Lahen raita, olkaa hyvä!

Mikä on parasta, kauneinta ja rakkainta Lahdessa? Kyselin sitä kesällä 2012. Ihmiset kertoivat ihania tarinoita, muistoja ja ajatuksia Lahden mukavista paikoista, Lahteen liittyvistä muistoista ja lahtelaisuuden autuudesta. Näiden tarinoiden pohjalta suunnittelin Lahen Raidan. Monta luonnosta meni ensin syttykoriin ja monta koemallia piti paukuttaa kutomakoneessa ennenkuin kangas vihdoin sai lopullisen muotonsa ja värinsä.

Syyskuun lopulla ensiesitellyssä Lahen Raidassa liplattavat Vesijärven aallot ja siinä on harjujen korkeudesta kertovia karttaviivoja. Valkoiset hanget ovat saaneet omat raitansa ja metsäluonto on läsnä rauhallisessa vihreässä. Viipurin perintö on läsnä samassa vihreän sävyssä, joka on Viipurin kansallispuvussa. Puu- ja sahateollisuudesta kertoo sirkkelin terää muistuttava vinoripsikuvio. Kaiken sitoo yhteen Lahen nauha, jossa on savupiipputeollinen tunnelma. Se sai ideansa rautateistä sekä radiomastoista.
Kaikki nämä ajatukset on siis kudottu upeaksi villakankaaksi ja puuvilla-pellavaiseksi nauhaksi. Kankaat on valmistettu Suomessa Helmi Vuorelma Oy:n tehtaalla parhaista materiaaleista.
Lahen Raita ei ole kansallispukukangas. Kansallispuvut kokoaa kansallispukuneuvosto, ja ne pohjaavat 1700- ja 1800-lukujen taitteeseen.
Lahdella ei voi olla omaa virallista kansallispukua, sillä tuona aikana Lahti oli vain pikkuinen kylä suuressa Hollolassa. Lahti on tänään kuitenkin dynaaminen kaupunki, jossa on hyvä meininki. Lahen Raita on tehty lahtelaisin voimin ihan ite ja se kertoo Lahdesta ja lahtelaisuudesta vuonna 2012. Lahen Raita on laadultaan yhtä erinomainen kuin viralliset kansallispukukankaat.
Kansallispukujen ja puvun osien käyttämistä joskus arastellaan. Menneinä vuosikymmeninä kansallispuvun käyttö olikin säädellympää ja siitä on jäänyt ihmisten mieliin pieni arkuus. Lahen raita on uusi, villi ja vapaa, ja siitä voi kuka tahansa tehdä mitä tahansa -vaatteita, sisustusta, asusteita jne- ja käyttää niitä missä ja milloin haluaa. Onneksi nykyään kaikkien kansallispukujen käyttö on vapautunut ja kansallispukukankaista tehtyjä hameita, laukkuja ja reppuja vilahtelee katukuvassa. On tärkeää, että kansallinen kulttuuriperintö elää ajassa eikä se pölyty kansakunnan kaapin päällä. Ja saapa nähdä, jos vaikka joskus tekisinkin Lahen puvun ;).
Lahti-seuran jäsenyys ja yleinen lahdenmielisyys saivat minussa aikaan halun suunnitella Lahdelle oma perinnekangas. On ollut hauska huomata, miten kivasti ihmiset ottivat ideani vastaan. Jopa Lahden kaupungin kulttuuritoimi on tukenut Lahen Raidan kehitystyötä.
Lahen Raita kudotaan parinkymmenen kilometrin päässä Lahdesta, Kärkölän Järvelässä sijaitsevassa Helmi Vuorelma Oy:n tehtaassa. Tehdas on todellinen elämys. Siellä on reikäpitsinompelukoneita 1900-luvun alusta, juuri ennen sotaa ostettu höyryprässi ja valtava karstauslite, joka karstaa mohairhuovat herttaisilla “kävyillä”. Kankaankutomakoneet ovat 1950-1970-luvuilta ja nauhakone bakeliittisine kelkkoineen, se on tullut Vuorelmalle romulavan kautta. Ryijynpohjaa kudotaan järeällä puurunkoisella koneella, jolla on paha ääni. Nämä ja monta muuta konetta jyskyttävät meille upeita kankaita ja nauhoja, jotka juhlistavat suomalaista kulttuuriperintöä. Tehtaaseen pääsee tutustumaan kun sopii ajan. Se onkin loistava retkikohde.

Teksti ja kuva: Marianne Valola

Artikkeli on aiemmin julkaistu Hollolan Lahti -lehdessä 3/2012.

Avoin kirje ammattikorkeakoulun johtoryhmälle ja PHKK:n hallitukselle

Kaikella kunnioituksella vaadimme teitä vielä tarkastelemaan kuvataiteen koulutusohjelman säilyttämistä Lahdessa.  Ministeriö on hyvin selkeästi tuonut esiin, että päätös kuvataiteen koulutusohjelman kohtalosta on Lahden oma päätös.

Lamk:n kuvataiteen koulutusohjelma turvattava

Edellisen tiedon, valtakunnallisen vastustuksen ja Taideinstituutin saaman viimeaikaisen tuloksellisuuspalkkion varassa lakkauttamispäätös joutuu entistä kyseenalaisempaan valoon. Kuvataiteen koulutusohjelman Lakkautuksen ainoina perusteluina on käytetty hataria väitteitä huonosta työllistymisestä. Kuvataidetta on mahdotonta tarkastella palkkatyön mittareilla. Taiteilija työskentelee monialaisesti itsensä työllistäen (Cronberg: Luova kasvu ja taiteilijan toimeentulo). Taiteilijan ammattikuvaan kuuluu elimellisesti muutakin kuin varsinainen taiteellinen työ. Kaikesta taiteellisesta työstä ei synny vaihtoarvoista tuotetta tai palvelua. Ollakseen Taidetta taiteen tulee pysyä vapaana, myös sitä ohjaavista taloudellisista vaikuttimista, mikä ei tarkoita eristäytymistä taidemarkkinoilta, vaan edellyttää parempaa taidekasvatusta ja esimerkiksi prosenttiperiaatteen noudattamista, jotta meillä kaikilla on parempi elinympäristö.

Vaihtoehtoja säästöjen toteuttamiselle huipulta karsimisen sijaan on
Taiteen taso Suomessa vaatii useamman huippuyksikön pysyäkseen moniäänisenä. Niissä ammattikorkeakouluissa joissa taidekoulutusta puolustettiin, koulutusohjelmat jäivät henkiin. Taide ei kasva huippuunsa jättiyksiköissä. Lahdessa kulttuurialan supistukset voidaan toteuttaa yhteisymmärryksessä Muotoilu- ja taideinstituutin sisällä, ja luoda lisäsäästöjä tiivistämällä yhteistyötä entisestään.

Taideinstituutti on korvaamaton

Lahden taideinstituutti on huippuyksikkö, siitä puhuvat kaikki faktat. Lahdelle on ainutlaatuista korkeatasoisen, toisiaan tukevan soveltavan taiteen ja vapaan taiteen koulutuksen esiintyminen samalla koulutusalustalla, sekä luonnollinen jatkumo varhaiskasvatuksesta aina huipulle asti. Taideinstituutti on kuvataiteen Amk koulutusohjelmista vetovoimaisimpia (2011 hakijoita yht 315/12paikkaa), vaikka onkin vastuullisesti pitänyt aloituspaikkamäärät pienenä, panostaen muuttuvalle alalle elintärkeään erikoistumis- ja täydennyskoulutukseen, joka ei lisää kuvataiteilijoiden määrää, vaan parantaa jo ammatissa toimivien työllisyysmahdollisuuksia. Lahden Muotoilu- ja taideinstituutti on jo nyt toteuttanut ministeriön selvitysten ja tutkimusten mukaista, koulutusalojen rajapinnat ylittävää yhteistyötä innovatiivisuuden synnyttämiseksi. Lahdessa on luotu vahva perusta taiteilijaidentiteetin kasvulle, joka näkyy taitelijoiden valtakunnallisena ja kansainvälisenä menestyksenä.

Taideinstituutin positiivinen vaikutus Lahden ja lähikuntien kulttuurielämälle, on kiistaton, samoin kuntien lakisääteisten kulttuuritoimintojen järjestämiselle. Taideinstituutin lakkauttamisen seurauksena lamaantuu maakunnan taiteen perusopetus ja kolmannen sektorin pyörittämä monipuolinen kulttuuritoiminta.

Taide ei ole tarpeetonta

Taiteen olemassaoloa voidaan perustella monilla välillisillä arvoilla, kuten hyvinvointivaikutuksilla, ja luovan talouden sekä kulttuuriviennin kasvunäkymillä. Taide on innovaatioiden ja kulttuurin perusta, sillä on itseisarvo terveessä yhteiskunnassa itsenään, ilman välineellistämistäkin. Taide on osa sivistysvaltiota.

Lahdessa 7.5.2012,
Lahden taiteilijaseura ry:n puolesta Puheenjohtaja kuvanveistäjä Elisa Lientola
Lahden taidegraafikot ry:n puolesta Puheenjohtaja taidegraafikko Tiina Salmi
Lahden valokuvataide ry:n puolesta Puheenjohtaja valokuvaaja Ville Kujala
Kauno ry:n puolesta Puheenjohtaja kuvanveistäjä Kalle Mustonen
Lahden taiteilijatalosäätiön puolesta Puheenjohtaja kuvataiteilija Ritva Leinonen

Hennalan museot

Sotilaslääketieteen museo

Vuonna 1983 avattu sotilaslääketieteeseen keskittyvä museo toimii 1900-luvun alun punatiilisessä rakennuksessa Lahdessa Hennalan kasarmialueen vieressä. Museon näyttelyosastoissa esitellään Suomen sotien 1939-1945 lääkintähuoltoa sekä puolustusvoimien rauhanajan sotilasterveydenhuoltoa esinein, valokuvin ja tilastoin. 

Sotilaslääketieteellinen kirjasto, valokuva-arkisto ja toimisto täydentävät museon palveluita. Vastaavia museoita on Euroopassa vain muutamia.
Sotilaslääketieteen museo on harvinainen ja mielenkiintoinen tutustumiskohde. Museo on erittäin antoisa opetuskohde opiskelijaryhmille ja kaikille sotahistoriasta kiinnostuneille. Näyttelyjen siirrosta Sotamuseolle on jo päätetty.

Suomen sotilasmusiikkimuseo

Vuonna 2003 perustetussa Sotilasmusiikkimuseossa esitellään suomalaista sotilasmusiikkia 1600-luvulta nykypäivään. Suomen sotilasmusiikkimuseo toimii vuosien 1912-1914 aikana rakennetussa kasarmirakennuksessa. Entinen asuin- ja varastorakennus pitää nyt sisällään suomalaisen sotilasmusiikin historiaa, jota museo esittelee esineistön, ääninäytteiden ja valokuvien avulla. Perusnäyttelyn lisäksi museossa on vaihtuvana näyttelynä Lahti 1918. Museolla pidetään kesäkaudella piha-alueella Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan puistokonsertteja.
Aivan toistensa läheisyydessä sijaitsevat Sotilasmusiikkimuseo ja Sotilaslääketieteen museo muodostavat mielenkiintoisen vierailukohteen ainutlaatuisessa kasarmimiljöössä.

Yleistä museoista

Aivan toistensa läheisyydessä sijaitsevat Sotilasmusiikkimuseo ja Sotilaslääketieteen museo muodostavat mielenkiintoisen vierailukohteen ainutlaatuisessa kasarmimiljöössä.

Museoiden osoite: Helsingintie 199.
Avoinna: Kesä – elokuu 2012 la klo 12-16, sekä Varusmiessoittokunnan puistokonserttipäivinä keskiviikkoina 13.6., 27.6. ja 15.8. 16-19.
Avataan koko vuoden tilauksesta ryhmille sopimuksen mukaan.

Pääsymaksut: aikuiset 7 €, ryhmät yli á 5 €, eläkeläiset á 5 €, lapset alle 7-17 v. 3 €, päiväkoti- ja koululaisryhmät 1 €/hlö. Avausmaksu on 70 €. Opastus: Aukioloaikoina 1-30 hengen ryhmille 40 €, koululais- ja opiskelijaryhmät 20 €. Aukioloajan ulkopuolella avausmaksu 70 € sisältää opastuksen.
Tiedustelut: Hennala Expert Tmi Seppo Toivonen 050 309 2232, seppo.toivonen(at)phnet.fi.

Salpauksen ammattitutkinnon näyttö [päiv. 4.11.]

Ammattitutkinto

Viikolla 43 koulutuskeskus Salpauksessa Vipusenkadulla järjestettiin puualan näyttötilaisuus. Viikolla olikin tutkinnon osiaan suorittamassa perustutkintolaisia, ammattitutkintolaisia ja erikoisammattitutkintolaisia. Allekirjoittanut suoritti ammattitutkinnon, puusepän tuotteen valmistuksen näytön. Tutkintoon vaadittavat muut osat olinkin jo aiemmin keväällä suoritanut, joten virallinen valmistuminen oli vailla yhtä osiota. Tämä on nyt suoritettu, mutta vielä on yksi valinnainen osa tässä loppuvuodesta tehtävä. Tämä valinnainen on yritystoimintaan liittyvä ja täten tukisi vakaata aikomustani ryhtyä alalle yksityisyrittäjäksi.

Näyttötyön suorittamisesta sen verran, tuotteen valmistukseen oli 32 tuntia aikaa ja säännöt ja vaatimukset selkeät. Työn piirustukset saatiin maanantaina puoliltapäivin, ja urakka aloitettiin materiaalilistan valmistuksella. Tämä kun oli hyväksytty ja tarkastettu päästiin saliin aloittamaan itse tuotteen valmistus. Tuote oli melko helppo joten aikataulun kanssa ei tarvinnut hosua, mutta toki tarkkana piti olla jotta osat sopisivat toisiinsa ja tuote olisi kasattavissa. Mitään jännitysnäytelmää viime minuuteille venyvästä projektista emme tältä osin saaneet, joten TV-kelpoisuus ei täyttynyt. Mutta viikon puuhastelut sujuivat mukavasti ja ihan hauskaakin oli, vaikka työ itsessään ei ollut juuri lainkaan innostava. Kuva kertokoon tuotteesta.

Lue loput artikkelista  Tapio – Puusta ja muusta -blogissa

Teksti ja kuva: Tapio Kangasniemi

Perustutkinto

Kun Tapio ja muut  ammattitutkintolaiset olivat maanantaina aloitteneet urakkansa, me perustutkintolaiset aloitimme oman työmme tiistaina. Urakka alkoi teoriaosuudella, tarkemmin sanottununa kyseessä oli asiakaslähtöinen valmistustoiminta -tutkinnonosa. Omalta puolelta voin todeta että laskutoimituksessa sattunut alkeellinen pilkkuvirhe aiheutti sen, että näillä laskelmilla tulen olemaan erittäin kallis puuseppä…
Samalla saatiin massiivipuutuotteiden valmistukseen piirustukset, josta ilmeni että tuote oli tarjotin. Laadimme tuotteesta myös katkaisulistan, josta tuli ilmi mm. osat, niiden mitat ja puutavaran määrän tarve. Materiaali oli koivu.

Teoriaosuuden jälkeen pääsimme tositoimiin ja valmista piti olla 18 tunnin päästä eli torstaina iltapäivällä. Työskentely sujui aika sopuisasti ja aikataulussa. Muutamissa kohdissa tuli hätäiltyä, mutta laitan sen kokemattomuuden piikkiin.

Keskiviikkona työ oli valmis.

Perjantaina käytiin palautekeskustelussa tutkinnon valvojien kanssa. Yleisesti suurin puute oli työn viimeistely. Sen myönnän itsellekin, ja sitä en voi laittaa kokemattomuuden piikkiin. Perustutkintoryhmästä kolme sai kiitettävän, joiden joukossa en siis ollut.

Palautetilaisuudessa käytiin samalla kesäin työharjoittelussa suoritettu tutkinnonosa, johon kuului ovien valmistus ja niiden asennnus. Kolmehenkisen ryhmämme tarkoituksena oli valmistaa Asikkalan Männikköön vanhaan parantolaan uudet pariovet sekä standardimittainen ulko-ovi, ns. keittiön ovi. Työtehtiin ajalla 8.6.-13.8. ja työvaiheet kuvattiin sekä pidettiin kirjaa jokaisesta työharjoittelupäivästä.
Monikymmensivuinen kuvapainotteinen raportti luovutettiin valvojille ennen palautetilaisuutta.

Viikolla 9 sitten (toivottavasti) viimeinen eli kolmas teollisuuspuusepän perustutkintotilaisuus.

Teksti ja kuva: Sauli Hirvonen

Lahtelaisopiskelijat Habitare-messuilla

Tänään se sitten koululta lähteneen ryhmän (Salpauksen mm. puualan opiskelijat, toim. huom.) kanssa koluttiin läpi, kuka enemmän ja kuka vähemmän. Kasa digisaastetta, eli kuvia tarttui muistikortille. Päällisin puolin messujen anti oli aika laaja ja osittain hyvinkin innostava. Itse olisin henkilökohtaisesti saanut tuolla vietettyä ongelmitta pidemmänkin tovin. Osastot trash, valo ja art jäivätkin positiivisesti mieleeni.
Trash, tai re-design on hyvinkin mielenkiintoinen alue. Vanhasta uutta ja roskasta käyttöön, ehkä se on ekoa tai sitten ei. Paljon toinen toistaan käyttökelvottomampia trash-ideoita, tällöin kai designin sijasta pitää jo puhua taiteesta. Sillä sektorilla kun kaikki skeida on kelvannut uusiokäyttöön ja esille asetteluun jo useamman sukupolven ajan. Art11 gallerioistakin löytyi mm. seinälle ripustettu möykky, jonka valmistusaineena oli käärmeen nahat, siis nämä kuolleet solukkosukat, joita jää jäljelle kun käärme luo nahkansa. Ikuisuuskysymyksiin en tässä nyt lähde, itsekin olen sortunut tuottamaan jotain täysin hyödytöntä.

Mutta messuillehan mentiin oma lehmä ojassa katsomaan mitkä on fiilikset. Design From & For Kids osastolta kun löytyi kaksi kalustetta joissa allekirjoittaneella on ollut näpit ns. välissä. Ensimmäiseksi esiin voisi nostaa kirahvi-naulakon, jonka valmistimme yhteistyönä Esko Ihalaisen kanssa. Kirahvi oli projektina hyvinkin mieluisa ja hauska. Toisena tuotteena käveleväpöytä, jonka siinä kirahvin vanavedessä intouduin rakentamaan. Nämä kyseiset tuotteet ovat Pietarilaisten lasten suunnittelemia ja ovatkin näiden messujen jälkeen lähdössä muiden Kids-kamojen kanssa Pietariin näyttelyyn.

Design From & For Kids on siis muotoilukasvatusprojekti, jossa lapset on kutsuttu suunnittelemaan ja ideoimaan kalusteita omin näkemyksin ja omien tarpeidensa mukaan. Lapset ovat piirtäneet ja heidän selostuksiaan on kirjattu ylös, näistä sitten joitakin on valikoitunut valmistettaviksi tuotteiksi asti. Minulla on ollut ilo saada olla mukana valmistamassa tämän konseptin mukaisia tuotteita. Onhan näitä lastenkalusteita valmistettu kautta maailman sivun, mutta niitä suunnittelee aikuiset, jolloin niistä katoaa sellainen lapsenomaisuus. Lapsilla toimii mielikuvitus kivasti lähes ilman rajoja, joten luonnollista on ettei kaikkia haaveiluja ole voitu toteuttaa tuotteiksi asti.
Kirahvi-naulakko: ”Sen päällä voi istua, siihen voi ripustaa vaatteita ja kirahvin runkoon voi piilottaa erilaisia esineitä.” Siinähän se oli lyhennettynä, asia suoraan lapsen suusta. Hyvin selkeä näkemys ja halu, sekä toiminnallisuus.

Käveleväpöytävuode: ”Tämä pöytä voi muuttua vuoteeksi ja se kuljeskelee huoneesta toiseen.” Pöydän jalathan on jalat, ja jalat on kävelemistä varten. Vuoteeksi muuttuminen on selkeästi vielä tapahtumatta, mutta eniten tässä projektissa viehättikin ne jalat ja sen illuusion luominen siitä kävelemisestä.

Teksti ja kuvat: Tapio Kangasniemi

Artikkeli on julkaistu 15.9.2011 Tapio – Puusta ja muusta -nimisessä blogissa