Bay City Rollers

Esittelyssä Lahti Roller Derby, lajissa on joka on Suomessa on vielä suhteellisen tuntematon suuren yleisön parissa. Tämän kovan kontaktilajin – jossa mustelmia ei vältellä – ideaa valottaa Bay City Rollersin Mirka Kiljala aka Munaliisa.
Lisää ajankohtaista tietoa joukkueesta seuran nettisivuilta tai Facebook-sivulta ja kuvia nähtävillä Helsinki Roller Derbys Queen Bs vs. Lahti Roller Derby (Bay City Rollers) -ottelusta täällä, kuvaaja Marko Niemelä.

Mitä on Roller Derby?
Roller derby on naisten kontaktilaji, jota pelataan nelipyöräisillä rullaluistimilla ovaalilla luisteluradalla. Roller Derby on lähtöisin 1920-luvun Yhdysvalloista ja nykymuodossaan se on ollut olemassa vuosituhannen alusta. Eurooppaan laji rantautui vuonna 2006.

Jutun lopussa lajista enemmän

Minkälaista toiminta on Suomessa?
Suomessa on tällä hetkellä 16 seuraa ympäri Helsingistä Ouluun asti, luistelijoita on noin 500, tuomareita n. 50 ja toimitsijoita 100. Ensimmäinen suomalainen joukkue, Helsinki Roller Derby, perustettiin vuonna 2009. Seurat pelaavat harjoitteluotteluita tai virallisia ”boutteja” toisiaan vastaan. Erilaisia sekajoukkue-kisatapahtumia ja bootcamppejä on myös järjestetty paljon. Kaikki derbyn pelaajat Suomessa oppii tuntemaan nopeasti. Kyseessä on varmasti kahtena viime vuonna ollut muotilaji, joten kasvu varmastikin tasaantuu, mutta – onko mitään muuta kontaktilajia, joka on nimenomaan naisille suunnattu eikä mikään siistitty versio miesten lajista? Laji on vastannut suomalaisten naisten tarpeeseen toimia ja harrastaa liikuntaa yhdessä ja yhteisöllisesti.
Vuonna 2012 nähtiin myös ensimmäinen miestuomareista koottu merby-joukkue.

SM-cup alkoi 19.1.2013, mitä se tarkoittaa ja kuinka iso merkitys sille on lajille?
SM-cup on pioneerihanke Euroopassa, mikään muu Euroopan maa ei ole perustanut kansallista liigaansa, joten sitä seurataan varmasti laajasti eurooppalaisella tasolla ja miksei muuallakin maailmassa. SM-cupin kattojärjestönä ja maajoukkueen organisaationa toimii Roller Derby Finland, jossa myös Lahdella on edustus. Suomen cupia pelataan yhdysvaltalaisen WFTDA:n (Women’s Flat Track Derby Association) sääntöjen mukaan. Vuonna 2013 SM-cupiin osallistuvat Suomen kuusi suurinta joukkuetta, joista LRD:n Bay City Rollers on yhtenä joukkueena. Lajille Suomessa SM-cup tarkoittaa entistä parempaa järjestäytymistä, tiivimpää yhteistyötä seurojen välillä, lisää näkyvyyttä ja tunnettavuutta sekä se karistaa varmasti viimeisetkin epäilykset siitä, etteikö laji olisi tullut jäädäkseen Suomeen.
Liigassa pelataan yksinkertaisena sarjana yksi kolmen ottelun turnaus ja kuusi kahden ottelun tapahtumaa sekä lopputurnaus. Jokaiselle joukkueelle tulee täten viisi ottelua sekä mahdollinen lopputurnaus. Voitosta joukkue kuittaa kaksi pistettä, tappiosta nolla. Runkosarjan neljä parasta pääsevät lopputurnaukseen. Ottelut järjestetään vuorollaan jokaisen seuran kotipaikkakunnalla.
SM-Cup on kuitenkin vain osa pelaamista – eikä ainoa autuaaksi tekevä. Pelaamme edelleen myös muita suomalaisia ja ulkomaisia joukkueita vastaan.

Minkälainen taso Suomessa ja Lahdessa on kansainvälisesti?
Suomi oli vuonna 2011 järjestetyissä MM-kisoissa viides, joten Suomen taso on kova, koska sijoitus oli kuitenkin sellaisten maiden jälkeen, joissa lajilla on pidempää historiaa. Lahti on yksi kuudesta SM-cupin  seurasta Suomessa, tarkkaa sijoitusta selvitetäänkin näissä otteluissa. Tavoitteenamme on olla neljän parhaan joukossa ja päästä lopputurnaukseen – pääkaupunkiseudun joukkueet ovat todella kovatasoisia. Eurooppalaisella tasolla Lahdella on suuntaa antava sijoitus jossakin 80 parhaan paikkeilla, mutta se ei ole mitään virallista, vaan riippuu nimenomaan siitä, että miten paljon joukkue on pelannut otteluista muita vastaan ja minkä tasoisia joukkueita vastaan. Vuoden 2012 loppupuolella LRD pelasi myös ottelun Trondheimissa, Norjassa, ja tavoitteenamme on pelata ulkomailla myös vuonna 2013 – Pohjoismaissa taso on aika samoilla linjoilla, joten tulemme varmasti kohtaamaan tanskalaisia, ruotsalaisia ja norjalaisia joukkueita pelikentillä. Lahden joukkueen kunto ja taidot ovat kovat, mutta loukkaantumisia on sattunut viime aikoina jonkin verran, joka on verottanut pelaajiemme määrää.

Miten toiminta käynnistyi Lahdessa?

Lahti Roller Derbyn perustaja on Pia Vanhalakka eli Rose McGoGo, joka aloitti lajin harrastamisen Helsingissä. Muutettuaan Lahteen Pia halusi jatkaa harrastustaan, otti selville Facebookissa muista kiinnostuneista lahtelaisista harrastajista ja perusti joukkueen vuoden 2010 kesällä. Vuoden 2011 lopulla LRD sai ensimmäistä kertaa koottua kokonaisen 14 pelaajan joukkueen, ja vuoden 2013 alkupuolella kootaan myös B-joukkue.

Minkälaiset harjoitteluolosuhteet Lahdessa on?
Tällä hetkellä harjoitteluolosuhteet Lahdessa ovat erinomaiset. Harjoittelemme luistimilla kolmesti viikossa Messuhallilla ja Jalkarannan koululla, sekä kerran viikossa lihaskuntoa harjoittaen tai lajikokeiluiden parissa, ns. ”off skates” eli ilman luistimia. Tällä hetkellä off skate -tilaamme Anttilan takana ollaan purkamassa pois, mutta varmasti löydämme jotakin korvaavaa, ja tokihan Lahti tarjoaa mahtavat harjoittelumahdollisuudet ihan kaikkeen liikuntaan – aina voi olla vaikka ulkona. Kesäisin luistelemme matkaa tai pyörimme skeittipuistossa.

Roller Derbyssä pelaajilla on ”taiteilijanimet”, mikä merkitys tällaisilla rooleilla on?
Taiteilijanimet ovat jäänteitä roller derbyn alkuajoilta, jolloin laji oli enemmän show’ta kuin urheilua. Taiteilijanimi on ehkä jonkinlainen alter ego, jonka suojissa voit olla juuri niin raju kuin haluat, huolimatta siitä, millainen olet muussa elämässä. Omalla nimelläkin voi pelata, sille ei ole mitään estettä. Nimet ovat monesti todella nerokkaita sanaleikkejä ja väännöksiä tai nimiä, jotka ilmaisevat pelaajan persoonallisuutta. Pelikentällä meidät kuitenkin tunnistetaan vain väreillä ja numeroilla, joten taiteilijanimi on vain lisäulottuvuus.

Houkutteleeko laji tietyntyyppisiä ihmisiä? Kuka voi alkaa harrastamaan ja mitä se vaatii?
Lajin aloituskynnys on matala, koska harrastajien tulee olla 18 vuotta täyttäneitä naisia, joten kukaan ei voi olla tässä lajissa hyvä ennestään siksi, että olisi treenannut sitä lapsesta asti. Niin ollen laji houkuttelee varmasti naisia, jotka eivät ole aiemmin harrastaneet mitään urheilua -silti mukana ovat myös entiset urheilijat ja entiset sohvaperunat rinta rinnan, eikä koskaan ole ennalta sanottua, että kenestä tulee parempia pelaajia. Lajiin tarvitaan yhtä lailla pieniä ja nopeita kuin myös isompikokoisia ja vakaampia pelaajia. Ensimmäisten kuukausien aikana harjoittelemme perustaitoja, jonka lopuksi suoritetaan luistelutaitoja mittaavat testit sekä kirjalliset teoriatestit. Näiden läpäisemiseen tarvitaan säännöllistä ja kovaa harjoittelua sekä sitoutumista joukkueeseen. Vasta tämän jälkeen pääsee harjoittelemaan pelaamista, osallistumaan harjoittelupeleihin ja sitä kautta virallisiin peleihin. Viimeistään testivaiheessa sellaiset naiset, jotka eivät ole olleet lajin suhteen vakavissaan, alkavat tippumaan pois.
Sinällään mitään tiettyä lajityyppiä en tunnista roller derby -naisissa, LRD:ssäkin on naisia 20 vuoden ikäjakaumalla, opiskelijoita, työssäkäyviä, äitejä, ihmisiä joka puolelta Suomea, monista eri perhe- ja koulutustaustoista. Kukaan ei varmastikaan pelkää mustelmia. Jos jotakin pelkää, tässä lajissa pelot karisevat helposti, ja mustelmistaan on välillä jopa ylpeä. Kehonkuva, käsitys itsestä, suhtautuminen muuhun elämään, haasteisiin ja kanssaihmisiin muuttuu nopeasti, kunto ja lihakset kasvavat, ja tajuaa, että kilot eivät aina ole pelkästään huono juttu. Sen vuoksi roller derby-nainen on varmasti terve, rehti ja hyvä suomalainen nainen, joka ei narise ja valita turhista.

Missä lajia, tietenkin lahtelaisten edustamana, pääsee jatkossa seuraamaan?
Seuraava SM-cupin peli järjestetään Kouvolassa 16.3., jossa Lahti pelaa Kouvolaa vastaan. Lahdessa järjestettävä SM-turnaus on toukokuussa helluntain paikkeilla – tarkka päivämäärä varmistuu pian. Osallistumme ja järjestämme otteluita muitakin seuroja vastaan kevään aikana, joista ilmoitamme nettisivuillamme ja Facebookin fanisivullamme. Lajista kiinnostuneet ovat tietenkin aina tervetulleita seuraamaan myös harjoituksiamme ottamalla yhteyttä etukäteen.

Laji pähkinänkuoressa

Roller derby on naisten kontaktilaji, jota pelataan nelipyöräisillä rullaluistimilla ovaalilla luisteluradalla.
Yksi ottelu koostuu kahdesta 30 minuutin erästä. Pelinappuloina toimivat pelaajat itse. Kentällä on kerrallaan 5 pelaajaa molemmista 14 hengen joukkueista.
Yksi pelaajista on pisteidentekijä eli ”jammeri” ja loput pelaajat ovat ”blokkereita”, jotka muodostavat ”pakan” yhdessä vastapuolen pelaajien kanssa. Blokkererit auttavat omaa pisteidentekijää pääsemään ensimmäisenä läpi radalla eteenpäin liikkuvasta pakasta – ja samalla estävät vastapuolen pisteidentekijää pääsemästä läpi.
Ensimmäisenä pakan läpi päässyt jammeri voi keskeyttää maksimissaan 2 minuuttia pitkän ”jamin” strategisesti haluamallaan hetkellä – pisteitä kertyy jokaisesta ohitetusta vastapuolen pelaajasta. Blokkerit saavat estää vastapuolen blokkereita ja jammeria taklaamalla.
Pakan liikkeillä, muodostelmilla, nopeudella ja paikoilla radalla on strategista merkitystä pelin etenemisessä. Rangaistuksia pelaajat saavat vääränlaisista taklauksista tai laittomista paikoista radalla.
Sääntöjä ja strategioita on paljon, mutta ne oppii nopeasti pelaamalla – ja jos ei muuten, niin pelissä on aina tuomareita, jotka huolehtivat pelaajien lähettämisestä rangaistuspenkille.

(lähde: Munaliisa)

Lyhytelokuvia Lahdesta

Lyhytelokuvafestarit Kinos järjestettiin 9. kerran maalis-huhtikuun vaihteessa vuonna 2012 tuttuun tyyliin elokuvateatteri Kino Iiriksessä. Talkootyönä tehtynä festivaalin ohjelmistossa vuorottelevat kotivideotasoiset tekeleet ammattimaisten tuotantojen kanssa kolmenä päivänä. Kinoksen sunnuntai oli pyhitetty rautatieteemalle, täyttihän VR 150 vuotta tänä vuonna. Lahden Rautatieharrastajat Topparoikka ry esitti kolmessa sarjassa rautatieaiheisialyhytelokuva eri vuosikymmeniltä.

Varsinainen leffapäivä on perinteisesti lauantai, joista poimin kolme lahtelaista lyhytelokuvaa: Ulla Kanasen Lahden pulkkailijat, Olli-Pekka Jauhiaisen Uimakoppi ja Lumi-Ere Kokkosen Z-juna saapuu asemalle. Mainittakoon muusta ohjelmistosta Chasing Tail -musiikkivideon, jonka leikkaus on pääasiassa allekirjoittaneen käsialaa.

Kinos-elokuvafestarit jälleen ensi vuonna 1.-7.4.2013, tällä kertaa kymmenennen kerran.

Lahden pulkkailijat ry (2012)
Ulla Kananen
Kesto: 15 min

Lahdessa pulkkailu elää vahvana ja tätä edistämään on perustettu Lahden pulkkailijat ry. Vai onko? Niin tai näin, dokumentti aiheesta on joka tapauksesta tehty, ja sen ensi-ilta nähtiin siis viime vuoden Kinoksessa (yhteensattuma?).

Puolifiktiivinen dokumentti alkaa hienolla kamera-ajolla Radiomäen pohjoisrinteellä. Mäkeä tullaan alas pulkan kyydissä, ohittaen taidokkaasti kaikki kanssalaskijat ja onnistunut lasku päättyy ”yläfemmaan”. Alkuun siis heti mallia miten sitä pulkkaa lasketaan.

Naiskertojaääni tiivistää alustuksessa pulkkailun filosofian, kertoen mistä on on kysymys kun puhutaan pulkkailusta: pulkallalaskeminen on ikäänkuin (länsimainen, lahtelainen) aikuistumisriitti, etenkin näin pohjoisilla leveysasteilla.

Mokumentin laskijoiden esittely on toteutettu punkin rytkeessä, joka on kyllä ärsyttävä (ja jää soimaan päähän). Kuvaruudussa pyrähtää sekalainen sakki erityyppisiä persoonia. Vaikka on vaikea usko, pulkkailijat eivät ole homogeeninen ryhmä, vaan pulkkailu houkuttaa ja koukuttaa monenlaista ihmistyyppiä. Muutamia mainitakseni, ”Old School” on suoraviivainen konservatiivi, kun taas Zensledder” on boheemi ajattelija, joka on laskenut kilpaa mm. Dalai laman kanssa, ja tietenkin voittanut tämän. Haastatteluissa jokainen valottaa omaa suhdetta pulkkailuun.

Kaiken kaikkiaan tasokas mokumentti, rakenne on selkeä ja näyttelytyöskentely on onnistunutta, tekemisestä paistaa ilo, ilman yliyrittämistä. Onneksi tämä teos on tehty, sillä on onhan kyseessä kuitenkin talviurheilulaji, talviurheilukaupungissa, joten kohta Lahti tunnettaneen nimenomaan pulkkailijoista.

Tämä talvi onkin ollut suotuisa näille hurjapäille, joten toivotaan jatkossa onnea ja menestystä.

Uimakoppi (2012)
Olli-Pekka Jauhiainen
Kesto: 21 min

Elokuva on kuvattu Lahden Mytäjäisen supan (ns. Tallinpassin) ympäristössä. Paikka on tullut monelle lahtelaiselle tutuksi uimapaikkana. Lampea syleilee idyllinen asuinalue, jota se on tehnyt useam vuosikymmenen aikana. Tapahtumien pääpaikkana toimii uimakoppi, johon jätetään viesti. Tupakka palaa.

Äänimaailman on tuttua suomalaista: ei puhetta. Luonto ja rakennettu ympäristö puhuvat toisilleen, puhetta jota ihminen pitää jo puolestaan. Juuri näissä elementeissä on suomalaisen elokuvan vahvuus: Puhumattomuus täydentää elämän kokonaiseksi realismiksi. Joku voisi todeta että inhorealistisessa. Elokuvassa on odotteleva epäilys, kääntymättä kuitenkaan ahdistavaksi. Veden ääni tuo mieleen sinisen, olematta silti kylmä. On lämmin.

Z-juna saapuu asemalle (2012)
Lumi-Ere Kokkonen
Kesto: 3 min

Lumieren veljesten maailman ensimmäinen elokuva Juna saapuu asemalle innoittamana Kokkonen on pakannut kuvaustarvikkeet ja asettanut ne talviselle Lahden aseman laiturille. Sm4 saapuu raiteelle 2. Junasta purkautuu ihmismassa, joka seesteisenä virtana kulkee kohti päämääräänsä, samaan suuntaan kuin alitajuisesta käskystä päihtyneenä. Toki joukossa on aina selvännäkijöitä, ihmisiä jotka haluavat kulkea vastavirtaan ilman humalansumeutta. Tässä kuvauksessa Kokkonen on onnistunut.

Voi vaan kuvitella mitkä ovat olleet ensimmäisen elokuvan aiheuttamat kauhistuneet reaktiot katsojissa: ”Juna saapuu kohti!” Nyt voidaan vain todeta että Suomessa juna pysähtyy talvellakin.

Lahti region 24 -videosarja

Muotoilu- ja taideinstituutin opiskelijatyönä toteutettu sarja sisältää 18 erilaista teemavideota, jotka kuvattu eri puolella maakuntaa. Videoissa esitellään Lahden seutua ja ympäristöä (mm. Vesijärveä, Messilää, Vierumäkeä), tapahtumia (mm. urheilutilaisuuksia, messuja, muotoilua) sekä tietenkin ihmisiä eri tilanteissa – ja ilahduttavaa kyllä – eri vuodenaikoina.

Videot ovat teknisesti laadukkaita, eikä niihin ole ahdettu liikaa kuvia tai liian nopeilla leikkauksilla yritetty saada vauhdikkaita tai teennäistä ”menoa”. Teemoitukset ovat onnistuneita ja pituudet sopivia, jokainen video on reilun minuutin mittainen.

Esitykset ovat tarkoitettu mm. edellämainittujen teemavideoiden sarjaksi sekä yksittäisiksi videoiksi sosiaaliseen mediaan.

Vastaavana tuottajana on toiminut Veli-Pekka Tuovi ja musiikki Jere Makkosen. Tuotantoa ovat tukeneet ja suunnitteluun osallistuneet Päijät-Hämeen liitto, Lahden kaupunki, Lahden Alueen Kehittämisyhtiö Oy sekä Lahti Travel Oy.

Sarjan voi katsoa YouTubessa ja aiheesta lisää Lahden kaupungin nettisivuilla.

Radanvarren ideakilpailu [päiv. 14.12.]

Lahden asemanseutu on ollut jo pitkään kehittämiskohteena, mutta nyt myös koko radanvarsi on otettu tarkasteluun. Tätä silmällä pitäen on rakennettu sivusto, joka julistaa alueelle kilpailun sekä pyrkii vuoropuheluun lahtelaisten kanssa. Toki sana on vapaa vaikkapa ohikulkijoille, jotka näkevät lahtelaisen radanvarren liikkuvasta junasta. Lahen Lehti on kirjoittanut mm. asemanseudusta aiemmin, jutun voi lukea täällä.

Taustaa

”Millaisen Lahden radanvarren alueen sinä haluaisit?

Lahden keskustan radanvarren alueen kehittämiseksi toteutetaan kansainvälinen ideatason arkkitehtikilpailu. Kilpailualue sijoittuu koko kaupunkirakenteen keskelle, erittäin näkyvälle paikalle Salpausselän harjun eteläpuolelle (Starkin sillalta Upon sillalle) ja on olennainen osa Lahden keskustan kehittämistä. Kilpailun tavoitteena on löytää kaupunkikuvallisesti korkeatasoinen ja toiminnallisesti tulevaisuuden kehitysmahdollisuudet huomioiva idea Lahden keskeisimmän rataosuuden ympäristön toteuttamiseksi.

Radanvarsi.fi

Radanvarsi-sivustolla varattu kansalaiskeskustelua varten oma Keskustelu-osio, johon kaupunkilaiset voivat jättää kommenttinsa alueesta: unelmat, ruusut ja/tai risut. Tilanteen kehittymistä voi seurata Sara Ikävalkon blogissa, mutta johon on tähän saakka  ilmestynyt vasta yksi kirjoitus.

Olennainen osa sivusto on tietenkin Kilpailu-otsikon alta löytyvä ohjelma-asiakirjat ja jossa on kilpailun aikataulu. Materiaali koostuu mm. kilpailuohjelmasta, kartta-aineistosta, selvityksistä ja suunnitelmista. Tutustumista siis riittää. Asiakirjat voi avata ja tallentaa pääasiassa mm. pdf-muodossa. Olennaisin kokonaisuus on tietysti kilpailuohjelma, josta selvinnee kilpailuun liittyvät seikat.

Lisäksi sivuilla on talvinen kuvagalleria alueesta sekä on tuotu esille asiaa hoitavat henkilöt, jotta hanke ei näyttäytyisi kasvottomien byrokraattien puuhasteluna, mitä jo painotettiin etusivun alustuksessa.

Miten radanvarsi saadaan kukkimaan, sen aika näyttää. Suunnittelukilpailun kokonaispalkintosumma on 99 000 euroa, josta motivaatiota ideointiin.

Kilpailu on osa WDC2012 hankekokonaisuutta ja vuoden 2012 Apoli-kilpailu.

Kilpailutyöt julkistettu

Lokakuussa radanvarresta julkistettiin 26 työtä. Jokaisesta valitusta työstä on havainnekuvat sekä selostus. Töitä voi käydä arvostelemassa asteikolla 1-5 seitsemässä eri kohdassa. Lisäksi töitä voi kommentoida kirjallisesti, aikaa on 12.11.2012 asti.

Tututustuin nopeasti kaikkiin töihin, ja alla muutamia yleisiä huomioita, joissa huomio kiinnittyy rakentamiseen ja perustuvat lähinnä pelkkiin havainnekuviin. Kilpailutöiden selosteet olen käynyt läpi pintapuolisesti. Lopuksi vielä yhteenvetona kilpailusta.

*Aurinko-Lahti:
-paljon rakennusoikeutta, massiiviset korttelit. Nykyisiä teollisuusrakennuksia säilytetty
-oleellinen huomio koko alueen kehittämisellä on mainittu jo ensimmäisessä kappaleessa nostettu heti ”Keskeinen kilpailukysymys onkin, miten radanvarrelta luodaan vastaava yhdistävä rooli kevyelle liikenteelle.”
*Bridge
-sekava, futuristinen, ei auennut. Radanylitysmahdollisuudet otettu kuitenkin parhaiten huomioon
*Cardo
-umpikortteleita, paljon rakennusoikeutta
*Four Quarter Strip
-radan pohjoispuolella umpikortteileita; eteläpuolella kylämäistä rakentamista, teollisuusrakennuksia säilytetty ja otettu uudelleen käyttöön
*IXIXI
-Huomioitavaa: Mannerhieminkatu siirretty lähemmäksi rataa, jolloin rakentamista lähemmäksi Salpausselkää
-hyvät kevyenliikenteen yhteydet radan yli
*Jääjärven hedelmät
-Samantyyppinen kuin edellinen, Mannerheiminkadun siirto. Futuristinen
*Kajo
-Starkilla radan eteläpuolelle niukalti uutta rakentamista, Askolla massiviiset umpikorttelit
-erikoisia muotoja
*Ketju
-pistemäistä rakentamista, vihreää. Starkilla runsaampaa rakentamista
*Kiila
-tasapainoinen: radan pohjoispuoli urbaanimpaa, runsaampaa rakentamista, eteläpuolella enemmän pientaloja, vihreää
-ratapiha jäänyt rakentamatta
*Krokotiili
-vihertävää (vai johtuuko vain havainnekuvasta?), erilaisia muotoja
-Uponsillan kupeesa myös pientaloasutusta, puroja/kanavia
*Green-Go
-rakentamista lähinnä Askon ja Upon väliin, asemanseudulle, matkakeskus sekä radan eteläpuolella Upon sillan kupeeseen. Vihreää ratapihalla, tavararatapihan muoto inspiroinut
-Starkin teollisuusrakennuksiin ei koskettu
*Monocle
-maltillista rakentamista, puistoja. Starkki ja Mytäjäinen rakennettu, ratapiha lähinnä puistoa. Eteläpuolellä myös pientaloja
*Notko
-massiivista rakentamista asemalta Mytäjäisiin. Radanpohjoispuolella kaupunkimaista rakentamista, eteläpuolella
*Orient_Express
-Massiivisia rakennuksia. Starkin alue ja Anttilanmäen itäpuoli maltillisempaa
*Plug-in City
-Mannerheiminkadun varrella nauhamaista rakentamista, kilpailualueella muutamia tornitaloja
-suhteellisen väljää rakentamista, ratapihalla laajoja viheralueita, osa teollisuusrakennuksista säilytetty
*Preludi
-Suuria rakennusmassoja, tosin radan pohjoispuolella väljää, lukuunottamatta Mannerheimintien vierustaa
*Pölkyt
-vähän rakentamista, mutta suuria rakennuskokonaisuuksia. Teollisuusrakennukset säilytetty. Vaatimaton havainnekuva
*Reipas
-radan eteläpuolella pienkerrostaloja, pohjoispuoli rakennuttu ”täyteen”, Mytäjäisissä myös vihertävää
*Siemen
-kaupunkimaista asutusta
*Tulipyörä
-maltillista rakentamista, paljon vihreää, radan ja Salpausselän välinen kapea kaistale jätetty rakentamatta
*Tune in city
-Starkille pientaloasutusta, vastapäätä nauhamainen terassitalo. Radanvarren entiset teollisuusalueet rakennettu raskaasti. Uponsillan vierellä viherkaistale
*Laituri
-Maltillista rakentamista
*Lahti Cycle
-Maltillisesti rakennettu – vihreää – lukuunottamatta asemanseutua ja Uponsillan pilvenpiirtäjiä, laskevat etelään kuin hyppyrimäkien alastulo. Salpausselältä viherkaistale radan yli etelään. Tasapainoinen, värittää muutamat ympäristöstä kohoavat ”monumentaalit”
*Uudet polut
-Vihreää ja maltillista  rakentamista, lukuunottamatta kilpailualueen itäpuolta. Mytäjäisissä laaja puistoalue
*JESJ1002
-Radanpohjoispuoli rakennettu maltillisesti, vanha ratapiha pääasin puistoalueena. Eteläpuoli runsaammin, ja mielikuvituksellisemmin
*Kätketty puutarha
-Sekava havainnekuva

Yleistä suunnitelmista

Radan molemmin puolin on pääpiirteissään suunniteltu runsaasti rakentamista ja verrattuna nykyiseen rakennuskantaan, se on paljon massiivisempaa. Tietysti havainnekuvista välittyy vain suuripiirteiset suunnitelmat radan varren kehittämisestä, rakenteellisista muutoksista, mutta erityisesti radan eteläpuolella tämä pistää silmään. Muutamassa radikaalissa ehdotuksessa Asemantausta on rakennettu uudelleen.

Radan pohjoispuolelle pääasiassa kaupunkimainen tiiviys sopii, vaikkakin herkkä kaupunkikuvallinen kohta on Salpausselkä. Radalta tai etelästä katsottuna aseman selän etelärinne peittyisi massiivisen rakentamisen takia, vaikka nimenomaan Salpausselkä liitetään nimenomaan voimakkaasti Lahteen. Asemalle etelästä junalla saavuttaessa Salpausselkä avautuu urbaanin kaupungin puristuksessa olevana viherkeitaana.

Kilpailutöissä Salpausselän ja radan väliin jäävä alueen kapein kaistale on rakennettu välillä hyvnkin raskaasti, rakentamista on jatkettu monesti yhteinäisen orjallisesti asemalta Mytäjäisiin saakka. Selän ja radan välissä Mannerheiminkatu kulkisi ikäänkuin kuilussa. Yksi ehdotus olisi kattaa tie tältä kapeimmalta osuudelta ja ulottaa radiomäen vihervyöhyke radalle asti, niin kuin se oli ennen tien rakentamista. Näin saataisiin yhteinäinen puisto jatkumaan radiomäeltä radalle, josta voitaisiin rakentaa radan ali/yli kevyenliikenteenväylä Launeen puistoon.

Ylipäänsä kilpailutöissä on hyvä painottaa kulkuyhteyksien parantaminen radan yli ja/tai ali, etenkin kun radan eteläpuolelle tullee joka tapauksessa runsaasti uutta rakentamista. Tällä hetkellä suunnittelualueella on kolme kohtaa jotka ovat tarkoitettu moottoriliikenteelle, kevyeelle liikenteelle kohtia on 4, 5 tai 6 laskemistavasta riippuen.

Kilpailutöistä itselläni ei ollut varsinaista suosikkia, vaan monissa töissä on hyviä toteuttamiskelpoisia osasuunnitelmia. Kaupunki saa kilpailutöistä hyviä ideoita alueen kehittämiselle, kokonaisuudessa mitään yksittäistä työtä ei tulla sellaisenaan toteuttamaan.

Vihreä Krokotiili voittoon
Palkintolautakunta myönsi ensimmäisen palkinnon Arkkitehtitoimisto AJAK Oy:n Adalbert Aapolan ja Jarkko Kettusen Krokotiili-työlle. Voittajatyö palkittiin 36 000 eurolla. Kilpailun
palkintojen yhteisarvo on 99 000 euroa.
Aiheesta lisää kilpailun sivustolla.

[julkaistu 19.4.2012, päivitetty 7.-8.11.2012 ja 14.12.2012]

Messujen muotoilua

Muotoiluteollisuuden erikoistapahtuma OLO.MUOTO järjestettiin kolmatta kertaa tällä kertaa 14.-16. marraskuuta. Itsekin olin paikalla kolmatta kertaa (lue jutut vuosilta 2008 ja 2010). Olosuhteet olivat muuttuneet sitten edellisistä, sillä Messu- ja Lahti-hallin väliin hiljaittain noussut Vesijärvi Halli (D-halli) oli messujen näyttämönä. Tapahtuma oli osa World Design Capital Helsinki 2012 –vuotta. Samaan aikaan Olomuodon kanssa järjestettiin E-hallissa (Lahti Halli) Puuntyöstömessut.

Tapahtuma järjestettiin siis kolmipäiväisenä ja pääsin tutustumaan ensimmäisen päivänä aamuna. Väkeä ei siis vielä ollut runsaasti ja jotkut näytteilleasettajat vasta viimeistelivat osastojaan. Messujen pääpaino oli nuorissa muotoilijoissa, alan oppilaitoksissa (kuten aiempinakin kertoina) sekä suomalaisessa puussa.

Aiempiin vuosiin verrattuna Olomuoto oli pienemmässä tiloissa, mutta silti väljyyttä oli. Ainakin aikainen ajankohta vaikutti että ihmisiä ei vielä ollut paikalla kovinkaan runsaasti.

Messujen tarkoitus on ”vahvistaa yritysten ymmärrystä teollisen muotoilun merkityksestä sekä tuoda esiin ajan ilmiöitä ja muotoilun uusia trendejä.” Paikalla oli myös muotoilua edistämään perustettu Suomen Muotoilusäätiö, jonka kotipaikka on Lahti. ”Säätiö on perustettu edistämään tieteellistä tutkimusta ja koulutusta sekä kehittämistyötä. […] Yhdistämällä toisiinsa käyttäjälähtöistä muotoilua ja teknologiaa saadaan aikaan parempia tuotteita”. Tutkimusta tarvitaan, etenkin miten ihmiset kokevat tietyt esimerkiksi tuotteeseen kohdistuvat käyttöodotukset. Kokemukseen perustuva analyisoinnin lopputulos on todennettavissa eli kuinka hyvin se käytännössä toimii. Siksi en ymmärtänyt mitä säätiön esitteessä tarkoittaa ”90 % suomalaisista yrityksistä ei käytä muotoilua.”

Tuotteen muotoilu on onnistunut, jos sen käyttöarvo täyttyy sille vaadittavat kriteerit. Voidaan myös pitää visuaalisia lähtökohtia osana muotoiluna, mutta ne eivät kata koko kenttää.
Painottuuko muotoilussa enemmän idea, työskentelyprosessi vai lopputulos eli käyttö? Toimiiko muotoilu käytännössä vai onko tuote vain taide-esine ilman käyttötarkoitusta? Onko tuote vain uuden prosessin lopputulossa? Tarvitaan ennakkoluulottomia kokeiluja, jotta prosessit voivat tuottaa uutta. Usein parasta muotoilua on se, kun sitä ei huomaa. Muotoilu on käytännöllisyyttä.

On myös hienoa, että Suomessa osataan suomenkielisissä yhteyksissä käyttää muotoilu-sanaa.

(kursivoinnit toim.)