Lapin kullan kimallusta Lahden Antiikki- ja Keräilymessuilla

Lahdessa ensi viikonloppuna järjestettävillä Keräilykuume – Antiikki- ja Keräilymessuilla keräilijät ja alan asiantuntijat kohtaavat. Kuudetta kertaa järjestettävien messujen näytteilleasettajiksi saapuu keräily- ja antiikkialan ammattilaisia, antiikkiliikkeitä, antikvariaatteja ja keräilijöitä ympäri Suomea.

Näytteillä ja myynnissä on runsas kattaus vanhaa ja nostalgista, keräilyllisesti mielenkiintoista tavaraa antiikista retroon ja talonpoikaisesta aina 1900-luvun design klassikoihin.

Messujen järjestäjä Torsti Nieminen kertoo, että viimeaikoina suosituksi keräily ja sijoituskohteeksi tulleen design-lasin tarjonta tapahtumassa on monipuolista. Samoin kautta aikojen suomalaisten suurta suosiota nauttineen Arabian posliinin. Niemisen mukaan tämänkertaisessa tapahtumassa on erityisen hyvä perinnetekstiilien tarjonta. Vanhojen liinavaatteiden ja käsitöiden arvostus on kohonnut vintagemuodin mukana.

Arviointeja ja monipuolista ohjelmaa

Tuttuun tapaan messut tekevät yhteistyötä Päijät-Hämeen Numismaatikot ry:n kanssa. Numismaatikot pystyttävät messuosastolleen vanhojen rahojen arviointipisteen ja esittelevät yhdistyksensä toimintaa sekä antavat neuvontaa rahojen keräilyharrastukseen.

Suomalaisten ansio- ja sotilasmerkkien asiantuntija Pekka Toivanen on tavattavissa molempina messupäivinä, Toivanen arvioi ja tunnistaa yleisön mukanaan tuomia militariakohteita.

Kullan kimallusta tapahtumaan tuo Lemmenjoen kullankaivaja Seppo Lehtinen, jonka osastolla on näytteillä Lapin kullasta valmistettuja hippukoruja ja isomuksia. Lehtinen kaivaa kultaa Lemmenjoen valtauksellaan perinteisin työtavoin lapio ja vaskooli apunaan.

ExpoNovan järjestämät Keräilykuume – Antiikki ja Keräilymessut Lahdessa Askon alueella, Askonkatu 9 B, 31.3.-1.4.2012 lauantaina ja sunnuntaina kello 10-16.

Thilia Thalia -teatterivisa Lahden pääkirjastolla

Thilia Thalia -teatterivisa Reijo Salmisen vetämänä palaa yleisön eteen sunnuntaina 25.3. klo 13 alkaen Lahden pääkirjastolla, kun toisistaan mittaa ottavat paikalliset teatterit ja teatterialan opiskelijat. Mukana kisassa ovat  Lahden kaupunginteatteri, Lahden nuorisoteatteri, Lahden kansanopiston teatterilinja sekä Lahden ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinja.
Kisa perustuu suosittuun TV-formaattiin, jota YLE TV2 esitti vuosien  1982-2005 aikana. Tietokilpailukysymysten lisäksi tässä koko perheelle sopivassa kisassa testataan myös näyttelijöiden improvisaatiotaitoja.
Tilaisuus on osa Lahden nuorisopalveluiden ja Lahden kaupunginkirjaston vuosittain järjestämää  Game Över -pelitapahtumaa.
Sisäänpääsy vain maksuttomalla pääsylipulla, jonka voi noutaa ennakkoon pääkirjaston aulavahtimestareilta.

Raksamessut – Onnit ja Offit

Rakentamisen suurtapahtuma Lahden Messukeskuksessa 9.-11.2012, keräsi ainakin avauspäivänään siedettävissä määrin yleisöä. Messukeskuksen pihamaalla oli jo nähtävissä tulevaisuuden suunnitelmien mukanaan tuomia muutoksia, rakennusmateriaaleja ynnä muuta roinaa. Sanottakoon, että ulkopuolelta sai varsin epäsiistin yleisvaikutelman. Perinteinen pääaula ei ollut käytössä, sen virkaa toimitti teltta, telttoja, tai oikeastaan haaroittuva telttajono. Kirpeää pakkasta oli pitämässä loitolla joukko kaasulämmittimiä, sellaisia pystymallisia valopylvään näköisiä. Ja olipa siellä pari puhallintakin, jotka kivasti puskivat telttaan viereisen makkarakojun tuoksuja.

Sisätiloihin ei vielä ollut pahemmin kajottu, joskin näytteilleasettajien kojujen varjopuolille näytti kertyneen jonkin verran ylimääräistä roinaa. Näitä epäsiisteys asioita oli nähtävissä varsinkin ylätasanteen kahvilasta, josta muutenkin avautui ko. hallin näkymä varsin hyvin. Yleisilmeeltään messut oli ehkä ok. Huomatkaa tämä hieman varovainen kannanotto, oikeasti hieman epäselvä olo jäi kyseisiltä kinkereiltä. Saapastelin paikalle kymmeneksi ja viivyin lähes kolmeen, viisi tuntia, huh. Kyllähän siinä ajassa ehti kaiken katsastaa lähes kahteen kertaan, joitakin mukavia juttuja ja piristäviäkin asioita löytyi. Harmillista oli se, että hyvin moni osasto oli täysin puolivaloilla pystytetty, tai muuten esillä olleet tarpeet eivät vakuuttaneet. Varsin näyttäviä ja huikeitakin osastoja mahtui mukaan. Parilla osastolla asiakaspalvelu olisi voinut sujua hieman paremminkin, mutta muutama osasto hoiti homman kotiin sitten heidänkin puolestaan.

Messu kiertelyn alkutaipaleelta päädyimme ystäväni Sauli Hirvosen kanssa kahvittelemaan, matkalla kohti kahvilatasannetta, silmään tarttui kaivinkoneurakoitsijan ständi, New Holland kaivuri, jonka kumitelojen päällä lepäsi hieman tavallisesta poikkeavampia ”käyntikortteja”, pelimerkkejä. Täydet pisteet mielialan nostattamisesta, vanhaan pokerin pelaajaan chipit upposivat kuin Kursk Barentsinmerellä.

Esitimme varsin kiinnostuneita myös nimeltämainitsemattoman saunafirman osastolla, tutkaillessamme lauteita, ilmeisesti tarkentavia kysymyksiä esittäessämme bluffimme paljastui ja esittelijä siirtyi parilla isolla askeleella palvelemaan selvästi potentiaalisempia asiakkaita. Saattoi meillä siinä jäädä joku sana seuraavasta kysymyksestä kesken, mutta emme jääneet paikalle itkemään.

Mielenkiintomme kohdistui tietysti myös Lahden alueen kuntien yhteiseen messuosastoon. Lahden tulevasta tontti tarjonnasta olikin mukavasti infoa esillä. Lahden alueella asuu noin 200000 asukasta, joten epäilemättä alueen kehittämiselle on koviakin paineita. Ja onhan tunnin ajomatkan päässä varsin iso asukaskeskittymä, joten potentiaalista ostovoimaa ja matkailun nostattajaa olisi kyllä tarjolla omienkin lisäksi. Kohutusta toriparkista en onnekseni havainnut mainittavaa ilmoitusta. Ratapihan kansainvälinen suunnittelukilpailu osana WDC-touhua oli esillä, ja onhan se yksi asia jolla Lahtea voidaan mainostaa sekä tehdä Lahdesta ulkopaikkakuntalaisia houkuttelevampi kohde, esimerkiksi shoppailun merkeissä. Ajaahan ihmiset sankoin joukoin Tuuriin ja Ideaparkkiinkin, ja ne sijaitsee ihan metsässä.

Gigantin osasto oli järkyttävän vihreä, samoin näyttivät muutkin kodinkoneliikkeet tunnustavan omaa väriään. Hellaa ja jääkaappia olikin esillä, ja suunnilleen samat tarpeet löytyivät jokaisesta pilttuusta, isoja valikoiman eroja näillä ei näytä enää olevan. Esimerkiksi Festivon kylmiöitä löytyi niin Gigantin, kuin Veikon koneen ja Expertinkin looseista. Jostain syystä Gigantilla oli tosin kaikista potkituimmat mallit kyseisistä kylmiöistä, mainittakoon tässä, että nämä kylmiöt valmistetaan yhä Suomessa, tässä naapurissa Hollolan Salpakankaalla.

Omaa mieltäni kovasti, sähköala taustaisena kiinnosti myös LED-tekniikalla toteutetut valaisimet yms. Vastakkaisissa lokeroissa olikin sopivasti kaksi ledivaloja myyvää puljua. Kärkkäisen tavaratalosta löytyvän Lampputalon esittelijä osasikin esitellä tuotteensa hyvin ja ammattitaidolla. Ledinauhan lisäksi perinteiseen E27 kantaan sopivat led-polttimot suorastaan häikäisivät allekirjoittaneen valotehollaan. Ajattelin nostaa esiin ELITE G2 LED-valoputken, joka siis korvaa loisteputken valonlähteenä. Esillä ollut 18 watin (120cm) versio oikeastaan pesi mennen tullen vastaavan mittaisen loisteputken. Ja jos ymmärsin aivan oikein, näitä aletaan valmistamaan Kajaanissa. Hyvä Suomi.

Puukeskuksen territoriosta löytyi päivän selkein väripilkku, vihreät saunan lauteet. Aivan absurdi lähestymistapa, ei ehkä käytännön kohteissa lainkaan menestyspohjaa, mutta huomion herättäjänä teki tehtävänsä. Tulihan siitä muutenkin varsin pirteä olo, eikä se ollut niin sairaan vihreä kuin koko Gigantin osasto. Tulihan siinä sitten vanavedessä tutkailtua tarkemmin erilaisia paneleita ja kyllästettyjä sekä lämpökäsiteltyjä lautoja.

Messut tarjosi laidasta laitaan tuotteita ja palveluja, rakentajalle, saneeraajalle ja remontoijalle. Sisustusvinkkejä hakeneelle tarjonta olikin sitten huomattavasti suppeampi, joskin laattaa ja tapettia oli onneksi jonkin verran esillä. Keittiöt olivat totuttuun tapaan myös esillä, ehkä hieman tavallista nihkeämmin. Varsinkin Isku pisti silmään vaatimattomuudellaan. Työkaluja olisi saanut olla hieman enemmän, en oikeastaan huomannut tutustua muihin kuin Dewaltin muutamaan akkukäyttöiseen koneeseen Starkin osastolla. Jossa olikin sen vanhan tutun naulan hakkaamisen sijasta yleisön kilpailuvietin tehostajana nopeusruuvaus-kilpailu. Viiden ruuvin ruuvaaminen pöytään kiinni oheisella akkukoneella, sain ajaksi n. 14 sekuntia. Päivän nopein aika oli siihen mennessä ollut 11 sekuntia. Messuilla oli nähtävissä myös erilaisia työnäytöksiä tasatunnein alkaen.

Mikäli omakoti- tai mökkirakentaminen on ajankohtaista nyt tai lähitulevaisuudessa, uskoisin että messuilta löytyy paljon vinkkejä ja jopa sitä asiantuntija apuakin.

Lahden kaupungintalo 100 vuotta

Lahden kaupungintalo on yksi kaupunkialueen silhuettia dominoivista rakennuksista.
Eliel Saarinen sai vuonna 1911 tehtäväkseen suunnitella kaupungille rakennus, johon sijoittui kaupunginhallinto: maistraatti, sen kanslia, julkinen notaari, raastuvanoikeus, kaupunginviskaali, rahatoimikamari, kaupunginvouti, pastorinkanslia, kaupunginvaltuusto, lautakunnat ja palolaitos. Pohjakerrokseen sijoittuivat poliisilaitos, lukusali ja kirjasto. Lahdessa asui talon valmistumisvuonna 1912 neljätuhatta asukasta.

Saarinen valitsi julkisivumateriaaliksi tumman, poltetun tiilen ja rakennus on arkkitehtuurityyliltään myöhäistä jugendia.
matkailu-opas.com kertoo:
”Rakennuksen tärkein yksittäinen arkkitehtuuri elementti on sen porrastettu kellotorni, joka hallitsee julkisivua varsinkin Mariankadulle päin. Kaupungintalon interiöörit on suunniteltu vastaamaan harmonisesti julkisivun antamaa kuvaa rakennuksesta, joka näkyy varsinkin jugend-periodin vahvoina väreinä ja luonnonornamentteina.”

Samantyylinen rakennus valmistui myös Joensuuhun vuonna 1914. Lahden kaupungintalo kuuluu merkittäviin suomalaisiin monumentaalirakennuksiin.

Vuonna 1934 rakennusta laajennettiin, rakentamalla talon eteläpuolelle talon avoimen pihan sulkeva julkisivu, näin ollen talon sisälle muodostui sisäpiha. Suunnitelmat piirsi kaupunginarkkitehti Kaarlo Könönen.

Vaurioita ja peruskorjaus

Kaupungintalo on sodissa ollut pommituksen kohteena. Sisällissodan aikana sen torni kärsi vaurioita tykkitulesta. Talvisodassa talo joutui ilmapommituksen kohteeksi 27. tammikuuta 1940, jolloin se kärsi huomattavia palovahinkoja.

Sodissa syntyneet vauriot sekä talon muutos- ja korjaustyöt aiheuttivat sen että rakennus menetti sisäpuolelta alkuperäisen hillityn ja arvokkaan ilmeensä. Kokonaisuudessaan rakennus oli päässyt huonoon kuntoon. Lisäksi taloa kohtasi onneton tulipalo syksyllä 1981, joka tuhosi ullakkokerroksen. Korjaustöiden jälkeen käynnistettiin koko rakennuksen muutos- ja peruskorjaustyöt. Tavoitteena oli palauttaa rakennuksen historiallinen arvo.
Lopputuloksesta kerrotaan kaupungintalon sivuilla seuraavaa:
”Pelkistetyt luontoaiheiset koristekuviot ja luonnonläheiset värisävyt palauttivat tilojen hillityn viehätyksen. Kun tulee kaupungintaloon pääsisäänkäynnin kautta ja liikkuu valtuuston istuntosalissa sekä linnanpihamaista sisäpihaa kiertävissä käytävä- ja aulatiloissa, kokee tulleensa Eliel Saarisen 1910-luvun myöhäisjugendin maailmaan.
Saarisen kokonaistaideteoksen suunnitteluperiaatetta on noudatettu luomalla rakennuksesta ja sen sisustuksesta yhtenäinen taiteellinen kokonaisuus.”

Kaupungin omana työnä toteutettu projekti saatiin päätökseen syyskuussa 1985. Rakennuksen kokonaiskerrosala on saneeraustöiden jälkeen 5 160 m2 ja tilavuus 19 950 m3.

Rakennuksessa kokoontuvat kaupunginvaltuusto ja -hallitus ja lisäksi siellä toimii Lahden kaupungin konsernipalvelut. Talossa on runsaasti myös erilaisia kokous- ja neuvotteluhuoneita. Kellarikerroksessa toimii lounasravintola Tyrmä.

Puistoja

Kaunpungintalon merkitystä korostavat puistot sen pohjois- ja itäpuolella.

Kaupungin talolta kohti ristinkirkkoa laskeutuu Marianpuisto. Se kuuluu osana Alfred Cawenin vuonna 1878 suunnittelemaa Lahden seremonia-akselia, johon nivoutuu kaupungin hallinto (kaupungintalo), kaupalliset toimet (tori) ja hengellisyys (kirkko). Museovirasto on määritellyt akselin valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Varsinainen edustuspuisto, Saarisen suunnittelema Kaupungintalonpuisto on talon itäpuolella, johon on pystytetty merkittäviä patsaita, kuten Victor Janssonin tekemä Vapaudenpatsas, vuodelta 1921 sekä Yrjö Liipolan suunnittelema Työn Patsas, vuodelta 1946. Se kuvaa puunkaatajaa, ja se on omistettu lahtelaiselle puunjalostukselle ja työnteolle.

Kaupungintalon ympärillä oleviin kortteleihin on suunniteltu lisärakentamista. Näitä toimia perustellaan asuinkortteleiden tiivistämisellä, joka on aiempina vuosina jäänyt kesken.

Avoimet ovet ja tutustumiskierrokset

Tänä vuonna kaupungintaloon pääsee tutustumaan 17.4. ja 18.9., kun ovet avataan yleisölle. Lisäksi järjestetään kahdeksan yleisökierrosta 5.3., 16.4., 14.5., 11.6., 10.9., 15.10., 5.11. ja 10.12.
Etelä-Suomen Sanomien nettisivut kertoivat että kaupungintalon ensimmäiset avoimet ovet houkuttelivat paikalle satoja ihmisiä. [lisätty 17.4.]

Rakennus netissä

Kaupungintalon esittely, katso myös kaupungintalon virtuaaliesitys.

Lähteet:
Lahden kaupungin nettisivut
www.matkailu-opas.com
Lahden kaupungintalo – the Town Hall of Lahti
Kaupunkilainen 1/2012
Wikipedia

Kirja-arvio: Lahti

Lahdesta on julkaistu useita kuvateoksia ja nyt lukulampun valossa on vuonna 1963 Lahden kaupungin julkaisema Lahti-niminen kirja. Se ei liene poikkeuksellinen tai omalaatuinen, mutta 49 vuotta myöhemmin se tuo esiin toisenlaisen Lahden kuin miltä se itselle nykyään näyttäytyy. Mutta silti se näyttää sen saman Lahden, joka on tullut tutuksi ja niin kai näiden kuvakirjojen ajankuvaus on se asia johon aina haluaa palata.

Toinen olennainen syy miksi haluan juuri nimenomaan kirjoittaa tästä kirjasta on se seikka että sain kirjan lappeenrantalaiselta kaveriltani, joka tiesi minut Lahti-faniksi, ja jonka kanssa on käyty monet hyvät keskustelut Lahdesta ja Lappeenrannasta. Niinpä perinnöksi jäänyt hyväkuntoinen kirja sai uuden omistajan: poika tuli kotiin.

Toimituskuntaan on kuulunut Antero Nurminen, Pentti Mäkinen, Niilo Savutie, Osmo Vesiranta, Toini Vuorenjoki. Kirjan johdannon on kirjoittanut lahtelaisille tutumpi Olli Järvinen. Tekstit ovat suomeksi, ruotsiksi ja saksaksi. Yli 90-sivuinen teos sisältää niin mustavalko- kuin värikuviakin. Värikuvia on 6 kpl ja niissä todella värit tulevat hienosti esille, jota tietenkin korostaa niiden määrän vähyys verrattuna mustavalkoisiin. Esimerkkeinä Fellmannin puiston kukkaloisto tai talvisen linja-autoaseman sävyt.

Kirjassa on paljon mielenkiintoisia yleiskuvia kaupungista, etenkin jo nyt kadonneista teollisuusalueista sekä lähikuvia ihmisistä näiden kompleksien sisällä, joista avautuu arkinen lahtelaisuus. Keskustakuvissa kiirehtivät ihmiset kertovat omalta osaltaan väistyvästä agraariyhteiskunnasta kohti urbaania kaupunkia; 1960-luvulla Lahti oli voimakkaasti kasvava kaupunki. Kirjan alustusteksti päättyykin lauseeseen: ”Elämä jatkuu, samoin kaupungin rakentaminen, jotta huominen olisi tätä päivää parempi”.