Parempaa tilalle, muttei parasta?
Ess.fi kertoi 26.5. että tekninen lautakunta hyväksyi äänin 7-4 Ranta-Kartanon eteenpäin viemiseksi valtuustoon ja hallitukseen. Päätös pitäisi tehdä ennen valtuuston lomia. Niin kiire on asialla. Vai kertooko se enemmän jotain politiikanteosta? No, jokatapauksessa kansalaisliikkeen vastusteluista ja vaihtoehtoisista suunnitelmista huolimatta hanke etenee Laituria pitkin. Pitkään keskustelua hallitsi mustavalkonen ”rakennetaan / ei rakenneta” -vastaikkainasettelu. Nyt keskustelun paino siirtynyt epäolennaiseen havainnekuvakinasteluun. Asiassa täytyy nähdä fyysikan lisäksi alueen henki. Fyysisyys alueelle muodostuu luonnostaan kunhan vain Ranta-Kartanon luonne ja henki tunnistetaan. Toki tässä prosessissa on huomio on myös rakennetussa ympäristössä.
Kirjoitin aikoinaan oman suunnitelmani Ranta-Kartanosta ja totesin että paikoitusalue on tällä hetkellä toiminnallinen kynnys keskustan ja Vesijärven välissä. Olin väärissä. Oikea muoto olisi ollut kuoppa. Tuleva umpikortteli olisi se kynnys. Hyvin iso ja epäfunktionaalinen. En niinkään ole huolissani näkymistä järvellä, järvihän näkyy kun menee sen rannalle. Suurimmalle osalle lahtelaisista – ei edes kaikille keskustassa asuville – Vesijärvi ei näy. Suurempi murhe tulee siitä että ympyrän sisälle tungetaan neliötä. Tällaiset muka-veikeät sanaleikit eivät kuitenkaa asiaa vie eteenpäin, mutta jokainen joka on kävellyt Vesijärveltä keskustaan tietää että alue on keskustaan kupeessa, ei keskustaa. Vasta kun linja-autoasema (toivottavasti) siirretään rautatieaseman yhteyteen, voidaan aluetta puolihuolimattomasti kutsua osana keskustaa, jota se onkin, mutta ei siinä perinteisessä mielessä. Kisapuisto ja Fellmaninpuisto sekä vilkas Lahdenkatu pitävät huolen että aluetta ei voida suoranaisesti liittää keskustaan. Ellei ympäristökin koe radikaalia mullistusta.
On ehdotettu että Ranta-Kartanoon rakennettavat neliöt voitaisiin rakentaa jonnekin muualle. Vaikka ehdotus tuntuu hieman erikoiselta, vastakritiikkikin tuntui yhtä ontuvalta: Ilkka Viljanen kertoi Uusi Lahti -lehdessä 27.5. ettei enää haluta 1970-80-lukujen lähiöitä. Näyttää kuitenkin siltä että tälle kriittiselle paikalle – joka ei ole keskustaa eikä rantaa vaan jotain ainutlaatuisempaa – aiotaan rakentaa 1970-80-lukujen tyylinen tylsä getto, joka on irrallaan muusta rakennetusta ympäristöstään, myös keskustan sykkeestä. Viiden vuoden lisäviivästys on pieni harmi Laiturin toteuttamiseen johtavaan arkkitehtuuriseen ja toiminnallisuuden 100 vuoden piinaan. Rakennetaanko lahtelaisten olohuoneelle kolkkoa odotustilaa? Toivon että olen väärässä.
Päivitys 11.6.
Tarkennettakoon että en pidä Laituria sinänsä tylsänä gettona – ehkä mielikuvituksettomana – mutta sijaintinsa takia siitä sellainen muodostunnee.
Yleensähän hienot suunnitelmat tuntuvat muuttuvan vielä rakennusvaiheessa, jolloin rakennuksesta karsitaan kaikki ylimääräiset kaupunkikuvalliset ”turhakkeet” taloudellisen hyödyn maksimoimiksi.
Laiturin henki sopisi paremmin esim. Paavolan nykyiselle paikoitusalueelle. Paavola on rakenteellisesti lähempänä keskustaa fyysisellä ja henkisellä tasolla.
Kuuntele valtuuston kokous 15.6. täällä.
Keskustele Ranta-Kartanosta Alatorilla.