Lyhytelokuvafestarit Kinos järjestettiin 9. kerran maalis-huhtikuun vaihteessa vuonna 2012 tuttuun tyyliin elokuvateatteri Kino Iiriksessä. Talkootyönä tehtynä festivaalin ohjelmistossa vuorottelevat kotivideotasoiset tekeleet ammattimaisten tuotantojen kanssa kolmenä päivänä. Kinoksen sunnuntai oli pyhitetty rautatieteemalle, täyttihän VR 150 vuotta tänä vuonna. Lahden Rautatieharrastajat Topparoikka ry esitti kolmessa sarjassa rautatieaiheisialyhytelokuva eri vuosikymmeniltä.

Varsinainen leffapäivä on perinteisesti lauantai, joista poimin kolme lahtelaista lyhytelokuvaa: Ulla Kanasen Lahden pulkkailijat, Olli-Pekka Jauhiaisen Uimakoppi ja Lumi-Ere Kokkosen Z-juna saapuu asemalle. Mainittakoon muusta ohjelmistosta Chasing Tail -musiikkivideon, jonka leikkaus on pääasiassa allekirjoittaneen käsialaa.

Kinos-elokuvafestarit jälleen ensi vuonna 1.-7.4.2013, tällä kertaa kymmenennen kerran.

Lahden pulkkailijat ry (2012)
Ulla Kananen
Kesto: 15 min

Lahdessa pulkkailu elää vahvana ja tätä edistämään on perustettu Lahden pulkkailijat ry. Vai onko? Niin tai näin, dokumentti aiheesta on joka tapauksesta tehty, ja sen ensi-ilta nähtiin siis viime vuoden Kinoksessa (yhteensattuma?).

Puolifiktiivinen dokumentti alkaa hienolla kamera-ajolla Radiomäen pohjoisrinteellä. Mäkeä tullaan alas pulkan kyydissä, ohittaen taidokkaasti kaikki kanssalaskijat ja onnistunut lasku päättyy ”yläfemmaan”. Alkuun siis heti mallia miten sitä pulkkaa lasketaan.

Naiskertojaääni tiivistää alustuksessa pulkkailun filosofian, kertoen mistä on on kysymys kun puhutaan pulkkailusta: pulkallalaskeminen on ikäänkuin (länsimainen, lahtelainen) aikuistumisriitti, etenkin näin pohjoisilla leveysasteilla.

Mokumentin laskijoiden esittely on toteutettu punkin rytkeessä, joka on kyllä ärsyttävä (ja jää soimaan päähän). Kuvaruudussa pyrähtää sekalainen sakki erityyppisiä persoonia. Vaikka on vaikea usko, pulkkailijat eivät ole homogeeninen ryhmä, vaan pulkkailu houkuttaa ja koukuttaa monenlaista ihmistyyppiä. Muutamia mainitakseni, ”Old School” on suoraviivainen konservatiivi, kun taas Zensledder” on boheemi ajattelija, joka on laskenut kilpaa mm. Dalai laman kanssa, ja tietenkin voittanut tämän. Haastatteluissa jokainen valottaa omaa suhdetta pulkkailuun.

Kaiken kaikkiaan tasokas mokumentti, rakenne on selkeä ja näyttelytyöskentely on onnistunutta, tekemisestä paistaa ilo, ilman yliyrittämistä. Onneksi tämä teos on tehty, sillä on onhan kyseessä kuitenkin talviurheilulaji, talviurheilukaupungissa, joten kohta Lahti tunnettaneen nimenomaan pulkkailijoista.

Tämä talvi onkin ollut suotuisa näille hurjapäille, joten toivotaan jatkossa onnea ja menestystä.

Uimakoppi (2012)
Olli-Pekka Jauhiainen
Kesto: 21 min

Elokuva on kuvattu Lahden Mytäjäisen supan (ns. Tallinpassin) ympäristössä. Paikka on tullut monelle lahtelaiselle tutuksi uimapaikkana. Lampea syleilee idyllinen asuinalue, jota se on tehnyt useam vuosikymmenen aikana. Tapahtumien pääpaikkana toimii uimakoppi, johon jätetään viesti. Tupakka palaa.

Äänimaailman on tuttua suomalaista: ei puhetta. Luonto ja rakennettu ympäristö puhuvat toisilleen, puhetta jota ihminen pitää jo puolestaan. Juuri näissä elementeissä on suomalaisen elokuvan vahvuus: Puhumattomuus täydentää elämän kokonaiseksi realismiksi. Joku voisi todeta että inhorealistisessa. Elokuvassa on odotteleva epäilys, kääntymättä kuitenkaan ahdistavaksi. Veden ääni tuo mieleen sinisen, olematta silti kylmä. On lämmin.

Z-juna saapuu asemalle (2012)
Lumi-Ere Kokkonen
Kesto: 3 min

Lumieren veljesten maailman ensimmäinen elokuva Juna saapuu asemalle innoittamana Kokkonen on pakannut kuvaustarvikkeet ja asettanut ne talviselle Lahden aseman laiturille. Sm4 saapuu raiteelle 2. Junasta purkautuu ihmismassa, joka seesteisenä virtana kulkee kohti päämääräänsä, samaan suuntaan kuin alitajuisesta käskystä päihtyneenä. Toki joukossa on aina selvännäkijöitä, ihmisiä jotka haluavat kulkea vastavirtaan ilman humalansumeutta. Tässä kuvauksessa Kokkonen on onnistunut.

Voi vaan kuvitella mitkä ovat olleet ensimmäisen elokuvan aiheuttamat kauhistuneet reaktiot katsojissa: ”Juna saapuu kohti!” Nyt voidaan vain todeta että Suomessa juna pysähtyy talvellakin.

Lahden asemanseutu on ollut jo pitkään kehittämiskohteena, mutta nyt myös koko radanvarsi on otettu tarkasteluun. Tätä silmällä pitäen on rakennettu sivusto, joka julistaa alueelle kilpailun sekä pyrkii vuoropuheluun lahtelaisten kanssa. Toki sana on vapaa vaikkapa ohikulkijoille, jotka näkevät lahtelaisen radanvarren liikkuvasta junasta. Lahen Lehti on kirjoittanut mm. asemanseudusta aiemmin, jutun voi lukea täällä.

Taustaa

”Millaisen Lahden radanvarren alueen sinä haluaisit?

Lahden keskustan radanvarren alueen kehittämiseksi toteutetaan kansainvälinen ideatason arkkitehtikilpailu. Kilpailualue sijoittuu koko kaupunkirakenteen keskelle, erittäin näkyvälle paikalle Salpausselän harjun eteläpuolelle (Starkin sillalta Upon sillalle) ja on olennainen osa Lahden keskustan kehittämistä. Kilpailun tavoitteena on löytää kaupunkikuvallisesti korkeatasoinen ja toiminnallisesti tulevaisuuden kehitysmahdollisuudet huomioiva idea Lahden keskeisimmän rataosuuden ympäristön toteuttamiseksi.

Radanvarsi.fi

Radanvarsi-sivustolla varattu kansalaiskeskustelua varten oma Keskustelu-osio, johon kaupunkilaiset voivat jättää kommenttinsa alueesta: unelmat, ruusut ja/tai risut. Tilanteen kehittymistä voi seurata Sara Ikävalkon blogissa, mutta johon on tähän saakka  ilmestynyt vasta yksi kirjoitus.

Olennainen osa sivusto on tietenkin Kilpailu-otsikon alta löytyvä ohjelma-asiakirjat ja jossa on kilpailun aikataulu. Materiaali koostuu mm. kilpailuohjelmasta, kartta-aineistosta, selvityksistä ja suunnitelmista. Tutustumista siis riittää. Asiakirjat voi avata ja tallentaa pääasiassa mm. pdf-muodossa. Olennaisin kokonaisuus on tietysti kilpailuohjelma, josta selvinnee kilpailuun liittyvät seikat.

Lisäksi sivuilla on talvinen kuvagalleria alueesta sekä on tuotu esille asiaa hoitavat henkilöt, jotta hanke ei näyttäytyisi kasvottomien byrokraattien puuhasteluna, mitä jo painotettiin etusivun alustuksessa.

Miten radanvarsi saadaan kukkimaan, sen aika näyttää. Suunnittelukilpailun kokonaispalkintosumma on 99 000 euroa, josta motivaatiota ideointiin.

Kilpailu on osa WDC2012 hankekokonaisuutta ja vuoden 2012 Apoli-kilpailu.

Kilpailutyöt julkistettu

Lokakuussa radanvarresta julkistettiin 26 työtä. Jokaisesta valitusta työstä on havainnekuvat sekä selostus. Töitä voi käydä arvostelemassa asteikolla 1-5 seitsemässä eri kohdassa. Lisäksi töitä voi kommentoida kirjallisesti, aikaa on 12.11.2012 asti.

Tututustuin nopeasti kaikkiin töihin, ja alla muutamia yleisiä huomioita, joissa huomio kiinnittyy rakentamiseen ja perustuvat lähinnä pelkkiin havainnekuviin. Kilpailutöiden selosteet olen käynyt läpi pintapuolisesti. Lopuksi vielä yhteenvetona kilpailusta.

*Aurinko-Lahti:
-paljon rakennusoikeutta, massiiviset korttelit. Nykyisiä teollisuusrakennuksia säilytetty
-oleellinen huomio koko alueen kehittämisellä on mainittu jo ensimmäisessä kappaleessa nostettu heti ”Keskeinen kilpailukysymys onkin, miten radanvarrelta luodaan vastaava yhdistävä rooli kevyelle liikenteelle.”
*Bridge
-sekava, futuristinen, ei auennut. Radanylitysmahdollisuudet otettu kuitenkin parhaiten huomioon
*Cardo
-umpikortteleita, paljon rakennusoikeutta
*Four Quarter Strip
-radan pohjoispuolella umpikortteileita; eteläpuolella kylämäistä rakentamista, teollisuusrakennuksia säilytetty ja otettu uudelleen käyttöön
*IXIXI
-Huomioitavaa: Mannerhieminkatu siirretty lähemmäksi rataa, jolloin rakentamista lähemmäksi Salpausselkää
-hyvät kevyenliikenteen yhteydet radan yli
*Jääjärven hedelmät
-Samantyyppinen kuin edellinen, Mannerheiminkadun siirto. Futuristinen
*Kajo
-Starkilla radan eteläpuolelle niukalti uutta rakentamista, Askolla massiviiset umpikorttelit
-erikoisia muotoja
*Ketju
-pistemäistä rakentamista, vihreää. Starkilla runsaampaa rakentamista
*Kiila
-tasapainoinen: radan pohjoispuoli urbaanimpaa, runsaampaa rakentamista, eteläpuolella enemmän pientaloja, vihreää
-ratapiha jäänyt rakentamatta
*Krokotiili
-vihertävää (vai johtuuko vain havainnekuvasta?), erilaisia muotoja
-Uponsillan kupeesa myös pientaloasutusta, puroja/kanavia
*Green-Go
-rakentamista lähinnä Askon ja Upon väliin, asemanseudulle, matkakeskus sekä radan eteläpuolella Upon sillan kupeeseen. Vihreää ratapihalla, tavararatapihan muoto inspiroinut
-Starkin teollisuusrakennuksiin ei koskettu
*Monocle
-maltillista rakentamista, puistoja. Starkki ja Mytäjäinen rakennettu, ratapiha lähinnä puistoa. Eteläpuolellä myös pientaloja
*Notko
-massiivista rakentamista asemalta Mytäjäisiin. Radanpohjoispuolella kaupunkimaista rakentamista, eteläpuolella
*Orient_Express
-Massiivisia rakennuksia. Starkin alue ja Anttilanmäen itäpuoli maltillisempaa
*Plug-in City
-Mannerheiminkadun varrella nauhamaista rakentamista, kilpailualueella muutamia tornitaloja
-suhteellisen väljää rakentamista, ratapihalla laajoja viheralueita, osa teollisuusrakennuksista säilytetty
*Preludi
-Suuria rakennusmassoja, tosin radan pohjoispuolella väljää, lukuunottamatta Mannerheimintien vierustaa
*Pölkyt
-vähän rakentamista, mutta suuria rakennuskokonaisuuksia. Teollisuusrakennukset säilytetty. Vaatimaton havainnekuva
*Reipas
-radan eteläpuolella pienkerrostaloja, pohjoispuoli rakennuttu ”täyteen”, Mytäjäisissä myös vihertävää
*Siemen
-kaupunkimaista asutusta
*Tulipyörä
-maltillista rakentamista, paljon vihreää, radan ja Salpausselän välinen kapea kaistale jätetty rakentamatta
*Tune in city
-Starkille pientaloasutusta, vastapäätä nauhamainen terassitalo. Radanvarren entiset teollisuusalueet rakennettu raskaasti. Uponsillan vierellä viherkaistale
*Laituri
-Maltillista rakentamista
*Lahti Cycle
-Maltillisesti rakennettu – vihreää – lukuunottamatta asemanseutua ja Uponsillan pilvenpiirtäjiä, laskevat etelään kuin hyppyrimäkien alastulo. Salpausselältä viherkaistale radan yli etelään. Tasapainoinen, värittää muutamat ympäristöstä kohoavat ”monumentaalit”
*Uudet polut
-Vihreää ja maltillista  rakentamista, lukuunottamatta kilpailualueen itäpuolta. Mytäjäisissä laaja puistoalue
*JESJ1002
-Radanpohjoispuoli rakennettu maltillisesti, vanha ratapiha pääasin puistoalueena. Eteläpuoli runsaammin, ja mielikuvituksellisemmin
*Kätketty puutarha
-Sekava havainnekuva

Yleistä suunnitelmista

Radan molemmin puolin on pääpiirteissään suunniteltu runsaasti rakentamista ja verrattuna nykyiseen rakennuskantaan, se on paljon massiivisempaa. Tietysti havainnekuvista välittyy vain suuripiirteiset suunnitelmat radan varren kehittämisestä, rakenteellisista muutoksista, mutta erityisesti radan eteläpuolella tämä pistää silmään. Muutamassa radikaalissa ehdotuksessa Asemantausta on rakennettu uudelleen.

Radan pohjoispuolelle pääasiassa kaupunkimainen tiiviys sopii, vaikkakin herkkä kaupunkikuvallinen kohta on Salpausselkä. Radalta tai etelästä katsottuna aseman selän etelärinne peittyisi massiivisen rakentamisen takia, vaikka nimenomaan Salpausselkä liitetään nimenomaan voimakkaasti Lahteen. Asemalle etelästä junalla saavuttaessa Salpausselkä avautuu urbaanin kaupungin puristuksessa olevana viherkeitaana.

Kilpailutöissä Salpausselän ja radan väliin jäävä alueen kapein kaistale on rakennettu välillä hyvnkin raskaasti, rakentamista on jatkettu monesti yhteinäisen orjallisesti asemalta Mytäjäisiin saakka. Selän ja radan välissä Mannerheiminkatu kulkisi ikäänkuin kuilussa. Yksi ehdotus olisi kattaa tie tältä kapeimmalta osuudelta ja ulottaa radiomäen vihervyöhyke radalle asti, niin kuin se oli ennen tien rakentamista. Näin saataisiin yhteinäinen puisto jatkumaan radiomäeltä radalle, josta voitaisiin rakentaa radan ali/yli kevyenliikenteenväylä Launeen puistoon.

Ylipäänsä kilpailutöissä on hyvä painottaa kulkuyhteyksien parantaminen radan yli ja/tai ali, etenkin kun radan eteläpuolelle tullee joka tapauksessa runsaasti uutta rakentamista. Tällä hetkellä suunnittelualueella on kolme kohtaa jotka ovat tarkoitettu moottoriliikenteelle, kevyeelle liikenteelle kohtia on 4, 5 tai 6 laskemistavasta riippuen.

Kilpailutöistä itselläni ei ollut varsinaista suosikkia, vaan monissa töissä on hyviä toteuttamiskelpoisia osasuunnitelmia. Kaupunki saa kilpailutöistä hyviä ideoita alueen kehittämiselle, kokonaisuudessa mitään yksittäistä työtä ei tulla sellaisenaan toteuttamaan.

Vihreä Krokotiili voittoon
Palkintolautakunta myönsi ensimmäisen palkinnon Arkkitehtitoimisto AJAK Oy:n Adalbert Aapolan ja Jarkko Kettusen Krokotiili-työlle. Voittajatyö palkittiin 36 000 eurolla. Kilpailun
palkintojen yhteisarvo on 99 000 euroa.
Aiheesta lisää kilpailun sivustolla.

[julkaistu 19.4.2012, päivitetty 7.-8.11.2012 ja 14.12.2012]