Taustaa

Moni kesä on itselläni vierähtänyt ilman kesäteatteria, tietenkin monena vuotena on ollut aikomuksena mennä, mutta aina jollain verukkeella siirtyminen aurinkokatsomoon on jäänyt suorittamatta. Muutama vuosi sitten pääsin Suomenlinnaan katsomaan Tuntematon sotilasta. Pikkupoikana tuli useastikin käytyä Karirannan kesäteatterissa, mutta sitten tämäkin perinne valitettavasti katkesi.

Kuitenkin tänä kesänä monen asian summana, keskiviikkona 3.7. sain hienon tilaisuuden päästä seuramaan kesäistä näytelmää, kun Myllysaaressa pyörähti käyntiin Myllysaaren kaunis Justiina. Niinpä pitkästä aikaan pääsin nauttimaan lahtelaisesta kesäteatterista.

Laukes

Viime vuosina lahtelaista kesäteatteritoimintaa on ylläpitänyt Lahden Elävä Taide ry:n Pesäkalliossa, mutta tälle vuodelle saatiin uusi toimija, kun Lahden Uusi Kesäteatteri (LAUKES) aloitti Myllysaaressa. Uuden Kesäteatterin takana on Päijät-Hämeen tapahtumakulttuurin tukiyhdistys ry, ja näytelmä Myllysaaren kaunis Justiina on Suomen uusimman ammattikesäteatterin ensituotanto. Laukesia luonnehditaan Facebook-sivulla että se on ”korkeatasoisia ja kiinnostavia musiikkiteatteriesityksiä tuottava ’ympärivuotinen kesäteatteri’, jonka lippulaivana on Lahden keskustassa kesällä 2015 aloittava musiikkiteatteriin keskittyvä kesäteatteri”.

Miljöö/lavasteet

Esityspaikkaan pääsin onnekkaana tutustumaan jo ennakkoon, kun sain kutsun auttamaan näytelmän lavastajaa Miia Marttista. Teatterin näyttämönä toimi saaren upean paviljongin takana sijainnut venevaja aivan veden äärelle. Paikka toikin aivan oman tunnelmansa. Näytelmän aloitukseen oli jäljellä vain muutamia päiviä, lavasteet olivat pääosin hyvällä mallilla, mutta vaati laittoa, joten Marttisella ja kumppaneilla oli puuhaa. Muutama apukäsi oli ehkä avuksi viime hetken puristuksissa. Näytelmä sijoittuu suomalaiselle kesänviettopaikalle, joten vajaan oli rakennettu kesähuvilan pihapiiri. Lavastus oli varsin onnistunut ja monet yksityiskohdat toivat entisaikojen kesänviettopaikat katsojan likelle. Mainittakoon että katsomona toimii Kisapuiston vanhat katsomarakenteet, kaiken päälle, lisämaustetta antoi teatterin katonrajaan pesiytyneet pääskyset.

Ennakkonäytökseen

Kolmas heinäkuuta järjestettiin näytelmän kutsuvierasilta (tms.), johon sain kutsun Lahti-seuran edustajana. Sekös mieltä lämmitti ja kiitollisena otin kutsun vastaan. Mukaan lähti hyvä kaverini Tapsa (mm. Pro Puun puuseppä), joka hänkin kantoi oman kortensa kokoon lavasteiden suhteen. Paikalle saavuttiin hyvissä ajoin ja ihmisiä olikin jo piha täysi, tuttuja naamojakin. Eikä aikaakaan kun pääsimme astelemaan sisälle katsomoon, ja jo pian näytös pyörähti käyntiin.

Näytelmä

Tunnelmaltaan näytelmä on perinteinen kevyt suomalaisromanttinen kesäpaikkakomedia ja sijoittuu johonkin ”vanhaan romanttiseen aikaan”. Tarina tai sen kerronta ei ole poikkeuksellinen, tarinan kulku monin osin ennalta-arvattava, mutta silti hyvin toteutettu ja laadukkaasti viihdyttävä. Mennyttä aikaa ryyditettiin osuvilla viitteillä nykyaikaan, mikä parhaimmillaan on hauskaa, jos niihin ei käsikirjoitusvaiheessa takerru liikaa tai niistä yritä muodostaa itsetarkoitusta tarinan kustannuksella. Muutamat vitsit olivat toki jo kuultu aiemminkin, mutta moni nauratti. Ja koska kyseessä on aito (kesä)teatteri, ei pieniltä kommelluksiltakaan vältytty. Ne kuitenkin paikattiin loistavalla tilanneoivalluskyvyllä ja ammattitaidolla ja yleisöllä entistäkin hauskempaa (näemmä myös näyttelijöillä). Näytelmän ensimmäinen puoliaika meni tutustuellessa, tarinallista jännitettä ei oikein syntynyt. Toinen puoliaika oli jo terävämpi, hahmot oli ajettu näytelmään, tulleet tutuiksi ja päästiin ikään kuin vauhtiin. Pääpiirteissään tarinan kantavana voimana tuttu aihe, rakkaus, tarkemmin ottaen naimisiinmeno. Tapahtumapaikkana Villa Grönstrand, jossa häiden suunnitteluviikonloppua viettävät tuleva(?) aviopari ja mukana ovat tietysti miehen äiti ja morsiamen isä, molemmat leskiä.

Kaikki näyttelijät ovat esiintyneet useammassakin Lahden kaupunginteatterin tuotannossa, mutta eivät ole teatterin näyttelijöitä, kuten aiemmin virheellisesti kirjoitin [korjattu 19.7.]. Myllysaaren (hyvin) kauniin Justiinan roolivalinta on onnistunut. Justiinan roolissa nähdään ja kuullaan Sanna Parviainen, hän on tullut itselleni tutuksi Emil Kakon ohjaamassa Loitolla -elokuvassa. Punatukkainen Parviainen sopi erinomaisesti rooliinsa, ja hänen työskentelyssä on tasapainoisuutta herkkyyden ja voiman potentiaalin välimaastossa.

Toinen naisrooli on astetta räväkämpi, Annamaria Karhulahden esittämä Sofie Grönstrand. Hänen hauskuutensa kumpuaa hahmon todellisen ja kuvitteellisen sosioekonomisen aseman ristiriidasta. Hahmon esikuvana voidaan kansallisella tasolla Tankki Täyteen Emmi ”Emilia” Wilen, sekä kansainvälisesti kaikkien ”parempien” keskiluokkaisten rouvien esiäiti, loistava Hyacint Bucket (Anteeksi… Bukee). Karhulahti tekee mainion suorituksen ja hän osasi hyvin käyttää hyväkseen vantteraa ja muodokasta ulkomuotoaan.

Miehet hoitivat tonttinansa hyvin, vaikka jäivätkin (omilla tonteillaan dominoivien) naisten varjoon, jos tällaista vertailu kukaan ylipäänsä kaipaa. Miespääosassa on Mikael Haavisto (Max Grönstrand) esittää tavanomaisen oloista nuorta herraa, joka äitinsä hössötyksestä huolimatta tai juuri sen takia, on säilyttänyt rationaalisen ajattelun taidon, ehkä juuri tästä syystä Haavisto toimii myös tarinan kertojana.

Morsiamen isänä nähdään Juha Pihanen (Aimo Vaimoke). Pihanen tulkitsee herkkää Vaimoketta ajoittain ylinäytellen erityisesti soololauluosuuksissa, mutta silti on roolissaan uskottava, herkempi mies, sellainen, joka elämässään näennäiseen umpikujaan joutuessa voi sortua päihteiden liikakäyttäjäksi. Epäonninen tai epäonnistunut yrittäjä, joka haluaa parempaa lapselleen. Henkilökohtaisesti hahmo oli mielestäni sympaattisin. Pihanen toimii myös näytelmän vastaavana tuottajana.

Oma teatteritaiteentuntemus ei riitä kovinkaan tarkkaan analysointiin. Mielikuvissa perinteisen kesäteatterin taustalla on usein näytelmäpiirin tai harrastajateatteriväen talkooponnistelu. Tällaiselle satunaiselle kesäteatterikävijälle Myllysaaren Kaunis Justiina näyttäytyy hyvin toteutettuna hienoissa puitteissa, viihdyttävänä musikaalikomediana, josta ei kuitenkaan puuttunut kesäteatteriin kuuluvia (?) farssinomaisia hetkiä. Musiikkiesityksiä näytelmässä on viisitoista, monia tunnettuja musiikkikappaleita. Musiikaaleista (ainakaan elokuvallisista) en ole oikeastaan koskaan ”välittänyt”, lieneekä epämusikaalisuuteni siihen syy vai se että musikaaliosuudet katkaisevat tarinan kulkua liialti. Tai sitten sekä että. Mutta nyt kun pääsin seuraamaan lähietäisyydestä laulua, tanssia ja näyttelemistä, katsomoon konkretisoitui selkeästi että musikaalin läpivieminen näyttelijälle erittäin fyysistä. Tästä eteenpäin lupaan katsoa musikaaleja siltäkin kantilta ja luulen että arvostan nykyään musikaaleja enemmän.

Peukku Myllysaarelle, jota sopii suositella muillekin.

Myllysaaren Kaunis Justiina

Sanna Parviainen (mm. Aleksanterin Teatterin ”Rent”, Lahden kaupunginteatteri)
Mikael Haavisto (mm. Turun, Rauman ja Lahden kaupunginteatterit, Samppalinna)
Annamaria Karhulahti (mm. Lahden ja Helsingin kaupunginteatterit, Aleksanterin Teatterin ”Aladdin”)
Juha Pihanen (mm. Lahden kaupunginteatteri, Aleksanterin Teatterin ”Aladdin”)
Pianistina ja kapellimestarina toimii Asko Turkia (mm. Lahden kaupunginteatteri)
Justiinan ohjaajana ja koreografina toimii lahtelainen Laura Viippola (mm. Helsingin Kaupunginteatteri ’Maija Poppanen’, Sinfonia Lahti ’Romeo & Julia’ )
Justiinan puvustaa Heli Salomaa ja lavastaa Miia Marttinen

Tulevat kesän näytökset ja lisätietoja löytää mm. Facebook-sivulta.