Aihearkisto: Jutut

Kaikki jutut

Kulttuuriset merkit vuosilta 2004-2006 -hanke

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Miten Lahti näkyy Internetissä -sarja, osa 24.

Aivan uusinta uutta ei tämänkertainen esittelyssä oleva informaatio ole, mutta aihe on kiintoisa ja sen sisältö pätee monin tavoin tänäpäivänäkin.

Lahden Kulttuuriset Merkit oli hanke joka toteutettiin vuosina 2004-2006 Lahden kaupungin ja Euroopan sosiaalirahaston toteuttama, hankkeessa oli mukana myös lahtelaisia kulttuuritoimijoita. Samalla hankkeesta tehtiin Lahden kulttuuria ja kulttuurihistoriaa käsittelevä paketti, joka julkaistiin tiivistelmä Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian nettisivuilla vuosina 2005-06, jossa se on vieläkin nähtävillä.

Kiinnostavinta antia ovat hankkeen tiimoilta järjestetyt yleisöluentosarjat 19.9.-8.11.2005 Lahden 100-vuotisjuhlaan, joiden tiivistelmät luettavavissa hankkeen sivuilta.

Sivuilla tavoitteita valotetaan muutamilla pääkohdilla, hanke mm. ”vahvistaa alueen kulttuurin tuntemusta ja tietoyhteiskuntaosaamista, kohottaa Lahden profiilia kulttuurikaupunkina ja kehittää alueen kulttuuritoimijoiden yhteistyötä.” Viitekehyksenä toimiva kulttuurisemiotiikka ”pyrkii kokonaisvaltaiseen kulttuurin kuvan muodostamiseen, etsii selityksiä lahtelaisille ominaispiirteille kysyen, mikä on arvostettua ydintä, mikä vähemmän arvostettua laita-aluetta ja millaista vuoropuhelua ne käyvät keskenään? Mistä syntyy lahtelainen kulttuuri(-identiteetti), lahtelainen erityisyys?”

Sivuilla kerrotaan että hankkeen kohderyhmänä olivat Lahden kulttuuriorganisaatiot ja –vaikuttajat, matkailuelinkeino ja myös kulttuurista kiinnostuneet yritykset ja hanke hyödyttää välillisesti kaikkia lahtelaisia. Tarkoituksena oli koota hajallaan olevat kulttuuriperinnön ja kulttuuriosaamisen tiedot paketiksi, jota voitaisiin hyödyntää muissa yhteydessä, esimerkiksi matkailussa.

Lahden kulttuuriset merkit -loppuraportti julkaistiin toukokuussa 2007 ja se on luettavissa täällä.

Lahtelaisopiskelijat Habitare-messuilla

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tänään se sitten koululta lähteneen ryhmän (Salpauksen mm. puualan opiskelijat, toim. huom.) kanssa koluttiin läpi, kuka enemmän ja kuka vähemmän. Kasa digisaastetta, eli kuvia tarttui muistikortille. Päällisin puolin messujen anti oli aika laaja ja osittain hyvinkin innostava. Itse olisin henkilökohtaisesti saanut tuolla vietettyä ongelmitta pidemmänkin tovin. Osastot trash, valo ja art jäivätkin positiivisesti mieleeni.
Trash, tai re-design on hyvinkin mielenkiintoinen alue. Vanhasta uutta ja roskasta käyttöön, ehkä se on ekoa tai sitten ei. Paljon toinen toistaan käyttökelvottomampia trash-ideoita, tällöin kai designin sijasta pitää jo puhua taiteesta. Sillä sektorilla kun kaikki skeida on kelvannut uusiokäyttöön ja esille asetteluun jo useamman sukupolven ajan. Art11 gallerioistakin löytyi mm. seinälle ripustettu möykky, jonka valmistusaineena oli käärmeen nahat, siis nämä kuolleet solukkosukat, joita jää jäljelle kun käärme luo nahkansa. Ikuisuuskysymyksiin en tässä nyt lähde, itsekin olen sortunut tuottamaan jotain täysin hyödytöntä.

Mutta messuillehan mentiin oma lehmä ojassa katsomaan mitkä on fiilikset. Design From & For Kids osastolta kun löytyi kaksi kalustetta joissa allekirjoittaneella on ollut näpit ns. välissä. Ensimmäiseksi esiin voisi nostaa kirahvi-naulakon, jonka valmistimme yhteistyönä Esko Ihalaisen kanssa. Kirahvi oli projektina hyvinkin mieluisa ja hauska. Toisena tuotteena käveleväpöytä, jonka siinä kirahvin vanavedessä intouduin rakentamaan. Nämä kyseiset tuotteet ovat Pietarilaisten lasten suunnittelemia ja ovatkin näiden messujen jälkeen lähdössä muiden Kids-kamojen kanssa Pietariin näyttelyyn.

Design From & For Kids on siis muotoilukasvatusprojekti, jossa lapset on kutsuttu suunnittelemaan ja ideoimaan kalusteita omin näkemyksin ja omien tarpeidensa mukaan. Lapset ovat piirtäneet ja heidän selostuksiaan on kirjattu ylös, näistä sitten joitakin on valikoitunut valmistettaviksi tuotteiksi asti. Minulla on ollut ilo saada olla mukana valmistamassa tämän konseptin mukaisia tuotteita. Onhan näitä lastenkalusteita valmistettu kautta maailman sivun, mutta niitä suunnittelee aikuiset, jolloin niistä katoaa sellainen lapsenomaisuus. Lapsilla toimii mielikuvitus kivasti lähes ilman rajoja, joten luonnollista on ettei kaikkia haaveiluja ole voitu toteuttaa tuotteiksi asti.
Kirahvi-naulakko: ”Sen päällä voi istua, siihen voi ripustaa vaatteita ja kirahvin runkoon voi piilottaa erilaisia esineitä.” Siinähän se oli lyhennettynä, asia suoraan lapsen suusta. Hyvin selkeä näkemys ja halu, sekä toiminnallisuus.

Käveleväpöytävuode: ”Tämä pöytä voi muuttua vuoteeksi ja se kuljeskelee huoneesta toiseen.” Pöydän jalathan on jalat, ja jalat on kävelemistä varten. Vuoteeksi muuttuminen on selkeästi vielä tapahtumatta, mutta eniten tässä projektissa viehättikin ne jalat ja sen illuusion luominen siitä kävelemisestä.

Teksti ja kuvat: Tapio Kangasniemi

Artikkeli on julkaistu 15.9.2011 Tapio – Puusta ja muusta -nimisessä blogissa

Koe muotoilu Sibeliustalossa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Koe muotoilu (linkissä esite pdf-muodossa) on Sibeliustalossa järjestettävä kansainvälinen muotoilunäyttely. Mukana on 35 muotoilijaa ja yritystä viidestä eri maasta. Näyttely on jakautunut kolmeen osaan, josta alla tarkemmin. Näyttelyyn voi tutustua heinäkuun loppuun asti ja siihen on vapaa pääsy.

Lahti: Biennale-sivut kertovat näyttelystä seuraavaa:

Lahti: BIENNALE 2011 -katselmuksen teema on käsinkosketeltava innovaatio. Hyvä muotoilu on enemmän kuin vain ulkonäköä. Metsähallissa oleva Lahti: BIENNALE 2011 -katselmus keskittyy muotoiluun, jota voi koskettaa ja kokeilla.

Puusepän sali muodostuu useammasta kokonaisuudesta: Hommage a Tapani Aartomaa -53 julisteen kansainvälinen näyttely, Lahden AMK Muotoiluinstituutin lopputyönäyttely, pietarilaisten muotoilukoulujen ArtFuture Design Schoolin sekä St. Petersburg State Academy of Art and Design n. a. A. Stieglitzin näyttelykokonaisuudet, Galleria oyoy:n Oyoy crew 2011 –yhteisnäyttely sekä Pro Puu ry:n Design From & For Kids –muotoilukasvatusprojektin tuotoksia.

Puusepän verstaassa on valokuvaaja Markus Henttosen Lahti: muotoilijakuvia -näyttely, joka koostuu lahtelaisista muotoilun ammattilaisista. Muotoilijakuvissa suunnittelijat kertovat omaa tarinaansa esimerkkeinä työvälineistään ja tuotannostaan.

Lisäksi Lahti: Biennale -muotoilutapahtuma laajenee Sibeliustalosta keskustan citytauluihin. Henttosen Muotoilijakuvat viedään lahtelaisten keskelle, Aleksanterinkadun varrella sijaitseviin ilmoitustauluihin ja ne on nähtävillä Lahden katukuvassa heinäkuun loppuun asti.

Muotoilijakuvia -näyttely on osa WDC Helsinki 2012 Lahden toimintaa. Hanketta rahoittaa Päijät-Hämeen liitto Euroopan unionin aluekehitysrahastosta.

Lähiörotan Lahti

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kotiseuturakkaudesta ammentavasta räpistä ja musiikkivideoistaan parhaiten tunnettu sekalainen sakki Helsingin lähiöistä eli SMC Lähiörotat, (ent. Hoodrats) julkaisi hiljattain ensimmäisen pitkäsoittonsa ”Raffii suomi-flättii”, lahtelais-helsinkiläisen hardcoremusiikkiin painottuvan levy-yhtiön Fullhouse Recordsin toimesta. Levyltä löytyy kappale nimeltä Lahden Sininen, tästä ja Lähirotista kertoo kappaleen isäntä Avionin Prinssi aka Parkcityn Partisaani, joka on ”Stadilla duunissa laitosmiehenä, bokraa, skeittaa ja elää ihan tavallista elämää”.

Musiikkivideot ovat keränneet satojatuhansia katselukertoja ja esikoisalbumi nousi ensimmäisellä viikolla Suomen virallisella listalla heti toiseksi. Mikä ihme on SMC Lähirotat?

SMC Lähiörotat on ison frendiporukan projekti, joka muodostunut vuosien saatossa. Kaikki on alkanut skeittauksesta ja ensimmäinen video tehtiin v. 1996 nimellä Skatemaniacs, nimi jäi elämään siitä lähtien. Ryhmään mahtuu eri musatyylien edustajia ja peruslähiöjäbii.

Miten päädyitte tekemään yhteistyötä Pablo Filmsin ja Fullhouse Recordsin kanssa?

Tutustuin TulplaJugiin, joka työskentelee Pablossa 2000-luvun alussa skeittauksen ja frendien kautta, jolloin TJ liittyi SMC-jengiin ja päätettiin tehdä uus leffa pitkän tauon jälkeen (HOOD NEWS 1). Leffan idea oli et se on kaikille frendeille ja siin on myös paljon muutakin kuin skeittausta.
TuplaJugi jatkoi ahkeraa duuniaan videoiden parissa ja päätyi yhdessä frendiensä kanssa toteuttamaan Pablo Filmsin. Pablon kalusto yhdessä mun ja Jugin ideoiden kanssa on mahdollistanut viimeisimmät videot.

Fullhousen jätkät on myös meidän frendejä ja innostui julkaisemaan SMC-matskua, vaikka poiketaankin musiikillisesti lafkan linjasta. Ne hiffas et ollaan samoilla linjoilla niiden kanssa ja halutaan tukea pieniä levy-yhtiöitä. Näin juttuu pysyy edelleen omissa käsissä.

”Lahden Sininen”. Mistä kappale kertoo, miten sanoma muotoutui?

Biisi kertoo omista kokemuksista Torven keikoista ja siellä tapahtuneista jutuista. Mun läpät kiteytyy Rooster Festin ympärille. Junon räpit omiin keikkoihin Torvessa ja sen frendeihin Lahdessa.
Fiilisteltiin kummatkin Lahden ja Torvi-baarin meininkiä ja päätettiin tehdä styge siitä. Kunnianosoitus Torvelle ja Lahtelaisille hyvistä muistoista. Simple as that, boyeee!

Biisin vastaanotto on ollut hyvä ainakin omien Lahti-kavereiden puolesta. Kyl jengi on biisistä digannu vaikkei ois ikinä mestoilla käynytkään. Moni frendi Stadista on sanonu et haluis lähtee messiin tsekkaa ekaa kertaa Torven keikkoja.

Kappaleessa kuullaan paria vierailevaa artistia, keitä he ovat ja miten he valikoituivat?

Oikeita nimiä en mainitse, mut El maestro ja Raikka on kummatkin vaikuttanut Lahden Hardcore-skenessä ja olin otettu kun pojat suostuivat osallistumaan biisiin. Vaihtoehtoja ois varmasti ollut muitakin, mut halusin kyseiset herrat, koska tunnen heidät hyvin jo entuudestaan.

Minkälainen suhde sinulla on Lahteen, miten koet Lahden?

LAHTI on aina mulle toinen hima. Pikkupojasta asti oon viettäny paljon aikaa Lahdessa, isovanhemmat budjas vesitornin juuressa ainakin 30 vuotta. Mutsi opiskeli aikoinaan Lahdessa ja tapasi faijan Torvessa joskus parikymppisenä.
Paljon hyviä muistoja, joten se on aina nostalgista palata pelipaikoille pyörimään. Ensimmäisiä Hardcore-punk-keikkoja kävin tsekkaa Kasisalilla skeitti kainalossa, sillon en vielä tuntenu ketään Lahdesta. Mummo koodas mulle et ”ens viikonloppuna ois täällä sitä sun musiikkia Kasisalilla, ootko tulossa, ni keitän mustikkakeittoa”. Hah!, Ihan kingii! Sit skedesin ja pelasin päivän korttii ukin kanssa, illal kattoo keikat.

Lahtelaisilla on tosi vahva kotiseuturakkaus mistä diggaan. Niin se pitää ollakin.

Mitä tulee mieleen näistä seuraavista käsitteistä?

*Torvi
Legendaarinen mesta. Jartulle iso hatunnosto

*Lahtelainen musiikki
Hometown Pride!

*Mallasjuoma
Lahden Erikoinen ja Sininen. Näitä ukki aina tissutteli ku skulattiin korttia!

Terveisiä Lahteen?

Pitäkää homma aitona niinku tähänki asti. Hyvää Kesää ja tulkaa tsiigaa SMC keikka torveen 27.8.2011


Mallasjuoman tehtaan piipun henki

Julkaistu , kirjoittanut

Pitkän linjan videokuvaajaharrastaja lahtelainen Keijo Skippari on tallentanut Lahdessa monia eri kohteita. Yksi hänen projekteistaan oli keskustassa sijaitsevan Mallasjuoman tehtaan eli Malskin vanhan piipun purkamisen kuvaaminen vaihe vaiheelta tammikuussa 2007.
Savupiippuhan symboloi teollista nousua ja termillä ”savupiipputeollisuus” on vahva lataus, kun puhutaan suomalaisen yhteiskunnan muutoksesta agraariyhteisöistä kohti teollista Suomea. Siksi esimerkiksi sataman harvoista vanhoista teollisuusrakennuksista juuri savupiippu on säilytetty, vaikka sen käyttöarvo on nolla.

Tarina piipusta osallistui Lahdessa huhtikuussa järjestettyihin SM 2011 Filmifestivaalien dokumenttisarjaan sijoittuen toiseksi. Festivaalien raati totesi reilun 8 minuutin kestoisesta lyhyt elokuvasta seuraavaa: ”Mielenkiintoinen elokuva lahtelaisen O.Y. Mallasjuoman piipun purkamisesta. Elokuvassa piippu on kertojanäänenä, joka antaa elokuvalle runollisen vaikutelman. Hieno kunnianosoitus vanhalle piipulle, joka on ollut vuosisadan ajan osa lahtelaista katunäkymää ja kaupunkikuvaa, näkyvä osa Lahden historiaa.”

Tarina alkaa mustavalkoisella, ilmeisesti 1960-luvulla kuvatulla mainoselokuvalla, kertojaäänen valistaessa katsojaa: ”Tämä on Lahti, suomalaisen yrittelijyyden aito tunnus”. Historiakatsaus kertoo mainiosti katsojalle Mallasjuoman tehtaiden merkityksestä Lahdelle, korostaen erityisesti kaupunkiin liitettyä yrittelijäisyyttä sekä yrityksen kansainvälistä mainetta.

Elokuvan alun nostalginen ajankuva päättyy riemukkaaseen torven soittoon, joka saa väistyä haikean musiikin saattelemana nykyajan tieltä. Kun hetkeä aiemmin yritys on arvotettu, sitä kautta teollisuusrakennusten kulttuurihistoriallinen merkitys todennettu, niin alueen murroksesta kertoo rakennusliikkeiden mainostaulu: ”On sinun vuorosi jatkaa tarinaa”, vanhaa ja uutta rinnan, piipun kera. Nykyhetken tilannetta painokkaasti luotaava lehtileike Etelä-Suomen Sanomista toteaa, että ”kallistunut piippu puretaan turvallisuusriskinä”.

Kerronnallisesti em. viitteet ovat mainio keino viedä tarinaa eteenpäin. Niillä on saatu kerrottua katsojalle piippuun liitetty symboliarvo sekä tilanne nykyhetkestä tuodaan katsojan tietoon tehokkaasti, jopa yhdellä kuvalla.

Skippari on onnistunut tallentamaan piipun purkamisen monesta eri kuvakulmasta, lopputuloksen kuitenkaan olematta sekavaa, vailla johdonmukaisuutta. Kuvaajaan/leikkaajan kokemus tulee ilmi: Kaukaa kuvatut auttavat hahmottamaan alueen erityispiirteitä, vanhaa punatiiltä keskellä kaupunkia; sekä näyttää lyhenevän piipun ”tukalaa” tilannetta. 40 metriä piippu purettiin käsityönä, lukuunottamatta viimeistä 7 metriä, joka tehtiin koneellisesti.

Kuten raadin kommentissa todettiin, piippu toimii tarinan kertojana. Ratkaisu on naiivi, mutta kertoja vie tarinaa eteenpäin joutuisasti ja tuo aiheeseen inhimillistä kosketusta. Piipulla (elokuvalla) on havaittavissa pientä katkeruutta purkupäätöksen tehneitä (kasvottomia?) virkamiehiä kohtaan. Kokonaisvire on surumielinen.

Yksi eräs vaikuttavimmista kohtauksista on kun kamera nousee nosturin lavalla kohti piipun huippua, raksamiehen polttaessa tupakkaa. Kohtaus on toisaalta juhlallinen, kohoava, mutta yhtäältä rosoinen, harmaa ja inhorealistinen. Taustalla näkyy panimorakennuksen rappioromanttinen puoli, jonka takana nousevat 1960-70-luvuilla rakennetut keskikaupungin betonielementtitalot. Sen enempää osoittelemalla menneisyyteen ja tekemättä moraalisia johtopäätöksiä, näkymässä kiteytyy  1950-luvulta alkaen jatkunut voimakas keskustan uusiutuminen.

Piippu on mennyt, aika näyttää miten Panimolle käy…