Kirjoittajan arkistot:Sauli Hirvonen

Höyryä Heinolaan

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahden seudulla järjestettiin pitkin 1980-luvua höyryveturiajoja, veturina hääräsi Pikku-Jumbo (kuva ja kuva). Heinolan radalla liikennöinyt höyryjuna valittiin 1985 Suomen hauskimmaksi matkakohteeksi (Wikipedia / alkuperäinen lähde: Nieminen, Puntari, Immonen: Vauhtia ja voimaa – Valtionrautatiet 1862-1987. Kirjayhtymä Oy, 1986.). Itsekin osallistuin kahteen matkaan; hämärän muistikuvan mukaan matkoilla oli jonkinlaista (teatraalista) ohjelmaa, toinen matkoista oli perinteinen luokkaretki Heinolan lintutarhaan. Tuolloin lähdöt tapahtuivat Lahdessa Vesijärven asemalta, johon ratayhteys katkesi 1990-luvun alussa. Nykyään asemalta pääsee verkkaisen kaupunki”juna”-Puksun kyytiin. Höyryveturimatkoja alettiin järjestämään säännöllisen epäsäännöllisesti Heinolaan ja myös Loviisaankin jälleen 2000-luvulla. Osittain ajot olivat Lahden rautatieharrastajien organisoimia ja ne tehtiin Lahden Rautatiepäivään yhteydessä. Lahdessa liikkuvaa museokalustoa ei ole (ainoastaan liikuteltavaa), mutta yhteistyö helsinkiläisen Höyryveturimatkat Oy:n ja Haapamäen Veturimuseoyhdistyksen (HMVY) kanssa mahdollisti ajojen järjestämisen. Tänä vuonna Rautatiepäivää ei järjestetty varikon epäselkeän tilanteen takia ja tapahtuman jatko onkin toistaiseksi hämärän peitossa.

Lauantaina 21.8. oli asialla Haapamäen Veturimuseoyhdistys ja Lahden rautatieharrastajat. Tarkoitus oli tehdä kaksi matkaa Heinolaan. HMVY:n runsas kalusto saapui Hyvinkään Rautatiemuseopäiviltä Riihimäen kautta Lahteen  Mytäjäisten varikolle perjantaina hieman ennen puoltayötä. Höyryveturi Pikku-Jumbon (Tk3 1136) lisäksi neljä matkustajavaunua (Ei-sarja) sekä kaksi ”Efiä” (EFi 22395, legendaarisen maineen saavuttanut puupenkkivaunu, ainoat liikenteessä olevat leveäraiteiset puupenkit maassamme.). Saattajana toiminut ”Huru” Dr12-dieselveturi (joka vieraili vaunuineen Heinolassa v. 2005) sekä makuuvaunu (BT 01155, joka on entinen makuuvaunu Cm 2157 vuodelta 1920) postivaunu (Po 9841) sekä Gbl-tavara(halko)vaunu jäivät varikolle päivystämään siksi aikaa kun Pikku-Jumbo ajelutti kansaa Heinolan radalla. (Kiitos kalustofaktoista JJ Piltille.)

Lahdesta höyryjunalähdöt tapahtuivat tällä kertaa rautatieasemalta, toisin kuin monena muuna kertana, jolloin liikkeelle lähdettiin varikolta tai Salpausselän seisakkeelta. Juna saapui raiteelle neljä jo hyvissä ajoin ja väkeä oli laiturilla aikoimuksenaan nousta kyytiin ja matkaamaan Heinolaan tai vain ihmettelemään/ihastelemaan vanhan höyryhevon henkäilyä.

Itselleni matka oli ensimmäinen höyryjuna-ajelu sitten 80-luvun, tosin paljon myöhemmin tuli vierailtua Heinolassa dieselveturin (Dv16) vetävässä legendaarisissa ”sinisissä” vaunuissa. Myös dieselmuseovetureita on nähty Heinolan ja Loviisan baanoilla useammankin kerran, tavaraahan radalla kulkee vielä aktiivikäytössä olevien dieselvetureiden (Dv12) toimesta. Ulkoapäin katsellessani dieselvetureiden virtaviivaisuus miellyttää silmää, mutta matkustettaessa höyryvetureissa on kuitenkin erilaista tunnelmaa, ne antavat enemmän: Liike, äänet ja tuoksut.

Junassa asetuimme lahtelaisten kanssa viimeiseen vaunuun palvelemaan lastenvaunujen kanssa liikkuvia, haapamäkisten (*korjattu muodosta haapamäkeläisten, toim. huom.) rientäessä myymään lippuja matkaaville. Viimeinen vaunu ja sen takaikkuna oli otollinen paikka katsella maisemia ja nauttia matkasta. Tilanteessa keho suorastaan ratanaulautui paikoilleen ajatusten ja tunteiden virratessa kiskojen kolkkeessa tasatahtiin maisemien, ohimenevästi, mutta vapauttavasti.

Ahtialan läpi kulkiessamme huomion kiinnitti korostetusti tasoristeyksissä ja pihoissa olevien ihmisten iloinen vastaanotto. Molempien ajojen yhteydessä radanvarsien otollisemmat (ja omaperäisimmät) kuvauspaikat mm. sillat olivat kuvaajien käytössä. Pikku-Jumbon aurinkoista matkaa dokumentoitiin monesta eri kulmasta. Matkalaisille ajelu tarjosi kaunista peltomaisemaa, jyhkeitä kallioita, pikkupuroja, synkkää metsää ja eläviä eläimiä. Sävykkäällä pellolla hyppi höyryä säikkynyt kauris, aitauksessa kisailivat hevoset, jotka saivat naakat lentoon, lampaat kulkivat vierivieressä ja ruohosta nauttivat lehmät. Tietenkin rautatieharrastajassa erityistä kiinnostusta herättivät Vierumäen linjavaihde ja Myllyojan liikennepaikka sekä vanhat asemarakennukset Ahtialassa ja Mäkelässä. Kruununa tietysti Jyrängönkosken ylitys.

Heinolassa matkustajat poistuivat iloisin ilmein laiturille. Siihen jäätiin odottelemaan veturin siirtymistä junan keulilta vaunujonon taakse. Matkat Lahteen tehtäisiin peruuttaen, veturin tenderi (erillinen halko/hiili- ja vesivaunu) edellä. Ennen lähtöä veturi sai vettä paloautosta, vaikka vesuviskuri seisoi raiteiden välissä hyväkuntoisena. Toki näitä laitteita ei ole pitkään aikaan käytetty. Heinolan asema oli ehtinyt aikoinaan palaa kaksi kertaa ja viimeisimpänä tilalle oli vuonna 1988 saatu parakkirakennus. Se ei ole arkkitehtooninen mestariteos, mutta toimitti virkaansa käytännöllisesti, varsinkin kun matkustajaliikenne oli radalla loppunut jo kaksikymmentä vuotta aiemmin. Sen sijaan vanha makasiinirakennus oli hyvässä maalissa ja Itä-Hämeen Kansantanssijat olivat jälleen kerran järjestäneet sinne tarjoilua Lahdesta matkaavilta. Pulla oli erinomaista. Asemalla seistiin sen verran, että kahvin jälkeen ehti tutustua asemanseutuun, tarkemmin sanottuna ratapihan koilliskulman, johon rata päättyi kilometriluvulle 168 (Helsingistä). Muita mielenkiintoisia kohteita on vanha vesitorni taidenäyttelypihoineen sekä tiilinen veturitalli, johon en tällä kertaa tosin ehtinyt tarkemmin tutustua.

Ensimmäinen lähtö Lahteen houkutti monia heinolaisia hyppäämään nostalgisen höyryjunan kyytiin. Lähdössä oli suuren juhlan tuntua, moni jäi laiturille ja radan varteen saattamaan Pikku-Jumbon matkaan.

Lahdessa varikolla molempien ajojen jälkeen oli tehtävänä vesitys, Harjunalustan WPK:n avustamana. Samalla janoinen Pikku-Jumbo sai mukaansa maittavan, vaikkakin ehkä hiukan kuivakkaan kasvisaterian. Veturi parkkeerattiin halkovaunun viereen ja talkooporukalla tenderi täyttyi metsän antimista. Tenderiin mahtuu puuta kokonaiset kymmenen kuutiota; kun on raskaat työt, täytyy olla myös täyttävät eväät. Ennen HMVY:n lähtöä Lahdesta talkoilla hoidettiin haapamäkisten (*) kyytiin topparoikkalaisten hallussa olevia junanvaunujen ikkunoita ja ovia.

Illalla HMVY:n kalusto oli valmis palaamaan kotiin. Ensi vuonna uudestaan. Viimeistään.

Lahti-Heinola-rata Wikipediassa.

Lahtelaista galleriaa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kehystämö | Galleria Aila Seppälä muutti elokuun alussa uusiin tiloihin ja uusi vaihe käynnistyi Sirpa Lappalaisen näyttelyllä. Kulttuurin suurkuluttujan, taideartesaani/kehystäjä Aila Seppälän ylläpitämän gallerian tavoitteena runsauttaa ja elävöittää taidetarjontaa Lahdessa. Seppälä kertoo galleriatoiminnastaan.

Mutta alkuun, mitä Lappalaisen näyttely tarjoaa?
Sirpa Lappalainen on opiskellut viimeisen vuoden Roomassa ja se näkyy hänen töissään. Akryylitöissä on upeita värejä ja valoa. Grafiikoissa on käytetty mielenkiintoisia tekniikoita ja näyttelyssä on monia uniikkeja teoksia.

Kannattaa tulla tutustumaan! Näyttely avoinna 27.8. asti, ti-pe 11-17, la-su 12-15.

Entä miten Kehystämö | Galleria Aila Seppälä sai alkunsa?
Olin pitkään pääsihteerinä Lahden Runomaratonissa. Siirryin runoudesta kuvataidepuolelle, koska halusin toteuttaa galleriahaaveeni. Opiskelin artesaani, taidekehystäjäksi. Kahden vuoden opiskelu antoi hyvät valmiudet kehystyspuolelle. Runsas kolme vuotta sitten avasin kehystämön ja gallerian Kauppakatu 2 A:ssa. Lyhyesti sanottuna haluan tehdä töitä lahtelaisen kulttuurin hyväksi, tuottaa elämyksiä asiakkaille ja elävöittää lahtelaista taidetarjontaa.

Minkälaista on pitää Lahdessa galleriaa? Minkälainen Lahti on taide(näyttely)kaupunkina?
Jos vertaan lyhyttä työkokemusta helsinkiläisessä isossa galleriassa sanoisin, että Lahdessa on kotoista. Hyvät verkostot ovat auttaneet alkuun. Tietenkin isommissa kaupungeissa on enemmän yrityksiä ja ostavia asiakkaita, mutta ihan mukavasti lahtelaisetkin ovat löytäneet kehystämön ja gallerian. Totuushan on, että ilman asiakkaita mikään yritys ei toimi.

Vaikuttavatko Lahden taidekoulut galleristin toimintaan?
Toivon lisää yhteistyötä oppilaitoksen kanssa. Ideoita on. Opiskelijoille on tietenkin eduksi, kun kaupungissa on gallerioita.

Minkälaista linjaa galleria noudattelee ja millä perusteilla työt näyttelyihin valitaan?
Pyrin monipuoliseen näyttelytarjontaan.  Olen saanut näyttelyihin alusta alkaen upeita taiteilijoita. Kysyntää tuntuu olevan ja uusi tila mahdollistaa entistä isompien töiden esittelyn.

Minkälaisia näyttelyitä galleriassa on ollut ja onko jokin jäänyt erityisesti mieleen? Mitä on luvassa tulevaisuudessa?
Jokainen näyttely on oma kokemus ja jokaisella näyttelyllä on oma ”henki”. Galleriassa on ollut nimekkäiden suomalaisten graafikoiden näyttelyitä (mm. Pentti Kaskipuro, Elina Luukanen, Kirsi Neuvonen), mutta onneksi minulla on ollut onni esitellä myös lahtelaisten kuvataiteilijoiden töitä. Elämyksenä jäi mieleeni ensimmäinen näyttely: Ennen näyttelyä maalasimme taiteilija Tuomo Lukkarin kanssa gallerian seiniä. Hänen kannustuksensa on jäänyt erityisesti mieleeni. En voi koskaan unohtaa myöskään taidegraafikko, professori Pentti Kaskipuron arvokkaita neuvoja.

Luvassa edelleenkin tasokkaita, monipuolisia näyttelyitä.

Miten uudet tilat tulevat vaikuttamaan tulevaisuudessa gallerian toimintaan, onko luvassa jotain muutoksia?
Uudet tilat mahdollistavat isompia näyttelyitä ja myös omat työtilani ovat nyt asialliset. Toiminta tulee syksyn aikana monipuolistumaan uuden yhteistyökumppanin myötä.

Miten muuten Aila Seppälä on Lahden kulttuurielämässä mukana?
Olen mukana Kaupunkikulttuuriseurassa. Toki runous, konsertit, teatteri ja näyttelyt kiinnostavat aina, olen kulttuurin suurkuluttaja. Ongelmana tahtoo olla ajan puute.

Mikä on viime aikoina Lahden taide-/kulttuurielämän saralla säväyttänyt?
Lahden taide-elämä on ihan selvästi piristynyt. Ilolla olen seurannut nuorten mukanaoloa mm. uusien gallerioiden myötä. Häpeäpilkkuna on edelleen Taidepanimo.

Hikipedian Lahti

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Miten Lahti näkyy internetissä -sarja, osa 19.

Wikipediaa ironisempi (ja hauskempi?) hakuteos Hikipedia – Vangittu tietosanakirja tarjoaa myös Lahdesta oman artikkelin. Lahen Lehti kirjoitti jo aiemmin siitä miten Lahtea käsitellään Wikipediassa, joten on hyvä tuoda esille myös toisenlaisia näkökulmia.

Hikipedian mukaan Lahti (ruots. Lahtis, engl. Chicago) on perustettu 1905 tai 1837. Kunnanjohtaja on Al Capone.

Artikkelissa valotetaan seuraavia käsitteitä kuten Runomaratoni, Lahden Kulttuurilama 1996 – 2008, Lahden Lehmä-aalto, Lahden pimeä aika – Puudelinkusettajien voitto jne.Uusille lahtelaisille nuo eivät tuollaisenaan välttämättä avaudu, mutta ovat varmasti tärkeitä, koska ovat internetissä. Sivulta selviää myös ketkä ovat (surullisen) kuuluisia lahtelaisia.

Teksti on ajoittain lennokasta, Hikipedia-tyyliin kieli poskella kirjoitettu. Eri kirjoittajien haasteena on kirjoittaa ehyt kokonaisuus ja vaarana on että tekstistä tulee sekavaa, punaisen langan kadotessa itsetarkoituksellisiin absurdioihin ja irtovitseihin. Voidaan hyvällä syyllä otaksua että tietyt kohdat on yhden kirjoittajan aikaansaannoksia. Esimerkiksi usein toistuva teema Puudelinkusettajat nousee lähes salaliittoteoria-asteelle. Tosin tahattomat kirjoitusvirheet verottavat artikkelin “uskottavuutta”.

Mutta kuten artikkelin alussa todetaan “Tämä artikkeli ei ehkä ole paskaa, muttei se mikään loistavakaan ole” kertoo selvästi mistä Hikipediassa on kyse.

Lahti Hikipediassa

Liipolan kaupunkikylä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Liipolan kaupunkikylä
Kaupunki osti vuonna 1967 Launeen likeltä maa-alueet (lähde: Wikipedia) uutta asuinaluetta varten, sillä Lahteen suuntautuvan muuttopaineen kasvaessa kaupunki tarvitsi kipeästi uusia asuntoja. Liipola rakennettiin 1970-luvulla ja siitä muotoutui ajalleen tyypillinen lähiö elementtikerrostaloineen ja ostokeskuksineen ja muine palveluineen. Liipolaa voidaan luonnehtia yhdeksi Lahden legendaarisemmaksi lähiöiksi, sillä olikin pitkään negatiivinen maine, lähinnä sosiaalisten ongelmien johdosta. Viime vuosina Liipolassa on tehty kovasti töitä asumisviihtyisyyden lisäämiseksi, Liipolan Lähiöseura ry toimii alueensa hyväksi mm. tapahtumien muodossa. Etenkin Liipolan asukastupa on hieno esimerkki siitä kuinka hyvinvointia voidaan parantaa nimenomaan asukkaiden omien toiveiden ja tarpeiden mukaisesti.

Kovan työn tuloksena Liipola nosti profiiliaan, paransi olosuhteitaan, joten omistautuminen alueen kehittämiseksi huomattiin myös Liipolan ulkopuolellakin ja se valittiin Päijät-Hämeen vuoden kyläksi 2008. Perusteluissa todetaan: ”Päijät-Hämeen kylät ry haluaa Vuoden Kylän valinnalla osoittaa, että asukkaiden vapaaehtoistoiminta ja talkootyö kantaa hedelmää myös kaupungin asuinalueella. Kylätoiminta on asukkaiden toimintaa oman asuinalueensa yhteiseksi hyväksi.
Liipolaiset ovat toiminnallaan luoneet Liipola-hengen ja alueen maine on muuttunut siitä mikä se joskus oli. Liipolalaiset ovat pitkäjänteisesti, aktiivisesti ja kylämäisesti toimineet alueensa viihtyisyyden ja yhteisöllisyyden puolesta.
Liipolassa erityisen huomionarvoisaa on voimallinen panostus sosiaaliseen vastuuseen ja työllistämiseen: Asukastupa toimii kylän yhteisenä olohuoneena, kokoontumispaikkana.”

Jo aiemmin, vuonna 2005 Liipola sai Lahden Ympäristöforumin Vuoden Ympäristötekijä -tunnustuksen lähiluonnon ja -ympäristön hoitotyöstä.

Seuran nettisivut
Tunnustukset kertovat siitä että asukasyhdistys on toiminut tavoitteidensa mukaisesti, seuran internetsivuilla kerrotaan että ”yhdistyksen tarkoituksena on järjestää ja tukea kotipaikkansa asukkaiden asumista ja viihtyvyyttä: edistää alueellista asukastoimintaa, selvittää asumiseen ja ympäristöön liittyviä kysymyksiä, vaikuttaa asukkaiden etujen mukaisen asunto-, työllisyys-, ympäristö- ja aluepolitiikan aikaansaamiseen ja harjoittaa neuvontaa asumiseen liittyvissä erilaisissa kysymyksissä.”

Visuaalisesti ja rakenteeltaan seuran sivut ovat hyvinkin alkeelliset ja ”90-lukulaiset”. Valikon puuttuessa alasivuilta, siirtyminen sivulta sivulle on kankeaa: toiselle sivulle päästäkseen on kuljettava etusivun kautta. Plussaa on että heti etusivulla tulee ilmi että missä kaupungissa sijaitsee Liipola ja se että sivuja päivitetään tiuhaan, mm. asukastuvan ohjelma päivitetään viikottain. Uutisissa saa uusimmat katsaukset Liipolan tapahtumiin kuvien kera. Järjestetyistä tapahtumista ja talkoista löytyy runsaasti valokuvia vuosien varrelta tarinoiden siivittämänä.

Liipolalla on myös oma ryhmä Facebookissa.

Liipola

Joutjoella virtaa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Joutjoen omakotitaloyhdistys
Joutjojen omakotitaloyhdistykseen kuuluu Joutjoen ja Möysän seutujen pientaloalueet. Kiinnostavia kohteita Joutjoen alueella on lahtelaisen arkkitehdin Unto Ojosen suunnittelema Joutjärven kirkko, Joutjärvi sekä historiallinen Heinolan vanhatie, jota pitkin on vuosisatoja kuljettu etelästä Savoon. Tielinja on koettavissa Lahdenkin alueella vielä monissa kohdin. Yhdistyksen nettisivuilla valotetaan alueen taustoja (Toiminta-alueen kuvaus) ja kerrotaan alueen monista mahdollisuuksista. Harmittavasti sivujen Historia-osuus ei ole valmistunut. Kuvagalleriassa on kuvia kesä- ja talvimaisemissa useita kymmeniä. Kuvatekstit eivät olisi pahitteeksi, nyt aivan kaikkien kuvien sisältö ei aukea Joutjoen seutuja heikosti tuntevalle.

Yhdistys on ilahduttavan aktiivisesti ja avoimesti tuonut nettiin pöytäkirjat, toimintakertomukset ja -suunnitelmat ym. yhdistyksen pöyrittämiseen tarvittavan byrokratian. Kaikiltaosin uusimpia tietoja ei ole päivitetty (hallitus vuodelta 2009), mutta ajatuksena hyvä. Lisäksi yhdistyksellä on oma keskustelupalsta, joka tukee vuorovaikutusta.

Sivut on visuaalisesti hyvin yksinkertaiset, ei kovin modernit ja tyylikkäät. Etusivulle toivoisi houkuttelevampaa kuvaa kuin pelkkä kömpelösti skannattu kartta. Yksityiskohtana mainittakoon, että etusivulla oleva vuosiluku (2006) johtannee sivuilla käviää harhaa, sillä sen voi yhdistää päivittämisvuoteen ja näin ollen karkottanee satunnaisen kävijän turhan helposti.

Yksinkertaisuuden ansiosta sivuilta löytää nopeasti kaiken oleellisen ja on helppo käyttää.

Joutjoella virtaa
Joutjoki saa alkunsa Joutjärvestä (ent. *Möysänjärvi), 40 ha:n suuruisesta suppaan syntyneestä pohjaveden hallitsemasta järvestä. Suurimman osan matkastaan Joutjoki virtaa melko kapeassa laaksossa laskien lopulta Vesijärveen (Lähde: Kaupunkirakentamisen vaikutus pieniin valuma-alueisiin ja vesistöihin Suomessa, s. 19, Paula Kuusisto).
*Lahden kaupunginosan nimi Möysä tarkoittaa maan sisään rakennettua asumasaunaa. Kertoman mukaan Möysä on saanut nimensä Lahden ollessa vielä pieni kylä. Lahdessa pidettiin tuolloin isoja markkinoita, ja kauempaa markkinoille tullut väki majoittui Joutjärven rannalle puoliksi maan sisään kaivettuihin mökkeihin, joita kutsuttiin möysiksi (Lähde: Wellamon Vinkit).

Joutjoen omakotiyhdistys