Ajauduin sattumalta lauantaina geokätköilyn saloihin kun Herralaan suuntautunut pyöräretki tyssäsi jo Okeroisiin. Okeroisten asemalla (tai sen rauniolla) eväiden ääressä älypuhelimen kanssa touhunnut Make ilmoitti että aseman lähellä on geokätkö, nimeltään ”Okeroisten vanha kansakoulu”. Geokätkeily oli itselle aiemmin nimenä tuttu ja tiesin jotain siitä, mutta varsinaisiin etsintöihin en ole ryhtynyt. Make oli jo pidemmän aikaa harrastanut kyseistä puuhaa tovin, joten kyselin kätkemisen perusperiaatteista. Myös Wikipedia antaa lyhyen oppitunnin mistä oikein on kyse.

Eväiden jälkeen suuntasimme kompassi ojossa kohti kansakoulua. Kouluahan ei enää ollut olemassa, se paloi 1973, mutta viitteitä siitä oli ympäristössä. Kätkön nimi ”Okeroisten vanha kansakoulu” ja vihjeenä ”orava puussa”. Pienen hapuilun jälkeen, paikallistimme koulun paikan. Geokätkeilijöiden sivustosta yritimme vielä hankkia lisävihjeitä. Reilu puoli tuntia pyörimme pusikossa, mutta tulosta ei syntynyt. Eikä ihme: Koulun tarkka paikka selvisi myöhemmin illalla Lahden kaupungin nettisivujen vuoden 1946 ilmakuvasta. Olimme haravoineet metsäkaistaletta väärällä puolella tietä!

Paluumatkalla päätimme tarkistaa vielä yhden rastin ja se olikin helpompi, varsinkin kun osuimme tällä kertaa oikealle paikalle. Okeroisten tien varrella sijainnut kätkö löytyi tällä kertaa nopeasti ja ”Peltohiiri” kätköön Make laittoi puumerkkinsä. Tässä vaiheessa olin saanut jo tarpeeksi kätköistä, mutta myönnettäköön että geokätköily on monipuolinen ja hyvä harrastus, jos aikaa ja malttia riittää. Niitähän tämä harrastus kehittää. Se on samalla oiva tapa tutustua kotiseutuun. Lahden seudulla on n. parisen sataa kätköä ja ne ovat listattu harrastajien em. omalle sivustolle. Kohteista on pienet esittelyt vinkkeineen ja erityisesti ns. historiallisista paikoista voi saada mielenkiintoista tietoa.

Vielä illalla kaverin kaverin Facebook-statuksessa päiviteltiin: ”Voi pöhköt, aikuiset miehet, ryömivät puskissa ja koirakin ihmetteli mitä puuhaavat”. Oliko Make ja Sauli bongattu Okeroisissa?

Tutustuttuani Sibeliustalossa Lahti Desing -näyttelyyn huomasin Ankkurikadun ja Vesijärvenkadun kulmaan ilmestyneen kyltin. Siinä oli havainnekuva suunitellusta huoneistohotellista. Vielä samana päivänä paikkallinen sanomalehti Etelä-Suomen Sanomat kertoi 29.6.2012 että YIT havittelee tuolle tyhjälle tontille rakennusoikeutta. Aluetta on pitkään käytetty paikoitusalueena ja aika ajoin onkin esille noussut että mitä ja milloin. Nyt hanke on vihdoin nytkähtänyt eteenpäin. Ottamatta kantaa yksityiskohtaisesti huoneistohotellin toimintaideaan, on tervetullutta että lähellä Sibeliustaloa ja satamaa saadaan majoituspalveluita.

Tontti täydentyy toivottavasti korkeatasoilla rakennuksella, koska on kuitenkin herkällä ja keskeisellä paikalla. Aikoinaan Ankkuriin ladattiin suuria odotuksia ja ainakin osittain 1990-luvun alun lama suunnitelmia typisti. Arkkitehtuurisesti alue varovaisen tyypillistä ja monotonista, lähiötyyppistä rakentamista. Toki useissa Ankkurin taloissa vierailleena, en ole voinut sanoa etten ole viihtynyt.

Kritiikkiä on tullut parkkipaikkojen hävinkin takia, mm. satamayhdistys on ollut huolissaan jatkossa ilmaisten parkkipaikkojen riittävyydestä. Tontin tilanne on ollut tiedossa jo vuosia, ja paikoitusasiasta olisi pitänyt tehdä päätöksiä jo aikaisemmin, ei vasta nyt kun tontin kohtalo on sinetti vaille valmis. Tuleeko alueelle lisäpaikoitusalueita (mihin?) vai siirrytäänkö lopuissakin ilmaisparkeissa maksullisuuteen.

Mutta kun hotelliasialle lähdetään, lisäksi alueelle toivoisi huokeampaa vaihtoehtoa. Yksi sellainen voisi olla laivamajoitus, joita on mm. Tukholmassa. Virkistävää ja edullista.