Pysytään vielä puussa. Viikon 13 loppu meni puupainotteisesti, kahden eri vierailun merkeissä.
Torstaina tehtiin opiskelun puitteissa vierailu Pro Puu -galleriaan, jossa oli viimeisiä päiviä käynnissä Design from & for kids -näyttely. Ideana oli 4-7-vuotiaiden lasten suunnittelemat puukalusteet, jonka ovat toteuttaneet Pro Puun puusepät. Kaiken kaikkiaan inspiroiva näyttely, jossa on paljon tuoreutta ja näkökulmia, joita voi odottaa vain lasten spontaaneilta mieliltä. Joten jos näyttely nyt jäi näkemättä, se on esille kesällä Sibeliustalossa ja syksyllä se matkaa Helsingin Habitare-messuille. Projektista ja näyttelystä on tehty myös dokumentti.
Lisäksi pääsimme myös tutustumaan Tikkulassa sijaitsevaan puuseppien pajaan, jossa pitää toimintaa yllä kolme lahtelaista puuseppää. Kompakti paja, jossa puuhommat hoituvat asianmukaisilla laitteilla.
Galleriassa parhaillaan (5.4. alkaen) on meneillään Anne Hakalan Metsänkuiskaus-näyttely, jossa esitellään koivuvanerille piirrettyjä metsänäkymiä. Yhdistyneet Kansakunnat on julistanut vuoden 2011 kansainväliseksi metsien vuodeksi.
Mainittakoon että talon yläkerrassa on Liitosten arkki -näyttely, josssa tuli käytyä useampi vuosi sitten ja tällä kertaa emme sinne suunnanneet. Jos sitäkään ei ole vielä nähnyt, hätä ei ole suuri, sillä näyttely jatkaa kuluvan vuoden lokakuuhun asti. Ja sitten on vielä Pro Puun perinteinen Kevätpäivän Sahaus, jota siirrettiin runsaan lumen takia hieman aikaisempaa myöhemmäksi eli huhtikuun alkuun.
Lauantaina töiden jälkeen ehdin niukin naukin Salosen Sahan kevätkauden avajaisiin, kun ajoi moottoritiellä kesärajoitusten mukaan (hyi hyi). Itse saha sijaitsee Kärkölän Järvelässä, mutta vuoden alussa avattu myymälä siirrätti toiminnan lähemmäksi potentiaalista asiakasvirtoja Etelä-Lahteen Jokimaalle.
Paikalle päästyäni (ajettuani ensin harhaan), pihalla lauloi kenttäsaha. Traktorista voimansa saaneen laitteen toimintaa oli mukava seurata vierestä. Nimenomaan vierestä. Työnähän tuollainen vaatii tarkkuutta ja kärsivällisyyttä, sillä hihnalle kiinni jäävä hiha ei kestä pyörivää terää.
Hetken seurattuani puun sahausta, päätin tutustua muuhun tarjontaan. Painelin sisään halliin katselemaan lautatarjontaa, ihastelemaan kelohongista valmistettuja kalusteita sekä ehdin vaihtaa muutaman sanan omistajan(?) kanssa globaalista puutaloudesta paikalliseen.
Sitten olikin aika syödä tarjolla olevaa makkara suoraan kojusta. Naapurin traktorifirmassa oli kahvitarjoilu, jossa en kuitenkaan uskaltanut käydä.
Sinapin lisäksi mukaan tarttui myös nippu alan esitteitä. Valitettavasti asiasta vihjannut kaveri itse ei ehtinyt paikan päälle, oli juuri istunut autonsa ratin äärelle, kun ilmoitin että avajaiset ovat jo ehtoopuolella. No, ensi keväänä sitten viimeistään.