Panimosta Malskiksi, Arttua Hämeessä kaksitoista

Art Häme 12, B-City – Kaupunki minussa -tapahtuma starttasi 25.8.-9.9. Taidetapahtuma valtaa ensikertaa Lahden kadut ja ”taidemestat”. 1.9. vielä taidelauantain ohjelmistot ja Lahti goes-totally-art. Pariin viikkoon mahtuu nyt jos jonkinmoista ohjelman poikasta ja häppeninkiä. Yritetään jotenkin näistä selvitä, vielä kun ehtisi kaiken katsoa mikä esitteiden valossa on jollain muotoa herättänyt mielenkiintoa.

Ongelman alkulähteille – Panimo

Osakeyhtiö Mallasjuoman perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Mallasjuoman vanha tehdaskiinteistö on ollut jo pidempään eräänlaisena kiistakapulana, tulevaisuus on kuuleman mukaan valottumassa lähiviikkojen aikana. Itselle tuo mesta on tullut tutuksi taidepanimona, siellä useita taidenäyttelyitä käynyt katsomassa sekä muutamille maalauskursseille tuli aikoinaan osallistuttua. Nythän tuosta rakennuksesta on osia pudotettu alas ja jotain on korjattukin. Mutta yleisilmeeltään tuo sisäpiha on varsin karu. Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä tunnelmaa joka siellä huokuu.

Vaikka ulkona on moukari heilunut, niin sisältä nuo galleriatilat olivat melkolailla entisessä kuosissaan. Vanhat tuoksut ja tunnelmat olivat tallella. Vielä pari kuvaa rakennusten välistä, yhdestähän tulee kaksi jos siitä viedään välistä pala pois. Ovessa lukee: Tämä ovi pidetään kiinni. Ja syystäkin.

Lahti esillä

Lahes ollaan aika tavalla Lahtelaisii ja kovasti sitä myös pidetään esillä. Malski areenan eteisessä esillä Topparoikka ry, resiina sekä vanhoja rautatieaiheisia valokuvia. Viereisessä huoneessa pyörii Lahti-aiheisia lyhytelokuvia. Topparoikan aktiivisuus oli esillä viikonloppuna muutenkin, höyryjuna Heinolaan kulki taas tuttua reittiä iloisesti viheltäen. Ahtialan vanhalla asemalla käväisin pikaisesti katsahtamassa Ukko-Pekkaa, ja olihan se ihan vaikuttava näky.

Designer’s street Lahti

Lahti designerit esillä omassa ”yksiössään” Teerenpelin Pop-Up-kahvilan takana. Huomio kiinnittyi enempi seinälle ripustettuihin isoihin julisteisiin Lahden väreistä.

Yhteistä kaikille kuvakollaaseille on nuo esiinpistävät graffitit, graffititaiteesta onkin tullut pikkuhiljaa hyväksytympää. Sotkemisen ja vandalismin leima on ajan saatossa hälvetynyt. Luvallisia graffiteja on alkanut ponnahdella esiin siellä täällä.

Light.Things.motion

Valoa Lahen harmauteen on haettu eteläisestä naapurista, Eestistä. Valaisinmuotoilu on viime aikoina, varsinkin kehittyneen led-tekniikan myötä, ollut kovasti esillä. Energiapihejä ja kooltaan minimalistisia valonlähteitä on helppo yhdistellä uusiin ja erilaisiin materiaaleihin. Nyt aletaan olla siellä, missä vain mielikuvitus on rajana. Ei tarvitse pohtia mahtuuko se 60 watin hehkulamppu varmasti tähän varjostimeen ja kestääkö materiaali sen tuottaman lämmön. Perinteisistä malleista ja muodoista ei silti aina uudellakaan teknologialla päästä eroon, mutta haittaaks se?

Ja jos jotain perinteisestä poikkeavaa designia hakee, sen voi löytää jostain muusta arkipäiväisestä tuotteesta.

Woodism

Lahes kun ollaan nii pitähän sitä jotain puumuotoiluakin olla. Woodism-ryhmältä esillä on oikeastaan vaan varaston rippeitä. Virkagallerian näyttely Helsingissä on edelleen kesken. Esillä jotain viimevuotisia penkkejä ja jakkaroita.

Tähti-istuimet ja sukupuoli pallit, jos niin voisi asiaa kuvailla.

Sekä aikoinaan kovastikkin kohua herättäneet Pölkky-istuimet, nämä esillä olevat ovat tosin jo jotain uudempia kehitysmalleja.

Keila-malli, eli tuo valkea punaisin raidoin sattuupi olemaan omin käsin valmistettu tuote.

Luova Polku

Luovien alojen koulutus- ja kehityshankkeen koordinoima muotoilun ja taiteen yhteisnäyttely Näetkö kaupungin on esillä Malski Areenalla Art Häme ’12 -viikkojen aikana 25.8.-9.9.2012. Yllä jo vähän sepustusta ja reportaasia asian tiimoilta, mutta suosittelen tutustumaan tapahtumaan paikanpäällä, Päijänteenkatu 11. Lisää Luovasta polusta nettisivuilta.

Sirpa Papinahon veistoksiin valmistin punatammesta pienet aluset. Ja valmiin veistoksen alla ne ovatkin varsin näyttävän näköiset.

Artikkeli julkaistu alunperin  Tapio – Puusta ja muusta -blogissa. Lisää kuvia linkistä

Avajaiset
(teksti: Sauli Hirvonen)

Malski Areenalla vietettiin avajaisia perjantaina 24.8. Sitä ennen kuitenkin järjestelimme viime hetkellä Lahti-seuran ja Lahden rautatieharrastajien yhteisen ”osaston”, joka koostui valokuvista ja resiinasta Malski Areenan sisääntulokäytävällä. Vanhat valokuvat saimme Lahti-seuran arkistosta (jota hallinnoi Lahden museon kuva-arkisto), Topparoikan omasta arkistosta sekä yhdeltä yksityishenkilöltä. Resiinan lisäksi paikalle kannettiin pieni pala kiskoa sekä seinälle ripustettiin vielä rautatieaiheinen intarsiatyö.
Elokuvateatteri Kino Iiris näyttää eteisen viereisessä huoneessa tunnin verran Lahti-aiheisia lyhytfilmejä vuosikymmenten takaa. Malskille saapuva pääsee varsinaiseen Lahti-kylpyyn heti sisääntullessa.

Entä avajaiset? Niissä oli tietenkin pientä tarjoilua, ohjelmaa, seurustelua ja tietenkin tutustumista itse näyttelyyn (kt. yllä). Lahti-seura jakoi esiintymislavalla Vuoden nuori lahtelainen -tunnustuksen Lahden Nuorisoteatterille. Kaiken kaikkeaan mukava tapahtuma.

Mainittakoon että Malskillä järjestetään esitelmä-/keskustelutilaisuuksia ja aiheena tietenkin Lahti. Muun muassa em. yhdistyksistä on puhumassa kaksi henkilöä. Tiistaina 28.8. Topparoikka ry:n puheenjohtaja Janne Ridanpää pitää esitelmän jonka aiheena on ”Rautatiet, rakennusperintö ja kaupunkirakenne Lahdessa”. Torstaina 30. elokuuta esitelmän pitää Lahti-seuran Onerva Vartiainen, aiheena ”Lahtelaisia ihmisiä ja lahtelaisia tekoja”.

Puuseppä sorvin äärellä

Tapio Kangasniemi on monen taidon mies ja hänellä on kokemusta karttunut jos jonkin moista, niin rakentamisen, kokoonpanon, myynnin kuin it-osaamisenkin puolelta, nettisivuista betonivaluihin ja kaikenlaista ”näpräämistä” siitä väliltä.
Tällä hetkellä hän toimii puuseppäyrittäjänä ja Tapion edesottamuksia voi seurata miehen blogissa osoitteessa www.tapiokangasniemi.com.

Miten päädyit puusepäksi eli mikä puun työstämisessä viehättää?

Puusepäksi päädyin monien vaiheiden saattelemana sitten lopultakin. Silloin viistoista kesäsenä kun niitä jatkopaikkoja arvottin, nouseva it-buumi sai mutkin valitseen sen sähkärin linjan tietotekniikkasuuntauksella, ja ne puuhommat jäi silloin sitten odottamaan aikaa kypsää. Vuonna 2010 se vissiin oli kun sitten tuli aika työttömän keksiä tekemistä ja työkkärin valikoimista löyty kurssi tähän poikavuosien ”unelma” -ammattiin. Puu on ollu aina jokseenkin luonnollinen materiaali ja olen sitä käyttänyt läpi elämän. Kyllä mä hitsaisinki, jos olis välineet, mutta puun työstössä on selvinny jo olemassa olevilla välineillä. Ai nii se viehätys. No onhan se varsin mageeta tavaraa.

Yrittäjänä olet toiminut keväästä asti, miten päädyit yrittäjäksi?

Oma yritys oli melkeimpä ainoa vaihtoehto jolla tätä unelmaduunia saa tehä. Ei tehdastyö ja liukuhihnameininki enää sillä tavalla nappaa. Toimin tuossa Lahden satamassa Pro puun verstaalla.

Minkälaisia tuotteita olet valmistanut?

Massiivipuutuotteita sitä varmaan mieluiten tekisi. Puunsorvaus on se joka ehkä eniten kiehtoo, koitankin joitain sorvattuja juttuja sitten liittää osaksi muita töitä. Kaikenlaistahan sitä jo on tullut tehtyä, mutta viimeisimpinä mainittakoon lasten kerrossänky, muutamat sohvapöydät, meikkipöytä ja erilaisia kunnostus- ja korjaustöitä, kuten vanhoja ovia ja ikkunoita.

Suosikkipuulajit työstämisen kannalta ja ulkonäöllisesti?

Ehkä pahin kysymys, on niin monia suosikkeja. Yleensä just se joka on kulloinkin työnalla. Jalava on hyvin kaunista, myös kotimainen vaahtera ja saarni. Työstön kannalta lehmus lienee aina yhtä hämmästyttävää, se kun on niin pehmeää mutta siihen tulee sellanen samettimainen pinta kuin itsestään. Sorvasin lehmuksesta muutaman valumallin hiljattain ja siinäkin sen tasalaatuisuus on vain eduksi.

Olet ollut mukana myös näyttelyissä, kerro hieman niistä?

Tässähän sitä koitetaan joka kinkereille mukaan mihin vain mahdollista, kun pitää yrittää itseään myydä. Kokeellisia puusoittimia, Woodism-näyttelyä ja sen sellaista. Näyttelyihin osallistuminen ainakin omalla tuotannolla on toki melko kallista, kun tekeminen maksaa ja ihan hirveitä määriä mitään isoa ei viitsisi tehdä omiinkaan nurkkiin lojumaan. Tällä hetkellä Woodism-näyttelyssä Helsingin Virka Galleriassa on esillä Kaivopuiston puista tehtyjä kalusteita.

Onko Lahti edelleen puu(työn)kaupunki?

Kyllä, sanoisin että Lahti on edelleen puukaupunki. Puisia rakenteita käytetään enenemissä määrin, ja puisia ulkoverhouksia on nähtäviiä aika näyttäviäkin. Pitää vaan poistua ihan siitä keskustasta ja vähän katsella ympärille.

Minkälainen on puuseppien arvostus nykyään?

Vaikea sanoa, tuntuu että ihan hyvällä tolalla se on. Kotimaista osataan kyllä edelleen arvostaa, ja jonkin asteista kestävää kehitystä, vanhojen tarpeiden kunnostuksen osaltakin on havaittavissa.

Sinulla on myös blogi, mitä aiheita se käsittelee?

Jep, puuta ja muuta. Ensisijaisesti koetan kirjoitella joistakin töihin liittyvistä jutuista, ja alaan liittyvistä sekä muista Lahden alueen tapahtumista, joihin tulee törmättyä omilla reissuilla. Havaintoja ja ihmetyksiä, ehkä jotain tee se itse -ideoitakin. Päivittelen sivuja kun aikaa riittää eli eriaatteessa joka viikko olen koettanut jonkun sepustuksen parin kuvan kera laittaa. Blogi toimii osittain myös omana muistiinpanopaikkana, mutta ensisijaisesti tietty mahdollisia asiakaskontakteja olen ajatellut. Tarpeeksi kun tekee kaikkea ja jauhaa kaikesta, niin voipi löytyä jostain joku joka kuollakseen tahtoo just sen jutun.

Minkälainen on ollut blogin vastaanotto?

En sen vastaanotosta tiedä, ei tule juurikaan palautetta, palautteen antaminen kun on tehty kovin vaikeaksi, jottei kaikki botit lataa sitä täyteen mainoksia. Mutta olen kuullut että siellä on joskus joku käynyt…

Jos aikaa jää kaikelta muulta, mitä muuta harrastat?

Noo jäähän tota aikaa pakostakin, vähä nukkumiselle ja loput menee sitten elelyyn. Koiraharrastus vie oman osansa. Noiden vinttikoirien parissa on tullut pyörittyä nyt oman koiran myötä nelisen vuotta. Olen havainnut itsestäni sellaisen piirteen että kun jotain tulee lähdettyä harrrastaan niin aika lailla täysillä siihen sitten lähdetään mukaan. Enemmänkin tekisi mieli vielä tehdä. Jatkoaikaa tarvii varmaan alkaa anomaan jostain.

Lähimatkailupalvelua netissä

Nopsa Travels on lähimatkailupalvelu, joka nostaa esiin paikallista luksusta. Sivuilla kerrotaan palvelun toiminnasta:

”Syksyllä 2009 istuimme lounaalla Kaartintuvassa Helsingissä. Saimme ajatuksen: Mitä jos perustettaisiin erilainen matkatoimisto? Sellainen, jossa matkat eivät maksaisi mitään, koskaan ei lähdettäisi kauas ja matkan keston voisi itse valita. Ei olisi pakettimatkoja, vaan matkapaketteja.
[…]
Matkoilla ei olisi massoja, koska matkustettaisiin yksin, kaksin tai pikku porukassa. Valikoima kehittyisi ja kasvaisi jatkuvasti.”

Sivustosta löytyy monia mielenkiintoisia reittejä, yhteensä 54 kpl ja kohteita siis vieläkin enemmän. Lahdesta on mukana vain kuusi kohdetta: Muotohuoltamo, Oskarin Piha, Sibeliustalo, Puuarkkitehtuuripuisto, Piano-paviljonki ja Hiihtomuseo. Jokaisesta kohteesta on pieni esitely kuvineen ja karttoineen.

Sivusto on graafisesti hyvännäköinen ja muutenkin hyvin toteutettu. Blogiosastolla kerrotaan Nopsan kuulumisia ja vaatelainaamosta voi lainata uutta vaatetta itselleen. Sivustolla matkakohteet on jaettu kätevästi myös teemoittain: arkkitehtuuri, baarit, juna, kahvitaukopaikat, kummitukset(!), luolat, rantaloma, talvi, vintage ym. ym.

Nopsa toimii vuorovaikutussuhteessa matkailijoiden kanssa. Todellinen helmi -osio haluaa tuoda esille kohteita jotka kaipaavat uutta elämää, lisäksi kaivataan vinkkejä uusista matkakohteista.

Geokätköjen salaisuudet

Ajauduin sattumalta lauantaina geokätköilyn saloihin kun Herralaan suuntautunut pyöräretki tyssäsi jo Okeroisiin. Okeroisten asemalla (tai sen rauniolla) eväiden ääressä älypuhelimen kanssa touhunnut Make ilmoitti että aseman lähellä on geokätkö, nimeltään ”Okeroisten vanha kansakoulu”. Geokätkeily oli itselle aiemmin nimenä tuttu ja tiesin jotain siitä, mutta varsinaisiin etsintöihin en ole ryhtynyt. Make oli jo pidemmän aikaa harrastanut kyseistä puuhaa tovin, joten kyselin kätkemisen perusperiaatteista. Myös Wikipedia antaa lyhyen oppitunnin mistä oikein on kyse.

Eväiden jälkeen suuntasimme kompassi ojossa kohti kansakoulua. Kouluahan ei enää ollut olemassa, se paloi 1973, mutta viitteitä siitä oli ympäristössä. Kätkön nimi ”Okeroisten vanha kansakoulu” ja vihjeenä ”orava puussa”. Pienen hapuilun jälkeen, paikallistimme koulun paikan. Geokätkeilijöiden sivustosta yritimme vielä hankkia lisävihjeitä. Reilu puoli tuntia pyörimme pusikossa, mutta tulosta ei syntynyt. Eikä ihme: Koulun tarkka paikka selvisi myöhemmin illalla Lahden kaupungin nettisivujen vuoden 1946 ilmakuvasta. Olimme haravoineet metsäkaistaletta väärällä puolella tietä!

Paluumatkalla päätimme tarkistaa vielä yhden rastin ja se olikin helpompi, varsinkin kun osuimme tällä kertaa oikealle paikalle. Okeroisten tien varrella sijainnut kätkö löytyi tällä kertaa nopeasti ja ”Peltohiiri” kätköön Make laittoi puumerkkinsä. Tässä vaiheessa olin saanut jo tarpeeksi kätköistä, mutta myönnettäköön että geokätköily on monipuolinen ja hyvä harrastus, jos aikaa ja malttia riittää. Niitähän tämä harrastus kehittää. Se on samalla oiva tapa tutustua kotiseutuun. Lahden seudulla on n. parisen sataa kätköä ja ne ovat listattu harrastajien em. omalle sivustolle. Kohteista on pienet esittelyt vinkkeineen ja erityisesti ns. historiallisista paikoista voi saada mielenkiintoista tietoa.

Vielä illalla kaverin kaverin Facebook-statuksessa päiviteltiin: ”Voi pöhköt, aikuiset miehet, ryömivät puskissa ja koirakin ihmetteli mitä puuhaavat”. Oliko Make ja Sauli bongattu Okeroisissa?

Rautatievideoita Lahden seudulta

Kuten tämänkin lehden palstoilta on moni varmasti huomannut että Lahdessa on voimakas rautatieharrastamisen perinne. Paikallisen rautatieharrastajien yhdistyksen aktiivinen toiminta on julkisuudessakin noteerattu, oli kyseessä museojuna-ajot tai varikon tilannekatsaus.

Harrastajia mieltymyksineen on monenmoisia ja yksi olennainen rautatieharrastamisen muoto on tietenkin valo- ja videokuvaus. Yhtenä esimerkkinä ravemaz-nimimerkin YouTube-sivusto, josta löytyy runsaasti videoita Lahden seudulta.

Videoista nauttii tänä päivänä lähinna vannoutuneet rautatieharrastajat, mutta tulevaisuudessa videot esittelevät yhden liikenne- sekä kulttuurimuodon arvokasta ajankuvaa Lahden seudulta.