Nyt on taas se aika vuuesta, kun FC Lahen kannattaja kaivaa matkaliput esiin, kurlaa Sinisellä äänensä kuntoon, ja valmistautuu ottamaan uutta jalkapallokautta vastaan. Matka on pitkä ja karikoilta ei vältyttäne tälläkään kertaa, mutta päämääränä olisi luotsata laiva mahollisimman ehjänä takaisin, kun se syksyllä lopulta kotisatamaan rantautuu.
Joukkue on tahollaan valmistautunut tuleviin koitoksiin jo usean kuukauen ajan hioen kuvioitaan talvisten keinonurmien äärellä, ja nyt on aika lunastaa työn hedelmä. Muutos viime kauteen verrattuna, ainakin valmistautumiskauen otteluitten perusteella, on melkoinen. Pyöriskely ja himmailu on vaihtunut suoraviivaisempaan ja aggressiivisempaan pelityyliin, ja tämä jos mikä olisi omiaan seisottamaan kriittisen lahtelaisyleisönkin vihoinkin ”mustien kuhnureitten” tueksi. Kukapa ei tykkäisi kattella, kun 11 äijää raastaa kynsin ja hampain kaupungin maineen puolesta vihreällä veralla? Siinä voi jo vähän höllätä kovia menestysvaateitakin, eikö?
Ellei ihmeitä satu, niin pokaaleita tai mammonaa ei nimittäin ole vieläkään luvassa Päijät-Hämeen jalkapalloilun lippulaivalle. Sen verran kaukana karussa ovat liigan keulilla Tampere United ja TPS, jotka ovat onnistuneet kasvattamaan talouttaan ja sen myötä seuraorganisaatiotaan jopa pienimuotoisen kansainvälisen vertailun kestävälle tasolle. Ja vahvasti vanaveessä uiskentelevat pääkaupunkiseu’un HJK (yök!) ja Honka.
Sen sijaan FC Lahelle olisi tarjolla kiusaajan rooli liigassa. Tämä tarkoittaisi tontin raivaamista ihan siitä kärjen ja eurocup-taistelujen tuntumasta, rohkeasti isompiaan haastaen sen enempää vallitsevista voimasuhteista välittämättä. Kenties, omien onnistumisien ja muitten pienen epäonnen myötä liigakakusta lohkeaisi makea palanen myös Lahen suunnalle. Puskista on lähtökohtaisesti kuitenkin aina helpompi ajaa kylkeen, kuin ennakkosuosikin viitassa korokkeella paistatellessa.
Nyt näyttää ihan kivalta. Joukkue näyttää kilpailukykyiseltä, tai ainakin liigakelpoiselta, ja seurajohossakin puhaltaa raikkaat tuulet. Sokeaan menestyksen kalasteluun ei ole FC:n aikaisessa jalkapalloilevassa Lahessa uskottu, eikä siihen sovi hairahtua nytkään. Perusasiat on saatava ensin kuntoon, varsinkin lähitulevaisuuteen huhutusta seuran yhtiöittämisestä puhuttaessa. Liiketoimintaa on kuitenkin sitten keskimääräistä turvallisempi ohjastaa tukevasta bunkkerista kuin kuplassa köllötellen, vaikka tämä sopivan tuulenvireen satuttua olisi mukavasti korkeuksiin noussutkin.
Pelillistä menestystä tärkeämpänä koen tällä hetkellä sen, että seura saisi vankistettua olemassaoloaan talousalueella ja osoitettua seu’un urheilukuluttajille ettei FC ollutkaan mikään väliaikainen ratkaisu, vaikka monet tuntuvatkin vielä näin ajattelevan. Sitten kun taustoissa on tarpeeksi tekemisen meininkiä ja osaamista, heijastuu se väkisinkin myös kenttätapahtumiin positiivisella tavalla. Ehkä jonain päivänä jopa paljon peräänkuulutetun menestyksen muuossa.
Tällä hetkellä ollaan vielä Pasilassa, kun kärkijoukko rynnistää jo assan baariin, mutta en näe mitään estettä sille, että pitkäjänteisellä kehitystyöllä FC Lahtikin joskus nousisi Veikkausliigan kestomenestyjäksi.
Tälle kauelle asetettakoon allekirjoittaneen viralliseksi tavoitteeksi se, että Lahen takana olis enemmän joukkueita kuin eellä. Siitä on hyvä lähteä.
No, eipä nyt juututa altaan syvään päähän, vaan palataanpa vielä hetkeksi kevääseen, joka on luonnon ja kotimaisen jalkapalloilun heräämisen aikaa…
Hyvää jalkapallokevättä!
Jani-Petteri Lahtelainen
