Kirjoittajan arkistot:Sauli Hirvonen

Tulipyörä – Lahden kaupungin vaakuna

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa
Tulta iskevä junan pyörä – tuttavallisesti tulipyörä on Lahden kaupungin vaakunan aihe

Suomessa heraldiikka omaksui jo 1900-luvun tyylipuhtaan linjan ja vaakunaoppineiden keskuudessa Suomen nykyheraldiikkaa onkin pidetty yhtenä maailman parhaimpina. Suomessa heraldiikka koki äkillisen nousun, kun kunnille asetettiin mahdollisuus hankkia oma vaakuna. Suomessa ainoastaan kaupungeilla oli oikeus käyttää kunnanvaakunaa ennen vuonna 1949 annettua lakia. Tasavallan Presidentin allekirjoittaman asutuksen turvin, jotkin kauppalat olivat onnistuneet vahvistamaan sellaisen itselleen jo aiemmin. Vuoden 1949 lain myötä myös maalaiskunnat saivat oikeuden vaakunan käyttöön. Kaupungeilla oli tapana vahvistaa oma vaakuna joko perustamisen yhteydessä tai välittömästi sen jälkeen; useasti vaakuna määriteltiin itse perustamiskirjassa.

Lahdesta tuli itsenäinen kaupunki vuonna 1905, kaupunginoikeudet vahvisti keisari Nikolai II 1. marraskuuta. Jo vuotta aiemmin yliarkkitehti Jac. Ahrenberg oli laatinut merenneito-aiheisen vaakunaluonnoksen ehdotukseksi Lahden vaakunaksi. Hän lähetti luonnoksen kauppalanvaltuuston käsiteltäväksi, johon ei kuitenkaan oltu tyytyväisiä.

Vuonna 1908 vaakunakysymys annettiin erityisen toimikunnan hoidettavaksi, jolloin julistettiin yleinen vaakunapiirustuskilpailu. Vilkkaasti osanotosta huolimatta tulos osoittautui epätyydyttäväksi, yhtään luonnosta ei hyväksytty. Vihdoin Werner von Hausen piirsi erään ehdotuksen pohjalla vaakunan jossa oli mustanharmaassa yläosassa siivekäs kultapyörä rautatien vertauskuvana ja punaisessa alaosassa kolme kullanväristä tehtaanpiippua, kultainen, veronanvihreällä kedolla oleva mehiläispesä ja järvenlahti hopeisine aaltoineen. Mehiläisten ja mehiläispesän tuli kuvata ”ankaraa yhteiskunnallista järjestystä, ahkeruutta ja velvollisuuden täyttämistä”. Vaakuna oli työn, uutteruuden, liikenteen ja teollisuuden vaakuna.

Muinaistieteellinen toimikunta ei puoltanut heraldisesti virheellistä, joten siviiliasiain toimituskunta kehoitti yliarkkitehti Jac. Ahrenbergia laatimaan uuden. Ahrenbergin v. 1912 valmistunut romanttinen ehdotus oli täysin eri tyyppinen. Siinä oli sinihopeisessa vaakunakilvessä merenneito, joka oli löytänyt merestä kultakruunun ja riemuiten kohottanut sen oikealla kädellään ylös. Lahtelaiset eivät nytkään olleet tyytyväisiä, sillä ehdotus, jossa ei ollut mitään olennaista lahtelaista symbolia, oli ”liian keskiaikainen symbolisoimaan Suomen nuorinta kaupunkia”.
Merenneitoaiheinen ehdotus ei miellyttänyt Werner von Hauseniakaan, kun hänen mielipidettään siitä kysyttiin.

Kaupunginvaltuusto antoi von Hausenille tehtäväksi laatia uusi ehdotus. Sitä hän kuvasi muun muassa seuraavasti: ”Leimuava Pyörä – valon, lämmön ja liikkeen vertauskuvana.” Uusi luonnos miellytti kaupunginvaltuustoa, myös Muinaistieteellinen toimikunta antoi luonnoksesta myönteisen lausunnon. Senaatti esitteli asian keisarille heinäkuussa 1912. Esittelyn mukaan vaakunassa on ”kruunulla varustettu hopeakilpi, jossa musta seitsenpyöräinen pyörä; pyörän vanteesta lähtee joka puolaparin kohdalta punainen liekki kultaisella keskuksella ja navasta lähtee joka puolaparin välitse hieno punainen säde. Vaakuna kuvaa Lahden kaupungin syntymistä rautatieliikkeen paikkakunnalle tuottaman kehityksen tuloksena”.
Keisari vahvisti vaakunan käyttöön 7.10.1912.

Vaakuna uudistetaan

Lahdessa itsenäisyyden ajan alussa oli havaittavissa jonkin verran tyytymättömyyttä ”persoonattomaan” vaakunaan. Uutta vaakuna suunniteltiin myöhemminkin. Vaakunaa ajanmukaistettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1955. 1953 kaupungin 50-vuotisjuhlatoimikunta otti esille vaakunan uusimisen. Niinpä järjestettiin vaakunakilpailu, jonka parhaat ehdotukset asetettiin keväällä 1954 näytteille, ja yleisö sai äänestää parhaasta ehdotuksesta. Eri vaiheiden jälkeen valtuusto päätti Knut J. Vuorimiehen esityksestä muuttaa vaakunaa poistamalla siitä kapeat säteet ja liekeistä kultaiset sydämet. Vaakunaselityksen mukaan vaakunan hopeakentässä on musta pyörä, jonka kustakin puolapuusta lähtee punainen liekki. Vahvistus tuli 21.10.1955.

1960-luvulla kuntien saadessa omia vaakunoita luotiinkin heraldisissa piireissä arvostettu selkeä puhdas tyylisuunta. Samalla lähes kaikkien jo olemassa olleiden kaupungin- ja kunnanvaakunoiden asu uudistettiin heraldiikan sääntöjen mukaiseksi, myös Lahdessa. 1965 kaupungin 60-vuotsijuhlatoimikunta esitti valtuustolle vaakunakilpailun julistamisesta. Kaupunginvaltuusto hylkäsi esityksen ja hyväksyi ponnen ehdotuksen tekemisestä vaakunaselityksen tarkistamiseksi ja tyyppiesikuvan valistamisesta. Tarkistuksen teki Ahto Numminen. Nykyisen vaakunan vaakunaselitys: ”Hopeakentässä musta, seitsenpuolainen rautatievaunun pyörä; pyörän kehältä nousee jokaisen puolapuun kohdalta punainen liekki.” Uuden vaakunan suunnitteli Ahto Numminen ja sisäasiainministeriö vahvisti Lahden nykyisen kaupunginvaakunan vaakunaselityksen 14. toukokuuta 1968. Nykyinen kaupungin vaakuna on järjestyksessään kolmas versio.

Viime vuosina voimakkaasti kasvaneiden kuntaliitosten myötä on kuntien määrä vähentynyt ja sitä kautta vaakunoiden. Suomen Kotiseutuliitto ja Suomen Kuntaliitto ovat esittäneet toivomuksena, että lakkautettujen kuntien vaakunoita voisi käyttää eräänlaisina kotiseutuvaakunoina.

Tulipyörä

Vakuuna on saanut kutsumanimen Tulipyörä, vaikka virallista asemaa nimellä ei liene. 
Tulipyörä-nimi on ollut mm. ravintolalla, levykaupalla ja sen nimistä oluttakin on tehty. Tuoni-yhtye on tehnyt myös Tulipyörä-nimisen kappaleen. Sivustolla tulipyörä.fi ehdotetaan tulipyörää Lahden paikannimistöön.

Artikkeli on julkaistu Hollolan Lahti -lehdessä 4/2010.

Lähteet:
Aimo Halila: Lahden Historia
www.fi.wikipedia.org/wiki/Lahti
www.fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kuntavaakunat
www.fi.wikipedia.org/wiki/Heraldiikka
Juhani Pihlaja: Lahti Käsikirja
Kaarlo Nieminen: Kauppalan historia

Eteläinen kehätie ja asemanseutu

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lahdessa on tänä vuonna käynnistynyt Yleiskaava 2025 -prosessi, joka on tarkoitus viedä päätökseen vuonna 2012. Kaava on nähtävillä mm. Lahden kaupungin nettisivuilla ja siitä voi ja kannattaakin antaa palautetta. Kaavasta järjestettiin marraskuun lopulla seitsemän esittelytilaisuutta, jotka menivät itseltäni viimeistä lukuunottamatta hieman sivusuun, paikallislehdestä tuli sentään tutustuttua että mistä on pääpiirteissään kyse. Viimeiseen menin lähinnä varikon suunnitelmien takia Lahden rautatieharrastajien puheenjohtajan toivomuksesta, mutta toki lahtelaisena oli kiinnostaavaa muutenkin kuulla missä mennään vuonna 2025, tai ainakin missä voitaisiin mennä. Viimeinen kaavatilaisuus pidettiin Metsäkankaan koulussa, jonka musiikkiluokkaan oli mukavasti pakkautunut paikallisia, niin että tuoleja piti hakea naapuriluokasta lisää. Esittelystä vastasi kaupungin arkkitehti Anne Karvinen-Jussilainen ja monologin jälkeen paikalla olijat esittivät kysymyksiä ja kommentteja, liittyen lähinnä Ala-Okeroistentien parannukseen ja Metsäkankaan koulun kohtaloon sekä lähiön kehittämiseen. Tämä artikkeli perustuu osittain yleiskaavaan, mutta on jo ollut työn alla pidempään ja nyt on hyvä aika julkaista mielipidehenkinen katselmus valtatie 12:sta ja rautatieaseman seudun suunnitelmista.

Valtatie 12

Lahden eteläistä keskustaa ja asemanseutua on vaikea kehittää, sillä aluetta halkoo yksi Suomen poikittaisista valtaväylistä. Valtatie 12:sta on ollut useita suunnitelmia sen parantamisesta Tuuloksen ja Kouvolan välillä. Hollola-Tuulos-Hämeenlinna (pdf-linkki) sekä Uudenkylän-Jokue (pdf-linkki) välisen tien perusparannus ja/tai uudelleenlinjaus ovat olleet jo esillä jonkin aikaa. Lahden keskustassa nykyinen valtatie on tarkoitus muuttaa tukemaan myös kaupungin sisäistä liikennettä, kun eteläinen ohitie valmistuu. Tiehallinnon sivuilla todetaan: ”Valtatie 12 Lahden eteläisen kehätien yleissuunnitelma on valmistunut marraskuussa 2008. Yleissuunnitelmassa esitetään, että valtatie 12:lle rakennetaan Lahden eteläinen kehätie tarvittavine tie- ja liittymäjärjestelyineen Soramäen ja Kujalan välille niinsanotun Launeen vaihtoehdon mukaisesti.” Sivuilla voi tutustua myös kehätien virtuaalimalliin.

Eteläistä kehä-/ohitietä on (yleis)kaavailtu jo neljäkymmentä vuotta ja tällä hetkellä tien rakentaminen on kiinni rahoituksesta. Etelä-Suomen Sanomat kertoi 2.12. että ainakaan vielä valtiolta ei ole luvassa tielle edes suunnittelurahaa. Nykyään Päijät-Hämeen liikenneasioista vastaa Uudenmaan ELY, jolle se siirtyi Hämeen tiepiiriltä 1.1.2010. ELYä toivotaan samaan pöytään yhdessä liikenneviraston kanssa (Ilkka Viljanen, Etelä-Suomen Sanomat 2.12.). Lahdessa ja Hollolassa kaivataan nopeaa asian edistämistä ja edistymistä.

Kehätien valmisteluvaiheessa oli muitakin vaihtoehtoja kuin Laune. Suunnitelmissa oli mm. Renkomäen vaihtoehto sekä tien kehittäminen nykyisellä paikallaan, joista viimeinen vaihtoehto ei tullut kysymykseen Lahden eikä Hollolankaan kohdalla. Väylien modernisointi olisi varmasti kannattavinta tehdä niiden nykyisillä paikoilla, mutta tila ei anna tähän myötä. Muutkin vaihtoehdot putosivat pois ja ainoaksi realistiseksi vaihtoehdoksi jäi Launeen linjaus, jota myös Tiehallinto kannatti. Vaikka tien vastustamiselle syntyi oma kansanliike, on yleinen tuntuma, että lahtelaisten keskuudessa tien linjausta Launeelle kannatetaan ja jopa kiirehditään.

Etelä-Lahti halkeaa?

Monet eteläisen kehätien arvostelijoista ovat vastustaneet tietä etenkin lounaisen Lahden luontoarvojen heikkenemisen takia. Toinen paljon esillä ollut perustelu tietä vastaan on ollut se, että se pirstoaa yhdyskuntarakennetta tiiviissä Etelä-Lahdessa, jossa on runsaasti asutusta. Toisaalta Launeen palvelut ja keskustan kehittäminen ajavat tietä Launeelle. Yhdyskuntarakenteen liiallisen pilkkomista lieventää se, että tie on viety osin maan alle. Tunnelit on tarkoitus rakentaa Patoniityn pallokentän ja Liipolan mäen ali.

Launeen paljon kritisoitu ”markettipuisto” on tuonut liikenteen teille, jotka ovat rakennettu 30 vuotta sitten, ja joita tuskin rakennettiin nykyisille liikennemäärille. Tulevaisuudessa Laune ja ylipäänsä eteläiset osat tulevat entisestään tiivistymään. Niinpä jo tien rakentamisen yhteydessä on mietittävä miten arvokas tonttimaa voidaan hyödyntää rikkomatta ja hajoittamatta eteläistä Lahtea. Yhtenä esimerkkinä Hämeenlinna, joka on tehnyt suunnitelmat moottoritien kattamiseksi rakennuksilla. Aivan vertailukelpoisia Lahti ja Hämeenlinna ole, mutta Kanta-Hämeessa on ymmärretty että arvokas tonttimaa keskeisellä paikalla on oltava muutakin käyttöä kuin läpiajoliikenteen tukeminen. Kaupunkeja halkovat pääväylät olivat autoistumisen myötä ajanhenki 1960-luvulla, jonka huipentumana voidaan pitää Helsingin Smith & Polvisen -suunnitelmaa.

Valtatie aseman tukkeena

Syyksyllä 2006 oikoradan valmistumisen kynnyksellä myös Lahden rautatieasema, laiturit ja tekniikka valmistuivat nykyvaatimuksia vastaaviksi. Vaikka raideliikenteen käyttäjien olosuhteet paranivat aiemmasta huomattavasti, aseman ympäristö on vielä keskeneräinen. Alueen yksi tärkeimmistä hankkeista on paljon puhuttu matkakeskus ja sitä on alustavasti suunniteltu mm. konsultin avulla. Linja-autopalveluiden yhteyteen rakennettaisiin ostoskeskus, joka toisi alueelle kaupallisia palveluja. Asemanseutu vilkkaasta liikennöinnistä huolimatta on ollut niiden suhteen harmaata aluetta. Lahdessa kulku keskustaan etelästä tapahtuu pääosin kolmesta kohtaa, rautatien yli tai ali. Kansanomaisesti ilmaistuna nämä paikat ovat Starkin silta, Upon silta ja asematunneli. Näiden pisteiden kautta keskustaan suuntautuvat ihmisvirrat keskittyvät rajatulle alueelle. Silti esimerkiksi asemanseudun palvelupotentiaalia ei ole pystytty hyödyntämään. Alueella on jatkuva virta, oli sitten kyse Lahteen tulevista/lähtevistä junamatkustajista tai kaupungin sisäisistä läpikulkumatkalaisista.

Rautierakenteiden sekä katujen eritasoisuuden ja etenkin valtatie 12:sta takia asemanseutu on epäyhtenäinen ja siksi vaikea kehittämiskohde. Vaikka oikoradan remontissa seutu kohentui, itse perusrakenteet eivät muuttuneet. Alueella on paljon ”kuollutta” pintaa, asfalttia ja betonia ja pimeitä kulmia (jotka ovat alttiina töhryille). Risteävät kadut, Vesijärvenkatu-Uudenmaankatu ja Mannerheimintie (valtatie 12), tekevät alueen maankäytöstä erityisen haastavan. Vasta valtatien siirron jälkeen eteläiseen Lahteen – jolloin raskas liikenne siirtyy pois keskusta-alueelta – asema/matkakeskus saadaan tiivimmin osaksi keskustaa. Viimeisimmässä kaavailuissa Etelä-Suomen Sanomissa julkaistussa artikkelisssa, aseman eteen tiejärjestelyihin on hahmoteltu kiertoliittymää, joka ei tunnetusti ole kovinkaan jalankäyttäjäystävällinen.

Alueelle on myös suunniteltu enemmän tai vähemmän tosissaan myös tunnelivaihtoehtoja. Uudenmaankadun liikenne siirtyisi Saimaankadulle Anttilanmäen ja radan alittavan tunnelin, jolloin Vesijärvenkatu rauhoittuisi läpiajoliikenteen osalta. Mannerheimintie aseman edustalla vietäisiin maan tai kannen alle, jolloin aseman ja keskustan välinen yhteys vahvistuisi. On myös ehdotettu että radan ja Mannerheimintien väliin vanhan asemanpäällikön edustalle rakennettaisin betonikansi, joka toisi lisää liikkumatilaa ahtaalle alueelle. Ratkaisu yhtenäistäisi koko miljöötä.
Lisäksi on heitelty ilmoille ajatuksia tunnelista radiomäen ali, keskustasta suoraan asemalle.

Myös aseman eteläpuoli kehittyy ja tiivistyy. Vuonna 2009 Uudenmaankadun varteen alettiin rakentaa uusia rakennuksia aivan radan tuntumaan, mm. vanhusten palvelutalo sekä muita asuintaloja. Kaupunki käytti etuosto-oikeutta Moisionkatu 4:ssa, joten aseman alue tullee laajenemaan myös tälle tontille. Kaavanmuutoksen tavoitteena on mahdollistaa yksityisen robottiparkin rakentaminen helpottamaan rautatiematkustajien pysäköintiä (lähde).
Yksi epäkohta on se, että asemalta puuttuu mahdollisuus lyhytaikainen pysäköintiin ja matkustajien jättämiseen/noutamiseen pienellä odotusvaralla. Nyt matkustajat jätetään milloin mihinkin, joka ruuhkauttaa varsinaisia pysäköintialueita aseman etelä- ja pohjoispuolella.

Kevyenliikenteenväylätkin kaipaavat parannusta. Yleiskaava 2025 liittyvässä keskustan teemakartassa (pdf) näkyy että kevyenliikenteen kehittämisen paino on radan itä-länsisuunnassa. Lännessä radanpihan suuntaan ja itään Askon alueelle. Ratapihanhan siirtoa Sopenkorpeen on mietitty, joten rautatiealue tullaan kaavoittamaan tulevaisuudessa asuin- ja toimistokäyttöön. Ratapihan eteläpuolella olevan Santamäen ns. Starkin hallit on tarkoitus purkaa ja alue saattaa asuinkäyttöön.
Myös Salininkadun suunnalta on suunniteltu yhteyttä myös radan ali etelään.
Uudenmaankadun länsipuolen kevyenliikenteen väylä on kovin heikkotasoinen (mäkinen ja kapea) sen käyttäjämääriin suhteutettuna. Etenkin asemalta purkautuvat ihmismassat aiheuttavat joskus vaaratilanteita. Toivottavasti väylää kohennetaan tulevaisuudessa.

Asema-alueen kunnostus oikoradan rakentamisen yhteydessä oli hyvä alku. Nyt alueen muu infrastruktuuri pitäisi ajanmukaistaa. Tämä tietysti riippuu eteläisen ohitien valmistumisesta.

Lahti guide oppaana

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Miten Lahti näkyy internetissä -sarja, osa 20.

Lahti Guide
Lahti Guide on Lahden seudun infopaketti, jota julkaistaan A5-kokoisena läpyskänä sekä internetissä osoitteessa www.lahtiguide.fi. Info-lehti ilmestyy kolmella kielellä, suomeksi, englanniksi ja venäjäksi ja sitä jaetaan niin Suomessakin kuin ulkomailla, matkailualan toimipisteissä ja myyntitapahtumissa.

Nettisivuilla tarjotaan Lahdesta ja Lahden seudusta perusinfo, suomeksi ja englanniksi. Guidesta löytyy kaupunkielämän viettoon vinkit mm. majoituksesta, nähtävyyksistä, ravintoloista, kuntoilumahdollisuuksista ja tapahtumista (jota ei tosin englanniksi näytä olevan). Nähtävyyksistä ja muista kohteista on perustiedot sekä sijainti kartalla ja monista saa myös kuvaesityksen. Hyvä tietää -osasta saa lahtelainenkin kätevästi tietoa kaupungin tarjoamista palveluista. Sivuilla on otettu huomioon myös lapset. Lasten Lahti kertoo kohteista, mitkä on kohdennettu lapsiperheille ja lapsenmielisille aikuisille.

Sivusto on ensisijaisesti suunnattu ulkopaikkakuntalaisille sekä ulkomaalaisille vieraille, mutta lahtelaisena on hyvä tutustua mitä kaupungista kerrotaan markkinointiviestimissä.

Sivurakenne on selkeä ja sivustoa on helppo käyttää, visuaalinen ilme on lämminhenkinen ja turvallinen. Toki sivuilta löytyy muutamia bugeja: info-sivua ei löydy ja jakelu kohdassa todetaan tahattoman hauskasti, että ”Uutuutena opasta jaetaan myös Pietarissa. (missä siellä)”.

Lahti Guidea julkaisee Lahti Travel ja viestintätoimisto Mageena.

Lahtiguide

Kaupungin muutos kartoissa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Vanhat kartat ovat mielenkiintoinen väline historian tutkimiseen. Eri vuosikymmenien eri tyyppisiä kaupunkikarttoja on kiinnostavaa vertailla siitä minkälainen muutos kaupunkia on kohdannut. Kuka, Mitä, Lahti -nettisivuilla kiteytetään karttojen monipuolinen käyttö: ”Historiantutkijalle kartta on erinomainen dokumentti, joka yhdistää tapahtumien ajan ja paikan. Maankäytön suunnittelijoille kartta selittää kehityksen syitä ja seurauksia. Samalla se opettaa ennakoimaan tulevaa kehitystä. Kaupungin asukkaita kartta opettaa arvostamaan ympäristöään. Kartta on myös tieteellinen dokumentti.”

Lahtea kartoissa

Kaupungin rakenteiden mittasuhteiden muutoksesta ja kehityksestä voidaan tehdä johtopäätöksiä vaikkapa teiden ja katujen rakentumisen ja uusiutumisen myötä, karttojen avulla: aiemmin valtateinä toimineet väylät nykyään näyttäytyvät kapeina ulkoilureitteinä tai asuntoalueiden väylinä. Lahdessa yksi esimerkki löytyy mm. Tonttilasta, jossa Vanha Heinolantie on aikoinaan nimensä mukaisesti vienyt Heinolaan, mutta joka nykyään palvelee lyhyeltä matkaltaan omakotitaloalueen asukkaita. Lahden läpi vuosisatoja kulkeneesta historiallisesta Ylisen Viipurintiestä on vielä nähtävillä merkkejä, muuten kuin uudelleen rakennettuna väylänä vanhan tien päälle. Nämä vanhat kansallisestikin merkittävät reitit jäsentävät vielä nykyäänkin monien kaupunkiemme/kyliemme keskustoja, vaikka niiden merkitys on tyystin muuttunut.

Kuka, Mitä, Lahti -nettisivuilla on nähtävillä digitalisoidut Päijät-Hämeen Senaatin kartat (mittakaava 1:21 000) vuodelta 1860, jolloin Lahti oli vielä pieni ja tiivis kylä Vesijärven likellä. Lahden alue on kartoitettu vuosina 1874-75, ennen kylän paloa vuonna 1877. Tämä seikka tuo oman kiinnostavuutensa paikallishistorian tutkimiseen. Se kertoo ajasta jolloin Lahti ei vielä ollut järjestäytynyt vaan luonnollisesti syntynyt taajama ison tien varrelle.

Näistä kartoista voidaan esimerkinomaisesti nostaa esille eteläisessä Lahdessa, silloisessa Hollolassa kulkevat tiet, jotka myöhemmin tunnetaan ”vaatimattomasta” nimillä Launeenkatu, Vanha Orimattilantie sekä Kyläkunnantie. Nykyään ne toimivat paikallisteinä, mutta vanhassa kartassa selkeinä pääväylinä. Ajan saatossa, kun väyliä modernisoidaan, usein vuosisatoja vanhojen teiden maastokäytäviä hyödyntäen, vanhat kulkureitit eivät suoranaisesti katoa, vaan muuttavat muotoaan.

Myös rautatieverkoston kehityksestä kartoissakin voidaan tehdä johtopäätöksiä yhteiskunnallisella tasolla, rautatiet voivat pitkällä aikavälillä kertoa alueen teollisesta rakennemuutoksesta. Esimerkiksi satamien ja niiden lähettyvien teollisuuslaitosten kiskoväylät ovat korvattu mm. kevyenliikenteenväylillä, joiden hyödyntämiseen on käytetty vanhaa ratapohjaa. Lahden keskustassakin on vielä nähtävissä vanhan, vuonna 1960 puretun kapearaiteisen Wesijärvi-Walko-rautatien muoto, joka määritteli keskustan itäpuolen asemakaavan 1900-luvun alusta lähtien.

Muun muassa 1960- ja -80-lukujen karttoja vertailemalla tähän päivään ovat hyvä tapa tutustua kaupungin kehitykseen. Ajallisesti ne ovat tarpeeksi lähellä, jotta niiden esittämän informaation pystyy helpommin asettelemaan tähän hetkeen ja silti tarpeeksi kaukana, että huomaa muutoksen.

Ilmakuvat

Lahen Lehti kirjoitti jo aiemmin Lahden kaupungin nettisivujen karttapalvelusta ja siellä olevista ilmakuvista. Sivuilla on hyvä valikoima ilmakuvia Lahdesta vuodesta 1946 alkaen. Kaupunkikuvia on kahdeksalta eri vuodelta, uusimmat ilmakuvat ovat heinäkuulta 2008, elokuulta 2005 ja syyskuulta 2001. Hieman taaksepäin mentäessä huomio kohdistuu kohteisiin, joita tänä päivänä helposti pitää itsestään selvyyksiinä, ”ainahan se siinä on ollut” -ajtuksella. Vielä heinäkuussa 1995 satama näyttää kovin alastomalta; keväällä 1986 kauppakeskus Forumin rakentaminen on käynnissä; keväällä 1979 Launeen pellot olivat vielä peltoja; keväällä 1960 hyppyrimäki sijaitsee ”vanhalla hyvällä” paikalla ja toukokuussa 1946 Lahden keskusta näyttää pikkukaupunkimaisen väljältä.

Vanhojen ilmakuvien sijoittumista helpottaa sivun alalaidassa Lahden nykyinen kartta. Vertailu myös vanhojen ilmakuvien välillä on kätevää, ei tarvitse kuin vaihtaa vuosikymmentä hetkessä ja nähdä silmänräpäyksessä kuinka alue on muuttunut.

Ilmakuvia selatessa, menneet vuosikymmenet Lahdessa tuntuvat käsinkosketeltavan läheisiltä. Silti muutos on valtava. Siksi kiinnostava.

Ei oo Lahen voittanutta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Oheinen kirjoitus julkaistiin alunperin Lahden satavuotissyntymäpäivän kunniaksi (v. 2005) blogissa jossain päin internettiä. Tämän jälkeen se julkaistiin Lahen Lehen ensimmäisessä numerossa (nro 0) vuonna 2008. Nyt tämä viimeisin versio julkaistaan tässä ja nyt Lahen Lehen nettisivuilla. Tämän jälkeen kirjoitus luultavasti julkaistaan=kierrätetään monessa muussakin paikassa, mm. vessan seinillä. Vaikka kirjoitus on suunnattu lähinnä nuorison sivistämiseen, itsesensuurin ahdistelemana poistin muutaman lapsellisuuden, mutta jäihän sinne vielä vaikka kuinka monta… Kirjoitusta voi suostumuksellani käyttää historian opetuksessa esim. useimmissa valeyliopistoissa.

Ei oo Lahen voittanutta
Nyt vissiin pitäs pohtia lahtelaisia ilmiöitä, pohtia identiteettiä ja ynnä muuta sellasta, koskien Lahtea. Mut kellon on jo puol kymmenen illalla, en jaksa. Siis mennää sieltä missä on aita on vihreämpää. Paikahistoriankatsaus Lahest.

Korostaisinkin tässä yhteydessä että nyt puhutaan nimenomaan Lahden kaupungin 100-vuotisjuhlasta, sillä vaikka kaupunki on vasta noin nuori, oli jo ammoisina aikoina Lahen seu’ulle pakkautunut jengiä asumaan, kun vasta muualla Suomessa luodot täyttyivät hylkeistä ja metsät hirvistä. Vissiin. Jo tuhansia vuosia sitten täällä eteläisessä Päijät-Hämeessä pökittiin toisia ja metsästettiin valaita ja karhuja, nimittäin tääl on vanhimmat asuinpaikat mitä o löyetty Suomesta, kivikauelta saakka. Rauta-kausiajoilta löyettiin metallia ja heviä jostain pusikosta. Ei tosin oo todisteita et tääl oltais yhtäjaksosesti rockattu kiviajalta keskiajalle saakka, mutta kuitenkin se todistaa sitä, et jengi on menny ja tullu näillä sioilla jo ältsin kauan aikaa tähän päivään saakka. Eka kirjallinen maininta Lahen kylän olemassa olosta on vuodelta 1445. Se liitty sillosen Pahkasian johonkin juttusarjaa. Muistaakseni.

Vaikka Lahti olikin Hollolaan kuuluva kyläpahanen, se sinnitteli. Se oli syntynyt kohtaan jossa risteävät tärkeet kulkureitit mm. ylinen Viipurintie sekä Wesijärvi, josta pääs talvisin vaikka mihin (esim. naapuripitäjään), pohjosee ja Porvoonjokee pitkin etelää. En tiä mihin. Loviisaa? Rautatie tuli Riihimäeltä 1869, jolloin pääs junalla Lahtee, jos oli ostanu lipun ja noussu oikeesee junaa. Suomen toinen juna meni Hämeenlinnaa. Silloin just Lahessa oli hirveesti irtainta väkeä ja väkivalta rehotti, kun sosiaalinen kontrolli oli ihan sika(ko)vähäistä. Joku tais sillon kirjottaa et tää ”Lahti on ku Amerikka ja pitäs olla mutka mukana”: Lahti palo 1877. Yks nimeltä mainitsematon lapsi sytytti sen vahingossa, niin ku lapset sillon yleensäki poltti sillon tällön kyliä. Pitkään aikaan luultiin et palon sytytti Marolan piika, mut vasta hiljattain selvis ettei se ollu piika. Se oli August Fellmanin alivuokralaisen muonamies Mörtin muksu ja ne asu Marolan talossa, nykyisen torin laijalla. En tosin muista oliko ala- vai ylä-Marola.

Palon jälkeen puhallettiinkin sitten yhteen hiileen. Virkamiehillä oli lipastoissa hottii matskuu, sen suhteen, että Lahti sai vuonna 1878 kauppalan oikeudet (kauppallisesti lähempänä kaupunkia, mutta hallinnollisesti samaa kyläbyrokratiaa) ja tänne rakennettii kaikkee ja sit yleislakon tuoksinnassa 1905 Lahti sai kaupunkioikeuet. Sen anto Senaatti. En muista etunimeä. Vladimir? Sota sytty ja sit toinen sota. Sodan jälkeen Lahen elämää rikastutti runsas karjalaisväestö mäyriksineen, starckjohanneineen ja torkkelin papereineen, eikä ne ilmeisesti ollu väärennetyt.

Taas oli vähän levotonta 1960-70 ku rakennemuutos ajo ihmisiä kaupunkeihin. Lahessa Amulet teki kappaleen ”Suomen Chicago” ja sit tää oliki jo Chicago. Alunprinhän tota vertausta käytettiin jo 1910-luvulla ku tääl oli teurastamoita ja niityt täynnä lehmiä, niiku Chicagossaki oli. No, kaupunki kasvo, kunnes tuli lama ja kuritti Lahtea ankaralla käellä (muuten, Päijät-Hämeen vaakunan veenneito Wellamo pitelee melkein käessä käkeä, jolla viitataan karjalaisuuteen). Teollisuustuotanto notkahti, savupiiput yskähteli ja työttömien suuret joukot lampsi luukuille. Mutta pikku hiljaa sekin alkaa olla jo takana päin ja ongelmista huolimatta silti Lahessa uskotaan tulevaisuuteen ja yritetään ja mennään eteenpäin. Onni on ollu elää ja kasvaa kaupungisa kuin Lahti. Paljon onnea Lahen kaupunki!

Lähde: Laune

Kirjoitus julkaistu 8.2.2008 ilmestyneessä ensimmäisessä Lahen Lehdessä (nro 0/2008)