Lahti-seuran vuosijuhlaa


Lahden kaupunki täytti tänä vuonna 106 vuotta ja kotiseutuyhdistys Lahti-seura on viettänyt 65. juhlavuotta. Seuran perinteistä vuosijuhlaa vietettiin tiistai-iltana kaupungin syntymäpäivänä 1.11.2011 Lahden Muotohuoltamolla, joka toimii WDC Helsinki 2012 designvuoden Lahden näyttelytilana ja toimipisteenä. Vesijärven kadulla sijaitseva funkistyylinen asema rakennettiin Esson huoltoasemaksi ja se valmistui vuonna 1931. Asema oli vasta Suomen toinen ja Helsingin ulkopuolella ensimmäinen tämän tyylisuunnan huoltamo. Vuodesta 1987 lähtien rakennuksessa toimi ambulanssiasema, jonka jälkeen siitä kunnostettiin Riku Roudon toimesta moottoripyöräliike, ja nyt siis rakennus on Muoltohuoltamo.

Vuosijuhla käynnistyi perinteiseen tyyliin seuran puheenjohtajan avajaissanoilla, jonka jälkeen Muotohuoltamon projektipäällikkö Päivi Ronkainen-Forsius kertoi huoltamon historiasta ja toiminnasta. Paikalla olleet pääsivät tutustumaan Designnäyttelyn Muotoja, jonka järjestäjinä toimi Muoto2 ja Malinen&Takkinen. Pian tämä näyttely vaihtuu Heikki Sauren Kirjoituksia maasta -näyttelyyn, johon voi tutustua ajalla 8.-19.11. Muotohuoltamo tarjosi lahtiseuralaisille myös kahvit.

Ronkainen-Forsius jälkeen 30-päisen yleisön eteen asteli juhlapuhuja Risto Halme. Hän syntyi aivan huoltamon läheisyydessä sijainneessa Lahden synnytyssairaalassa 78 vuonna sitten. Halme valmistui sisustusarkkitehdiksi Taideteollisesta oppilaitoksesta, Ateneumista vuonna 1959, mutta teki työuransa Lahdessa, jossa asuu edelleen. Risto Halme pureutui puheessa Lahden elinekeinoelämän kehitykseen  ja (muotoilu)yrittämisen haasteisiin nykypäivänä. (Puhe on luettavissa seuraavassa Lahti-seuran Hollolan Lahti -lehdestä.)

Halmeen jälkeen päästiin tunteikkaisiin tunnelmiin kun Lahti-seuran puheenjohtaja kukitti Onerva Vartiaisen kanssa Vuoden 2011 Lahtelaiseksi lihamestari Eila Saarisen. Saarinen työskenteli Osuuskauppa Hämeenmaan palveluksessa ennen kun jäi kesäkuussa eläkkeelle, tehtyään 56 vuotta töitä.
(Vuoden lahtelaisesta kattavammin myöhemmin Lahti-seuran nettisivuilla.)

Seuran vuosikokous

Ennen vuosijuhlaa tiloissa pidettiin Lahti-seuran sääntömääräinen syyskokous. Kokouksessa käytiin ensi vuoden asioita läpi, valittiin mm. uudet hallituksen jäsenet. Uusina hallitukseen valittiin Irma Willman ja Heikki Kolunen. Puheenjohtajana jatkaa Sauli Hirvonen, muut hallituksen jäsenet ovat Onerva Vartiainen, Marianne Valola, Paula Sällinen, Martti K. Lehto, Timo Peippo ja Esa Yrjölä. Lisäksi valittiin toiminnantarkastajat vuodeksi 2012, jotka ovat Risto Lassila ja Seppo Toivonen. Varatoiminnantarkastajat ovat Pekka Kotiaho ja Seppo Nieminen.

Kokouksen aikana ja sen jälkeenkin keskustelua herätti erityisesti, miten seura saataisiin paremmin nuorten tietoisuuteen. Esille tulikin monia hyviä kehittämisideoita, joita uusi hallitus pääsee ensi vuonna pureksimaan.

Lisäksi tilaisuudessa palkittiin viirillä Kari Knuuttila pitkästä ja ansiokkaasta työstä seuran hyväksi. Tunteikkaat terveiset toi Tauno Salo seuran pitkäaikaiselta puheenjohtajalta Unto Tupalalta.

Vuosijuhlasta ja syyskokouksesta lisää tulevassa Hollolan Lahti -lehdessä nro 4/2011.

Salpauksen ammattitutkinnon näyttö [päiv. 4.11.]

Ammattitutkinto

Viikolla 43 koulutuskeskus Salpauksessa Vipusenkadulla järjestettiin puualan näyttötilaisuus. Viikolla olikin tutkinnon osiaan suorittamassa perustutkintolaisia, ammattitutkintolaisia ja erikoisammattitutkintolaisia. Allekirjoittanut suoritti ammattitutkinnon, puusepän tuotteen valmistuksen näytön. Tutkintoon vaadittavat muut osat olinkin jo aiemmin keväällä suoritanut, joten virallinen valmistuminen oli vailla yhtä osiota. Tämä on nyt suoritettu, mutta vielä on yksi valinnainen osa tässä loppuvuodesta tehtävä. Tämä valinnainen on yritystoimintaan liittyvä ja täten tukisi vakaata aikomustani ryhtyä alalle yksityisyrittäjäksi.

Näyttötyön suorittamisesta sen verran, tuotteen valmistukseen oli 32 tuntia aikaa ja säännöt ja vaatimukset selkeät. Työn piirustukset saatiin maanantaina puoliltapäivin, ja urakka aloitettiin materiaalilistan valmistuksella. Tämä kun oli hyväksytty ja tarkastettu päästiin saliin aloittamaan itse tuotteen valmistus. Tuote oli melko helppo joten aikataulun kanssa ei tarvinnut hosua, mutta toki tarkkana piti olla jotta osat sopisivat toisiinsa ja tuote olisi kasattavissa. Mitään jännitysnäytelmää viime minuuteille venyvästä projektista emme tältä osin saaneet, joten TV-kelpoisuus ei täyttynyt. Mutta viikon puuhastelut sujuivat mukavasti ja ihan hauskaakin oli, vaikka työ itsessään ei ollut juuri lainkaan innostava. Kuva kertokoon tuotteesta.

Lue loput artikkelista  Tapio – Puusta ja muusta -blogissa

Teksti ja kuva: Tapio Kangasniemi

Perustutkinto

Kun Tapio ja muut  ammattitutkintolaiset olivat maanantaina aloitteneet urakkansa, me perustutkintolaiset aloitimme oman työmme tiistaina. Urakka alkoi teoriaosuudella, tarkemmin sanottununa kyseessä oli asiakaslähtöinen valmistustoiminta -tutkinnonosa. Omalta puolelta voin todeta että laskutoimituksessa sattunut alkeellinen pilkkuvirhe aiheutti sen, että näillä laskelmilla tulen olemaan erittäin kallis puuseppä…
Samalla saatiin massiivipuutuotteiden valmistukseen piirustukset, josta ilmeni että tuote oli tarjotin. Laadimme tuotteesta myös katkaisulistan, josta tuli ilmi mm. osat, niiden mitat ja puutavaran määrän tarve. Materiaali oli koivu.

Teoriaosuuden jälkeen pääsimme tositoimiin ja valmista piti olla 18 tunnin päästä eli torstaina iltapäivällä. Työskentely sujui aika sopuisasti ja aikataulussa. Muutamissa kohdissa tuli hätäiltyä, mutta laitan sen kokemattomuuden piikkiin.

Keskiviikkona työ oli valmis.

Perjantaina käytiin palautekeskustelussa tutkinnon valvojien kanssa. Yleisesti suurin puute oli työn viimeistely. Sen myönnän itsellekin, ja sitä en voi laittaa kokemattomuuden piikkiin. Perustutkintoryhmästä kolme sai kiitettävän, joiden joukossa en siis ollut.

Palautetilaisuudessa käytiin samalla kesäin työharjoittelussa suoritettu tutkinnonosa, johon kuului ovien valmistus ja niiden asennnus. Kolmehenkisen ryhmämme tarkoituksena oli valmistaa Asikkalan Männikköön vanhaan parantolaan uudet pariovet sekä standardimittainen ulko-ovi, ns. keittiön ovi. Työtehtiin ajalla 8.6.-13.8. ja työvaiheet kuvattiin sekä pidettiin kirjaa jokaisesta työharjoittelupäivästä.
Monikymmensivuinen kuvapainotteinen raportti luovutettiin valvojille ennen palautetilaisuutta.

Viikolla 9 sitten (toivottavasti) viimeinen eli kolmas teollisuuspuusepän perustutkintotilaisuus.

Teksti ja kuva: Sauli Hirvonen

Uusi Lahti 30-vuotta

Uusi Lahti -lehden 30-vuotisjuhlanumero putosi lahtelaisten postiluukusta eteisen lattialle 15.10.2011. Lehti alkoi ilmestyä noin 30 vuotta sitten. Sen kunniaksi ajattelin tiivistellä blogiin omakohtaiset kokemukset lehdestä sekä faktaa siitä miten Uuden Lahden toiminta aikoinaan alkoi, jossa lähteenä käytän tuota juhlanumeroa.

Itselleni ensimmäinen muistuva kokemus Uudesta Lahdesta oli kun vierailimme koulun Elämänkatsomustiedon tunnin tiimoilta lehden toimituksessa joskus 1990-luvun alussa.
Vapaudenkadulla(?) Kari Naskinen kertoi lehdestä ja sen tekemisestä. Muuta ei jäänyt mieleen kuin maukkaat keksit, limut ja se että saimme kuvan nimen kanssa lehteen. En tiedosta, oliko tuolla vierailulla vaikutusta tämän lehden/blogin aloittamiseen.

Juhlanumero

Juhlanumero (nro 77) on tuhti lukupaketti (56 sivua), jossa käydään läpi lehden vaiheita asioiden ja ihmisten kautta. Syksyllä 1981 käynnistetty uusi kaupunkilehti oli puheenaihe kaupungissamme. Pääkirjoituksessa lehti toteaa, että se ”ei tyytynyt raportoimaan kaupungin päätöksiä sellaisenaan vaan haki niihin omia näkökulmia ja kaivoi oma-aloitteisesti esiin uutisaiheita.”

Juhlanumerossa käydään läpi menneitä ja muistellaan lehden mielenkiintoisia vaiheita sekä kysellään mietteitä nykyisiltä ja entisiltä lahtelaisilta, paneudutaan Lahden suppeaan murresanastoon ja kysytään mm. Tapani Ripatilta onko se ”Lahest” vai ”Lahesta”. Lisäksi sekä lukijat että vierailevat kolumnistit  Timo Taulo, Jarmo Saarela, Vesa Ruotonen ja Hara kertovat miten asiat ovat Lahdessa vuonna 2041. Kuulumisia kertoo myös Naskinen sekä voimakaksikko Heinonen-Avikainen.

Lehden perustaminen

Ilmeisesti moni etelän idea on syntynyt Lapin hangilla (vertaa Vanhanen), sillä lehti sai alkunsa Levillä Risto Kauppisen ja Tero J. Kauppisen toimesta. TJ Kauppinen muisteli lehden 25-vuotisjuhlanumerossa että ”perustamalla toimituksellisesti vahva lehti oli mahdollisuus luoda kilpailukykyinen ja lahtelaisten tarpeita palveleva kokonaisuus. Uudelle Lahdelle oli olemassa sosiaalinen tilaus.” Myöhemmin lehden omistanut lohjalainen painotalo piti Lahden kilpailutilannetta niin hankalana että päätti myydä lehden. Se oli perustajilla mielessä jo lehteä perustettaessa.

Lehteä kaupattiin Lehtimiehet Oy:lle sekä Esan Kirjapainolle. Periaatteessa kaupoista jo sovittiin Lehtimiehet Oy:n kanssa, mutta tästä virisi aiheellinen pelko että lehti olisi lopetettu, käytännössä yhdistetty Lahtiset-lehteen. Sitten väliin tuli Ossi Kivekäs, joka iski shekin pöytään ja näin lohjalaiset ”ymmärsivät” myydä lehden lahtelaisille.

Lehden nimi

Lehden ensimmäinen päätoimittaja Kari Naskinen ehdotti nimeksi Lahtaria, joka ei kuitenkaan ottanut tuulta purjeisiin.

Sitten tuli Lahden Aika. Ei tullutkaan vaan se oli liian likellä Mallasjuoman Aika on Lahden -slogania.

Naskisen mukaan haluttiin ”pelata varman päälle” ja nimi kopioitiin Raumalta vuonna 1979 perustetulta Uudelta Raumalta, sillä erotuksella että jälkiosaan tuli sentään Lahti. Onneksi. Nimenä mielikuvitukseton ja käytännöllinen, lahtelainen.

Uusi Lahti nyt

Nykyään Uusi Lahden omistaa Esan Kaupunkilehdet Oy, jonka puolestaa omistaa Mediatalo Esa.

Vuonna 2008 lehden päätoimittaja Kari Naskinen siirtyi eläkkeelle ja tilalle tuli Tommi Berg. Yhteistä molemmille oli että aiempi työpaikka oli Etelä-Suomen Sanomissa. Berg tosin suoritti lukion työharjoittelun Uudessa Lahdessa jo vuonna 1992.

Lahdessa ilmestyi jonkin aikaa myös Suomen Lehtiyhtymän julkaisema broadsheet-kokoinen Viikko-Uutiset ja aikoinaan julkaistiin em. Lahtiset-nimistä lehteä, josta minulla ei ole muistikuvia. Sen sijaan (vuodesta 1992 lähtien) tabloid-kokoinen Uusi Lahti ilmestyy yhä, nykyään keskiviikkoisin ja lauantaisin 61 170 kappaleena. Viikon kahteen ilmestymispäivään lehti siirtyi vuonna 2005.

Lehti on mukana muutenkin lahtelaisten elämässä kuin viestintävälineenä, yhtenä esimerkkinä pääsponsorin mukaan nimetty jalkapalloilun Uusi Lahti Cup.

Aiheeseen liittyviä linkkejä:
Mediatalo Esa
Uusi Lahti wikipediassa
Uusi Lahti Cup wikipediassa
Kari Naskisen blogi Mustaa valkoisella

Kulttuuriset merkit vuosilta 2004-2006 -hanke

Miten Lahti näkyy Internetissä -sarja, osa 24.

Aivan uusinta uutta ei tämänkertainen esittelyssä oleva informaatio ole, mutta aihe on kiintoisa ja sen sisältö pätee monin tavoin tänäpäivänäkin.

Lahden Kulttuuriset Merkit oli hanke joka toteutettiin vuosina 2004-2006 Lahden kaupungin ja Euroopan sosiaalirahaston toteuttama, hankkeessa oli mukana myös lahtelaisia kulttuuritoimijoita. Samalla hankkeesta tehtiin Lahden kulttuuria ja kulttuurihistoriaa käsittelevä paketti, joka julkaistiin tiivistelmä Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian nettisivuilla vuosina 2005-06, jossa se on vieläkin nähtävillä.

Kiinnostavinta antia ovat hankkeen tiimoilta järjestetyt yleisöluentosarjat 19.9.-8.11.2005 Lahden 100-vuotisjuhlaan, joiden tiivistelmät luettavavissa hankkeen sivuilta.

Sivuilla tavoitteita valotetaan muutamilla pääkohdilla, hanke mm. ”vahvistaa alueen kulttuurin tuntemusta ja tietoyhteiskuntaosaamista, kohottaa Lahden profiilia kulttuurikaupunkina ja kehittää alueen kulttuuritoimijoiden yhteistyötä.” Viitekehyksenä toimiva kulttuurisemiotiikka ”pyrkii kokonaisvaltaiseen kulttuurin kuvan muodostamiseen, etsii selityksiä lahtelaisille ominaispiirteille kysyen, mikä on arvostettua ydintä, mikä vähemmän arvostettua laita-aluetta ja millaista vuoropuhelua ne käyvät keskenään? Mistä syntyy lahtelainen kulttuuri(-identiteetti), lahtelainen erityisyys?”

Sivuilla kerrotaan että hankkeen kohderyhmänä olivat Lahden kulttuuriorganisaatiot ja –vaikuttajat, matkailuelinkeino ja myös kulttuurista kiinnostuneet yritykset ja hanke hyödyttää välillisesti kaikkia lahtelaisia. Tarkoituksena oli koota hajallaan olevat kulttuuriperinnön ja kulttuuriosaamisen tiedot paketiksi, jota voitaisiin hyödyntää muissa yhteydessä, esimerkiksi matkailussa.

Lahden kulttuuriset merkit -loppuraportti julkaistiin toukokuussa 2007 ja se on luettavissa täällä.

Lahtelaisopiskelijat Habitare-messuilla

Tänään se sitten koululta lähteneen ryhmän (Salpauksen mm. puualan opiskelijat, toim. huom.) kanssa koluttiin läpi, kuka enemmän ja kuka vähemmän. Kasa digisaastetta, eli kuvia tarttui muistikortille. Päällisin puolin messujen anti oli aika laaja ja osittain hyvinkin innostava. Itse olisin henkilökohtaisesti saanut tuolla vietettyä ongelmitta pidemmänkin tovin. Osastot trash, valo ja art jäivätkin positiivisesti mieleeni.
Trash, tai re-design on hyvinkin mielenkiintoinen alue. Vanhasta uutta ja roskasta käyttöön, ehkä se on ekoa tai sitten ei. Paljon toinen toistaan käyttökelvottomampia trash-ideoita, tällöin kai designin sijasta pitää jo puhua taiteesta. Sillä sektorilla kun kaikki skeida on kelvannut uusiokäyttöön ja esille asetteluun jo useamman sukupolven ajan. Art11 gallerioistakin löytyi mm. seinälle ripustettu möykky, jonka valmistusaineena oli käärmeen nahat, siis nämä kuolleet solukkosukat, joita jää jäljelle kun käärme luo nahkansa. Ikuisuuskysymyksiin en tässä nyt lähde, itsekin olen sortunut tuottamaan jotain täysin hyödytöntä.

Mutta messuillehan mentiin oma lehmä ojassa katsomaan mitkä on fiilikset. Design From & For Kids osastolta kun löytyi kaksi kalustetta joissa allekirjoittaneella on ollut näpit ns. välissä. Ensimmäiseksi esiin voisi nostaa kirahvi-naulakon, jonka valmistimme yhteistyönä Esko Ihalaisen kanssa. Kirahvi oli projektina hyvinkin mieluisa ja hauska. Toisena tuotteena käveleväpöytä, jonka siinä kirahvin vanavedessä intouduin rakentamaan. Nämä kyseiset tuotteet ovat Pietarilaisten lasten suunnittelemia ja ovatkin näiden messujen jälkeen lähdössä muiden Kids-kamojen kanssa Pietariin näyttelyyn.

Design From & For Kids on siis muotoilukasvatusprojekti, jossa lapset on kutsuttu suunnittelemaan ja ideoimaan kalusteita omin näkemyksin ja omien tarpeidensa mukaan. Lapset ovat piirtäneet ja heidän selostuksiaan on kirjattu ylös, näistä sitten joitakin on valikoitunut valmistettaviksi tuotteiksi asti. Minulla on ollut ilo saada olla mukana valmistamassa tämän konseptin mukaisia tuotteita. Onhan näitä lastenkalusteita valmistettu kautta maailman sivun, mutta niitä suunnittelee aikuiset, jolloin niistä katoaa sellainen lapsenomaisuus. Lapsilla toimii mielikuvitus kivasti lähes ilman rajoja, joten luonnollista on ettei kaikkia haaveiluja ole voitu toteuttaa tuotteiksi asti.
Kirahvi-naulakko: ”Sen päällä voi istua, siihen voi ripustaa vaatteita ja kirahvin runkoon voi piilottaa erilaisia esineitä.” Siinähän se oli lyhennettynä, asia suoraan lapsen suusta. Hyvin selkeä näkemys ja halu, sekä toiminnallisuus.

Käveleväpöytävuode: ”Tämä pöytä voi muuttua vuoteeksi ja se kuljeskelee huoneesta toiseen.” Pöydän jalathan on jalat, ja jalat on kävelemistä varten. Vuoteeksi muuttuminen on selkeästi vielä tapahtumatta, mutta eniten tässä projektissa viehättikin ne jalat ja sen illuusion luominen siitä kävelemisestä.

Teksti ja kuvat: Tapio Kangasniemi

Artikkeli on julkaistu 15.9.2011 Tapio – Puusta ja muusta -nimisessä blogissa