, on sitä pidettävä Lahti-seuran ”oikeana” perustamiskokouksena.

Artikkeli on julkaistu Hollolan Lahti -lehdessä 1/2011.

Artikkeli referoitu kirjasta ”50-vuotias Lahti-seura – Puoli vuosisataa työtä Lahden parhaaksi”
Julkaisijana:
Lahti-seura ry
Lahden Kaupunginmuseo
Piirteitä Lahden historiaan XIX 1996

Raksa-messuilla oppia hakemassa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa


Koulu tarjosi meille aikuisopiskelijoille mahdollisuuden poiketa koulusta muualle opiskelemaan alaa ja tokihan tämä mahdollisuus oli käytettävä. Siis ensimmäistä kertaa Raksa-messuille.

Perjantaina-aamuna koukkasimme kaverimme rautatieasemalta ja Mannerheimintietä hyväksi käyttäen suuntasimme kohti messukeskusta. Mytäjäisten risteyksessä totuus valkeni aurinkoisessa säässä: messut olivat ruuhkauttaneet alueelle johtavat tiet. Se johti siihen että pääsimme paikalle puolituntia myöhässä sovitusta ajasta. Opettajan oli tarkoitus jakaa liput meille ovella, mutta ymmärrettävistä syistä hän oli jo poistunut messuhumuun kun pölähdimme paikalle.
Näin poukkoilimme ovella kuin paimenesta eksyneet lampaat. Yritimme tavoittaat opettajaamme puhelimitsi, tässä kuitenkaan onnistumatta. Lopulta pääsimme sisään (jääköön se salaisuudeksi miten) ja Suurhallin puolella juotiin aamukahvit kolkossa (pelkistetyssä) terassiravintolassa ja katseltiin tulevaa tarjontaa.

Raksa on Suomen suurin rakennusalan erikoistapahtuma, jossa esitellään pien-, rivi-, kerrostaloasukkaille kuin uudisrakentajillekin rakentamiseen, remontoimiseen ja saneeraamiseen eri mahdollisuuksista. Oman opiskelun tiimoilta meitä kiinnosti lähinnä puualaan, mutta kyllä siinä sivussa tuli tutustuttua moneen muuhunkin ihan omasta mielenkiinnosta sekä siksi että olihan seurassani muutama monen eri rakentamisen alan ammattilaista. Tai ainakin entisiä.

Pintanikkarit.fi-verkkokaupassa oli hienoja käsityötuotteita, joita oli valmistettu mm. katajasta, jota sitten haisteltiin. Tulipa tuli ostettua 0,25 litraa finishing oilia, kiitos kaverille tinkauksesta. Nyt vain jännitetään, että päästään ihailemaan sen jälkeä.

SWM Woodin osastolla esiteltiin lämpöpuuta, joka on yleisnimi puulle joka on lämpökäsitelty. Puu soveltuu sisä- ja ulkokäyttöön ja erityisesti kosteisiin tiloihin, mm. saunoihin. Osaston esimerkeissä oli käytetty tervaleppää ja amerikanmäntyä, josta viimeksi mainittu jonka piirteissä oli jotain tuttua, mutta silti jotain uutta. Toki olisi toivottavaa että jatkossa puhuttaisiin lämpöpuun yhteydessä myös mistä lajista se on valmistettu.

Mielenkiintoisia oli keittiö puujäljitelmäovet, jotka valmistettiin muotoillusta mdf-levystä, jonka päälle vinyylipinnoite.
Monilla talonrakentamisen osastoilla kerrottiin vinyylipanelien mahdollisuuksista erityisesti talojen ulkoverhouksessa, yhtenä kestävänä vaihtoehtona, mutta joka puunalan ihmisestä pilkesilmäkulmassa ilmaistuna voi tuntua pieneltä huijaukselta.

Muista puualan jutuista jäi mieleen Starkin osaston parketit ja niiden rakenteiden tutkiskelu;
Tikkurilasta mukaan tarttui useita pintakäsittelyesitteitä, erityisesti öljy- ja vahaesitteitä;
Iskun osastolla tarkasteltiin uutta Kokopuu-mallistoa ja sen pöytää, jonka liitokset herättivät kiinnostusta.
Mainittakoon vielä että Lahden (lähi)alueella on toiminnassa useita puualan verstaita ja yrityksiä, messuilla toimintaansa esittelivät mm. Ax Design Myrskylästä ja Salosen Saha Järvelästä, jotka taas laajensivat omaa tietämystä puun mahdollisuuksista.
Lisäksi suomalaiseen tyyliin kesämiehille ja -naisille kesän kuumimmat laiturit ja saunamökit.

Tietenkin muita kun puualan osastoja tuli tarkasteltua. Yksi hyvä lisä oli kuntien omat osastot. Lahden osasto koostui pääosin kaavasuunnitelmista ja omakotitalotonttitarjonnan esittelystä, sermeiltä pääsi tutkimaan mm. Yleiskaava 2025 -luonnoksista ja tenttaamaan arkkitehtejä.

Koulustuskonserni Salpauksella oli paikalla myös oma väljä ja valoisa ruutu, jossa kävimme vaihtamasssa kuulumisia.

Valitettavasti aina kiinnostavat työnäytökset jäivät tällä kertaa vähemmälle ”aikataulutuksesta” johtuen, mutta ehkä ensi vuonna sitäkin enemmän.

Messukeskuksen kolmen hallin runsaassa tarjonnassa kierrellessä aika vierähti. Koulureppu täyttyi esitteistä ja pää toivottavasti uusista ideoista, jotka ehkä konkretisoituvat tulevaisuudessa.

Messut järjestää Lahden Messut.

Lahtelaista kuvagalleriaa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Avasin lähes vuosi sitten kuvagallerian urban.pictures.fi (hieman eri nimellä silloin), jonka toimintaperiaate perustuu valmiiseen galleriapohjaan. Edullisen vuosimaksun maksaessa saa eteensä yksinkertaisen käyttöjärjestelmän ja yksinkertaisen näkymän. Nykyään jokainen pystyy luomaan suhteellisen vaivattomasti tämäntyyppisiä ”tavissivustoja” ja jakamaan kätevästi tallennettua historiaa ja jakamaan sitä pitkälle jälkipolville.

Galleriaan on tarkoitus tyhjentää omia kuva-arkistoja, jotka koostuvat pääasiassa Lahdessa otetuista kaupunkikuvista sekä rautateistä (rautatieaiheisia kuviani löytyy myös suositulta Vaunut.org-sivustolta). Suurin osa arkistokuvistani ei näyttäydy kovin kiinnostavilta nyt, mutta luulen että ainakin osassa voi nähdä muutaman vuosikymmenten päästä arkista historian havinaa. Omaa kameraa minulla ei ole, joten kiitos niille, jotka ovat omaansa minulle lainanneet. Välillä kuluu pitkiäkin aikoja jolloin ei tule kuvattua. Kuvauskipinä iskee kun huomaa konkreettiset muutokset lähiympäristössä tai kun lukee lehdistä uusista rakennus- tai kaavasuunnitelmista.

Hiljattain muuton yhteydessä löysin nipun valokuvia, jotka luulin jo hävittäneen. Kuvat olin ottanut joskus 1990-luvun lopulla ja kun saan ne skannattua, laitan ne sivustolle esille. Omalta kohdalta Lahden tallentaminen alkoi juuri 1990-luvun lopulla, kun tietoinen kiinnostus kaupunkiympäristöön oli syntynyt 1990-luvun alussa. Osa kuvista on Ankkurista, aikaa ennen Sibeliustalon valmistumista, muusta uudesta rakennuskannasta puhumattakaan. 90-luvun loppu ei nyt tunnu kovin kaukaiselta, mutta lähihistoria on kiinnostavaa juuri siksi että että Lahdessakin moni paikka on täysin muuttanut muotoaan lyhyessä ajassa. Ja vaikka näin tapahtuu, aina voi löytää ympäristöstä tunnistettavia kiintopisteitä, jotka kiinnittävät paikkaan, jonka tuntee omaksi muutoksista huolimatta.

urban.pictures.fi-sivustolla on tällä hetkellä vain kolme kuvakoostetta, mutta toivon mukaan pääsen keväällä täydentämään sitä ahkerammin. Ajatuksena on myös ollut että julkaisisin sivuilla myös muutakin kuin valokuvia, esim. vuosien varrella tekemiäni julisteita ym.

Kannattaa käydä tutustumassa myös Ratapihaan (jonka banneri on istunut jo jonkin aikaa tuossa oikeassa laidassa), joka on rautatieharrastajaystäväni ylläpitämä: ”Ratapiha.com on kuvablogi Lahesta, pääaiheina muuttuvan rautatie- ja kaupunkikulttuurin ilmiöt ja tapahtumat.”

Omaa luokkaansa verrattuna edellämainittuihin on Chicago.fi, joka onkin tulevien (?) ammattilaisten ylläpitämä vapaamuotoinen, sivujen esittelyssä todetaan tyhjentävästi:

”Z-junan päätepysäkki on paikka, jossa nuori suomalainen valokuva kasvaa. Chicago.fi -sivusto esittelee Muotoiluinstituutin valokuvaa intohimolla ja ehdottoman tosissaan. Se on paikka ilman rajoja, ilman johtajaa. Sillä ei ole visuaalista linjaa eikä tyylisuuntaa. Chicago.fi on kaikkea sitä, mitä elävä, muuntuva ja moninainen valokuva on.

Chicago.fi on opiskelijoiden itse luoma, ideoima ja ylläpitämä sivusto, joka syntyi tarpeesta näkyä ja olla. Sivusto esittelee rönsyilevää ja tekijälähtöistä valokuvaa, sekä saattaa vihdoin yleisön nähtäville sen yhteisöllisen voimakkuuden ja kuvallisen ilmaisun vahvuuden, mikä ’Lahden valokuvakouluun’ on aina liitetty. Chicago.fi kutsuu nauttimaan, pysähtymään ja häkeltymään valokuvasta.”

Mainoskuvia Päijät-Hämeestä pääsee ihailemaan Lahdenseutu.net-sivulla.

Lehteä tekemässä osa 5

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Valitettavasti sivujen päivitystahti on hieman laantunut, tähän on muutamia syitä. Ensinnäkin aloitin aikuisopinnot Salpauksessa ja tarkoituksena on valmistua tämän vuoden loppuun (viimeistään ensi vuoden alkuun) mennessä teollisuuspuusepäksi. Lisäksi aikaa vievät myös ”normaalit” yhdistystoimet Lahti-seurassa ja Topparoikassa, ym. harrastukset sekä osa-aikatyö.

Lahen Lehti silti sinnittelee hengissä ja uutisia pyrin päivittämään normaaliin tapaan. Uutisia, juttuja ja vinkkejä voi edelleen lähettää osoitteeseen info(a)lahenlehti.fi.

Mukavaa kevään odotusta!