Tapio Kangasniemi on monen taidon mies ja hänellä on kokemusta karttunut jos jonkin moista, niin rakentamisen, kokoonpanon, myynnin kuin it-osaamisenkin puolelta, nettisivuista betonivaluihin ja kaikenlaista ”näpräämistä” siitä väliltä.
Tällä hetkellä hän toimii puuseppäyrittäjänä ja Tapion edesottamuksia voi seurata miehen blogissa osoitteessa www.tapiokangasniemi.com.

Miten päädyit puusepäksi eli mikä puun työstämisessä viehättää?

Puusepäksi päädyin monien vaiheiden saattelemana sitten lopultakin. Silloin viistoista kesäsenä kun niitä jatkopaikkoja arvottin, nouseva it-buumi sai mutkin valitseen sen sähkärin linjan tietotekniikkasuuntauksella, ja ne puuhommat jäi silloin sitten odottamaan aikaa kypsää. Vuonna 2010 se vissiin oli kun sitten tuli aika työttömän keksiä tekemistä ja työkkärin valikoimista löyty kurssi tähän poikavuosien ”unelma” -ammattiin. Puu on ollu aina jokseenkin luonnollinen materiaali ja olen sitä käyttänyt läpi elämän. Kyllä mä hitsaisinki, jos olis välineet, mutta puun työstössä on selvinny jo olemassa olevilla välineillä. Ai nii se viehätys. No onhan se varsin mageeta tavaraa.

Yrittäjänä olet toiminut keväästä asti, miten päädyit yrittäjäksi?

Oma yritys oli melkeimpä ainoa vaihtoehto jolla tätä unelmaduunia saa tehä. Ei tehdastyö ja liukuhihnameininki enää sillä tavalla nappaa. Toimin tuossa Lahden satamassa Pro puun verstaalla.

Minkälaisia tuotteita olet valmistanut?

Massiivipuutuotteita sitä varmaan mieluiten tekisi. Puunsorvaus on se joka ehkä eniten kiehtoo, koitankin joitain sorvattuja juttuja sitten liittää osaksi muita töitä. Kaikenlaistahan sitä jo on tullut tehtyä, mutta viimeisimpinä mainittakoon lasten kerrossänky, muutamat sohvapöydät, meikkipöytä ja erilaisia kunnostus- ja korjaustöitä, kuten vanhoja ovia ja ikkunoita.

Suosikkipuulajit työstämisen kannalta ja ulkonäöllisesti?

Ehkä pahin kysymys, on niin monia suosikkeja. Yleensä just se joka on kulloinkin työnalla. Jalava on hyvin kaunista, myös kotimainen vaahtera ja saarni. Työstön kannalta lehmus lienee aina yhtä hämmästyttävää, se kun on niin pehmeää mutta siihen tulee sellanen samettimainen pinta kuin itsestään. Sorvasin lehmuksesta muutaman valumallin hiljattain ja siinäkin sen tasalaatuisuus on vain eduksi.

Olet ollut mukana myös näyttelyissä, kerro hieman niistä?

Tässähän sitä koitetaan joka kinkereille mukaan mihin vain mahdollista, kun pitää yrittää itseään myydä. Kokeellisia puusoittimia, Woodism-näyttelyä ja sen sellaista. Näyttelyihin osallistuminen ainakin omalla tuotannolla on toki melko kallista, kun tekeminen maksaa ja ihan hirveitä määriä mitään isoa ei viitsisi tehdä omiinkaan nurkkiin lojumaan. Tällä hetkellä Woodism-näyttelyssä Helsingin Virka Galleriassa on esillä Kaivopuiston puista tehtyjä kalusteita.

Onko Lahti edelleen puu(työn)kaupunki?

Kyllä, sanoisin että Lahti on edelleen puukaupunki. Puisia rakenteita käytetään enenemissä määrin, ja puisia ulkoverhouksia on nähtäviiä aika näyttäviäkin. Pitää vaan poistua ihan siitä keskustasta ja vähän katsella ympärille.

Minkälainen on puuseppien arvostus nykyään?

Vaikea sanoa, tuntuu että ihan hyvällä tolalla se on. Kotimaista osataan kyllä edelleen arvostaa, ja jonkin asteista kestävää kehitystä, vanhojen tarpeiden kunnostuksen osaltakin on havaittavissa.

Sinulla on myös blogi, mitä aiheita se käsittelee?

Jep, puuta ja muuta. Ensisijaisesti koetan kirjoitella joistakin töihin liittyvistä jutuista, ja alaan liittyvistä sekä muista Lahden alueen tapahtumista, joihin tulee törmättyä omilla reissuilla. Havaintoja ja ihmetyksiä, ehkä jotain tee se itse -ideoitakin. Päivittelen sivuja kun aikaa riittää eli eriaatteessa joka viikko olen koettanut jonkun sepustuksen parin kuvan kera laittaa. Blogi toimii osittain myös omana muistiinpanopaikkana, mutta ensisijaisesti tietty mahdollisia asiakaskontakteja olen ajatellut. Tarpeeksi kun tekee kaikkea ja jauhaa kaikesta, niin voipi löytyä jostain joku joka kuollakseen tahtoo just sen jutun.

Minkälainen on ollut blogin vastaanotto?

En sen vastaanotosta tiedä, ei tule juurikaan palautetta, palautteen antaminen kun on tehty kovin vaikeaksi, jottei kaikki botit lataa sitä täyteen mainoksia. Mutta olen kuullut että siellä on joskus joku käynyt…

Jos aikaa jää kaikelta muulta, mitä muuta harrastat?

Noo jäähän tota aikaa pakostakin, vähä nukkumiselle ja loput menee sitten elelyyn. Koiraharrastus vie oman osansa. Noiden vinttikoirien parissa on tullut pyörittyä nyt oman koiran myötä nelisen vuotta. Olen havainnut itsestäni sellaisen piirteen että kun jotain tulee lähdettyä harrrastaan niin aika lailla täysillä siihen sitten lähdetään mukaan. Enemmänkin tekisi mieli vielä tehdä. Jatkoaikaa tarvii varmaan alkaa anomaan jostain.