Lahti-Pietari kulttuurirata
Lahden kaupungin sivistystoimiala / Lahden teemavuosihanke 2006
Lahden Kulttuuripääkaupunkihanke pyöräistiin käyntiin vuonna 2006 Radan Vuosi -teemalla. Kulttuuripääkaupunkia Lahdesta ei tullut, mutta kylläkin paljon muuta. Teemavuotta vietettiin monin eri tavoin, mm. näyttelyillä. Yksi olennainen osa oli rautateihin liittyvät esitelmät, siitä miten rautatiet ilmentävät kulttuuriamme eri muodoissa. Lahti-Pietari kulttuurirata -teoksen runkona toimivat nuo esitelmät, mutta on kirjassa paljon muutakin.
Nk. vierailevia kirjoittajia ovat kaupungin toimialajohtaja Maritta Vuorinen ja silloinen kaupunginjohtaja Tarmo Pipatti sekä takakanteen omat ajatuksensa raapustanut professori Antti Karisto. Kirjan toimittaneen Heini Moision katsaukset historiallisiin tapahtumiin ja henkilöihin täydentävät sopivin mittasuhtein kirjan runkoaineistoa. Mainittakoon Lahti-Pietari-Urga, jossa paneudutaan aukeaman verran kielitieteilijän G.J. Ramstedin Siperin radan opetuksiin.
Itäradan syntyä ja rakentamista sekä radan vaikutuksista kertoo nykyinen (vuonna 2008 toim. huom.) va. museonjohtaja Esa Hassinen asiantuntevan ytimekkäästi.
Kirjan parhaimmasta osuudesta vastaa tutkija Riitta Niskasen artikkeli Riihimäki-Pietari-radan asemista. Artikkeli nojaa paljolti kuva-aineistoon, mm. vertaillen entistä ja nykyistä asema-arkkitehtuuria sekä Suomen että Venäjän puolella. Tästä(kin) aiheesta olisi aineksia omaksi kirjakseen.
Hannu Nikander käsittelee artikkelissaan Kirjallisuutta kiskoilla suomalaisen ja ulkolaisen (rautatie)kirjallisuuden merkkiteoksia. Mutta koska kirjaimia mahtuu aukeammalle rajoitetusti, väistämättä artikkeli jää tyngäksi. Se ei välttämättä ole huono asia, vaan houkute, on vain suunnattava kirjastoon sammuttamaan tiedonjanoa…
Yksi kirjan mielenkiintoisimmista aihesta, Markku Kosken Elokuva ja rautatie pääsi paremmin oikeuksiinsa esitelmän muodossa, olihan käytössä elävä kuva, tehostamassa aiheeseen liittyvien esimerkkien piilotettuja vertauskuvallisia merkityksiä. Kiinnostava aihe ja Koski kirjoittaa tiiviin mielenkiintoisesti, kirjan fyysisen tilan antamissa rajoissa. Tärkeintä on aiheen antamat eväät pohtia rautateiden merkitystä elokuvataiteessa.
Koski ottaa yhtenä esimerkkinä Alfred Hitchcockin Muukalaisia junassa -elokuvaa, jossa on hylätty perinteiset ihmissuhteet ja heittäydytty ”yhden illan suhteeseen”. Tapahtumalla on traagiset seuraukset. Kun tarkemmin ajattelee Hitchcockin töitä, rautatieteema on vahvasti mukana monessakin elokuvassa. Yksi tällainen on Nainen katoaa, jossa juna toimii maailmanpoliittisena näyttämönä. Lopussa juna ohjataan väärille raiteille, umpikujaan, jossa kohdataan kuolema. Kun seuraavan kerran elokuvassa edes vilahtaa juna, on tarkasteltava asiaa siltä kantilta jospa siihen liittyisi jokin vertauskuvallinen aspekti…
Terhi Willman on kirjoittanut Viipuri-Lahti -evakkoradan merkityksessä sodanjälkeisessä Suomessa. Artikkeli paneutuu kiinnostavasti radan vaikutuksesta Lahden ”karjalaistumiseen” sekä tavallisten ihmiesten että yritysten kautta.
Suomen rautatiemuseon johtaja Matti Bergström esittelee Tsaarin vaunuja englannin- ja venäjänkielellä kera upein kuvin. Tämäntyyppisiä kieliratkaisuja on ennenkin käytetty mm. Lahtea esittelevässä kirjallisuudessa, jotka ovat oivia markkinointivälineitä, ilman kyynisyyttä. Lahden ja Pietarin kaupunkeja esittelevissä kuvasarjoissa on myös englannin- ja venäjänkieliset tekstit.
Kirjan ulkoasu on mukavan helppo ja kirjan neliönmuotoinen sivuformaatti tuo kuvat hyvin esille. Rusehtava taustaväri kuvien ja tekstien alla tuovat historiallista arvokkuutta. Kirjan loppupuolella taustavärit vaihtuvat (Lahden) siniseen ja vihreään: harkittua mielikuvan rakentamista. Pientä nurisemista löytyy kuvien asetteluista, jotka eivät aina tahdo asettua selkeään linjaan sekä pienistä graafisista epäjohdonmukaisuuksista, jotka toisaalta ymmärtää käytännön sanelemisiksi. Lisäksi kuvatekstit olisivat auttaneet lukijaa hahmottamaan paikkaa ja aikaa.
Kaiken kaikkiaan Lahti-Pietari kulttuurirata -kirja on johdatus rautateihin, johdatus kulttuuriin. Aihe on laaja, mutta sisältö on rajattu selkeäksi kokonaisuudeksi. Kirjassa tiivistyy pelkistetysti se, minkälainen inspiraation lähde rautatiet ovat olleet taiteilijoille ja tutkijoille. Kuten eräs kirjan kirjoittajista yksinkertaisesti kiteyttää: rautatiet ovat kulttuuria.
[ajatus- ja kirjoitusvirheet korjattu 20.9.2010, toim. huom]
Kirjoitus julkaistu 8.2.2008 ilmestyneessä ensimmäisessä Lahen Lehdessä (nro 0/2008)