Kuka, Mitä, Häh? – näyttely Sibeliustalossa 26.6.-26.7

Lahden Sibeliusalolla saa lokakuussa ensi-iltansa Sleepy Sleepers -henkinen musikaali Kuka, Mitä, Häh?. Musikaali kertoo tarinan 70-80-luvun vaihteen lahtelaisista kaveruksista, jotka eivät turhia jarrutelleet. Kuka, Mitä, Häh? -nättely kertoo siitä, millaista oli olla nuori 70-80-lukujen vaihteen Lahdessa ja Suomessa. Puusepän verstaalle koottu näyttely on kasattu Mato Valtosen säilyttämistä artikkeleista ja lehtileikkeistä sekä legendaarisen Sleepy Sleepersin yhtä legendaarisesta rekvisiittavarastosta. Liikkuvan kuvan ja videomateriaalin näyttelyä varten ovat valmistaneet Lahden ammattikorkeakoulun multimedia-alan opiskelijat. Näyttelyä on täydennetty muun muassa RAvintola Torven alkuperäiskalustuksella, Sleepy Sleepers -yhtyeen kultalevykokoelmalla ja Lahden Moottoripyörämuseon kokoelmista lainatulla ”Saaran Jaavalla”.

Näyttely on avoinna 26.6-26.7.2013 ma-pe kello 10-16, Vapaa pääsy.

Sibeliustalon Metsähallissa on samaan aikaan esillä Lahden alueen teollista muotoilua esittelevä Lahti Biennale ’13 -näyttely.

Helteinen päivänavaus

Aloitin keskikesän helteisen keskiviikko aamun kulttuurikylvyllä, varsinainen pulahdus koostui jo yllä mainittujen näyttelyjen lisäksi Art Meets Science -näyttelystä Felmanniassa. Tieteen Ja taiteen rajapintaa hapuilevasti kosiskeleva näyttely koostui 14 kutsutun teiteilijan ja muotoilijan teoksista. Teosten tarkoituksena oli kommentoida tai visualisoida Lahdessa järjestettävän uraauurtavan osallistavan innovaation PIN-C 2013 -konferenssin tutkijoiden tutkimusmateriaalia. Näyttely on avoinna yleisölle 19.6.‒25.7.2013 Fellmannian pohjakerroksessa ja osin myös katutasossa osoitteessa Kirkkokatu 27. Mukana on mm. grafiikkaa, maalauksia, veistoksia, ääntä ja videota. Mitään varsin suuria tunteita ei esillä olevat teokset herättäneet, yhteys lähdeteoksiin jäi hieman hataraksi, kun pitkälti englanninkielisiä sepustuksia töiden ohessa ei jaksanut aivan loppuun saakka tavata. Teosten tekijät ja heidän henkilökuvansa tuli josain määrin ensimmäisten lauseiden lomassa toki esiin. Ilmastoidusta kellaritilasta oli kavuttava takaisin helteiseen katukuvaan, tulipa siinä saapastellessa havaittua että taidemuseo on kiinni koko kesän remontin vuoksi.

Kohti Sibeliustaloa ja juuri alkanutta Biennalea, joskin sisään astuttuani huomion varasti yksinoikeutetusti yllä isommin mainittu Kuka, Mitä, Häh? -näyttely. Puusepän verstaaseen poikkesi kulkuni ja lähdin taivastelemaan ja hämmästelemään Sleepers -henkistä näyttelyä. Lehtileikkeistä, julisteista yms. materiaalista kootut seinäkkeet saivat hetkessä uppoutumaan pauloihinsa. Aikaa kannattaa varata, sillä jos aihe ja historia 70-80-lukujen taitteesta yhtään kiinnostaa, niin siellä on esillä eräänlainen kiikaroitu näkemys tuon ajan menosta ja meiningistä. Oheiskama kuuluu asiaan ja näyttely onkin varsin onnistunut kokonaisuus, sopinee muillekkin kuin rokki-tyypeille.

Biennale 13, kokosi suunnilleen kaiken mitä tässä on ollut osittain esillä jo useampaankin otteeseen erinäisten näyttelyiden yhteydessä. Eli tätä paikallista teollista muotoilua, se että onko sitä nyt kuitenkaan ihan täysiveriseksi näyttelyksi asti jää vähän hampaan koloon. Konsepti perustuu jonkin standardin mukaisiin kuljetuslaatikoihin, joihin näitä muotoilun paikallisia kukkasia on kasattu, pinottu, nidottu ja niputettu. Laatikot on avattu ja roinat levitelty jollakin tapaa esille, ainakin tämä systeemi on erittäin helppo viedä messuille ja mihin vain näyttelytiloihin. Näyttelykaman kuljetus ja säilytys kun on aina ikuinen ongelma, tässä sille on oiva ratkaisu, tila vain on hieman rajallinen tekijä, eikä näyttelyn perusilmettä voi kovastikaan muutella. Laatikko pyörillä on laatikko pyörillä. Laatikko itsessään on jo omanlainen näyttelyesine monine avautumisominaisuuksineen ja joissain tapauksissa on jopa häiritsevän hallitseva elementti.

Sibeliustalon Metsähalli on avaruutensa vuoksi hyvin hankala tila täyttää, joten melko pienehköltä ja kapealta tämä paikallinen osaaminen vaikuttaa. Eipä sitä voi tämän kokoiselta kylältä nyt ihan mahdottomia vaatiakkaan, pitää olla hyvillä mielin, että teollista toimintaa täällä jaksetaan vielä harjoittaa. Isku, Stala, Naisten pukutehdas, Pedro, Asor, HT-Collection, Karlux, Keraplast, Muoto2, UPM sekä CleanDesign Center -mainitakseni näyttelyn esillepanijat. Näyttely myös virtuaalisesti osoitteessa: www.lahti.fi/lahtibiennale

Käykäähän ihmiset vilkuilemassa, näyttelyihin on vapaa pääsy.

Julkaistu alunperin Tapio – Puusta ja muusta -blogissa

Kino Iiriksessä Lahti-filmejä

Filmifestivaali Kinos järjestettiin tuttuun tyyliin kevättalvella Kino Iiriksessä. Jo vuodesta 2003 elokuvafestivaalin ohjelmistossa ovat vuorotelleet kotitasoiset ja ammattimaiset tuotannot.
Tänä vuonna ohjelmaa oli pitkin viikkoa. Tiistai ja keskiviikko olivat Lahti-painotteisia, ja näytökset olivat siis osana filmifestivaalin ohjelmistoa, ja niihin oli vapaa pääsy.

Lahti-filmejä

Tiistain Lahtifilmi-iltaman ohjelmisto koostui Päijät-Hämeen Elokuvakeskuksen kokoelmasta (lähinnä 1950-60-luvuilta), joka esitettiin ArtHäme12-tapahtumassa Malskilla elo-syyskuussa.

Lisäksi mukana oli Seppo Pessan Lahti in timelapse slowmotion-lyhytfilmi, joka oli lähetetty nimenomaan Kinokseen, ja sille löytyi sopiva paikka Lahti-illassa. Keijo Skipparilta oli mukana kaksi teosta: Piipun henki, joka kertoi Malskin piipun purkamisesta sekä Tipalan tarina, jossa käydään läpi sen 100-vuotiashistoria.

Kai R. Lehtosen seuralle luovuttama tiivistunnelmainen Masto nähtiin myös sekä Aatos Suomilammen tuottama Arvo Korkkisen Leipäpuu, joa kertoi Askon tehtaan päivästä vuodelta 1965. Em. ovat osana päijäthämäläistä kotiseutufilmien keräysprojektia, josta on jo julkaistu Suomilammen koostama ensimmäinen pilottidvd. Muuta sen sisältöä esitettäneen myöhemmin.

Kino Iiriksen sali täyttyi mukavasti, lähes 60 asiasta kiinnostuneesta. Nopeiden avajaissanojen jälkeen päästiin itse asiaan, ja oli selvää, että Lahti-filmi -iltamille oli kysyntää; ja heti ensimmäisen näytöksen jälkeen tuli toiveita järjestää uusintanäytös, koska moni halukas ei ollut päässyt paikalle. Uusinta järjestettiin lauantaiaamupäivästä 1.6.2013, paikkana tietenkin Kino Iiris.

Kokonaan uusi filmikatselmus järjestettäneen lokakuun 28. päivänä.

Lahtelaista beat-kulttuuria

Keskiviikkona Kino Iirikseen saapui Tapani Ripatti Gonzo Rock -taltiointi mukanaan. Kyseessä oli siis Sibeliustalossa syyskuussa 2005 järjestetyn konsertin livetaltiointi lahtelaisista beat-konkareista, joiden kulta-ajaksi voidaan laskea 1960-luku. Monet bändit kokosivatkin rivinsä usean vuosikymmenen(!) jälkeen soittaakseen vielä kerran yhdessä. Lähes kaksi ja puolituntista DVD:tä voikin kutsua Lahti-beatin lyhyeksi oppimääräksi. Ripatti alusti dokumentin ja kertoi sen tekemisestä, joka vaati tekijältään paljon, aikaa ja vaivaa. Jälkipolville tällainen tallenne on arvokas katsaus eräästä lahtelaisesta kulttuurimuodosta. Konsertissa ja tallenteella esiintyvät sellaiset legendat kuten Amulet, The Youngsters, Tony and The Youngsters, The Cimmats aka Queens, Charlies, Turo’s Hevi Gee, Valentino, Harry & The Raggars, The Raggars, The Loafers, Mato Valtonen & Huru-Ukot.
DVD:tä on vielä saatavilla Ripatilta.

Kokonaisuutena lahtelaisen filmifestivaalin monipuolinen ohjelmisto onnistui jälleen houkuttelemaan lyhytfilmien ystäviä elokuvateatteriin katsastamaan uusimmat tuulet harrastajaelokuvatuotannon saralla.

Lahti-filmi -iltamat – ohjelma

Tiistai 2.4. (uusintanäytös 1.6.2013)

Lahti-filmi -iltama, kokonaiskesto 1 h 40 min

Salpausselän kisat 1961 / SFilmi / 8:40
Ei oo Lahden voittanutta / Veikko Laihanen Oy / 11:00
Lahti esittäytyy – Harjujen ja järvien kaunis kaupunki / Veikko Laihanen Oy / 12:00
Hollolal Lahti – Tarmokas tahti / SFilmi / 12:00
Lahti – kansainvälinen hiihtokaupunki / Veikko Laihanen Oy / 11:00
Piipun henki / Keijo Skippari, 2011 / 8:00
Lahti in Timelapse – Audio Visual Journey / Seppo Pessa, 2012 / 14:26
Leipäpuu – Askon tehtaalla / Arvo Korkkinen, 1965 / 11:00
Masto / Kai R. Lehtonen, 1958-1959 / 4:00
Tipalan taru / Keijo Skippari, 2009 / 8:00

Keskiviikko 3.4.

Gonzo Rock
Konserttitaltiointi ja haastattelut Lahden Sibe-liustalossa 30.9.2005 / Tapani Ripatti
Kesto 2 h 17 min

Artikkeli julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdessä 2/2013

Lahden kylän palosta 136 vuotta

Tänään, 19. kesäkuuta, tulee kuluneeksi 136 vuotta Lahden kylän palosta. Vuonna 1877 päivä oli yhtä aurinkoinen kuin tänäänkin, ja kyläläiset olivat aloittaneet päivänsä kesäisissä merkeissä. Osa kyläläisistä nautti vielä aamukahviaan, kun palo sai alkunsa ja levisi nopeasti suureen osaan kylää. Paloa edisti reippaasti puhaltanut tuuli ja tiheä puurakennuskanta, ja sammutustöihin kiirehtineet kyläläiset taistelivat turhaan tulta vastaan. Palosta on myöhemmin syytetty Marolan piikaa, mutta aikalaislähteiden mukaan tuli karkasi Ala-Marolasta muonamies Mörtin lapsilta, joita ei haluttu syyllistää kylän tuhosta.

Kylän tuho oli kuitenkin uuden alku. Seuraavana vuonna Lahti sai Aleksanteri II:n mahtikäskyllä kauppalanoikeudet ja ensimmäisen asemakaavansa, jota nykyinen kaupungin ydinkeskusta edelleenkin noudattaa. Vanhan kylän päälle rakennettu tori on mahdollistanut kylän osittaisen säilymisen aina tähän päivään asti. Tänä kesänä torin alueella suoritettavien arkeologisten tutkimusten avulla on mahdollisuus saada Lahden kylä jälleen henkiin. Erilaiset rakennusten jäännökset, esinelöydöt sekä useat luonnontieteelliset analyysit antavat meille mahdollisuuden tutustua kyläläisten elämään sellaisena kuin se näyttäytyi juuri ennen paloa. Vuonna 1877 palaneen kylän alla on säilynyt paikoin vanhempia rakenteita, joiden avulla pääsemme puolestaan kiinni Lahden kylän kehitykseen ja muuttumiseen vuosisatojen aikana.

Lähde: Lahden torikaivaus 2013

Tapahtumapäivä Lahdessa

Lauantaina 18.5. oli tarkoitus viettää aikaa seuralaisen kanssa Lahdessa, tutustuen päivän aikana järjestettyihin tapahtumiin enemmän tai vähemmän vapaamuotoisesti.

Aamu alkoi tietenkin kahvilla Lahden asemapäällikön talossa, aivan rautatieaseman vieressä. Talo on ollutkin viimeaikoina otsikoissa, liittyen tulevan matkakeskuksen rakentamiseen. Rakennuksessa pitää majaansa Oiko studio & shop, joka ravintolapäivänä oli laittanut pöydän koreaksi. Vierailin talossa ensimmäistä kertaa ja olihan siinä tunnelmaa, kun kahvikuppi kädessä sai tiirailla ikkunasta ohimeneviä junia. Oiko järjestää tulevana kesänä talossa monenmoista tapahtumaa, joten kannattaa käydä tutustumassa.

Kahvit ja mehut juotuamme, siirryimme pihalle käyskentelemään ja odottelemaan höyryjunaa, joka tosin jatkaisi Lahden asemalta matkaansa Heinolaan, Ahtialan kautta, jossa samalla järjestettiin höyrykirpputori. Sinne ei nyt tosin ehditty…
Väkeä olikin asemalaiturilla odottamassa vanhaa voimapesää. Jo kaukaa erottuva savupilvi ja hentoinen puuskutus voimistuivat kun Ukko-Pekka saapui asemalle. Kamerat räpsyivät tuttuun tyyliin, kun veturi vaihtoi junan toiseen päähän.

Kun Ukko-Pekka oli puuskuttaen lähtenyt Heinolaan, aseman seudun tutkailun jälkeen oli vuorossa Hiihtomuseo. Museoviikkoa vietetiin Lahdessa 14.-19. toukokuuta ja ensimmäistä kertaa vietettiin Lahdessa Museoiden yötä. Museoihin oli vapaa pääsy ja Hiihtomuseo oli lauantaina auki peräti klo 22 asti. Hiihtomuseossa oli käynnissä Suomen suksi – suksisepästä teolliseen muotoilijaan -näyttely museon tarjoamien perustoimintojen lisäksi. Museossa vierähti tovi kaiken tiedon ja toiminnallisuuden keskellä. Tällä kertaa emme muihin museoihin menneet, sillä Taidenmuseon Valon houkutus ja Historiallisen museon Viipuri mon amour -näyttelyt olimme käyneet katsomassa avajaisten muodossa jo aikaisemmin.

Hiihtojen jälkeen suuntasimme naapurin, uusittuun urheilu- ja messukeskukseen. Suurhallin vanha jalkapalloalusta eli tekonurmi oli vaihtunut parkettiin. Toki hallissa jatkossakin pelataan jalkapalloa, mutta vain puolella kentällä. Toisella puolella salibandya ja koripalloa sekä paljon muuta. Kierrettyämme suurhallin, istuimme ravintolakahvilaan pullakahveille ja katselimme samalla Lahti Roller Derbyn harjoituksia.

Lahti-päivä ei suinkaan ollut tässä vaan illalla otimme pyörät allemme ja kiersimme lyhyenkön Lahti-kierroksen Niemen sataman kautta Mukkulaan ja sieltä Holman kautta keskustaan. Matka menikin mukavasti turinoidessa.

Pyöräilyn jälkeen meillä oli jo hieman kiire, sillä myöhäisillasta olimme varanneet aikaa Yökinolle, olihan Kellarikinon kevätkausi purkissa, ja sitä ”juhlittaisiin” elokuvien muodossa aina aamuyöntunneille asti. Niinpä kävimme paikallisessa elokuvateatterissa Kino Iiriksessä katsomassa lauantaisen Yökinon elokuvien sarjan avauselokuvan Michael Jacksonin elokuvan Moonwalkerin. En tiedä miksi.

Kinosta talkoina

Lahden oman elokuvafestivaali Kinos täytti vuonna 2013 kymmenen vuotta. Tarkemmin Kinoksesta ja sen historiasta tässä jutussa, joten tässä tarinassa käyn läpi lähinnä tämän vuoden vaiheita, koska jonkinlainen vastuuhenkilön pesti napsahti minulle lähinnä olosuhteiden pakosta.
Tapsa ehtikin jo kirjoittaa Kinoksesta.

Talkoilla

Kinosta alettiin puuhata tuttuun tyyliin jo edellisenä vuonna, jolloin hahmoteltiin vapaaehtoisista muodostunutta ydinryhmää. Kinoksen jatko oli vaakalaudalla, koska aiemmin mukana olleet aktiivit olivat muuttaneet pois kaupungista tai muuten vaan jättäytyneet pois. Syksyllä 2013 löytyi kuitenkin innokas (?) talkooporukka jatkamaan perinteistä filmifestivaalia. Talvella homma eteni vanhaan malliin ja saatiin pystyyn nettisivut, joilla esitettiin kutsu elokuvantekijöille lähettää töitä Kinokseen. Viestiä painotettiin lisäksi YouTubessa julkaistuilla trailerilla ja videokutsulla. Näin huomio oli maksimaalinen. Ja edullinen.

Tässä vaiheessa tapahtui miehistönvaihdoksia ja hyppäsin puolihuomaamattomasti Kinoksen operatiiviseksi vastuuhenkilöksi.

Pikku hiljaa materiaalia pukkasi ovista ja ikkunoista tai lähinnä postiluukusta. Vielä deadlinea hipoen viimeiset teokset saapuivat raadin syliin. Alkoi armoton katselumaraton saapuneiden töiden parissa. Katseluraadin, jossa oli katselukerroilla 3-6 henkilöä, tehtävänä oli käydä teokset läpi, jotta ohjelmisto saataisiin kasaan määräaikaan mennessä. Kaikki työt saatiinkin katsottua läpi ajoissa eli parissa viikossa ja valitut teokset julkaistiin Kinoksen nettisivuilla ja Facebookissa.

Tämän jälkeen käytiin viikonlopun ohjelmiston kimppuun. Viikon ohjelma oli varmistunut jota kuinkin aikaisemmin – tähän palaan jutun myöhemmässä osassa. Lisäksi aikomus oli ollut yhteistyökumppanin kanssa järjestää perinteinen Kinoksen päätösklubi, mutta se jäi tänä vuonna kuitenkin tekemättä, kovasta yrityksestä huolimatta, sillä sopivaa paikkaa ei löytynyt. Pienellä talkooporukalla oli kuitenkin kädet täynnä tekemistä, joten pieniä takaiskuja ei jääty voivottelemaan.

Kun viikon ja viikonlopunkin ohjelmat olivat selvillä, alettiin työstää sarjoja ja niiden  videoesittelyjä, mm. ennakkoesittely nähtävillä Kinos-kanavalla YouTubessa.

Viikon ohjelma

Viikko alkoi maanantaina aprillipäivänä Kellarikinon esittämällä Take Shelterillä. Kinoksen kunniaksi kellariin oli vapaa pääsy.

Tiistaina oli vuorossa Lahtifilmi-iltama. Illan tarjonta koostui osittain Kino Iiriksen hallussa olevasta materiaalista, mutta mukana oli yksi ”Kinos-työ” sekä muutama lyhytfilmi liittyen Päijät-Hämeen perinnefilmiprojektiin, (projektin esittelyvideo). Aiheesta olin turisemassa paikallisradiossa samana päivänä, väkeä oli paikalla mukavasti siitä huolimatta. Tämäntyyppisille elokuvailtamille on luvassa jatkoa syksyllä.

Keskiviikkona paikalle saapui Tapani Ripatti Gonzo Rock -taltiointi mukanaan. Kyseessä oli siis Sibeliustalossa syyskuussa 2005 järjestetyn konsertin livetaltiointi lahtelaisista beat-konkareista, joiden kulta-ajaksi voidaan laskea 1960-luku. Monet bändit kokosivatkin rivinsä usean vuosikymmenen jälkeen(!) soittaakseen vielä kerran yhdessä. DVD:tä voikin kutsua Lahti-beatin lyhyeksi oppimääräksi. Ripatti alusti dokumentin ja kertoi sen tekemisestä, joka vaati tekijältään paljon, aikaa ja vaivaa. Jälkipolville tällainen tallenne on arvokas katsaus eräästä lahtelaisesta kulttuurimuodosta.

Torstaina huilattiin elokuvien osalta. Torvessa tosin oli Rytmin Ystävien järjestämä Akustinen klubi, joka liittyi sillä viikolla järjestettyyn Runorockiin, ja niin myös Kinokseen.

Viikonlopun ohjelmisto

Varsinaisesti Kinos on aina käsittänyt viikonlopun, niin myös tänäkin vuonna, vaikka Kinos oli pyörähtänyt käyntiin maanantaina. Etelä-Suomen Sanomatkin oli huomioinut 10-vuotiaan Kinoksen päivän lehdessään.
Perjantai alkoi aloituselokuvalla, Teippaaja Pro:lla, jonka jälkeen nähtiin tukku kotimaista musiikkivideotuotantoa.

Lauantai alkoi klo 16. Sarjat oli nimetty jokseenkin oudosti, eikä kukaan raatilaisista oikeastaan tiedä, liittyivätkö ne jotenkin sarjojen sisältöön. Ainakin osittain? 
Lauantaina iltana teatterin ovet kävivät tiuhaan, ja väkeä pakkautui iltamyöhään katsastamaan lauantain K18-sarjaa, Kobrakino Junioria, joka nimestä huolimatta oli senioreille.

Sunnuntaina konkarikinoslaisen Ulla Kanasen alustama Kinos-retrospektiivisarja johon oli koottu menneiltä vuosilta parhaita teoksia, tai ainakin niitä mitä oli vielä saatavilla.

Sunnuntain ja Kinoksen päätti Jäniksenä Varkaudessa / A Studio in a Factory Town, joka kertoi Varkauden teollisuuden kultakaudesta ja sen hiipumisesta erään valokuvausliikkeen ja perheen näkökulmasta, tekijän isoisän vanhojen filmien kautta. Tämän teoksen äärellä oli hyvä päättää Kinos ja kadota teatterista vanhan teollisuuskaupungin, Lahden, yöhön. Menin kotiin.

Mainittakoon vielä muusta yhteistyöstä että koko Kinoksen aikana Kino Iiriksen aulassa 26.3. – 14.4.2013 oli Miia Marttisen kokoama Still-Fiction valokuvanäyttely, joka koostui fiktiivisten elokuvien still-kuvista, joiden tarinat ja henkilöt olivat keksittyjä. 
Lahden Rautatieharrastajat Topparoikka ry piti koko viikonlopun teatterin aulassa kahviota ja se samalla toimi infotiskinä.

Kaiken kaikkiaan antoisat festarit ja koneenkäyttäjille tarkoitetut takahuoneen sipsit maistuivat elokuvia katsellessa. Jopa niin antoisat että ainakin allekirjoittanut alkoi
pohtia jo ensi vuoden tapahtumaa… Saa nähdä miten käy. 

Jos tämä kirjoitus herätti intoa lähteä filmifestivaalitalkoisiin ensi vuonna, ei muuta kuin yhteyttä Kinoksen elokuvatalkoolaisiin.